perjantai 2. toukokuuta 2014

Vihdoin parempaa äänenlaatua myös tiedostoina

Insinöörin näkökulmasta äänentoiston kehitys on mennyt ihan metsään. Ensin tehtiin hartiavoimin töitä, jotta ääni saatiin rahisevista LP-levyistä puhtaaseen digiaikaan, mutta sitten tuli mp3 ja pilasi kaiken. Ihmiset eivät enää kaivanneetkaan hyvälaatuista musiikkia, tärkeämpää oli sen helppo saatavuus ja mahdollisuus kuunnella myös kodin ulkopuolella.

Aina cd-levyjen alkuajoista lähtien (1980-luvun puoliväli) on kiistelty siitä, olivatko tekniikkaan valitut parametrit (16 bitin digitointitarkkuus ja 44,1 kHz näytetaajuus) riittäviä. Valinnat tehtiin tekniikan, ei kuuntelukokeiden sanelemina. Hifistien mielestä arvojen pitäisi olla korkeampia, jotta ääni välittyisi riittävän alkuperäisenä kaikkine nyansseineen.

Yritys parantaa cd:n äänenlaatua sacd-tekniikalla käytännössä epäonnistui, sillä soittimet hinnoiteltiin tuhansiin euroihin. Nykyään sacd-tuki löytyy jopa halvimmista blu-ray-soittimista, eivätkä levytkään maksa paljoa tavallista enempää. Kysyntä on silti jäänyt vähäiseksi.

Siksi onkin erityisen kiinnostavaa seurata, miten muusikko Neil Youngin yritys paremman äänentoiston toteuttamiseksi onnistuu. Soittimen nimeksi olisi voitu valita jokin muu kuin Pono, joka ei ainakaan suomalaiseen korvaan kuulostaa yhtään seksyltä (no, ehkä vähän pornolta sentään). Ponon tarkkuus on 24 bittiä ja näytetaajuus 192 kHz. Soittimen hinnaksi on kaavailtu 399 dollaria. Peukut pystyyn, että uusi tekniikka menestyisi!

Ei tarvitse jäädä odottamaan Ponoa. Linnillä on netissä kauppa, josta voi ostaa parempilaatuisia musiikkitiedostoja vaikka heti. Tarjolla on sekä 96 kHz että 192 kHz levyjä, niin kaksi- kuin 5.1-kanavaisina äänitteinä. Tiedostoja on ollut myynnissä jo usean vuoden ajan, mutta vasta Ponon myötä parempilaatuinen ääni on nousemassa hifistien sisäpiiristä laajempaan julkisuuteen.

Esimerkiksi Mozartin Requiem olisi tarjolla monessa eri muodossa:

Saisiko olla parempilaatuista musiikkia? Siis ihan teknisesti.
Pakkaamaton (standardi FLAC ja Applen ALAC) paras laatu vie 2,3 gigatavua, eli saman verran kuin DVD-elokuva. Puolet pienempi näytetaajuus puolittaa myös tiedostokoon. Kiinnostavaa kyllä, maksimilaatuisen mp3-tiedoston ja parhaan äänenlaadun välillä on tiedostoina lähes 20-kertainen kokoero. Mutta kuulevatko omat korvat eron?

Kokonainen "levy" maksaa tiedostoina 21 euroa, mikä on vain vähän enemmän kuin perinteinen cd-levy (18 euroa). Raitoja voi ostaa myös yksittäin, hinta vaihtelee 1,50-3,50 euron välillä pituudesta riippuen.

Valitettavasti kaikki ladattavat tiedostot ovat ainoastaan kaksikanavaisia. Jos haluaa 5.1-ääntä, on ostettava perinteinen sacd-levy. Jatkossa Linn lupaa tuoda myyntiin myös 5.1-tiedostoja. Positiivista on, ettei edes laatutiedostoissa ole DRM:ää kuuntelua vaikeuttamassa.

24-bittisten 88- ja 192 kHz-tiedostojen toistaminen tietokoneella niin, että tarkkuus säilyisi koko ketjun ajan, ei ole aivan yksinkertaista. Kannattaa ladata ensin testitiedostot sivulta http://www.linnrecords.com/linn-downloads-testfiles.aspx ja kokeilla, kuuluuko ääni lainkaan. Joillakin valmistajilla (kuten Linn itse) on erillislaitteita, jotka toistavat parempilaatuiset tiedostot ongelmitta, mutta hinta on kuluttajamalleja tuntuvasti kalliimpi.

Videossa on siirrytty PAL-kuvasta HD-aikaan ja kohta jo 4K-tasolle, joten eikö äänentoistokin olisi ansainnut parempaa? Jos olet omin korvin kokeillut parempilaatuisia tiedostoja/sacd-levyjä, kerropa kokemuksistasi.