keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Fitbit Charge aktiivisuusranneke

Aktiivisuusrannekkeiden pioneeri Fitbit julkisti äskettäin kolme uutta mallia. Yksi niistä on Charge, joka sijoittuu ominaisuuksiensa puolesta rannekkeiden keskisarjaan: siinä on kaikki perustoiminnot, mutta ei älykellojen kaltaisia hienouksia.

Chargen kirkas OLED-näyttö kertoo askelten määrän.
Tavanomaisen askelmittarin lisäksi Charge laskee noustujen kerrosten määrän. Laitteen oma käyttöliittymä on minimaalinen, sillä näyttö on pieni ja yksi painike vaihtaa näytettävien tietojen välillä. Lyhyt aikaviive sammuttaa näytön turhankin nopeasti, mutta säästää akkua.

Valmistaja lupaa akun kestävän viikon verran ja niin se kestääkin. Harmi vain ettei jäljellä oleva varaus näy suoraan laitteesta. Lataaminen tapahtuu pienellä välijohdolla, tavallista micro-usb:tä ei voi käyttää.

Chargen kiinnostavin ominaisuus on nukkuma-ajan laskenta. Laite pyrkii tunnistamaan automaattisesti milloin käyttäjä nukahtaa ja milloin hän nousee ylös. Lyhyet jääkaappi- tai vessakäynnit lasketaan erikseen ja seuranta ymmärtää myös sen, että turhan aikaisen nousun jälkeen otetaan vielä tunnin lisäunet.

Kokeilujeni perusteella nukkumisen seuranta toimii yllättävän hyvin. Monet muut rannekkeet luottavat käyttäjän omiin nukkumis- ja heräämismerkintöihin, jotka ovat varsinkin nukahtamisen osalta epäluotettavia ja saattavat unohtua kokonaan. Toisaalta Charge ei yritäkään analysoida unen eri vaiheita ja tunnistaa REM-tilaa; se vaatisi erilaisia antureita antaakseen luotettavia tuloksia.

Charge vaatii kaverikseen tietokoneen tai älypuhelimen. Sovellus esittää tiedot havainnollisesti ja näyttää esimerkiksi askelmäärät ja uniajat viikon tai kuukauden ajalta graafisesti. Ohjelma näyttää myös akussa olevan varauksen tason.

Fitbitin Android-ohjelma aktiivisen päivän jälkeen.
Kun puhelinsovellus on auki, tiedot päivittyvät ranteesta puhelimeen reaaliajassa. Askeleiden määrä kasvaa silmissä. Kiinnostavaa kyllä, kiivettyjen kerrosten määrä kasvaa yhdellä jo kerroksen puolivälissä, ennen välitasannetta. Laskenta on silti varsin luotettava.

Viikkotilasto kertoo 10 000 askeleen tavoitteen toteutumisesta.
Chargen mukana tulee pieni Bluetooth-palikka, joka Windows- tai Mac-koneeseen kytkettynä näyttää tiedot vielä havainnollisemmin. Kun asennus käynnistetään tietokoneella, se ehdottaa mobiilisovelluksen "työntämistä" automaattisesti Android-puhelimeen. Ohjelmassa on maavalinta mm. Chileä ja Costa Ricaa varten, mutta ei Suomea.

Osa hallintaohjelman näytöstä (Mac-versio).
Charge vaikuttaa pätevältä perusmittarilta, jossa on kuitenkin muutamia rajoituksia, kuten sykemittarin puute. Joku saattaa kaivata myös muistutusta siitä, että on istuttu liian pitkään paikoillaan. Kun 10 000 askeleen raja täyttyy, laite värisee ranteessa turhankin pitkään.

Chargessa on Caller id -näyttö, joka ilmoittaa älypuhelimeen tulevan puhelun soittajan nimen. Omassa kokeilussa tämä ei toiminut automaattisesti.

Laitteen lataaminen omalla kaapelilla on hieman kömpelöä ja akun varaus pitäisi olla tarkistettavissa ilman älypuhelintakin. Lisäksi latausajankohta on ongelma: milloin olisi oikea hetki ladata laitetta, jonka pitäisi olla 24 tuntia vuorokaudessa ranteessa?

Ranteesta puheenollen: hihna on paksua kumia, mikä tekee kiinnittämisestä työlästä. Laitteen luvataan olevan vedenkestävä, mutta ei varsinaisesti vesitiivis. Varminta siis irrottaa ranneke ennen suihkussa käyntiä. Hihnaa on saatavilla kahdella eri pituudella.

Minulla oli mahdollisuus vertailla Fitbitä Samsungin Gear Fit -laitteeseen. Jälkimmäinen on ominaisuuksiltaan monipuolisempi, mutta sidoksissa Samsungin puhelimiin. Gear Fitin iso värinäyttö syö akkua, joten laitetta pitää ladata vähintään joka toinen yö. Pelkkänä aktiivisuusrannekkeena Fitbit toimii selvästi paremmin.

Fitbit Charge ja Samsung Gear Fit vertailussa.
Askelten laskeminen ranteen liikkumisen perusteella ei ole eksaktia tiedettä. Kuvassa Fitbit näyttää alempaa lukemaa kuin Gear Fit, koska jälkimmäinen oli yön latauksessa ja menetti sen vuoksi askeleita.

Sunnuntaisen kävelyretken pituudeksi Gear Fit mittasi 3128 askelta, Fitbit 3138. Ero on mitättömän pieni. Päivän normaalin liikkumisen aikana Fitbit näytti noin 5-10 % suurempaa askelmäärää kuin Gear Fit. Ilmeisesti Gear Fitin algoritmi on viritetty konservatiiviseksi, kun taas Fitbit huomioi pienemmätkin askeleet. Kumpikaan laitteista ei ole täysin oikeassa, sillä askeleita on mahdotonta laskea aivan tarkasti.

Chargen hinta Suomessa on noin 129 euroa. 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Asus Memopad 7 ja 8

Android-tabletien ostajia hemmotellaan yhä hienommilla ja halvemmilla laitteilla. Ainoa vaikeus on valita pukinkonttiin sopiva tästä runsauden paljoudesta.

Kokeilin Asus Memopad 7 ja 8 -laitteita, jotka ovat nimensä mukaisesti 7- ja 8-tuumaisia malleja. Paras koko riippuu käyttäjästä, itse koin 8-tuumaisen turhankin suurena matkakäyttöön. Lisäksi isoveljen pinta on liukas käsitellä ja sormenjäljet näkyvät siinä turhan helposti. Pikkuveljen pinta on karheampi, jolloin se pysyy paremmin hyppysissä.

Asus Memopad 7 ja 8.
Molemmat ovat hyvin viimeisteltyjä ja laadukkaan oloisia. Näytön tarkkuus on 1920x1200 pikseliä ja toisin kuin halvimmissa tableteissa, IPS-näytön kuvanlaatu on erinomainen. Kamerat ovat tabletille tyypilliseen tapaan vaatimattomia; etukamerassa on tavallinen HD-tarkkuus ja takakamerassa 5 megapikseliä, joka 16:9 tilassa putoaa neljään (2560x1440). Yllättäen pienemmän tabletin kameran valovoima on hieman parempi (2,4 vs. 2,6).

Kiiltävä pinta on liukas käsitellä ja sormenjäljet näkyvät helposti.
Akussa riittää virtaa koko päivän töihin. Tunnin HD-videon katselu söi akusta vähän yli 20 prosenttia. Isompi malli painaa 296 ja pienempi 279 grammaa. Prosessoreina molemmissa on Intelin neliytiminen malli 1,8 GHz kellotaajuudella. Molemmissa on tietenkin wlan, Bluetooth, gps ja Glonass. 8-tuumaisessa wlan on uusinta ac-versiota, jonka 150 megabitin maksiminopeudesta tuskin tablet-käytössä pääsee hyötymään.

Virta- ja äänenvoimakkuuspainikkeet.
Käyttöjärjestelmäversio on Android 4.4. Työmuistia on kaksi gigatavua ja tallennustilaa 16 gigatavua, josta 10 jää vapaaksi.

8-tuuman laitteen aloitusnäyttö.
Asus on lisännyt mukaan omia apuohjelmiaan, joiden hyödyllisyydestä voi olla monta mieltä. Pitäisikö taas perustaa yksi tunnus lisää, jotta saisi kirjautua Asus-tilille? Myös Androidille tyypilliset käännösvirheet ja omituiset lyhennykset pistävät ikävästi silmään.

Käännöskukkasia.
Joitakin sovelluksia voi ajaa kahtia jaetulla näytöllä. Sähköposti ja selain sekä selain ja sanakirja ovat "pariutettuja" valmiiksi niin, että ne käynnistyvät yhdessä.

Pariutetut ohjelmat käynnistyvät yhdessä ja jakavat näytön.
7-tuumainen malli on saatavilla 4G/LTE-tuella (299 euroa) tai ilman sitä (229 euroa). Isomman 8-tuumaisen hinta on 349 euroa.

torstai 18. joulukuuta 2014

UHD-kanavat taas askeleen lähempänä

Neljä kertaa teräväpiirtoa tarkempi UHD- eli 4k-tekniikka tuli tänään taas askeleen lähemmäksi, kun DNA esitteli ensi kertaa huipputarkan tv-kuvan siirtoa kaapeliverkossaan. Kuvalähteenä oli Eutelsatin satelliittikanava ja näyttölaitteena 55 tuuman Samsungin kaareva UHD-televisio.

Kanavan ainoana sisältönä pyörii 35 minuutin demo, jossa on pätkiä mm. oopperasta (La Boheme) ja Pietarinkirkon aukiolla kuvattuja uutispätkiä paavin puheesta. Varsinkin jälkimmäinen on tyrmistyttävän upeaa katsottavaa. Aukion täyttävät tasaisena merenä punalakkiset kardinaalit, joista erottuvat pienimmätkin yksityiskohdat. Demo pyörii Samsungin omassa myymälässä Makkaratalossa aivan Helsingin keskustassa, joten kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa se omin silmin.

Valokuvasta saa vain kalpean aavistuksen UHD-kuvan tarkkuudesta.
UHD-kuvan ero tavalliseen teräväpiirtoon on yhtä suuri kuin oli aikoinaan ero teräväpiirron ja perustarkkuuden välillä. HD-kuvassa on noin kaksi miljoonaa kuvapistettä, UHD-kuvassa kahdeksan miljoonaa. Hyvälaatuisella materiaalilla ero tosiaan näkyy.

UHD-televisioiden hinnat ovat romahtaneet tavallisen HD:n tasolle. Ensi vuodesta tulee UHD-laitteiden läpimurron vuosi, sillä myös 4k-tarkkuuden Blu-ray-soittimia odotetaan myyntiin. Tällä hetkellä ainoa keino nauttia 4k-materiaalista on tilata Netflix riittävän nopealla laajakaistalla, ja sielläkin 4k-sisältöä on niukasti.

Uutta televisiota ostavan kannattaa varmistaa, että siinä on HEVC-dekooderi. Muutoin signaalin purkuun tarvitaan erillinen boksi. Dekooderi on vain kaikkein uusimmissa tv-malleissa, joihinkin sen voi päivittää jälkikäteen. Todennäköisesti jo parin vuoden päästä on vaikea löytää kaupasta pelkkää HD-televisiota.

Sisältö tulee olemaan pullonkaula vielä pitkään. Eutelsatin edustajan mukaan maailmassa aloittaa ensi vuonna noin tusina UHD-satelliittikanavaa ja kymmenen vuoden päästä kanavia arvioidaan olevan 800. Lisäksi televisiot yrittävät lisätä keinotekoisesti HD-kuvan tarkkuutta, mikä parantaa kuvanlaatua ainakin jonkin verran.

Antennijakeluun UHD-kanavia tulee tuskin koskaan. Bittivirta on 30-50 megabittiä sekunnissa, mikä varaisi yhdelle kanavalle koko MUXin kapasiteetin. Tämä nostaisi jakelukustannukset pilviin, eikä peruskatsoja ehkä huomaisi eroa kuvanlaadussa.

Valitettavasti myös DNA:n tämänpäiväinen esitys oli pelkkä demo, eikä yhtiöllä ole vielä konkreettisia suunnitelmia UHD-kuvan jakelusta kaapeli-tv- tai ip-verkossa.

UHD-kuvan tarkkuus on 3840x2160 pikseliä. Tarkkuuden lisäksi kuvanlaatua parantaa laajempi väriavaruus (miljardi värisävyä vs. HD-kuvan 16,7 miljoonaa) sekä 50-60 kuvan sekuntinopeus (HD-kuvassa tavanomaiset 25). Kun tekniikka on kunnossa, tekijät tuottavat todellisen katselunautinnon, Aina näin ei ole, esimerkiksi Eutelsatin demokanavassa on materiaalia, jossa kuvataajuus jää luvatusta ja liike näyttää nykivältä.

Ensi vuodesta tulee tosiaan UHD-tekniikan vuosi. Ohjelmia saamme odottaa pidempään. Mutta niinhän se oli aikoinaan myös väritelevision tullessa: valtaosa ohjelmista oli mustavalkoisia vielä monen vuoden ajan.