tiistai 22. joulukuuta 2015

Ei näin Microsoft: Windows 10 -päivitys poistaa ohjelmia

Kympin myötä tullut automaattinen Windows-päivitys käy yhä röyhkeämmäksi. On jo sinällään ärsyttävää huomata Windowsin buutanneen itsensä yöllä, pudottaneen VPN-yhteyden pois päältä ja sulkeneen kaikki sovellukset työtiedostoineen, mutta vielä ärsyttävämmäksi homma muuttuu kun Windows ilmoittaa poistaneensa lupaa kysymättä sovelluksia.

Hei, mitä tälle tapahtui?
Tehdään tämä nyt selväksi Microsoftillekin: mikään päivitys ei oikeuta poistamaan ohjelmia lupaa kysymättä! Jos ohjelmissa oikeasti on yhteensopivuusongelmia päivityksen jälkeen, niistä pitää ilmoittaa (mielellään ennen päivitystä, kiitos), mutta automaattinen poisto ei ole hyväksyttävää.

Ylipäätään pelkkä toimimattomuus ei ole riittävä syy poistaa ohjelmia. Eri asia olisi, jos poistettu sovellus aiheuttaisi vaaraa muille ohjelmille tai käyttöjärjestelmän vakaudelle. En keksi, mitä vaarallista prosessorin diagnostiikkaohjelma voisi tehdä.

Poistoon liittyvä opastus on yhtä tyhjän kanssa:

Yeah, great. 
Poistettu versio on 1.74 eli kaikkein uusin, päivätty lokakuulle 2015. Uudelleenasennuksen jälkeen se näytti toimivan ihan kuten ennenkin -- miksi siis poisto lupaa kysymättä?

Hey, where's the problem?
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, päivitys myös vaihtaa asetuksia. Oletusselain palautetaan Windowsin Edgeksi ja omassa koneessani lukitusruudun näyttökuva vaihtui. Tällaista ei saa tehdä.

On jo riittävän raivostuttavaa, kun web-palveluiden ulkoasu ja toiminnot muuttuvat jatkuvasti ja lupaa kysymättä. Paikallisesti asennettujen ohjelmien pitäisi toimia johdonmukaisesti eikä muutella itse itseään lupaa kysymättä. Alituinen päivittämistarve käy muutenkin hermoille.

Jos tämä on esimakua tulevaisuuden Windows-päivityksistä, palaan takaisin Windows 7:aan. En halua antaa koneeni hallintaa Microsoftin käsiin, vaan päättää siitä jatkossakin itse.

Lisäys 27.5.2016: mikään ei ole muuttunut, vanhan 7-koneen päivitys Kymppiin poistaa edelleen muutamia diagnostiikkaohjelmia, kuten CPU-z.

Automaattipoisto jyllää edelleen.

torstai 10. joulukuuta 2015

Onnibus.com on halpa ja netti toimii

Matkustin ensi kertaa Helsingistä Tampereelle ja takaisin Onnibus.com bussikyydillä. Bussi lähti ja saapui Helsingin Kampin linja-autoasemalle, Tampereella määränpäänä oli linja-autoasema mutta lähtöpaikka Kalevassa, lähellä jäähallia.

Parasta Onnibusissa on sen hinta. Kun lähes 200 km:n matka maksaa 5 euroa (+1 euron varausmaksu netissä), voi jo puhua todellisesta halpuutuksesta. Edullisuus perustuu uuteen kalustoon, kevyeen organisaatioon ja riittävään volyymiin. Kaksikerroksisessa bussissa on 89 paikkaa ja se pitäisi saada mahdollisimman täyteen. Jokaisen bussin pitää ajaa vähintään 500 kilometriä työpäivän aikana.

Matkustustapana Onnibus ei ole erityisen miellyttävä. Tilaa on vähemmän kuin lentokoneessa ja hattuhyllylle mahtuu vain päällysvaatteita. Istuimen selkänojassa ei ole pöytälevyä, joten tietokoneen käyttö matkan aikana on vaikeaa. Yläkerrassa tien epätasaisuudet tuntuvat.

Toiseksi parasta on nettiyhteys -- sehän toimii! Mittasin nopeuden matkan aikana useampaan kertaan ja tulos oli aina vähintään yksi megabitti sekunnissa.

Nopeustesti Nurmijärven kohdalla.
VR:n nettiin tuskastunut voi vain ihailla Onnibusin nopeutta. Miksi netti on bussissa niin paljon nopeampi kuin junassa?

Ensinnäkin operaattorien 3G/4G-tukiasemat on sijoitettu pääteiden varsille, koska siellä on eniten kysyntää. Juna kulkee usein keskellä metsää tai peltoja, jolloin tukiasemat kuuluvat huonosti.

Toiseksi bussissa on paljon vähemmän käyttäjiä kuin junassa. Autossa oli ehkä 40 henkeä, kun junassa heitä voi olla kymmenkertainen määrä. Lisäksi bussissa useimmilla oli pelkkä älypuhelin, kun taas junamatkalla tehdään usein töitä läppärin kanssa.

Nettiyhteyttä tai taloudellisuutta kaipaavan kannattaa kokeilla Onnibusia seuraavalla matkalla. Minkä matkustusmukavuudessa häviää, sen hinnassa ja netissä voittaa.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Suomalainen maksaa iTunesissa tuplahinnan

Olen ennenkin harmitellut digitaalisen sisältökaupan keinotekoisia esteitä. Tänään tuli vastaan taas yksi esimerkki. Halusin ostaa iTunesista Phantom of the Opera -levyn, jonka hinta oli verkkokaupassa houkuttelevasti vain 5,99 dollaria.

Kuusi taalaa -- kohtuullinen hinta.
Mutta mitä ihmettä? iPadillä katsottuna hinta onkin yli kaksinkertainen:

Kolmetoista euroa -- miksi ihmeessä?
Ostetaan siis levy selaimella dollarihintaan... jaa, mutta eihän se käykään:

Ei myydä suomalaisille!
Tässä vaiheessa alkaa suututtaa. Miksi sama, lähes 30 vuotta sitten julkaistu CD maksaa suomalaiselle yli kaksinkertaisesti amerikkalaiseen verrattuna? En yleensä tue piratismia, mutta tässä tapauksessa tekisi mieli ladata musiikki ilman tekijälle menevää korvausta.

Piratismi on väärin -- mutta niin on myös tuplahinnan veloittaminen suomalaiselta.

Epäselväksi jäi, miksi Windows-pöytäkoneen iTunes oli aluksi yhteydessä amerikkalaiseen kauppaan. Turhan ostoyrityksen jälkeen se pyysi kirjautumaan uudelleen ja sen jälkeen näkyivät vain suomalaiset hinnat. Siksi hintaeroa ei useinkaan tule edes havainneeksi. 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Word Mobile ja Office 365 -rekisteröinti

Microsoftin Office-paketin Mobile-versiot voi ladata Windowsin sovelluskaupasta. Niissä on kuitenkin merkittävä rajoitus: työtiedostoja voi avata (Word, Excel, Powerpoint), mutta ei tallentaa. Ohjelmat tyrkyttävät koko ajan maksullisen Office 365-lisenssin ostamista.

Mobile-sovellukset tyrkyttävät Office 365 -lisenssin ostamista.
Sivumennen sanoen: Home-lisenssi on varsin salliva, 10 eurolla kuussa saa oikeuden käyttää Office-sovelluksia viidessä PC:ssä tai Macissä, viidessä tablet-koneessa ja viidessä älypuhelimessa samanaikaisesti. Microsoftin Surface lasketaan tässä pc-koneeksi, mikä se toki tehon ja käyttöjärjestelmän puolesta onkin. Surface on Microsoftin läppäri, ei tablet-kone. Harmi vain, että läppärin hintaan ei kuulu näppäimistöä.

Ei ole aivan ilmeistä, mistä ohjelmat lisätään jo olemassa olevaan Office 365-tilaukseen. Sitä varten pitää mennä ohjelman asetuksiin (Tiedosto | Asetukset | Tilit) ja lisätä tileihin onmicrosoft.com-loppuinen Office 365 -tili salasanoineen.

Office 365 -tili pitää lisätä erikseen
Valmiina oleva tili on koneen oma (joko paikallinen tai pilveen synkronoitu). Kun tileissä näkyvät molemmat, Officen käytössä ei enää ole rajoituksia.

Nyt onnistuu tallennuskin.
Mobile-versiot ovat ns. universal-sovelluksia, joten niiden pitäisi toimia sellaisenaan myös Windows Phone -älypuhelimissa. Isolla pc-näytöllä ne vaikuttavat pelkistetyiltä ja näkövammaisille tarkoitetuilta. Miksei yhtä hyvin asentaisi koneille aitoja Office 2016 -versioita, joissa on kaikki toiminnot, ja jotka on suunniteltu oikeaan Windows-käyttöön? Etenkin, kun molemmat menevät samasta viiden koneen PC-kiintiöstä.

Esimerkiksi siksi, että ne vievät turhan paljon tilaa. Jos tarkoitus on vain katsella työtiedostoja ja muokata toisten tekemiä töitä, Mobile-versiot ovat nopeampia ja niissä on vain tarpeelliset ominaisuudet. Lisäksi Mobile-versiot on tarkoitettu kosketuskäyttöön, joten ne toimivat sujuvasti myös ilman näppäimistöä olevassa Surfacessa.

Se vain ihmetyttää, miksei lisenssin tyrkyttämisnäytössä lue lainkaan vaihtoehtoa "Minulla on jo lisenssi, kytketään se tähän"? Nyt oikean menettelyn löytäminen vaatii turhaa pähkäilyä.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Älypuhelinten vakoiluohjelmat

Entä jos joku ujuttaa älypuhelimeeni vakoiluohjelman, joka seuraa reaaliajassa puhelimen soittotietoja, tekstiviestejä ja GPS-sijaintia? Kuulostaa pelottavalta, ellei kyse ole sitten molemminpuolisesta sopimuksesta.

Tunnetuin ohjelma lienee Mobile Spy, joka on ollut saatavilla jo vuosia, aina Nokian ajoista lähtien. Muita tunnettuja ovat FlexiSpy (ainoa ohjelma, joka tukee Maemoa) ja PhoneSheriff.

Mikä tahansa puhelin tai tablet valvontaan NYT!
Mobile Spyn sivulla on esimerkki, miten vanhemmat voivat valvoa ohjelman avulla tyttären nettikäyttöä ja suojella häntä verkkomaailman vaaroilta.

Sivulla kerrotaan, että valvontaohjelman käyttö lasten valvontaan on laillista -- jopa suositeltavaa. Valmistajan mukaan 80 % vanhemmista väittää tietävänsä, mitä lapset puuhailevat netissä, mutta 31 % lapsista väittää, etteivät vanhemmat tiedä. Toisen tilaston mukaan 60 % lapsista kiusataan netissä ja vain joka kymmenes kertoo siitä vanhemmilleen. Valmistajan mukaan nettikiusaaminen voi altistaa masennukselle ja johtaa jopa itsemurhaan. Just.

Toiseksi käyttökohteeksi mainitaan yrityksen omistajat, jotka voivat seurata työntekijöitä näiden suostumuksella, ja näin estää tietovuotoja sekä turhaa nettisurffausta. Ohjelma auttaa myös selvittämään, kuka työntekijöistä kannattaa ylentää ja kenelle antaa potkut.

Suomen lain mukaan alaikäisellä lapsella on oikeus yksityisyyteen myös netissä, joten vanhempien suorittama tekninen valvonta on kiellettyä. Toisaalta vanhempien velvollisuus on suojella lastaan, joten viime kädessä rajanveto jää vanhempien itsensä kontolle.

Tärkein syy vakoiluohjelmien käyttöön lienee oman puolison vakoilussa. Tähän mahdollisuuteen Mobile Spy viittaa vain kautta rantain: However, we don’t recommend using this app for other reasons, i.e. trying to catch your partner cheating. It is neither legal nor ethical. Jep, jep.

Mobile Spyn luvataan olevan kohdepuhelimessa täysin näkymätön. Oleellinen rajoitus on kuitenkin upotettu FAQ-tiedoston syvyyksiin: You will have to take the device in your hands one time in order to install the app. Asennus edellyttää puhelimen suojausten murtamista (jailbreaking, roottaus), joten sitä ei voi levittää web-sivun tai sähköpostin kautta huomaamatta.

Vakoilua myydään kuukausihinnoiteltuna palveluna, eivätkä hinnat ole aivan halpoja (esim. Premium-version kuukausihinta on 60 dollaria). Puheluiden nauhoitus sisältyy Premium- ja Lifetime-versioihin, mutta on vasta tulossa ("soon").

Koska Mobile Spy on kallis, olisiko muita vaihtoehtoja? Spyera ("vakoiluaikakausi", heh!) tarjoaa mahdollisuuden kuunnella puheluiden lisäksi ympäristöä, sekä kaikki tavanomaiset temput (kuten pikaviestinnän, sähköpostien ja sijaintitietojen vakoilun). Ympäristön kuuntelu (ambient recording) muuttaa puhelimen salakuuntelulaitteeksi, joka aktivoituu kun siihen soitetaan ennaltamääritellystä numerosta.

Spyera - vakoilun aikakausi.
Spyera tukee iPhonen ja Androidin lisäksi Blackberry- ja Symbian-puhelimia. Mutta hinnat ovat vielä korkeammat: kolme kuukautta 189 dollaria, vuoden seuranta 389 dollaria. Urkinta käy kalliiksi, silloinkin kun siitä ei jää kiinni.

Myöskään Spyeraan ei voi lähettää uhrille sähköisesti. Ohje sanoo näin: You need to have the phone physically in your hand for about 3 min. Installation is simple. You simply open up a web page on the mobile and enter your download URL. The download and install beings automatically. Siis kolmen minuutin juttu, joka onnistuu maallikoltakin.

Spyera ei mainitse laillisuudesta mitään, ehkä hongkongilaisen yrityksen ei tarvitse välittää asiasta?

Mutta sitten onnistaa: googlaus löytää todellisen helmen. Cell Spy Stealth tarjoaa kaikki vakoiluominaisuudet kaikkiin puhelinmalleihin loistavaan 27 dollarin hintaan! Find the truth, Stop the Liars, Cheaters and Thieves, sanoo web-sivu.

Tuki kaikille puhelimille.
Ominaisuuksia löytyy vaikka muille jakaa.
Ja mikä parasta, fyysistä pääsyä puhelimeen ei tarvita. Mainoksen mukaan pelkkä puhelinnumero riittää:

Pelkkä puhelinnumero riittää vakoiluun?
Paha tuomita kokeilematta, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä on pelkkä huijausohjelma. Pahimmillaan se asentaa omaan puhelimeen haittaohjelmia, jotka voivat tehdä arvaamattomia temppuja. Ohjelman tekijäksi mainitaan Spartan & Spartan Seychellien saarilta. Eipä todellakaan herätä luottamusta.

Bottom line: tällaisten ohjelmien käyttö Suomessa on laillista vain omassa puhelimessa. Toisaalta jos jollakin on pahat mielessä riittää, että urkkija saa puhelimen haltuunsa kolmen minuutin ajaksi.

Parasta siis pitää puhelin lähellä ja käyttää siinä kunnollista lukitusta (ei syntymäaikaa pin-koodina!).

torstai 12. marraskuuta 2015

Nörtin kahvimukissa on näyttö

Kahvista tunnettu Paulig ei tule ensimmäisenä mieleen digitalisaatiosta puhuttaessa. Olikin piristävää nähdä Slushissa Pauligin digitaalinen kahvimuki, jonka kyljessä on pieni mustavalkoinen näyttö. Muki on yhteydessä älypuhelimeen Bluetoothilla ja ohjelman kautta mukin kylkeen voi siirtää kuvia, vaikka oman valokuvan.

Oma kuva digimukin kyljessä.
Mukissa on parikin hightech-ominaisuutta. Ensinnäkin muki saa energian kahvin (tai muun lämpimän juoman) lämmöstä, joten akkua tai paristoja ei tarvita. Ja toiseksi: näyttö toimii e-kirjan tapaan, eli se kuluttaa virtaa vain kuvaa vaihtaessaan. Viimeksi lähetetty kuva jää pysyvästi näytölle.

Älymuki on Pauligin oma idea.
Pauligin edustaja kertoi idean olevan heidän omansa. Muki tulee myyntiin ensi kevään kuluessa ja sitä voi tilata Pauligin verkkokaupasta. Hinta on vielä avoin.

Hauskana yksityiskohtana mukin nimi on yksinkertaisesti... MUKI. Oiva nimi myös kansainväliseen käyttöön.

OK -- älymuki ei ole maailmaa mullistava keksintö. Pikemminkin se on hauska esimerkki digitalisaation etenemisestä ja oiva lahjaidea. Ja ehkä sille voisi keksiä hyödyllistäkin käyttöä, esimerkiksi säätiedotuksen tai näin marraskuussa ajankohtaisen varoituksen mikäli tiet ovat liukkaita. Autoilijoiden lisäksi liukkaat voivat käydä kohtalokkaiksi vanhuksille, jotka eivät osaa varoa. Täsmätieto liukkaudesta aamukahvin kyljessä herättäisi varmasti huomiota.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Mac vaihtaa salaa sanoja toisiksi

Pari vuotta sitten hankkimani Mac Air on alusta pitäen toiminut kummallisesti. Silloin tällöin se kesken kirjoittamisen päättää vaihtaa sanoja toisiksi. Toisin kuin älypuhelimissa, väärän vaihdon jälkeen sanaa ei pysty edes palauttamaan takaisin alkuperäiseksi. Vaihto voi myös koskea jo aiemmin kirjoitettuja sanoja.

Ilmiö näkyy hyvin muistio-ohjelmalla:

Mac vaihtaa sanoja toisiksi.
Tässä on kokeiltu lausetta Testi sai alkunsa tänne ja sitten kokeiltiin lisää ja varioitu lauseen toista sanaa. Mac vaihtaa alkunsa muotoon "alcuna", sitten tulee "site", tänne tulee "tenne" ja lisää tulee "lisa". Hmm... tässä ei ole mitään järkeä. Kokeilemalla selviää, että lauseen toinen sana on ratkaiseva. Kun sana on toi tai soi, tänne vaihtuu "tonne" mutta muut sanat pysyvät ennallaan.

Vaihdetaan ensimmäiseksi sanaksi Kissa. Silloin kissa vaihtuu "Chissà" tai "Lissa" toisesta sanasta riippuen, mutta jälleen "voi" estää muutoksia tapahtumasta. Sama juttu Koiralla.

Kun toinen sana ei ole kolmikirjaiminen, vääriä korjauksia ei tapahdu (kaksi alinta riviä). Testi aloitettiin tästä ja mitään outoa ei tapahtunut saa olla rauhassa. Ylipäätään korvaus aktivoituu harvoin ja vain tietyillä lauseen aloittavilla sanoilla, mikä tekee siitä erityisen petollisen. Ellei kirjoittaja ole tarkkana, lause vaihtuu käsittämättömään muotoon.

Todella outoa. Tekisi mieli piruilla jotain Macin helppokäyttöisyydestä. Missään -- siis missään tapauksessa -- koneen ei pitäisi vaihtaa sanoja lupaa kysymättä. Jos kyse on oikoluvusta, punainen alleviivaus on vielä hyväksyttävä, mutta sanojen vaihtaminen ei. Ei varsinkaan, jos se tapahtuu oletusarvoilla ja ilman, että käyttäjä on kytkenyt toimintoa tahallaan päälle.

Tarkistetaan ensin Macin perusasetukset. Käyttöönoton yhteydessä koneeseen on valittu kieleksi suomi ja myös englanti on asennettu:

Sanojen sotkemiseen on syynä OS X:n oma oikoluku, jota hallitaan järjestelmäasetuksista. Voisi kuvitella, että se löytyy kohdasta "Kieli ja alue", mutta jostain syystä oikoluku onkin piilotettu "Näppäimistö"-asetusten alle.

Oikeinkirjoitus ja korvaus ovat oletusarvona päällä.
Koneessani oli oletusarvona käytössä automaattikorjaus ja automaattinen kielen tunnistus. Mutta OS X ei tue suomea:

Ruotsi ja norja ovat tuettuja, suomea ei löydy.
Ota käyttöön -valinta tuo listan, josta kielet voidaan valita, mutta täälläkään ei ole suomea:

Ei suomea täälläkään.
Kun automaattikorjauksen tietää, sen voi kytkeä pois käytöstä, jonka jälkeen sanat saavat olla rauhassa. Mutta silti herää kysymyksiä. Miksi oikeinkirjoituksen tarkistus otetaan oletusarvona käyttöön, vaikka käyttöliittymän kieltä ei ole tuettu? Miksi tietyt sanat laukaisevat korjauksen mutta toiset eivät? Miksi "alkunsa" vaihdetaan italiaksi "alcuna"? Miksi "tänne" (suom. ääkköset) vaihtuu "tonne"?

Vielä lopuksi tieto käyttöjärjestelmästä: se on Yosemite.

Ongelma on esiintynyt alusta lähtien, joten El Capitan -päivitys tuskin korjaa sitä. Ongelmaa ei esiinny Word-tekstinkäsittelyssä, mutta Muistio-ohjelman lisäksi esimerkiksi selaimen lomakkeissa.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Ensimmäiset Windows 10 -puhelimet: Lumia 950 ja Lumia 950XL

Microsoft esitteli 4.11.2015 ensimmäiset Windows 10 -puhelimet. Lumia 950 ja 950XL muistuttavat ulkoisesti aiempia Lumia-malleja, mutta niissä on muutamia kiinnostavia ominaisuuksia.

XL-mallissa on 5,7 tuuman Amoled-näyttö sekä peräti 8-ytimen prosessori. Erikoista on nestejäähdytys, joka kuljettaa prosessorin tuottaman lämmön ulkokuoreen. Kameran luvataan olevan taas entistä parempi. Erillinen kamerapainike on yhä paikoillaan erottamassa Lumioita Android- ja iPhone-puhelimista.

Lukituksen avaaminen puhelinta katsomalla on jo tuttu kikka Android-puhelimista. Microsoftin tekniikka on kuitenkin turvallisempi, sillä se tunnistaa oikean henkilön silmän iriksestä.

Uusissa malleissa on USB-C-tyyppinen data/virta-liitäntä. Aikoinaan Nokia ajoi voimakkaasti micro-USB:tä ja standardilatureita, mutta se ei kuitenkaan ollut kehityksen viimeinen sana. Uuden liittimen etuna on se, että kytkentä onnistuu kummin päin tahansa. Apple teki saman uudistuksen omaan liitäntäänsä jo aiemmin.

Kiinnostavinta uusissa puhelimissa on Windows 10:n myötä tuleva Continuum-tekniikka. Se onkin hieno juttu. Kun puhelimen kytkee hdmi-kaapelilla televisioon, puhelimen sovellus skaalaa itsensä koko näytölle. Voisi kuvitella, että käytössä on oikea tietokone.

Samalla kun puhelin ajaa sovelluksia television näytöllä, puhelinta voi käyttää soittamiseen tai muihin mobiilisovelluksiin. Ei ihme, että high-end-mallissa on peräti kahdeksan prosessoriydintä. Puhelimen kosketusnäyttöä voi käyttää myös hiiriohjaimena.

Parin tulitikkuaskin kokoinen laajennusyksikkö sisältää usb-portteja ja displayport-liitännän. Sen kanssa onnistuu näppäimistön ja hiirenkin kytkeminen puhelimeen. Vaikka yksikkö on vain parin tulitikkuaskin kokoinen, se on käteen otettuna yllättävän painava. Yksikön luulisi kestävän reissukäyttöä.

Parasta on saumaton yhteensopivuus puhelimen ja tietokoneen välillä. Samat Windows 10 universaalisovellukset toimivat molemmissa, eikä laitetta katsomatta välttämättä edes tiedä, kumpaa on käyttämässä.

Continuum-tekniikka häivyttää rajan älypuhelimen ja tietokoneen väliltä. Raja tabletin ja pc:n väliltä poistui jo aiemmin. Tämä on merkittävä teknologinen saavutus. Näytön ja näppäimistön sijaan tarvitsee kuljettaa mukana vain keskusyksikköä.

Samaan aikaan Apple on jäänyt omien valintojensa vangiksi pitämällä mobiili- ja tietokonemaailmat erillä toisistaan. Apple on kopioinut muitakin Microsoftin ratkaisuja, joten lienee vain ajan kysymys milloin Macbookit saavat kosketusnäytön.

Microsoft julkisti myös pienikokoisen taitettavan näppäimistön, joka kulkee vaikka naisen käsilaukussa. Ihan kiva idea ja tyylikäs laite, mutta sokkokirjoittamiseen se ei sovi. Näppäinpöydän keskelle taittokohtaan jää iso rako ja muutamat kirjainnäppäimet on jouduttu venyttämään.

Hienoista tekniikoista huolimatta Lumioiden kilpailutilanne älypuhelimissa on erittäin tukala. Microsoft tarvitsisi kipeästi paradigman muutoksen, joka toisi uutta eloa markkinoille. Applella tällaisia muutoksia ovat olleet iPhonen ja iPadin julkistaminen. Nähtäväksi jää, pystyykö Continuum tekemään saman Microsoftille.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Plantronics BackBeat SENSE kuulokkeet

Langattomista kuulokkeista tällä kertaa vuorossa Plantronicsin BackBeat SENSE. Ne ovat kevyet (140 grammaa) ja peittävät vain korvan, eivät ympäröi sitä. Taustamelu kuuluu helposti musiikin läpi, mutta kuulokkeet eivät hiosta pitkäaikaisessakaan käytössä. Aktiivista melunvaimennusta ei ole.

L ja R on merkitty pehmusteisiin rei'ittämällä.
Keveys on hyvä asia, mutta ulkona kävellessä Sense ei ole parhaimmillaan. Ilman melunvaimennusta liikenteen äänet kuuluvat kaupunkialueella turhan hyvin läpi. Keveys aiheuttaa myös hankausääniä reippaasti käveltäessä.

Sensessä on Plantronicsille tyypillisiä ominaisuuksia. Toisto loppuu automaattisesti kun kuulokkeet otetaan pois korvilta. Vasemmalta puolelta löytyy painike, joka vaimentaa äänentoiston ja kytkee mikrofonin, jolloin käyttäjä voi keskutella ympäristön kanssa aivan kuin kuulokkeita ei olisikaan. Ominaisuus tuntuu melko turhalta, koska avoinainen rakenne päästää ympäristön äänet joka tapauksessa läpi musiikin tauottua. Äänenvoimakkuutta säädetään vasemman kupin ympärillä olevaa rengasta kääntämällä.

Punainen painike avaa mikrofonin ja mykistää toiston.
Valmistajan mukaan akku kestää 18 tuntia kuuntelua, mikä on helppo uskoa. Kokeilun aikana akku ei hiipunut kertaakaan kesken. Alussa kuuloke kertoo varaustilastaan sanomalla esimerkiksi "Battery: high". Lataus tehdään micro usb-johdon kautta. Sen edistymisestä kertoo viisi pientä sinistä led-valoa. Bluetooth-kantama on vähintäänkin riittävä.

Puhelimen kanssa Sense toimii hands-freenä. Ohjeiden mukaan kuulokkeet tukevat kahden laitteen yhtäaikaista käyttöä. Esimerkiksi musiikkia voi kuunnella langattomasti läppäristä ja puhelun tullessa yhteys vaihtuu automaattisesti puhelimen hands-freeksi. Näppärää. Tätä en kuitenkaan itse kokeillut.

Virtakytkin ja sen Bluetooth-paritusasento.

Sensessä on myös perinteinen analoginen linjatulo. Jos virtaa ei sammuta, ääni vaimenee huomattavasti. Sammutettunakin Sense tuottaa selvästi hiljaisemman äänen kuin Samsungin Level, joten äänilähteen volyyminappulaa joutuu kääntämään vähän lisää. Asialla on merkitystä vain kytkettäessä kuulokkeet puhelimeen välijohdolla.

Play/pause ja hyppy seuraavaan/edelliseen.
Tuotepaketti antaa juhlavan vaikutelman. Sisäkannessa lukee isolla "Designed in Santa Cruz, California" ja kuulokkeet lepäävät ohuen suojapaperin alla. Mukana on paksusta kankaasta tehty kuljetuspussi, jonka harmaa väritys rikkoo laatumielikuvaa ja muistuttaa enemmänkin työvaatteiden materiaalia.

Äänenlaatu on selkeä ja miellyttävä. Bassoja löytyy kohtuullisesti, mutta mahdottomia ei keveiltä kuulokkeilta kannata odottaa.

Kuulokkeiden hinta Suomessa on noin 200 euroa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Apple Airport Utility ei toimi Windowsissa eikä Gmail iPadissä

Applen laitteet ovat tyylikkäitä ja toimintavarmoja -- ainakin Applen kanssa. Windows-tuki ei sitten olekaan yhtä hyvää. 

Hankin joitakin vuosia sitten Airport Express -tukiaseman yksinomaan Airplay-kaiuttimia varten. Nyt voin soittaa iTunes-musiikkia iPadistä tai Windows-mediakoneesta langattomasti eri huoneissa oleviin kaiuttimiin.

Kaikki toimi aluksi hyvin, mutta sitten Airport alkoi kiukutella aluekoodista ja sen jälkeen tukiaseman hallinta AirPort Utility -ohjelmalla lakkasi kokonaan toimimasta. Yleensä ohjelma kyllä löysi tukiaseman, mutta viimeistään asetusten muuttamisen jälkeen se sotki verkkoasetukset. Välillä tuloksena oli miinusmerkkisiä error-koodeja (aina paha merkki!), välillä mystisempi ilmoitus:

Mikä on, ettei tukiaseman hallinta onnistu Windowsista?
Pähkäilin ongelman kanssa useita iltoja. Lopulta luovutin ja kuvittelin, että asema oli yksinkertaisesti mennyt rikki. Eilen päätin kokeilla vielä kerran iPadin omalla ohjelmalla -- ja kaikki toimi täydellisesti. 

Syy on yksinkertainen: AirPort Utility tukee vain Windows 7 -versiota, eikä päivitystä ole saatavilla. Ilmeisesti Apple ei enää halua Windows-käyttäjiä, kun omiakin laitteita myydään riittävän hyvin. 

Ok, Windows-tuen voi kyllä lopettaa, mutta olisiko liikaa vaadittu, että hallintaohjelma itse ilmoittaisi asiasta? "Your Windows is not supported" tai jotain vastaavaa?

Toinen valitus: Gmail ei toimi iPadissä, siinä ensimmäisessä. Onhan se toki vanha (viisi vuotta), mutta riittäisi aivan hyvin kevyeen käyttöön. Ihmettelin pitkään, miksei Gmail-appsi toimi, vaan herjasi jatkuvasti väärästä salasanasta.

Lopulta tämäkin kirkastui: Gmail ei enää toimi alkuperäisessä iPadissä. Olkoon siis niin, mutta miksei asiasta voi kertoa selvästi? Miksi ohjelma väittää salasanaa vääräksi, kun vika on ihan muualla?

maanantai 19. lokakuuta 2015

Mac ja Office-päivitykset

Olen käyttänyt Microsoft Office 2011 -pakettia Mac-koneessa lähes parin vuoden ajan ja asentanut tuona aikan kuuliaisesti kaikki päivitykset, joita on totisesti riittänyt.

Päivitys 14.4.4, syyskuu 2014

Päivitys 14.5.4, syyskuu 2015
Päivitys 14.5.5, syyskuu 2015
Erikoista sinänsä, että jokainen päivitys on kooltaan 113 megatavua. Tunnollisesta päivittämisestä huolimatta en ole huomannut mitään muutoksia tai parannuksia ohjelmien toiminnassa. Mihin ihmeeseen näin suuria päivityksiä on tarvittu? Pitäisi varmaan käydä läpi päivitysikkunan Knowledge base -artikkelien linkit, jotta saisi valaistusta asiaan -- mutta kovin merkittäviä parannukset eivät voi olla.

Muutama viikko sitten siirtyin Macissä Office 2016-versioon. Sovellusten ulkonäkö muuttui hieman, mutta mitään oleellista uutta ei tullut. Word, Excel ja PowerPoint ovat jo niin valmiita kuin toimistosovellukset vain voivat olla.

Mac-käyttäjiä tosin syrjitään, sillä samasta versionumerosta huolimatta sovellukset sisältävät vähemmän ominaisuuksia kuin vastaavat Windows-versiot. Eniten kaipaan PowerPointiin mahdollisuutta tallentaa esitys PDF-versioksi.

Windowsissa PDF-tallennuksessa on lukuisia asetuksia:
PDF-tallennus Windowsissa.

Mac-versiossa ei ole PDF-tallennusta lainkaan, sen tilalla on vain vienti-toiminto, jossa ei PDF:n kohdalla ole mitään valintoja. Suurin puute on, ettei esitystä voi tulostaa lainkaan Handouts-muodossa (2, 3 tai 6 pientä diaa sivulle). Tämä ei ole muuttunut mihinkään sitten Office 2010 (Windows) ja Office 2011 (Mac) versioiden, valintaikkunat ovat aivan samanlaiset.

PDF-tallennus Macissä.
Windows-versioissa on uusia hauskoja kaaviotyyppejä, jotka antavat elävyyttä raportteihin ja PowerPoint-esityksiin -- kuten tämä Sunburst:

Eläinten määrät sunburst-kaaviona.
Mac-versiossa uusia kaaviotyyppejä ei ole lainkaan, joten tiedostojen avaaminen tuottaa vain ikävän virheen ja varoituksen siitä, että jos työtiedosto tallennetaan, kaavio häviää lopullisesti. Ei hyvä.

Sunburst-kaavio Mac-versiossa: sitä ei ole.
Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä nyt Office-päivitykset ovat ällistyttävän suuria:
Huh, mitä kokoja! Nämäkö pelkkiä päivityksiä?
Uutta on sekin, että nyt sovellukset näyttävät päivitysten jälkeen, mitä uutta niissä on. Word, Excel ja PowerPoint esittävät kaikki samanlaisen listan (vain ohjelman nimi vaihtuu):

Ja näihinkö uudistuksiin tarvittiin kolme gigatavua koodia?
Lisäys 23.11.2015 Valitettavasti jokainen Office 2016 -päivitys näyttää olevan yli kolmen gigatavun kokoinen. On pakko ihmetellä, miksei Microsoft ole käyttänyt inkrementaalista päivitystä, vaan lataa sovellukset aina kokonaisina uudelleen.
Päivitys 15.16 on yhtä iso kuin 15.15. 

torstai 15. lokakuuta 2015

X- ja V-merkit Windowsin kuvakkeissa

Äskettäin huomasin Windows-työpöydän kuvakkeiden muuttuneen. Lähes jokaiseen oli ilmestynyt ylimääräinen, vihreä v-merkki.

Mistä tulevat vihreät tarkistusmerkit kuvakkeisin?
Ylimääräiset tarkistusmerkit hävisivät päivittämällä työpöytä (tyhjässä kohdassa hiiren kakkospainike ja Refresh), mutta vähän myöhemmin kuvakkeisiin oli ilmestynyt uusia merkkejä:

Entä harmaa x-merkki?
Harmaat X-merkit herättävät suurempaa huolta, sillä ne viestivät ongelmista. Mutta mistä on kyse?

Moni on törmännyt samaan ilmiöön, eikä lopullista selitystä ole löytynyt. Vihreä v-merkki liittyy joihinkin varmuuskopiointiohjelmiin, kuten Norton Backup ja Carbonite, mutta omassa koneessani ei ole kumpaakaan. Kyse ei ole myöskään Windowsin versiosta, sillä ongelmaa on raportoitu Vistasta alkaen uusimpaan Kymppiin.

Teknisesti kyseessä on kuvakkeen päälle tuleva kerros (Icon Overlay), jota ohjelmat pystyvät muuttamaan. Rekisterieditori löytää hakusanalla ShellIconOverlayIdentifiers tällaiset:

Rekisteri viittaa SkyDrive Pro -palveluun.
Rekisteristä päätellen syy löytyy Microsoftin omasta pilvipalvelusta. Ja toden totta: ongelma alkoi vasta, kun olin ottanut käyttöön Office 365:n, jonka mukana tulee One Drive -pilven Pro-versio.

Johtopäätökseksi jää, että kyse on pilvipalvelun synkronointibugista, jota Microsoft ei saa korjattua. Outoa sikäli, ettei synkronoinnin pitäisi koskea työpöydän kuvakkeita lainkaan.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Miksi iPad takkuilee wlan-verkossa?

Uudehko iPad Mini ei suostunut toimimaan wlan-verkossa. Musiikin toisto Airplayllä vahvistimeen pätki koko ajan ja Speedtest-nopeustesti antoi kerrassaan järkyttävän tuloksen:

Näin hidasta wlan-verkkoa ei olekaan.
Latausnopeus 0,57 megabittiä sekunnissa, lähetysnopeus 0,79 megabittiä. Ja ping-latenssi ällistyttävät 0,3 sekuntia. Mitä ihmettä?

Syyllinen löytyi tutusta paikasta: wlan-tukiasema oli valinnut itselleen vähiten ruuhkaisen kanavan ja päätynyt arvoon 13. Kanava on sallittu Euroopassa, mutta ei Yhdysvalloissa.

Hämmästyttävää kyllä, Euroopassa myytävät iPadit (tämä ostettu Stockmannin myymälästä Hulluilta päiviltä) eivät tue kaikkia eurooppalaisia wlan-kanavia. Olisi kiva, jos tästä olisi jossain maininta, eikö vain?

Jos Apple on viisaudessaan päättänyt tukea vain amerikkalaisia kanavia, sen ei pitäisi löytää 13. kanavan wlan-verkkoa lainkaan (näin toimivat Surface Pron jenkkimallit). Se, että tukiasema näkyy ja yhteys syntyy, mutta toimii käyttökelvottoman hitaasti, on kerrassaan käsittämätöntä.

Ja vielä: iOS-käyttöjärjestelmän asetuksissa ei ole tietääkseni mitään keinoa, jolla käytössä olevan kanavan voisi selvittää. OS X-koneissa se onnistuu painamalla Alt-näppäintä ja klikkaamalla wlan-kuvaketta.

Kun vaihtoi wlan-verkon kanavalle viisi, nopeudet nousivat odotetulle tasolle. Nettikeskustelujen perusteella myös Bluetoothin sammuttaminen saattaa auttaa hidastelevaan wlan-verkkoon, mutta silloin ongelma on jossain muualla kuin kanavassa 13. Tässä tapauksessa BT:n sammuttamisella ei ollut vaikutusta.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kun sormenjälki ei avaakaan puhelinta

Sormenjälki on kaikkein näppärin tapa avata puhelimen lukitus. No, onhan siinäkin ongelmansa -- mahdolliset hanskat pitää ensin riisua eikä avaus yleensä onnistu yhdellä kädellä.

Usein kuvitellaan, että sormenjäljen suurin hyöty tulee sen turvallisuudesta. Koska jokaisen sormenjälki on yksilöllinen, vain oikea omistaja pystyy avamaan lukituksen. Tämä ei kuitenkaan ole sormenjäljen suurin hyöty. Sormenjälkiä voi kopioida keinotekoisesti, joten sen turvallisuus ei yllä edes kohtuullisen salasanan tasolle. Hyödyt ovat muualla.

Ensinnäkin sormenjälkeä ei voi unohtaa. Tietoturvan kannalta huonoja salasanoja suurempi ongelma ovat liian hyvät salasanat -- tai ainakin liian huonomuistiset käyttäjät, jotka eivät muista omaansa ja joutuvat resetoimaan sen tai pyytämään apua muualta.

Toinen etu on siinä, ettei sormenjälki paljastu sivulliselle. Erilaiset PIN-koodit ja lukituskuviot näkyvät olan yli ja siksi lähipiirin on helppo selvittää ne. Sormenjälki ei näy ulospäin, joten teknisestä turvattomuudesta huolimatta se on käytännön turvallisuuden kannalta paras valinta.

Mutta entä kun sormenjälki ei toimikaan? Itselle kävi näin viime viikolla. Samsung S6:n sormenjälkiskanneri (joka on iPhonen tapaan upotettu kotinäppäimeen) ei pystynytkään lukemaan sormea ja viiden virheen jälkeen puhelin pyysi varasalasanaa.

Apua, mitäs nyt tehdään?
Olin määritellyt salasanan keväällä enkä ollut koskaan tarvinnut sitä. Ei siis ihme, ettei salasana tullut mieleen.

Samsung S6 antaa yrittää salasanaa rajattoman monta kertaa, mutta aina viiden yrityksen jälkeen on pidettävä puolen minuutin tauko.

Kärsivällinen pääsee kokeilemaan salasanoja rajattomasti.
Jos on riittävästi kärsivällisyyttä, salasana selviää kokeilemalla, mutta aikaa se vie.

Sivumennen sanoen älypuhelinten lukitukset ovat tietoturvan murheenkryyni. Niin iPhonen (kikka 1, kikka 2 ja vielä yksi keino sekä huijaus) kuin Androidin lukituksen ohittamiseen on löydetty kiertoteitä.

Samsungin valikossa on myös Avaa Googlella -vaihtoehto, mutta jos on otettu käyttöön kaksivaiheinen todennus (kannattaa ottaa!), Gmail/Google-salasana ei toimikaan vaan tuloksena on lisää turhia yrityksiä. Ainoaksi keinoksi jää kirjautua Google-tilin asetuksiin toisella koneella ja poistaa kaksivaiheinen todennus käytöstä, kirjautua puhelimeen tavallisella Google-salasanalla ja sen jälkeen palauttaa todennus taas käyttöön.

Varjopuolena on, että kaikki aktiiviset Google-palvelujen istunnot sulkeutuvat ja sovelluskohtaiset salasanat pitää määritellä uudelleen.

Muistutus: jos käytät sormenjälkitunnistusta juuri nyt olisi hyvä aika tarkistaa, että muistat salasanan. Ehkä kannattaisi kirjoittaa salasana muistilapulle ja arkistoida se turvalliseen paikkaan. 

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Samsung Level On -kuulokkeet

Langattomia, taustamelua poistavia Bluetooth-kuulokkeita tulvii markkinoille melkein joka valmistajalta. Samsungin malli on nimeltään Level On, ja kyseessä on jo aiemmin samalla nimellä myydyn kuulokemallin langaton versio.

Samsung Level On
Kuulokekupit peittävät korvan kokonaan, mikä ainakin näin alkusyksyn viileydessä on tervetullutta. Ulkoilu kuulokkeet päässä tuntuu mukavalta, kun korvat ovat lämpimässä. Silti kuulokkeet ovat selvästi kevyemmät kuin aiemmin kokeilemani Plantronicsin malli.

Paritus kävi helposti, kuten nykylaitteilla yleensäkin. Bluetooth-yhteensopivuus on kehittynyt takavuosista huimasti.

Oikeanpuoleisen kupin pintaan on lisätty kosketusohjaus. Ääni voimistuu, kun sormea vedetään alhaalta ylös ja hiljenee vastakkaisella liikkeellä. Vaakasuuntainen veto hyppää edelliseen tai seuraavaan. Kaksoisnapautus kytkee toiston pauselle. Säädössä on pieni viive, mikä vaikeuttaa varsinkin äänenvoimakkuuden tarkkaa asettamista.

Kupin pinta toimii kosketusohjaimena.
Virta- ja melunvaimennuskytkimet löytyvät oikean kuulokekupin takareunasta, jolloin ne osuvat hyvin peukalon ulottuville. Liekö korealaisten logiikka erilaista, mutta tuntuisi luontevammalta sijoittaa virtakytkin alemmaksi ja melunvaimennus (ANC) sen yläpuolelle. Nyt järjestys on päinvastainen. Vielä erikoisempaa on, että kytkimet näkyvät punaisina kun toiminto (tai virta) ei ole päällä.

Punainen väri kertoo, että toiminto EI ole käytössä.
Automaattista virrankatkaisua ei ole, joten pöydälle unohdettuna akku tyhjenee, ellei muista katkaista virtaa kytkimestä.

Äänijohdon kytkentäpaikka.
Lentokoneessa tai perinteisissä stereoissa Bluetoothia ei ehkä voi käyttää, joten kuulokkeissa on liitäntä myös perinteiselle miniplugille ja äänijohdolle.

Vasemmassa kupissa on pieni reikä mikrofonille, joten myös puhelut onnistuvat. Musiikki jää kuulumaan hiljaa taustalle puhelun ajaksi. Muut testaamani mallit pysäyttävät toiston puhelun ajaksi kokonaan. Erikoisuutena on mahdollisuus jakaa musiikki myös kaverin Level On -kuulokkeisiin (Sound with Me -toiminto).

Melunvaimennus on kiitettävän tehokasta. Junamatkan jyrinä vaimeni lähes tyystin, joskin lopputulos riippuu junasta. Vaimennus ei haittaa musiikin kuuntelua.

Kuljetusta varten sangat voi taittaa vastakkain, mutta kuppeja ei voi kääntää 90 astetta kuten joissakin kilpailijoissa. Tämän vuoksi Level On vie laukussa enemmän tilaa leveyssuunnassa.

Kuljetusasento.
Hallintaohjelma toimii älypuhelimissa. Sillä voi säätää automaattisen virrankatkaisun odotusaikaa sekä kuulokkeiden omaa ekvalisaattoria.

Kuulokkeiden ominaisuuksien hallintaohjelma.
Ihmetyttää kuitenkin, miksi hallintaohjelma vaatii pääsyn kalenteriin ja yhteystietoihin. Niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä kuuntelun kanssa.

Mihin kalenteria ja yhteystietoja tarvitaan?
Ottaen huomioon, että langattomia kuulokkeita käytetään usein ulkona ja matkalla, äänenlaatu on täysin riittävä, vaikka diskanttialue jääkin hennoksi. Kotona tapahtuvaan hifistelyyn kannattaa hankkia pelkästään musiikille tarkoitetut mallit.

Kuulokkeiden hinta on ominaisuuksiin nähden kohtuulliset noin 170 euroa.