maanantai 21. marraskuuta 2016

Elämää aktiivisuusrannekkeen kanssa

Olen testaillut useita aktiivisuusrannekkeita ja pidän niitä aivan mainioina. Joideenkin kyselyiden mukaan ihmisten into askeltensa mittaamiseen lopahtaa nopeasti, mutta itsellä on käynyt täsmälleen päinvastoin: ranneke saa kävelemään portaita aina kun mahdollista, jättämään auton ostoskeskuksen parkkihallissa mahdollisimman kauaksi ja ellei tavoite ole illalla tullut täyteen, puuttuvat askeleet kävellään vaikka olohuoneessa.

Viimeisen vuoden aikana askeltavoite on jäänyt uupumaan vain parina päivänä, ja nekin johtuivat pitkistä lennoista. Matkapäivinäkin pystyy kävelemään, kunhan vain hyödyntää tilaisuudet. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan kentällä ykkösterminaalin päädystä passintarkastukseen on 1020 askelta. Se viisi kertaa edestakaisin riittää jo täyttämään 10 000 askeleen tavoitteen. Kauko- ja Brittilentojen alueella passintarkastuksen jälkeen saa 570 askelta per suunta.

Sitten muutamia sekalaisia havaintoja. Muiden pienlaitteiden tapaan rannekkeiden akut hiipuvat iän myötä. Fitbit Surge jaksaa enää hädin tuskin kaksi vuorokautta, vaikka gps on pois päältä. Akkua ei pysty vaihtamaan itse, eikä sitä varmaan kannata lähteä teettämään huoltoon. Tämä tekee laitteista turhan lyhytikäisiä.

Pari vuotta sitten älykelloja mainostettiin väittämällä, että on helpompaa pitää älypuhelin taskussa ja katsoa soittotiedot, tekstiviestit ja kalenterimerkinnät ranteesta. Itsellä on täsmälleen päinvastainen kokemus. Katson usein askelmäärän älypuhelimen sovelluksella, koska ranneke on pitkähihaisen paidan alla ja sen katsominen vaatii hihansuun napin avaamisen. Jos päällä on vielä pikkutakki, temppu on aivan liian hankala. Saman tiedon näkee hetkessä puhelimesta.

Käyttävätkö ne siellä Kaliforniassa pitkähihaisia paitoja tai takkeja lainkaan? Vai onko nörteillä aina T-paidat? En todellakaan kaipaa älykelloa, pikemminkin päinvastoin.

Unen määrän mittaaminen onnistuu ainakin Fitbitillä varsin luotettavasti, joskin unen ja valvomisen rajaa on vaikea tunnistaa. Moni luulee valvoneensa tuntikausia, vaikka on oikeasti ollut ainakin kevyessä unessa.

Mutta ei mittaus toki virheetön ole. Elokuvateatterin mukavassa nojatuolissa (Kino-Palatsi) istuttu parituntinen meni Fitbitin mukaan unten mailla.

Pari tuntia unessa - vai elokuvissa?
Olikohan elokuva (Inferno) liian laimea, kun ei saanut edes pulssia koholle?

1 kommentti:

  1. Elämää älypuhelimen kanssa... Mieluummin käyttäisin kelloa, joka antaa sopivan merkkiäänen, ja siinä kaikki. Tilastoja voisi katsella tietokoneelta, jotta voisi rauhassa suunnitella liikkumistaan etukäteen vaikka viikoksi...

    VastaaPoista