Aina ilo käyttää laitteita, jotka tekevät vain yhden asian, mutta tekevät sen helposti ja ilman säätöä. Halusin siirtää vanhan VHS-kasetin videotiedostoksi, jotta siitä pystyi ottamaan ruutukaappauksia. VHS-nauhuri oli yhä toiminnassa, mutta analogiset videoliitännät ovat kadonneet. Niitä ei ole enää vuosiin ollut edes uusissa taulutelevisioissa.
Avun tuo SCART->HDMI-adapteri, joka nimensä mukaisesti digitoi SCARTista tulevan analogisen kuvan ja lähettää sen ulos digitaalisena HDMI-liitäntään. Verkkokauppa.comista sellainen löytyi 25 eurolla: Fuj:tech SCART - HDMI -videoadapteri (linkki). Hinta ei päätä huimannut, joten päätin kokeilla.
Ja hyvin se hoiti hommansa. Käyttö on äärimmisen yksinkertaista. HDMI-videon kaappaaminen on sitten toinen juttu, mutta ainakin kuvan saa näkymään nykyisillä televisioilla.
 |
| Ylen lähetys Barcelonasta alkamassa. |
Tätä kirjoitusta varten etsin VHS-kasetin, jota en ole katsellut heinäkuun 1992 jälkeen. Silloisten olympialaisten avajaiset Barcelonassa olivat hieno näytös.
Mikään tekniikka ei poista kehitystä, joka 35 vuodessa on tapahtunut. Analoginen lomitettu 720x576 PAL-kuva VHS:ltä luettuna on yksinkertaisesti kehnoa, kun sitä katsotaan 65" OLED-televisiolla. Lisäksi suoraviivainen digitointi sopii huonosti mpeg-4-pakkaukselle, mutta kyllä siitä selvän saa.
 |
| Tapio Suominen nuorena urheilutoimittajana. |
Digitoidessa palasi mieleen muitakin vanhoja asioita. Avajaiset lähettiin NICAM-stereona, jolloin toinen kanava sisälsi suomenkielisen ja toinen ruotsinkielisen selostuksen. Silloin äänikanavan pystyi valitsemaan televisiosta, nyt molemmat tallentuvat tiedostoon ja toistuvat rinnakkain eri kaiuttimista.
 |
| HOLA |
Äänitekniikka taisi olla uutta Ylellekin, sillä välillä jompi kumpi selostuksen puhekanava jäi auki, vaikka tarkoitus oli kuulla vain paikallista ääntä.
 |
| Paikoin kuva on ihan OK. |
Paikoitellen VHS-kasetin kuva on ihan tyydyttävä, varsinkin silloin kun kohteet ovat selkeitä eikä kuvassa ole paljoa lomituksen sotkemaa liikettä.
Avajaisissa nähtiin huima suoritus, kun urheilija ampui olympiatulen jousella korkealla olevaan maljaan. Silloin temppu näytti huimalta - entä jos nuoli olisi mennyt ohi? Äskettäin luin jostain, että olympiatulen sytytys olikin feikkiä. Nuoli lensi maljan yli ja olympiatuli sytytettiin manuaalisesti, jolloin sen lieskat peittivät nuolen näkyvistä.
Ja juuri näinhän siitä taisi käydä. Silloin ei ollut sosiaalista mediaa, jossa tarkkasilmäiset olisivat piikitelleet asiasta. Oli helppoa uskoa virallinen selitys, eikä pieneltä television kuvaputkelta huijausta pystynyt erottamaan.
Videotekniikka on kehittynyt kovasti Barcelonan olympialaisista. Silloin ilmakuvat tulivat helikopterista, mutta kentällä liikkuvat kamerat olivat harvinaisia ja puomin päässä oleva kamera näyttää liikeratojensa puolesta nykysilmin kömpelöltä ja rajoittuneelta.
Avajaiset huipentuivat ooppera-aarioiden potpurriin, jonka aikansa huipputähdet esittivät. Heillä ei ollut mikrofoneja, äänet oli taltioitu etukäteen ja suun liikkeet osuivat vain summittaisesti ääniin. Ennen ei ollut niin tarkkaa, heikompikin taso riitti. Ero vaikkapa Milano-Cortinan loppuseremonioihin on huima, niin tekniikan kuin osaamisenkin puolesta.
Mieleen palasi myös VHS-tekniikan ikävä puoli, sillä kasetti saattoi loppua kesken nauhoituksen. Juuri näin kävi oopperaesitykselle, jossa kolmen tunnin kasetti loppui hieman ennen esityksen loppua.
720 on digitalisoinnissa kätetty standardi. Analogisessa televisiossa ei oikeasti ollut vaakaresoluutiota, enkä tiedä miten sellainen olisi määritelty. Muistan kun meillä TV1 lähetettiin VHF-taajuuksilla, niin sen kuva oli paljon terävämpi kuin muiden kanavien UHF-lähetykset. Sen paremmin dynamiikkaa ei ilmaistu biteissä. Häviöllisen pakkauksen tilalla oli kohina ja välkkyminen. Nykyään ongelmia aiheuttava lomitus oli silloin kuvaa parantava ominaisuus.
VastaaPoista720 on digitalisoinnissa kätetty standardi. Analogisessa televisiossa ei oikeasti ollut vaakaresoluutiota, enkä tiedä miten sellainen olisi määritelty. Muistan kun meillä TV1 lähetettiin VHF-taajuuksilla, niin sen kuva oli paljon terävämpi kuin muiden kanavien UHF-lähetykset. Sen paremmin dynamiikkaa ei ilmaistu biteissä. Häviöllisen pakkauksen tilalla oli kohina ja välkkyminen. Nykyään ongelmia aiheuttava lomitus oli silloin kuvaa parantava ominaisuus.
VastaaPoistaLisäksi tätä vertailua monimutkaistaa se, että ihminen oppii korjaamaan ja lukemaan tietynlaisia virheitä kuvassa. Analoginen telelvisio on neuro-biologis-sähkömagneettinen ilmiö, ellei jopa kvanttifysiikkaa.
VastaaPoistaAnalogia-TV:n (PAL, SECAM väreillä) pystyresoluutio oli 625 juovaa, lomiteltuna. NTSC (US) käytti 525 juovaa. UK:ssa oli osin käytössä 405 juovaa ja Ranskassa 819 juovaa, vielä 1980-luvulla. Vaakasuuntaan kaistanleveys (PAL) oli max. n. 5MHz.
VastaaPoistaVärijärjestelmistä, amplitudi- ja vaihemodulaatioineen, koiranleuat sanoivat:
NTSC - Never The Same Colour
SECAM - System Essentially Contrary to the American Method
PAL - Perfection At Last
-VMS-
FujTechit ja vastaavat "tyhmät" muuntimet ovat siitä huonoja että ne eivät oikeasti huomioi signaalin ominaisuuksia - lähtien vaikkapa siitä että ne eivät luultavasti tee lomituksenpoistoa.
VastaaPoistaVoit todeta tämän sillä että jos kuvamateriaalissa on pannausta (eli kamera kääntyy), lopputuloksessa näkyy hienosti kuinka puolet juovista jää jälkeen.
Yleisesti esimerkiksi https://junkerhq.net/xrgb/index.php/XRGB-mini_FRAMEMEISTER on huomattavasti parempi laitos. Toki yleisö tälle on suurimmaksi osaksi retropelaajia, koska videomateriaalille voi tehdä jälkikäsittelyn erikseen mutta pelitilanteessa ei sitä tietenkään voi tehdä. Muita vastaavia taitaa olla vaikka https://videogameperfection.com/products/open-source-scan-converter/ - oleellisena pointtina juuri kunnon upscale ja interlacen poisto.
Jos digitoi filmimateriaalia, jossa perättäiset puolikuvat ovat samanlaisia,
ongelmia ei liene perusvehkeelläkään.