torstai 16. syyskuuta 2021

Vanha IBM-näppäimistö uuteen koneeseen

Vanhoissa 1980-luvun IBM-koneissa kaikki oli rautaa, myös näppäimistöt. Alkuperäiset näppäimistöt ovat vieläkin haluttuja, koska ne ovat äärimmäisen kestäviä ja kirjoitustuntuma on todella jämäkkä. Ääntä näppäimistöstä lähtee kuin mekaanisesta kirjoituskoneesta, joten avokonttoreihin niitä ei kannata hankkia.

Itselläni on muutama vanha näppäimistö, mutta niiden isokokoinen pyöreä DIN-liitin ei tietenkään käy tämän päivän koneisiin. 

Legendaarisia IBM AT -näppäimistöjä.

Näppäimistöjä on useaa eri tyyliä. Kuvassa alempana on alkuperäinen IBM AT -näppäimistö, joka ei sijoittelultaan juurikaan eroa alkuperäisestä IBM PC -näppäimistöstä. Painoa sillä on 2,73 kiloa. Todella!

Heti huomaa, että funktionäppäimiä on vain 10 ja ne ovat vasemmassa reunassa pystyssä. Erillistä nuolinäppäimistöä ei ole, vaan nuolet on upotettu numeronäppäimistöön.

Ylempänä on AT/E-näppäimistö (2,18 kg), joka tuli myöhempien AT-koneiden mukana. Siinä toimintonäppäimiä on 12, ja ne ovat ylhäällä. Nuolet ovat omalla alueellaan. Tämän päivän näppäimistöt noudattavat edelleen IBM AT/E-sijoittelua pienin muutoksin, esimerkiksi Windows-näppäin on tullut lisää.

Alkuperäinen IBM AT -näppäimistö on epäkäytännöllinen.

Tämän päivän näkökulmasta PC/AT-näppäimistö on kömpelö. Ctrl on CapsLockin paikalla eikä vasemmalla ylänurkassa ole Esc, jota sormi hamuaa automaattisesti. Nuolinäppäimet ovat tietenkin myös hankalia.

AT-näppäimistön Caps Lock oli siellä, missä nykyään on toinen Ctrl.

Miten nämä saisi toimimaan nykykoneissa? Passiivinen adapteri ei riitä, koska näppäimistöprotokolla on vaihtunut. Itse asiassa se on erilainen PC/XT- ja AT-koneiden välilläkin, joten sovittimeen tarvitaan elektroniikkaa.

Hagstrom Electronics myy sopivaa lisälaitetta KE-XTUSB hintaan 54,95 dollaria. Postikuluja tuli 41,20 dollaria, mutta palvelu oli nopeaa. Tein aamupäivällä tilauksen ja jo iltapäivällä tuli ilmoitus, että tavara on lähtenyt USA:n itärannikolta. Suomalaiseen postiin se kolahti pari viikkoa myöhemmin. 

KE-XTUSB sovittaa vanhan näppäimistön USB-aikaan.

Laite on yksinkertainen, mutta käyttöohjekin sanoo, että se on tarkoitettu teknisesti orientoituneelle henkilölle. Kotelossa on kaksi aukkoa, joista näkyvät merkki-ledit. Liitäntä isolle DIN-pistokkeelle sekä usb-kaapeli tulevat mukana.

Tekniseksi asian tekee se, että oletusarvona laite sovittaa PC/XT-näppäimistön usb-porttiin. AT-näppäimistöjen kanssa se tuotti käsittämätöntä sotkua. Kotelo pitää avata, jolloin paljastuvat jumpperit.

Näppäimistötyyppi valitaan jumpperilla.

Jumpperit - näitä ei olekaan vähään aikaan tullut säädettyä! Ennen lisäkorttien I/O-osoitteet, DMA-kanavat ja IRQ-keskeytykset piti valita jumppereilla, jotta ne eivät menisi päällekkäin. 

Siirsin jumpperin ensimmäiseen paikkaan ja johan alkoi toimia. Manuaalin mukaan keskimmäinen jumpperi liittyisi ulkomaisten näppäinasettelujen käyttöön, mutta ääkköset toimivat ilman sitäkin. Hyvä niin, sillä ylimääräisiä jumppereita ei tullut mukana. Ennen ne oli tapana pistää reikiin niin, että toinen puoli jäi vapaaksi. Ainoa ongelma oli, että AT-näppäimistön merkkivalot eivät palaneet.

Manuaali toteaa myös, että vanhat näppäimistöt kuluttavat paljon virtaa, ja siksi laite ei toimi passiivisen usb-porttijakajan kautta. Aktiivinen (oma virtalähde) pitäisi kelvata.

Usb-liitännän ansiosta koneeseen voi liittää useita näppäimistöjä samanaikaisesti. Retronäppiksen saa siten modernin rinnalle ja molempia voi käyttää yhtä aikaa, kuin vertailun vuoksi. 

Miltä vanha näppäimistö sitten tuntuu käytössä? Sanoisinko miehekkäältä: näppäimet vaativat voimaa, mutta haptinen palaute on vahva. Ei tarvitse epäillä, menikö perille vai ei. Ääni kertoo saman naapurihuoneeseen asti. Mutta ei tällä kirjaa jaksaisi kirjoittaa. Blogiteksti vielä menee.

Vanhempi AT-näppäimistö alkaa käydä nopeasti hermoille. Nuolinäppäinten puute, Esc, Ctrl ja muut pienet asiat korostavat, miten paljon parempi AT/E oli jo ilmestyessään. Sitä on ollut paha parantaa kaikkina näinä vuosina.

Vanhat näppäimistöt ovat haluttuja. Jos nurkissasi lojuu alkuperäisiä IBM-näppäimistöjä, laita myyntiin vaikka Tori.fi:n kautta. Ostajia löytyy kyllä. Juuri äsken yksi AT-näppis vaihtoi Huuto.netissä omistajaa lähes 300 eurolla.

6 kommenttia:

  1. Tuo Capslockin sijainti on parempi. Yksi yleisempiä virheitä on, että capdlock on vahingossa päällä. Omasta näppäimistöstä käytiin sen pois päältä kokonaan.

    Siis onko nyt AT-näppiksen protokolla jotenkin eri kuin uudempien? Itse olen sovitellut noita isoja DIN:ejä pienempiin ihan simppelillä adapterilla. Sitten siitä on USB:hen ajaptereita. Olen kumpiakin käyttänyt, tosin en yhtä aikaa.

    Tuntuu, että olet tehnyt asiasta lian hankalan XT-adapterilla, jota et tarvitsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kieltämättä nykynäppiksissä Capslockin sijainti on huono. Miénee nopeassa (ja joskus hitaammassakin) kirjoittamisessa vahingossa päälle, kun pikkurilli yrittää tavoittaa sen alapuolella olevaa nappia.

      Niin ja toki suomenkielisessä näppiksessä @ -merkki on huonossa paikassa. Ääkköset mokomat, niiden sijoittelun aikaan ei tiedetty kuinka paljon tuota "ättää" tultaisiinkaan käyttämään.

      Poista
    2. AltGr-2, en näe mikä tuossa on niin vaikeaa.

      Poista
    3. Tuo AltGr-2 vaatii yleensä kahta kättä, jenkkinäppiksessä "ättä" on yhdellä kädellä käytettävissä.

      Poista
    4. Ja sitten kun sen on oppinut PC-näppäimistöllä, Mac-koneessa tapahtuukin jotain ihan muuta (riippuu sovelluksesta, mutta missään ei tule @-merkkiä).

      Poista
  2. Jos koneessa on vihreä ja purppura ps/2-portti näppäimistöä ja hiirtä varten, suora passiivinen adapteri yleensä riittää vanhoille AT- ja AT/E-näppäimistöille.

    Ellei porttia ole, ps/2->usb-adapteri auttaa, kunhan löytää sopivan. Niissä on ilmeisesti eroja, myös näppäimistön virrankulutus voi vaikuttaa.

    Vanhojen XT-näppäimistöjen kanssa tarvitaan sitten aina erillinen boksi väliin.

    VastaaPoista