Miksi ostaa Windows RT -tabletti?

Pysähdyin eilen tavaratalossa katsomaan uutta Windows RT -tabletia. Hieno kone: kevyt kuin mikä, tarkka näyttö, sd-korttipaikka, usb-portti ja niin edelleen. Hinta 699 euroa.

Viereisellä pöydällä oli saman hintainen Applen iPad. En keksinyt yhtään syytä, miksi olisi kannattanut valita RT-laite. Nykytilanteessa iPad on täysin ylivoimainen. Windows-tabletin aloitusnäyttö on toki hieno ja toimiva, mutta kokonaisuutena iPad-ekosysteemi on valovuoden edellä. Eikä ihme, onhan sillä myös ajallisesti lähes kolmen vuoden etumatka.

Windows RT -tablet kaupan hyllyssä. Miksi kukaan ostaisi tämän iPadin sijaan?

Windows RTn ongelmana on suppea sovellusvalikoima. Kestää vielä pitkään, ennen kuin edes tärkeimmät tablet-sovellukset ovat saatavilla Windows-alustalle -- jos nyt tekijöillä ylipäätään riittää kiinnostusta.

RT-tableteissa on vanhan Windowsin työpöytä, joka on suunniteltu hiirelle ja isommalle näytölle. Onneksi mikään sovellus ei toimi siinä, joten työpöytä on paitsi toimimaton myös turha. No, Office-sovellusten RT-versio tulee Windowsin mukana, mutta siinä ne sovellukset sitten ovatkin.

Nykytilanteessa Windows RT on umpikuja, jota on vaikea suositella kenellekään.

Hinta pitäisi puolittaa halpojen Android-tabletien tasolle, ennen kuin tällä konseptilla olisi mitään mahdollisuuksia menestyä. Palataan asiaan sitten, kun Store-kaupassa on niin paljon hyviä sovelluksia, että ne tekevät tabletista hyödyllisen. Nyt hinnoittelu on iPadin tasolla, vaikka laite tarjoaa ainoastaan murto-osan Applen statuksesta ja toimivuudesta.

Tämän päivän tilanteessa ostajan kannattaa mieluummin valita iPad tai halpa Android, jolloin rahaa jää vielä runsaasti ylikin.

Windows 8:n mahdollisuudet tablet-markkinoilla ovat Intel-prosessoria käyttävissä malleissa. Vanhojen sovellusten ajaminen tabletilla uusia Win 8-sovelluksia odotellessa on ainoa peruste, miksi kukaan valitsisi tällä hetkellä Windows-tabletin. Telakointiasemaa käyttäen tablet siirtyy helposti työpaikan ja kodin välillä, ja toimii lähes kuin oikea PC.

Harmi vain, että tavarataloissa tyrkytetään nyt RT-malleja niiden paremman akkukeston ja pienemmän koon vuoksi. Myös Microsoftin oman Surface-tabletin RT-versio on ilmeisesti myynyt huonosti.

Toivottavasti hälytyskellot soivat Redmondissa. Nykyisellään RT on kilpailukyvytön ja siitä uhkaa tulla floppi, joka syyttä haittaa myös WP8-puhelinten ja Intel-tabletien myyntiä.

Paljonko RAM-muistia kannattaa hankkia?

Ostin keväällä uuden pöytäkoneen. Tilasin sen 32 gigatavun ram-muistilla nähdäkseni, onko näin suuresta määrästä todellista hyötyä.

Useamman kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että ei ole. Olen pitänyt Intelin Extreme Tuning -apuohjelman ikkunaa auki toisessa näytössä, jolloin muistinkäyttöä ja prosessorikuormitusta on helppo seurata.

Juuri nyt, kun käynnissä on muutama sovellus, Internet Explorer sekä avoinna lukuisia Chrome-selaimen ikkunoita, muistin käyttöaste näyttää tällaiselta:

Muistia käytössä 9685 megatavua.

Käytössä on siis vajaa kolmannes 32 gigatavusta. Chrome-selaimen ikkunat ja välilehdet vievät yllättävän paljon muistia, jopa useita gigatavuja jos selainta ei suljeta välillä ja käytössä on useita välilehtiä.

Neljä gigatavua on ehdottomasti liian vähän, mutta kahdeksan täysin riittävästi tavanomaiseen käyttöön. Jos muistia tarvitaan enemmän, loppu otetaan levyltä virtuaalimuistina.

Neljän gigatavun perusmuisti riitti Windows 7:n käynnistämiseen, silloin käytössä oli 2536 megatavua. Mutta heti kun käynnisti selaimen ja sovelluksia, neljä gigatavua loppui kesken ja virtuaalimuisti alkoi hidastaa toimintaa. Windows 8 vei heti käynnistyksen jälkeen samassa koneessa 2590 megatavua. Eroa seiskaan on ällistyttävän vähän, kun käynnissä on sentään myös uudenmallinen työpöytä.

Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa hankkia 16 gigatavua. Se riittää jo hyvinkin raskaaseen käyttöön.

Suurin näkemäni kulutuslukema oli 23 gigatavua:

Maksimikulutus 24 gigatavua.

Näin paljon muistia kului Lightroom 4:n käsitellessään lukuisia 5Dm2-kameran raw-kuvia. Siis nimenomaan kakkosmallin kuvia, jotka oli aiemmin avattu Lightroom 3:lla ja jotka sen vuoksi käyttivät vanhaa kuvaprosessointia. Uusi prosessointi, joka on oletusarvona LR 4:stä lähtien, vie huomattavasti vähemmän muistia, eikä kulutus yllä lähellekään 20 gigatavua.

Videoeditointi Premieren Elements -versiolla vei enimmillään noin 20 gigatavua. Toisaalta videoeditointi on alue, jossa muistia ei ole koskaan liikaa ja harvoin edes tarpeeksi.

Jos koneessa on runsaasti muistia, pitää ehdottomasti valita 64-bittinen käyttöjärjestelmä, sillä 32-bittinen Windows näkee vain ensimmäiset neljä gigatavua:

32-bittinen Windows-versio näkee vain neljä ensimmäistä gigatavua.

"3,41 gigatavua käytettävissä 32:sta" on lohduton lopputulos.

Sovellusten suhteen tilanne on mutkikkaampi. Joskus 32-bittinen sovellus voi olla jopa nopeampi kuin 64-bittinen. Ainakin sen oma koodi kuluttaa vähemmän muistia.

Skydrive hakee tiedostot palomuurin läpi

Microsoftin Skydrive-palvelussa on ominaisuus, joka ei välttämättä ole kaikille ilmeinen. Kun Skydrive on asennettu työpaikan pöytäkoneelle tai kotiin, käyttäjä pääsee lukemaan kaikkia tiedostojaan palomuureista riippumatta.

Yleensä tämä on hyvä asia. Jos Powerpoint-esitys tai tärkeä sopimusdokkari unohtui työkoneelle, sen voi käydä noutamassa vaikka toiselta puolelta maapalloa. Vähemmän hyvä se on silloin, jos läppäri esimerkiksi varastetaan ja uusi omistaja pääsee hakemaan sillä samoja tiedostoja.

Erona tavalliseen Dropbox- tai Skydrive-synkronointiin on se, että ulkoa pääsee tosiaan kaikkiin tiedostoihin -- jopa Windowsin järjestelmäkansioihin tai koneeseen unohdettuihin muistitikkuihin. Onneksi koneeseen ei voi lähettää tiedostoja, se mahdollistaisi haittaohjelmien ujuttamisen uhrille.

Moni törmää Skydriveen ensimmäistä kertaa vasta Windows 8:n myötä, missä se on vakio-ominaisuutena. Samat toiminnot saa myös vanhempiin koneisiin hakemalla Microsoftilta erikseen Skydrive-ohjelman. Se lisää tuen mm. Windows 7-koneisiin ja Maceihin sekä iPhone- ja Android-puhelimiin. Windows Phone -puhelimissa tuki on tietenkin valmiina.

Jostain ihmeen syystä Skydrive-tuki on valmiina vain Windows 8:n uudella puolella. Jos Skydrive-kansio halutaan näkymään myös vanhan puolen sovelluksille, se pitää erikseen hakea ja asentaa. Tässä ei ole nähdäkseni mitään järkeä.

Kun Skydrive-tuki on asennettu, sen kansio näkyy muiden tallennuspaikkojen tapaan esimerkiksi kuvatiedostoa tallennettaessa:

Skydrive-kansio näkyy muiden tallennuspaikkojen tavoin.

Tiedostojen etälukuun liittyvä asetus löytyy Skydriven ominaisuuksista, jotka nähdään napsauttamalla järjestelmäalueen kuvaketta hiiren kakkospainikkeella ja valitsemalla asetukset:

Tiedostojen etäluvun mahdollistava asetus on toinen ylhäältä.

Kun rasti on merkitty, saman käyttäjän toisesta Skydriveen kytketystä koneesta voidaan selata tietokoneen tiedostoja:

Skydrive avaa koko hakemistopuun selattavaksi ja tiedostot ladattaviksi.

Hyödyllinen ominaisuus kun siitä tietää, vaarallinen jos ei.

Windows 8 datalaskuri

Windows 8:ssa on näköjään datalaskuri, josta voi seurata langattoman datasiirron määrää. Ominaisuus on sen verran piilotettu, että törmäsin siihen vahingossa. Tämä ei anna hyvää kuvaa uuden Windowsin käytettävyydestä.

Datalaskuri kytketään päälle näytön oikeasta reunasta, kunhan siihen on ensin haettu verkkoyhteyksistä kertova palkki. Valitun wlan-verkon tai 3G-datan kohdalta avautuu hiiren kakkospainikkeella lisävalintoja:

Windows 8 datalaskuri kertoo siirretyn datan määrän. Tai sitten ei. 

Kun Show estimated data usage on valittu, yhteyden tietojen alla näkyy siirretyn datan määrä. Oleellista on, että laskuri juoksee kunnes se nollataan erikseen. Se voi siis olla päällä vaikka viikon ja arvioida, kuinka paljon roaming dataa on kertynyt. Resetoimalla laskurin ensin voi myös mitata, kuinka paljon dataa  Facebookin aloitusnäyttö siirtää tai miten paljon dataa siirtyy silloinkin, kun Windowsissa ei näytä tapahtuvan mitään (vastaus: paljon -- siellä menevät Skydriven ja Dropboxin sekä Windowsin omat synkronoinnit ym.).

Pari tuntia hotellin WLANissa ja tuloksena gigatavu dataliikennettä?

Pari päivää sitten olin seminaarissa helsinkiläisessä hotellissa. Jo parin tunnin jälkeen laskuri näytti lähes gigatavun datasiirtoa. Päivän päätteeksi lukema oli jo useita gigatavuja. Tulos ei voi pitää paikkansa -- paitsi jos siinä on mukana myös muiden ko. tukiaseman käyttäjien siirtämiä bittejä..

Vanhakin Windows osasi näyttää siirretyn datan määrän (kunnes toiminto piilotettiin Vistasta alkaen), mutta sen tilasto nollautui aina koneen sammuttamisen yhteydessä.

Listassa on toinenkin hyödyllinen asetus: Set as metered connection. Kun se on valittu, Windows kohtelee yhteyttä volyymiveloituksena ja asetuksista voidaan valita, mitä silloin jätetään synkronoimatta.

Nyt olisi vielä kiva tietää, miten nämä temput tehdään tabletin sormiohjauksella... (lisäys: pitämällä sormea oikeassa kohdassa riittävän pitkään).

iMessage - tekstiviesti vihreänä kateudesta

iPhoneen on hiipinyt kiinnostava ominaisuus, josta kaikki käyttäjät (minä mukaanlukien) eivät ole täysin tietoisia. Ominaisuus on ihan OK (kai?), mutta tapa, jolla älypuhelimiin ujutetaan koko ajan uusia toimintoja dokumentoimatta niitä missään selkeästi, on huolestuttava. Koskaan ei voi tietää, mitä temppuja älypuhelin tekee käyttäjän sitä ymmärtämättä.

Kyse on iMessagesta, joka tuli iOS:ään 5-päivityksen mukana (siis jo viime vuonna). Kun käyttäjä lähettää tekstiviestin, iPhone ohjaa sen automaattisesti oman pilvipalvelunsa läpi vastaanottajalle. Operaattorin 3G-verkon sijaan viesti menee nettiliikenteenä, vähän kuin salattuna sähköpostina.

Hieno juttu, eikö? Näin Apple sitä ainakin mainostaa. Viestit voivat olla pidempiä kuin tavalliset tekstiviestit, niistä saa lukukuittauksen, viestit kulkevat myös iPad-laitteisiin sekä tietokoneisiin ja hei -- ne ovat tietysti ilmaisia! Suomalainen operaattori nuolkoon näppejään.

Epäilevä Tuomas löytää tekniikasta monia kyseenalaisia kohtia. Ensinnäkin harva iPhone-käyttäjä on huomannut uutta toimintoa. iMessages-viestit tunnistaa siitä, että ne näkyvät vastaanottajalle sinisessä puhekuplassa tavallisen sms:n vihreän sijaan. Lähettäjä huomaa eron vain harmaasta iMessage-tekstistä, joka ilmestyy hetkeksi syöttökenttään ennen kuin viestiä aletaan kirjoittaa. Lähetyksen jälkeen viestin väri muuttuu siniseksi.

Jotta Apple voisi tietää, onko vastaanottajalla iPhone, sen täytyy tuntea kaikkien käyttäjiensä puhelinnumerot ja tarkistaa reaaliajassa, onko ko. henkilö juuri nyt nettiyhteyden päässä. Näin ainakin oletan, sillä olisi kohtuutonta lähettää kiireinen sms-viesti netin kautta, jos vastaanottaja ei olisikaan wi-fi-verkossa (wlan).

Ja kun viesti kulkee Applen pilvipalvelun kautta, Applella on mahdollisuus skannata sen sisältöä ja käyttää tietoja esimerkiksi täsmämarkkinointiin tai muuhun profilointiin. Suomalaisten käyttäjien keskinäiset tekstiviestit kiertävätkin nyt amerikkalaisen palvelun kautta. Salattuina, mutta silti.

Epäilen, että Applella on tässä hienosti naamioitu ketunhäntä kainalossa. Apple pyrkii kokonaan eroon operaattoreista, jolloin asiakassuhde olisi alusta loppuun sen omissa käsissä.

iMessages-toiminnon voi kytkeä pois päältä, kunhan löytää oikean kohdan Asetukset | Viestit | iMessage:

iMessagen asetukset löytyvät Viestit-kohdan alta.

Ilmeisesti toiminto on oletusarvona käytössä, näin oli ainakin itselläni.

Applen mainoksen mukaan tämä ominaisuus jättää "tekstiviestit vihreäksi kateudesta". Itse en olisi lainkaan vakuuttunut asiasta.

Lisäys 12.6.2013: NSAn PRISM-vakoilu on antanut tälle ominaisuudelle ihan uudenlaista merkitystä, mitä ensimmäisen kommentin kirjoittanut antihuuhaa ei ehkä tullut ajatelleeksi. Onneksi tältä urkintatavalta on helppo suojautua kytkemällä toiminto (niin näppärä kuin se onkin) pois käytöstä.

Thinkpad-näppäimistö sinunkin koneeseen

Oletko aina kadehtinut Thinkpad-läppärien näppäimistöjä? Syytä olisi. Vuosien tuotekehityksestä huolimatta muut valmistajat eivät ole päässeet Lenovon tasolle. Pikemminkin kehitys menee päinvastaiseen suuntaan: näppäimistöt heikkenevät entisestään, kun valmistajat seuraavat Applea ja tekevät näppäimistöstä mieluummin tyylikkäitä kuin toimivia.

Mainion Thinkpad-näppäimistön voi hankkia myös erillisenä.

Sattumalta sain tietää, että Lenovon näppäimistöjä myydään myös erillisinä (tuotekoodi SK-8855). Näppäimistö sopii mainiosti kirjoittamiseen ja sen keskellä on jopa tappihiiri, jotta kättä ei tarvitse nostaa näppäimistöltä hiirelle kun haluaa siirtää kohdistinta. Kosketusalustaa siinä ei kuitenkaan ole. Näppäimistön hinta on noin 70 euroa.

Ohjaustappi ja painikkeet ovat Thinkpadin tunnusmerkkejä.

Näppäimistö kytketään usb-porttiin. Paljon kirjoittavan kannattaa pitää näppäimistöä sylissä ja asettaa läppäri pöydälle, jolloin näyttö tulee sopivaan katselukulmaan. Jos yrittää kirjoittaa läppärin omalla näppäimistöllä, ranteet taipuvat ikävälle mutkalle ja kädet rasittuvat.

Tietysti näppäimistöä voi käyttää myös pöytäkoneen kanssa, mutta silloin erillisen numeronäppäimistön puute voi olla ongelma. 

Taivaallisessa netissä (Norwegian)

Onpa taivaallista, että Norwegianin koneissa on nettiyhteys -- ja vieläpä ilmaiseksi! Lentoemäntä muistuttaa netistä jo ennen koneen nousua ja muistaa samalla mainita, että Norwegian on ensimmäinen netin tarjoava eurooppalainen lentoyhtiö.

Netti koneessa, vieläpä ilmaiseksi!

Netti avautuu kun turvavyön merkkivalo sammuu ja loppuu vastaavasti laskeutumisen alkaessa. Ei muuta kuin kokeilemaan!

Ja toimiihan se, mutta Youtuben katsomisen voi saman tien unohtaa. Netti pätkii ja hidastelee, mutta välillä tavara siirtyy ihan mukavasti.

In the air... and online!

Yritin testata yhteysnopeutta, mutta se osoittautui vaikeaksi, sillä testiohjelma ei saanut yhteyttä edes omiin palvelimiinsa. Vain yksi mittaus läppärin kautta onnistui, ja siinä tuli kunnon nopeudet:

Parhaimmillaan latausnopeus ylsi megabittiin sekunnissa.

IP-osoitteen perusteella yhteys näkyy maanpinnalle Saksan kautta, siksi nopeustesti käyttää saksalaista serveriä.

Hauskana lisäpalveluna selain näyttää tietoja lennon etenemisestä, aivan kuin matkustajalla olisi oma infonäyttö:

Matkan etenemistä voi seurata omalta läppäriltä tai älypuhelimesta.

Yhteyden pätkimistä kuvaa se, ettei säätietojen ikkuna päivittynyt paluumatkalla. Menomatkalla karttaikkuna oli pimeänä, mutta säätiedot näkyivät. Netin toimivuus ei riippunut ainakaan käyttäjien määrästä, sillä aamukone (LN-NOL) oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja netti toimi siitä huolimatta nopeammin kuin illan paluulennolla (LN-DYU), jolloin matkustajia oli hädin tuskin kolmannes.

Jos yhteys olisi luotettavampi, moni olisi valmis maksamaan siitä. Turha kuitenkaan odottaa netin yleistyvän lähiaikoina. Isot eurooppalaiset yhtiöt ovat luvanneet wlan-palvelua jo parin vuoden ajan, mutta juuri mitään ei ole tapahtunut. Ilmeisesti nettiyhteys vaatii investointeja, joihin talouskurimuksessa elävillä yhtiöillä ei ole halukkuutta, ja tukiasemat voi asentaa vain uusiin konetyyppeihin. Norwegianin laivasto edustaa uutta sukupolvea, tänään käytössä oli 737-800.

Jonain päivänä nettiyhteys lentokoneessa on yhtä yleistä kuin kahvitarjoilu. Sitä odotellessa... no, onhan se hyvä että vielä on yksi paikka, jossa saa edes hetken olla täysin rauhassa.

Tyttökuvia Skydrivella -- en se minä ollut!

Jokin aika sitten huomasin, että Microsoftin levytilaa tarjoavaan Skydrive-palveluun oli ilmestynyt muiden työtiedostojeni joukkoon outoja tyttökuvia:

Mistä nämä tytöt ovat ilmestyneet Skydrivelleni?!

Kiistän, että minulla olisi mitään tekemistä tällaisten -- hädin tuskin 18-vuotiaiden -- tyttökuvien kanssa. Miten ne ovat päätyneet Skydrive-hakemistooni? Ei aavistustakaan.

Tyttökuvat listamuodossa.

Tiedostolista näyttää, että kaksi kuvaa on ilmestynyt tänä syksynä, muut kesällä kaksi vuotta sitten. Kuvat ovat Files shared with you -kansiossa, joten ne on vain jaettu näkymään minun tunnuksellani. Kuvan sijainniksi kerrotaan informatiivisesti Someone's SkyDrive ja jakajaksi Someone.

Todennäköisesti kyse on jostain Skydriven omituisesta some-toiminnosta eikä esimerkiksi tietoturva-aukosta, mutta voin kuvitella maallikon hämmästyksen kun hän löytää kuvat levyltään. Siinä voi mennä aamukahvi väärään kurkkuun -- ja saattaa olla vaimollekin vähän selittämistä.

En se minä ollut! 

Microsoft hyvästeli mpeg-2:n (ja siinä sivussa DVD-elokuvat)

Pakko se on uskoa: Microsoft on lopettanut mpeg-2-videopakkauksen tukemisen. Ehdinkin jo ihmetellä, miksi Windows 8:n Media Player toisti videotiedostoista pelkän äänen. Luulin, että kyse on näytönohjaimen ja beetaversion bugeista, mutta eipäs ollutkaan. Valinta on tietoinen linjanveto.

Microsoftin mielestä mpeg-2-videopakkaus on tehnyt tehtävänsä ja joutaa mennä, joten yhtiön ei enää tarvitse maksaa mpeg-2-lisenssimaksuja. Apple ei ole koskaan tukenutkaan mpeg-2-pakkausta, mitä olen kovasti ihmetellyt. Nyt Microsoft on lähtenyt samalle tielle.

Tästä on kaksi seurausta: DVD-elokuvia ei voi enää katsoa Windows 8 -tietokoneella. Ei liioin digiboksista siirrettyjä tallenteita. Eikä hd-kotivideoita, jos ne on tehty HDV-kameralla (jonka pakkaustekniikkana on mpeg-2).

Ja tähän puolestaan on yksi helppo ratkaisu: koneeseen pitää asentaa VLC tai jokin muu katseluohjelma. Ne ovat ilmaisia, joten lisenssimaksuja ei kerry niistäkään, mutta ainakin videot näkyvät. Tässä hyvä syy kytkeä kaikki video- ja äänitiedostot VLC:hen ja unohtaa Windowsin kömpelö Media Player kokonaan.

Windows 8 voisi tietysti ilmoittaa, ettei mpeg-2-videopakkausta enää tueta. Mutta ei: Media Player toistaa äänen, mutta jättää kuvan pimeäksi. On siinä käyttäjällä ihmettelemistä, mitä on tapahtunut.

Ehkä mpeg-2-pakkauksen aika tosiaan on ohi. Ehkä videoita katsotaan suoraan netistä, jolloin niissä käytetään uudempia ja tehokkaampia pakkausmenetelmiä. Mutta dvd-levyjä ja tv-tallenteita käytetään sen verran laajasti, että tuen äkillinen poistaminen kummastuttaa.

Onneksi uudempien AVCHD-kotivideokameroiden videopakkaus on mukana. Muistikortille tallennetut kotivideot toistuvat ongelmitta sekä Windows 7:ssa että Windows 8:ssa. Toisaalta Blu-ray-elokuvien katselu ei ole koskaan onnistunut pelkällä Windowsilla, eikä onnistu nytkään.

Samsung 900X3 ultranotebook

Samsung 900X3 on erittäin kevyt ja ohut ultranotebook-tietokone, jossa on kuitenkin kaikki normaalin pc:n ominaisuudet: neljä gigatavua muistia, 128 gigan SSD-levy, 13,3 tuuman näyttö ja Intel Core i5-prosessori (3317U). Laite on perinteinen läppäri, joten siinä ei ole kosketusnäyttöä. Käyttöjärjestelmänä testikoneessa oli vielä Windows 7, mutta uudet laitteet sisältävät Windows 8:n.

Samsung 900X3

Sivulta katsoen linjakas ja tyylikäs. Ja äärimmäisen ohut!

Kansi suljettuna laite on ällistyttävän ohut, paksuimmalta kohdaltaan vain 1,2 senttiä. Painoksi oma vaaka antoi 1192 grammaa, mikä on hieman enemmän kuin esitteessä luvattu 1,16 kiloa. Ällistyttävää kyllä, iPadin paksuuteen pystyy rakentamaan oikean tietokoneen. Vertailun vuoksi. Macbook Airin paksuus on 1,7 senttiä ja paino 1,35 kiloa (13,3" malli).

iPad (1. sukupolvi) on paksuudeltaan samaa luokkaa Samsungin ultranotebookin kanssa.

Pienestä koosta huolimatta mukana on kosolti liitäntöjä: mini-HDMI, kaksi usb-porttia (usb 2 ja usb 3) sekä Gigabitin Ethernet. Jälkimmäinen on minikokoa, joten sen käyttö vaatii adapterin. Adapteri tarvitaan myös VGA-liitäntää varten. Wifiä ja Bluetoothia täydentää Widi, langaton näyttöliitäntä (vielä kun joku tekisi sitä tukevan television...). Ainakin digikuvaajaa ilahduttaa sd-kortinlukija, joka on ovelasti piilotettu reunan alle.

Reunan alla piilossa on sd-kortinlukija.

Käsissä laite tuntuu keveydestään huolimatta tukevalta ja laadukkaalta. Näytön sarana on sopivan jämäkkä. Kuori on mattapintainen ja väriltään mustanharmaa. Näytön tarkkuus on 1600x900 pikseliä ja katselukulma erittäin laaja. Toisin kuin Applen koneissa näyttö on mattapintainen, joten se ei kiillä eikä peilaa. Kyse on osittain makuasioista.

Näppäimistö on kaikkien ultranotebook-koneiden heikko kohta, eikä 900X3 tee tässä suhteessa poikkeusta. Näppäinten koko ja sijoittelu ovat kohdallaan, ja niissä on jopa himmeä taustavalo pimeäkäyttöä helpottamaan, mutta lyhyt liikerata vähentää kirjoitusmukavuutta. Mutta jos välttämättä haluaa pienen ja kevyen koneen, jostain on tingittävä. Oikea näppäimistö on kuitenkin suuri parannus tablet-koneisiin, joissa sitä ei ole lainkaan.

Toinen heikko kohta on yleensä akku, mutta tässä suhteessa 900X3 pärjää hienosti. Tavallista surffailua akku jaksaa yli kuuden tunnin ajan. Taustavalon nosto maksimiasentoon puolittaa ajan, joten turhan kirkasta asetusta kannattaa välttää.

Akkukeston pidentämiseksi laitteessa on omia virransäästötoimintoja, joiden käyttäminen saa näytön kirkkauden pumppaamaan omia aikojaan häiritsevästi. Lähes yhtä turhia ovat Samsungin monet omatekoiset apuohjelmat ja Nortonin tietoturvapaketti, joka painostaa ostamaan itsensä. Mikään cancel-nappi ei auta muistutuksiin, ainoa keino päästä niistä eroon on poistaa koko ohjelma.

Norton ei luovuta ennen kuin olet suostunut maksamaan.

Samsungin omasta, Windowsin käynnistystä nopeuttavasta toiminnosta voi olla iloa, mutta Windows 8 käynnistyy joka tapauksessa muutamassa sekunnissa.

Laturi on savukeaskin kokoinen ja siinä on iso sinertävä merkkivalo. Kansi suljettuna koneen oma merkkivalo ei näy ulospäin, mikä on pieni puute.

Isokokoinen ohjauslevy helpottaa käyttöä, mutta mikään pc-laite ei tässä suhteessä yllä Mac-kannettavien tasolle.

Näppäintasoa hallitsee iso ohjauslevy.

Laitteen hinta on noin 1300 euroa, mikä on samaa luokkaa Macbook Airin kanssa. Ainakaan tekniikan puolesta pc-käyttäjillä ei ole enää syytä kadehtia Macbook Airin omistajia.

MHP:n seuraaja on täällä: hbbtv

Kun digitv-projektia aloiteltiin, taikasana oli MHP. Sen piti tuoda tietoyhteiskuntapalvelut koteihin television kautta. Paluukanavasta ei tosin ollut tietoakaan, mutta se ei haitannut vahvassa uskossa eläneitä toimijoita.

MHP floppasi ja digitv:n vuorovaikutteiset palvelut unohdettiin 10 vuodeksi. Krapulaa poteneet YLE ja muut tv-yhtiöt ovat hiljalleen heräilemässä. MHP:n seuraaja on nimeltään HbbTV (Hybrid Broadcast Broadband TV), eikä sillä ole mitään tekemistä edeltäjänsä kanssa. Viikon seminaarissa HbbTV:tä kutsuttiin leikillisesti nimellä "Pahan MHP:n kiltti pikkuveli".

HbbTV on tuore tekniikka (n. vuodelta 2009, nyt myös ETSi-standardi), jolla digitv-ohjelmalähetyksiin voidaan lisätä nettisisältöä. Paluukanava ei enää ole ongelma, sillä useimmilla on kotonaan laajakaistayhteys ja monella jopa nettiyhteydellä varustettu taulu-tv (ns. Smart TV).

Nettisisältö haetaan laajakaistan kautta, joten se voi elää omaa elämäänsä tv-lähetyksestä riippumatta. Linkit äänestyksiin, lisätietoihin tv-ohjelmista, super-teksti-tv... kaikki se, mitä 15 vuotta sitten luvattiin, olisi nyt teknisesti mahdollista. Jonkun pitäisi vain ryhtyä toimeen. Saksassa HbbTV:tä käytetään jo (

Ja sitten se todellinen yllätys: HbbTV-tuki on mukana Suomessa myytävissä televisioissa jo nyt. Se on tosin kytketty pois päältä, ilmeisesti harmaatuonnin rajoittamiseksi (?), mutta tekniikan saa toimimaan vaihtamalla televisiosta maa-asetusta esimerkiksi Saksaan tai Ranskaan.

Ja sitten vielä suurempi yllätys: Maikkari on jo tehnyt pienen kokeiluprojektin HbbTV-tekniikalla. Se on katsottavissa maanpäällisen HD-verkon Estradi-kanavalla. Jos joku saa tämän näkymään/toimimaan, olisi hauska kuulla kokemuksia.

Mutta, mutta... aikansa digiveturi YLE ei ole tehnyt mitään päätöstä HbbTV:n tukemisesta, eikä kaupallisilla kanavilla ole juurikaan resursseja tuotekehitykseen. YLE on kyllä miettinyt lisätekstitysten ja viittomakielisten selostusten välittämistä HbbTV:n kautta, mutta lopullisia päätöksiä ei ole.

Ilman YLEä Suomen digitv:n tilanne säilyy juuri niin synkkänä kuin mihin YLE sen veturina toimiessaan jätti. HD on lapsenkengissä, tilaääntä ei ole -- eikä vuorovaikutteisuudesta taida tulla mitään.

Nikon D5200

Viime vuoden tsunamista toipuneet Nikon ja Canon ovat esitelleet tänä vuonna lukuisia uusia malleja. Luultavasti vuoden viimeinen Nikon-uutuus on D5200, joka jatkaa edistyneiden harrastajarunkojen sarjaa.

Uutuuskamera Nikonin tuoteasiantuntija Jyrki Tuppuraisen käsissä.

D5200 käyttää uutta 24 megapikselin kroppikennoa (1,5x). Se tuottaa kuvia, joiden mitat ovat helppo muistaa: tasan 6000x4000 pikseliä.

D5200 ei ole vuoden tärkein julkistus, mutta siinä on muutamia kiinnostavia parannuksia edeltäjäänsä verrattuna. Tarkennuspisteitä on 39, niistä yhdeksän ristikkäisiä. Valotusta mittaa 2016 pikselin sensori, joka tunnistaa myös värit ja auttaa pitämään tarkennusta kiinni liikkuvassa kohteessa. Edeltävässä mallissa pikseleitä oli 420.

Sarjakuvaus on nopeutunut yhdellä kuvalla ja yltää nyt viiteen sekunnissa. Videota varten kameran päällä on stereomikrofoni -- ensi kertaa Nikon mallistossa. Tosin mikrofonit ovat noin sentin etäisyydellä toisistaan, joten varsinaisesta stereovaikutelmasta ei voi puhua.

Näyttö on kääntyvä ja Nikonille ominainen havainnollinen grafiikka auttaa löytämään oikeat asetukset. Toisin kuin vastaavassa Canonin mallissa, näyttö ei kuitenkaan toimi kosketusohjauksella.

D5200 ja wlan-lisäke.

Nikonin WU-1a on wlan-lisäke, joka mahdollistaa kuvien jakamisen ja kameran laukaisemisen vaikkapa tablet-koneella tai älypuhelimella. Lisäke kytketään kameran usb-porttiin.

D5200 sopii hyvin vaativaan harrastajakäyttöön. Kamera tulee kauppoihin itsenäisyyspäivän tienoilla ja ehtii siten sopivasti joulumyyntiin. Rungon hinta on 869 euroa.

Kahden näytön kiusa

Uudessa koneessani on kaksi näyttöä: 27-tuumainen ja sen rinnalla vanha 17 tuuman näyttö. On näppärää, kun voi siirtää jatkuvasti päivittyvät uutis- ym. ikkunat pieneen sivunäyttöön ja omistaa ison päänäytön työntekoon. Päänäyttö on kiinni Displayportissa, sivunäyttö vanhassa vga-liitännässä. Koneessa on vain Intelin oma, Ivy Bridgestä tuleva HD4000-näytönohjain.

Kahden näytön hallintapaneeli.

Windows 8:ssa kaksi näyttöä toimii hienosti -- mutta vain noin 0,3 sekunnin ajan. Kun kone herää lepotilasta, pikkunäytössä vilahtaa Windows 8:n käynnistysvalikko ja isossa monitorissa perinteinen Windows-työpöytä. Juuri näin sen pitäisi ollakin: jatkuvasti päivittyvät tapahtumaruudut voisivat olla koko ajan sivunäytössä ja "oikea" Windows-työpöytä päänäytössä.

Heti, kun Windows 8 käynnistyy kunnolla, pikkunäyttöön ilmestyy perinteisen Windows-työpöydän jatke, aivan kuten aiemmissakin Windows-versioissa (tosin Kasissa myös laajennetun näytön tehtäväpalkissa näkyvät samat kuvakkeet kuin varsinaisen näytön palkissa, ja ohjelmia voi aktivoida kummasta tahansa), ja uusi Windows 8 -työpöytä häviää.

Ilmeisesti kehittäjät eivät ole tulleet ajatelleeksi kahden näytön hyödyntämistä tällä tavoin. Ehkä seuraavassa versiossa?

Mutta nyt se varsinainen kiusa: kun pc menee lepotilaan, monitorit seuraavat perässä. Hiiren tai näppäimistön koskettaminen herättää koneen, mutta pienempi näyttö herää ensin ja Windows luulee, että koneessa on vain yksi näyttö. Niinpä koko Windows ilmestyy pienelle näytölle eikä iso saa signaalia ollenkaan, joten se palaa takaisin lepotilaan ja menee pimeäksi.

Näytön hallintaohjelma näkee vain yhden näytön, joten kahden näytön konfiguraatiota ei saa palautettua edes käsin.

Lepotilasta paluun jälkeen pc tunnistaa vain pienen näytön.

Ainoa tapa on painaa ison näytön säätöpainikkeita niin, että näyttö herää hetkeksi henkiin, ja saada ajoitettua hallintapaneelin näytöntunnistus juuri siihen kohtaan. Toinen tapa on komentaa tietokone lepotilaan, herättää iso näyttö ensin ja vasta sitten heilauttaa hiirtä koneen herättämiseksi.

Toisin sanoen pc:n pitäisi muistaa, että koneessa on kaksi näyttöä, ja antaa isolle näytölle sen tarvitsema sekunti käynnistysaikaa. Tätä varten ei kuitenkaan ole BIOSissa sopivaa asetusta.

NuForce uDAC-2, ulkoinen DAC satasella

Digiexposta tarttui mukaan vähän tulitikkurasiaa suurempi laite: NuForce icon uDAC-2. Messutarjouksena hinta oli vain 99 euroa, normaalihinta hieman korkeampi (Hifi-studio, Verkkokauppa.com).

DAC on laite, joka muuntaa digitaalisen äänen analogiseksi. Tietokoneen levylle tallennetut mp3- ym. musiikkitiedostot pitää muuntaa analogiseksi signaaliksi, joka saa kaiuttimen liikkumaan edestakaisin ja tuottaa äänen, jota ihmisen korva ymmärtää. Laitteita kutsutaan myös nimellä usb-äänikortti.

USB-DAC etuseinässä on merkkivalo, kuulokeliitäntä ja voimakkuussäädin.

uDAC-2 sopii pienen kokonsa vuoksi erinomaisesti läppärin kaveriksi. Ääni tuodaan usb-kaapelilla tietokoneelta ja purkki muuntaa sen analogiseksi signaaliksi, joka voidaan edelleen viedä vahvistimelle rca-liitännän kautta. Etupaneelissa on pieni voimakkuussäädin, kuulokeliitäntä ja merkkivalo. Käyttöjännite otetaan usb-väylästä, joten erillista muuntajaa ei tarvita.

Takaseinässä on kolme rca-liitintä ja usb-sisääntulo.

Windows 7 -koneissa asennus meni helposti, sillä molemmat testikoneet latasivat ajurit netistä automaattisesti. Paketissa ei tule levykettä.

Windows 7 tunnistaa DACin ja hakea ajurit automaattisesti.

Usein läppäri liitetään vahvistimeen tavallisella analogiakaapelilla, jolloin tietokoneen oma piiri tekee DAC-muunnoksen. Tällöin ääni jää ohueksi ja latteaksi, koska tietokoneiden äänipiirit ovat yleensä kehnoja.

Kokeilin laitetta toistamalla cd:ltä wav-tiedostoksi siirrettyä Beethovenin 9. sinfoniaa Samsungin uudella ultrabook-kannettavalla ja pienillä nappikuulokkeilla. uDACin kautta ääni oli selvästi kirkkaampi ja bassojen kumina katosi. Myös Digitaltrends.comin arvostelija oli tyytyväinen laitteeseen ja sen äänenlaatuun.

Digiexposta tarttui mukaan myös pari Genelecin pienimpiä kaiuttimia (6010A, messutarjouksessa 199 euroa kappale). Aktiivikaiuttimissa on oma vahvistin, mutta ei tietokoneen stereoplugiin sopivia johtoja. Tässä käytössä uDAC-2 tarjosi kaiuttimien laatua vastaavan DAC-muunnoksen ja mekaanisen äänenvoimakkuuden säätimen, joka hakkaa mennen tullen Windowsin työpöydän liukusäätimen.

Satasen DAC-laite ei vakuuta hifistiä, sillä hyvät erillislaitteet maksavat viisinkertaisesti. Mutta kuuleeko äänessä vastaavan eron? Ylen Radio Suomen toimittaja teki runsas vuosi sitten testin ja meni kaverinsa kanssa Marekille kuuntelemaan DACien eroja kuulokkeilla. Pitkän kuuntelurupeaman aikana he eivät kuulleet eroja laitteiden välillä.

Siksi uskallan luvata, että uDAC-2 on hintaansa nähden mainio lisälaite kaikille, jotka haluavat tietokoneesta parempaa äänentoistoa. 

Bittimittari-blogi on avattu

Digitaalinen maailma on sekä työni että harrastukseni. Tässä blogissa kirjoitan havaintoja, kokemuksia ja mittauksia mm. tietokoneista, sovelluksista, mobiililaitteista, digikameroista, äänentoistosta... ylipäätänsä kaikesta siitä, mikä liikkuu ykkösten ja nollien ympärillä.

Havaintoja digimaailmasta -blogini keskittyy jatkossa yleisempiin asioihin.

Tässä viikonlopussa järjestetty Digiexpo 2012 virittää sopivaan tunnelmaan. Kuvia tapahtumasta ja messukävijöistä Picasaweb-sivullani.