keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Tulen Tappamaan Sinut, uhkasi iPhone omistajaansa

Minulta kysytään neuvoa mitä erikoisemmissa it-aiheissa, mutta jokin aika sitten tuli vastaan yksi todella outo tapaus: henkilö kertoi vanhempiensa puhelimen antavan tappouhkauksia ja vieläpä selvällä suomen kielellä.

En olisi uskonut, ellen olisi nähnyt kuvaa tilanteesta:

Kuvat sanoo: Hei, Tulen Tappamaan Sinut
Toisessa kuvassa Hesarin sovellus ilmoitti "Huomenta, Tulen Tappamaan Sinut". Todella erikoista!

Uutisten pelottamat kansalaiset epäilevät ensimmäisenä saaneensa puhelimeen viruksen. Mutta se tuskin antaisi suomenkielisiä tappouhkauksia. Erikoista oli myös se, että uhkauksen sanojen ensimmäiset kirjaimet olivat versaaleja.

Googlaus ei paljastanut mitään, ei suomeksi eikä englanniksi. Lopulta kirkastui, että kyse täytyi olla puhelimen omasta ilmoituksesta. Lähdin tapaamaan ilmoituksen pelästyttämää pariskuntaa ja tutkin puhelinta. Kävin läpi kaikki iOS:n laitenimeen ja verkkoon liittyvät asetukset, mutta sieltä ei löytynyt mitään.

Lopulta sanat "Tulen Tappamaan Sinut" löytyivät osoitekirjan omien tietojen lempinimikentästä. Niinpä tietenkin -- iPhone yritti tervehtiä kohteliaasti omistajaa, mutta jostain syystä lempinimi oli vaihtunut uhkaukseksi.

Ilmeinen selitys on, että pariskunnan lapset tai lapsenlapset olivat piloillaan lisänneet lempinimen osoitekirjaan. Omistaja kiisti kuitenkin tällaisen mahdollisuuden, joten tapahtumien ketju jäi selvittämättä.

Mitä tästä voi oppia? Aluksi pelottavilta viruksilta näyttävät ilmiöt voivat lopulta selittyä aivan harmittomilla syillä. Laitteet ovat niin monimutkaisia, että ne tarjoavat lukemattomia keinoja tahalliseen ja tahattomaan kiusantekoon.

Voisiko olla mahdollista, että jokin muistinhallintaan tai kenttien nimeämiseen liittyvä virhe saisi lempinimi-kentän vaihtumaan vahingossa toiseksi? Oletko itse törmännyt outoon tervehdykseen Kuvat- tai Helsingin Sanomat -sovelluksissa?

perjantai 10. toukokuuta 2019

Pienikokoinen suomalainen ääni-ihme: Westend WESTENDXFI Unbelievable kaiutin

"Voiko ääni oikeasti tulla noista kaiuttimista?", on ensimmäinen kysymys, joka nousee mieleen kotimaisen Westendin kaiuttimen soidessa. Nimi "unbelievable" on vähintäänkin oikeutettu.

Westend WESTENDXFI Unbelievable on nimensä veroinen.
Kaiuttimessa on kaksi eteenpäin suunnattua elementtiä, joita vastaavat passiivisäteilijät ovat laitteen takana. Paras sijoituspaikka on seinän edessä, jolloin ääni pääsee leviämään joka suuntaan. Suoraan edestä kuunneltuna vaikutelma ei ole täysin optimaalinen, mutta vähän sivummalta ääni nousee siivilleen ja tuottaa epäuskoisen tunteen -- voiko tämä kaikki tulla tuosta pienestä purkista?

Kyllä voi. Kaiutin on rakennettu tukevaan alumiinikoteloon. Rakenne on järeä, mistä kertoo 1,1 kilon paino. Mac-sävyinen alumiinipinta ei ole sattumaa. Laite tuntuu samalta kuin oikeat hifi-järjestelmät 1970-luvulla ennen muovin ja japanilaisten maailmanvalloitusta. Laitteen pitäminen kädessä tuntuu yksinkertaisesti hyvältä.

Tunne vain voimistuu kun muistaa, että kaikki on suunniteltu kestäväksi, huollettavaksi ja valmistettu mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Muovin määrä on minimoitu. Alumiinikin on kierrätettyä.

Pakkaus on vähintään yhtä vaikuttava. Kaiutin toimitetaan harmaalepästä valmistetussa puulaatikossa, juuttinarulla sidottuna. Suojapussukka on pellavakangasta ja pehmusteena on niin ikään harmaalepän lastuja. Voi vain kuvitella, millaisen unboxing-vaikutelman kokonaisuus tekee erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilla. Youtube-videoita odotellessa.

Musiikki siirretään Bluetoothilla, takana on myös analogisen audion sisääntulo sekä digitaalinen tulo ja lähtö. Jälkimmäiseen on myöhemmin luvassa subbari esimerkiksi niille, jotka haluavat kuulla jumputuksen tahdittamaa puhetta (kutsutaan myös rap-musiikiksi).

Akku kestää täyttä luukutusta pari tuntia, normivolyymilla 8-10 tuntia. Etuseinässä oleva VU-mittari tuntuu erikoiselta ratkaisulta, mutta siihen on syynsä: mittari toimii Bluetooth-antennina joka tarvitaan, koska tiivis alumiinikotelo on itsessään Faradayn häkki.

Kaiutinelementit ovat norjalaisen SEASin tilaustyönä valmistamia.
Kaiutinelementti.
Vaikka äänenlaatu on erinomainen, kaiutin ei ole perinteistä hifiä. Signaali käsitellään DSP:llä ja tarjolla on neljä erilaista asetusta. Äänessä ei pyritä hifimäiseen aitouteen, vaan pikemminkin maksimaaliseen korvan miellyttämiseen.

Käyttöliittymä herättää kysymyksiä. Edessä on neljä pientä merkkivaloa, joissa ei ole mitään symboleita. Edes esittelijä ei osannut kertoa valojen merkitystä. VU-mittarin yksikkönä on %, ei W kuten yleensä. Tehoa on 2x20 wattia, joten tehomittari on lähinnä antennin varjolla toteutettu koriste.

Laitteen päällä on joukko painikkeita, jotka erottuvat huonosti hämärässä.

Ohjauspainikkeet.
Äänenvoimakkuuden painikkeet voisivat olla muita isommat ja selvästi erillään. Kuunsirpin muotoinen painike kytkee unitilan, jossa ääni hiljenee tasaisesti tuudittaen kuuntelijan höyhensaarille.

Esite (ja verkkokaupan esittelyteksti) kertoo kaiuttimen sopivan 1.4 kbps-musiikin toistamiseen, mutta sen täytyy olla painovirhe. Kyse lienee 1,4 megabitin cd-tasoisesta musiikista.

DSP-tilan painikkeessa ei ole indikaattoria, joka kertoisi mikä neljästä tilasta on käytössä. Pitää vain kokeilla, mikä kuulostaa parhaalta. Kaukosäädin olisi enemmän kuin tarpeen, tai edes mobiilisovellus. Hieno lisäys olisi myös radioviritin. Nyt kaiutin toimii ainoastaan streaming-käytössä.

Mutta sellaisena se toimii erinomaisen hyvin. Kokeneiden pääomasijoittajien johdolla kaiutinta lähdetään tarjoamaan kansainvälisille markkinoille. Ympäristöystävällisten materiaalien käyttö ja kaiutinsuunnittelusta tunnettu Suomi antavat hyvät eväät maailmalla, jossa erilaisia Bluetooth-rimpuloita on tarjolla tuhansittain.

Jos vain mahdollista, käy koekuuntelemassa Westend-kaiutin ja tunnustele myös, miltä oikea hardware tuntuu käsissä!

Kaiuttimen voi tilata Elisan verkkokaupasta 665 euron hintaan. Toimitusten luvataan alkavan muutaman viikon kuluttua. Yhtiön oma kotisivu on https://westendxfi.com/, Twitterissä @westendxfi (https://twitter.com/WestendXFi) ja Instagramissa samoin (https://www.instagram.com/westendxfi/).

Niin, ja se toimii kuulemma myös karaokelaitteena (yhtäaikainen mikrofoni ja linjatulo), mutta sellainen käyttö tuntuu... pyhäinhäväistykseltä.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Adobe vaati blogitekstini poistettavaksi

Sähköpostissa odotti eilen yllätys: Google ilmoitti, että Creative Suitea käsitellyt blogitekstini joulukuulta 2017 oli poistettu Adoben tekijänoikeuksiin liittyvän DCMA-vaatimuksen perusteella. Mitä ihmettä??

Googlen sähköpostin otsikko oli huolestuttava: "Blogger-blogin poistoilmoitus", aivan kuin koko blogi olisi poistettu. Kyse oli kuitenkin vain yhdestä kirjoituksesta, joka Adoben ilmiannon mukaan loukkasi sen tekijänoikeuksia:

"Blogger on saanut Digital Millennium Copyright Act (DMCA) -lain ehtojen mukaisen ilmoituksen siitä, että blogisi sisältö saattaa loukata muiden tekijänoikeuksia. Tästä syystä tekstisi on muutettu luonnostilaan. (Googlen on toimittava tällä tavalla, sillä muuten sitä voitaisiin syyttää tekijänoikeusrikkomuksesta ilmoituksen oikeellisuudesta riippumatta. Väitetysti loukkaavien tekstien URL-osoitteet ovat tämän viestin lopussa.) Tekstejäsi, kuviasi, linkkejäsi tai muuta sisältöäsi ei kuitenkaan ole poistettu. Voit muokata tekstiäsi ja poistaa loukkaavan sisällön ja julkaista tekstin uudelleen. Näin lukijasi näkevät taas tekstisi."

Sähköposti päättyi varoitukseen koko tilin poistosta:

"Jos tietoomme tulee, että olet julkaissut tekstin uudelleen poistamatta tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä tai linkkiä, poistamme tekstin ja tulkitsemme toiminnan tilinkäyttörikkomukseksi. Toistuvat käyttöehtojen rikkomukset saattavat johtaa Blogger-tiliäsi koskeviin toimenpiteisiin, kuten blogisi poistamiseen ja/tai tilisi irtisanomiseen. Blogisi sisältöön liittyvät DMCA-ilmoitukset saattavat aiheuttaa toimenpiteitä myös Blogger-tiliisi liitetyillä AdSense-tileillä. Jos sinulla on kysyttävää tähän ilmoitukseen liittyvistä oikeudellisista asioista, ota yhteyttä lakineuvontaan."

Viestissä oli linkki poistettuun kirjoitukseen sekä osoite https://www.lumendatabase.org, josta näkee poistettaviksi vaadittujen sivujen osoitteet.

Nyt täytyy olla varovainen, jotta Adobe ei vaadi tätäkin kirjoitusta poistettavaksi. Kävin katsomassa 1,5 vuotta vanhan kirjoitukseni, enkä edelleenkään löytänyt siitä mitään laitonta. Kirjoitus käsitteli Creative Suiten lisenssipalvelimen sulkemista ja vanhan kolmosversion tuen loppumista (End of life). Tekstissä oli kaksi linkkiä, jotka molemmat osoittivat Adoben omille sivuille.

En voi parhaalla tahdollakaan keksiä mitään, joka loukkaisi Adoben tekijänoikeuksia.

Monet muut Lumendatabasessa listatut sivut olivat selvästi laittomia. Jo verkko-osoitteista näki, että niissä jaettiin sarjanumeroita, kräkkejä suojausten kiertämiseen tai suoranaisia piraattiversioita.

Erikoista kyllä, 2.5.2019 päivätyssä listauksessa "Allegedly infringing URLs" (https://www.lumendatabase.org/notices/18485845) on 115 osoitetta. Valtaosa niistä on selvästi piratismia, mutta joukossa on joulukuun 2017 kirjoitukseni lisäksi kaksi toisen blogini kirjoitusta. Niitä Google ei ole estänyt, joten ehkä uskallan linkittää ne tähän: Adobe siirtyi pilvimalliin toukokuulta 2013 ja Hyvästi vanhat Macit elokuulta 2009.

Listalla näyttää olevan myös http://kouluttajanblogi.blogspot.com/p/wanhat-blogitekstit.html.

Edellä mainitut tekstit toimivat ainakin vielä tällä hetkellä. Jos tämäkin teksti katoaa verkosta, tiedätte miksi. Mutta mikä teksteissä rikkoo Adoben tekijänoikeuksia?

Googlen sähköpostissa annettiin valitusmahdollisuus, mutta sananmuoto ei erityisesti rohkaise sen tekemiseen:

"Voit lähettää vastailmoituksen antamalla alla olevassa verkkolomakkeessa pyydetyt tiedot. Huomaa, että voit joutua korvaamaan aiheutuneet vahingot (kulut ja asianajajien palkkiot mukaan lukien), jos annat tietoisesti väärää tietoa siitä, että sisältö poistettiin tai poistettiin käytöstä vahingossa tai virheellisen tunnistuksen seurauksena. Jos et ole varma, loukkaako tietty materiaali tekijänoikeuksia, suosittelemme ottamaan yhteyttä asianajajaan."

Haluaisinko lähteä kiistelemään Adoben juristien kanssa jenkkiläiseen oikeusistuimeen asiasta? En tietenkään. Kirjoitus ei ollut itselleni mitenkään tärkeä. Adoben kannalta se oli kiusallinen, koska sen mukaan vanhat CS3-ohjelmat lakkaavat toimimasta ja Adobe tarjoaa tilalle kuukausimaksullista tilausta.

Tapaus osoittaa, miten heikoilla amerikkalaisen ilmaispalvelun suomalainen käyttäjä on. Olemme täysin softa- ja nettiyhtiöiden armoilla. Jos ne päättävät poistaa tekstimme tai sulkea tilimme, emme voi muuta kuin urputtaa netissä ja hyväksyä nöyrästi tapahtuneen.

Ei hyttysen ääni ennenkään ole taivaaseen kuulunut. Digitaalisen alkuasukkaan on turha valittaa siirtomaavallan kuningattarille.

Todennäköisesti Adobe käyttää automaattista analyysiä, joka tutkii kaikkia sivuja, joilla yrityksen nimi tai tuotteet mainitaan. Silloin herää uusi kysymys: jos automaattinen sisällön tunnistus toimii näin huonosti pelkän tekstin kanssa, jonka analysointi on vielä helppoa, miten paljon virheitä mahtaakaan tehdä EU:n uuden tekijänoikeuslain vaatima multimediasisällön tunnistus?

perjantai 3. toukokuuta 2019

Pelkkää usb-latauskaapelia etsimässä

Takavuosina puhelimen mukana saattoi tulla usb-kaapeli, jolla pystyi vain lataamaan puhelinta, sillä datakarvoja ei ollut kytketty. Nykyään sellaisen kaapelin toimittaminen puhelimen mukana olisi hölmöä, koska asiakkaat ihmettelisivät miksei tietojen synkronointi tai esimerkiksi valokuvien siirto pöytäkoneelle toimi.

Synkronoinnin estäminen voi olla haluttu ominaisuus esimerkiksi matkoilla, kun puhelinta joutuu lataamaan vieraista latureita tai seinään upotetuista usb-pistokkeista. Tietoturvaa kaipaaville myydään jopa usb-kondomia, joka johtimen väliin kytkettynä päästää läpi vain lataussähkön.

Yritin etsiä pelkkää latauskaapelia huonolla menestyksellä. Nekin kaapelit, joiden pakkauksessa lukee isolla "Charging cable" ilmoittavat pienellä tekstillä hoitavansa myös synkronoinnin.

Yksi ratkaisu kuitenkin löytyi: kolmipäinen kaapeli, jossa on usb-c, micro-usb- ja lightning-liittimet. Haaroitettu kaapeli ei voi siirtää dataa, koska siirto menisi sekaisin useamman laitteen yhteiskäytössä. Niinpä monihaaraista kaapelia voi käyttää ainoastaan laitteen lataamiseen. Se on joskus -- ei aina -- haluttu ominaisuus.

Yksi kaapeli, kolme eri liitintä.
Halusin pelkän latauskaapelin paitsi tietoturva-, niin myös käytännön syistä. Autossa oleva usb-liitäntä on yhdistetty auton omaan tietoviihdejärjestelmään. Aina, kun siihen kytkee puhelimen latausta varten, se haluaa ohjata puhelinta ja käynnistää Android Auto -sovelluksen (totta, sitä ei voi virallisesti edes ladata suomalaisiin puhelimiin, mutta apk-tiedostona onnistuu).

Latauskaapeliin kytkettynä auton usb-liitäntä (ja tietokoneen vastaava liitäntä työpöydällä) vain lataa puhelinta, yrittämättäkään mitään turhan fiksua. Autossa bonuksena on vielä useamman puhelimen samanaikainen latausmahdollisuus.

Auton datakäyttöön tarkoitettu usb-liitin antaa vähemmän virtaa kuin tupakansytyttimen paikalle kytketty laturi, mutta on usein näppärämpi käyttää eikä vaadi adapteria.

Haluamani kaapeli löytyi Minimanista, viralliselta nimeltään "Multilatausjohto hopea", hinta 13,95 euroa. Tuotemerkki on itselleni outo Waltter.

Monipäinen kaapeli ilman datasiirtoa on tietoturvallinen.
Kaapeli näyttää kestävältä ja hinta on kohtuullinen, mutta usb-kaapelien yleinen hinnoittelu on ärsyttävän kallista. Siinä onkin seuraavan kirjoituksen aihe.