Facebook ja Gmail suojelevat sinua ja tiliäsi

Suuret jenkkipalvelut ovat kaikessa hiljaisuudessa ottaneet käyttöön ominaisuuksia, joilla on selvästi hyvä tarkoitus, mutta jotka voivat hämmentää käyttäjiä.

Facebookilla "Tarkista äskettäinen sisäänkirjautuminen" on jo vanha juttu:

Tiliä on yritetty käyttää toisesta maasta uudelta koneelta.

Varoitus tulee, jos kirjoittaa salasanan väärin. Seuraavalla sivulla Facebook näyttää kartalta, mistä tilille on yritetty kirjautua.

Itselleni uudempi juttu oli Gmailin näyttämä varoitus "Tämä viesti ei ehkä ole tullut osoitteesta":

Gmailin sisäinen viesti voi johtaa varoitukseen.

Vaikka viesti on selvästi lähetetty Gmailista (ja lähettäjän tietäen näin todella on), Gmail epäilee sitä väärennetyksi. Lisätietoja-linkki kertoo selvällä suomella, että Näet tämän varoituksen, jos emme voi vahvistaa, että sähköpostiviestin lähettäjänä on Gmail-käyttäjä, vaikka näin väitetään. Voit saada esimerkiksi sähköpostin, jonka lähettäjä näyttäsi olevan support@gmail.com, vaikka se olisi lähetetty jostain muusta osoitteesta. Gmailin mukaan tällaisesta viestistä puuttuvat "todennustiedot"(header-kenttiin lisätty sähköinen domain key -allekirjoitus; piilotetut header-tiedot saa näkyviin valitsemalla pudotusvalikosta Näytä kokonaan).

Toinen Gmailin turvamekanismi on käyttöhistoria, joka muistaa ip-osoitteet ja niiden sijainnin maan tarkkuudella. Se kertoo myös, mikäli sama Gmail-tili on parhaillaan käytössä joltain toiselta koneelta:

Onko tiliäsi käytetty vieraasta maasta? Gmail kertoo asian.

Tämä hyödyllinen loki on piilotettu viestin lopussa näkyvän pienen Tiedot-linkin taakse.

Tuore Bloomberg Businessweek -lehti käsittelee kiinalaisten hakkerien hyökkäyksiä USA:han. Juttua kirjoittanut toimittaja kertoo saaneensa työn loppumetreillä Gmailiin varoituksen "Warning: We believe state-sponosred attackers may be attempting to compromise your account or computer". Tällaista ei ikinä ole osunut omalle kohdalle!

Kun toimittaja yritti kysellä Googlelta, mitä varoitus käytännössä tarkoittaa, hän sai vastauksen: "We can't go into the details without giving away information that would be helpful to these bad actors". Eli suomeksi: me suojelemme sinua, älä kysele liikoja.

Viime viikolla sain sähköpostia Sampsa Kettuselta, joka oli Facebookiin kirjautuessaan nähnyt varoituksen "valitettavasti tietokoneessasi saattaa olla virus". Samalla Facebook suositteli lataamaan McAfeen Scan and repair -torjuntaohjelman. Kuvat ilmoituksista löytyät Flickeristä. Todennäköisesti kyse oli väärästä hälytyksestä, sillä mitään virusta ei löytynyt. Olisi kiinnostavaa tietää, miten Facebook voi kirjautumisen yhteydessä havaita, että koneessa on ehkä virus.

On hyvä, että palvelujen tarjoajat alkavat ottaa vastuuta sisältönsä ja jopa käyttäjän koneen turvallisuudesta, mutta epämääräiset ja vaikeaselkoiset ilmoitukset kääntyvät helposti itseään vastaan. Varsinkin Facebook-esimerkki näyttää kieliasua myöten enemmän huijaukselta kuin todelliselta turvaominaisuudelta. Ilman osoitteen https-alkua voisi epäillä, että kyse on väärennetystä sivusta tai tiedonkalastelusta.

Lumia 920 ja Saunalahden 4G

Mitä iloa on puhelinvalmistajien ja operaattorien hehkuttamasta 4G-datasiirrosta? Hyvä kysymys. Teoriassa se mahdollistaa jopa kymmenkertaiset siirtonopeudet nykyisiin 3G-verkkoihin verrattuna. Nettisivut latautuvat nopeammin ja videokuva näkyy paremmalla tarkkuudella.

Paitsi, ettei tuolla ole käytännössä juuri merkitystä. Nettisivujen pullonkaula ei ole niiden koossa vaan (palvelusta riippuen) älypuhelimen prosessoritehossa, jota tarvitaan Javascriptin pyörittämiseen ja sivun rakentamiseen puhelimen näytölle. Jo muutama megabitti sekunnissa riittää mainiosti tavalliseen surffaukseen, eikä 4G:n kymmenkertainen nopeus tuo siihen oleellista parannusta.

Sama kaista riittää myös hyvälaatuisen videokuvan siirtämiseen. Älypuhelimen pieneltä näytöltä tuskin huomaa eroa olipa nopeus sitten 3 tai 30 megabittiä sekunnissa, jos pakkaus on tehty oikein.

4G:n kytkeytymisajat (ns. ping) ovat 3G:tä lyhyempiä, millä on merkitystä esimerkiksi verkkopeleissä ja videoneuvotteluissa. Ainakaan vielä erot eivät tunnu kovin merkittäviltä, sillä vanha iPhone 4 yltää 3G-verkossa selvästi alle 100 millisekunnin. Lumia 920 on parhaimmillaan näyttänyt 30 millisekunnin arvoja.

Ehkä 4G:n suurin hyöty onkin jatkossa se, että uuden 800 MHz:n taajuuden myötä taivaalle saadaan taas lisää tilaa datasiirtoa varten. Kapasiteetti kasvaa, joten sitä riittää useammalle samanaikaiselle käyttäjälle.

Nokian Lumia 920 on luultavasti tällä hetkellä Suomen paras 4G-puhelin. Se tukee kaikkia taajuusalueita, myös tulevaa 800 megahertsiä (sekä tietysti 900, 1800, 2100 että 2600 MHz alueita). Jostain syystä puhelin ei kuitenkaan ole täysin yhteensopiva Saunalahden tekniikan kanssa. Lähetysnopeus (upload) jää murto-osaan siitä mitä pitäisi.

Olen testannut nopeuksia Speedtest- sekä my Speed Test -ohjelmilla. 4G-verkon tunnistaminen kestää hetken aikaa, joten kaikki mittaukset on tehty vasta, kun 4G-symboli syttyy puhelimen näytöllä:

4G-symboli kertoo nopeimmasta yhteydestä.

Parhaat nopeudet olen saanut Espoon Otaniemessä, Innopolin yläkerrassa, mistä on hyvä näkyvyys eri suuntiin.

Latausnopeus 10-20 megabittiä ja lähetysnopeus 8-14 megabittiä, ei hullumpaa.

4G-nopeudet vaihtelevat suuresti jopa peräkkäisillä mittauskerroilla. Kuten oikeanpuolimmaisesta kuvasta näkee, lähetysnopeudessa on äkillinen pudotus. Ilmeisesti operaattoripään verkkotekniikassa on vielä hiomista.

Kaikissa muissa mittauspisteissä Saunalahden lähetysnopeus yltää vain murto-osaan siitä mitä pitäisi. Nämä kuvat ovat Helsingin keskustasta:

Lähetysnopeus Helsingin keskustassa jää alle megabitin sekunnissa.

Saunalahden ongelma liittyy puhelimeen, sillä mokkula toimii ongelmitta molempiin suuntiin. Nokialta kerrottiin, että asia on tiedossa ja sen syytä tutkitaan. Soneran ja DNA:n verkoissa 4G-lähetysnopeus yltää odotetulle tasolle.

4G-verkko ei kuulu läheskään kaikkialla, mutta sen voi löytää yllättävistäkin paikoista. Vasemmanpuoleinen kuva on Sello-ostoskeskuksen parkkihallista, oikeanpuolimmainen Tampereen rautatieasemalta:

Sello (vas) ja Tampereen rautatieasema (oik).

Mittarissa näkyvä 66 megabitin latausnopeus on loistotulos -- etenkin kun liittymän maksiminopeudeksi luvataan "vain" 50 megabittiä sekunnissa. Ylinopeus lienee laitettavissa mittaustarkkuuden piikkiin. Joka tapauksessa huikea nopeus, mutta lähetysnopeus sielläkin vain 0,41 megabittiä sekunnissa.

Nopea datasiirto vaatii veronsa akkukeston muodossa. Fysiikan lakeja voi venyttää, mutta ei kiertää. Muutaman peräkkäisen testiajon jälkeen Lumian takapuolen yläosa kuumenee selvästi ja jos datasiirtoa käyttää vähänkin enemmän, virtaa riittää hädin tuskin työpäiväksi.

Olin toivonut, että 4G toisi ADSL:ää nopeamman yhteyden myös kotiin (edes lähetysnopeus), mutta se ei ainakaan vielä toteutunut. Latausnopeus jää puoleen ADSL:stä ja lähetysnopeus on enimmillään samaa luokkaa. Jos Saunalahti saa tekniikkansa kuntoon, lähetysnopeuden pitäisi sentään parantua.

Suurin hölmöys on kuitenkin se, ettei 4G-verkkoa voi käyttää isojen tiedostojen lataamiseen puhelimeen. Ilmeisesti iPhonea matkien lataukset 3G/4G-verkosta on estetty, jotta operaattorien verkot eivät kuormittuisi liikaa. Miksi myydä 4G-liittymiä, jos niillä ei voi ladata edes karttoja puhelimeen:

Mitä ihmettä??

4G-tekniikka tuntuu olevan vielä alkutekijöissään. Riittävää peittoa ja luvattuja nopeuksia saadaan odotella vielä pitkään. Tällä hetkellä siitä on hyötyä lähinnä läppärin wlan-tukiasemana. Silloin virrankulutuskaan ei ole ongelma, koska tietokone voi käytön aikana ladata puhelinta usb-liitännän kautta.

Glonass-tuki parantaa paikannustarkkuutta

Uusissa älypuhelimissa hyödynnetään kahta satelliittipaikannusjärjestelmää. Amerikkalaisten GPS:n lisäksi puhelimet tukevat myös venäläistä Glonassia.

En ole vielä löytänyt ohjelmaa, joka näyttäisi Glonass-satelliittien lähettämän tiedon (puhelimen näkemien satelliittien määrän, signaalivoimakkuuden tms), mutta jotain voi päätellä liikuntaa seuraavien ohjelmien piirtämän reittiviivan tarkkuudesta.

Verrokkina on taas vanha iPhone 4, joka käyttää vain GPS:ää. Uutena laitteena on Lumia 920, jossa on myös Glonass-tuki (kuten myös 900-mallissa ja ilmeisesti halvemmissakin Lumioissa, samoin iPhone 4S:ssä ja iPhone 5:ssä).

Testasin puhelimia laittamalla ne takin rintataskuihin ja kävelemällä Innopolista Tapiolan keskustaan ja takaisin mahdollisimman tarkoin samaa reittiä. Mitä tarkemmin viivat ovat toistensa päällä, sitä tarkemmin paikannus on toiminut.

Lumia 920:n paikannus on selvästi tarkempi.

Stockmannilla käynnin ajaksi kytkin molemmat ohjelmat pause-tilaan. Vastaava kuva reitin toisesta päästä:

Lumia 920:n reitti alkaa ja loppuu samaan pisteeseen, kuten oikein onkin. 

Lumian ruutukuvat ovat utuisempia, koska jostain syystä se käyttää tallennukseen jpegiä. Ruutukuvat pitäisi aina tallentaa png-muodossa, jotta ääriviivojen terävyys säilyisi.

Vertailu ei ole täysin tarkka, koska laitteissa oli eri sovellukset. Lumian Sports Tracker toimii myös näyttö lukittuna, toisin kuin Endomondo joka siirtyy lepotilaan ja lopettaa seurannan heti, jos puhelimella tehdään jotain muuta.

Maasto Otaniemen ja Tapiolan välissä on paikannuksen kannalta helppoa, sillä korkeita rakennuksia ei ole. Suurkaupungeissa paikannustarkkuuden kohentuminen on erittäin tervetullutta. Huomasin sen itse viime talvilomalla, kun kävelylenkki Dubain tornitalojen keskellä sai reittiviivan hyppimään holtittomasti tehden matkan ja ajan seurannan mahdottomaksi.

iPhone 4:n GPS-paikannus hyppii pilvenpiirtäjien keskellä pahasti.

Myös Suomen oloissa paikannus voi hyppiä, mikäli puhelimen kanssa samassa taskussa on metalliesineitä, jotka vaikeuttavat GPS-signaalin vastaanottoa.

Nexus 7 - näppärä Android-tablet

Ostoskeskuksessa osui silmiini Nexus 7 -tablet 269 euron hinnalla. Melkeinpä heräteostoksena hankin sen, olikin viimeinen Prisman hyllyssä (ei tullut kanta-asiakasalennusta eikä bonusta, kun ei ole korttiakaan). Vastaavalla muistilla varustettu iPad Mini maksaa 443 euroa, joten Nexus on selvästi edullisempi.

Kylläpä Android-tabletit ovat kehittyneet nopeasti! Nexus on seitsemän tuuman pikku-tablet, jossa on uusin Android 4.2-käyttöjärjestelmä ja 32 gigatavua sisäistä muistia. 3G-versio olisi maksanut muutaman kympin lisää. Googlen Play -kauppa toimii ja esimerkiksi Viinisovellus, joka ei vanhaan Huawei-puhelimeen asentunut, toimii tässä moitteettomasti.

Yksi näppärä uusi ominaisuus on tullut lisää: tabletiin voi perustaa useita käyttäjiä, joiden valinnat ja asetukset näkyvät vain heille itselleen. iOS:stä tämä puuttuu, Windows 8:ssa se tietenkin on. Nyt myös Androidissa.

Osa Nexus 7 -sovellusvalikkoa.

Kaikki puhelimeen ostamani/lataamani sovellukset ilmestyivät kirjautumisen jälkeen myös tabletin valikkoon.

Puheentunnistus toimii suomeksi yllättävän hyvin. Google-hakuja voi tehdä sanomalla hakusanat ääneen. Myös navigoinnin osoitteen voi ilmoittaa puhumalla, onnistuu auton taustamelusta huolimatta. Navigointi antaa ajo-ohjeet, mutta vaatii nettiyhteyden eikä siten sovellu käytettäväksi ulkomailla.

Androidin navigointi hyötyy isosta näytöstä.

Iso 7 tuuman näyttö sopii mainiosti karttakäyttöön ja puhutut ohjeet tulevat kauniisti suomenkielisinä.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi mini-iPad on ollut niin suosittu -- seitsemän tuumaa on monessa mielessä optimaalinen koko. Se on selvästi isompi kuin matkapuhelin, mutta mahtuu kuitenkin isoon taskuun ja esimerkiksi kirjaa tai nettisivuja on helpompi lukea tabletilta kuin älypuhelimelta.

Yhdessä asiassa Nexus on jopa iPadia parempi: siihen saa VLC-ohjelman, joka osaa näyttää digi-tv:stä tallennettujen ohjelmien suomenkieliset tekstitykset. iPadin versio ei tätä osaa, joten YLE:n ohjelmien siirto esimerkiksi lentomatkaa varten vaatii mutkikkaita konversioita (tekstien purku ja poltto kuvaan) sekä uutta pakkausta (mpeg-4).

VLC:n Android-versio osaa näyttää myös digi-tv-tallennusten tekstit.

Katselen ohjelmia matkalla lentokoneessa tai junassa sekä kuntopyörän satulassa. Samalla voi päivittää Facebookit, sähköpostit ym.

Vielä yksi käyttötapa on kodin AV-keskuksen kaukosäädin. Pioneerin ja Sonyn kaukosäädinohjelmat toimivat siinä ongelmitta. Tämä yksinään riittäisi syyksi pikku-tabletin hankkimiseen.

Sitten ne huonot puolet: Nexus 7:ssa ei ole muistikorttipaikkaa eikä takakameraa. Etukamera riittää Skype-käyttöön, mutta ei muuhun. Akkukesto ei ole mitenkään loistava ja riippuu näytön kirkkaudesta.

Näillä hinnoilla on helppo ennustaa Android-tableteille yhä kasvavaa markkinaosuutta. Vähänkin uteliaalle Nexus 7 on oiva valinta ensiaskeleeksi tablet-aikaan.

Matkailijan oma wlan-tukiasema

Matkailija saa ostaa hotellista wlan-yhteyden, mutta se on yleensä sidottu vain yhteen koneeseen. Jos on useampia koneita (läppäri, tablet, älypuhelin) tai useampi perheenjäsen, jotka kaikki haluaisivat nettiin, herää halu jakaa nettiyhteys muillekin. Mutta miten?

Harva hotelli tarjoaa enää langallista Ethernet-yhteyttä, mutta sen jakaminen wlan-yhteytenä onnistuu ohjelmallisesti. Sen sijaan hotellin wlan-yhteyden muuttaminen toiseksi wlan-yhteydeksi omia koneita varten ei onnistu -- läppärin wlan-piiri ei pysty toimimaan sekä vastaanottimena että tukiasemana yhtä aikaa.

Viime viikolla Hernesaaren Verkkokauppa.comissa silmiini osui juuri sopiva laite tähän tarkoitukseen: Asus WL-330N. Tämä näppärä, parin tulitikkuaskin kokoinen laite tekee juuri sen, mitä matkailija haluaa: muuttaa läppärin wlan-yhteyden tukiasemaksi, johon kaikki omat laitteet voivat kytkeytyä. Laitteesta on myös 10 euroa kalliimpi malli 3G-tuella, mutta jos käytössä on 3G-verkko, sen jakaminen wlaniksi käy tabletilla tai älypuhelimella.

WL-330N toimii viidessä eri tilassa, mm. tavallisena tukiasemana ja toistimena. Kiinnostavin muoto on kuitenkin Wi-Fi account sharing:

WL-330N jakaa hotellin tms. wlan-yhteyden omana tukiasemana omille laitteille.

Hotellin tms. wlan-yhteys valitaan oikealla alhaalla näkyvästä ikkunasta. Oman tukiaseman nimi, salasana ja salaustapa kerrotaan yläpuolella näkyvissä kentissä.

Kolme varoituksen sanaa: ensinnäkin laite pitää asentaa valmiiksi jo ennen matkaa, sillä se haluaa toimivan Ethernet-yhteyden. Kotona on syytä testata, miten jakaminen tapahtuu, sillä hotellien maksullisten wlan-yhteyksien käyttöönotto ei aina ole ihan yksinkertaista. Turha sählätä enää reissussa asian vuoksi.

Toinen huomio: tietokoneessa pitää olla Ethernet-portti. Laite muuntaa läppärin vastaanottaman wlan-yhteyden Ethernetiksi, jonka purkki kääntää taas takaisin wlan-yhteydeksi. Uusista ultrabookeista Ethernet on jätetty tarpeettomana pois, joten silloin tarvitaan lisäksi erillinen usb-ethernet-sovitin.

Kolmas huomio: purkki saa virtansa usb-liittimestä, joten ultrabookeissa tarvitaan vähintään kaksi usb-porttia.

Kahden piuhan vuoksi järjestelmä ei ole erityisen elegantti -- mutta hei, se toimii! On tosi mukavaa kun saa kaikki omat ja perheen laitteet nettiin yhdellä maksulla nettiin.

En vielä vaihda järkkäriäni kamerapuhelimeen

Miten lähelle kamerakännykän kuva pääsee järjestelmäkameraa silloin, kun olosuhteet ovat optimaaliset? Tein pikaisen kokeilun kolmella eri kameralla: iPhone 4, Lumia 920 ja Canon 5Dm3.

Tässä Lumia 920:n kuva. Se on pienennetty 50 % molemmista suunnissa ja pakattu uudelleen tallennuksen yhteydessä, joten kuvaa ei sellaisenaan voi käyttää vertailuun:

Lumia 920 testikuva 50 % pienennettynä.

Kuvat on otettu hyvässä, tasaisessa valossa ostoskeskuksen aulassa ja kameraa tuettu kaiteeseen mahdollisen tärähdyksen välttämiseksi. Lumian 16:9 kuvassa reuna-alueiden epäterävyys näkyy selvästi.

Sitten 1:1 rajaukset kuvien keskeltä. Nekin on pakattu uudelleen jpegiksi, joten kuvat eivät ole aivan pikselintarkkoja -- mutta eipä kamerapuhelinten kuvia ole tarkoituskaan käyttää sellaisinaan.

Lumia 920:

iPhone 4:

Canon 5dm3 (17-40 mm objektiivi):

Järjestelmäkameralla otettu kuva on luonnollisesti paras, mutta erot kamerapuhelimiin ovat yllättävän pieniä. Hyvissä oloissa kamerapuhelimella saa kuvia, jotka riittävät vaativaankin käyttöön. Järkkärin jpeg-kuva on suoraan kamerasta, raw-kuvasta kehittämällä saisi vielä paremman lopputuloksen.

Miksi ylipäätään verrata kamerapuhelimia ja järkkäriä? Siksi, että Vanjoki uhosi aikoinaan Nokian tekevän lehtikuvaajien pitkät putket tarpeettomiksi. Kamerapuhelin muka korvaisi ne.

Itse en aio luopua järkkäristä, vaikka se onkin iso ja kömpelö älypuhelinten rinnalla. Järkkärillä saa hyviä kuvia silloinkin, kun kamerapuhelimen herkkyys ja zoomi loppuvat, ulkoisista salamoista ja muista hienouksista puhumattakaan.

Mutta pienille pokkarikameroille älypuhelimet antavat kovan vastuksen. Ja 95 % harrastajakuvaajista tällainen kuvanlaatu riittää mainiosti.

Loppuja 5 % varten on sitten ne isot järkkärit objektiiveineen. Vielä tulevaisuudessakin.

(MS Paint näköjään tuhoaa kuvan exif-tiedot, pitää tehdä kuvat uudestaan kun pääsen pöytäkoneen ääreen)

Se Lumia 920:n toinen mp3-soitin

Kritisoin Lumia 920 -puhelimen mp3-soitinta, koska soivaa tiedostoa ei voinut kelata. Kommenteista kävi ilmi, että puhelimessa on itse asiassa kaksi soitinta. Ja se toinen korjaa ongelman, mistä alunperin valitin.

Puhelimen aloitusnäytöllä on nuotilla merkitty kuvake. On loogista olettaa, että sillä kuunnellaan musiikkia. Näin käynnistyvä Nokian soitinohjelma ei kuitenkaan pysty kelaamaan tiedostoa, sillä näytön alareunassa ovat ainoastaan hyppypainikkeet edelliseen ja seuraavaan tiedostoon.

Mutta kun painaa ensin volyyminappia isommalle tai pienemmälle, soittimen yläreunaan ilmestyy toinen painikesarja -- ja niissä riittävän pitkä painallus käynnistää kelauksen (joka on tosin epätarkka, mutta kuitenkin):



Nokian soitin.

Kehnoa käytettävyyttä on se, että yläreunan painikkeet toistavat alareunan painikkeiden toiminnallisuuden -- vaikka kuvakkeet ovat erilaiset.

Mutta puhelimessa on toinenkin, Microsoftin soitin. Sen kuvakkeessa vuorottelevat Xbox ja sankakuulokkeet. Ohjelma on harmaa, mutta ainakin se näyttää mp3-tagit kokonaisina:

Windows Phone 8 -soitin.

Tässäkään soittimessa ei ole erillisiä kelauspainikkeita eikä soittokohdan osoitinta voi siirtää sormella vetämällä, ja aikanäyttö on turhan pieni -- mutta kelaus sentään onnistuu pitämällä nuolinäppäimiä riittävän kauan pohjassa.

Käytäväpaikka 15F

Tein Finnairin lähtöselvitystä netissä ja valitsin matkustamon kartasta vapaana olleen käytäväpaikan 15F. Se näkyi myös tekstiviestinä tulleessa boarding cardissa:

Paikka 15F - käytävällä?

Istuin 15. rivin käytäväpaikalle kunnes närkästynyt vanhempi rouva tuli selittämään, että he olivat varanneet netistä nimenomaan käytäväpaikan. Toden totta, vaikka omassa boarding passissa lukee 15 F aisle, kyseinen paikka on 757-koneessa ikkunan vieressä (itse asiassa juuri sillä rivillä ei ole edes ikkunaa).

Sellaista istuinjärjestystä ei taida ollakaan, missä F-kirjain osuisi käytävän kohdalle (ainakaan Finnairilla).

Pikku juttu sinänsä, mutta jäi kiinnostamaan. Stuertti ei osannut selittää asiaa. Tuntuu kovin kummalliselta, jos Finnairin oma varausjärjestelmä ei tiedä, missä paikat sijaitsevat.

Onko kukaan muu havainnut vastaavaa virhettä?

PS. Mainio palvelu istuinjärjestysten selvittämiseen jo ennen lentoa on Seatguru. Siitä on myös mobiiliversio (ainakin iPhonelle). Kuinka ollakaan, Finnairin 757-koneessa juuri 15A ja 15F ovat ainoat "bad seat" -leimalla merkityt yksittäispaikat : -)

Lumia 920 -kokemuksia

Olen käyttänyt Lumia 920 -puhelinta kuukauden päivät. Seuraavassa muutamia havaintoja sen hyvistä ja huonoista puolista.

Uusi aloitusnäyttö on näppärä, koska se on räätälöitävä ja monet tärkeät tiedot näkee yhdellä vilkaisulla:

WP 8 aloitusnäyttö.

Aloitusnäytön pyyhkäisy vasemmalle niin, että kaikkien sovellusten lista tulee näkyville, ei kuitenkaan tahdo onnistua vasemman käden peukalolla vaan vaatii ainakin itseltäni useita yrityksiä.

WP 8 -käyttöliittymä on ihan OK, mutta ei mitenkään loistava. Kokonaisuutena vanha iPhone on edelleen toimivampi. Esimerkiksi pyöreät toimintapainikkeet ovat usein epäselviä ja kirjaimellisesti pieniä. Kolmen pisteen painike lisää alle selitetekstit, jotka ovat vain vähän kärpäsenkakkaa suuremmat:

Miksi painikkeiden pitää olla epäselviä ja tekstien näin pieniä?

WP:ssä on sama ongelma kuin Androidissa: kun paluu-näppäin on rakennettu luuriin valmiiksi, ei voi koskaan tietää palauttaako se ohjelmassa taaksepäin vai viekö se takaisin aloitusnäytölle. Näissä tilanteissa Applen ratkaisu on parempi.

Sen sijaan WP8 voittaa Applen kirkkaasti tekstin syöttämisessä. Androidin tapaan WP8 tarjoaa kokonaisia sanoja, jotka yllättävän usein osuvat oikeaan:

Tekstinsyöttö toimii mainiosti.

WP8 vilauttaa saapuvan tekstiviestin sisällön puhelimen näytöllä (tai ainakin sen alun). Tämä on tietoturvan kannalta huono ratkaisu, eikä sitä saa kytkettyä pois käytöstä. iPhone toimii oletusarvoilla vielä typerämmin, koska viesti jää pysyvästi näytölle, mutta siinä toiminta on sentään kytkettävissä kokonaan pois käytöstä.

Mitä ideaa tässä on? Saapuvan tekstiviestin alku vilahtaa näytöllä.

Käytän puhelinta mp3-soittimena, mutta musiikin sijaan kuuntelen 30-60 minuutin ohjelmia, kuten Yleisradion podcasteja. Tähän käyttöön WP8 sopii huonosti, sillä soivaa tiedostoa ei voi lainkaan kelata! Jos toisto on katkennut 50 minuutin kohdalla, on pakko aloittaa alusta ja odottaa lähes tunti, ennen kuin pääsee kuuntelemaan loput. Tässä ei ole mitään järkeä (tähän on näköjään ratkaisu, katso erillinen kirjoitus). Jostain syystä soitin myös katkaisee pitkät nimet, esimerkiksi kuvassa soi Aristoteleen kantapään jakso nimeltä Keskustelukulttuuria netissä.

 

Soivaa tiedostoa ei voi kelata lainkaan.

Lisäksi aikanäyttö on niin pienellä fontilla, ettei sitä tahdo erottaa. Ilmeisesti käyttöjärjestelmän suunnittelijat ovat tarkkasilmäisiä nuoria, jotka eivät ymmärrä käytettävyyden inhimillistä puolta lainkaan.

 

Mutta on jotain hyvääkin: mp3-tiedostoja voi kopioida laitteelle usb-liitännän kautta ilman hankalaa iTunes-kierrätystä, mikä iPhonessa on pakollinen. Standardi usb-liitin lataa myös akun, joten käyttäjä ei ole sidottu Nokian omaan laturiin.

 

WP8:n moniajo tuntuu yllättävän heikolta. Sähköposti päivittyy välillä vain manuaalisesti synkronoi-painiketta tökkäämällä. iPhonessa postit päivittyvät aina, kun vain nettiyhteys on käytettävissä. Lisäksi kaikki sovellukset eivät tue moniajoa lainkaan. Esimerkiksi Endomondo pysähtyy heti, jos puhelin lukitaan tai käytetään toista sovellusta. Tällaisena ohjelma on käyttökelvoton urheilusuorituksen tallentamiseen.

 

Olen kokeillut myös "tyynyä", jolle laskettuna puhelin latautuu langattomasti. Tyynyssä on tietenkin oma muuntajansa, joten johtoja tai pistorasioita ei säästy. Laturin johdon kytkeminen puhelimeen ei ole niin iso vaiva, että lataustyynyn hankinta olisi perusteltua. Langattomasta latauksesta on todellista hyötyä vasta sitten, kun ominaisuus upotetaan pöytäpintoihin. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä on pöytiä, joilla Lumia 920 latautuu itsestään. Se on oikeasti hyödyllistä.

 

Näin talvisaikaan kosketusnäytön toiminta hansikkaat kädessä on erittäin tervetullut parannus. Niin, ja tuikitarpeellinen ruudunkaappaus on vihdoin saatu toimimaan ilman lisäohjelmia.

 

Toivottavasti tässä mainittuja puutteita korjataan WP8.1:ssä. Kamerasta on oma kirjoituksensa.

Lumia 920 kamera yllättää

Nokian uuden Lumia 920:n kameraa on kehuttu vuolaasti. Odotukseni olivat korkealla, mutta kokeilussa kamera yllätti sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Aluksi optimaalisissa oloissa otettu testikuva. Vertailukohtana on matkalla mukana ollut iPhone 4 -- siis todellakin se kolmen vuoden takainen malli. Vertailu ei ole reilu, koska Apple on julkistanut sen jälkeen jo kaksi parempaa kamerapuhelinta, mutta sitä suuremmalla syyllä Lumian pitäisi pestä vanhus mennen tullen. Kaikki kuvat on otettu automaattiasetuksilla ja keskellä näkyvään siltaan tarkentaen.

Lumia 920, F2, ISO 100, 1/2591 s.

Värit ovat hyvät, mutta kun kuvaa katsotaan tarkemmin, kohinaa on yllättävän paljon ja se aiheuttaa taivaaseen pakkausartefakteja (vasen ylänurkka):

Palmu on epäterävä, mutta niin on myös keskellä kuvaa oleva silta:

Vertailun vuoksi samat kuvat iPhone 4:llä:

iPhone 4, F2,8, ISO-80, 1/1588 s.

Taivaassa on vähemmän kohinaa ja palmu on terävämpi.

Sillan yksityiskohdat ovat huomattavasti terävämpiä.

Lumia 920:ssa on lisäksi 16:9 -kuvatila, mutta siinä reuna-alueiden terävyys on vielä huonompi.

Lopputulos on, että kolme vuotta vanha iPhone tuottaa hyvissä olosuhteissa parempia kuvia kuin Lumia 920. Se on melkoinen yllätys. Sama ilmiö näkyy muissakin testikuvissa, jotka 1:1 kokoon suurennettuna ovat melkoista mössöä.

Lumia loistaa kuitenkin yökuvissa. Kun kamerasta kytketään päälle yökuvaustila, kuvanvakain tulee käyttöön ja kamera sallii tavallista pidemmät valotusajat. Tuloksena on ällistyttävän hyviä kuvia. Ero oikeaan kameraan paljastuu heti, jos kuvia suurennetaan, sillä kohinaa on paljon eikä tarkennus toimi kunnolla näin vähässä valossa, mutta tietokoneen näytön kokoon pienennettynä kuvat ovat mainioita.

Tässä yksi, suoraan kamerasta (kuten kaikki muutkin tämän sivun kuvat):



Yökuvaus: F2,8, ISO-640, 1/3 s.

Yökuvaus: F2,8, ISO-640, 1/4 s.

Käytännön kuvaustilanteissa Lumia 920 tuottaa mainioita kuvia, kunhan ei suurenna niitä liikaa. Esimerkiksi tätä Michael Monroe -kuvaa ei arvaisi kamerakännykällä otetuksi:

F2, ISO-400, 1/50 s.

Kuvanlaatu on yksi asia, käytettävyys toinen. Siinä Lumia ei yllä iPhonen tasolle. Mekaaninen painike -- joka matkii tavallisen kameran tarkennusta ja laukaisua, ja myös käynnistää kameran -- on hankala. Vahinkolaukaisuja tulee usein, koska käynnistykseen tarvittavan painalluksen tulee olla juuri sopivan mittainen. Liian lyhyt painallus ei aktivoi kameraa, liian pitkä laukaisee sen.

Applen kamera on yksinkertaisuudessaan mainio. Se käynnistetään kuvakkeesta, joka on myös lukitusnäytöllä. Tarkennuspiste osoitetaan näyttöä tökkäämällä ja kamera säätää samalla valotuksen kohdan perusteella. Jos tulos tyydyttää, tökätään erillistä kuvauspainiketta. Nokiassa ruudun tökkäys käynnistää tarkennuksen ja kamera ottaa heti kuvan. Myös kuvien selaustilaan siirtyminen on iPhonessa kätevämpi.

Ja viimeinen urputuksen aihe: miksi kuvien jakamistoiminto pienentää sähköpostilla lähetettävän kuvan automaattisesti, varoittamatta asiasta tai antamalla käyttäjän edes valita, minkä kokoinen kuvasta tehdään? iPhone tarjoaa sähköpostia käytettäessä useita kokovaihtoehtoja, yksi niistä on kuva alkuperäisessä koossaan.

Toinen Lumia 920:n loistava piirre on sen videokuvaus. Valkotasapaino elää ikävästi, mutta niin käy myös erillisissä videokameroissa. Kuvanvakain on erinomainen ja tuottaa kohtuullista jälkeä jopa kävellen kuvattaessa. Taannoisella ulkomaanmatkalla mukana oli erillinen videokamera, jota en käyttänyt kertaakaan -- Lumia 920 riitti tavanomaisiin videointeihin mainiosti.

Still-kamerana Lumia 920 jättää vielä toivomisen varaa. Ehkä seuraavassa Lumiassa on jo 40 megapikselin Pureview-tekniikka. Se olisi todellinen unelmien kamerapuhelin.

Katso myös toinen vertailu kuvanlaadusta.

Lisäys 9.3.2013: Päivitys parantaa kuvan tarkkuutta oleellisesti.

Word Starter -versio ei tue salausta -- vai tukeeko?

Office Starter on hieman kevennetty versio Microsoftin Word- ja Excel-sovelluksista. Se on tarkoitettu kotikäyttöön ja toimitetaan joidenkin tietokoneiden mukana. Ostaa sitä ei voi, tarkoitus on pikemminkin päinvastainen: ohjelman rajoituksiin kyllästynyt voi hiiren klikkauksella päivittää ohjelman "oikeaan" versioon ja saada kaikki toiminnot käyttöönsä.

Wordistä puuttuvat ominaisuudet eivät ole kovin merkittäviä. Lista niistä löytyy Microsoftin omalta sivulta. Harva kotikäyttäjä tarvitsee muutosmerkintöjä tai ristiviitteitä. Opiskelijoita varten on erityinen student-versio.

Puutelistalla on kuitenkin yksi keskeinen toiminto: Wordillä ei voi tallentaa salasanalla suojattuja dokumentteja. Lista ei tosin mainitse sanoja "salasana" tai "salaus", vaan puhuu yleisemmin "suojauksesta".

Salasanatallennus puuttuu - mikä harmi!

Salaus olisi hyödyllinen ominaisuus myös kotikäyttäjälle, sillä esimerkiksi luottamuksellinen sähköpostiviestintä on helpointa tehdä salattuina tiedostoliitteinä. Versiosta 2003 lähtien Wordin salaus on ollut teknisesti turvallinen, vanhemmissa versioissa käytetty 40-bittinen salaus ei anna mitään turvaa. Olisi myös hyvä voida tallentaa testamentti ja muut luottamukselliset dokumentit haluttaessa niin, että kuka tahansa perikunnasta ei pääse niihin käsiksi.

Mielenkiintoista kyllä, Starter osaa avata tavallisella Wordillä salatut dokumentit. Ja koska ne säilyvät salattuina vielä muokkauksen jälkeenkin, Starter osaa siis myös salata ne uudelleen. Vain uusien dokumenttien salaaminen on tahallisesti estetty.

Huono päätös Microsofilta. Tietoturvaa tarvitsevan kannattaa käyttää Libre- tai OpenOfficea, tai maksaa koti- tai opiskelijaversiosta pyydetty hinta. Normaaliversioihin verrattuna ne ovat edullisia.