Lumia-käyttäjä: varo valesovelluksia

Windows Phone -alustalle on saatavissa versiot lähes kaikista suosituista sovelluksista (pl. Instagram), mutta vähemmän suositut voivat tuottaa yllätyksiä.

Käytän Pioneerin AV-vahvistimen kaukosäätimenä valmistajan omaa iControlAV-ohjelmaa, josta on sekä Android- että iOS-versiot. Ne toimivat mukavasti sekä tabletissa että puhelimessa.

Pioneerin iControlAV-ohjelma Android-puhelimessa (HTC).

Lumia-puhelin löytää sovelluskaupasta oikealta näyttävän sovelluksen, joka maksaa pari euroa (Pioneerin omat sovellukset ovat ilmaisia):

Pioneerin kaukosäädinohjelma Lumialle 1,99 eurolla.

Käyttöliittymä on kuitenkin aivan erilainen kuin Pioneerin omissa ohjelmissa. Graafisuuden tilalla ovat pelkät painikkeet. Kaikesta päätellen ohjelma on tehty USA:n markkinoille, sillä painikkeissa esiintyy Sirius-satelliittiradio. Pahinta on, että ohjelma löytää kyllä vahvistimen, mutta suurin osa sen painikkeista ei toimi.

Eikä ihme, sillä ohjelma on harrastajan tekemä:

Syy puolivillaisuuteen selviää: ohjelma on kotitekoinen.

Ohjelman on tehnyt Pioneeriin turhautunut harrastaja. Ilmeisesti Pioneer odottaa WP-alustan laajempaa yleistymistä ennen kuin lähtee tukemaan vielä kolmatta käyttöjärjestelmää. Ei kannata pidättää hengitystä, sillä WP:n osuus markkinoista on alle kolme prosenttia.

Vastaavia kotikutoisia ohjelmia aitojen sijaan on muitakin. Kannattaa siis olla tarkkana sovelluskaupassa ja jos mahdollista, kokeilla sovellusta ennen maksamista. Näin välttyy ainakin siltä toiselta pettymykseltä. 

iPhone, Android ja WP8 wlan-tukiasemakäytössä

Sekä iOS, Android että Windows Phone 8 sisältävät valmiin toiminnon, joka muuttaa puhelimen 3G-datayhteyden wlan-tukiasemaksi. Mitään teknistä osaamista ei tarvita. Toiminnoissa on kuitenkin isoja eroja.

Windows Phone 8:ssa toiminto on kaikkein yksinkertaisin:

Windows Phone 8 internet-jakaminen.

Ainoa säätömahdollisuus on SSID-nimi ja salasana, vähintään kahdeksan merkkiä. Yhteyden voi jakaa ainoastaan wlan-verkon kautta.

iPhonessa toiminto on selkeä:

iPhone jakaa yhteyden myös BT:llä ja usb:llä.

Ainoa säädettävä asetus on salasana, jonka pitää olla vähintään kahdeksan merkkiä. Puhelin arpoo yhdeksänmerkkisen salasanan valmiiksi, mikä säästää keksimisen vaivan. iPhone osaa jakaa nettiyhteyden wlanin sijaan Bluetoothilla ja usb-kaapelilla.

Jakamisen aikana näytön yläreunassa näkyy tieto kytkeytyneiden koneiden määrästä:

Kaksi aktiivista jakoa.

Jostain syystä iPhone-käyttäjä ei voi vaihtaa verkon SSID-nimeä, vaan se otetaan suoraan puhelimen nimestä. Tämä on tietoturvan kannalta huono ratkaisu.

Android-puhelimessa on eniten säätömahdollisuuksia -- kunhan vain toiminnon löytää. HTC:n puhelimessa se on piilotettu asetusvalikon lisäasetuksiin ja siellä nimelle "kannettava verkkopiste ja jakaminen". Jako onnistuu tietenkin myös Bluetoothilla ja usb-kaapelilla.

Androidissa on eniten vaihtoehtoja (HTC One, Android 4.0).

Valintoja on nörttimäisen paljon. Suojausmenetelmäksi voi valita wep (128), wpa (tkip) tai wpa2 (aes). Salasanan pituus on wpa2-salauksella 8-63 merkkiä. Lisäasetuksista voi valita jopa virransäästön (5 min, 10 min tai aina päällä), käytettävän kanavan, ip-osoiteavaruuden ja ssid-nimen voi poistaa kokonaan näkyvistä.

Tukiasematoiminto on vähentänyt nettitikkujen tarvetta. Enää ei tarvitse ostaa nettitikkua läppärille, kun yhteyden saa helposti älypuhelimen kautta, ja puhelin on kuitenkin aina mukana. Toiminto syö tietysti akkua, mutta jos mukana on latauskaapeli, käytön ajaksi saa virtaa läppärin usb-portista.

Nettitikkujen kysynnän vähentyminen laskee operaattorin tuloja, mikä osaltaan painostaa nostamaan tavallisen mobiililaajakaistan hintaa -- varsinkin kun vanhat lypsylehmät kuten puhelut ja tekstiviestit korvautuvat nekin Skypen ja WhatsAppin kaltaisilla ilmaisilla vaihtoehdoilla.

LG:n tämän vuoden televisiot

Viime viikolla LG esitteli tämän vuoden televisiomallejaan. Mitä kaikkea modernista televisiosta löytyy? Tietenkin teräväpiirtoa ja älyä. Verkkoliitännöillä televisio kytkeytyy nettiin ja kodin muihin viihdelaitteisiin. Tuplaydinprosessorin kellotaajuutta on nostettu, mikä näkyy käyttöliittymän nopeutumisena.

Televisio on muuttumassa tietokoneeksi, joten helppokäyttöisyyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. LG:n slogan olikin "Magisk enkelt" -- taianomaisen helppoa. Helppokäyttöisyyttä on mm. käteen istuva kaukosäädin, joka toimii kuten langaton hiiri. Asetukset osoitetaan näytöltä aivan kuin käsi ulottuisi televisioon asti. 

LG:n kaukosäädin toimii kuten langaton hiiri. 

Kaukosäätimessä on Bluetooth-yhteys ja kiihtyvyysanturi, joten se aistiin liikkeen eikä säädintä tarvitse osoittaa edes television suuntaan. Yksi hauska ominaisuus on kanavan vaihtaminen: halutun kanavan numeron voi piirtää kaukosäätimellä näytölle.

Tietokonemaisuus vaatii tietoturvaa. LG:n edustaja kertoi, että tietoturva-asiat pyritään ottamaan huomioon alusta lähtien, jotta pc-maailman ongelmat vältettäisiin. Mallia otetaan älypuhelimista. Esimerkiksi sovelluksia voi ladata televisioon vain LG:n omasta palvelusta.

Älytelevisiot yleistyvät nopeasti. Nyt jo puolet kaikista televisiosta on älymalleja, joihin voi ladata sovelluksia.  Tänä vuonna määrän odotetaan kasvavan kahteen kolmasosaan. Televisioissa toteutuu puhelimista tuttu kehitys. Jopa Spotify on tulossa tämän vuoden aikana televisioihin.

Teknisellä puolella HbbTV on vakio-ominaisuus ja sen pitäisi nyt toimia ilman kikkailuja myös Suomessa. Jäämme odottamaan, milloin tv-kanavilla on tarjota niihin oikeaa sisältöä -- siis sellaista, mitä ne lupasivat 15 vuotta sitten digi-tv-projektin alkutaipaleella.

Kiinnostava ja nopeasti yleistyvä tekniikka on Miracast. Se on järjestelmä, joka siirtää älypuhelimen näytön televisioon wlan-verkkoa pitkin. Tekniikka sai lisävauhtia viime syksynä, kun Google lisäsi sen Android 4.2-versioon.  

Miracast peilaa älypuhelimen näytön televisioon.

Isolta näytöltä on mukavampi käyttää älypuhelimen sovelluksia, mutta vielä paremmin tekniikka toimii näytettäessä puhelimessa olevia valokuvia tai videoita muille, sekä peleissä:

Android-puhelimen Angry Birds näkyy televisiosta.

Tekniikka on samantapainen kuin Applen AirPlay. Kolmas tekniikka on Intelin Wi-Di (Wireless Display), joka myös on mukana uusissa televisioissa. En kuitenkaan saanut oman Samsungin läppärin Wi-Di-toimintoa näkemään demotelevisiota, ja esittelijälläkin oli vaikeuksia saada yhteyttä toimimaan omasta läppäristään. Sitten kun tämä toimii luotettavasti, yritysten neuvotteluhuoneet huokaisevat helpotuksesta. Ei enää hankalia kaapeleita, joilla palavereissa puhujan kone pitää kytkeä videotykkiin. 

LG:n edustajat kertoivat, että Suomessa ostetaan hieman pienempiä televisioita kuin muissa pohjoismaissa. Suomessa peruskoko on 42 tuumaa, muualla 47. Trendi on tasaisesti kasvava, muutaman vuoden päästä 55 tuumasta tulee volyymimalli (ainakin muissa pohjoismaissa).

Kiinnostavaa oli myös se, mistä esittelytilaisuudessa ei puhuttu. Parin vuoden takainen hitti eli 3D on nyt jäänyt sivuraiteille. Sitä ei ole unohdettu, mutta ei tuoda esiinkään. 3D:n odotetaan yleistyvän vasta nykyistä isompien televisioiden myötä -- ja ehkä vasta sitten, kun katselu onnistuu ilman laseja.

Uusinta näyttötekniikkaa edustaa OLED-näyttö, jossa musta on todella mustaa ja kuvanlaatua kuvataan muutoinkin täydelliseksi. LG:n malleja on jo myynnissä muutamilla markkina-alueilla, mutta ei vielä pohjoismaissa. USAssa alkoi maaliskuussa 55-tuumaisen mallin myynti -- hinta vaatimattomasti 12 000 dollaria.

Sen sijaan 84-tuumaista Ultra HD 4K-televisiota on toimitettu pohjoismaihin "kaksinumeroinen luku", tosin siinä ovat mukana myös liikkeiden ostamat esittelykoneet. 

84 tuuman Ultra HDTV.

Esittelyvideoissa käytetään ylisaturoitua kuvaa, jotta värit näyttävät varmasti kirkkailta. Pakko silti myöntää, että kuvanlaatu on kerrassaan vaikuttava.

Tässä vielä edellisen kuvan keskikohtaa 1:1 koossa:

1:1 rajaus edellisestä valokuvasta.

Ultra HDTV -kuva on vaikuttava näky.

USA:ssa mallin hinta on 19 999,99 dollaria. Koreassa on jo 4K-lähetyksiä, muualla maailmassa sisältöä ei juurikaan ole tarjolla. On mielenkiintoista nähdä, tullaanko 4K:ta varten kehittämään vielä uusi versio Blu-ray-standardista, vai hoituuko sisältöjakelu netin kautta.

Windows RT:n ongelma ovat puuttuvat sovellukset

Windows 8:n alkutaival on ollut takkuinen. Tietokone-lehden uutisen mukaan erityisen huonosti on menestynyt Surface RT, joka laitteena on kuitenkin ihan OK.

Microsoftin ongelmat ovat koko sen ekosysteemin uskottavuudessa. Miksi ostaa Windows-tablet, kun samalla rahalla saa iPadin tai Androidin? Molempien sovellustarjonta on lähes rajatonta ja ekosysteemi on lähes valmis. Windows RT on kilpailijoiden rinnalla untuvikko ja Microsoft sen ainoa laitetoimittaja. 

Yksi oleellinen ero on siinä, että toisin kuin kilpailijoissa, Surfacessa eivät toimi edes Windows-puhelimelle tehdyt sovellukset. Windows 8:sta on itse asiassa kolme täysin eri versiota: RT-tablet, puhelin ja tietokone. iPadissä ja Androidiss samat sovellukset toimivat niin puhelin- kuin tablet-koneissa, vaikka monista ohjelmista onkin erikseen tabletille optimoidut versiot.

Monista suosituista sovelluksista on jo Windows RT -versiot, mutta esimerkiksi VLC, Foursquare ja Spotify puuttuvat. Dropbox tuli sentään hiljattain saataville. Instagram puuttuu myös, mutta se on lähinnä puhelinohjelma, eikä sillä Surfacen kameran kanssa mitään tekisikään.

Facebookista ei nähdäkseni ole Windows 8 -sovellusta lainkaan. Haku löytää kyllä Facebook-sanalla 998 ohjelmaa, mutta mikään niistä ei ole Facebookin oma. Tuore Twitter-sovellus sentään löytyy.

Jostain syystä Flightradar24-ohjelmasta ole RT-versiota, vaikka siitä on Windows 8 -versio Intel-prosessoreille. Windows 8 -sovelluksen kääntämisen RT-versioksi pitäisi olla suoraviivaista ja yksinkertaista, joten olisiko syynä gps:n puuttuminen tabletista? Puute ei kuitenkaan estä ohjelman käyttöä iPadin Wi-Fi-versioissa.

Spotify on Windows-sovellus eikä toimi Windows RT -tabletissa.

Suorastaan ironista on, ettei Microsoftin oma Silverlight tue Windows RT:tä. Siksi selaimella ei voi katsoa Maikkarin Katsomon ohjelmia. Microsoftin päätös pudottaa mpeg-2-tuki pois kaikista Windows 8 -versioista ihmetyttää. Digi-tv-tallennusten katsomiseen tarvitaan jokin ulkopuolinen ohjelma (VLC lienee tekeillä, mutta ei löydy vielä kaupasta).

Tällä hetkellä Microsoftin ainoa kilpailuvaltti tablet-markkinoilla on jonkinlainen yhteensopivuus muun Windows-ympäristön kanssa sekä ilmaiset Office-sovellukset (Surface Pro ja muiden valmistajien Windows-tabletit ovat pikemminkin läppäreitä ilman näppäimistöä kuin aitoja tableteja). Se ei riitä. iPadin ja Androidin etumatka on niin pitkä.

Microsoft ei luovuta. Ei tietenkään. Windows vaati aikoinaan yli 10 vuotta, ennen kuin se kelpasi markkinoille. Windows Phonen tarina on vähintään yhtä pitkä. Microsoftilla riittää resursseja ja kärsivällisyyttä. Sovellustarjontakin kasvaa hiljalleen, kunhan vain kehittäjien usko tulevaisuuteen säilyy.

On mielenkiintoista nähdä, mitä se keksii seuraavaksi.

Mitä hyötyä jaetusta näytöstä Windows-tabletissa?

Windows 8 eroaa Androidista ja iPadistä siinä, että näytön voi jakaa kahden sovelluksen kesken 1/3+2/3 suhteissa. Mutta onko tästä mitään hyötyä? En ole tarvinnut näytön jakamista kertaakaan pöytäkoneessa enkä liioin Surface RT -tabletissa. Herää epäily, että Microsoft on lisännyt sovellusten rinnakkainajon vain demo-ominaisuudeksi ja tavaksi erottua kilpailijoista.

Varsinkin tablet-koneissa oleellista on nopea ja helppo vaihto sovelluksesta toiseen. Missä tilanteessa haluaisi käyttää kahta ikkunaa rinnakkain?

Microsoftin edustaja näytti yhden sellaisen. Koska sen keksiminen ominpäin on lähes mahdotonta, tässä ohjeet.

Aluksi käynnistetään Windows 8:n Bing-hakukoneohjelma (ei siis nettisivua) ja kirjoitetaan hakusana:

Aluksi käynnistetään Bing-ohjelma.

Sen jälkeen tartutaan näytön vasempaan reunaan, josta vedetään esiin jokin toinen käynnissä oleva sovellus. Kun näytön jakamisesta kertovaa palkkia siirretään riittävästi oikealle, tulosikkuna kapenee nauhaksi, josta ruutua osoittamalla tulos avautuu selaimeen vasemmlle. Selainta ei tarvitse käynnistää erikseen, tulosruudun tökkääminen sormella tekee sen automaattisesti. Tuloksena on tällainen näyttö:

Hakutulokset oikealla, selain vasemmalla.

Hyöty on nyt siinä, että hakutulosta tökkäämällä sitä vastaava sivu aukeaa automaattisesti -- ja tuloslista pysyy koko ajan näytöllä. Siis näin:

Toinen hakutulos.

Ja kolmas.

Hei, tästähän on oikeasti hyötyä! Harmi, ettei se toimi Googlen haussa.

Toinen mahdollinen käyttökohde rinnakkaisille ikkunoille olisi musiikin soittaminen, jolloin lista ja ohjauspainikkeet näkyvät pystyikkunassa ja varsinainen sovellus isossa ikkunassa.

Kiitos Microsoftin Tom Toivaselle vinkistä. 

Surface RT -käyttökokemuksia

Olen nyt käyttänyt runsaan kuukauden Microsoftin Surface RT -tabletia. Suhtauduin laitteeseen aluksi epäilevästi -- mitä uutta tai Applea parempaa Microsoft voi tuoda tablet-maailmaan? Onko Microsoftin yksinkertaisesti pakko tehdä oma tablet, vaikka sitten huonompikin?

Surface RT perustablet (kaikki kuvat Lumia 920:lla + levels-säätöä Photoshopissa).

Onneksi ei. Totuttelun jälkeen käy ilmi, että Surface RT on oikeasti näppärä laite. Siinä on hyvälaatuinen 10,6 tuuman näyttö (1366x768 pikseliä), vakiokokoinen usb-portti, micro-SDXC-muistikorttipaikka, hdmi-ulostulo ja tabletia varten suunniteltu käyttöliittymä. Toisin kuin läppäreissä, tablet-koneissa Windows 8 toimii kuin ajatus. Sovelluksissa on yhtenäinen logiikka ja sipaisut laitteen eri reunoista ovat erittäin toimiva ratkaisu. Kun on tottunut Windows 8:aan ja ohjelmien vaihtoon vetämällä sormella ruudun poikki, iPad ja Android-tabletit tuntuvat vanhanaikaisilta. iPadissä vaikutelmaa pahentaa vielä staattinen käynnistysvalikko.

Surfacen todellinen innovaatio on kuitenkin sisäänrakennettu jalka, jonka varassa laite seisoo pöydällä sopivassa kulmassa:

Seisontatuki on mainio pöytäkäytössä.

Tuen varassa laite sopii mainiosti elokuvien katseluun, pienimuotoisiin Powerpoint-esityksiin tai vaikka pelkäksi muuttuvien tietojen (sää, pörssikurssit, uutisotsikot, valokuvat ym.) näyttöpaneeliksi.

Toinen loistojuttu on näppäimistö, joka pitää kuitenkin ostaa erikseen. Ohut Touch Cover -kosketusnäppäimistö ei sovi kirjoittamiseen, mutta aavistuksen paksumpi Type Cover antaa hyvän kirjoitustuntuman.

Type Cover toimii yllättävän hyvin.

Näppäimistö on erittäin ohut:

Kuva ei tee täysin oikeutta näppäimistön ohuudelle.

Se kiinnittyy tabletiin magneetilla ja irtoaa kevyesti vetämällä:

Magneetti pitää näppäimistön paikallaan tablet-osassa.

Kuljetuksen ajaksi näppäimistö kääntyy näytön päälle suojaamaan sitä. Mustan (mutta vain sen!) Type Coverin pohja on sarkamaista, hieman pehmeää kangasta, joka pitää näppäimistön hyvin paikallaan liukkaalla pöydällä:

Pehmeä pinta pitää näppäimistön paikallaan.

Tabletin ja näppäimistön voi kuljettaa erikseen, mutta yhdessä niistä syntyy mainio liikkuvan käyttäjän tekstinkäsittelylaite:

Kuin pieni läppäri, mutta hyvällä näppäimistöllä.

Sitten huonoihin puoliin. Prosessoritehoa on yhtä vähän kuin ensimmäisessä iPadissä. Web-sivujen surffaus sujuu, mutta mitään ei jää reserviin. Muun tekniikan osalta laite on yhtä pelkistetty: kaksi vaatimatonta kameraa, ei 3G-dataa eikä GPS:ää. Windows vie puolet levytilasta, joten suuremmassakin mallissa vapaaksi jää vain 45 gigatavua (pienemmässä 16 Gt). Korttipaikan ansiosta tilaa on kuitenkin helppo laajentaa.

Surface RT käyttää 16:9-kuvasuhdetta, mikä sopii hyvin elokuviin ja taulukkolaskentaan mutta huonommin tekstinkäsittelyyn ja nettisivujen katseluun. Kilpailijoista poiketen laitetta ei oikeasti voi käyttää pystytilassa, vaikka se teknisesti mahdollista onkin. Leveä näyttö on tarkoitettu vain vaaka-asentoon.

Virtaliitin on erikoinen. Sekin kiinnittyy magneetilla, mutta oikeaa asentoa on vaikea löytää ja latauksesta kertova merkkivalo on onnettoman pieni. Käyttöä laite kestää koko työpäivän, mutta lepotilassa akku tyhjenee selvästi iPadiä nopeammin. Usein olen tarttunut aamulla laitteeseen vain huomatakseni sen olevan täysin pimeä. Sivuilla oleva virtakytkin ja äänenvoimakkuuden säädin vaativat hakemista vielä viikkojenkin totuttelun jälkeen ja niiden tuntuma on huono. Voikin olla, että akku on tyhjentynyt laitteen mentyä laukussa itsekseen päälle.

Windows 8 -käyttöliittymä toimii hyvin, mutta samaa ei voi sanoa sovelluksista. Ohjelmavalikoima on kilpailijoita rajoitetumpi ja osa ylläpitotoimista onnistuu vain vanhalta Windows-työpöydältä. Esimerkiksi uuden käyttäjän voi perustaa uudelta puolelta, mutta poisto pitää tehdä vanhasta Ohjauspaneelista. Sen käyttö sormiohjauksella on hankalaa. Onneksi hiiren voi liittää usb-porttiin ja sillä kone muuttuu melkein tavalliseksi miniläppäriksi. Office 2013-sovellukset ovat mukava bonus, mutta nekin on tarkoitettu hiiriohjaukseen eikä tablet-käyttöön.

Skydrive-pilvipalvelu ei synkronoi tiedostoja saman nimiseen kansioon, kuten pc-koneessa voidaan tehdä (vaatii tosin laajennuksen asentamisen), mutta niiden käyttö onnistuu kuitenkin offline-tilassa. Miksei järjestely voi olla samanlainen kuin oikeassa Windowsissa? Sähköpostin kaltaiset vakiosovellukset ovat iPadiin verrattuna kömpelöitä.

Windows-yhteensopivuus on plussaa kaikille, joilla on töissä tai kotona pc-laitteita. Esimerkiksi taustakuva ja IE-selaimen asetukset saadaan siirtymään automaattisesti koneiden välillä, vaikka sovellusten binäärit eivät erilaisten prosessorien vuoksi toimikaan.

Viimeinen kysymys on hinta. Surface RT 64 gigan muistilla maksaa noin 600 euroa, mikä on liikaa. Simppeli näppäimistö nostaa hintaa vielä 50 eurolla, parempi Type Cover 120 eurolla.

Ärsyttävintä Windowsissa on... Acrobat-päivitykset

Piinaviikon jälkeen jatketaan Windows-kärsimyksillä. Yksi kaikkien ärsyttävimmistä ilmiöistä on toistuvat Adobe Acrobat -päivitykset, joiden asentamisen jälkeen Windows pitää käynnistää uudelleen. Siis tämä ikkuna:

Miksi Windows pitää buutata Acrobatin päivityksen jälkeen?

Miksi ihmeessä Windows pitää käynnistää uudelleen pdf-lukijan päivityksen jälkeen? Tämä sama rumba on jatkunut jo usean vuoden ajan. Onko tämä Adoben vai Microsoftin vika?

Ok, kuvan Reader ei ole ihan uusinta versiota -- nyt mennään jo yhdessätoista, mutta ainakin vielä kympissä oli ihan sama juttu:

Myös kymppiversio vaatii koneen buuttauksen.

Pdf-lukija on tietoturvan kannalta kriittinen komponentti, joten sen päivitystä ei voi lykätä. Ainoa keino on vaihtaa Adobesta johonkin kilpailevaan lukijaan, mutta ne, jotka tarvitsevat Acrobatia myös pdf-tiedostojen tuottamiseen, eivät saa apua tästäkään.