YLE kokeilee 4K HDR -lähetyksiä netissä

Yle on kaikessa hiljaisuudessa kokeillut 4K-lähetyksiä Qatarin MM-jalkapallokisoista. 4K-signaalia voi katsoa vain älytelevision Yle Areena -sovelluksella, ja silloinkin television pitää olla suhteellisen uusi. Nettinopeudelta vaaditaan vähintään 20 megabitin tasainen datavirta. Kotien 4G-liittymät eivät siihen useinkaan pysty, sillä lähetysten aikaan illalla naapuritkin kuormittavat tukiasemaa ja kaikkien bittivirta hidastuu. Langallinen laajakaista on tässä tapauksessa varma valinta.

Jalkapalloa netin kautta 4K-tarkkuudella.

Ja kylläpä kuva onkin mahtava! Nelinkertainen pikselimäärä näkyy parempana kuvana, kunhan televisio on vähintään 65 tuumaa. Tarkkuuden huomaa varsinkin yleisömeressä, joka HD:nä näkyy sumuisena, mutta 4K:lla erottaa yksittäiset ihmiset. Kuvataajuuden pitäisi olla 50 fps, mutta panoroinnissa yleisömeri sumenee HEVC-pakkauksesta johtuen. 4K-tarkkuus paljastaa myös armotta ottelun kuvaajien pienetkin tarkennusvirheet. 

Paremman tarkkuuden lisäksi mukana on HDR-signalointi eli tavallista laajempi dynamiikka. Markkinoilla on muutama eri standardi sitä varten, Ylen valitsema HLG on kaikista yleisin ja toimi ainakin omalla 65 tuuman OLED LG-telkkarilla mainiosti.

Kuvassa on vain se ongelma, että 4K HDR:n jälkeen tavallisten HD-otteluiden (joita MTV3 lähettää) katsominen tuntuu harmaalta ja ankealta. HDR-kuvaan tottuu nopeasti. 4K-elokuvalevyillä HDR tuntuu usein keinotekoiselta ja ylimitoitetulta, mutta jalkapallolähetyksissä se toimii hienosti. Äänentoistokin muuttuu monikanavaiseksi ja dynaamisemmaksi, vaikka ei suoraan kuvasta johdukaan. 

4K ja HDR ovat sen verran uusia tekniikoita, että kaikki televisiot eivät tue niitä oikein. Silloin signaali palaa tavalliselle HD-tasolle, eikä katsoja huomaa mitään eroa aiempaan. Joku on kertonut oman televisionsa värien saturoituvan HDR:stä liikaakin. Kaikki on mahdollista. Siksi Yle ei ole liiemmälti edes mainostanut näitä lähetyksiä, itsekin näin niistä sattumalta maininnan nettikeskustelussa. Ylen oma tietosivu aiheesta on osoitteessa https://ohjeet.areena.yle.fi/hc/fi/articles/6656350703132-Yle-Areenan-4K-tarjonta-miesten-jalkapallon-MM-kisoissa. 

4K-kuva näkyy vain livenä, ei tallenteissa. Siinä ei ole kellonaikaa eikä pelitilannetta. Sen löytäminen Yle Areenasta ei ole ihan helppoa. Yleensä vieressä on "taktinen näkymä" striimi, joka on korkealta maalin takaa paikallaan pysyvällä kameralla kuvattu näkymä. 

Jos televisiosi on riittävän uusi (2017 tai uudempi), tukee HEVC:tä ja HDR:ää sekä nettiyhteytesi nopeus riittävä, kannattaa ehdottomasti kokeilla - oli kiinnostus jalkapalloon millä tasolla tahansa. 

Ovatko UHD-elokuvat parempia kuin Blu-ray-elokuvat?

Olen ostanut muutaman UHD-elokuvalevyn. Mainosten mukaan niissä on neljä kertaa tarkempi kuva kuin Blu-ray-levyissä. Omat havainnot 65" OLED-television kanssa eivät kuitenkaan ole linjassa mainosten lupausten kanssa. 

UHD-elokuvia on helppo verrata Blu-ray-versioihin, koska paketissa tulee yleensä molemmat. UHD-4K hintalisä on 10 euron luokkaa. Siinä missä uutuusleffojen Blu-ray maksaa 19,90 euroa, UHD on 29,90 euroa. Toisen levyn voi antaa vaikka kaverille, mutta kannattaako 4K-tarkkuudesta maksaa?

Silmämääräisesti en ole havainnut ero elokuvien tarkkuudessa. Jos jotakin, niin 4K-versioissa näyttää olevan enemmän kohinaa. Ylä- ja alapalkit haukkaavat vielä osan juovista (21:9 kuvasuhde), joten 4K-hyöty jää ainakin 65-tuumaisena pieneksi. Ehkä 80+ tuumaisessa koossa eroja alkaa jo näkyä. Ehkä televisio tai Blu-ray-soitin skaalaavat HD-kuvan 4K-televisiolle niin hyvin, että alemman tarkkuuden kuva näyttää jopa puhtaammalta kuin "aito" 4K-kuva.  

Aitous on tosin kyseenalaista, sillä useimmat leffat kuvataan edelleen filmille. Jos kuvaus tehtäisiin suoraan 4K-videona, lopputulos olisi luultavasti parempi. 

Ad Astra -levyllä UHD-versiossa oli Dolby Atmos -äänet, Blu-ray-versiossa ei. Tämä oli kuitenkin vain yhden nimikkeen ratkaisu, monilla Blu-ray-levyillä on ollut Atmos-ääniä.

Yksi merkittävä parannus UHD-levyillä on: HDR-kuva. Sitä ei Blu-ray-standardissa ole, joten kirkkaampi kuva jää 4K-herkuksi jatkossakin. Hyvällä televisiolla vaikutus on tuntuva: kirkkaat kohdat ovat todella paljon kirkkaampia, LG:ssä jopa turhankin kirkkaita. Halvoilla televisioilla paneeli ei pysty kovin suureen kirkkauteen, joten HDR-hyötykin jää pienemmäksi.

Millaisia kokemuksia teillä on UHD-levyistä? Onko jokin erityisen hyvä 4K-versiona? Vaivaako kohina muiden silmiä? 

UHD-4K-levyjä löytyy myös Espoon kirjastoista.

Espoon kirjastossa on muuten kohtuullinen valikoima myös uusimpia UHD-levyjä omia laatukokeiluja varten.

Ensivaikutelmia Sony FDR-AX53 4k videokamerasta

Sony AX53 on kuluttajakäyttöön tarkoitettu videokamera, joka tuottaa huippuluokan 4k-videokuvaa peräti 100 Mbit/s datavirralla. Toinen myyntivaltti on erinomainen kuvanvakain, joka pitää kuvan paikallaan jopa 20-kertaista optista zoomia käytettäessä.

Valtteja tarvitaankin, sillä kuluttajamarkkinoilla videokameroiden markkinarako on käynyt ahtaaksi. Paremman luokan älypuhelimet ja yhä useammat järjestelmäkamerat kuvaavat videota. Älypuhelimen etuna on hinta ja pieni koko, järkkäri taas mahdollistaa täydelliset käsisäädöt.

Ensivaikutelma AX53 kamerasta kiinnittyy sen kokoon. Onpa iso optiikka! Elektroniikka ja akku eivät paljon tilaa vie, mutta Zeissin linssit ja kuvanvakaimen osat nostavat painon 631 grammaan. Ilman sähköäkin vakaimen osien kuulee liikkuvan, kun kameraa kääntelee käsissään.

Kameraa hallitsee iso optiikka.

Merkinnästä huolimatta optinen zoomi on "vain" 20-kertainen.

Lukuisat lyhenteet kertovat monipuolisista ominaisuuksista.

Ostin viisi vuotta sitten Sonyn silloisen huippumallin, jossa oli HD-kuva ja 50 fps kuvataajuus. Siihen verrattuna AX53 on kookas, mutta juuri mikään muu ei ole muuttunut. Akku on samanlainen ja ulos vedettävä etsin yhtä heikkolaatuinen. Kosketusohjattu käyttöliittymä tuntuu älypuhelimeen tottuneesta kömpelöltä.

Säätimet ovat tuttuja Sonyn aiemmista kotivideokameroista.

Vanhassa kamerassa oli korttipaikan lisäksi 96 gigatavun sisäinen muisti. AX53:ssa on vain korttipaikka. Sisäinen muisti olisi nytkin tervetullut, eikä sen poisjättämistä yli tuhannen euron kamerasta voi perustella ainakaan kustannussyillä.

4K-kuva vaatii ison ja nopean muistikortin. 

Laajakulma-asennossa optiikka vastaa 26,8 milliä. Maksimizoomi on 4K-kuvauksessa 30-kertainen, mutta silloin apuna on Clear Image -digitekniikka. HD-tilassa zoomi venyy 40-kertaiseksi.

AX53 laajakuva

AX53 maksimizoomi 4K-tilassa

Yllä oleva kuvapari kertoo optiikan kattavuuden. Kuvat on otettu kaappauksina tietokoneen näytöltä, joten alkuperäinen videokuva on vielä parempilaatuinen. Alemmassa kuvassa huomaa digitekniikan lievästi laatua heikentävän vaikutuksen. Blogialusta pienentää isot jpeg-kuvat automaattisesti, kuvien alkuperäinen resoluutio on 2436x1370 pikseliä.

Kuva säilyy terävänä optisen zoomin ääriasentoon asti.

AX53 tallentaa 5.1-ääntä vain HD-tilassa, 4K-videoissa on tyytyminen kahteen kanavaan.

4K-tilassa on valittavissa kaksi bittinopeutta: 60 ja 100 Mbit/s. Molemmat syövät muistikortteja aamiaiseksi. Vertailun vuoksi Samsung Galaxy S7:n bittinopeus 4K-videokuvauksessa on vajaat 50 Mbit/s. Parhaalla laadulla 47 sekunnin pätkä tuottaa 566 megatavun tiedoston (12 Mt/sekunti).

Tallennusaika riippuu nopeudesta.

Suuremmalla nopeudella 128 gigan kortille mahtuu 1 tunti 42 minuuttia videota, 60 Mbit/s nopeudella aika kasvaa 2 tuntiin 46 minuuttiin. Siihen mahtuu jo lomamatkan kaikki videoinnit, luulisin.

Vanhassa kamerassani oli kahvan sisään upotettu pieni usb-johto latausta varten. AX53:ssa johtoa ei ole, mutta usb-lataus on edelleen mahdollista. Manuaalin mukaan tietokoneen portista akun lataaminen kestää 550 minuuttia, mutta erillisellä usb-laturilla se käy nopeammin eikä matkalle tarvitse ottaa erillistä laturia videokameraa varten.

Kameraa voi ohjata wlan-yhteydellä älypuhelimesta. PlayMemories Mobile -sovellus on perin yksinkertainen, sillä voi valita video/still-kuvauksen ja ohjata zoomia W/T-painikkeilla (ei edes nipistysotteella)... ja siinä se olikin.

Älypuhelinohjaus on hyvin yksinkertainen.

Toivottavasti tulevat versiot ovat monipuolisempia. Älypuhelin etäohjaimena tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia.

Applen julkistus 9.9.2015 toi vihdoin 4K-kuvan ja ison iPadin

Applen julkistustilaisuuksia on aina hauska seurata. Niihin ladataan suuria odotuksia ja Apple-väen keskuudessa perinteiseksi muodostunut syyskuun puhelinjulkistus aiheuttaa aina vipinää. Niin paljon, että moni pudottaa puhelimensa voidakseen hankkia vakuutuskorvauksella uuden.

Eilinen 9.9.2015 julkistus oli yllätys vain siinä, ettei varsinaisia yllätyksiä ollut. Parhaalta näytti iPad Pro, jonka 12,9-tuumaisena mahdollistaa taas uusia käyttökohteita tablet-koneille. Niiden kehitys onkin pitään polkenut paikallaan ja on epäilty koko genren olevan tiensä päässä.

Ironista kyllä, iPad Pro:ssa on magneetilla kiinnittyvä näppäimistö (lisävaruste), ohjauskynä (lisävaruste) ja mahdollisuus jakaa tablet-käyttö kahdelle sovellukselle. Siis samat ominaisuudet, jotka olivat uutta Microsoftin Surface-tabletissa kun se julkistettiin lähes kolme vuotta sitten.

Kopiointi on alalla yleistä, mutta kynä on varmasti ollut vaikea tapaus applelaisille. Tiedetään, että Steve Jobs inhosi kynäohjausta ja vaati toteuttamaan kosketusnäytöt ilman sitä. Mutta fakta vain on, että monissa käyttötilanteissa kynä toimii hyvin.

Sitä, mihin kynän saisi jemmattua ettei se hukkuisi, ei Applekaan ole näköjään ratkaissut.

iPhone 6S oli odotusten mukainen. Melkeinpä rikollista on, että halvimmat mallit myydään edelleen mitättömällä 16 gigatavun muistilla ja oikea halpamalli 32 gigan muistilla puuttuu. Ostajan on siis hankittava 64-gigainen tai vielä mieluummin 128-gigainen versio.

3D Touch -ominaisuus näytti demossa aidosti hyödylliseltä. Ihme, ettei kukaan ole toteuttanut sitä aikaisemmin. Kun puhelin tunnistaa myös painalluksen voimakkuuden, sormiohjaus saa ihan uuden ulottuvuuden ja pystyy matkimaan hiiren kakkospainiketta.

Ja vihdoin myös iPhone osaa kuvata 4K-videota. Paremman luokan Android-puhelimet ovat osanneet saman jo pari vuotta.

Kiinnostavaa, että iPhonen tekniset tiedot tulivat tällä kertaa videolta eivätkä lavaesiintyjältä. Aiemmin niiden hehkuttaminen on ollut koko esityksen huippukohtia.

Seurasin lähetystä sekä netistä (ensi kertaa myös Windows-katsojat pääsivät mukaan, tosin vain kympillä ja Edge-selaimella) että AppleTV:n kautta. Viivettä näytti olevan peräti kahden minuutin verran. Pakkaus ei voi kestää niin pitkään, joten eron täytyy johtua Applen omasta CDN-verkosta. Näin pitkällä viiveellä on kyseenalaista puhua enää "suorasta lähetyksestä". Näytti erikoiselta, kun livebloggaajat kertoivat asioista paljon ennen kuin videokuvan puhuja.

4K-video jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän siitä kovasti. Isolla monitorilla katsottuna näyttää kuin digivalokuvat heräisivät eloon.

Esimerkiksi tämä lentokoneen ikkunasta kuvattu näkymä on liikkuvana upeaa katsottavaa. Web-sivu pakottaa kutistamaan 2560x1440-näytöltä otetun ruutukaappauksen 1/4-kokoon, joten siitä saa vain aavistuksen todellisesta kuvanlaadusta.

4K-videon tarkkuus on tietokoneella huikeaa katsottavaa.

Todellinen 4K-videon pikselimäärä on 2,25-kertainen ruudulle mahtuvaan verrattuna, mutta varsinkin älypuhelimella kuvattaessa kameran optinen tarkkuus asettaa omat rajansa kuvalle eivätkä kaikki näytöltä puuttuvat pikselit sisällä todellista kuvainformaatiota.

Samsungin S6-puhelimessa videokuvaa voi zoomata toiston aikana, joten 4K-kuvaa voi rajata jälkikäteen HD-tarkkuuteen tai vieläkin lähemmäksi. Puhelimen näytöltä otettu ruutukuva näyttää sekin hyvältä.

Zoomattu 4K-toisto puhelimen omalta näytöltä kaapattuna.

Usein väitetään, että 4K-videota on turha kuvata, koska ei ole 4K-telkkariakaan. Ei tietenkään ole. Videot kannattaa aina kuvata mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Lopputuloksen voi skaalata alaspäin ja alkuperäisen säästää tulevaisuutta varten. Jonain päivänä 4K on aivan yhtä tavallista kuin HD-kuva nyt -- sitäkin pidettiin vielä 10 vuotta sitten turhan tarkkana ja tilaa vievänä.

On silti sanottava, että tarkkuus on vain yksi videokuvan laadun mittareista. Ns. rolling-shutter-efekti, liikkeeseen nähden liian alhainen kuvataajuus sekä optiikan ja vakaimen rajoitukset heikentävät älypuhelinten 4K-videon laatua. Samsung S6 on tähän mennessä paras kokeilemani 4K-puhelin, mutta kuvaa ei kannata panoroida liikaa ja valoa on oltava riittävästi. On mielenkiintoista nähdä, pystyykö Apple panemaan paremmaksi jo ensimmäisessä 4K-videomallissaan.

Erikoisin julkistus oli Applen oma vaihto-ohjelma, jolla se astuu operaattorien tontille. Apple haluaa tehdä sopimuksen suoraan asiakkaiden kanssa ja taata heille joka vuosi uuden puhelimen. Vanha otetaan vaihdossa ja ilmeisesti myydään "pre-owned" eufemismilla ja lievällä alennuksella varustettuna. Tämä on USA:n markkinoilla iso juttu, koska puhelimet myydään yleensä operaattorien kytkysopimuksilla.

Ajatus älypuhelimen vaihtamisesta joka vuosi uusimpaan malliin kuvastaa iFanien uskollisuutta. Meille muille se on merkki kestämättömästä kehityksestä.

Hullujen päivien satoa: 4k-monitori Samsung U28D590D

Tein Stockmannin Hulluilta päiviltä toisenkin heräteostoksen: Samsungin 28-tuumainen 4K-näyttö (tyyppinumero U28D590D) lähti kainaloon 399 euron hinnalla. Ei paha, sillä vajaat vuosi sitten näyttöä myytiin 650 eurolla.

Koolla on väliä, ainakin näytöissä. Mitä isompi työtila, sitä enemmän ruudulle mahtuu ikkunoita. Ja mitä enemmän ikkunoita, sitä tehokkaampi työskentely. Todella iso näyttö nopeuttaa työskentelyä enemmän kuin tehokkaampi prosessori. Näin ainakin toimistokäytössä, pelaaminen ja kuvankäsittely voivat olla eri asia.

4K-näytön ostaminen on melkoista etunojaa, sillä vain uusimpien ja kalleimpien näytönohjainten muisti riittää koko tarkkuuden hyödyntämiseen. Ja vaikka koko tarkkuuden saisikin käyttöön, Windows ei välttämättä pysy perässä. Varsinkin Windows 7:ssa ikkunoiden elementit saattavat näkyä epäkäytännöllisen pieninä, eikä edes fonttiasetuksen suurentaminen auta. Windows 8 on tässä suhteessa parempi.

Viime syksyn 4K-näyttöjen vertailussa MPC-lehti kehui näytön kuvaa hyväksi. Kuva vaatii säätämistä, mutta näytön takapuolelle sijoitetun joystickin ansiosta perussäädöt on helppo tehdä. Erikoisuutena on joukko katselukulman mukaan nimettyjä tiloja (Samsung Magic Angle), joiden hyöty on kyseenalainen. Kokeilujen jälkeen laitoin asetuksen arvoon OFF.

Halvalla kun ostaa niin tietää, että jostain on säästetty. Analogisia liitäntöjä ei ole lainkaan, ei liioin usb-portteja tai edes kaiuttimia. Takana on kaksi hdmi-tuloa ja Displayport, joista jälkimmäinen onkin ainoa järkevä valinta 4K-tilan käyttöön. Halvasta paneelista johtuen kuvaa on parasta katsoa suoraan edestä, mutta toimisto-ohjelmilla sillä ei ole merkitystä.

Toinen rajoitus liittyy ergonomiaan. Näytön fyysiset säätömahdollisuudet ovat olemattomat. Aluksi näytti siltä, että näyttö istuu siron jalustan päällä kiinteästi, mutta on siinä sentään pieni kallistusvara, joka omalla työpöydällä riitti juuri sopivasti kääntämään kuvapinnan kohtisuoraan.

Siro jalusta näyttää kauniilta, mutta kun kokeilin näyttö toisella työpöydällä, paljastui sen heikko puoli: näytöllä on taipumus heilumiseen, mikäli työpöydän pinta värähtelee esimerkiksi näppäimistön vuoksi. Kun näppäimistö on erikseen säädettävän kirjoitustason päällä ongelmaa ei ole.

Aluksi näyttö pysyi pimeänä. Vasta kun keksin valita DisplayPort Ver-asetukselle arvon 1.1 (oletuksena oli 1.2), näyttö heräsi eloon.

Sopivaa näytönohjainta odottaessa käytän monitoria 2560x1440 pikselin tilassa. Isolle 28 tuuman pinnalle levitettynä se antaa mahtavan työtilan (tehtäväpalkki rajattu pois):

2560x1440 pikselin tila käytössä

Ei hullumpaa, vaikkei aitoa 4K:ta olekaan! Kyllä tällä hommat sujuvat. Eroa aiempaan 24-tuumaiseen korostaa vielä katseluetäisyys: uusi näyttö piti tuoda aiempaa lähemmäksi, jolloin se täyttää näkökentästä suhteellisesti suuremman osan kuin neljä lisätuumaa antaisi olettaa.

Ja mikä parasta, vanhan 24-tuumaisen 1920x1080-näytön voi hyödyntää uuden rinnalla:

Apunäyttönä 24 tuumaa.

Tässä konfiguraatiossa on päänäytöllä 3,7 ja apunäytöllä 2,1 miljoonaa pikseliä eli yhteensä 5 760 000 pikseliä. Alkaa olla työpöytää vaikka muille jakaa.

UHD-kanavat taas askeleen lähempänä

Neljä kertaa teräväpiirtoa tarkempi UHD- eli 4k-tekniikka tuli tänään taas askeleen lähemmäksi, kun DNA esitteli ensi kertaa huipputarkan tv-kuvan siirtoa kaapeliverkossaan. Kuvalähteenä oli Eutelsatin satelliittikanava ja näyttölaitteena 55 tuuman Samsungin kaareva UHD-televisio.

Kanavan ainoana sisältönä pyörii 35 minuutin demo, jossa on pätkiä mm. oopperasta (La Boheme) ja Pietarinkirkon aukiolla kuvattuja uutispätkiä paavin puheesta. Varsinkin jälkimmäinen on tyrmistyttävän upeaa katsottavaa. Aukion täyttävät tasaisena merenä punalakkiset kardinaalit, joista erottuvat pienimmätkin yksityiskohdat. Demo pyörii Samsungin omassa myymälässä Makkaratalossa aivan Helsingin keskustassa, joten kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa se omin silmin.

Valokuvasta saa vain kalpean aavistuksen UHD-kuvan tarkkuudesta.

UHD-kuvan ero tavalliseen teräväpiirtoon on yhtä suuri kuin oli aikoinaan ero teräväpiirron ja perustarkkuuden välillä. HD-kuvassa on noin kaksi miljoonaa kuvapistettä, UHD-kuvassa kahdeksan miljoonaa. Hyvälaatuisella materiaalilla ero tosiaan näkyy.

UHD-televisioiden hinnat ovat romahtaneet tavallisen HD:n tasolle. Ensi vuodesta tulee UHD-laitteiden läpimurron vuosi, sillä myös 4k-tarkkuuden Blu-ray-soittimia odotetaan myyntiin. Tällä hetkellä ainoa keino nauttia 4k-materiaalista on tilata Netflix riittävän nopealla laajakaistalla, ja sielläkin 4k-sisältöä on niukasti.

Uutta televisiota ostavan kannattaa varmistaa, että siinä on HEVC-dekooderi. Muutoin signaalin purkuun tarvitaan erillinen boksi. Dekooderi on vain kaikkein uusimmissa tv-malleissa, joihinkin sen voi päivittää jälkikäteen. Todennäköisesti jo parin vuoden päästä on vaikea löytää kaupasta pelkkää HD-televisiota.

Sisältö tulee olemaan pullonkaula vielä pitkään. Eutelsatin edustajan mukaan maailmassa aloittaa ensi vuonna noin tusina UHD-satelliittikanavaa ja kymmenen vuoden päästä kanavia arvioidaan olevan 800. Lisäksi televisiot yrittävät lisätä keinotekoisesti HD-kuvan tarkkuutta, mikä parantaa kuvanlaatua ainakin jonkin verran.

Antennijakeluun UHD-kanavia tulee tuskin koskaan. Bittivirta on 30-50 megabittiä sekunnissa, mikä varaisi yhdelle kanavalle koko MUXin kapasiteetin. Tämä nostaisi jakelukustannukset pilviin, eikä peruskatsoja ehkä huomaisi eroa kuvanlaadussa.

Valitettavasti myös DNA:n tämänpäiväinen esitys oli pelkkä demo, eikä yhtiöllä ole vielä konkreettisia suunnitelmia UHD-kuvan jakelusta kaapeli-tv- tai ip-verkossa.

UHD-kuvan tarkkuus on 3840x2160 pikseliä. Tarkkuuden lisäksi kuvanlaatua parantaa laajempi väriavaruus (miljardi värisävyä vs. HD-kuvan 16,7 miljoonaa) sekä 50-60 kuvan sekuntinopeus (HD-kuvassa tavanomaiset 25). Kun tekniikka on kunnossa, tekijät tuottavat todellisen katselunautinnon, Aina näin ei ole, esimerkiksi Eutelsatin demokanavassa on materiaalia, jossa kuvataajuus jää luvatusta ja liike näyttää nykivältä.

Ensi vuodesta tulee tosiaan UHD-tekniikan vuosi. Ohjelmia saamme odottaa pidempään. Mutta niinhän se oli aikoinaan myös väritelevision tullessa: valtaosa ohjelmista oli mustavalkoisia vielä monen vuoden ajan. 

4k-video on upean näköistä

4k-televisiot saavat paljon mediahuomiota, vaikka niistä ei juuri ole iloa puuttuvien elokuvien vuoksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt uusien älypuhelimen 4k-videokuvaus, joka tuottaa parhaimmillaan upeita videoita -- ja mikä parasta, katsomiseen ei tarvita kallista 4k-televisiota, pelkkä tietokone riittää.

Olen kuvannut muutamia testivideoita Samsungin Note 3 -kännykän UHD-tilassa. Tietokoneen 27" näytöllä 2560x1440 pikselin tarkkuudella ne näyttävät uskomattoman hyviltä. Ero videokameran HD-kuvaan on huomattava. Itse asiassa laatuero on paljon helpompi nähdä tietokonemonitorilla kuin 4k-televisiolla.

Blogger pienentää kuvia, joten en voi laittaa tähän liitteeksi alkuperäistä ruutukuvaa, mutta pienensin sen itse valmiiksi:

Samsungin 4K-video Windowsin Media Playerissä.

Kuva on uskomattoman terävä. Siitä saa aavistuksen katsomalla tätä ruudun keskeltä otettua rajausta:

Rajattu yksityiskohta videokuvan keskeltä. Wau!

Rajaus on otettu ylemmästä ruutukuvasta, jossa videon tarkkuutta on skaalattu alaspäin tietokonenäytölle sopivaksi Alkuperäinen videokuva on siis vielä tätäkin tarkempi. Hämmästyttävää.

Sitten ne varjopuolet. Aurinkoisella säällä suljinaika jää lyhyeksi ja koska kuva on progressiivinen, kameran kääntäminen kuvauksen aikana aiheuttaa nykivän efektin, mikä rasittaa silmiä. Puhelimessa ei ole kuvanvakaajaa, joten käsivaralta kuvattaessa kuviin tulee väistämättä pientä hyppimistä. Paras tulos saadaankin asettamalla puhelin telineeseen ja pitämällä se täysin paikoillaan kuvauksen ajan.

4K-video tuntuu olevan niin uusi asia, ettei edes eilen LG:n uutuusmallia esitellyt tuoteasiantuntija tiennyt puhelimensa osaavan myös UHD-kuvauksen. Hän oli lievästi yllättynyt, kun näytin valinnan kameraohjelman asetuksista. Näin siitä huolimatta, että LG valmistaa 4K-televisioita ja markkinoi niitä juuri äärimmäisen terävällä kuvalla.

Jos kuvaisin pieniä lapsia, hankkisin uuden puhelimen pelkän 4K-tallennuksen vuoksi -- niin paljon paremmalta kuva näyttää. Ja kun lapset ovat 30 vuoden päästä aikuisia, tavallinen HD-kuva näyttää heistä yhtä antiikkiselta kuin analoginen VHS-kuva meidän mielestämme.

LG:n tämän vuoden televisiot

Viime viikolla LG esitteli tämän vuoden televisiomallejaan. Mitä kaikkea modernista televisiosta löytyy? Tietenkin teräväpiirtoa ja älyä. Verkkoliitännöillä televisio kytkeytyy nettiin ja kodin muihin viihdelaitteisiin. Tuplaydinprosessorin kellotaajuutta on nostettu, mikä näkyy käyttöliittymän nopeutumisena.

Televisio on muuttumassa tietokoneeksi, joten helppokäyttöisyyteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. LG:n slogan olikin "Magisk enkelt" -- taianomaisen helppoa. Helppokäyttöisyyttä on mm. käteen istuva kaukosäädin, joka toimii kuten langaton hiiri. Asetukset osoitetaan näytöltä aivan kuin käsi ulottuisi televisioon asti. 

LG:n kaukosäädin toimii kuten langaton hiiri. 

Kaukosäätimessä on Bluetooth-yhteys ja kiihtyvyysanturi, joten se aistiin liikkeen eikä säädintä tarvitse osoittaa edes television suuntaan. Yksi hauska ominaisuus on kanavan vaihtaminen: halutun kanavan numeron voi piirtää kaukosäätimellä näytölle.

Tietokonemaisuus vaatii tietoturvaa. LG:n edustaja kertoi, että tietoturva-asiat pyritään ottamaan huomioon alusta lähtien, jotta pc-maailman ongelmat vältettäisiin. Mallia otetaan älypuhelimista. Esimerkiksi sovelluksia voi ladata televisioon vain LG:n omasta palvelusta.

Älytelevisiot yleistyvät nopeasti. Nyt jo puolet kaikista televisiosta on älymalleja, joihin voi ladata sovelluksia.  Tänä vuonna määrän odotetaan kasvavan kahteen kolmasosaan. Televisioissa toteutuu puhelimista tuttu kehitys. Jopa Spotify on tulossa tämän vuoden aikana televisioihin.

Teknisellä puolella HbbTV on vakio-ominaisuus ja sen pitäisi nyt toimia ilman kikkailuja myös Suomessa. Jäämme odottamaan, milloin tv-kanavilla on tarjota niihin oikeaa sisältöä -- siis sellaista, mitä ne lupasivat 15 vuotta sitten digi-tv-projektin alkutaipaleella.

Kiinnostava ja nopeasti yleistyvä tekniikka on Miracast. Se on järjestelmä, joka siirtää älypuhelimen näytön televisioon wlan-verkkoa pitkin. Tekniikka sai lisävauhtia viime syksynä, kun Google lisäsi sen Android 4.2-versioon.  

Miracast peilaa älypuhelimen näytön televisioon.

Isolta näytöltä on mukavampi käyttää älypuhelimen sovelluksia, mutta vielä paremmin tekniikka toimii näytettäessä puhelimessa olevia valokuvia tai videoita muille, sekä peleissä:

Android-puhelimen Angry Birds näkyy televisiosta.

Tekniikka on samantapainen kuin Applen AirPlay. Kolmas tekniikka on Intelin Wi-Di (Wireless Display), joka myös on mukana uusissa televisioissa. En kuitenkaan saanut oman Samsungin läppärin Wi-Di-toimintoa näkemään demotelevisiota, ja esittelijälläkin oli vaikeuksia saada yhteyttä toimimaan omasta läppäristään. Sitten kun tämä toimii luotettavasti, yritysten neuvotteluhuoneet huokaisevat helpotuksesta. Ei enää hankalia kaapeleita, joilla palavereissa puhujan kone pitää kytkeä videotykkiin. 

LG:n edustajat kertoivat, että Suomessa ostetaan hieman pienempiä televisioita kuin muissa pohjoismaissa. Suomessa peruskoko on 42 tuumaa, muualla 47. Trendi on tasaisesti kasvava, muutaman vuoden päästä 55 tuumasta tulee volyymimalli (ainakin muissa pohjoismaissa).

Kiinnostavaa oli myös se, mistä esittelytilaisuudessa ei puhuttu. Parin vuoden takainen hitti eli 3D on nyt jäänyt sivuraiteille. Sitä ei ole unohdettu, mutta ei tuoda esiinkään. 3D:n odotetaan yleistyvän vasta nykyistä isompien televisioiden myötä -- ja ehkä vasta sitten, kun katselu onnistuu ilman laseja.

Uusinta näyttötekniikkaa edustaa OLED-näyttö, jossa musta on todella mustaa ja kuvanlaatua kuvataan muutoinkin täydelliseksi. LG:n malleja on jo myynnissä muutamilla markkina-alueilla, mutta ei vielä pohjoismaissa. USAssa alkoi maaliskuussa 55-tuumaisen mallin myynti -- hinta vaatimattomasti 12 000 dollaria.

Sen sijaan 84-tuumaista Ultra HD 4K-televisiota on toimitettu pohjoismaihin "kaksinumeroinen luku", tosin siinä ovat mukana myös liikkeiden ostamat esittelykoneet. 

84 tuuman Ultra HDTV.

Esittelyvideoissa käytetään ylisaturoitua kuvaa, jotta värit näyttävät varmasti kirkkailta. Pakko silti myöntää, että kuvanlaatu on kerrassaan vaikuttava.

Tässä vielä edellisen kuvan keskikohtaa 1:1 koossa:

1:1 rajaus edellisestä valokuvasta.

Ultra HDTV -kuva on vaikuttava näky.

USA:ssa mallin hinta on 19 999,99 dollaria. Koreassa on jo 4K-lähetyksiä, muualla maailmassa sisältöä ei juurikaan ole tarjolla. On mielenkiintoista nähdä, tullaanko 4K:ta varten kehittämään vielä uusi versio Blu-ray-standardista, vai hoituuko sisältöjakelu netin kautta.