4G-data sopii yökukkujille

Kaksi vuotta sitten mittasin kotiyhteyden 4G-datanopeutta Elisan verkossa (ja DNA:n). Olisiko tilanne tänään parempi? Joko luvatut nopeudet saavutetaan?

Puolen tunnin välein tehdyn nopeustestin tulos osoittaa, ettei 4G-datasta ole vieläkään kiinteän yhteyden kilpailijaksi.

Datanopeudet Elisan 4G-verkossa puolen tunnin välein mitattuna runsaan 3 vrk ajalta.

Luvattu 50 megabitin taso saavutetaan yöaikaan ja iltapäivisin, mutta sekin vain alasuuntaan (download). Illalla latausnopeus putoaa jopa kymmenesosaan. Pudotus alkaa klo 18-19 tienoilla ja nousee uudelleen vasta klo 23 jälkeen, kun valtaosa käyttäjistä menee nukkumaan. Yläsuuntaan (upload) nopeus vaihtelee 2,2 - 30 megabitin rajoissa.

Kun mittaukset eri vuorokausilta yhdistetään tunneittain, päästään kurkistamaan suomalaisen kodin vuorokausirytmiin:

Keskimääräinen datanopeus kellonajan funktiona.

Nopeudet alkavat laskea aamukuuden jälkeen, kun oletettavasti lapset avaavat koneensa ja televisionsa. Lasten lähdettyä kouluun klo 10:een mennessä nopeudet nousevat takaisin maksimiarvoon ja lähtevät uudelleen putoamaan kello 14:stä eteenpäin, kun lapset palaavat koulusta. Kovinta datan kulutus näyttää olevan kello 21 aikaan, jolloin download-nopeus on keskimäärin 9,5 megabittiä sekunnissa ja upload-nopeus hieman yli kymmenen.

Vielä verkkoviive (ping-arvo) mittausajalta:

Verkkoviive pysyy vajaassa 40 millisekunnissa.

Verkkoviive on tasaisempi, mutta lähes 40 millisekunnin aika on pitkähkö esimerkiksi pelejä ajatellen. Muutamat piikit voivat sotkea pelaamista ja vuorovaikutteisia sovelluksia täysin yllättäen.

Yhteenvetona voi todeta, että 4G-data sopii yökukkujille, mutta varsinkaan iltaisin sen varaan ei voi laskea mitään tärkeää. Se on tietysti ongelma, sillä nopeutta tarvitaan juuri silloin, kun yhteyttä halutaan käyttää. Mitä hyötyä on nopeudesta silloin, kun kukaan ei ole käyttämässä verkkoa?

Asian voi kysyä toisinkin: millä toisella alalla palvelutarjoaja voisi toimittaa vain viidesosan siitä, mitä asiakas on ostanut ilman, että kuluttajaviranomaiset puuttuisivat asiaan? Entä jos kilon kahvipaketissa voisi olla 500 grammaa puruja tai jopa vähemmän riippuen siitä, miten kuormitettu pussituskone on sattunut olemaan kahvia annostellessaan?

Salaisuus on tietenkin siinä, että vaikka operaattorit mainostavat 4G:tä esimerkiksi 50 megan nopeudella, he eivät varsinaisesti lupaa tällaista nopeutta. Mutta onko viiden megan yhteys enää nykymittapuun mukaan laajakaista, vai pitäisikö sitä myydä pelkkänä "internet-yhteytenä"?

Saapa nähdä, miten käy 5G:n tullessa. Mittarini on jo valmiina.

Retrokännykkä Nokia E71 löytyi kaapista

Vanhojen laitteiden kaapistani löytyi Nokian E71-älypuhelin. Se tuli markkinoille heinäkuussa 2008 ja oli aikoinaan erittäin suosittu ns. businesspuhelin. Ei muuta kuin laturi seinään ja puhelin käyntiin. Kahvilan pöydällä E71 tekee varmasti vaikutuksen ohikulkijoihin. Käynnistyksessä kuuluva Nokia tunnari lämmittää aina mieltä.

E71 toimii yhä.

Monella suomalaisella on yhä lämpimiä muistoja E71:stä -- etenkin sen näppäimistöstä, joka sopi mainiosti kirjoittamiseen. Vähemmän hyvin toimi keskelle upotettu numeronäppäimistö. Numeroita ei juuri tarvittu, sillä soitettavat henkilöt valittiin osoitekirjasta, mutta joskus joutui soittamaan vieraisiin numeroihin tai ainakin antamaan pin-koodin puhelimen käynnistyessä.

Lähikuva näppäimistöstä, joka sai aikoinaan paljon kehuja.

Nykyisiin kosketusnäyttöihin tottuneelle kirjoituskokemus on... erilainen. Nuoriso voisi kauhistua, mutta Nokiaan tottuneen käsissä oikea näppäimistö toimii edelleen upeasti.

Toinen loistofeature on akkukesto. Ei tarvitse ladata läheskään joka päivä, vähällä käytöllä kerta viikossa riittää. Kuoret ovat metallia ja kestävät pudotuksenkin, toisin kuin nykyiset lasipuhelimet.

Sitten ne huonot puolet. Olkoonkin, että E71 oli Blackberryn kilpailijaksi kehitetty businesspuhelin, tällaisen puhelimen julkaisu 1,5 vuotta iPhonen jälkeen kertoi, miten oma menestys oli sokaissut Nokian. Oletusarvona yhteydet menevät 3G-verkon kautta, wifin käyttö on kankeaa. Pieni näyttö (2,4 tuumaa, 320x240 pikseliä), joka ei ole kosketussellainen, aiheuttaa nykyluureihin tottuneille suoranaista tuskaa. Tällaisena mobiilinetti ei olisi ikinä yleistynyt. Haluttu linkki pitää osoittaa kursoria siirtämällä.

Juuri mikään nettisivu ei enää aukea, koska juurivarmenteet ovat vanhentuneet. Vain suojaamattomien http-sivujen avaaminen onnistuu. Varmenteet voisi päivittää kikkailemalla, mutta se ei maksa vaivaa.

Ja sitten ne sovellukset! Jokainen Symbian-sovellus piti erikseen etsiä netistä ja ne olivat kalliita sovelluskauppoihin verrattuna. Synkronointi PC Suiten kautta oli kömpelöä, Ovi-palvelusta puhumattakaan.

Totta, iPhone oli valovuosia edellä ja sietikin voittaa kilpailun. Nokialla oli toki isommalla näytöllä varustettuja kosketusmalleja, mutta niissäkin Symbian asetti rajoituksensa.

Ruutukuvat antavat hyvän käsityksen sen aikaisesta tekniikasta. Aluksi oli epäselvää, miten saisin kuvat ulos kamerasta, koska varmenteiden vuoksi sähköposti ei toiminut. MMS-siirtona kuvat sai lähetettyä yksi kerrallaan, mutta onneksi puhelimessa oli microsd-korttipaikka, joka oli edelleen yhteensopiva nykykorttien ja -lukijoiden kanssa.

Näytön aloitustila.

Toimintoja.

Wifi toimii.

Selaimen kirjanmerkit.

Selain ja yksi harvoista yhä toimivista palveluista.

GPS ja kartat löytyvät.

E71:ssä oli kaksi kameraa. Takakamera oli 3,2 megapikseliä (2048x1536) ja etukamera vaatimattomat 640x480 pikseliä. Selfie-käsitettä ei tunnettu, mutta etukameralla oli mahdollista soittaa videopuheluita suoraan 3G-verkossa, mikä oli silloin huikeaa.

Nykymittapuulla kameran kuvanlaatu on huonon ja kehnon välimaastossa.

Triplan parkkihalli E71-kameralla.

Sama kuva Huawei 30 Pro -kameralla:

Huawei 30 Pro.

Toinen kuvavertailu:

Näkymä Triplasta ulos, lamput heijastuvat lasista.

Sama kuva Huawei 30 Pro -kameralla:

Huawei 30 Pro.

Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ei E71 kuva aivan niiiin huono ollut -- vasta jälkeenpäin huomasin, että puhelimen kameraan on tullut jokin vika, mikä on samentanut kuvan oikean puolen. Syy voi olla linssissä tai kennossa. Kun puhelin oli uusi, tällaista vikaa ei ollut. Kannattaa siis verrata vain kuvan vasenta puolta. Ero tarkkuudessa, terävyydessä ja väreissä on silti huima. Erityisenä ongelmana muistan, miten E71:n valokuvat saattoivat olla pahasti vihertäviä, koska valkotasapainon automatiikka erehtyi helposti.

Kolme kennoa: 5Dm3, 1Ds III ja 1DX II

Levylle oli jäänyt muutamia keväällä ottamiani testikuvia, joten laitetaan ne nyt näkyviin muillekin. Kolme eri kameraa, joiden pikselimäärät ovat lähellä toisiaan: Canon 1Ds III (21,1 MP, 2007), 5D Mark III (22,3 MP, 2012) sekä 1DX II (20,2 MP, 2016). Miten kuvan kohina on muuttunut yhdeksässä vuodessa?

Otin testikuvia eri ISO-arvoilla toimiston hyllystä 24-70 II -objektiivia käyttäen.

Koko kuva-ala, 5Dm3, ISO 400.

Seuraavat vertailukuvat on otettu ruutukaappauksina 4K-näytöltä, kun raw-kuva on avattu Lightroomissa ilman editointeja tai kohinanpoistoa. Blogialustan jpeg-pakkaus vaikuttaa lievästi näkyvän kohinan määrään, samoin kuvan pienennös, mutta erot kennojen välillä käyvät kuitenkin ilmi.

ISO 1600 on 1Ds III:n maksimi normiarvo, joten vertailukuvat on otettu sillä.

1Ds III ISO 1600

5Dm3 ISO 1600

1DX II ISO 1600

Erot kuvien välillä ovat yllättävänkin pienet, kun ensimmäisen ja viimeisen välillä on sentään yhdeksän vuotta.

Suuremmilla arvoilla 1DX II erottuu edukseen. 1Ds III ei tähän arvoon edes yllä, joten vertailukuvat ovat vain kahdesta kamerasta:

5Dm3 ISO 6400

1DX II ISO 6400

Vielä suuremmat herkkyydet 25600:

5Dm3 ISO 25600

1DX II ISO 25600

Kun valotetaan -3 EV ja Lightroomissa tehdään vastaava Exposure-korjaus, alkavat kennojen erot näkyä selvemmin.

1Ds III ISO 100 -3EV

5Dm3 ISO 100 -3EV

1DX II ISO 100 -3EV

Sama testi ISO 800 -arvolla:

1Ds III ISO 800 -3EV

5Dm3 ISO 800 -3EV

1DX II ISO 800 -3EV

ISO 800 alivalotus ja vastaava korjaus kertoo selvästi, miten paljon kennojen ja siihen liittyvän elektroniikan dynamiikka on yhdeksässä vuodessa parantunut. ISO 100 -arvolla 1DX II alivalotettua kuvaa on vaikea erottaa oikein valotetusta, kahdessa vanhemmassa kamerassa ero on selvä. ISO 800 -tasolla erot ovat suuria, mutta 1DX II selviää alivalotuksen korjailusta vielä mainiosti.

Raw-kuvat ovat häviöttömästi pakattuja, ja koska kohina pakkautuu huonosti, tiedostokoko kertoo epäsuorasti kohinan lisääntymisestä.

Raw-kuvien koko eri ISO-arvoilla.

Vielä havainnollisemmin muutos näkyy, kun tiedostokoot skaalataan suhteessa kunkin kameran ISO 100 -kuvan kokoon:

Kohina lisääntyy 1Ds III:ssä selvästi muita nopeammin.

1Ds III:ssä kohinan määrä lisääntyy nopeasti herkkyyden lisääntyessä. 5Dm3:ssa lisäys on paljon loivempi ja 1DX II panee vielä hieman paremmaksi.

Windows 10 suojaa kiristysohjelmia vastaan

Windows 10 sai jokin aika sitten 1709-päivityksessä uuden suojauksen kiristyshaittaohjelmia vastaan. Se estää muita kuin luvan saaneita ohjelmia kirjoittamasta tärkeisiin kansioihin. Pelkät käyttöoikeudet eivät tähän pysty, sillä tyypillisesti kiristysohjelma käynnistyy käyttäjän omilla oikeuksilla ja pääsee siten estoitta kaikkein tärkeimpiin kansioihin salakirjoittamaan niistä löytyvät tiedostot.

Suojaus on kuin käyttäjätunnuksen sisäinen käyttöoikeus, jota käyttäjä voi itse hallita. Asetusten muuttaminen vaatii tosin admin-oikeudet.

Oletusarvona toiminto ei ole päällä, joten sen käyttöönotto vaatii oma-aloitteisuutta. Suojaus löytyy asetuksista nimellä Kiristysohjelmien torjunta. Ominaisuuden virallinen nimi on Hallittu kansion käyttö (Controlled Folder Access).

Kiristysohjelmien torjunta.

Oletusarvona suojataan kaikki käyttäjän kotihakemiston alla olevat kansiot, kuten kuvat, asiakirjat, musiikki, videot ja työpöytä. Kansioiden nimet näkyvät kohdasta Hallittu kansion käyttö > Suojatut kansiot.

Suojatut kansiot.

Lisää suojattu kansio -toiminto lisää nimensä mukaisesti suojattujen listaan uuden kohteen.

Kun suojaus on käytössä, vieraan ohjelman yritys kirjoittaa suojattuihin kansioihin estetään ja työpöydän alanurkassa näkyy ilmoitus tapahtuneesta:

Luvaton kirjoitusyritys estetty.

Jos ohjelma on itse asennettu ja hyväksi havaittu, muokkausoikeus on helpointa myöntää etsimällä lokista estetyn ohjelman nimi ja valitsemalla sen kohdalla Toiminnot > Salli laitteessa.

Ohjelman käytön salliminen.

Windowsin suomenkielinen versio kutsuu toimintoa nimellä Estä historia, kun oikea muoto olisi Estohistoria. Toiminto ei siis estä historiaa, vaan sallii estohistorian tarkastelun ja oikeuden myöntämisen.

Luvalliset ohjelmat voi listata myös etukäteen, mutta käytännössä uusia kohteita löytyy aina myös käytön aikana, joten historian perusteella tapahtuva luvitus on käytännöllisempi. Kokeilun perusteella näyttää siltä, että Windowsin omat apuohjelmat ja sovellukset saavat luvat automaattisesti, joten niitä ei tarvitse lisätä sallittujen listalle (whitelist).

Ominaisuus ei ole yhteensopiva muiden virustorjuntaohjelmien kanssa, jotka haluavat hallita kirjoitusta itse. Siksi sitä voi käyttää vain Windowsin oman Defender-antiviruksen kanssa.

Kokeilujen perusteella suojaus näyttäisi ulottuvan automaattisesti myös kansion alikansioihin, joten esimerkiksi Dropboxin kansiota ei tarvitse erikseen lisätä suojattujen listalle. Windows ei kuitenkaan varoita, että kansio on jo suojan piirissä, vaan antaa tehdä lisäyksen normaalisti. Kannattaa siis varmistaa kokeilemalla, että suojaus todella toimii niissä kansioissa missä pitääkin. 

Lukon kuva ei takaa sivun turvallisuutta

Vanhan tietoturvaohjeen mukaan sivusto on turvallinen, jos selaimen osoiterivillä näkyy lukon kuva. Valitettavasti tämä ohje on vanhentunut. Lukko kertoo, että tieto siirtyy salattuna selaimen ja palvelimen välillä, joten esimerkiksi linjaa salakuunteleva hakkeri ei pysty urkkimaan salasanoja tai luottokorttinumeroita.

Lukko ei kuitenkaan takaa sivun aitoutta, joten se ei suojaa tietojen kalastelulta. Lukon kuva voi näkyä silloin, kun kalastelusivusto on perustettu toisen sivuston alaisuuteen tietomurron tai hakkeroinnin jälkeen.

Esimerkiksi tänään sähköpostilla tullut houkutteluviesti johti sivulle, jossa näkyy lukon kuva, mutta joka on takuuvarma kalasteluyritys:

"Yhteys on turvallinen" - mutta sivusto ei!

Osoitteesta näkee, että kalastelusivu on luotu uusiseelantilaiselle Picton-kylän majoituspalveluita tarjoavalle sivustolle. Tarkkanäköinen huomaa osoitteessa https://accommodation-picton.co.nz/4554/pankki/ jotain outoa, kiireinen tai kokematon tuijottaa vain lukon kuvaa ja suomalaisen pankin logoa sekä kieliopillisesti virheetöntä tekstiä.

Jos klikkaa lukkoa, selain näyttää harhaanjohtavasti "Yhteys on turvallinen" -ilmoituksen. Yhteys on kyllä salattu, mutta ei turvallinen. Kehitys on mennyt väärään suuntaan, sillä pari vuotta sitten Chrome käytti tekstiä "Suojattu yhteys", joka oli sentään vähän parempi.

Vielä hankalammaksi asian tekee se, että eräät selaimet näyttävät osoitteesta vain domain-nimen ja peittävät hakemistopolun, jolloin polkuosuutta ei pääse helposti arvioimaan.

SSL-varmenteen tietojen tarkistamisesta on niin ikään tullut aiempaa hankalampaa, sillä tiedot pitää kaivaa valikkojen takaa. Ennen varmenteen myöntäjä näkyi helposti, mikä auttoi arvioimaan myöntäjän luotettavuutta.

Let's Encrypt myöntää SSL-palvelinvarmenteita ilmaiseksi, jolloin niitä on helppo hakea myös harhaanjohtaville domain-nimille. Esimerkiksi lukon kuva ja osoite www.0suuspankki.fi riittäisi hämäämään kokenuttakin käyttäjää, sillä osoite näyttää oikealta ja lukko kertoo salauksen kytkeytyneen päälle.

Miten siis tunnistaa kalastelusivu aidosta? Kannattaa aina tarkistaa osoite huolellisesti, eikä ylipäätään klikata linkkejä, jotka tulevat sähköpostilla. Tekstiviesteissä todellista osoitetta ei pysty peittämään, joten esim. kuriiriliikkeiden ilmoitukset tavaroiden toimituksista tai tullauksista ovat yleensä aitoja. Huolellisuus kannattaa niissäkin!

Selainten omat estolistat reagoivat huijaussivuihin viiveellä, joten niihin ei voi aina luottaa. Tällä hetkellä kalastelusivulle pääsee esteettä, vaikka houkutteluviestistä on kulunut jo 14 tuntia. Myöskään Freedomen selaussuojaus tunnista sivua kalasteluksi.

Viimeisenä niksinä voi vielä kokeilla väärien kirjautumistietojen antamista. Jos S-pankki hyväksyy käyttäjätunnukseksi mitä tahansa numeroita ja nimeksi kelpaa Joulu Pukki, kyse ei varmasti ole aidosta sivusta.

Lisäys 16.10.2019 klo 17:30: Kalastelusivu on ilmeisesti huomattu, koska se on poistettu palvelimelta. 

Puhelimeni-sovellus yhdistää Androidin ja Windows 10 -koneen

Microsoftin Puhelimeni-mobiilisovellus (Your Phone Companion, YPC) yhdistää näppärästi Android-puhelimen ja pöytäkoneen tai läppärin.

Sovelluksen avulla puhelinta voi hallita Windowsin työpöydältä, esimerkiksi lukemalla ja lähettämällä tekstiviestejä, katsomalla puhelimen ilmoituksia sekä siirtämällä valokuvia puhelimesta tietokoneeseen. Mainio ominaisuus esimerkiksi tylsässä palaverissa, sillä tekstiviestejä voi hoitaa huomaamattomasti läppäriä naputellen.

Puhelimeni-sovellus löytyy Googlen Play-kaupasta ja se vaatii vähintään Android 7 -version (Nougat) toimiakseen. Windows 10 pitää olla vähintään April 2018 -tasoa.

Your Phone Companion

Vaikka teksti on englanniksi, sovellus toimii suomenkielisenä. Asennus on yksinkertaista. Ensin pitää kirjautua sovelluksen kautta omalle Microsoft-tilille, minkä jälkeen asennus jatkuu lupien kysymisellä:

Lupa tekstiviesteihin vaaditaan.

Asennus varoittaa, että koko ajan taustalla toimiva mobiilisovellus voi lyhentää akun kestoa. Ei voi mitään, kaikessa hauskassa on varjopuolensa. Lopuksi asennus neuvoo lataamaan Puhelin-nimisen sovelluksen Windows 10:een ja näyttää tarvittaessa ohjeet, miten se tehdään.

Jatko tapahtuu Windows 10 -koneessa.

Mobiilisovelluksen asetuksista voi ottaa käyttöön mobiilidatan käytön, ilmeisesti oletuksena bitti liikkuu vain wifi-verkossa tiedonsiirtomaksujen välttämiseksi.

Suomalainen voi ottaa käyttöön synkronoinnin mobiilidatan kautta.

Oletuksena Windows-sovellus hallitsee kuvia ja tekstiviestejä (myös MMS-multimedia), mutta toimintaa voi laajentaa Android-puhelimen ilmoituksiin:

Ilmoitusten näkyminen vaatii lisää oikeuksia.

Windows-ohjelma neuvoo, mistä oikeudet annetaan, ja reagoi niihin heti saatuaan luvan puhelimelta.

Android-puhelimen ilmoitukset Windowsin työpöydällä.

Kuvien kopiointi puhelimesta käy helposti, mutta jostain syystä kyseessä on aina kopiointi -- kuvia ei voi siirtää, joten alkuperäiset on käytävä poistamassa manuaalisesti puhelimesta.

Puhelimen kuvat voi kopioida leikepöydälle tai tallentaa tiedostoiksi.

Kopiointi leikepöydälle on näppärä vaihtoehto, koska silloin kuva on helppo siirtää toiseen sovellukseen (esim. Powerpoint). Jaa-vaihtoehto näyttäisi toimivan vain Windows Storesta ladattujen ohjelmien kanssa, joten esimerkiksi sosiaaliseen mediaan jakaminen vaatii Twitter-sovelluksen asentamisen ja sähköpostiksi käy vain Windows 10:n oma, alkeellinen sellainen.

Jossain demossa vilahti myös näytön jakaminen suoraan puhelimesta. Se olisi mainio lisä, koska silloin voisi käyttää oikealla näppäimistöllä ja hiirellä esimerkiksi Whatsappia Windows-työpöydältä. Käyttö on nytkin mahdollista erillisten apuohjelmien avulla (kuten AirDroid). Kiinnostavaa nähdä, miten ohjelma vielä kehittyy.

Tietoturvamielessä tähän liittyy pieni kielteinen näkökulma: monivaiheinen tunnistus varmentaa kirjautumisen matkapuhelimeen lähetettävällä tekstiviestillä. Sovelluksen kautta koodi näkyy myös tietokoneelle, mikä vesittää osan 2FA:n tuomasta hyödystä.

Uutisen mukaan jatkossa Windows-koneella voi myös soittaa puheluita ja vastata niihin. Vastaava ominaisuus toimii myös Macin ja iPhonen välillä.

Lisäys 5.12.2019: Samsung S7 -puhelin (ei virallisesti tuettujen listalla) hidastui jostain syystä lähes käyttökelvottomaksi. Ihmettelin pitkään syytä. Lopulta poistin tämän ohjelman ja hidastelu hävisi. 

Mac Safari hyytyy Twitteriin

Mac-kannettavassa ilmenee vähän väliä ongelma, joka saa Twitterin hyytymään. Sivun lataus jää kesken, eikä mitään tapahdu. Virheilmoitusta ei tule. Erittäin ärsyttävää.

En ole varma ilmiön syystä, mutta sen korjaus on kuitenkin helppoa. Safarin asetuksista löytyy yksityisyys-valikko, johon on listattu käydyt sivustot:

Jos Twitter hyytyy Macissa, kannattaa kokeilla välimuistin nollausta

Välimuistin poistaminen Twitterin kohdalta auttaa, mutta edellyttää uutta kirjautumista Twitteriin, mikä puolestaan vaatii salasanan ja ehkä puhelimeen tulevan tekstiviestivarmistuksen.

Kaikkia tietoja (Poista kaikki) ei kannata käyttää, koska silloin kaikki muutkin sivustot unohtavat tietonsa ja vaativat uuden kirjautumisen.

Twitterin lisäksi ainakin Mtv3uutiset.fi on vaatinut Macissa vastaavan välimuistin tyhjennyksen latautuakseen. 

Pianonsoittoa peilikuvana

Jokainen tietää, että pianossa matalammat äänet tulevat vasemmanpuoleiseista koskettimista ja korkeammat oikeanpuolimmaisista. Sama järjestys on myös jousisoittimissa, ainakin suoraan edestä katsottuna.

Miltä soitto kuulostaisi, jos koskettimien järjestys vaihtuisi peilikuvaksi? Niin että matalat äänet olisivat oikealla ja korkeat vasemmalla.

Tiettävästi kukaan ei ole rakentanut tällaista pianoa, mutta tietotekniikalla sitä on helppo kokeilla. Nuori opiskelija Jamin Hu teki pienen python-ohjelman, joka käänsi sähköpianon midi-ulostulosta nuotit yksinkertaisella kaavalla nuotti=127-nuotti ja lähetti ne toisen pianon midi-sisääntuloon, joka edelleen "soitti" ne ulos. Lopputulos oli yksinkertainen: pianon koskettimet soivat peilikuvana, väärinpäin.

Midi-boksi ja Surface, jossa nuottien kääntö tapahtuu.

Olin katsomassa demoa viime viikolla Steinwayn myymälässä Helsingissä ja kokemus oli vaikuttava. Kun pianisti soittaa tuttuja kappaleita, nuottien peilaus (kääntäminen, "flipping") saa ne kuulostamaan erilaisilta. Musiikin rytmi ja dynamiikka kuitenkin säilyvät, joten tulos on erilainen kuin soitettaessa kappaletta takaperin, mikä on ollut helppoa aina gramofonien ja levysoitinten keksimisestä alkaen.

Käänteistä musiikkia voi kuunnella omalla tietokoneella. Jamin Hu'lla on kotisivullaan esimerkkejä Bachin, Beethovenin, Chopinin ja Rachmaninovin pianomusiikista tavallisina midi-tiedostoina sekä käännettyinä versioina.

Kuuntele vaikka sivulta Inverted albums tunnettu Chopinin Vallankumousetydi (Etude in C minor Op. 10 No. 12, Revolutionary) ja sen jälkeen sama käännettynä (Flipped Etude in C minor Op. 10 No. 12, Revolutionary). Valitettavasti sivu on tehty niin, ettei suora linkittäminen musiikkinäytteisiin onnistu.

Siitä onkin kauan (20+ vuotta), kun viimeksi pyörittelin midi-tiedostoja. Ehdoton huippu oli, kun löysin Verdin Aida-oopperan voitonmarssin ja latasin "soittimeksi" konekiväärin. Sivulta http://www.piano-midi.de/ voi ladata midi-datan ja sitten sopivalla soitto-ohjelmalla valita siihen halutun soittimen. Nykyään midi-äänet ovat entistä aidompia, joten näiden kanssa leikkimällä saisi kulumaan tunteja, vaikka ei muusikko olisikaan.

Lopuksi Jamin Hu teki jotain uskomatonta. Hän soitti kuvassa näkyvällä sähköpianolla Vallankumousetydin käännetyllä koskettimilla, mutta käänsi myös soittonsa niin, että se kuulosti toisesta pianosta tullessaan taas alkuperäiseltä!

Jamin Hu soittaa Vallankumousetydin peilikuvana.

Videotykki heijastaa seinälle kuvan midi-viesteistä, joista näkyy painetun koskettimen numero ja lyönnin voimakkuus.

Tietokoneet ovat hienoja ja pystyvät tehokkaaseen laskentaan. Kuitenkin se, miten aivot voivat komentaa kymmentä sormea soittamaan vaikean Vallankumousetydin (tässä normiversio Youtubesta, josta näkyy hyvin sormien liikkeet) sekä oikeilla että käännetyillä koskettimilla, on likipitäen uskomatonta.