4G-data sopii yökukkujille

Kaksi vuotta sitten mittasin kotiyhteyden 4G-datanopeutta Elisan verkossa (ja DNA:n). Olisiko tilanne tänään parempi? Joko luvatut nopeudet saavutetaan?

Puolen tunnin välein tehdyn nopeustestin tulos osoittaa, ettei 4G-datasta ole vieläkään kiinteän yhteyden kilpailijaksi.

Datanopeudet Elisan 4G-verkossa puolen tunnin välein mitattuna runsaan 3 vrk ajalta.

Luvattu 50 megabitin taso saavutetaan yöaikaan ja iltapäivisin, mutta sekin vain alasuuntaan (download). Illalla latausnopeus putoaa jopa kymmenesosaan. Pudotus alkaa klo 18-19 tienoilla ja nousee uudelleen vasta klo 23 jälkeen, kun valtaosa käyttäjistä menee nukkumaan. Yläsuuntaan (upload) nopeus vaihtelee 2,2 - 30 megabitin rajoissa.

Kun mittaukset eri vuorokausilta yhdistetään tunneittain, päästään kurkistamaan suomalaisen kodin vuorokausirytmiin:

Keskimääräinen datanopeus kellonajan funktiona.

Nopeudet alkavat laskea aamukuuden jälkeen, kun oletettavasti lapset avaavat koneensa ja televisionsa. Lasten lähdettyä kouluun klo 10:een mennessä nopeudet nousevat takaisin maksimiarvoon ja lähtevät uudelleen putoamaan kello 14:stä eteenpäin, kun lapset palaavat koulusta. Kovinta datan kulutus näyttää olevan kello 21 aikaan, jolloin download-nopeus on keskimäärin 9,5 megabittiä sekunnissa ja upload-nopeus hieman yli kymmenen.

Vielä verkkoviive (ping-arvo) mittausajalta:

Verkkoviive pysyy vajaassa 40 millisekunnissa.

Verkkoviive on tasaisempi, mutta lähes 40 millisekunnin aika on pitkähkö esimerkiksi pelejä ajatellen. Muutamat piikit voivat sotkea pelaamista ja vuorovaikutteisia sovelluksia täysin yllättäen.

Yhteenvetona voi todeta, että 4G-data sopii yökukkujille, mutta varsinkaan iltaisin sen varaan ei voi laskea mitään tärkeää. Se on tietysti ongelma, sillä nopeutta tarvitaan juuri silloin, kun yhteyttä halutaan käyttää. Mitä hyötyä on nopeudesta silloin, kun kukaan ei ole käyttämässä verkkoa?

Asian voi kysyä toisinkin: millä toisella alalla palvelutarjoaja voisi toimittaa vain viidesosan siitä, mitä asiakas on ostanut ilman, että kuluttajaviranomaiset puuttuisivat asiaan? Entä jos kilon kahvipaketissa voisi olla 500 grammaa puruja tai jopa vähemmän riippuen siitä, miten kuormitettu pussituskone on sattunut olemaan kahvia annostellessaan?

Salaisuus on tietenkin siinä, että vaikka operaattorit mainostavat 4G:tä esimerkiksi 50 megan nopeudella, he eivät varsinaisesti lupaa tällaista nopeutta. Mutta onko viiden megan yhteys enää nykymittapuun mukaan laajakaista, vai pitäisikö sitä myydä pelkkänä "internet-yhteytenä"?

Saapa nähdä, miten käy 5G:n tullessa. Mittarini on jo valmiina.