"European SIM card only" tarra Samsungin puhelimissa

Samsungin puhelimissa on paketista otettaessa outo tarra: "European SIM card only". Mitä ihmettä, eikö puhelin toimi jenkeissä?

Pari vuotta sitten otin USA-matkalle mukaan uuden Samsungin tarkoituksenani käyttää sitä nettiyhteyksiin. Ostin AT&T:n liikkeestä paikallisen sim-kortin, mutta se ei toiminutkaan. Puhelin ei antanut mitään virheilmoitusta -- se ei vain kytkeytynyt verkkoon. Suomessa olin testannut puhelimen datasiirtoa wlan-verkossa ja kaikki näytti toimivan.

Vasta jälkikäteen ymmärsin, mistä oli kyse: Eurooppaan tulevat Samsungin puhelimet (ehkä muutkin?) on lukittu siten, että niillä pitää soittaa vähintään viiden minuutin verran puheluita, ennen kuin sim-kortin voi vaihtaa toiseen maanosaan. Tällä on haluttu estää esimerkiksi tilanne, jossa eurooppalainen henkilö ostaa kasan puhelimia ja myy ne eBayn kautta jenkkiasiakkaille. USA:ssa puhelimet on operaattorilukittuja tai ainakin lukitsemattomista puhelimista peritään tuntuvasti korkeampi hinta.

Lukituksen vuoksi puhelinta pitää ensin käyttää hetken aikaa Euroopassa, ennen kuin se toimii muualla. Omalla sim-kortilla käyttö ulkomailla tietenkin onnistuu, rajoitus koskee vain paikallista sim-korttia.

Ei kovin yleinen tilanne, mutta ihmetyttää jos osuu kohdalle. Ja varmaan joku muukin on ihmetellyt, mitä Eurooppa-tarra puhelimessa tarkoittaa?

Soitto myymälään suoraan web-sivulta

Aina ilahduttaa, kun löytää uuden hyödyllisen toiminnon. Itselleni kävi näin viikko sitten, kun piti tarkistaa puhelimella, missä myymälässä olisi etsimäni tuote. Expertin web-sivut tunnistavat mobiilikäyttäjän ja esittävät siihen sopivat sivut:

Myymälän etsintä.

Sivu paikantaa käyttäjän ja näyttää lähimmän myymälän. Kaikki myymälät saa myös näkymään listana, josta löytyvät yhteystiedot:

Turun yhteystiedot.

iPhonen selain tunnistaa puhelinnumeron, jonka jälkeen sormikosketus soittaa siihen:

Soitetaanko myymälään?

Juuri näin palveluiden pitäisi toimia. Myös Lumia 650 tunnistaa numeron ja esittää sen linkkinä:

Lumian selain tunnistaa numeron.

Linkin kosketus näyttää aluksi hieman kömpelösti yhteystietosivun:

Tuntematon yhteystieto.

Mutta pääasia, että soittaminen onnistuu tökkäämällä Soita-kohtaa:

Soittokin onnistuu.

Androidissa homma ei toimi:

Android-selain ei tunnista linkkiä.

Samsung S7:n selain ei tunnista puhelinnumeroa eikä muuta sitä linkiksi. Samoin toimi LG G3, eikä vaihto puhelimen selaimesta Chromeen vaikuttanut asiaan.

Niinpä Android-käyttäjälle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa numerot paperille ennen soittamista tai maalata ne sivulta, kopioida leikepöydälle ja edelleen soitto-ohjelmaan. 

Vähennä mobiilisovellusten datanälkää

Meitä suomalaisia hemmotellaan rajoittamattomilla mobiililiittymillä, mutta silti appsien halu rohmuta dataa harmittaa. Miksi Twitterin ja Facebookin pitää oletusarvona ladata videoita mobiililaitteissa? Automaattisesti käynnistyvät videot ovat ärsyttäviä pöytäkoneessakin, saati sitten älypuhelimessa.

CNET julkaisi pari päivää sitten artikkelin, joka neuvoo kytkemään dataa ahmivat ominaisuudet pois käytöstä suosituissa sovelluksissa: Facebook, Twitter, Instagram, Snapchat ja Youtube. Lisänä on vielä muistutus Spotifyn offline-käytöstä. Osa sovelluksista osaa erotella, kulkeeko yhteys wlanin vai mobiilidatan kautta, mutta kaikissa tätä mahdollisuutta ei ole.

Yksityiskohtaiset ohjeet löytyvät alkuperäisestä tekstistä (tosin englanniksi), mutta ne on helppo löytää suomenkielisistä ohjelmista.

Twitterin asetus on esimerkillisen selkeä (oman profiilin kohdalta hammasratas, sitten Asetukset | Tiedonsiirto | Videon automaattinen toisto):

Twitter

Tämä kannattaa ehkä muuttaa asentoon "Älä koskaan toista videoita automaattisesti".

Facebookissa vastaavasti Asetukset | Videot ja kuvat | Automaattinen toisto:

Facebook

Instagramin asetus on yksinkertainen (hammasratas | Matapuhelindatan käyttö):

Instagram

Vaihtoehtona on vain enemmän tai vähemmän:

Instagram

Nämä rajoitukset kannattaa tehdä sillä vaikka puhelin olisi wlan-verkossa, turha datanälkä hidastaa käyttöä ja syö akkua. Oma motivaationi löytyi lähestyvästä ulkomaanmatkasta, jonka aikana joutuu tyytymään pre-paid data-simmiin.

Usb-kaapeli iPhone/Android-sekakäyttäjille

Käytän sekä Android- että iOS-laitteita, joten mukana pitäisi aina olla kaksi usb-johtoa. Eipä tietenkään ole.

Onneksi Biltemassa osui silmiin tällainen:

Yksi johto käy sekä Androidiin että iPhoneen.

Ostin heti kaksi. Toinen on autossa, jossa voin nyt vaihtaa näppärästi Android Auton ja Carplayn välillä tarvitsematta irrottaa usb-johtoa autosta.

Hinta oli kympin verran. Suosittelen sekakäyttäjille!

Vertailussa Samsung S7 ja iPhone SE kamerat

Applen iPhone SE ja Samsung S7 ovat valmistajiensa uusimpia malleja. Niiden vertailu ei ole aivan reilua, mutta ainakin hintaluokka on sama: iPhonen saa 599 eurolla, Samsung Galaxy S7 perusmallin 749 eurolla. Jälkimmäisessä on "vain" 32 gigatavua muistia, mutta korttipaikan ansiosta sen lisääminen on helppoa ja edullista.

No, eivät ne ihan samalla tasolla ole, mutta kun huomioidaan näytön koko, tuumahinnoissa ei ole suurta eroa. iPhonen hinnaksi tulee 150 euroa tuumaa kohti, Samsungin 147 euroa. Grammahinnat ovat vastaavasti 5,3 ja 4,9 euroa.

Kokoero on suurempi kuin kuvasta voisi päätellä (kuvassa kalliimpi S7 Edge-malli).

Vierekkäin asetettuna puhelinten kokoero ei näytä kovin suurelta, mutta käytössä 1,1 lisätuumaa on paljon. Pienessä puhelimessa on toki etunsa, varsinkin käytettäessä yhdellä kädellä. Toisaalta iPhonen sormenjälkitunnistin tekee avaamisen yhdellä kädellä hankalaksi.

Molemmissa on tehokas prosessori, sormenjälkitunnistus ja mainio kamera. Samsungissa on kuvanvakain, joka iPhonesta puuttuu.

Verrataanpa puhelinten kameroiden tuottamia kuvia. Kaikki kuvat on pienennetty 50 % Photoshopissa ja tallennettu laatutasolla 8 (high). Kuvat on helppo erottaa toisistaan, sillä iPhonen kuvasuhde on vanha 4:3 ja Samsungin hd-kuvaa vastaava 16:9.

Samsung Galaxy S7

iPhone SE

Kukkakuvassa Samsungin värit ovat selvästi kirkkaammat ja aidommat.

Samsung S7

iPhone SE

Auringon heijastuessa Innopolin seinästä iPhonen valotus on parempi, Samsungissa tumma pää menee tukkoon.

Saumsung S7

iPhone SE

Molemmissa kameroissa on 12 megapikseliä, mutta kuvasuhteen ero jakaa ne eri tavalla. Rajataan alkuperäisistä kuvista sama kohta:

Samsung S7

iPhone SE

Samsungin kuvassa on selvästi enemmän yksityiskohtia.

Samsung S7

iPhone SE

Vastavaloon otetussa iPhonen kuvassa on enemmän sävyjä. Samsungin kamera jättää kuvan latteaksi ja keinotekoiseksi.

Heikossa valossa Samsung S7 on ylivoimainen, mikä käy helposti ilmi parkkihallissa:

Samsung S7 (f/1,7, 1/10 s, ISO 250)

iPhone SE (f/2,2, 1/17 s, ISO 400)

Kuva on otettu tukemalla kameraa kaiteeseen, joten vakaimen puute ei heikennä iPhonen lopputulosta. Samsungin kuva on kirkkaampi ja selkeämpi.

Saumsung S7 (f/1,7, 1/10 s, ISO 250)

iPhone SE (f/2,2, 1/17 s, ISO 400)

Käsivaralta otetussa kuvassa ero on vielä selvempi Samsung S7:n hyväksi. Kuva on kirkkaampi ja selkeämpi, ja katon putkistossa näkyy paljon enemmän yksityiskohtia. Suuremman valovoiman ansiosta Samsung pystyy käyttämään pienempää ISO-arvoa, mikä vähentää kohinaa.

Molempien puhelinten kamerat edustavat tämän hetkistä huippua. Vastavaloa lukuunottamatta Samsungin kuva on kuitenkin parempi, etenkin hämärässä. Kun tähän lisätään vielä vakain ja raw-kuvaus, ero Samsungin hyväksi on selvä. Eri asia sitten onko se 150 euron arvoinen. 

Fitbit Blaze - kellon ja aktiivisuusrannekkeen välimuoto

Fitbitin uusin aktiivisuusranneke lähestyy älykelloja. Blaze-nimen saanut laite näyttää kellolta ja toimii kuin kello: kun rannetta nostaa, kellon viisarit ilmestyvät näkyviin. Akun säästämiseksi näyttö pimenee kun käsi lasketaan. Design-ero aiempaan Surge-rannekkeeseen on selvä:

Surge ja Blaze vierekkäin.

Blazen alareunassa näkyy päiväys, askelten määrä ja muuta tietoa, jotka vaihtuvat sormella koskettamalla. Värillinen käyttöliittymä on muutenkin laitteen paras puoli. Se on selkeä ja värien ansiosta havainnollinen. Kellotaulun voi vaihtaa ohjelmallisesti neljän eri vaihtoehdon välillä.

Grafiikka ja värit ovat havainnollisia.

Vertailin Blazen ja Surgen näyttämiä tietoja. Kun laitteet olivat samassa ranteessa, erot olivat erittäin pieniä. Esimerkiksi hankalasti mitattava kerrosvälien määrä on laitteissa identtinen. Askelissa oli mitätön ero (kuvan tilanteessa 7662 vs. 7675).

Molemmat antavat samoja tuloksia.

Kun Blaze oli oikeassa ranteessa, se antoi jopa 20 prosenttia suurempia lukemia. Dominoiva käsi liikkuu selvästi enemmän, minkä Fitbit tulkitsee askeliksi. Ja kun tietää, että Fitbit tulkitsee askeleet kilpailijoita väljemmin, dominoivan käden Fitbit on helpoin tapa saavuttaa päivittäinen 10 000 askeleen tavoite.

Latausyksikkö ei vastaa kellon tyyliä.

Jokaisessa Fitbit-mallissa on yksilöllinen latausjohto eikä Blaze poikkea linjasta. Latausta varten kello pitää työntää ulos kehyksistä ja laittaa suljettavaan kehikkoon, jonka kautta usb-laturi syöttää virtaa. Kukahan insinööri tämänkin on keksinyt?

Kello-osa irrotetaan latausta varten.

Idea toimii ja kehikossa kello pysyy hyvin paikallaan, mutta järjestely on kertakaikkisen tyylitön. Ihan joka päivä latausta ei joudu tekemään, normaalikäytössä akku riittää kolmesta neljään päivään. Tavoitteen ylittyminen palkitaan hennolla värinällä, joka on selvästi muita Fitbit-malleja heikompi.

Neljä erilaista hihnavaihtoehtoa auttaa sovittamaan liikuntakellon omaan asuun ja tilaisuuteen. Hihnoja on lisäksi kolmea kokoa (S, L ja XL).

Blaze mittaa sykkeen optisesti, mutta sisäistä GPS:ää siinä ei ole. Vihreä valopiste erottuu laitteen pohjasta.

Kello-osa irrotettuna.

Vaikka Blaze näyttää älykellolta, se ei ole sitä. Siihen ei voi asentaa ohjelmia, joten on tyydyttävä mukana tuleviin toimintoihin. Aktiivisuusmittauksen ohella ne näyttävät tiedon saapuvasta puhelusta ja tekstiviestistä. Kelloa voi käyttää myös älypuhelimen musiikkisoittimen kauko-ohjaimena. Se osaa myös hyödyntää puhelimen gps-tietoa reitin tallentamiseen (ns. connected gps), mutta ison puhelimen pitää silloin olla mukana lenkillä -- toisaalta järjestely säästää rannekkeen akkua. Lisäksi Blaze osaa antaa yksinkertaisia kuntoiluohjeita.

Parasta Blazessa on hallintaohjelma, joka on sama kuin muissakin Fitbitin malleissa. Appsi on kaikista kokeilemistani helpoin ja toimivin käyttää. Ohjelma saa säännöllisesti päivityksiä, jolloin vanhatkin laitteet oppivat uusia temppuja. Esimerkiksi liikuntasuoritusten automaattinen tunnistus ja vähintään 250 askelta tunnissa -näyttö ovat tulleet matkan varrella.

Fitbitin ohjelma on alansa paras.

Vielä parempi olisi, jos Fitbit muistuttaisi värinällä liian pitkästä istumisesta. Nyt näytetään vain tunnit, joissa askeltavoite on täyttynyt. Uudesta Alta-mallista värinämuistutus ilmeisesti jo löytyykin, toivottavasti se tulee päivityksenä muihinkin laitteisiin.

Blaze on oikea valinta henkilölle, joka haluaa helppokäyttöisen aktiivisuusmittarin eikä halua luopua perinteisestä rannekellosta. Hinta (240 euroa) on kuitenkin turhan korkea, etenkin peruskäyttäjää ajatellen.

Tekstiä täydennetty 20.4.2016

Windows 10 Suomen aikaerotin onkin piste

Windows 10:ssä piste korvaa aiemmin aikaerottimena käytetyn kaksoispisteen. Kello on siten 9.08 eikä 9:08 kuten aiemmissa Windowseissa. Piste on Kielitoimiston ohjeen mukainen ja sitä käytetään erottimena myös Mac-koneissa. Jos Windows 10 päivitetään vanhan Seiskan tai Kasin päälle, erotin näyttää säilyvän kaksoispisteenä.

Oikein tehdyt sovellukset eivät muutoksesta hätkähdä, sillä ne kysyvät erottimet käyttöjärjestelmältä ja näyttävät tiedot oikein. Kaikki ohjelmat (ja esimerkiksi omatekoiset makrot) eivät ole näin fiksuja. Niissä piste voi olla kovakoodattuna ja silloin tiedossa on ongelmia.

Ongelmia oli aluksi myös Windowsissa, sillä .NET-kirjasto ei osannut käsitellä aikaleimaa, jossa päivämäärän ja ajan erottimet ovat samoja merkkejä. Tämän pitäisi korjaantua päivityksellä, mutta sekalaisia ongelmia riittänee jatkossakin.

Koska Kympin muutokset koskevat vain suomalaisia, serberjä ja norjan kirjakieltä, aiheesta on puhuttu vain vähän. Siihen ovat törmänneet ainakin mobiilikehittäjät, jotka tekevät sovelluksia Windows 10 -puhelimille. 

Ensivaikutelmia iPhone SE:stä

Ostin edellisen iPhonen syksyllä 2010. Silloinen Nelonen edusti älypuhelinten terävintä kärkeä ja etumatka kömpelöön Androidiin oli tuntuva. Parin vuoden käytön jälkeen Nelonen alkoi hidastua, sen näyttö tuntui pieneltä ja kotinäppäin lakkasi toimimasta.

Sen jälkeen puhelimeni ovat olleet Android-malleja, mutta tuore SE-julkistus antoi hyvän syyn hankkia pienen iPhonen kakkospuhelimeksi. Ykköseksi pikkulaitteesta ei ole, eihän siihen saa edes puheluiden nauhoitusohjelmaa.

Lähes kuudesta vuodesta huolimatta paljon on pysynyt ennallaan. Applen hinnoittelu on edelleen törkeää: 499 euroa 16 gigan pikkupuhelimesta on riistohinta. Suorastaan törkeäksi hinnoittelu muuttuu sen vuoksi, ettei perusmallin muisti riitä mihinkään eikä 32 gigan versiota ole tarjolla. Oli pakko valita 64 gigan vaihtoehto 599 eurolla. Vastaavan Androidin olisi saanut kolmasosalla tästä hinnasta.

Applen logistiikka on yhä loistavaa. Verkkotilaus kertoi toimitusajan seuraavalle viikolle ja puhelin ilmestyi työpaikalle toimitettuna täsmälleen luvatussa aikataulussa.

Yhtä loistavaa on Applen paketointi. iPhone SE on kuin koru:

Puhelin kuin koru.

Kädessä laite tuntuu ihanalta, mutta myös säälittävän pieneltä. On kuin palaisi ajassa viisi vuotta taaksepäin. Pientä näyttöä voi hallita yhdellä kädellä, mutta aikuisen sormilla on vaikea osua oikeisiin kirjaimiin. Saisi se näyttö vähän isompi olla kuin 4 tuumaa... sen sijaan 113 gramman paino miellyttää kyllä.

Käyttöönotto sujui hyvin, mutta Androideista poiketen sim-kortti on pakko olla, tai asennus ei etene alkua pidemmälle. Ahvenanmaan listaaminen Afganistanin ja Alankomaiden välissä herättää hilpeyttä.

Ahvenanmaalaisten toiveuni: valtiona muiden joukossa?

Yksinkertainen käynnistysvalikko ja erillinen asetusohjelma ovat muistoja iPhonen nuoruudesta. Kaikkialla muualla niitä pidettäisiin säälittävän vanhanaikaisina, mutta iföönikäyttäjät eivät valita. Tämä on juuri niin kuin Jobs sen tarkoitti.

Pieni vipukytkin vaihtaa edelleen soittoäänen ja värinän välillä. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta toimiva. Uusissa Androideissa äänettömyyden kytkeminen on tehty aivan liian tekniseksi ja monimutkaiseksi.

Applen CarPlay heräsi heti toimimaan autossa. Vastaava Android vaatii kikkailua, koska se pitää ladata erillisenä ohjelmana eikä löydy suomalaisesta sovelluskaupasta. Tosin ominaisuuksiltaan CarPlay on kovin rajoittunut.

Kameralla voi vihdoin kuvata 4K-videoita, mutta vakaimen puuttuessa kuva hyppii niin, että sitä on rasittavaa katsella. Sama syy rajoittaa hämärässä kuvaamista, mutta otan testikuvia myöhemmin.

Kamera ottaa edelleen 4:3 kuvia -- voi elämä! Lähes neliskanttinen kuva on perua analogisesta TV-maailmasta, enkä keksi sille mitään syytä (etenkin kun puhelimen näyttö on laajakuvaa). Kaikissa muissa puhelimissa kamera ottaa 16:9 kuvia. Perinteisissä järkkäreissa kuvasuhde on 3:2, vain minijärkkäreissä iPhonen tapaan 4:3.

Kuvaa voi toki rajata, mutta silti neliskanttiset kuvat tuntuvat vanhanaikaisilta. Rajaus syö myös pikseleitä, sillä 4:3 tilassa tarkkuus on 4032 x 3024 eli 12 megapikseliä ja siitä 16:9 rajauksen jälkeen mitoiksi jää 4032 x 2268 eli runsaat 8 megapikseliä. Etukameran tarkkuus on vain 1,2 megapikseliä, mutta se riittää alkeellisiin selfieihin.

Androidiin tottunut kaipaa peruutusnäppäintä. Eikä kyse ole pelkästä tottumuksesta: näppäin parantaa käytettävyyttä. Mutta Jobs ei sitä ajatellut, joten tähän on tyytyminen.

Avustaja-Siri sai äskettäin iOS-päivityksen myötä tuen suomen kielelle. Ja se onkin hauska juttu: voi sanoa "Hei Siri" (ilman kotipainiketta) ja avustaja herää eloon. Esimerkiksi aamuherätyksen asettaminen käy näppärämmin puheella kuin numeroita pyörittelemällä.

"Hei Siri, herätä minut aamulla kello seitsemän"

Tähän pitää perehtyä tarkemmin.

Lisäys 9.4.2016: lyhyen kokeilun perusteella suomenkielinen Siri on aika kömpelö ja sillä on yllättäviä tunnistusvaikeuksia helpoissakin sanoissa. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Sen sijaan ikävänä yllätyksenä kävi ilmi, ettei SE-mallissa olekaan ilmapuntaria. 

Basis Peak -aktiivisuusranneke ei vakuuta

Käsiini osui jo vähän vanha Basis Peak -aktiivisuusranneke, joten pitihän sitä kokeilla. Ja kokeiluksi se jäikin: ei, tämä ei vakuuta, vaikka onkin nykyään Intelin omistuksessa.

Ranneke on paksu ja isokokoinen. Remmi on nahkaa, mutta sen verran jäykkä ja liukas, ettei laite tahdo pysyä paikallaan ranteessa, vaan kierähtää helposti väärään suuntaan.

Itse kello on isokokoinen ja paksu.

Laitteessa ei ole yhtään painiketta, kaikkia toimintoja hallitaan sipaisemalla näyttöä eri suuntiin. Ne selviävät vain kokeilemalla.

Perusnäyttö sisältää kellonajan suurilla valkoisilla numeroilla valkoista taustaa vastaan. Tämä onkin laitteen hyödyllisin ominaisuus: se toimii hyvin digikellona. Kuvassa olevassa askelnäytössä tausta muuttuu valkoiseksi ja numerot mustiksi. Laite näyttää askeleet viimeisimmän suorituksen aikana, koko päivän saldo pitää kaivaa toisesta näytöstä, mikä on epäloogista.

Sykemittari käyttää vihreitä ledejä, jotka ovat niin kirkkaita, että pimeässä huoneessa ne suorastaan häikäisevät kun laitetta asetetaan käteen.

Lataus kestää useita vuorokausia, mikä on positiivista. Latausta varten laite asetetaan pieneen kelkkaan, johon se mahtuu kahdella eri tavalla. Lataaminen käynnistyy vain laitteen ollessa oikein päin, joten suunta pitää tarkistaa huolellisesti.

Laskennassa Basis Peak on huomattavasti Fitbitiä konservatiisempi ja näyttää 15-20 prosenttia pienempiä lukemia. GPS:ää tai muita hienouksia ei ole.

Hallintaohjelman grafiikka näyttää aktiviteetit yksi kerrallaan, mikä tekee näytöstä vaikeaselkoisen:

Aktiviteettien näyttö

Datan voi siirtää suoraan Google Fit -ohjelmaan. Export-toiminto lähettää sähköpostiin linkin, josta tiedot voi ladata csv-muodossa, mutta jälleen kerran jokainen aktiviteetti on omalla rivillään joten esimerkiksi päiväkohtaiset askelmäärät pitää laskea itse.

Eri tulosten yhdistäminen samaan näyttöön saa insinöörinkin kateelliseksi:

Monta mittausta samassa graafissa. 

Kokeilujakson lopussa ilmestynyt firmware-päivitys toi laitteeseen musiikkitoiston, mutta se jäi kokeilematta.