Pilkku tuottaa ongelmia Office-sovellusten tiedostonimissä Onedrivella

Tässä on kiinnostava ilmiö: jos tallentaa Wordistä, Excelistä tai Powerpointista tiedoston Onedrivelle, nimessä oleva pilkku näkyy väärin. Ei mikään iso ongelma, mutta kiinnostava kuitenkin. Miksi pilkku ei kelpaa?

Vielä kiinnostavammaksi se muuttuu kun huomaa, ettei kyse ole Onedrivesta vaan Office-sovelluksista.  Ne näyttävät tiedostonimen väärin, mutta Onedriveen nimi tallentuu oikein pilkun kera. Muilla sovelluksilla, kuten Muistiolla, pilkkunimiä voi tallentaa normaalisti. Pilkkunimiä voi myös avata normaalisti Wordillä, mutta silloinkin pilkku näkyy ikkunapalkissa väärin.

Word näyttää tiedostonimen pilkun muodossa ^J.

Voisi kuvitella, että kyse on yksinkertaisesta bugista, mutta tämä on ollut alusta lähtien ja kyse on pikemminkin dokumentoidusta ominaisuudesta. Muut ongelmalliset merkit ovat #, joka näkyy ^N, & näkyy ^0 ja ~ näkyy ^F.

Ilmiö näyttää liittyvän automaattiseen tallennukseen, joka jostain syystä hämmentyy näistä neljästä merkistä. Jos Word-tiedoston tallentaa pelkkänä tekstinä, nimi ei muutu - koska silloin myös automaattinen tallennus putoaa pois käytöstä. Pilkulliset nimet toimivat ongelmitta myös omalla levyasemalla, koska silloin automaattista tallentamista ei voi käyttää.

Erikoisena yksityiskohtana ilmiö esiintyy vain henkilökohtaisella Onedrivella, ei bisnes-versiolla. Microsoftin dokumentaatio on kuitenkin vaillinnainen ja osin jopa virheellinen. Tiedostonimi ei muutu, se vain näkyy ohjelmassa väärin.

Vielä yksi kysymys jää ilmaan: miksi pilkku korvautuu juuri ^J -tekstillä. Yleensä ^J tarkoittaa Control-J eli aakkosten 10. kirjainta. Pilkun koodi on  44 (heksana 2C). Mikään yksittäisen bitin nollaus ei siis voi olla syynä. Ja miksi nimissä ylipäätään voisi olla ohjausmerkkejä, jos pilkun kaltainen välimerkki on kielletty?

Aivan kuin oikea Macbook Air (AR-malli)

Apple mainostaa uutta M3-versiosta Macbook Airista omalla sivullaan lisätyn todellisuuden mallina. 

Sivu aukeaa vain iPhonella.

Puhelimella avattuna sivu näyttää laitteen, jota voi pyöritellä ja zoomata eri kulmista. Malli on erittäin tarkka, aivan kuin valokuva. 

Pelkkä virtuaalinen malli.

Vain staattinen näyttö paljastaa, ettei kyse ole oikeasta koneesta. Ehkä jo seuraavassa versiossa näyttökin saadaan elämään. 

Vielä aidommaksi laite muuttuu, kun sen sijoittaa omalle pöydälle. Kokeilin näkymää sekä toimistotalon aulassa että kauppakeskuksen kahvilassa. Seuraavat kuvat on otettu ruutukaappauksina iPhone 14:n näytöltä.

Aivan kuin oikea laite.

Yllä olevasta kuvasta kuka tahansa luulisi, että laite on todellinen. Laitteen koon voi itse säätää sormilla vetämällä, sen jälkeen mittasuhteet säilyvät kun puhelinta viedään kauemmaksi (kaikki pienenee) tai tuodaan lähemmäksi (kaikki suurenee). Kuvan pöytää voi myös kiertää ympäri, jolloin läppäriä voi tarkastella vaikka takaapäin.

Aivan kuin oikea tämäkin.

Toimii tietenkin myös pystynäytössä.

Pystykuva.

Vaikutelma oli niin todellinen, että kuvat otettuani tuli mieleen laskea läppärin kansi ja ottaa laite mukaani. Mutta mitään ei tietenkään ollut. M3-mallin toimitukset alkoivat vasta pari päivää myöhemmin.

Ihan kaikissa tilanteissa AR-vaikutelma ei toimi. Tässä kuvassa grafiikan ero kameranäkymään on ilmeinen.

Läppäri näyttää grafiikalta.

Objektia voi tietenkin myös siirtää niin paljon, että AR-lumous särkyy.

Virtuaalinen esine törmää reaalimaailman esineeseen.

Tekniikassa on vielä muutakin parannettavaa, sillä kuva ei ulotu täysin sormien väliin.

"Huijaus" paljastuu sormien väleistä.

Ostamme ehkä turhan helposti kaikenlaisia tavaroita, joiden todellinen käyttöikä jää lyhyeksi. Itse olen pärjännyt reissukäytössä 2018 vuoden Macbook Airilla ja vaihtanut siihen itse akun, mutta ennen pitkää päivitys on edessä. 

Monista muista teknoleluista ja ehkä vaatteistakin virtuaalinen kokemus voisi riittää. Kun sitä on tarpeeksi pyöritellyt eri kulmista ja leikkinyt omistavansa sen, esineen voi hävittää napin painalluksella ilman ympäristöhaittoja tai kierrätyksen vaivaa.

Vielä kun tässä läppärin kantta voisi liikutella ja näytölle saisi jotain elämää niin täydestä menisi. Ehkä pärjään vielä hetken vanhalla reissukoneella.

Lämpökamera ja yleismittari Mustool MT13S

Lämpökamera on näppärä laite, jolla voi paikallistaa esimerkiksi putkien sijaintia seinässä tai lämpövuotoja ovissa ja ikkunoissa. Ulkona ne paljastavat eläimet, joita ei pimeydestä muuten erottaisi.

Oikeat lämpökamerat ovat kalliita. Fluken käsimallin (sensorin koko 640x480) tarjoushinta on n. 17 000 euroa, pienemmän mallin (320x240 pikseliä) saa kolmella ja puolella tonnilla.

Kiinasta löytyy kaikkea ihmeellistä aina älypuhelimeen liitettävistä lämpökameroista alkaen. Tilasin itse erillislaitteen Mustool MT13S, joka toimii itsenäisenä laitteena (sensori 192x192 pikeliä) ja maksaa Suomeen toimitettuna alle 200 euroa. Bonuksena tulee yleismittari. 

Laite on muovisen tuntuinen, mutta aivan soiva peli. Akku ladataan usb-c-portista, joten paristoja ei tarvita. Näytöstä saa pieniä BMP-kuvatiedostoja (155 kt), joita sisäiseen muistiin mahtuu muutama kymmenen. Tulevat ihan ensimmäiset digikamerat mieleen. Käyttöohjetta ei oikeastaan ole, joten tärkeimmät toiminnot selviävät kokeilemalla.

Mitä tällä sitten voi tehdä? Arnoldsin kahvilassa se näytti kahvin lämpötilaksi 55,3 C, mikä voi hyvin pitää paikkansa, koska kahvissa oli maitoa. Näytön yläreunassa näkyy mittauspiste (kuvan keskellä) sekä laitteen automaattisesti etsimä kuumin ja kylmin kohta (15 C ja 56 C). 

Kahvikupin lämpötilamittaus.

Jääpalat vesilasissa näyttivät nollaa astetta, mutta lämpötila-arvo voi riippua kohteen emissiivisyydestä. Sitä voi säätää mittarin asetuksista. Omat kokeiluni tein oletusarvolla 0,95.

Absoluuttisia arvoja tärkeämpiä ovat lämpötilaerot. Niissä sensori vaikuttaa todella herkältä. Peitolle hetkeksi asetettu käsi jätti selvän jäljen.

Käsi oli tässä.

Matolle jäävät askeleet ovat myös aavemaisia, vaikka ne haalistuvat nopeasti lämpötilaerojen tasottuessa. Autojen moottori erottuu kuitenkin tunteja sammuttamisen jälkeen.

Auto hehkuu lämpöä vielä pitkään moottorin sammuttamisen jälkeenkin. Taustalla ilmalämpöpumppuja.

Eniten hyötyä kamerasta on lämpövuotojen etsinnässä. Lattialämmityksen putkisto piirtyy näkyviin selvästi, samoin lämpöpatterien putkitus seinän sisällä. Ulko-oven reunasta löytyi kaksi tummaa aluetta, joista kylmä ilma pääsi sisään.

Tietokonemonitori ja sen muuntaja takaapäin.

Kodin sisätilojen skannaus tunnisti kaikki laturit ja sähkölaitteet. Jokainen niistä hehkui näytöllä keltaisena tai jopa punaisena. Tämän jälkeen on helppo ymmärtää, miksi elektroniikka lämmittää huonetta ja miksi turhat laitteet neuvotaan sammuttamaan kokonaan. Toisaalta laite skaalaa herkkyyttä automaattisesti, jolloin pienetkin aste-erot korostuvat ja värit vaihtuvat levottomasti kun laitetta hieman käännetään.

Vertasin laitetta vanhaan digitaaliseen yleismittariini ja yllätyin, miten tarkasti ne antoivat samoja tuloksia. AA-akun jännitteeksi molemmat kertoivat 1,297 volttia. Pariston jännitteen 1,320 arvossa oli tuhannesosavoltin ero. Verkkojännitteen MT13S kertoi tarkemmin (233,5 vs. 232 V) ja näytti jopa vaihtojännitteen taajuuden (välillä 49, välillä 50 Hz). Yhden ohmin vastus näkyi molemmilla 1,1 ohmin arvoisena.

MT13S ei osaa mitata virtaa, mikä on yllättävää. Ehkä se olisi vaatinut erillisen pistokkeen. Ainakin vanhassa yleismittarissa virtamittausta varten mittapää pitää vaihtaa toiseen pistokkeeseen. Molempiin muuten kävivät samat mittajohdot, joten niiden liitin lienee standardoitu.