Yli 10 tunnin akkukesto ultrabookilla

Ultrabook-läppärien akkukesto venyy melkoisiin suorituksiin. Pari viikkoa sitten selasin lentokoneessa läpi kaikki matkalla ottamani raw-kuvat, joita oli noin tuhatkunta (oli tekemistä ja tutut maisemat, joten ei tullut kuvattua enempää).

Kuvat selattu, akkua vielä viiden tunnin verran jäljellä.

Sen jälkeen noin kilon painavassa Samsungin 900X3-koneessa oli vielä virtaa yli viideksi tunniksi. Raw-kuvien avaaminen kuluttaa prosessoritehoa, joten yli 10 tunnin akkukesto näin kevyessä koneessa on melkoinen saavutus.

Suoritusta selittää se, että himmeästi valaistussa matkustamossa saatoin pienentää taustavalon minimiasentoon. Intel on tehnyt loistavaa työtä prosessorin virrankulutuksen vähentämiseksi, mutta näyttövalmistajat eivät ole pystyneet samaan. Tarvittaisiin jokin aivan uusi näyttötekniikka, jotta akkukesto kasvaisi merkittävästi. Toinen vaihtoehto olisi vastaava mullistus akkujen kemiassa, jotta siihen mahtuva varaus voitaisiin kaksinkertaistaa.

Niitä odotellessa yksinkertainen muistisääntö on: taustavalo määrää akun kestävyyden. Säädä näyttö minimitasolle, jotta valoa ei mene hukkaan.

Undelete ei toimi ssd-levyillä

Tässä asia, joka tulee monelle yllätyksenä: poistettujen tiedostojen palautustoiminto (undelete) ei toimi ssd-levyillä.

Jos poistaa vahingossa väärän tiedoston, sen saa yleensä takaisin roskakorista, mutta jos poisto tehdään komentotulkista tai painamalla shift+del, tai jos roskakori on ehditty tyhjentää, tiedostoja ei voi enää palauttaa.

Joidenkin mielestä tämä on hyvä asia. Ssd-levyllä varustettu kone on helppo myydä eteenpäin, sillä kun asetukset on nollattu, ei tarvitse pelätä uuden omistajan kaivavan levyltä kauan sitten poistettuja työtiedostoja.

Toisille tämä on huono uutinen. Kukapa meistä ei olisi joskus poistanut vahingossa vääriä tiedostoja ja joutunut kaivamaan niitä takaisin esiin? Aika moni.

Poiston peruuttamattomuus johtuu ssd-levyn tekniikasta. Tavallisesta levystä poiketen ssd-levylle ei voi kirjoittaa uutta dataa vanhan päälle, vaan vanhojen muistisolujen tieto on ensin nollattava. Nollaus tapahtuu neljän kilotavun lohkoina.

Kun vanhan tiedon päälle kirjoitetaan uutta, ohjain joutuu kopioimaan aiemman datan toiseen kohtaan levyä ja kirjoittamaan koko lohkon muutettuna takaisin. Tiedostoa poistettaessa käyttöjärjestelmän trim-toiminto kertoo ohjaimelle, mikä kohta levystä on vapautunut uuteen käyttöön, ja levyn ohjainpiiri tyhjentää sen jo valmiiksi.

Trim-ominaisuus takaa, että kirjoitusnopeus säilyy hyvänä koko levyn käyttöiän ajan, mutta samalla se tekee poistojen palauttamisen mahdottomaksi. Koska kyse on levyn sisäisestä tekniikasta, paraskaan apuohjelma tai tiedonpalautusfirma ei pysty tuomaan nollattuja bittejä takaisin.

Vaikka usb-tikuilla ja kameroiden muistikorteilla käytetään myös flash-muisteja, niiden tiedostoja on helppo palauttaa.

Kannattaa siis olla erityisen tarkkana tiedostoja poistaessaan, mikäli koneessa on ssd-levy!

Windows 8 rajoittaa koneiden määrän viiteen

Pari päivää sitten törmäsin ensi kertaa Windows 8:n rajoitukseen. Yritin ladata Windows-kaupasta ilmaisia sovelluksia testikoneeseen, mutta näytölle tulikin ilmoitus:

Käyttäjälle sallitaan enintään viisi Windows 8 -konetta.

Yksittäinen käyttäjä voi asentaa Windows 8:n enintään viiteen eri koneeseen. Tämä on pc-käyttäjälle ihan uusi tilanne: vaikka ostaisi kuusi Windows-pakettia, niistä enintään viisi voi kytkeä samaan käyttäjätiliin.

Microsoftin mielestä käyttäjällä saa siis olla enintään viisi laitetta. Määrä kuulostaa paljolta, mutta itselläni on työpaikan ja kodin pöytäkone, läppäri sekä lukuisia testi- ja lainakoneita, joten viiden raja paukkuu äkkiä täyteen. Lukuun sisältyvät tablet-koneet, mutta ei ilmeisesti Windows Phone -puhelimet (ainakaan se ei herjannut Lumia 920 -puhelimestani).

Rajoitus on sidottu nimenomaan käyttäjätiliin, jonka kautta ostettuja sovelluksia, selaimen kirjanmerkkejä, työpöytäasetuksia ym. synkronoidaan Skydriveen ja koneiden välillä. Ikävä kyllä se näyttää koskevan myös Windows Storesta ladattavia ilmaisia sovelluksia -- ja koska sovelluksia ei muualta saakaan, esto on todella tehokas.

Microsoftin suomenkielinen sivu esittää asian suorastaan saavutettuna etuna: Voit... asentaa omistamiasi sovelluksia jopa viiteen koneeseen. Pah!

Ohjesivun lopussa on vaikeasti avautuva lisäys: Jos poistat tietokoneen, jossa olet käyttänyt tiliäsi ensimmäisen kerran alle viiden päivän kuluessa, voit korvata kyseisen tietokoneen uudella vasta, kun ensimmäisestä käyttökerrasta on kulunut viisi päivää. Luultavasti tässä yritetään sanoa, että lista koneista päivittyy viiden vuorokauden viipeellä.

Raja ei varsinaisesti estä asentamasta Windowsia useampaankin koneeseen, kunhan tyytyy käyttämään vanhan Windowsin puolta. Mutta mitä järkeä on silloin hankkia Windows 8:aa? Toinen kiertotie on luoda useampia käyttäjätunnuksia, mutta silloin esimerkiksi sähköpostit eivät näy kaikissa koneissa ja Skydrive-tilat ovat erillisiä.

Applella on vastaava rajoitus iTunesissa. Sen käyttö oli ymmärrettävää aikana, jolloin musiikki oli drm-suojattua ja sallimalla toisto vain viidessä koneessa haluttiin estää piratismia. Apple ei kuitenkaan rajoita Mac App Storesta ostettujen sovellusten käyttöä millään tavalla, ellei ohjelmanvalmistaja itse tee niin.

Keinotekoiset rajoitukset ovat terve muistutus pilviajattelun varjopuolesta. Microsoft, Google ja Apple rajoittavat maksavien asiakkaiden elämää keinotekoisesti omien intressiensä mukaisesti.

Jonain päivänä tulemme vielä kaipaamaan avoimen pc:n kultaista aikakautta.

Lenovo IdeaPad Yoga

Lenovo IdeaPad Yoga perustuu hauskalle idealle: näyttö taittuu lähes 360 astetta, jolloin tietokonetta voi käyttää (ainakin) kolmella eri tavalla:

Yoga tavallisena läppärinä.

"Telttamoodi", jossa näyttökuva kääntyy ylösalaisin.

Pad-moodi, kuin tavallinen tablet-kone.

Sain kokeiltavakseni Yogan 13,3" mallin, jossa oli Core i5-prosessori ja 128 gigatavun ssd-levy. Ulkoisesti laite on miellyttävän tuntuinen ja kansi suljettuna mukavan ohut. Taittuva näppäimistö on ylivoimainen ratkaisu verrattuna koneisiin, joissa näyttö irtoaa erilliseksi tablet-koneeksi. Silloin näyttöosassa pitää olla oma akku, joka lisää painoa ja kiinnitysmekanismista on vaikea tehdä riittävän tukevaa.

Yoga vaikuttaa jämäkältä. Näyttöpinta on kiiltävä, jolloin se heijastaa peilin tavoin ja rajoittaa käyttöä kirkkassa valaistuksessa. Kannen yläpinta on vaalea, mutta jostain syystä sormenjäljet tarttuivat siihen kiusallisen hyvin.

Sivulta näkyy, miten siro kone on kyseessä.

Koneessa on tavanomaiset liitännät ja sd-korttipaikka.

Olen suosinut Lenovon koneita niiden tappihiiren ja erinomaisen näppäimistön vuoksi. Valitettavasti Yogassa ei ole kumpaakaan. Ohjauslevy on täysin sileä eikä tappia ole. Ohjauslevyn herkkyys jätti toivomisen varaa. Onneksi kosketusherkkä näyttöpinta toimii kuitenkin hyvin.

Näppäimistö on ikävä kompromissi myös koon suhteen.

Pienissä ja kevyissä koneissa kompromissit ovat väistämättömiä. Näppäinten lyhyet liikeradat on pakko hyväksyä, mutta miksi Enter on pieni ja kapea (samoin kuin Backspace), vaikka reunassa on käyttämätöntä tilaa?

F1-F10-näppäimet voi asettaa joko toimintonäppäimiksi tai ohjaamaan laitteen omia toimintoja. Tämä on näppärää, sillä harva enää tarvitsee perinteisiä F1-tyyppisiä toimintonäppäimiä -- varsinkaan kosketusta tottelevien sovellusen kanssa.

Testikoneessa oli ilminen ajuriongelma, joka sai sen välillä jämähtämään. Näytön kirkkaus vaihteli itsekseen eikä kyse ollut virransäästöominaisuudesta. Tuulettimen ääni erottui jo kevyelläkin käytöllä. Piti oikein tarkistaa, oliko koneessa sittenkin mekaaninen kiintolevy mutta ei, kyllä se oli ssd-mallia.

Lenovon mainio idea kaipaisi vielä hieman viimeistelyä. Toisaalta on pakko kysyä, mitä varsinaista etua on tablet-moodin käytöstä, jos näppäimistö on joka tapauksessa kiinni koneessa ja koneessa on kosketusnäyttö?

Sähköpostien arkistointi Outlook 2010:ssa

Miten tallennat vanhat sähköpostisi? Toivottavasti sentään jollain tavalla! Vuosien päästä voi syntyä tilanne, jossa vanhat sähköpostit ovat kullanarvoisia. Puhun kokemuksesta.

Omat sähköpostini ovat tallessa kesäkuusta 1994 alkaen, mikä kattaa koko internet-postin käyttöajan. Myös osoite on pysynyt koko ajan samana.

Postien arkistointi on hankalaa, koska sähköpostiosoite vaihtuu yleensä työ- tai opiskelupaikan mukana ja usein vaihtuvat myös ohjelmat. Vanhojen postien tallentaminen tiedostoiksi vaatii työtä, ja niiden raahaaminen vuosien saatossa ohjelmasta toiseen nostaa vaatimustason useimmille ylivoimaiseksi.

Onneksi meillä on pilvi! Nythän viestit säilyvät ikuisesti Gmailissa tai Hotmailissa... vai säilyvätkö? Ainakaan Facebookin posteihin ei ole luottamista, sillä monella on jo tullut täyteen mitta palvelua kohtaan. Kun palvelu loppuu, viestit häviävät tilin mukana.

Gmail ja Hotmail todennäköisesti jatkavat vielä pitkään, mutta voiko niissäkään olla varma kaikkien viestien säilymisestä? Varminta on ottaa itselle kopiot viesteistä esimerkiksi kerran vuodessa.

Itse olen käyttänyt Microsoftin Outlook-ohjelmaa, jossa sähköpostit on järjestetty kansioihin vuoden mukaan. Vuosiarkistoja olen sitten tallentanut itsenäisinä pst-tiedostoina levyille. Tapa ei ole aivan oikeaoppinen, minkä huomaa siitä, että tuki tälle käyttötavalle on hiipumassa. Suositeltu tapa arkistointia varten on käyttää ohjelman omaa Auto Archive -toimintoa.

Outlook 2007:ssa viestikansion tallentaminen tiedostoksi kävi helposti Import/Export-toiminnolla. Uudemmassa 2010-versiossa se on niin piilotettu, että jouduin tänään vuosiarkistointia tehdessäni etsimään sitä pitkään.

Tässä tiedoksi muille, jotka ihmettelevät samaa: export-toiminto on viety Options-valikkoon (Advanced | Export) ja sen tiedostomuotoja on karsittu. Jäljellä on enää pst-tiedosto (no, kukapa Exceliä tai Accessiä kaipaiskaan).

Export-toiminto on piilotettu asetuksiin, mutta löytyy sentään vielä.

Hämäävästi vaihtoehdon nimi on kovin yleinen ("export to a file"), kun ainoa mahdollisuus on pst-tiedosto.

Pst-tiedoston etu on siinä, että niitä voi avata Outlookissa omina kansioina. Kun viestit on arkistoitu vuosittain omina tiedostoina, aiempien vuosien viestit saadaan avaamalla ko. tiedosto.

Muissa ohjelmissa ja palveluissa on omat toimintonsa arkistointiin, mutta strategian joutuu jokainen käyttäjä luomaan itse. Mikä on oma tapasi arkistoida sähköpostit?

Mihin sääennusteeseen luottaisin?

Netissä on ylitarjontaa kaikesta -- erityisesti sääennusteista. Windows 8 tyrkyttää säätilaa heti aloitusnäytöllä ja Outlook 2013 -sähköpostissa on jopa erillinen säätilaikkuna. Älypuhelimista, tableteista ja muista laitteista puhumattakaan (on jopa kahvinkeitin, joka näyttää päivän säätilan).

Mutta mihin niistä uskoa? Oman kokemuksen perusteella Windows 8:n käyttämä Bing Weather ei ole erityisen luotettava. Accuweather (jota Apple käyttää) ja Foreca vaikuttavat paremmilta. Voi myös olla, että yksi palvelu on tarkempi tietyssä maassa tai maanosassa ja toinen vastaavasti muualla.

Windows 8:n sääohjelmassa on toiminto, joka itseltäni jäi huomaamatta. Bing-sään lisäksi voi katsoa myös muiden palvelujen tiedot. Esimerkiksi Las Palmasin säästä kolmen eri palvelun tiedot menevät selvästi ristiin:

Windows 8 näyttää kolmen eri tarjoajan sääennusteet

Muut sääennusteet nähdään napsauttamalla pientä ylöspäin osoittavaa kolmiota kuvan oikeassa alanurkassa (jolloin se kääntyy osoittamaan alaspäin, kuten yllä). Erikoisinta listassa on se, että kaikki kolme ennustavat saman päivän säätä aivan eri tavalla (kuva otettu n. klo 19 paikallista aikaa, jolloin tiistaista 22.1. ei ole enää paljon jäljellä!).

Onko Las Palmasissa perjantaina 25.1. sateista +18 C vai aurinkoista +21 C? Jos joku on paikan päällä niin kertokaapa. Accuweatherin näytössä on kolme sateen merkkiä, Bingin kaksi ja Forecan ei yhtään.

Kaikki eivät voi olla oikeassa.

Espoon säästä ennustajat ovat paremmin yksimielisiä.

Oletko itse huomannut jonkin sääpalvelun olevan selvästi muita useammin oikeassa?