Näytetään tekstit, joissa on tunniste pilvipalvelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pilvipalvelu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pakolla Lightroom-pilveen?

Pitkäaikaisena Lightroomin käyttäjänä olin pettynyt, kun Adobe ilmoitti lopettavansa pakettina myytävän ohjelman kehittämisen ja myynnin. Viimeiseksi versioksi jäi syksyllä 2017 ilmestynyt 6.14. Nyt vanhaa 6-versiota ei saa enää mistään.

Tarjolla on vain pilvipalveluna myytävä Lightroom Classic CC, jonka hinta on alimmillaan 12,39 euroa kuukaudessa eli noin 150 euroa vuodessa. Rahan vastineeksi saa aina uusimmat päivitykset sekä kamera- ja objektiiviprofiilit. Hintaan sisältyy myös Photoshop CC, jolle useimmat kuvaajat löytävät käyttöä (eivät kuitenkaan kaikki).

Vanha versio maksoi ostettaessa noin 140 euroa, lisäksi versiopäivityksestä perittiin noin 75 euroa. Jos ei halunnut päivitystä, vanhaa versiota pystyi käyttämään liki ikuisesti. Kuluneina 10 vuotena olen ostanut ohjelman ja päivittänyt sen kolme kertaa, joten rahaa on kulunut 140 + 3*70 = 350 euroa. Pilvimalli tulee maksamaan samassa ajassa 1500 euroa, mikä on hyvän järjestelmäkameran hinta. Adoben saama rahamäärä yli nelinkertaistuu. Ei ihme, että softan tekijät pitävät pilvimallista!

Photoshopin tapauksessa pilviversio on näppärä, koska sen voi ostaa vain tarvittaviksi kuukausiksi ja ohjelman käytön voi lopettaa milloin vain. Lightroomin suhteen on toisin. Siinä käyttäjä jää pilven vangiksi eikä paluuta enää ole, koska kirjasto ja kuviin tehdyt muutokset ovat vain Lightroomin itsensä luettavissa.

Lightroomin pilvitilauksen voi lopettaa, mutta sen jälkeen ei pysty enää muokkaamaan uusia eikä edes vanhoja kuvia. Nettikeskusteluissa neuvotaan viemään kaikki valokuvat jpeg-muotoon ja toiseen ohjelmaan, mutta neuvo on kerrassaan typerä, koska silloin raw menettää merkityksensä ja muokkaukset jäävät pysyviksi.

Toinen neuvo on tallentaa muutokset ja metadata xmp-tiedostoihin (sidecar), mutta vanha Lightroom 6 ei pysty lukemaan kaikkia uudemmalla versiolla tehtyjä muokkauksia. Prosessi olisi muutenkin työläs.

On siis parasta lähteä siitä, että kerran Lightroom-pilveen siirtymisen jälkeen paluuta ei ole. Ja se huolestuttaa.

Adobelle pilviversioihin siirtyminen on ollut loistava veto. Yhtiön liikevaihto lähti vuonna 2015 kasvuun ja on tuplaantunut sen jälkeen. Yhtiö on ostanut omia osakkeitaan, joiden arvo on liki kymmenkertaistunut.

Onko 12 euroa kuukaudessa paljon vai vähän? Laiskalta harrastajalta kului ennen saman verran filmiin tai paristoihin. Kuukausihinta ei ole ongelma, epävarmuus ja paluun vaikeus on. Jos Adobe päättää nostaa kuukausihinnan vaikka tuplaksi, käyttäjien on pakko maksaa. Voi myös pohtia, kannattaako Adoben ylläpitää loputtomasti vanhaa Classic-versiota, vai siirtyä yksinomaan aidon Lightroom CC -version (jep, hämmentäviä tuotenimiä) kehittämiseen.

Pilvipalveluissa hinnat ovat täysin abstrakti asia. Suomessa Creative Cloudia myydään 12,39 euron kuukausihinnalla:
Creative Cloud Suomen hinnasto.
Yhdysvalloissa hinnat ovat paljon edullisempia:
Creative Cloud USA hinnasto.
Miksi suomalainen käyttäjä maksaa käyttöoikeudesta 148,68 euroa vuodessa kun jenkkikolleega selviää 119,88 dollarilla (105,73 euroa) vuodessa? Suomen hinta oli sama vuosi sitten, mutta mitä se onkaan vuoden tai 10 vuoden päästä? Entä jos Adobe ei enää pysty kasvamaan muulla tavalla kuin asiakkaitaan rokottamalla? Lightroomin käyttäjät ovat turpeeseen sidottuja.

Pysyisin mielelläni vanhassa Lightroomissa, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Uudet peilittömät kamerat käyttävät uusia raw-tiedostomuotoja ja profiileita, joita vanhaan versioon ei tule koskaan. Kiertotienä on ylimääräinen dng-muunnos, joka ei sekään kuulosta houkuttelevalta.

Lisäksi näppärä karttatoiminto on lakannut toimimasta. Ilmeisesti Google on muuttanut karttarajapintaa niin, että sovellukset joutuvat maksamaan jokaisesta karttakyselystä erikseen, eikä Adobe tietenkään halua maksaa niiden käyttäjien puolesta, joilta se ei enää itsekään saa rahaa. Tähän tosin näppärä ohjelmoija on kehittänyt oman kiertotien.

Vuosi sitten kartoitin vaihtoehtoja ja kokeilin kilpailevia ohjelmia. Niitä on monia: Canonin ja Nikonin omat raw-muuntimet, Affinity Photo, ON1 Photo Raw ja Capture One. Lisäksi on kaksi avoimen lähdekoodin ohjelmaa, jotka toimivat myös Linuxissa: Darktable ja Rawtherapee.

Mikään ohjelmista ei kuitenkaan pystynyt korvaamaan Lightroomia. Niistä puuttuu joko kirjastomoodi tai tärkeät toiminnot on toteutettu kömpelösti. Esimerkiksi Lightroomin export-toimintoa vastaavaa ei löytynyt yhdestäkään. Darktable ja Rawtherapee ovat tyypillisiä nörttiprojekteja, joissa on valtavasti säätimiä ja toimintoja, mutta peruskäytettävyys tökkii eivätkä ne hyödynnä hiiren kakkospainiketta kunnolla.

Lisäksi kaikki ohjelmat olivat vielä Lightroomiakin hitaampia ja ne käyttivät xmp-lisätiedostoja, jotka eivät ole yhteensopivia keskenään. Niissä on siis sama vendor lock-in -ongelma kuin Lightroomissa. Hyvänä puolena on, että kaikista saa ladattua rajoitetun ajan toimivan testiversion, joten ohjelmia on helppo vertailla omien tarpeiden pohjalta.

Hankin juuri uuden koneen ja yritän siirtää vanhan, moneen kertaan päivitetyn Lightroom 6.14-version koneesta toiseen. Ilman alkuperäisiä tiedostoja ja avaimia se tuskin onnistuu. On päätettävä, mennäkö pakolla Lightroom-pilveen vai vaihtaako ohjelmaa? Ehdotukset ovat tervetulleita.

[LISÄYS: Rekisteröity käyttäjä voi ladata vanhan Lightroom-version kirjautumalla AdobeID-tunnuksella. Hintaero US- ja Suomi-hintojen välillä kutistuu oleellisesti kun huomioidaan ALV:n vaikutus]

maanantai 9. joulukuuta 2013

Samsung Chromebook kokeilussa

Chrome OS on Googlen läppäreihin suunnittelema käyttöjärjestelmä, joka perustuu pilvipalveluiden käyttöön. Käyttöjärjestelmä on oikeastaan vain selaimen laajennus. Chromebook-läppäreitä on saatavissa muutamalta valmistajalta. Itse kokeilin Samsungin mallia, joka käyttää eksoottista Exynos 5250-prosessoria. Se ei ole Intel-yhteensopiva, mutta 1,7 GHz kellotaajuudella riittää selaimen ajamiseen. Koska käyttöjärjestelmä on yksinkertainen, akku kestää tavallista läppäriä pidempään.

Samsungin laitteessa on 16 gigatavun paikallinen ssd-levyasema, johon voi tallentaa tiedostoja silloin kun nettiyhteyttä ei ole. Muistia on 2 gigatavua. Laitteessa on kaksi usb-porttia, hdmi-ulostulo ja sd-musitikorttilukija. Myös web-kamera löytyy, mutta testikoneessa se ei jostain syystä aktivoitunut edes Googlen Hangout-ohjelmassa.

Ulkoisesti Samsung on siro ja varsin tyylikäs:

Samsung Chromebook kansi suljettuna. Valokuvat: Samsung Note 3 + Photoshop.

Kotelo on muovinen, kuten edulliselta pikkuläppäriltä voi odottaakin. Kansi avattuna laite näyttää tavalliselta pc-koneelta. Näytön tarkkuus on 1366x768 pikseliä. Värit ovat haaleita haalea ja näyttö tuo mieleen 1990-luvun vanhat läppärit.

Samsung Chromebook kansi avattuna muistuttaa hieman Mac-läppäreitä.
Näppäimistössä on muutamia erikoisuuksia. Toimintonäppäinten paikalla on rivi laitteen omia näppäimiä, mm. selaimen eteen- ja taaksepäin -painikkeet. Jostain syystä Del-näppäintä ei ole lainkaan, vaan se pitää Applen tavoin korvata painamalla Alt+Backspace.

Toimintonäppäinten paikalla on mm. selaimen eteen- ja taaksepäinpainikkeet.
Kirjoitustuntuma on hyvä, mutta kosketusalusta pitää hieman klonksuvaa ääntä.

Näppäimistö on asiallinen. 
Takaseinässä ovat usb- ja hdmi-portit:

Usb 2.0- ja usb 3.0-portit sekä hdmi-liitäntä ja sd-muistinkortin lukija.
Kun laitteen avaa, tulevat näkyviin koneessa olevat käyttäjätilit:


Laitteen erikoisuus on vierastila, jonka ansiosta koneen voi antaa vieraankin käsiin. Vieras voi surffata netissä, mutta mahdolliset ladatut tiedostot poistetaan automaattisesti kun käyttö loppuu.

Chrome OS sisältää Windowsista tutun työpöydän, ikkunat, tehtäväpalkin ja näytön oikeassa alanurkassa olevan toiminta-alueen. Toiminnat ovat kuitenkin rajoittuneita; esimerkiksi työpöytä on käytännössä pelkkä taustakuva. Toiminta-alue sisältää Androidin tapaan käyttöjärjestelmän ilmoituksia ja valintoja, kuten käytettävän wlan-verkon.

Käyttöjärjestelmän asetukset tehdään tietenkin selaimella.
Sovelluksia ladataan Googlen omasta Myymälästä. Osa sovelluksista toimii myös ilman aktiivista verkkoyhteyttä, jolloin esimerkiksi Gmail-sähköpostia voi lukea offline-tilassa. Myymälä on hieman harhaanjohtava nimitys ilmaisten ohjelmien varastolle.


Pakollisia sääsovelluksia löytyy useita:

Pakollinen sääsovellus.
Google ei syrji kilpailijoita, sillä esimerkiksi suosittu WhatsApp-viestintäohjelmakin löytyy:

WhatsAppin Chrome OS -versio.
Selain tukee Flashia, mutta ei Javaa eikä Silverlightia. Yle Areena näkyi ongelmitta.

Windows-sovellukset eivät toimi. 
Windows-sovellukset eivät tietenkään toimi, koska prosessori ja käyttöjärjestelmä ovat vääriä, mutta toisaalta haittaohjelmatkaan eivät silloin käynnisty.

Hyötysovelluksina käytetään luonnollisesti Googlen omia, selaimessa toimivia toimistosovelluksia. Ne riittävät mainiosti peruskäyttöön. Tekstinkäsittelyssä on jopa automaattinen oikoluku suomeksi:

Google Docsin tekstinkäsittelyssä on suomenkielinen oikoluku.
Sovellukset voivat toimia myös selaimen ulkopuolella.
Chrome OS:n käynnisysvalikko muistuttaa Windowsia.
Usb-tikkuja voi käyttää normaalisti. Mp3-tiedostojen soitto onnistuu, mpeg-videoita laite ei tunnistanut. Kun asentaa pöytäkoneelle Gdrive-sovelluksen, tiedostojen synkronointi PC:n ja Chromebookin välillä käy automaattisesti.

Parin viikon kokeiluajalle osui useita käyttöjärjestelmäpäivityksiä, jotka latautuvat automaattisesti, mutta edellyttävät koneen uudelleenkäynnistämistä. Onneksi Chromebook on niin yksinkertainen, että se myös käynnistyy erittäin nopeasti.

Chromebook ei ole mikään tehomylly. Joitakin toimintoja saa hetken odotella, eikä kyse ole verkon hitaudesta. Google Docsin ominaisuus on tallennuskäskyn puuttuminen. Sitä ei pilvisovelluksissa tarvita, mutta se totuttaa käyttäjän huonoille tavoille perinteisiä sovelluksia ajatellen. Välitallennukset ja tiedoston sulkeminen työskentelyn lopuksi unohtuvat. Asiakirjojen tulostaminen onnistuu Google Printin kautta tai pdf-tiedostoiksi tallentamalla, mutta ei suoraan tulostimelle. Chrome OS ei reagoinut millään tavalla usb-porttiin kytkettyyn mustesuihkuun. Paperille tulostaminen on niin 1990-lukua...

Chromebook ei korvaa tavallista läppäriä, mutta se on yksinkertainen ja tietoturvallinen ratkaisu esimerkiksi oppilaitoskäyttöön. Edullinen 330 euron hinta kompensoi hyvin rajoituksia. Arveluita herättää vain laitteen myötä entisestään lujittuva suhde Googleen.

torstai 15. elokuuta 2013

Voiko Lumialla otettu kuva johtaa Live-tilin sulkemiseen?

Google myöntää, etteivät Gmail-viestit ole yksityisiä. Tällainen on ollut päivän uutinen, jonka kopioi brittilehdestä niin Iltalehti kuin Hesarikin. Uutinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, mitä lukija kuvittelee -- se perustuu väärintulkintaan ja siksi Hesari jo korjasikin juttua aivan otsikkoa myöten.

Gmail on alusta lähtien kertonut, että viestejä skannataan mainosten kohdentamiseksi. Skannaus on kuitenkin koneellista -- ihmisten voimat eivät riittäisi viestien lukemiseen eikä kielitaito niiden ymmärtämiseen. Alkuperäinen väärintulkinta johtui vaikeasta juristeriasta, jota maallikon ei pitäisi mennä lukemaan (ei, vaikka olisikin toimittaja).

Gmail-juttu ei ollut oikea uutinen, mutta jutun perässä olevissa lukijapalautteissa oli mielenkiintoinen tieto. Nimimerkki Kissa63 kertoi mm. seuraavaa:

Gmail tutkii tilejään aivan samalla tavalla kuin Microsoft tutkii asiakkaidensa live-tilejä. Itseltäni live.com-palvelu suljettiin, koska olin, tiedusteltuani asiasta, "julkaissut" epäsiveellisen kuvan sähköpostissani. Epäsiveellinen kuva oli ammattiini liittyvä kuva reisivaltimon preparoinnista, jonka otin kännykkäkameralla Microsoftin pilvipalveluun, johon Lumia lähettää kuvan automaattisesti. Viikon päästä kuvan ottamisesta live-tilini suljettiin. Tietääkseni kuva ei ole epäsiveellinen ja oma sähköposti-tili ei ole "julkaisu", kuten Microsoft väittää.

Jos tapahtumat ovat menneet kuten nimimerkki kertoo, tässä olisi oikea uutinen. Nokian Lumia-puhelimet lähettävät kameran ottamat valokuvat automaattisesti wlan-yhteydellä Skydrive-pilveen. Onko tosiaan niin, että Microsoftin tietokone seuraa lähetettyjä kuvia ja yrittää tunnistaa niistä epäsiveellisiä otoksia? Erehtymisen vaara on suuri varsinkin lääketieteellisissä kuvissa.

Vaikka kuvat olisivat silkkaa pornoa, mikä oikeus Microsoftilla on puuttua omaan pilveen tai sähköpostilla lähetettyihin kuviin? Eri asia olisi, jos kuvat laitetaan näkymään julkisesti.

Edes julkinen näyttäminen ei saa johtaa tilin sulkemiseen, koska Windows 8 käyttää Live-tunnusta myös tietokoneelle kirjautumiseen. Epäilyttävän kuvan näyttämisen voisi estää ja käyttäjälle lähettää ilmoituksen asiasta, mutta Live-tunnuksen yllättävä poistaminen on täysin käsittämätön ratkaisu.


perjantai 25. tammikuuta 2013

Windows 8 rajoittaa koneiden määrän viiteen

Pari päivää sitten törmäsin ensi kertaa Windows 8:n rajoitukseen. Yritin ladata Windows-kaupasta ilmaisia sovelluksia testikoneeseen, mutta näytölle tulikin ilmoitus:

Käyttäjälle sallitaan enintään viisi Windows 8 -konetta.
Yksittäinen käyttäjä voi asentaa Windows 8:n enintään viiteen eri koneeseen. Tämä on pc-käyttäjälle ihan uusi tilanne: vaikka ostaisi kuusi Windows-pakettia, niistä enintään viisi voi kytkeä samaan käyttäjätiliin.

Microsoftin mielestä käyttäjällä saa siis olla enintään viisi laitetta. Määrä kuulostaa paljolta, mutta itselläni on työpaikan ja kodin pöytäkone, läppäri sekä lukuisia testi- ja lainakoneita, joten viiden raja paukkuu äkkiä täyteen. Lukuun sisältyvät tablet-koneet, mutta ei ilmeisesti Windows Phone -puhelimet (ainakaan se ei herjannut Lumia 920 -puhelimestani).

Rajoitus on sidottu nimenomaan käyttäjätiliin, jonka kautta ostettuja sovelluksia, selaimen kirjanmerkkejä, työpöytäasetuksia ym. synkronoidaan Skydriveen ja koneiden välillä. Ikävä kyllä se näyttää koskevan myös Windows Storesta ladattavia ilmaisia sovelluksia -- ja koska sovelluksia ei muualta saakaan, esto on todella tehokas.

Microsoftin suomenkielinen sivu esittää asian suorastaan saavutettuna etuna: Voit... asentaa omistamiasi sovelluksia jopa viiteen koneeseen. Pah!

Ohjesivun lopussa on vaikeasti avautuva lisäys: Jos poistat tietokoneen, jossa olet käyttänyt tiliäsi ensimmäisen kerran alle viiden päivän kuluessa, voit korvata kyseisen tietokoneen uudella vasta, kun ensimmäisestä käyttökerrasta on kulunut viisi päivää. Luultavasti tässä yritetään sanoa, että lista koneista päivittyy viiden vuorokauden viipeellä.

Raja ei varsinaisesti estä asentamasta Windowsia useampaankin koneeseen, kunhan tyytyy käyttämään vanhan Windowsin puolta. Mutta mitä järkeä on silloin hankkia Windows 8:aa? Toinen kiertotie on luoda useampia käyttäjätunnuksia, mutta silloin esimerkiksi sähköpostit eivät näy kaikissa koneissa ja Skydrive-tilat ovat erillisiä.

Applella on vastaava rajoitus iTunesissa. Sen käyttö oli ymmärrettävää aikana, jolloin musiikki oli drm-suojattua ja sallimalla toisto vain viidessä koneessa haluttiin estää piratismia. Apple ei kuitenkaan rajoita Mac App Storesta ostettujen sovellusten käyttöä millään tavalla, ellei ohjelmanvalmistaja itse tee niin.

Keinotekoiset rajoitukset ovat terve muistutus pilviajattelun varjopuolesta. Microsoft, Google ja Apple rajoittavat maksavien asiakkaiden elämää keinotekoisesti omien intressiensä mukaisesti.

Jonain päivänä tulemme vielä kaipaamaan avoimen pc:n kultaista aikakautta.