Tekoäly täyttää kuvien reunat

Kameran vuoksi oli siirryttävä Lightroomin vuositilaukseen. Verrattuna vuosien takaiseen ostoversioon ohjelma on muuttunut yllättävän vähän, mutta sieltä täältä löytyy sentään hyödyllisiä lisätoimintoja. Yksi sellainen on tekoälykäs valkoisten alueiden täyttäjä.

Kun ottaa dronella kolme kuvaa rinnakkain, ne voi yhdistää leväksi panoraamaksi. Ongelmana on kuitenkin nurkkiin ja reunoihin jäävät valkoiset alueet. 

Alkuperäinen yhdistelmäkuva (panoraama)

Uuden Lightroomin yhdistelytoiminnossa on lisävalinta Fill Edges:

Fill edges

Kun reunojen automaattitäyttö on käytössä, ohjelma luo keinotekoisia pikseleitä reunoihin ja nurkkiin. Ne eivät ole oikeaa dataa, mutta riittävät huijaamaan silmää ja aivoja. Huomaatko seuraavassa kuvassa mitään keinotekoista? Tuskin.

Lopullinen panoraamakuva

Verrattuna aiempaan versioon, joka rajasi ("auto crop") kylmästi vain todellisen alueen, keinotekoinen kuva on selvästi suurempi ja korkeampi.

Automaattisesti rajattu kuva todellisilla kuvapisteillä

Jos tietää mihin katsoa, tekoälyn vaikutuksen voi kyllä havaita. Ylänurkissa näkyvää taivasta ei voi erottaa aidosta, mutta oikeassa alanurkassa voi nähdä jotain outoa.

Oikea alanurkka ei ole luonnollinen.

Myös vasemmassa alanurkassa näkyy epäjatkuvuuskohtia, mutta vähemmän.

Puskat ja ruoho näyttävät keinotekoisilta

Keinotekoinen kuvan laajennus ei aina toimi näin hyvin. Kaupunkikuvassa nurkat näyttivät niin keinotekoisilta, että tekoäly paljasti heti itsensä. Tässä hieman manipuloitu kuva menee kuitenkin täydestä ja kasvattaa mukavasti panoraaman kokoa.

Canon R6m2 kokemuksia

Talven aikana kuvaukset ovat jääneet vähiin, mutta jotain havaintoja sekä kokeiluja on tullut tehtyä. Seuraavat blogipostaukset liittyvät kameraan ja sen ominaisuuksiin. 

Kävin USA:ssa messuilla. Perinteisesti kamerana on ollut vanha työjuhta 5Dm3 ja 17-40 objektiivi, jotka painavat yhteensä 1445 grammaa. Tällä kertaa otin R6m2:n sekä kiinteät 16- ja 35-milliset objektiivit. Olen huomannut, että 35 on juuri sopiva polttoväli messukäyttöön ja matkakuvaukseen, samoin 16 mm laajakulma. 

Canon R6m2, 16 mm F2,8 sekä 35 mm F1,8

R6m2 painoi 16-millisen kanssa 880 grammaa, mikä on lähes puolet aiemman yhdistelmän painosta. Toisaalta taskussa tai laukussa pitää kantaa 319 gramman painoista 35-millistä, joten kaikki yhdessä painavat melkein saman kuin aiempi yhdistelmä. Etuna on kuitenkin parempi valovoima (2,8 ja 1,8) ja parempi kuvanlaatu. Zoomi on kyllä kätevä, kahden kiinteän välillä vaihtelu on hidasta ja kömpelöä. 

Ostaessani R-kameran ajattelin, että adapterin kanssa vanhat EF-putket toimivat hyvin. Ja niin ne toimivatkin, mutta elämä kahden rinnakkaisen järjestelmän kanssa on kyllä hankalaa. Adapteri on aina kiinni väärässä putkessa. Lisäksi se irtoaa helpommin rungosta kuin objektiivista, joten usein tulee irrotettua adapteri vaikka piti vaihtaa vain putkea. Toinen vaihtoehto olisi hankkia oma adapteri jokaiseen EF-putkeen, mutta sekin olisi hölmö investointi.

Tähän ei ole kuin yksi, kallis ratkaisu: korvata EF-lasit paremmilla (ja L-sarjassa kalliimmilla) RF-laseilla ja luopua kahden järjestelmän rinnakkaiskäytöstä. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka pitäytyvät vanhassa järjestelmässä, sillä hyviä, vähän käytettyjä EF-objektiiveja saa nyt käytettynä todella edullisesti. RF-päivitykset tulevat asiakkaille kalliiksi, mutta sen perusteella, mitä olen TV:n urheilukilpailuissa ja lehdistötilaisuuksissa nähnyt, ammattilaiset ovat vaihtaneet RF:ään. Voisi olettaa, että Canonilla on mennyt taloudellisesti hyvin, vaikka järjestelmäkameroiden ja objektiivien myynti onkin vain osa tuotevalikoimaa ja kehityskustannukset ovat painaneet aiempien vuosien tulosta.

Kaikista objektiiveista ei vieläkään ole RF-versiota. T/S-mallien lisäksi ihmetyttää 300 F2,8:n puuttuminen. Se lienee suosituin pitkistä teleputkista ja EF-mallin kuvanlaatu on legendaarinen. Itsellä on vanhempi I-malli (IS) ja sillä voi poimia kauniisti esimerkiksi orkesterin soittajia lähikuvaan, mikäli vain jaksaa kannatella painavaa objektiivia. Pidemmät 400-600-mallit sopivat urheilukuvaukseen, joten ehkä siinä on syy, miksi RF 300 -mallia ei ole vieläkään näkynyt. 

R6m2 on ollut mainio kamera, jossa on riittänyt toimintoja tutkittavaksi. Niistä lisää seuraavissa kirjoituksissa. Mainiosta herkkyydestä oli suurta apua äskettäin, kun kuvasin orkesterin konserttia hämärässä Temppeliaukion kirkossa.

Automaattitarkennuksen asetuksissa riittää opiskeltavaa vielä pitkäksi aikaa. Niissä olen päässyt tuskin alkua pidemmälle. Perusautomatiikka tuntuu toimivan riittävän hyvin.

Ärrä-kuvaajaksi ryhtyminen pakotti myös vihdoin päivittämään Lightroomin. Ja mitään päivitystä ei enää ole, vaan pitää siirtyä kuukausi- tai vuosimaksulliseen versioon, mikä kuva-arkisto-ohjelman kohdalla kuulostaa rahastukselta. Eivät nämä ohjelmat niin usein muutu, eikä Classic-versiossa ole kuin pieniä muutoksia viimeiseen 6.14-ostoversioon monen vuoden takaa.

Vaihtoehto olisi ollut kääntää kuvat DNG-tiedostoiksi, mutta se teki työnkulusta liian mutkikasta. DNG-tiedostot olivat myös pakattuja raweja selvästi suurempia. Lisäksi vanhasta Lightroomista puuttuivat RF-objektiivien profiilitiedostot. Ehkä ne olisi saanut jotain, mutta en jaksanut nähdä vaivaa. Positiivista on, että sijaintitietojen näyttö ja kartta alkoivat taas toimia monen vuoden jälkeen.

Pakolla Lightroom-pilveen?

Pitkäaikaisena Lightroomin käyttäjänä olin pettynyt, kun Adobe ilmoitti lopettavansa pakettina myytävän ohjelman kehittämisen ja myynnin. Viimeiseksi versioksi jäi syksyllä 2017 ilmestynyt 6.14. Nyt vanhaa 6-versiota ei saa enää mistään.

Tarjolla on vain pilvipalveluna myytävä Lightroom Classic CC, jonka hinta on alimmillaan 12,39 euroa kuukaudessa eli noin 150 euroa vuodessa. Rahan vastineeksi saa aina uusimmat päivitykset sekä kamera- ja objektiiviprofiilit. Hintaan sisältyy myös Photoshop CC, jolle useimmat kuvaajat löytävät käyttöä (eivät kuitenkaan kaikki).

Vanha versio maksoi ostettaessa noin 140 euroa, lisäksi versiopäivityksestä perittiin noin 75 euroa. Jos ei halunnut päivitystä, vanhaa versiota pystyi käyttämään liki ikuisesti. Kuluneina 10 vuotena olen ostanut ohjelman ja päivittänyt sen kolme kertaa, joten rahaa on kulunut 140 + 3*70 = 350 euroa. Pilvimalli tulee maksamaan samassa ajassa 1500 euroa, mikä on hyvän järjestelmäkameran hinta. Adoben saama rahamäärä yli nelinkertaistuu. Ei ihme, että softan tekijät pitävät pilvimallista!

Photoshopin tapauksessa pilviversio on näppärä, koska sen voi ostaa vain tarvittaviksi kuukausiksi ja ohjelman käytön voi lopettaa milloin vain. Lightroomin suhteen on toisin. Siinä käyttäjä jää pilven vangiksi eikä paluuta enää ole, koska kirjasto ja kuviin tehdyt muutokset ovat vain Lightroomin itsensä luettavissa.

Lightroomin pilvitilauksen voi lopettaa, mutta sen jälkeen ei pysty enää muokkaamaan uusia eikä edes vanhoja kuvia. Nettikeskusteluissa neuvotaan viemään kaikki valokuvat jpeg-muotoon ja toiseen ohjelmaan, mutta neuvo on kerrassaan typerä, koska silloin raw menettää merkityksensä ja muokkaukset jäävät pysyviksi.

Toinen neuvo on tallentaa muutokset ja metadata xmp-tiedostoihin (sidecar), mutta vanha Lightroom 6 ei pysty lukemaan kaikkia uudemmalla versiolla tehtyjä muokkauksia. Prosessi olisi muutenkin työläs.

On siis parasta lähteä siitä, että kerran Lightroom-pilveen siirtymisen jälkeen paluuta ei ole. Ja se huolestuttaa.

Adobelle pilviversioihin siirtyminen on ollut loistava veto. Yhtiön liikevaihto lähti vuonna 2015 kasvuun ja on tuplaantunut sen jälkeen. Yhtiö on ostanut omia osakkeitaan, joiden arvo on liki kymmenkertaistunut.

Onko 12 euroa kuukaudessa paljon vai vähän? Laiskalta harrastajalta kului ennen saman verran filmiin tai paristoihin. Kuukausihinta ei ole ongelma, epävarmuus ja paluun vaikeus on. Jos Adobe päättää nostaa kuukausihinnan vaikka tuplaksi, käyttäjien on pakko maksaa. Voi myös pohtia, kannattaako Adoben ylläpitää loputtomasti vanhaa Classic-versiota, vai siirtyä yksinomaan aidon Lightroom CC -version (jep, hämmentäviä tuotenimiä) kehittämiseen.

Pilvipalveluissa hinnat ovat täysin abstrakti asia. Suomessa Creative Cloudia myydään 12,39 euron kuukausihinnalla:

Creative Cloud Suomen hinnasto.

Yhdysvalloissa hinnat ovat paljon edullisempia:

Creative Cloud USA hinnasto.

Miksi suomalainen käyttäjä maksaa käyttöoikeudesta 148,68 euroa vuodessa kun jenkkikolleega selviää 119,88 dollarilla (105,73 euroa) vuodessa? Suomen hinta oli sama vuosi sitten, mutta mitä se onkaan vuoden tai 10 vuoden päästä? Entä jos Adobe ei enää pysty kasvamaan muulla tavalla kuin asiakkaitaan rokottamalla? Lightroomin käyttäjät ovat turpeeseen sidottuja.

Pysyisin mielelläni vanhassa Lightroomissa, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Uudet peilittömät kamerat käyttävät uusia raw-tiedostomuotoja ja profiileita, joita vanhaan versioon ei tule koskaan. Kiertotienä on ylimääräinen dng-muunnos, joka ei sekään kuulosta houkuttelevalta.

Lisäksi näppärä karttatoiminto on lakannut toimimasta. Ilmeisesti Google on muuttanut karttarajapintaa niin, että sovellukset joutuvat maksamaan jokaisesta karttakyselystä erikseen, eikä Adobe tietenkään halua maksaa niiden käyttäjien puolesta, joilta se ei enää itsekään saa rahaa. Tähän tosin näppärä ohjelmoija on kehittänyt oman kiertotien.

Vuosi sitten kartoitin vaihtoehtoja ja kokeilin kilpailevia ohjelmia. Niitä on monia: Canonin ja Nikonin omat raw-muuntimet, Affinity Photo, ON1 Photo Raw ja Capture One. Lisäksi on kaksi avoimen lähdekoodin ohjelmaa, jotka toimivat myös Linuxissa: Darktable ja Rawtherapee.

Mikään ohjelmista ei kuitenkaan pystynyt korvaamaan Lightroomia. Niistä puuttuu joko kirjastomoodi tai tärkeät toiminnot on toteutettu kömpelösti. Esimerkiksi Lightroomin export-toimintoa vastaavaa ei löytynyt yhdestäkään. Darktable ja Rawtherapee ovat tyypillisiä nörttiprojekteja, joissa on valtavasti säätimiä ja toimintoja, mutta peruskäytettävyys tökkii eivätkä ne hyödynnä hiiren kakkospainiketta kunnolla.

Lisäksi kaikki ohjelmat olivat vielä Lightroomiakin hitaampia ja ne käyttivät xmp-lisätiedostoja, jotka eivät ole yhteensopivia keskenään. Niissä on siis sama vendor lock-in -ongelma kuin Lightroomissa. Hyvänä puolena on, että kaikista saa ladattua rajoitetun ajan toimivan testiversion, joten ohjelmia on helppo vertailla omien tarpeiden pohjalta.

Hankin juuri uuden koneen ja yritän siirtää vanhan, moneen kertaan päivitetyn Lightroom 6.14-version koneesta toiseen. Ilman alkuperäisiä tiedostoja ja avaimia se tuskin onnistuu. On päätettävä, mennäkö pakolla Lightroom-pilveen vai vaihtaako ohjelmaa? Ehdotukset ovat tervetulleita.

[LISÄYS: Rekisteröity käyttäjä voi ladata vanhan Lightroom-version kirjautumalla AdobeID-tunnuksella. Hintaero US- ja Suomi-hintojen välillä kutistuu oleellisesti kun huomioidaan ALV:n vaikutus]

Miten varmistaa Lightroomin valokuvat?

Adoben Lightroom on ohjelmana sekava ja monimutkainen, eikä sen tiedostohallinta ole yhtään helpompaa. Lightroom ja valokuvien varmuuskopionti -nettihaku tuottaa 2,5 miljoonaa osumaa, joten ilmeisesti muutkin ovat pähkäilleen asian kanssa.

Ensimmäinen osuus on helppo: miten varmistetaan Lightroomin oma tietokanta eli lrcat-loppuinen tiedosto? Se on elintärkeä, sillä sql-tietokannassa on tiedot kuviin tehdyistä säädöistä sekä kuvien metatiedot. Oletusarvona Lightroom varmistaa tietokannan kerran viikossa kansioon, jonka nimi kerrotaan ohjelman asetuksissa.

Käytön myötä varmistuksia syntyy viikon välein eikä Lightroom ilmeisesti poista niitä koskaan. Kuukausia vanhoista tietokannoista ei ole iloa, jos uudempiakin on käytettävissä. Ja miksi ihmeessä tietokanta (yksi iso tiedosto, omalla koneellani nyt 237 megatavua) pitää varmistaa aina omaan alikansioonsa, joka saa nimensä päivän ja kellonajan mukaan? Mikseivät ne kaikki voi olla yhdessä kansiossa niin, että vain tiedostonimi muuttuisi? Silloin tarpeettomat kopiot olisi helpompi poistaa.

Tutkimattomia ovat Adoben koodaajien tiet. Nettikeskustelun runsaudesta päätellen asia on hämmentänyt muitakin.

Yksi hyvä niksi on ohjata varmuuskopio pilveen, jolloin tärkeästä tietokannasta on tuore kopio jossain muualla kuin omalla kiintolevyllä. Tämä on periaatteessa hyvä idea, mutta jos pilvenä on Skydrive tai Dropbox, jotka synkronoivat kansion kaikille koneille, järjestely on epäkäytännöllinen. Muutaman sadan megatavun tietokannan kopiointi läppärille aina, kun kuvia on muokattu pöytäkoneella, on paitsi turhaa myös hidasta, jos läppärin avaa 3G-yhteyden varassa tai ulkomailla.

Paljon vähemmän vinkkejä löytyy itse valokuvien varmistukseen. Moni jopa kuvittelee, ettei kuvia tarvitse varmistaa lainkaan, koska ne sisältyvät tietokantaan. Tämä virhe voi tulla kalliksi.

Valokuvien varmistuksessa on yksinkertainen ongelma: kun kuvia alkaa olla kymmeniä tuhansia, miten kopioin vain muuttuneet tai uudet tiedostot toiselle levyasemalle (tai pilveen)? Kaikkien kuvien jatkuva kopiointi vie aikaa ja voi tukkia verkkoa, varsinkin jos tiedostot ovat 20-40 megatavun raw-kuvia.

Adobe tuo ongelmaan oman lisämausteensa. Oletusarvona se luo raw-kuvista esikatseluversiot samaan kansiohierarkiaan itse kuvien kanssa. Jos raw-kuvat ovat aiheittain kansiossa C:\raw ja sen alikansioissa (esimerkiksi C:\raw\loma tai C:\raw\2012), esikatselukuvat ovat kansiossa  C:\raw\previews.lrdata (lisäksi katalogille annettu nimi).

Perinteinen strategia olisi kopioida koko C:\raw-haara (tai ainakin kaikki sen muuttuneet tiedostot) toiselle levylle, mutta previews.lrdata-kansio on kooltaan 10 gigatavua ja sisältää peräti 34 162 pientä tiedostoa. Varsinaisia raw-kuvia on vain 13 964, yhteensä noin 360 gigatavua. Pienten tiedostojen kopiointi varsinkin NAS-levylle on hidasta.

34162 turhaa tiedostoa ja 29084 turhaa kansiota haluaa tulla mukaan varmistukseen. Ei kiitos.

(Sivumennen sanoen Lightroomin asetuksissa raw-välimuistin kooksi oli ennen asetettu 10 gigatavua mutta nostin sen 50:een; samalla ohjasin välimuistin F-asemalle, johon onkin syntynyt 1356 dat-loppuista tiedostoa, yhteensä 642 megatavua. Mutta silti lrprev-tiedostot tukkivat edelleen raw-kansiota ja hidastavat varmistusta. Koneessani oli ennen Lightroomin kolmosversio, joka on päivitetty neloseksi -- ehkä se selittää osan sotkusta?)

Lightroomin asetuksista puuttuu kohta, joka loisi esikatselukuvat haluttuun paikkaan, esim. ssd-levylle.

Esikatselutiedostoja on turha varmistaa, koska ohjelma luo ne tarvittaessa uudelleen. Miten siis ratkaista asia elegantisti?

Yksi mahdollisuus on käyttää älykästä synkronointiohjelmaa (kuten Microsoftin Synctoy), joka kopioi tai synkronoi muuttuneet tiedostot toiselle levylle. Ohjelma kuitenkin tukehtuu 50 000 tiedostoon, sillä esikatselukuvat elävät käytön myötä ja ohjelma luulee niiden kuuluvan mukaan kopiointiin. Tämän voi estää valitsemalla Synctoyn asetuksista vain cr2-loppuisten tiedostojen käsittely.

Parempi ratkaisu on kuitenkin erottaa esikatselukuvat toiseen kansioon tai jopa toiselle levylle, jos niitä on koneessa useampia. Nähdäkseni Lightroomissa ei kuitenkaan ole tätä varten asetusta -- ei ainakaan sellaista joka toimisi. Esikatselukuvat syntyvät aina samaan kansiohaaraan katalogin kanssa. Sen sijaintia ei voi muuttaa luomisen jälkeen muutoin kuin luomalla uusi katalogi.

Varmuuskopioinnin helpottamiseksi katalogi on syytä olla eri kansiohaarassa kuin itse kuvat. Tämä olisi ollut hyvä tietää silloin, kun otin ohjelman käyttöön.

Lopulta päädyin luomaan E: asemalle uuden kansion ja siirtämään raw-kuvakansiot Lightroomin omalla tiedostohallinnalla sen alle. Näin katalogi esikatselukuvineen jäi vanhaan sijaintiin, mutta kuvista syntyi oma kokonaisuus, jonka varmistaminen muuttuneilta osin on jatkossa helppoa. Katalogi on nyt vanhassa paikassa, joten se täytyy varmistaa erikseen.

Tähän on varmaan helpompiakin tapoja? Tosin Adoben tuntien en olisi ihan varma.