Kummallinen bugi Photoshopissa voi palauttaa läpinäkyviä alueita PNG-tiedostoista

Esa Riutta teki Youtube-videon siitä, miten ChatGPT:n sovellusversio pystyy palauttamaan "piilotettua" kuvadataa PNG-tiedostoista. Kokeilin asiaa itsekin. Ilmiö on kummallinen, koska se näyttää liittyvän alkuperäisen tiedoston kokoon.

Otin lähtökohdaksi jpeg-kuvan, jonka tein aikoinaan tekoälyllä. Kuvalla itsellään ei ole tässä merkitystä.

Testin lähtökuva (694x546 pikseliä).

Avataan kuva Photoshopiin, rajataan toinen silmä, käännetään rajaus (select>inverse), poistetaan taustan lukitus ja luodaan uusi säätötaso.

Valitaan File > Export > Export As ja formaatiksi PNG (Transparency rastitettuna).

Export PNG:ksi.

Mielestäni tässä on jo ensimmäinen bugi, sillä Photoshop huomauttaa, ettei tiedostoa voi tallentaa jpeg-muotoon. Ei pitäisikään, koska tallennusmuodoksi on selvästi valittu PNG. Höh.

Kun kuva on näin saatu PNG-muotoon, sen läpinäkyvä silmä erottuu Windowsin tiedostojen esikatselussa valkoisena, mutta esimerkiksi Powerpointiin lisättynä läpinäkyvä aukko erottuu selvästi.

Läpinäkyvyys (alpha-kanava) toimii.

Nyt tulee se kiinnostava kohta. ChatGPT:llä on mahdollista palauttaa läpinäkyvä alue takaisin näkyviin. Niin sen pitäisi ollakin, sillä alpha-kanava tekee vain pikseleistä läpinäkyviä, mutta sen ei mielestäni pitäisi koskea dataan lainkaan.

ChatGPT:n sovellusversio löytää kysyttäessä piilotetun datan ja tarjoaa sen palauttamista.

Läpinäkyvä alue palautettuna.

Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä - muuta kuin se, että jos kuvatiedosto on isompi, palautus ei enää onnistukaan. Läpinäkyväksi tarkoitettu data on poistunut pysyvästi.

Isomman kuvan palautus ei onnistukaan.

Kokeilujeni mukaan kyse on nimenomaan lähtökuvan koosta, ei läpinäkyväksi merkityn alueen suuruudesta. 

Kiinnostavaa on, että myös ChatGPT:n web-versio pystyy tekemään palautuksen, mutta se palauttaa vain poistetun alueen (tässä silmän) omana tiedostonaan eikä koske alkuperäiseen PNG-tiedostoon.

ChatGPT:n web-versio toimii eri tavalla.

Jos PNG-tiedostossa on alpha-kanavassa läpinäkyväksi merkitty alue, ja alkuperäinen kuvadata on yhä mukana tiedostossa, sen pitäisi näkyä myös avattaessa PNG-tiedosto Photoshopiin. Se ei kuitenkaan näy, vaan läpinäkyvä alue näkyy "reikänä". Myöskään tasot tai kanavat eivät anna vihjettä siitä, että reikä olisi palautettavissa. Tämä voi jossain tapauksissa tuottaa yllätyksiä.

Nyt on vaikea sanoa, missä tässä on bugi ja mitkä ovat vain ominaisuuksia. Ainakaan toiminnan ei pitäisi riippua kuvatiedoston koosta, kuten se nyt tekee.

Luultavasti kukaan ei yritä piilottaa kriittistä tietoa tekemällä siitä läpinäkyvää ennen kuvan laittamista web-sivulle. Se olisi yhtä hölmöä kuin kriittisen tiedon mustaaminen PDF-dokumentista mustilla palkeilla, jotka ovat helposti poistettavissa (juu, näin on Suomessakin käynyt monta kertaa, jopa viranomaistoiminnassa). Toinen rinnastus liittyy Exceliin, jossa silloin tällöin joku yrittää piilottaa osan tiedoista vetämällä sarkkeen leveyden nollaksi ja suojaamalla laskentamallin. Näitä toimintoja ei ole tarkoitettu tiedon piilottamiseen. 

Koko asetelma on sikäli teoreettinen, että yleensä PNG:tä käytetään kohteen syväämiseen ts. reunoista tehdään läpinäkyviä. Niissä ei yleensä ole mitään arkaluonteista. Valokuvattujen henkilöiden syvääminen PNG:stä on muutenkin hölmön hommaa, sillä häviöttömästi pakattu kuvatiedosto on erittäin suuri. Parempi tapa on käyttää WebP-tiedostomuotoa.

Joka tapauksessa tällaiset yllätykset muistuttavat siitä, miksi tiedostojen julkaisussa kannattaa olla erittäin huolellinen, oli kyse sitten tekstistä tai kuvista. Piilotietoa voi olla missä tahansa. Ja kannattaa opetella käyttämään työvälineitä!

Uusi Canon LP-E6P - alkuperäinen vai tarvikeakku?

Matkalla sattuneiden akkuongelmien vuoksi lähdin ostamaan uutta akkua Canon R6m3-kameraan. Canonin oma LP-E6P maksaa 109 euroa. Rajala Camerassa oli sen lisäksi tarjolla myös Jupio LP-E6P Ultra -akku lähes puoleen hintaan (59 euroa, normihinta 79 euroa).

Vasemmalla tarvikeakku, oikealla Canonin alkuperäinen. Hintaero kaksinkertainen.

Tarvikeakun kapasiteetiksi ilmoitetaan 2600 mAh, kun Canonin oma on vain 2130 mAh. En uskaltaisi tilata netistä halpoja litium-akkuja, mutta sen verran luotan Rajalaan, että ostin varmuuden vuoksi molemmat. Luvassa siis käytännön testejä tarvikeakun toiminnasta.

Jupion luvataan olevan 100 % yhteensopiva. Ainakin se tukee USB-latausta, mitä Canonin omat vanhat akut eivät tue. 

Ensimmäisenä testasin videointia. Laitoin kameran kuvaamaan televisio-ohjelmia. Kamera tarkentaa puhuviin päihin ja hakee koko ajan parasta kohdetta, joten testi muistuttaa jossain määrin aitoa kuvausta.  Tarkennusetäisyys ei juurikaan muutu, joten tältä osin tulos on ylioptimistinen. Objektiivina oli EF 24-70 II, tallennus CFexpress-kortille HD-tilassa, takanäyttö käytössä.

Akkujen välillä oli yllättävän vähän eroja. 

Kameran mukana viime marraskuussa tullut Canonin oma LP-E6P jaksoi 2 tuntia 48 minuuttia 24 sekuntia, jolloin tuloksena oli 41 436 megatavun videotiedosto.

Uunituore akku, vain kerran täyteen ladattu jaksoi 2 tuntia 56 minuuttia 55 sekuntia eli hieman pidempään (43 555 Mt tiedosto).

Tarvikeakku jäi suuremmasta kapasiteetista huolimatta näiden väliin, aika 2 tuntia 49 minuuttia 22 sekuntia (41 614 Mt tiedosto).

Kameran akut ovat sen verran älykkäitä, että ne pystyvät kertomaan latauskyvystään kolmiportaisella vihreiden valojen asteikolla. Kumma kyllä ne eivät ilmoita latauskertojen määrää, mikä auttaisi arvioimaan akun jäljellä olevaa käyttöikää. DJI:n drone-akut pitävät kirjaa latauskertojen määrästä, joten teknisesti se ei voi olla vaikeaa. 

Seuraavaksi testaan still-kuvausta. 

Lisäys 25.7.2026:

Kokeilin intervallikuvauksella (aikaväli 5 sekuntia), kuinka monta kuvaa yhdellä akulla pystyy ottamaan. Käytössä kasvotunnistus koko kennon alueella, ISO 400, F5, CFExpress-kortti ja objektiivina EF 24-70 F2.8 II. 

Uusi akku jaksoi sähköisellä sulkimella ja takanäyttöä käyttäen 2120 kuvaa. Vanha akku sähköisellä etsimellä (läheisyysanturi peitetty, niin että etsinkuva pysyi päällä) 2156 kuvaa. Uusi akku mekaanisella sulkimella ja takanäytöllä 2213 kuvaa. Oli yllätys, ettei mekaaninen suljin kuluttanut akkua enempää kuin sähköinen.

Kokeilin lisäksi GPS-laitteen vaikutusta sekä huonosti että kunnolla kiinnitettynä. Ei vaikutusta. Mikään näistä ei selitä, miksi akku hiipui matkalla jo runsaan sadan kuvan jälkeen. Syy jäänee arvoitukseksi. Ehkä jokin esti kameran virransäästöä toimimasta. Asetukset olivat näytön himmennys 10 sekunnin jälkeen, etsimen pimennys yhden minuutin jälkeen sekä screen off ja auto power off pois käytöstä (disable).

Digikamerassa on monia sähköä kuluttavia toimintoja: etsinkuva (tai takanäyttö), muistikortille kirjoitus, raw/jpeg-prosessointi, sulkimen vaatima mekaniikka, tarkennuskohteen tunnistus (ihmiset, eläimet, kulkuneuvot jne) ja tarkennuksen säätö sen mukaan, tarkennusmoottorin liikuttaminen sekä laukaisun yhteydessä himmentimen asettaminen aukon mukaan.

En ole missään nähnyt erittelyitä, mikä näistä kuluttaa eniten ja mikä vähiten sähköä. Ilmeisesti katsotaan, ettei kuvaajan tarvitse välittää asiasta. Eikä tarvitsekaan, sillä jokaisella kuvaajalla on useampia akkuja. Uusissa kameroissa niitä voi vieläpä ladata lennossa powerbankista tai auton tupakansytyttimestä usb-c-liitännän kautta.

Lisäys 6.8.2026:

Akkukesto vaihtelee oudon paljon, vaikka akku on aivan uusi. Hyvinkään rautatiemuseossa akku kului niin, että 88 kuvan jälkeen oli jäljellä enää 33 prosenttia. Objektiiveina EF 24-70 ja RF16, joita vaihtelin.

Akku voi kulua näin nopeasti.

Toisaalta kun käytössä oli pelkkä EF 24-70 F2.8 II, akun kesto vaikutti normaalilta. 

Nämä lukemat ovat jo enemmän normaaleja: 248 kuvaa ja 68 % jäljellä.

Nähdäkseni ainoa ero oli, että jälkimmäisessä tapauksessa vanha EF-objektiivi oli koko ajan käytössä, eikä sitä vaihdettu. Sen ei pitäisi kuitenkaan selittää näin suurta eroa akkukestossa.

Jatkan siis kokeiluja.

Canon R6m3-ongelmia matkalla

Canon R6m3:n käytöstä on nyt kertynyt kokemuksia yli puolen vuoden ajan. Tällä kertaa on risujen ja ongelmien vuoro.

Hidas käynnistyminen

Yksi ärsyttävä piirre on kameran käynnistymisen hitaus. Sisätiloissa sitä ei huomaa, mutta ulkona kirkkaassa auringossa kestää muutaman sekunnin ennen kuin EVF on sopeutunut valoon. Nopeissa tilanteissa parin sekuntia tuntuu kovin pitkältä. Ainoa ratkaisu olisi poistaa automaattinen sammutus kokonaan käytöstä, mutta silloin akku loppuisi liian nopeasti. Siitä päästäänkin seuraavaan ongelmaan.

Akkukesto

Euroopan-matkalla huomasin akun kuluvan tavattoman nopeasti. Akku kesti noin 150 kuvaa, mikä on todella vähän. Akku tuli kameran mukana puoli vuotta sitten, joten kyse ei voi olla kulumisesta. Kamera näytti akulle kolme vihreää valoa, siis aivan kunnossa. Mikä siis sai akun kulumaan pikavauhtia? 

Aluksi luulin, että kyse oli päälle unohtuneesta wifi/bt-ominaisuudesta. Kameran laittamisella lentotilaan ei kuitenkaan ollut juuri mitään vaikutusta. Objektiiveina olivat luotettavat RF16 ja RF35 sekä EF 24-70 2.8 II eli samat, kuin aina ennenkin. Ne eivät voineet selittää kulumista. Onneksi mukana oli vanhojen kameroiden kuluneita vara-akkuja, mutta nekin tyhjenivät päivän aikana nopeasti.

Kotiin palattuani kävin ostamassa pari uutta akkua, mutta palaan niihin seuraavassa kirjoituksessa. Syy kulumiseen ei ole vielä selvinnyt.

Intuitiivisesti tuntuisi, että iso takanäyttö kuluttaa akkua enemmän kuin sähköinen EVF-etsin, mutta tuotetietojen mukaan on päinvastoin. Kannattaa siis käyttää takanäyttöä etsimen sijaan, vaikka etsin onkin säädettävyyden ja tarkkuuden vuoksi parempi.

Kiinnitä GP-E2 kunnolla

Vanha juttu, johon olen mennyt kerran ennenkin: ellei GP-E2-lisäkettä työnnä kunnolla aivan perille asti, gps-koordinaatit eivät tallennu kuviin. Useamman päivän kuvat jäivät ilman paikkatietoja, kun unohdin asian. En käytä älypuhelinlinkkiä, koska se kuluttaa akkua ja siinä on omat epävarmuustekijänsä. Täytyisi aina muistaa tarkistaa kamerasta, onko sijainti tallentunut kuviin.

Kuvat ohjautuvat väärälle kortille

Canonin kameroissa on aina ollut kiusallinen piirre: jos poistaa kakkoskortin kamerasta (esimerkiksi siirtää kuvat tietokoneelle) ja kytkee vahingossa virrat päälle, kuvat ohjataan jatkossa ykköskortille aiemmasta asetuksesta riippumatta. Asetus pysyy, vaikka kakkoskortti palautettaisiin kameraan.

Tällä ei R6m2-mallissa ollut suurta merkitystä, koska molemmat kortit olivat samanlaisia. R6m3:ssa 1-paikka on CFExpress ja 2-paikka SD. Ellei huomaa tallennuspaikan vaihtumista, kuvat tallentuvat "väärälle" kortille. Parasta siis pitää mukana kahta eri tyyppistä lukijaa, jos aikoo siirtää kuvia kortilta läppäriin. En ole vielä löytänyt järkevän hintaista pienikokoista kortinlukijaa, jossa olisi sekä CFExpress- että SD-paikat, mutta ehkä sellaisia vielä ilmestyy.

EF-RF-adapteri jumissa

Viimeinen ongelma yllätti minut täysin. EF-RF-adapteri tuntui tavallista jäykemmältä, kun kiersin sitä 135-millisen EF-putken perään. Sen jälkeen adapteria ei saanut enää irti. Vaikka irrotusvipua veti sormella, objektiivi ei hievahtanutkaan. Ilmeisesti putkea paikalla pitävä tappi oli jäänyt yläasentoon, eikä voimankäytöstä ollut mitään hyötyä.

Onneksi mukana oli myös polarisaatiofiltteri, jolla sain 24-70-millisen kiinni runkoon. Loppumatkan kuvissa oli sitten aina polarisaatio mukana, mikä teki niistä tavallista jyrkempiä ja sinisestä taivaasta todella tummaa. Aivan kuin kuvia olisi photoshopattu jo kamerassa. Ikävä vain, että suodatin vie valovoimaa, joka sisäkuvissa on ongelma.

Kotiin palattuani vekslasin EF-RF-adapteria, ei vaikutusta. Kunnes sitten yhtäkkiä se irtosikin, mutta vaati tavallista enemmän voimaa. Valitettavasti en osaa antaa ohjetta saman ilmiön kohteeksi joutuvalle.

Sähköinen suljin

Vielä yksi asia: sähköinen suljin tuottaa helposti ikäviä yllätyksiä. Keinovalosta tulee kuviin raitoja ja nopea liike saattaa vääristyä, myöskään salama tai välkynnänesto eivät toimi. Varmuuden vuoksi olen alkanut käyttää sitä vain kirkkaassa auringonpaisteessa. Siellä siitä on tosin vähiten hyötyä.

Keväällä sirkuksen led-valoista jäi kuviin ikäviä vaakaraitoja, vaikka käytössä oli vain sähköinen 1. verho (ei siis täysin sähköinen suljin).

Vaakaraitoja esiintyjässä ja kylpyammeessa.

Led-valot voivat tuottaa muitakin yllätyksiä, joita paljas silmä ei havaitse ajoissa.

Pystyraitoja, ilmeisesti liian lyhyestä valotusajasta (1/1000) johtuen.

Nämä ilmiöt eivät tietenkään ole kamerakohtaisia, vaan liittyvät digikameroiden toimintaperiaatteeseen.