Tarkista mobiilisovellusten tilankulutus

Yhden Android-puhelimeni tila alkoi käydä vähiin. Sovellukset antoivat ilmoituksia, joita harvoin enää nykyään näkee: tallennustila lopussa, toimintoa ei voi suorittaa.

Samsungissa on oma avustin (Asetukset > Laitteen ylläpito), jolla voi vapauttaa tilaa ja sulkea turhia prosesseja. Se auttoi vain vähän. Tilaa oli edelleen oudon vähän. Mutta mihin se oli kulunut?

Asetukset > Sovellukset näyttää kaikki asennetut sovellukset aakkosjärjestyksessä. Listan voi kääntää myös kokojärjestykseen (ylänurkasta kolme pistettä > Lajittele koon mukaan), jolloin rohmut selviävät.

Sovellukset koon mukaan.

Listassa on monia yllätyksiä. Facebook (poistettu käytöstä) vie "vain" 213 megatavua, saman verran kuin joskus yhtä lentoa varten asennettu United Airlinesin mobiilisovellus. Jälkimmäisen voisi huoletta poistaa.

Google Play -palvelujen koko 624 megatavua tuntuu yllättävän suurelta. Navigonin vajaa gigatavu on helppo ymmärtää, mutta TripAdvisorin 15,87 gigatavua on täysi ylläri. Mitä ihmettä ohjelma on kaapannut itselleen, kun se on näin lihonut? Ilmeisesti jotain karttoja offline-käyttöön, mutta silti määrä tuntuu hurjalta, kun olen käyttänyt ohjelmaa vain muutaman kerran ulkomailla.

Siivous on onneksi helppoa. Ohjelmaa ei tarvitse poistaa kokonaan. Pelkkä datan tyhjentäminen (Poista tiedot) riittää.

Näin laihtuu TripAdvisor.

Toisessakin Android-puhelimessa oli yllätys: Hesarin sovellus kulutti lähes gigatavun.

Heari 0,93 gigatavua.

Ei mitään käsitystä, mihin Hesari oli tarvinnut 389 megatavua välimuistia ja 450 megatavua datatilaa. Olin ladannut vain kaksi artikkelia ja sovelluksen omista asetukista päätellen näköislehden automaattinen lataus oli pois käytöstä.

Lehtien lataus pois päältä.

Valitsin varmuuden vuoksi Poista ladatut lehdet ja tyhjensin sen jälkeen sovelluksen muistitilan, ja näin Hesarikin oli laihdutettu:

Uusi koko 161 megatavua.

Näistä esimerkeistä päätellen Androidin automatiikkaan tai puhelimen omiin siivouskomentoihin ei kannata luottaa, vaan tilasyöpöt sovellukset pitää etsiä käsityönä ja tyhjentää tarvittaessa itse.

iPhonessa näytti olevan myös turhia jättikokoisia sovelluksia (kuka käyttää GarageBandia iPhonessa?):

GarageBand hukkaa 1,57 gigatavua, hui!

Puhelimessa on kuitenkin mahdollisuus siirtää tilasyöppöjä sovelluksia automaattisesti pilveen. Toiminto onkin tarpeen, sillä iPhoneja on myyty täysin naurettavilla muistimäärillä.

Siirrä sivuun (ts. pilveen).

Kannattaa siis tarkistaa sovellusten tilankäyttö myös iPhone-puhelimissa.

Myös DNA 4G kyykkää iltaisin

Pari viikkoa sitten kokeilin Elisan 4G-yhteyden nopeutta ja huomasin, että se toimii parhaiten öisin. Toimisiko DNA:n verkko paremmin?

Kyllä toimii, ainakin nopeuksien puolesta. Mittausten keskiarvoksi tulee 84 megabittiä (download) ja 30 megabittiä (upload) sekunnissa. Arvot ovat lähellä tavallista 100 megabitin valokuitua. Upload jää vain kolmasosaan, mutta peruskäyttäjälle latausnopeus onkin tärkeämpi.

Seuraavassa kuvassa on nopeus mitattuna puolen tunnin välein 6-8.11.2019 (keskiviikko-perjantai). Käyrä loppuu lauantaiaamuun, mutta palataan siihen myöhemmin.

DNA 4G-nopeus 6-8.11.2019

Maksiminopeuksia ei voi suoraan verrata Elisan 4G-liittymään, joka on ostettu vain 50 megabitin nopeudelle. Huippunopeutta oleellisempia ovat nopeuden vaihtelut, ja siinä tulos on yhtä lohduton: DNA kyykkää iltaisin huippukuormituksen aikana aivan kuten Elisakin.

Positiivista on, että alinkin mitattu latausnopeus (7.11. klo 20:47) on 8,4 megabittiä sekunnissa, mikä ei ole suorastaan huono. Seuraavat minimit ovat 8,8 Mbit/s (klo 22:17), 8,99 Mbit/s (klo 22:47) sekä 11,54 Mbit/s (21:47). Mittaukset on tehty puolen tunnin välein eli 17 ja 47 minuuttia yli tasatunnin. Suurin yksittäinen nopeus oli 9.11. (lauantaiaamu) klo 5:47 mitattu 156,3 Mbit/s.

Upload-nopeus säilyy DNA:lla Elisaa tasaisempana, siellä minimiarvo oli 10,8 Mbit/s (8.11. klo 21:47) ja maksimi 45,43 Mbit/s (7.11. klo 5:17).

Myös verkkoviive (ping) pysyy Elisaa paremmin vakiona, mutta 50 millisekunnin molemmin puolin pyörivät arvot ovat korkeahkoja.

DNA 4G verkkoviive pysyy lähes vakiona.

Tunneittain siirtonopeuksissa nähdään sama ilmiö kuin Elisalla:

Verkko toimii parhaiten yöllä.

Download+upload päällekkäin pinottuna:

Huippunopeus aamulla klo 5-6.

Nopeudet nousevat puolesta yöstä alkaen ja ovat huipussaan kello viisi aamuyöllä. Kello 7-9 nopeus laskee hieman, ilmeisesti kotien aamutoimien ja työmatkalaisten vuoksi, mutta todellinen pudotus tapahtuu kello 14 ja uudelleen kello 20. Aika 20-23 on kaikkein ruuhkaisinta. Pahimmillaan nopeus putoaa alle 1/15 maksimiarvostaan, keskiarvo näinä illan ruuhkatunteina on 26/20 megabittiä sekunnissa eli latausnopeus noin viidesosa maksimista.

Tein uuden mittauksen viikonloppuna (lauantaiaamusta maanantaiaamuun).

DNA 4G viikonloppuna.

DNA 4G verkkoviive.

Nyt alimmat latausnopeudet ovat 6,79 Mbit/s (su-ilta klo 22:47), 7,6 Mbit/s (la-ilta 21:47) sekä 8,95 Mbit/s (su-ilta 19:47).

Tulokset ovat kiinnostavia, mutta niitä ei pidä yleistää. Operaattorien nopeudet riippuvat asiakasmääristä ja tukiasemien sijainnista sekä kapasiteetista, joten toisessa paikassa mittaukset saattaisivat antaa erilaisia tuloksia.

Iltaisin romahtava nopeus on tyypillinen kaupunkialueen ilmiö. Maaseudulla käyttäjiä on vähemmän, joten nopeus saattaa säilyä hyvänä iltaisinkin -- ainakin lomakausien ulkopuolella.

Lisäys 12.11.2019:

Ajoin testiä maanantaina 11.11.2019 viiden minuutin välein, jolloin syntyy tarkempi kuva verkon nopeusvaihteluista.

Verkon nopeus maanantaina 11.11.2019 mitattuna 5 minuutin välein

Selvyyden vuoksi latausnopeuteen on piirretty liukuva 12 pisteen (1 h) keskiarvo. Se osoittaa verkon nopeuden laskevan tasaisesti, kunnes pohja saavutetaan noin klo 21.30. Sen jälkeen nopeus alkaa taas nousta, laskeakseen uudelleen noin 22.30-23.30 välisenä aikana (iltatoimet tehty?).

Huomaa, ettei x-akseli ole täyttä 24 tuntia vaan alkaa aamuviideltä ja loppuu ennen kahta yöllä.

Latausnopeus vaihtelee suuresti kellonajan mukaan (pienin 10,66 ja suurin 149,18 Mbit/s), mutta lähetysnopeus pysyy yllättävänkin tasaisena (pienin 13,33 ja suurin 36,89 Mbit/s). Tästä voisi päätellä, että siirtotien häiriöt (ilmakehä, heijastukset) voivat noin puolittaa nopeuden, mutta latausnopeuden lasku johtuu selkeästi siitä, että käyttäjiä on tukiasemaa kohti liikaa (mikä johtopäätös on tietenkin ilmeinen myös käyrän muodon perusteella). Latausnopeuden erot 5 minuutin välein ovat hurjan suuria, mikä kertoo kuormituksen pistemäisyydestä (joku esim. lataa isoa tiedostoa).

Verkkoviive pysyi DNA:lla vakaana koko päivän:

Verkkoviive ei juuri vaihtele päivän aikana.

Vielä Excelin pivot-toiminnolla tehty tuntikohtainen graafi, joka ei kerro mitään uutta, mutta parantaa tietojen luotettavuutta useamman mittauspisteen ansiosta:

Tuntikohtaiset nopeuskeskiarvot

Ruuhkaisimmat tunnit ovat 20-22 eli kellonajat 20.00-22.59.

Peräkkäisten mittausten vertaaminen mahdollistaa vielä erään kiinnostavan laskelman: suurin nopeuden muutos 5 minuutissa on klo 16.37, jolloin nopeus muuttuu 84,71 Mbit/s edellisestä tuloksesta. Muut suuret muutokset ovat klo 11.17 (70,2 Mbit/s), klo 14.07 (64,05 Mbit/s) ja klo 23.12 (61,79 Mbit/s). Luvut kertovat, että nopeus heittelee sattumanvaraisesti kuormituksen mukana.

Miten puhelinten kamerat ovat kehittyneet?

Vanhan E71-kameran kuva näytti säälittävän huonolta tämän päivän kriteereillä katsottuna. Siitä heräsi kiinnostus tutkia, miten älypuhelinten kamerat ovat kehittyneet.

Hankin netin myyntipalstoilta Samsungin Galaxy-sarjan malleja. Se ei ollutkaan ihan helppoa, sillä monella myyjällä on kohtuuton odotus vanhan puhelimensa arvosta. Turha luulla, että kukaan ostaa itselle rakasta 5-10 vuotta vanhaa mallia 100 eurolla, kun kaupasta saa sillä hinnalla uusia ja paljon parempia puhelimia.

Myös vertailukelpoisten kuvien ottaminen osoittautui vaikeaksi. Marraskuisessa Suomessa kuvia ei voi ottaa ulkona, koska olosuhteet vaihtelevat liiaksi. Päädyin kuvaamaan toimiston hyllyä ja laitoin puhelimet jalustalle. Sekin osoittautui hankalaksi, sillä Samsungin puhelimissa on malleista riippuen erilaisia painikkeita ja muotoiluja, joiden vuoksi niitä oli mahdoton saada edes jalustalla täsmälleen samaan asentoon.

Otin testikuvat kahden loisteputken valossa ja 5 sekunnin ajastimella, jotta sormen tökkäys ei saisi kuvaa tärähtämään. HDR-toiminnot oli kytketty pois, valittu mahdollisuuksien mukaan 16:9 kuvasuhde ja muut asetukset automatiikalla.

Samsung S4 -puhelinta en onnistunut hankkimaan ajoissa. Jos saan sellaisen myöhemmin käsiini, lisään tiedot tähän vertailuun.  Samsung S4 ja N9 kuvat lisätty 9.12.2019.

Samsung-puhelinten kameroiden ominaisuuksia (testikuvalla)

Taulukosta havaitaan, että S5-S6-malleissa oli lähes 16 megapikseliä, mutta sen jälkeen pikselien määrästä on tingitty laadun parantamiseksi. Objektiivin valovoima on parantunut (pienempi luku), mutta jostain syystä S9:n automatiikka nostaa mieluummin ISO-arvoa ja valitsee pienemmän aukon 2,4 (maksimi olisi 1,5).

Kinovastaavuus kertoo objektiivin polttovälin lyhentyneen, jolloin kuva-alaan mahtuu enemmän. RAM-muistin määrä ei liity kuvanlaatuun, se kertoo vain työmuistin nelinkertaistuneen kuudessa vuodessa.

Alkuperäiset kuvatiedostot (joita blogialusta tosin pienentää ja pakkaa uudelleen) näyttävät yllättävänkin samalta ottaen huomioon, että välissä on kuuden vuoden kehitys. Vain S6:n kuva pistää silmään liian lämpimän valkotasapainon vuoksi.

Samsung S3 (2012)

Samsung S4 (2013)

Samsung S5 (2014)

Samsung S6 (2015)

Samsung S7 (2016)

Samsung S8 (2017)

Samsung S9 (2018)

Kun kuvia tarkastellaan lähempää, erot ovat selvät. Blogialusta skaalaa leikkeet samankokoisiksi, vaikka ne ovat erikokoisia kameroiden tarkkuudesta johtuen.

S3 on epätarkka ja kohinainen:

S5 kuva on tarkka, mutta kohinaa on runsaasti:

S6 kuva on kellertävä:

S7 kuva on terävöity:

S8:

S9 on paras, kontrasti on hyvä ja kohinaa tuskin huomaa:

Kameran kyvyt punnitaan mustissa sävyissä ja vähässä valossa. Toinen leike on ylähyllyltä.

S3 kohinanpoisto hävittää yksityiskohtia:

S5 kohisee vielä enemmän:

S6:

S7:

S8:

S9:

Mallien S7 ja S8 kameroiden välillä on vain vähän eroa, mutta parannus S8:n ja S9:n välillä on huomattava.

Vaikka kuvien subjektiivinen laatu paranee joka versiossa, yksityiskohtien määrä ei lisäänny. Pienet tekstit ovat parhaiten luettavissa S5-kamerassa sen suuremman pikselimäärän vuoksi. Kuvanlaadun parannus on saavutettu pitkälti kameran sisäisellä kuvankäsittelyllä, joka liioittelee korjauksia hieman silmää miellyttääkseen.

Samsungin päätös laskea S7-mallissa pikselien määrä lähes puoleen edeltävästä mallista kuvanlaadun parantamiseksi on ollut oikea. Yhdeksän megapikseliä on riittävä tarkkuus melkein mihin käyttöön tahansa. Kohina häiritsee enemmän ja huonosti pakkautuvana se kasvattaa kuvatiedoston kokoa.

Vertailun vuoksi vielä iPhone SE (2016):

iPhone SE F 2.2, ISO 160, 1/33 s.

Nokia N8 (2010):

Nokia N8 F 2.8, ISO 157, 1/17 s.

Nokia N9 (2011):

Nokia N9 F 2.2, ISO 528, 1/33 s.

Nokia N73 (2006):

Nokia N73, F 2.8, ISO 200, 1/17 s.

Vanha Samsung tuntuu yhä hyvältä kädessä

Ostin halvalla vanhan Samsung S5-puhelimen ja yllätyin, miten hyvältä se tuntuu kädessä. Keväällä 2014 esitelty puhelin on nykytrendin vastaisesti kulmikas (nurkat pyöristetty, mutta sivulta katsoen neliskanttinen) ja siinä on paksut reunat näytön ympärillä, mutta juuri siksi puhelimesta saa tukevan otteen eikä tarvitse pelätä, että sormet aiheuttavat haamupainalluksia.

Samsung S5 tuntuu yhä hyvältä.

Nykyiset huippumallit maksavat yli tuhat euroa ja ovat kädessä liukkaita kuin saippua. Ne vaativat lompakkomallisen suojakuoren ympärilleen. S5:n takakuori on muovia nykyisten lasikuorien sijaan, joten se kestää.

Omasta blogistani löytyy Samsung S5 -kokemuksia kesältä 2014, mutta näin viisi vuotta myöhemmin joitakin asioita katsoo uudesta perspektiivistä. Esimerkiksi irrotettava akku olisi tänään tervetullut ominaisuus. Mekaaninen koti-painike tuntuu hyvältä, vaikka viekin vähän tilaa näytön alareunasta.

Ominaisuuksien valossa S5 on yllättävän moderni. Siinä on mm. NFC, Android Beam, sormenjälkilukija (tosin alkeellinen), Glonass-paikannustuki ja ilmanpaineanturi. Jopa 4K-video löytyy. Tämä saa kysymään, mitä oleellista uutta älypuhelimiin on viidessä vuodessa tullut -- lähinnä isompi näyttö ja parempi kamera sekä langaton lataus?

Jos S5:ssä olisi enemmän muistia ja parempi kamera, olisi houkutus ottaa se uudelleen ykköspuhelimeksi. Hyötykäyttöön ei tarvita huipputarkkaa, reunasta reunaan ulottuvaa näyttöä, eikä sulavaan pelikokemukseen pystyvää prosessoria. Nyt puhelin jää nostalgiaesineiden laatikkoon, jossa on ennestään jo täyttä.

Kuvan puhelin on palautettu oletusasetuksiin, mutta siitä näkyy käyttöliittymän muuttuminen (käytössä Android 6.0). Aikoinaan Androidin vimpaimia (widget) pidettiin etuna, joka iPhoneista puuttui. Vimpainten ansiosta pystyi näkemään sään, uutisotsikot, urheilutulokset tai paljon muuta ajankohtaista tietoa ilman, että sovellusta piti käynnistää lainkaan.

Kuvan puhelimessa on iso säävimpain ja sen alla Googlen hakuvimpain. Muilla sivuilla on omat, valmiit vimpaimet, jotka odottavat vain asetusten täyttämistä.

Nykyisissä Androideissa vimpaimet on liki unohdettu. Kellonaika näkyy numeroina ja sää pienenä symbolina. Googlen hakukentän lisäksi muita vimpaimia ei oletusarvona olekaan käytössä. Ne pitäisi itse osata lisätä.

Vanhassa S3-puhelimessa vimpainten valikoima näkyi erillisellä painikkeella, mikä houkutteli ottamaan niitä käyttöön:

Android 4.3 näytti vimpainvalikoiman erillisellä painikkeella.

Ilmeisesti vimpaimet jäivät pois suosiosta, koska ne syövät tilaa näytöltä, joka täyttyy sovellusten kuvakkeista. Ehkä vimpainten päivitys kulutti myös akkua. Sovelluskehittäjät panostivat mieluummin sovelluksiin kuin vimpaimiin. Androidin näytöistä tuli iPhonen tapaan kuvakekokoelmia.

On muuten mainio asia, että Android-puhelimen pystyy ottamaan käyttöön kieltäytymällä kaikista Googlen palveluista. Yhtään tiliä ei tarvitse perustaa.

iPhonessa vastaava ei onnistu. Ellen väärin muista, nykyisiä malleja ei pysty edes ottamaan käyttöön ilman sim-korttia, saati sitten ilman AppleID-tiliä ja tietojen luovutusta Applelle. 

Canon RF 70-200 pikakokeilussa

Sain viikonlopuksi lainaan ensimmäisen Suomeen tulleen Canonin RF-sarjan 70-200-objektiivin. Se on uusin versio kaikkien Canon-kuvaajien rakastamasta 70-200 F2.8 -putkesta, joka itselläni on kiertänyt mukana jokaisella matkalla jo yli 10 vuoden ajan. Itselläni on II-malli (sitä ennen oli I), uusimpaan III:een en kuitenkaan päivittänyt koska erot olivat tiettävästi vain linssien pinnotteissa.

Marraskuinen Suomi ei tarjoa juurikaan mahdollisuuksia ulkokuvaukseen, mutta kokeilin objektiivia Canon R -rungossa kahdessa eri tilaisuudessa: kirkkokonsertissa Paavalin kirkossa sekä Sirkus Finlandian 2019 -kauden viimeisessä esityksessä. Kuvat löytyvät tämän tekstin lopusta.

Helmikuussa 2019 julkistettu objektiivi tulee toimituksiin joulukuussa 2019.

Teknisistä seikoista kiinnostuneet löytävät tietonsa muualta, tässä listaan vain omakohtaisia havaintoja. Niistä ensimmäinen on paino.

Uusi versio on selvästi kevyempi kuin vanha II-malli. Numeroina ero ei tunnu suurelta (1329 vs. 1752 grammaa), mutta kädessä sen huomaa oitis. Ero on samanlainen kuin 300 F 2.8 I- ja II-versioiden välillä.

Ero korostuu, kun perään laitetaan R-runko, joka itsessään painaa 704 grammaa (kaikki mittaukset hihnan ja vastavalosuojan kanssa, omalla keittiövaa'alla, joten luvut voivat hieman poiketa virallisista tiedoista). R+RF painaa 2033 grammaa, 5Dm3+EF painaa 2784 grammaa ja 1DX2+EF 3354 grammaa. Siinä erot alkavat jo tuntua!

RF-versio näyttää pieneltä, koska objektiivi pitenee telepäässä. Täyteen 200 milliin venytettynä ero vanhaan on pieni. Ratkaisu epäilyttää, sillä muuttuva pituus on altis imemään pölyä ja liikkuvat osat lisäävät aina vikatodennäköisyyttä. Vanha EF-versio on kuin tankki, se tuntuu kestävän mitä tahansa.

RF 70-200 näyttää selvästi pienemmältä.

Telepäässä vastavalosuojan kanssa ero on mitättömän pieni.

Lyhyydestä on lähinnä se hyöty, että putki mahtuu kameralaukkuun pystyssä, kun EF-versio pitää laittaa vaakaan. Toisaalta RF-versio on hieman paksumpi, vaikka molemmissa onkin sama suodinkierre.

Vastavalosuoja on uusittu, siinä on luukku suodattimen pyörittämistä varten. Jos suojan kääntää nurinpäin, sormet eivät enää mahdu zoomaamaan. Toimiva alue on noin 120-200 milliä. Käytännössä suojan joutuu irrottamaan kokonaan, mikä lisää hukkaamisvaaraa.

Kytkimet ovat likimain ennallaan.

Lyhin tarkennusetäisyys on nyt vain 70 senttiä, kun se vanhassa oli 120 senttiä. Kytkimet ovat samat, vakaimeen on tullut muiden uusien versioiden tapaan III-asento. Uutta on vipu, joka lukitsee objektiivin lyhyeksi ja estää valumisen.

Takatulppa on muiden RF-mallien tavoin ärsyttävä, koska sen saa paikalleen vain yhdessä asennossa, mikä on merkitty tulppaan lovella. Ainakin lainakappaleessa oli musta linssinsuoja, mikä näyttää hassulta lähes valkoisen objektiivin nokalla.

Käsintarkennus onnistuu, mutta on by-wire-tyyppinen. Lisäksi lähinnä objektiivin kaulaa on vielä ylimääräinen rengas, jonka toiminnan voi valita kamerasta. Jalustapannan irrotusmekanismi on uusittu.

Hämmästyttävintä objektiivissa on sen tarkennus. Se nappaa kohteeseen lähes silmänräpäyksessä ja täysin äänettömästi. Ero vanhaan EF-malliin on tuntuva. Kuvanvakain on sekin hiljaisempi, mutta ei aivan äänetön. Vakaimen tehossa en silmämääräisesti huomannut eroa.

RF-versio on 70-millisenä hieman laajempi kuin edeltäjänsä ja vastaavasti telepäässä muutama milli jää puuttumaan. Ero ei ole suuri.

Testikuvat otettu kameran pienimmällä jpeg-koolla, tarkoituksena havainnollistaa vain polttovälejä (ei kuvanlaatua):

EF 70-200 mm F2.8 ISO 400 70 mm

RF 70-200 mm F2.8 ISO 400 70 mm

EF 70-200 mm F2.8 ISO 400 200 mm

RF 70-200 mm F2.8 ISO 400 200 mm

Kuvanlaatu on mainio, mutta niin se oli jo EF-versiossakin. Telepäässä kuvan terävyys on entisestään parantunut.

Vain hinta hirvittää. Canonin tiedotteessa svh-hinnaksi ilmoitettiin 3720 euroa, mutta Rajalan verkkokaupassa ennakkotilaushinta näyttää olevan "vain" 3079 euroa.

Kuvat on otettu ISO 6400 ja täydellä aukolla.