Canon RF 70-200 pikakokeilussa

Sain viikonlopuksi lainaan ensimmäisen Suomeen tulleen Canonin RF-sarjan 70-200-objektiivin. Se on uusin versio kaikkien Canon-kuvaajien rakastamasta 70-200 F2.8 -putkesta, joka itselläni on kiertänyt mukana jokaisella matkalla jo yli 10 vuoden ajan. Itselläni on II-malli (sitä ennen oli I), uusimpaan III:een en kuitenkaan päivittänyt koska erot olivat tiettävästi vain linssien pinnotteissa.

Marraskuinen Suomi ei tarjoa juurikaan mahdollisuuksia ulkokuvaukseen, mutta kokeilin objektiivia Canon R -rungossa kahdessa eri tilaisuudessa: kirkkokonsertissa Paavalin kirkossa sekä Sirkus Finlandian 2019 -kauden viimeisessä esityksessä. Kuvat löytyvät tämän tekstin lopusta.

Helmikuussa 2019 julkistettu objektiivi tulee toimituksiin joulukuussa 2019.

Teknisistä seikoista kiinnostuneet löytävät tietonsa muualta, tässä listaan vain omakohtaisia havaintoja. Niistä ensimmäinen on paino.

Uusi versio on selvästi kevyempi kuin vanha II-malli. Numeroina ero ei tunnu suurelta (1329 vs. 1752 grammaa), mutta kädessä sen huomaa oitis. Ero on samanlainen kuin 300 F 2.8 I- ja II-versioiden välillä.

Ero korostuu, kun perään laitetaan R-runko, joka itsessään painaa 704 grammaa (kaikki mittaukset hihnan ja vastavalosuojan kanssa, omalla keittiövaa'alla, joten luvut voivat hieman poiketa virallisista tiedoista). R+RF painaa 2033 grammaa, 5Dm3+EF painaa 2784 grammaa ja 1DX2+EF 3354 grammaa. Siinä erot alkavat jo tuntua!

RF-versio näyttää pieneltä, koska objektiivi pitenee telepäässä. Täyteen 200 milliin venytettynä ero vanhaan on pieni. Ratkaisu epäilyttää, sillä muuttuva pituus on altis imemään pölyä ja liikkuvat osat lisäävät aina vikatodennäköisyyttä. Vanha EF-versio on kuin tankki, se tuntuu kestävän mitä tahansa.

RF 70-200 näyttää selvästi pienemmältä.

Telepäässä vastavalosuojan kanssa ero on mitättömän pieni.

Lyhyydestä on lähinnä se hyöty, että putki mahtuu kameralaukkuun pystyssä, kun EF-versio pitää laittaa vaakaan. Toisaalta RF-versio on hieman paksumpi, vaikka molemmissa onkin sama suodinkierre.

Vastavalosuoja on uusittu, siinä on luukku suodattimen pyörittämistä varten. Jos suojan kääntää nurinpäin, sormet eivät enää mahdu zoomaamaan. Toimiva alue on noin 120-200 milliä. Käytännössä suojan joutuu irrottamaan kokonaan, mikä lisää hukkaamisvaaraa.

Kytkimet ovat likimain ennallaan.

Lyhin tarkennusetäisyys on nyt vain 70 senttiä, kun se vanhassa oli 120 senttiä. Kytkimet ovat samat, vakaimeen on tullut muiden uusien versioiden tapaan III-asento. Uutta on vipu, joka lukitsee objektiivin lyhyeksi ja estää valumisen.

Takatulppa on muiden RF-mallien tavoin ärsyttävä, koska sen saa paikalleen vain yhdessä asennossa, mikä on merkitty tulppaan lovella. Ainakin lainakappaleessa oli musta linssinsuoja, mikä näyttää hassulta lähes valkoisen objektiivin nokalla.

Käsintarkennus onnistuu, mutta on by-wire-tyyppinen. Lisäksi lähinnä objektiivin kaulaa on vielä ylimääräinen rengas, jonka toiminnan voi valita kamerasta. Jalustapannan irrotusmekanismi on uusittu.

Hämmästyttävintä objektiivissa on sen tarkennus. Se nappaa kohteeseen lähes silmänräpäyksessä ja täysin äänettömästi. Ero vanhaan EF-malliin on tuntuva. Kuvanvakain on sekin hiljaisempi, mutta ei aivan äänetön. Vakaimen tehossa en silmämääräisesti huomannut eroa.

RF-versio on 70-millisenä hieman laajempi kuin edeltäjänsä ja vastaavasti telepäässä muutama milli jää puuttumaan. Ero ei ole suuri.

Testikuvat otettu kameran pienimmällä jpeg-koolla, tarkoituksena havainnollistaa vain polttovälejä (ei kuvanlaatua):

EF 70-200 mm F2.8 ISO 400 70 mm

RF 70-200 mm F2.8 ISO 400 70 mm

EF 70-200 mm F2.8 ISO 400 200 mm

RF 70-200 mm F2.8 ISO 400 200 mm

Kuvanlaatu on mainio, mutta niin se oli jo EF-versiossakin. Telepäässä kuvan terävyys on entisestään parantunut.

Vain hinta hirvittää. Canonin tiedotteessa svh-hinnaksi ilmoitettiin 3720 euroa, mutta Rajalan verkkokaupassa ennakkotilaushinta näyttää olevan "vain" 3079 euroa.

Kuvat on otettu ISO 6400 ja täydellä aukolla.