torstai 26. maaliskuuta 2020

Live Transcribe muuntaa sanelun lennossa tekstiksi

Googlen Live Transcribe on näppärä ohjelma, joka muuntaa sanelun lennossa tekstiksi. Se tukee yli 70 kieltä, myös suomea. Ohjelma on tarkoitettu heikosta kuulosta kärsiville, koska sen avulla pystyy seuraamaan ihmisten keskustelua. Mutta se sopii paljon muuhunkin.

Parasta ohjelmassa on sen käytön helppous. Ei tarvitse kuin käynnistää, ja ohjelma on valmis. Sanelua ei tarvitse sammuttaa eikä käynnistää, se tekee kaiken automaattisesti. Ohjelma tunnistaa myös mikrofoniin käyvän tuulen sekä yskän.

Valmiina kuunteluun.
Kun puhe alkaa, ohjelma muuttaa sen tekstiksi automaattisesti:

Sanelua Hesarin uutisesta.
Teksti säilyy ohjelmassa kolme vuorokautta. Sitä ei tarvitse erikseen tallentaa, mutta kiinnostavat kohdat voi kopioida leikepöydän kautta toiseen sovellukseen.

Oletusarvona on valkoinen teksti mustalla pohjalla, mutta sen voi kääntää. Fonttikokoa voi säätää, kuvassa on pienin (!) vaihtoehto. Koska ohjelma on tarkoitettu apuvälineeksi, tekstin on oltava riittävän isoa.

Kieliä voi valita kaksi, jolloin se litteroi esimerkiksi suomea ja englantia sekaisin (tai ruotsia). Oletusarvona on vain yksi kieli, suomi.

Testasin ohjelmaa toistamalla hallituksen tiedotustilaisuudesta Sanna Marinin ja Ohisalon puhetta. Molemmat puhuvat selkeästi ja sanojen välillä on jopa epäluonnollisen pitkiä välejä. Tulokset olivat sekä hämmästyttävän hyviä että yllättävän huonoja.

Ministeri puhuu, ohjelma tekstittää.
Tekstimuunnos on mielenkiintoinen, sillä teksti "elää" taaksepäin, kun tulkki analysoi asiayhteyttä ja käy vaihtamassa vanhoja sanoja uusiin.

Ministerien puhe tallentui ymmärrettävästi, mutta lauseiden ja sanojen vaihtokohdat ovat yhä ongelmallisia.

Tekoäly ei oikeasti ole älyä. Ilmeisesti Google yrittää koko ajan löytää jo aiemmin käännetyistä teksteistä sopivia vastineita, mikä tuottaa yllätyksiä. Yksi sellainen näkyy kuvassa:

"Oliko se sitten tämä?"
Jostain ohjelma keksii lisätä väliin "Oliko se sitten tämä?" -kysymyksen, vaikka mitään sen kaltaistakaan ei esiintynyt puheessa.

Paikoin tekstitys menee täysin oikein. Esimerkiksi peruspalveluministeri Kiuru kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, ei lintulajina.

Ministeri Kiuru isolla K:lla.
Toisaalta iso alkukirjain tulee myös väärään kohtaan:

"Ei siis Anna eduskunnalle"
Tässä tilanteessa anna ei ole naisen nimi vaan verbi.

Yksi ongelma on siinä, että valmistellussakin puheessa ihmiset takeltevat ja sotkevat sanoja, haastatteluista puhumattakaan. Korva osaa ohittaa ne ja korjata virheet ilman, että kiinnitämme edes huomiota koko asiaan, mutta ohjelma ottaa kaiken kirjaimellisesti ja tulkinta menee helposti sekaisin.

Kaiken kaikkiaan Live Transcribe on näppärä apu esimerkiksi omia saneluita varten. Siitä on apua myös kun halutaan esimerkiksi tekstiä kirjan sivulta sähköiseen muotoon: luetaan teksti ääneen ja korjataan ne muutamat virheet, joita tunnistus tekee. Useimmille nopeampi ja helpompi tapa kuin koko tekstin kirjoittaminen näppäimistöltä, jos skanneria ja OCR-ohjelmaa ei ole saatavilla.

Live Transcribe toimii vain Androidissa. iPhone-versiota ei ole. Ehkä jokin toinen sovellus täyttäisi tarpeen? Samsungilla ja muilla puhelinvalmistajilla on omia saneluohjelmia, mutta ne eivät yleensä tue suomen kieltä.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Fonecta Caller ei toimi iPhonessa

Fonecta Caller on näppärä ohjelma, sillä se näyttää usein soittajan nimen, vaikka puhelu tulisi vieraasta numerosta. Siis näin:

Fonecta Caller näyttää vieraan soittajan nimen.
Yrityksen liittymistä soitettaessa näkyy usein sekä yrityksen että henkilön nimi, mainio apuväline niille, joilla on huono nimimuisti tai jos soittajan esittäytyminen käy liian nopasti.

Androidille ohjelman voi ladata täältä. Käyttö vaatii rekisteröitymisen palvelun käyttäjäksi ja tavan mukaan ohjelma kyselee oikeuksia osoitekirjaan, joten tietosuojastaan huolestuneen kannattaa olla tarkkana tai jättää sovellus asentamatta. Omasta mielestäni hyöty ylittää riskit.

Vaihdoin pitkästä aikaa ykköspuhelimeksi uusimman iPhonen (Pro 256 Gt) ja yllätyin, ettei ohjelma toiminutkaan siinä. Lataussivulla App Storessa ohjelma on saanut arvosanan 1,7, mikä kertoo suuresta tyytymättömyydestä. Moni muukin on pettynyt ohjelmaan.

Ohjelman yleisellä kotisivulla sanotaan "Kun tuntematon numero soittaa, katso Fonecta Callerista kenen numero on kyseessä. Android-puhelimilla jopa näet soittajan tiedot etukäteen, ennen kuin vastaat puheluun."

Hämäävästi soittajan tunnistusta kehutaan myös ohjelman alkusivulla, vaikka toisessa lauseessa se rajoitetaan Android- ja Windows Phone-malleihin. Miksi iOS-versio mainitsee tunnistuksen?

Fonecta Caller alkunäyttö mainitsee tunnistuksen.
Näistä voi päätellä, ettei tärkein ominaisuus toimi iPhonessa, mutta asiasta vallitsee silti epätietoisuutta. Nettikommenteissa osa käyttäjistä kertoo ohjelman toimivan, kunhan antaa sille pääsyn soittotietoihin iOS:n asetuksissa:

iPhonessa Fonecta Caller vaatii tunnistusluvan
Mutta tämäkään ei saa ohjelmaa toimimaan kuten Androidissa, sillä tietoturvasyistä iOS estää sovellusta saamasta tietoa saapuvasta puhelusta. iOS antaa mahdollisuuden vain listaan, joka ladataan etukäteen sovelluksen muistiin, ja josta saapuvan puhelun soittajatieto poimitaan. Ilmeisesti tämä saa osan käyttäjistä uskomaan, että Fonecta Caller toimii iPhonessa, mutta se vesittää ohjelman hyödyllisimmän ominaisuuden, joka on ventovieraiden numeroiden tunnistus.

Parempi kuin ei mitään: iOS-haku jälkikäteen
Puhelun jälkeen numeron voi kopioida leikepöydälle, ja kun vaihtaa Fonecta Calleriin, ohjelma tunnistaa, että leikepöydällä on puhelinnumero ja kysyy automaattisesti, halutaanko hakea sen tiedot. Parempi kuin ei mitään, mutta varsinainen juju olisi tietää soittaja ennen vastaamista. Tällaisena Callerista on iloa vain vastaamatta jääneiden soittajien tunnistamiseen.

Tietoturvaan vetoamalla voi estää ja kieltää mitä tahansa. Vaikka iPhone on tietoturvamielessä rajoitettu, se ei ole estänyt vakoiluohjelmien tekemistä. Niiden uhreiksi ovat joutuneet niin yritysjohtajat kuin poliittisen vainon kohteetkin.

Onko perusteltua kieltää sovellusta tunnistamasta soittavaa numeroa? Vaikea sanoa. Voisi kuvitella, että jokin urkintaohjelma voisi salaa seurata saapuneita ja soitettuja numeroita, ja raportoida ne eteenpäin. Totta, tässä olisi riskinsä, mutta jos luvan voisi itse antaa vain luotetuille ohjelmille, olisiko hyöty kuitenkin suurempi?

Edes Android-puhelimissa asia ei ole yksinkertainen, sillä Fonecta Caller ei toimi kunnolla kaikissa puhelimissa. Androidissa oikeuksia on kiristetty jälkikäteen niin, että esimerkiksi toimivaa puheluiden nauhoitusohjelmaa alkaa olla vaikea löytää. Se on harmi. Käyttäjän pitäisi itse voida valita, haluaako ottaa pienen riskin. 

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Canon superzoomi RF 24-240

En ole superzoomien ystävä. Objektiivit, jotka venyvät telepäässä yli 200 milliin ja laajanevat toisessa päässä alle 30:n millin ovat aina kompromisseja, joissa valovoima ja suorien linjojen piirto kärsivät.

Yleensä superzoomeja myydään aloitteleville käyttäjille, jotka haluavat vain yhden, kaikkeen kelpaavan objektiivin. Ummikko-ostajiin vetoaa zoomaussuhteen maksimointi: mitä laajempi alue, sitä parempi. Kymmenkertainen on jo hyvä, mutta enemmänkin saisi olla.

Superzoomeille on toki käyttöä. Hankalissa olosuhteissa objektiivin vaihto voi olla mahdotonta tai altistaa kennon hiekalle ja pölylle. Matkalla olisi mukava pärjätä yhdellä lasilla, vaikka se painaakin vähän enemmän.

Ei iso, mutta ei ihan pienikään. Runko näyttää mitättömältä lasin perässä.
Kun Canon tarjosi mahdollisuutta lainata uutta RF 24-240-lasia, kiinnostukseni heräsi. Olisiko EOS R tehnyt taikoja myös superzoomeille? Canon RF 24-240mm f/4-6.3 IS USM on RF-lasiksi kohtuuhintainen (n. 1090 euroa), mutta harrastajalle hintava. Polttovälialue kattaa melkein kaikki mahdolliset tilanteet.

Muut tekniset tiedot lyhyesti: kuvanvakain, 72 millin suodinkierre, painoa 750 grammaa, lähin tarkennusetäisyys 50 senttimetriä. Yhdessä objektiivi ja EOS R painavat 1360 grammaa eli vähemmän kuin 70-200 F 2.8 IS yksinään (1480 g). Aukko on F4 24 mm, F4,5 35 mm, F5 50 mm, F5,6 70-110 mm ja 110:stä eteenpäin F6,3.

Objektiivin kokonaispituus kaksinkertaistuu siirryttäessä 24 millistä 240 milliin:

EOS R ja 24-240 lyhyenä.
Canon EOS R ja 24-240 teleasennossa.
Ohjelmoitava säätörengas (control ring) toimii joko säätimenä tai tarkennuksessa. Lukitusvipu estää objektiivin valumisen. Muiden RF-putkien tapaan tarkennus on äänetön ja erittäin nopea, myös vakain oikein tehokas.

Rengas toimii joko säätimenä tai tarkennuksessa.
Tarkoitukseni oli ottaa lasi mukaan Belgradin-matkalle, mutta päädyin kuitenkin vanhaan 17-40-milliseen ja 70-200-milliseen. Niissä on enemmän kantamista, mutta oma kuvaustyylini suosii matkoilla laajaa päätä. Tilanteet, joissa pitäisi zoomata yli 100 millin, ovat itselleni harvinaisia. Yli kahdensadan ei tarvitse mennä juuri koskaan.

Laajassa päässä milleillä on merkitystä. Seuraavat kuvat on otettu Canonin 17-40-millisellä ja niiden tarkoituksena on vain havainnollistaa polttovälin vaikutusta. Linnoitus 17-millisenä:

17 mm
Sama zoomattuna 25 millin kohdalle:

25 mm
Toinen kuvapari:

17 mm
24 mm
Varsinkin alemmassa kuvaparissa seitsemän lisämilliä tulevat tarpeeseen, koska niiden ansiosta torni mahtuu kokonaisena kuvaan.

Kokeilin 24-240-lasia Helsingin ja Espoon lähiympäristössä. Superzoomin paras puoli on luonnollisesti polttoväli. Samasta paikasta saa hyvin erilaisia kuvia zoomirengasta kääntämällä:

24 mm suoraan kamerasta.
58 mm suoraan kamerasta.
240 mm suoraan kamerasta.
Kuvanlaatu ja kontrasti ovat hyviä, kun kyse on kuitenkin superzoomista, joskin laajassa päässä vinjetointi on isoilla aukoilla selvää.

Laajakulman geometriavirheet ovat suorastaan pahoja. Kameran oma optimoija korjaa ne kuitenkin kokonaan, joten kameran tuottamat jpeg-kuvat ovat mainioita polttovälistä riippumatta.

Pienikokoinen jpeg suoraan kamerasta mahdollisimman vaativilla asetuksilla (täysi aukko, 24 mm; kameraan oli näköjään jäänyt vahingossa +1/3 EV):

F 4.0, 1/80, ISO 1600, 24 mm
Valkotasapainoa lukuunottamatta kuva näyttää hyvältä. Pienemmällä aukolla nurkat kirkastuvat jonkin verran.

F 8, 1/20, ISO 1600, 24 mm
100 millin kohdalla:

F 6,3, 1/30, ISO 1600, 100 mm
Ja täysi 240-millin zoomaus:

F 6,3, 1/25, ISO 1600, 240 mm
Raw-kuvissa korjaukset täytyy tehdä itse ja sitä varten päivittää ohjelmat cr3-tiedostoja tukeviin versioihin. Itse pitäydyn vielä Lightroom 6.14-tasolla, joten joudun käyttämään Adoben DNG-muunninta.

Se tuottikin yllätyksen: muuntimen läpi ajettuna raw-kuvaan ilmestyvät sysimustat nurkat, jotka eivät riipu aukon suuruudesta. Nurkista pääsee eroon vain zoomaamalla hieman. Canonin omalla DPP:llä nurkkia ei näy, sillä ohjelma rajaa kuvaa automaattisesti. Kiinnostavaa on, että kuva näkyy kameran omalla näytöllä valmiiksi rajattuna ja geometriavirheet korjattuna silloinkin, kun kuvataan vain raw-kuvia (eikä lainkaan jpegiä).

CR3-kuva muunnettu DNG:ksi ja avattu Photoshopilla, missä pienennös 3360x2240 kokoon ja tallennus jpeg-muotoon:

DNG-versio näyttää mustat nurkat.
Sama kuva suoraan kamerasta jpeg-tiedostona (pienennetty samaan 3360x2240-kokoon Photoshopissa):

Kamera rajaa ja korjaa kuvan jpeg-tiedostoon tallentaessaan.
Vielä sama CR3-kuva avattuna DPP-ohjelmalla ja ohjelmalliset parannukset poiskytkettyinä:

DPP:llä avattu raw-kuva ilman parannuksia
Jos siis kuvaa jpeg-muodossa tai on valmis käyttämään LR/PS/DPP-muunninta virheiden korjaamiseen, objektiivi tuottaa hyvää kuvaa kaikilla polttoväleillä.