Canon superzoomi RF 24-240

En ole superzoomien ystävä. Objektiivit, jotka venyvät telepäässä yli 200 milliin ja laajanevat toisessa päässä alle 30:n millin ovat aina kompromisseja, joissa valovoima ja suorien linjojen piirto kärsivät.

Yleensä superzoomeja myydään aloitteleville käyttäjille, jotka haluavat vain yhden, kaikkeen kelpaavan objektiivin. Ummikko-ostajiin vetoaa zoomaussuhteen maksimointi: mitä laajempi alue, sitä parempi. Kymmenkertainen on jo hyvä, mutta enemmänkin saisi olla.

Superzoomeille on toki käyttöä. Hankalissa olosuhteissa objektiivin vaihto voi olla mahdotonta tai altistaa kennon hiekalle ja pölylle. Matkalla olisi mukava pärjätä yhdellä lasilla, vaikka se painaakin vähän enemmän.

Ei iso, mutta ei ihan pienikään. Runko näyttää mitättömältä lasin perässä.

Kun Canon tarjosi mahdollisuutta lainata uutta RF 24-240-lasia, kiinnostukseni heräsi. Olisiko EOS R tehnyt taikoja myös superzoomeille? Canon RF 24-240mm f/4-6.3 IS USM on RF-lasiksi kohtuuhintainen (n. 1090 euroa), mutta harrastajalle hintava. Polttovälialue kattaa melkein kaikki mahdolliset tilanteet.

Muut tekniset tiedot lyhyesti: kuvanvakain, 72 millin suodinkierre, painoa 750 grammaa, lähin tarkennusetäisyys 50 senttimetriä. Yhdessä objektiivi ja EOS R painavat 1360 grammaa eli vähemmän kuin 70-200 F 2.8 IS yksinään (1480 g). Aukko on F4 24 mm, F4,5 35 mm, F5 50 mm, F5,6 70-110 mm ja 110:stä eteenpäin F6,3.

Objektiivin kokonaispituus kaksinkertaistuu siirryttäessä 24 millistä 240 milliin:

EOS R ja 24-240 lyhyenä.

Canon EOS R ja 24-240 teleasennossa.

Ohjelmoitava säätörengas (control ring) toimii joko säätimenä tai tarkennuksessa. Lukitusvipu estää objektiivin valumisen. Muiden RF-putkien tapaan tarkennus on äänetön ja erittäin nopea, myös vakain oikein tehokas.

Rengas toimii joko säätimenä tai tarkennuksessa.

Tarkoitukseni oli ottaa lasi mukaan Belgradin-matkalle, mutta päädyin kuitenkin vanhaan 17-40-milliseen ja 70-200-milliseen. Niissä on enemmän kantamista, mutta oma kuvaustyylini suosii matkoilla laajaa päätä. Tilanteet, joissa pitäisi zoomata yli 100 millin, ovat itselleni harvinaisia. Yli kahdensadan ei tarvitse mennä juuri koskaan.

Laajassa päässä milleillä on merkitystä. Seuraavat kuvat on otettu Canonin 17-40-millisellä ja niiden tarkoituksena on vain havainnollistaa polttovälin vaikutusta. Linnoitus 17-millisenä:

17 mm

Sama zoomattuna 25 millin kohdalle:

25 mm

Toinen kuvapari:

17 mm

24 mm

Varsinkin alemmassa kuvaparissa seitsemän lisämilliä tulevat tarpeeseen, koska niiden ansiosta torni mahtuu kokonaisena kuvaan.

Kokeilin 24-240-lasia Helsingin ja Espoon lähiympäristössä. Superzoomin paras puoli on luonnollisesti polttoväli. Samasta paikasta saa hyvin erilaisia kuvia zoomirengasta kääntämällä:

24 mm suoraan kamerasta.

58 mm suoraan kamerasta.

240 mm suoraan kamerasta.

Kuvanlaatu ja kontrasti ovat hyviä, kun kyse on kuitenkin superzoomista, joskin laajassa päässä vinjetointi on isoilla aukoilla selvää.

Laajakulman geometriavirheet ovat suorastaan pahoja. Kameran oma optimoija korjaa ne kuitenkin kokonaan, joten kameran tuottamat jpeg-kuvat ovat mainioita polttovälistä riippumatta.

Pienikokoinen jpeg suoraan kamerasta mahdollisimman vaativilla asetuksilla (täysi aukko, 24 mm; kameraan oli näköjään jäänyt vahingossa +1/3 EV):

F 4.0, 1/80, ISO 1600, 24 mm

Valkotasapainoa lukuunottamatta kuva näyttää hyvältä. Pienemmällä aukolla nurkat kirkastuvat jonkin verran.

F 8, 1/20, ISO 1600, 24 mm

100 millin kohdalla:

F 6,3, 1/30, ISO 1600, 100 mm

Ja täysi 240-millin zoomaus:

F 6,3, 1/25, ISO 1600, 240 mm

Raw-kuvissa korjaukset täytyy tehdä itse ja sitä varten päivittää ohjelmat cr3-tiedostoja tukeviin versioihin. Itse pitäydyn vielä Lightroom 6.14-tasolla, joten joudun käyttämään Adoben DNG-muunninta.

Se tuottikin yllätyksen: muuntimen läpi ajettuna raw-kuvaan ilmestyvät sysimustat nurkat, jotka eivät riipu aukon suuruudesta. Nurkista pääsee eroon vain zoomaamalla hieman. Canonin omalla DPP:llä nurkkia ei näy, sillä ohjelma rajaa kuvaa automaattisesti. Kiinnostavaa on, että kuva näkyy kameran omalla näytöllä valmiiksi rajattuna ja geometriavirheet korjattuna silloinkin, kun kuvataan vain raw-kuvia (eikä lainkaan jpegiä).

CR3-kuva muunnettu DNG:ksi ja avattu Photoshopilla, missä pienennös 3360x2240 kokoon ja tallennus jpeg-muotoon:

DNG-versio näyttää mustat nurkat.

Sama kuva suoraan kamerasta jpeg-tiedostona (pienennetty samaan 3360x2240-kokoon Photoshopissa):

Kamera rajaa ja korjaa kuvan jpeg-tiedostoon tallentaessaan.

Vielä sama CR3-kuva avattuna DPP-ohjelmalla ja ohjelmalliset parannukset poiskytkettyinä:

DPP:llä avattu raw-kuva ilman parannuksia

Jos siis kuvaa jpeg-muodossa tai on valmis käyttämään LR/PS/DPP-muunninta virheiden korjaamiseen, objektiivi tuottaa hyvää kuvaa kaikilla polttoväleillä.