Digikuvien GPS-suuntatietoon ei ole luottamista

Olen käyttänyt vanhassa Canon 5Dm3-kamerassa Canonin omaa GPS-lisäkettä (GP-E2), joka tallentaa kuviin maantieteelliset koordinaatit, korkeuden ja kuvaussuunnan digitaalisesta kompassista. Suunta ei ehkä ole kovin oleellinen tieto, mutta jossain karttasovelluksissa tai luontokuvaajalle se voi olla hyvinkin tärkeä. Paikka, suunta ja exif-tiedoista löytyvä tarkennusetäisyys auttavat yksilöimään paikan, jossa kohde on sijainnut.

Canon GPS-lisäke GP-E2 lisävarustekengässä.

R-sarjan esittelyssä kävi ilmi, että vanha GP-E2-lisäke toimii myös uusien kameroiden kanssa, mutta kuvaussuuntaa ei enää tallenneta lainkaan. Sepä erikoista. Aloin penkoa asiaa. Nykyisin tarjolla on älypuhelinohjelma, joka välittää sijaintitiedon kameraan Bluetoothilla, eikä se tietenkään tiedä, onko kamera samassa suunnassa kuin puhelin, joten suuntatietoa ei ole.

Suuntaa ei lueta myöskään lisälaitteesta, mutta menetys ei ole suuri, sillä vanhassakin 5Dm3:ssa tieto näyttää olevan ihan väärää. Kuvasin autiolla parkkipaikalla neljä kuvaa kääntäen kameraa 90 asteen välein, ja sitten vielä sama uudelleen. Kaikkiin tallentui suunta, joka oli noin 180-230 asteen välillä. Ehkä Canon itsekin huomasi, ettei GP-E2 digitaalinen kompassi ole koskaan toiminutkaan. 

Yllättäen myös ohjelmat suhtautuvat suuntatietoon vaihtelevasti. Lightroom näyttää nykyään vain kahdeksanportaisen sanallisen tiedon.

Kuvaussuunta: South

Photoshop näyttää tiedon asteen sadasosan tarkkuudella:

Kuvaussuunta 199,00 astetta.

GP-E2:n antama tieto on tosiaan väärää. Sen voi havaita ilman kuvaustakin, kun kytkee päälle GPS-tietojen näytön, jolloin suunta näkyy reaaliajassa kameran takanäytöllä. Jostain syystä R-sarjan kamerat eivät ilmeisesti lue suuntaa myöskään GMAX-EOS2-lisälaitteesta, ehkä tieto siinä toimisi paremmin?

GPS-tiedot näkyvät kameran takanäytöllä. Suuntatietoon ei tosin ole luottamista.

Canon on kertakaikkiaan luopunut GPS-sijaintitiedon tallentamisesta. Aiemmassa 1DX2-kamerassa GPS oli sisäänrakennettuna, mutta kompassitietoa ei ollut. Ilmeisesti sama pätee 5Dm4-malliin. Uusista R-kameroista sisäänrakennettu GPS on vain R3-ammattirungossa. 

Aihe kiinnosti sen verran, että kokeilin muitakin kuvia. Yllättäen DJI-drone ei tallenna suuntaa, vaikka siinä kompassi onkin. 

iPhone tallentaa suunnan sadasosan tarkkuudella, mutta senkään tietoihin ei ole luottamista. 90 asteen muutokset tallentuivat kyllä oikein, mutta lähtösuunta oli väärä. Puhelimen oma kompassiohjelma näytti välillä jopa täsmälleen 180 astetta väärin, siis pohjoisen sijasta etelää jne. 

Tämä oli yllättävää, sillä muutama päivä aikaisemmin suunta oli ollut oikein ja siitä oli paljon hyötyä navigoitaessa Google Mapsin avulla kävellen vieraassa kaupungissa. iPhone-kuvissa Photoshop näyttää tiedoksi "True direction", mitä se sitten tarkoittakaan (Canon-kuvissa "Magnetic direction").

iPhone-kuvissa suuntatieto "True direction"

Vertailun vuoksi Asus Zenfonen kompassi näytti suunnat oikein, joten ainakaan virheistä ei voi syyttää magneettikentän häiriöitä parkkipaikalla.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Kuvauksen suuntatietoon ei ole luottamista ja sen käsittely ohjelmissa voi tuottaa yllätyksiä. 

Lisäys 28.6.2023: Kyseessä oli GP-E2:n yksilövika. Toinen vastaava laite, sarjanumeroltaan tuntuvasti uudempi, näyttää sentään numeroita kaikkiin suuntiin, joskin tieto on vain summittaisesti oikein. Tätä pitää testata vielä erikseen.

Tekoäly täyttää kuvien reunat

Kameran vuoksi oli siirryttävä Lightroomin vuositilaukseen. Verrattuna vuosien takaiseen ostoversioon ohjelma on muuttunut yllättävän vähän, mutta sieltä täältä löytyy sentään hyödyllisiä lisätoimintoja. Yksi sellainen on tekoälykäs valkoisten alueiden täyttäjä.

Kun ottaa dronella kolme kuvaa rinnakkain, ne voi yhdistää leväksi panoraamaksi. Ongelmana on kuitenkin nurkkiin ja reunoihin jäävät valkoiset alueet. 

Alkuperäinen yhdistelmäkuva (panoraama)

Uuden Lightroomin yhdistelytoiminnossa on lisävalinta Fill Edges:

Fill edges

Kun reunojen automaattitäyttö on käytössä, ohjelma luo keinotekoisia pikseleitä reunoihin ja nurkkiin. Ne eivät ole oikeaa dataa, mutta riittävät huijaamaan silmää ja aivoja. Huomaatko seuraavassa kuvassa mitään keinotekoista? Tuskin.

Lopullinen panoraamakuva

Verrattuna aiempaan versioon, joka rajasi ("auto crop") kylmästi vain todellisen alueen, keinotekoinen kuva on selvästi suurempi ja korkeampi.

Automaattisesti rajattu kuva todellisilla kuvapisteillä

Jos tietää mihin katsoa, tekoälyn vaikutuksen voi kyllä havaita. Ylänurkissa näkyvää taivasta ei voi erottaa aidosta, mutta oikeassa alanurkassa voi nähdä jotain outoa.

Oikea alanurkka ei ole luonnollinen.

Myös vasemmassa alanurkassa näkyy epäjatkuvuuskohtia, mutta vähemmän.

Puskat ja ruoho näyttävät keinotekoisilta

Keinotekoinen kuvan laajennus ei aina toimi näin hyvin. Kaupunkikuvassa nurkat näyttivät niin keinotekoisilta, että tekoäly paljasti heti itsensä. Tässä hieman manipuloitu kuva menee kuitenkin täydestä ja kasvattaa mukavasti panoraaman kokoa.

Kaapelitesteri Klein Tools Scout Pro 3 Starter Kit

Muutama vuosi sitten törmäsin kotiverkossa 100 megabitin nopeusrajoitukseen. Laajakaista toi kotiin nopeamman yhteyden, mutta jostain syystä laitteet saivat siitä irti vain sata megabittiä. Ihmettelin asiaa kunnes huomasin, että rajoituksen aiheutti yksi Ethernet-kaapeli. Se oli luokitukseltaan Cat 5e, mutta vain neljä kahdeksasta karvasta oli kytketty, ja se rajoitti nopeutta.

Vuosien varrella pahvilaatikkoon oli kertynyt iso kasa erilaisia Ethernet-kaapeleita. Oli Cat 5, 5e ja 6, eri pituisia ja eri värisiä. Päätin käydä ne läpi testerin avulla ja hankin Scout Pro 3:n (verkosta tilattuna 188 euroa). 

Scout Pro 3 kaapelitesteri

Pohjassa on irrotettava osa, joka toimii testattavan kaapelin vastakappaleena. Laitteella voi testata Ethernetin lisäksi myös vanhoja RJ11-puhelinjohtoja sekä antenneissa käytettyjä koaksiaalikaapeleita.

Starter Kit viittaa ilmeisesti siihen, että paketissa tulee joukko numeroita vastakappaleita. Niillä voi selvittää, mihin rasiaan esimerkiksi keskittimeen tulevat Ethernet-johdot on kytketty. Vastakappaleita voi hankkia lisää, jos testattava verkko on suuri.

Käyttö on helppoa, kytketään vain testattava piuha kiinni ja katsotaan, mitä laite näyttää. Normaalissa tapauksessa kaikki kahdeksan johdinta on kytketty ja numerot näkyvät suuruusjärjestyksessä.

Tässä ristikytkentäkaapeli, joita ennen käytettiin esimerkiksi kahden tietokoneen väliseen kytkentään.

Ristikytkentäkaapeli

Nykyään laitteet tunnistavat signaloinnin automaattisesti, eikä erityisiä kaapeleita enää tarvita. Tämänkin pitäisi siis toimia normaalisti.

Neljän johtimen (1, 2, 3 ja 6) kaapeli näyttää Fail:

Neljällä johtimella siirtyy max 100 Mbps

Erikoisin löytö kaapelilaatikosta oli Split-kaapeli, joka siirtää kahdeksalla johtimella kaksi neljän johtimen yhteyttä. 

Split-kaapeli

Tällaisella kikkailulla on voitu siirtää yhdessä kaapelissa kahden tietokoneen dataa erillään toisistaan, mutta molemmissa päissä (tietokoneet ja kytkin/reititin) yhteys on kuitenkin pitänyt jakaa kahteen erilliseen porttiin. Ei aavistustakaan, mistä moiset kaapelit ovat laatikkooni eksyneet.

Bonuksena testeri mittaa myös kaapelin pituuden metrin tarkkuudella.

Kaapelin pituusmittaus.

Mittaus perustuu kapasitanssiin ja sitä voi hienosäätää laitteen asetuksista, oletusarvo näytti kuitenkin toimivan ihan hyvin.

Tavalliset toimistokaapelit ovat suojaamattomia (UTP, unshielded twisted pair). Häiriöherkissä ympäristöissä käytetään suojattuja kaapeleita (FTP tai STP, suojaus kaikkien neljän kaapeliparin ympärillä tai ainoastaan koko nipun ympärillä). Testeri tunnistaa suojauksen ja näyttää termin Shielded näytössä. Suojattu kaapeli on paksumpi ja vaatii maadoituksen.

Kotiverkon rakentaja huomaa, että kaupoissa myydään eri luokituksen mukaisia kaapeleita. Kategoria 5 (Cat 5) on perustaso, joka pystyy 100 megabitin sekuntinopeuteen. Cat 5e rajana on 1000 megabittiä, Cat 6 on luokiteltu 10 gigabittiin sekunnissa ja Cat 7 jopa 100 gigabittiin sekunnissa (max 15 metrin etäisyydellä). 

Käytännössä luokituksilla ei näytä olevan suurtakaan merkitystä, joten korkeammista luokista on turha maksaa. Niissä on lähinnä parempi virheensieto pitkillä etäisyyksillä. Tärkeintä on varmistaa, että kaikki kahdeksan johdinta (karvaa) on kytketty. Sen näkee tarkkaan katsomalla paljaalla silmälläkin, sillä liittimen yläpinta on läpinäkyvä.

Reititinportin ledi palaa vihreänä, kun portti on lukittu 1000 Mbps -nopeudelle ja keltaisena, kun käytössä on alempi 100 Mbps -nopeus.

Uusissa wifi-reitittimissä näyttää myös olevan niin, että kaapelin tai laitteen vuoksi 100 Mbps nopeudelle lukittu portti näkyy hallintaohjelmaan keltaisena ja 1000 Mbps vihreänä. Hitaimmalle 10 Mbps tasolle ei ole omaa väriä. Kannattaa siis tarkistaa wifi-reitittimen hallintanäytöstä, että portit ovat kytkeytyneet oikealle nopeudelle.