Muutama vuosi sitten törmäsin kotiverkossa 100 megabitin nopeusrajoitukseen. Laajakaista toi kotiin nopeamman yhteyden, mutta jostain syystä laitteet saivat siitä irti vain sata megabittiä. Ihmettelin asiaa kunnes huomasin, että rajoituksen aiheutti yksi Ethernet-kaapeli. Se oli luokitukseltaan Cat 5e, mutta vain neljä kahdeksasta karvasta oli kytketty, ja se rajoitti nopeutta.
Vuosien varrella pahvilaatikkoon oli kertynyt iso kasa erilaisia Ethernet-kaapeleita. Oli Cat 5, 5e ja 6, eri pituisia ja eri värisiä. Päätin käydä ne läpi testerin avulla ja hankin Scout Pro 3:n (verkosta tilattuna 188 euroa).
 |
| Scout Pro 3 kaapelitesteri |
Pohjassa on irrotettava osa, joka toimii testattavan kaapelin vastakappaleena. Laitteella voi testata Ethernetin lisäksi myös vanhoja RJ11-puhelinjohtoja sekä antenneissa käytettyjä koaksiaalikaapeleita.
Starter Kit viittaa ilmeisesti siihen, että paketissa tulee joukko numeroita vastakappaleita. Niillä voi selvittää, mihin rasiaan esimerkiksi keskittimeen tulevat Ethernet-johdot on kytketty. Vastakappaleita voi hankkia lisää, jos testattava verkko on suuri.
Käyttö on helppoa, kytketään vain testattava piuha kiinni ja katsotaan, mitä laite näyttää. Normaalissa tapauksessa kaikki kahdeksan johdinta on kytketty ja numerot näkyvät suuruusjärjestyksessä.
Tässä ristikytkentäkaapeli, joita ennen käytettiin esimerkiksi kahden tietokoneen väliseen kytkentään.
 |
| Ristikytkentäkaapeli |
Nykyään laitteet tunnistavat signaloinnin automaattisesti, eikä erityisiä kaapeleita enää tarvita. Tämänkin pitäisi siis toimia normaalisti.
Neljän johtimen (1, 2, 3 ja 6) kaapeli näyttää Fail:
 |
| Neljällä johtimella siirtyy max 100 Mbps |
Erikoisin löytö kaapelilaatikosta oli Split-kaapeli, joka siirtää kahdeksalla johtimella kaksi neljän johtimen yhteyttä.
 |
| Split-kaapeli |
Tällaisella kikkailulla on voitu siirtää yhdessä kaapelissa kahden tietokoneen dataa erillään toisistaan, mutta molemmissa päissä (tietokoneet ja kytkin/reititin) yhteys on kuitenkin pitänyt jakaa kahteen erilliseen porttiin. Ei aavistustakaan, mistä moiset kaapelit ovat laatikkooni eksyneet.
Bonuksena testeri mittaa myös kaapelin pituuden metrin tarkkuudella.
 |
| Kaapelin pituusmittaus. |
Mittaus perustuu kapasitanssiin ja sitä voi hienosäätää laitteen asetuksista, oletusarvo näytti kuitenkin toimivan ihan hyvin.
Tavalliset toimistokaapelit ovat suojaamattomia (UTP, unshielded twisted pair). Häiriöherkissä ympäristöissä käytetään suojattuja kaapeleita (FTP tai STP, suojaus kaikkien neljän kaapeliparin ympärillä tai ainoastaan koko nipun ympärillä). Testeri tunnistaa suojauksen ja näyttää termin Shielded näytössä. Suojattu kaapeli on paksumpi ja vaatii maadoituksen.
Kotiverkon rakentaja huomaa, että kaupoissa myydään eri luokituksen mukaisia kaapeleita. Kategoria 5 (Cat 5) on perustaso, joka pystyy 100 megabitin sekuntinopeuteen. Cat 5e rajana on 1000 megabittiä, Cat 6 on luokiteltu 10 gigabittiin sekunnissa ja Cat 7 jopa 100 gigabittiin sekunnissa (max 15 metrin etäisyydellä).
Käytännössä luokituksilla ei näytä olevan suurtakaan merkitystä, joten korkeammista luokista on turha maksaa. Niissä on lähinnä parempi virheensieto pitkillä etäisyyksillä. Tärkeintä on varmistaa, että kaikki kahdeksan johdinta (karvaa) on kytketty. Sen näkee tarkkaan katsomalla paljaalla silmälläkin, sillä liittimen yläpinta on läpinäkyvä.
Reititinportin ledi palaa vihreänä, kun portti on lukittu 1000 Mbps -nopeudelle ja keltaisena, kun käytössä on alempi 100 Mbps -nopeus.
Uusissa wifi-reitittimissä näyttää myös olevan niin, että kaapelin tai laitteen vuoksi 100 Mbps nopeudelle lukittu portti näkyy hallintaohjelmaan keltaisena ja 1000 Mbps vihreänä. Hitaimmalle 10 Mbps tasolle ei ole omaa väriä. Kannattaa siis tarkistaa wifi-reitittimen hallintanäytöstä, että portit ovat kytkeytyneet oikealle nopeudelle.
