tiistai 2. marraskuuta 2021

Ilta sirkuksessa kameran kanssa

Olen käynyt useana vuonna katsomassa Sirkus Finlandian esityksen. Netti- ja videoaikakaudella on mukava nähdä jotain ihan livenä.

Sirkus on myös oiva paikka testata kameraa. Tuskin missään muualla kamera joutuu yhtä koville. Valaistus vaihtelee jatkuvasti ja liikettä on joka suuntaan, sekä pysty- että syvyyssunnassa. Katsomosta on pitkä etäisyys lavalle ja valotusaika pitäisi saada riittävän lyhyeksi.

Sirkus Finlandiassa saa kuvata ilman salamaa, eikä 70-200-millinen putki ole koskaan herättänyt kysymyksiä. Videointi on kiellettyä.

Tänä vuonna otin kameraksi vanhan sotaratsun, Canon 5Dm3:n, jonka ostin lähes 10 vuotta sitten. Objektiivi 70-200 mm on vielä vanhempi, ostin II-mallin heti sen ilmestyttyä, ja putki on palvellut uskollisesti kaikki nämä vuodet.

Modernimpi EOS R -kamera sai jäädä toimistolle, koska olen sitonut sen Teams/Zoom-käyttöön. Valkotasapaino on lukittu ja videoasetukset laitettu valmiiksi. Viime vuonna kuvasin R:llä ja koin Fv-kuvaustilan hyödyt käytännössä. Fv-tilassa voi asettaa kaksi suuretta valmiiksi (aukko, suljinaika, ISO) ja antaa kameran säätää kolmannen. Ali- tai ylivalotuksen voi säätää etukäteen.

Jos vähänkin tietää, mitä on seuraavaksi tulossa, voi varautua painottamalla suljinaikaa tai aukkoa. Valitettavasti EOS R:ssä ei ole takarullaa, joten aukkoa tai suljinta pitää säätää vuorotellen samasta pyörylästä ja se on nopeissa tilanteissa hankalaa.

Välillä yksittäinen esiintyjä keskellä lavaa tarvitsee suuren aukon ja kaiken mahdollisen valon, seuraavassa hetkessä valoa on ylenpalttisesti, mutta useamman esiintyjän piirtäminen tarkasti vaatii pienen aukon.

Elite Showgirls - nyt tarvittaisiin enemmän syväterävyyttä.

Canon 5Dm3 on tullut vuosien varrella sinuiksi, joten rajoituksista huolimatta tietää, miten sitä kannattaa operoida. Eniten yllätti akkukesto. Esityksestä tuli 830 kuvaa, mutta akkua oli jäljellä yli 60 %. En kuitenkaan tiedä, mikä monista akuista kamerassa oli, tuskin alkuperäinen, mutta joka tapauksessa vaikuttava suoritus ja jotain, mihin peilittömät eivät vielä pysty.

Lyhyt suljinaika (1/640 s), täysi aukko (2,8), ISO 3200.

ISO 3200 ja 6400 toimivat riittävän hyvin, mutta Fv-automatiikalle olisi ollut käyttöä. Säätövara 5Dm3:n kuvissa on pieni ja tuottaa punaisia häiriöitä, joskaan sirkuksen värivaloissa ne eivät erotu lavan punaisista valoista.

5D:n ikä näkyy tarkennuksessa. Oli pakko käyttää herkintä, keskimmäistä tarkennuspistettä, eikä kasvojen seurantaa tai muita hienouksia tietenkään ollut. Ensi vuonna käytössä pitäisi olla R5 tai R3, jonka katseohjatusta tarkennuksesta olisi todella ollut hyötyä.

Myös nopeammalle sarjakuvaukselle olisi ollut käyttöä. Piiskan osuminen kohteeseen ja trapetsitaiteilijoiden taidokkaat asennot teltan katonrajassa ovat kiinni sekunnin murto-osista.

Angelika Vargan piiska sivaltaa. Sarjatulelle on käyttöä.

Istumapaikan valinnalla on suuri merkitys. Liian edessä ei kannata olla, koska silloin joutuisi vaihtamaan lasia kesken kuvauksen. Katsomon keskikohdalla etäisyys on juuri sopiva 70-200-milliselle. Tänä vuonna tein virheen ja valitsin paikan reunasta unohtaen, että siinä on pylväs ja tukivaijereita. Paras paikka on etukatsomossa, mutta joissakin tempuissa sivukatsomoiden kuvakulma on parempi. Sitä ei voi koskaan tietää.

Pääasia ovat tietenkin esitykset, mutta itselleni myös kuvaaminen on onnistuessaan ilon lähde. Sitä paitsi muutama esitys oli tuttu jo aiemmilta vuosilta, joten saatoin hyvin keskittyä kuvaamiseen. Ja kun tiesi, mitä on tulossa, kuvaaminenkin oli helpompaa.

Katsoin jälkikäteen Facebookista, millaisia kuvia muut olivat jakaneet. Moni yrittää kuvata esityksiä älypuhelimella, eikä siitä tule mitään. Vaikka puhelinten kamerat ovat kehittyneet, ne ovat vielä kaukana oikean järjestelmäkameran tasosta. Niin pitää ollakin. Fysiikan lakeja ei voi kiertää ja kilojen painoisilla laitteilla täytyykin olla jotain eroa taskuun mahtuvaan puhelimeen verrattuna. 

Puhelimella voi jakaa kuvia itsestä ja perheestä sirkuksen edessä ja katsomossa, tai lapsista ponin kyydissä, mutta siihen se sitten jääkin.

Sirkukseen tarvitaan Oikea Kamera. Ensi vuotta odotellessa.

Kuvia tämän Sirkus Finlandia 2021 -esityksestä on galleriassani

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

DNA Koti 5G tökkii uploadissa

Olen testaillut vuoden 2020 joulukuussa tulleen DNA Koti 5G yhteyttä heti uutena ja myöhemminkin. Viime aikoina olen havainnut lähtevän nopeuden (upload) putoavan murto-osaan normaalista. Laitoin perjantaina aamuyöllä käyntiin testiohjelman ja lopetin sen sunnuntaina illansuussa. Kaaviot puhuvat puolestaan: jotain on vialla.

Latausnopeus on pysynyt samalla 300-350 megabitin tasolla kuin ennenkin, eivätkä edes kesällä puihin tulleet lehdet muuttaneet tilannetta. Nyt lokakuussa lehdet ovat lähteneet, mutta upload-nopeudelle on tapahtunut jotain kummallista. 

Upload-nopeus romahtaa murto-osaan normaalista.

Viime joulukuussa upload-nopeus oli 40-50 megabitin luokkaa, siirtyen välillä tuplasti suuremmaksi. Nyt ilmiö on päinvastainen, sillä perusnopeus on 100 megan luokkaa, mutta romahtaa välillä alle kymmenesosaan. Kuvassa näkyy esimerkiksi lauantain aamuyöstä pitkälle iltapäivään kestänyt jakso, jossa nopeus oli 6-7 Mbit/s tasolla ja kävi jopa viidessä megassa. Siis vähemmän kuin normaalissa 4G:ssä ja vähemmän kuin aiemmassa langallisessa 50/10 VDSL-yhteydessä.

Upload-nopeus 5-7 Mbit/s luokkaa.

Ping ja jitter heittelehtivät entiseen malliin, mikä on kaukana valokuidun tasaisuudesta.

Testijakson ping ja jitter-arvot.

Koti 5G:tä mainostetaan lupauksella, että tukiasemasta varataan jokaiselle käyttäjälle oma kaista. Se ei näytä toteutuvan uploadin osalta alkuunkaan. Vain 5-7 megan nopeus täyttää nipin napin sopimusehdoissa luvatun 5 megan minimitason, mutta on täysin riittämätön 5G-verkolle, jota mainostetaan kuidun vaihtoehtona.

Moni käyttäjä ei upload-nopeuden eroja huomaa, mutta videoneuvotteluissa niillä voi olla merkitystä. Omassa käytössäni merkitys on vielä suurempi, sillä siirrän usein suuria määriä tiedostoja toimiston palvelimelle ja takaisin.

Ping ja jitter -arvot ovat pysyneet liki ennallaan viime joulukuusta. Ping-arvo on nykyään tasaisempi, joulukuiset hyppäykset 40 ms tasolle ovat poistuneet. Mutta upload-kaistassa on jotain pahasti vialla. Päivitän tähän blogiin tiedon, kun asia on korjattu.

PS. Tämä yhteys siis tilattiin 1000-megaisena, mutta 330 saatiin. Se ei ole muuttunut. Eipä tosin laskukaan ole vielä 1000:n tasolla, koska ensimmäisen vuoden tarjoushinta on yhä voimassa.

Lisäys 11.10.2021: Soitto vikailmoituksiin antoi vastauksen, että tukiasemassa on tehty ohjelmistopäivityksiä. Nopeus juuri nyt (klo 16) näyttää olevan OK, viimeisin 6 megan nopeus tuli mittaukseen aikaisin aamulla. Seurataan, onko ongelma nyt korjaantunut pysyvästi.

torstai 7. lokakuuta 2021

Apua, vieras Airtag seuraa minua!

Apple on tarkoittanut Airtag-paikantimet omien tavaroiden löytämiseen, ei varashälyttimiksi eikä toisten käyttäjien liikkumisen seuraamiseksi. Väärinkäyttö on silti aina mahdollista. Testasin asiaa Kimmo Rouskun lähettämällä vieraalla Airtagilla.

Kun vieras tagi oli tullut postissa, oma iPhone ei aluksi reagoinut siihen lainkaan, vaikka tagin asetti kiinni puhelimeen ja yritti tunnistaa sen.  

Aluksi vieras tagi on täysin näkymätön.

Vasta yhdeksän tunnin jälkeen iPhone antoi ilmoituksen lukitusnäytölle:

Ilmoitus 9 tuntia myöhemmin.

Kiinnostavaa kyllä, tässä vaiheessa Missä on...? -sovellus näytti vieraan Airtagin liikkumisen historian. Jos kyse olisi vakoilusta, kartalta voisi päätellä, missä vaiheessa ylimääräinen tagi on tullut mukaan. Omasta tagista sovellus näyttää vain sijainnin, ei historiatietoja.

Hälytys näyttää lisätietoja:

Hälytyksen lisätiedot.

Kun vieras tagi tuodaan kiinni puhelimeen, iPhone yrittää tunnistaa sen alkuperän. Samalla ohjelma neuvoo ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli käyttäjä tuntee olonsa uhatuksi. Ei lainkaan huono neuvo. Mitähän poliisi osaisi tässä tilanteessa neuvoa?

Tunnistus.

Lisätietoja tästä Airtagista tuo näyttöön vain perustiedot. Se ei siis paljasta, mille AppleID:lle paikannin on rekisteröity.

Airtagin sarjanumero.

Lisäksi ohjelma antaa Ohjeet käytöstä poistamiseen:

Käytöstä poisto: irrota paristo.

Käytännössä ohje on siis poistaa paikantimesta paristo. 

Mutta entä jos kohteella on Android-puhelin? Silloin mitään ilmoitusta ei tule. Paikannin alkaa kuitenkin antaa äänimerkkejä itsestään. Ne ovat hiljaisia ja paljon heikommin havaittavia kuin se äänimerkki, jonka tagin omistaja voi kytkeä päälle oman laitteensa löytämiseksi. Esimerkiksi Android-käyttäjän auton takaluukkuun piilotettu tagi jäisi luultavasti huomaamatta.

Vastaavasti Samsungin paikannin jäisi huomaamatta Apple-käyttäjältä, koska järjestelmät ovat valmistajakohtaisia eikä yleistä standardia ole. Ehkä olisi aika kehittää sellainen?

maanantai 27. syyskuuta 2021

Airtag-paikantimen seikkailut Postissa

Postin hukkaamista lähetyksistä kerrotaan monenlaisia tarinoita. Tärkeät kirjeet ja paketit ovat viivästyneet viikoilla tai kadonneet kokonaan, mikä on tuottanut lähettäjille monenlaista harmia.

Päätin kokeilla, miten lähetys kulkee Espoosta Vantaalle ja lisäsin kirjekuoreen Applen Airtag-paikantimen. Pistin kirjekuoren toimistotalon lähtevän postin laatikkoon tiistaina 21.9.2021. 

Posti menossa Mannerheimintiellä.

iPhonen näytöltä pystyin seuraamaan, miten Vakoilu-nimellä varustettu paikannin liikkui Postin kuljetuksessa Espoosta ensin Mechelininkatua ja sitten Mannerheimintietä pitkin Pasilan lajittelukeskukseen. Aamulla ennen kello viittä paikannin löysi läheltä iPhone-puhelimen ja raportoi sijaintinsa. Ilmeisesti aamuvuoro oli tullut töihin ja jollain henkilökuntaan kuuluvalla oli iPhone. 

Aamuvuoro tullut töihin 4.30 aikaan.

Sitten liike pysähtyi. Airtag oli hengissä, mutta jäänyt paikoilleen. Kirjekuori löysi perille Vantaalle perjantaina, mutta sen kyljessä oli reikä, josta paikannin oli puristunut ulos kuoresta. Oli käynyt niin kuin minulle varoitettiin: tavallisiin kirjekuoriin ei pidä pakata muuta kuin paperia, sillä ohuet kuoret rikkoutuvat lajittelukoneessa.

Lähetin perjantaina 24.9.2021 uuden Postitesti Airtagin, tällä kertaa tukevassa ruskeassa kirjekuoressa. Postiauton reitti kulki entiseen tapaan ja kuori päätyi jo perjantai-iltana Pasilan keskukseen. Siellä se odotteli lauantain ja sunnuntain, antaen välillä merkkejä itsestään.

Airtag lähdössä tukevassa kirjekuoressa (valkoinen nappi kuoren sisään).

Maanantaiaamuna Airtag kertoi jo olevansa Digi- ja väestötietovirastossa Helsingin Sörnäisissä. Vähän myöhemmin Kimmo Rousku viestitti, että hän oli saanut tiedon saapuneesta lähetyksestä, mutta oli päivän etätöissä ja saisi sen vasta seuraavana päivänä tiistaina.

Lähetys perillä DVV:ssä.

Tämän kokeilun perusteella Posti toimii hyvin. Kirje oli vastaanottajalla jo seuraavan arkipäivän aamuna. Itselläni on muutenkin hyviä kokemuksia postipaketeista, sillä kymmenien pakettien kokemuksista vain yksi jäi pariksi päiväksi pyörimään väliasemalle, ennen kuin matka jatkui kohteeseen. Nämä tiedot olivat siis peräisin Postin omasta verkkosivun pakettiseurannasta.

Myös Airtag toimii näppärästi, sillä se raportoi sijainnistaan lähistöllä olevien iPhone-puhelinten kautta. Niitä näköjään riittää myös Postin työntekijöillä.

Kannattaa kuitenkin uskoa Postin ohjeistusta eikä lähettää avaimia, paikantimia eikä muitakaan pienesineitä tavallisessa kirjekuoressa!

Sen sijaan tärkeiden pakettien tai kirjeiden mukaan kannattaa laittaa Airtag tai Samsungin vastaava paikannin, jotta voi itse seurata lähetyksen kulkua.

Entä mitä tapahtui sille Vakoilu-tagille? Se näkyy edelleen Postin lajittelukeskuksen tiloissa. Postilta ottivat yhteyttä ja kertoivat sen pudonneen kirjekuoresta. Tarjouduin tulemaan noutamaan sen, tarvittaessa jopa etsimään lajittelukeskuksen lattialta (olisi helppo löytää uwb-lähipaikannuksen ansiosta), mutta lupasivat itse lähettää -- tietenkin postilla.

Katsotaan, milloin Vakoilu löytää takaisin kotiin.

Lisäys 4.10.2021: Tägi tuli postin kuoressa, jossa oli ystävällinen ohje vastaisuuden varalle:

Mallikuori Airtagien postittamista varten.

Kannattaa siis käyttää riittävän tukevaa kuorta!

Applen Missä on -sovelluksessa on muuten käännösvirhe. "Katsottu viimeksi" ei tarkoita ajankohtaa, jolloin sijaintitietoja on viimeksi katsottu, vaan ajankohtaa, jolloin Airtag on viimeksi nähty raportoimassa sijaintiaan ohikulkevan iOS-laitteen kautta. Ilmeisesti kääntäjä ei ole ymmärtänyt "Last seen" -tekstin asiayhteyttä.

torstai 16. syyskuuta 2021

Vanha IBM-näppäimistö uuteen koneeseen

Vanhoissa 1980-luvun IBM-koneissa kaikki oli rautaa, myös näppäimistöt. Alkuperäiset näppäimistöt ovat vieläkin haluttuja, koska ne ovat äärimmäisen kestäviä ja kirjoitustuntuma on todella jämäkkä. Ääntä näppäimistöstä lähtee kuin mekaanisesta kirjoituskoneesta, joten avokonttoreihin niitä ei kannata hankkia.

Itselläni on muutama vanha näppäimistö, mutta niiden isokokoinen pyöreä DIN-liitin ei tietenkään käy tämän päivän koneisiin. 

Legendaarisia IBM AT -näppäimistöjä.

Näppäimistöjä on useaa eri tyyliä. Kuvassa alempana on alkuperäinen IBM AT -näppäimistö, joka ei sijoittelultaan juurikaan eroa alkuperäisestä IBM PC -näppäimistöstä. Painoa sillä on 2,73 kiloa. Todella!

Heti huomaa, että funktionäppäimiä on vain 10 ja ne ovat vasemmassa reunassa pystyssä. Erillistä nuolinäppäimistöä ei ole, vaan nuolet on upotettu numeronäppäimistöön.

Ylempänä on AT/E-näppäimistö (2,18 kg), joka tuli myöhempien AT-koneiden mukana. Siinä toimintonäppäimiä on 12, ja ne ovat ylhäällä. Nuolet ovat omalla alueellaan. Tämän päivän näppäimistöt noudattavat edelleen IBM AT/E-sijoittelua pienin muutoksin, esimerkiksi Windows-näppäin on tullut lisää.

Alkuperäinen IBM AT -näppäimistö on epäkäytännöllinen.

Tämän päivän näkökulmasta PC/AT-näppäimistö on kömpelö. Ctrl on CapsLockin paikalla eikä vasemmalla ylänurkassa ole Esc, jota sormi hamuaa automaattisesti. Nuolinäppäimet ovat tietenkin myös hankalia.

AT-näppäimistön Caps Lock oli siellä, missä nykyään on toinen Ctrl.

Miten nämä saisi toimimaan nykykoneissa? Passiivinen adapteri ei riitä, koska näppäimistöprotokolla on vaihtunut. Itse asiassa se on erilainen PC/XT- ja AT-koneiden välilläkin, joten sovittimeen tarvitaan elektroniikkaa.

Hagstrom Electronics myy sopivaa lisälaitetta KE-XTUSB hintaan 54,95 dollaria. Postikuluja tuli 41,20 dollaria, mutta palvelu oli nopeaa. Tein aamupäivällä tilauksen ja jo iltapäivällä tuli ilmoitus, että tavara on lähtenyt USA:n itärannikolta. Suomalaiseen postiin se kolahti pari viikkoa myöhemmin. 

KE-XTUSB sovittaa vanhan näppäimistön USB-aikaan.

Laite on yksinkertainen, mutta käyttöohjekin sanoo, että se on tarkoitettu teknisesti orientoituneelle henkilölle. Kotelossa on kaksi aukkoa, joista näkyvät merkki-ledit. Liitäntä isolle DIN-pistokkeelle sekä usb-kaapeli tulevat mukana.

Tekniseksi asian tekee se, että oletusarvona laite sovittaa PC/XT-näppäimistön usb-porttiin. AT-näppäimistöjen kanssa se tuotti käsittämätöntä sotkua. Kotelo pitää avata, jolloin paljastuvat jumpperit.

Näppäimistötyyppi valitaan jumpperilla.

Jumpperit - näitä ei olekaan vähään aikaan tullut säädettyä! Ennen lisäkorttien I/O-osoitteet, DMA-kanavat ja IRQ-keskeytykset piti valita jumppereilla, jotta ne eivät menisi päällekkäin. 

Siirsin jumpperin ensimmäiseen paikkaan ja johan alkoi toimia. Manuaalin mukaan keskimmäinen jumpperi liittyisi ulkomaisten näppäinasettelujen käyttöön, mutta ääkköset toimivat ilman sitäkin. Hyvä niin, sillä ylimääräisiä jumppereita ei tullut mukana. Ennen ne oli tapana pistää reikiin niin, että toinen puoli jäi vapaaksi. Ainoa ongelma oli, että AT-näppäimistön merkkivalot eivät palaneet.

Manuaali toteaa myös, että vanhat näppäimistöt kuluttavat paljon virtaa, ja siksi laite ei toimi passiivisen usb-porttijakajan kautta. Aktiivinen (oma virtalähde) pitäisi kelvata.

Usb-liitännän ansiosta koneeseen voi liittää useita näppäimistöjä samanaikaisesti. Retronäppiksen saa siten modernin rinnalle ja molempia voi käyttää yhtä aikaa, kuin vertailun vuoksi. 

Miltä vanha näppäimistö sitten tuntuu käytössä? Sanoisinko miehekkäältä: näppäimet vaativat voimaa, mutta haptinen palaute on vahva. Ei tarvitse epäillä, menikö perille vai ei. Ääni kertoo saman naapurihuoneeseen asti. Mutta ei tällä kirjaa jaksaisi kirjoittaa. Blogiteksti vielä menee.

Vanhempi AT-näppäimistö alkaa käydä nopeasti hermoille. Nuolinäppäinten puute, Esc, Ctrl ja muut pienet asiat korostavat, miten paljon parempi AT/E oli jo ilmestyessään. Sitä on ollut paha parantaa kaikkina näinä vuosina.

Vanhat näppäimistöt ovat haluttuja. Jos nurkissasi lojuu alkuperäisiä IBM-näppäimistöjä, laita myyntiin vaikka Tori.fi:n kautta. Ostajia löytyy kyllä. Juuri äsken yksi AT-näppis vaihtoi Huuto.netissä omistajaa lähes 300 eurolla.

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Airtag - näppärä laite vaikka vakoiluun

Applen eilinen iPhone 13 -julkistus oli melkoinen pettymys. Ei tullut edes hätäpuhelua satelliitin kautta, mitä pidettiin varmana. Eikä tullut sormenjälkilukijaa takaisin, sille olisi näin korona-aikana käyttöä. Pieni iPad, uusi kello... no joo. 

Sen sijaan keväällä esitelty Airtag on näppärä ja innovatiivinen. Vain hieman kahden euron kolikkoa isompi (tosin selvästi paksumpi) paikannin, jolla on painoa ainoastaan 11 grammaa. Hintakaan ei päätä huimaa: 35 euroa. Patteri kestää jopa vuoden. Salaisuus on siinä, ettei Airtag paikanna mitään, se lähettää vain bluetoothilla ympäristöön nimeään, ja ohikulkevat iPhonet välittävät sijaintitiedon omistajalle. 

Apple Airtag verrattuna kahden euron kolikkoon.

Apple ei olisi Apple, ellei tässäkin olisi jokin rahastus. Paikannin on pelkkä nappi, jota ei saa kiinni mihinkään. Jotta sen voisi ripustaa esimerkiksi reppuun pitää ostaa erillinen pidike, joka maksaa enemmän kuin paikannin itse! No, näinkin sitä voi käyttää vaikka taskussa. Jos katoaa, niin onpahan ainakin helppo löytää!

Lähietäisyydellä Airtag käyttää UWB-tekniikkaa, jolloin iPhone 11 ja uudemmat näyttävät etäisyyden paikantimeen ja suunnan, mihin pitää edetä. Hauska ja näppärä ominaisuus!

Testasin ostoskeskuksen parkkihallissa ja takaluukkuun jätetty paikannin tunnistui lähes kahdeksan metrin päästä. Ei ihan riittävästi, jotta sillä voisi etsiä autoa isosta hallista, mutta sisällä kotona etäisyys riittää mainiosti.

Parkkihallissa löytyy oma auto.

Nimesin ostamani Airtagin Vakoilu-nimellä, koska kiinnosti, miten sitä voi käyttää ihmisten luvattomaan seurantaan. Apple on pyrkinyt estämään tämän mm. niin, että jos tuntematon Airtag seuraa käyttäjää riittävän pitkään, siitä tulee hälytys kohteen iPhoneen. Se alkaa myös itse piipittää. Jos kohteella on jokin muu puhelin, niin sitten ei voi mitään. 

Airtag vaatii myös ajoittain yhteyden omaan puhelimeen, joten pitkäkestoinen seuranta ei onnistu muutenkaan. Mutta esimerkiksi lapsen koulu- tai kauppareissua tällä voi seurata hyvin. iPhone-laitteita on niin paljon, että Airtag raportoi sijaintinsa kartalla muutaman minuutin välein. 

Ostoskeskuksessa kävi ilmi, että Airtag raportoi sijaintinsa vain kauppakeskuksen nimellä. Yksittäistä liikettä siitä ei voi erottaa, vaikka puhelimet luultavasti tunnistavat senkin (ainakin Google tunnistaa Android-käyttäjien asiointipaikat). 

Airtagin sijainti kertoo vain kauppakeskuksen, ei yksittäistä liikettä.

Tilasin omani Applelta, jolloin se toimitettiin Brysselistä lähipostiin kahdessa vuorokaudessa (lupaus oli yksi). Ostaja sai ilmaisen nimikoinnin.

Nimikoitu paikannin PJ1

Koska paikannin paljastaa itsensä ennen pitkää ja on muutenkin helppo löytää, sitä ei voi järkevästi käyttää esimerkiksi varastetun polkupyörän jäljittämiseen. Sopivin käyttökohde on tosiaan arkisten esineiden merkintä, jolloin ne löytyvät kotoa tai autosta helposti. Erillinen pidike nostaa hinnan tuplaksi, joten kovin monta arvoesinettä tällä ei kannata merkitä. Lasten koulureput ovat ehkä otollisin kohde.

Vaikka Apple on pyrkinyt rajoittamaan vakoilukäyttöä, tällä voi tehdä kaikenlaista, mikä ei kestä päivänvaloa. Kannattaa siis tarkistaa, ettei omasta autosta, käsilaukusta tai tietokonelaukusta löydy ylimääräisiä paikantimia. Pikkuveljet ja pikkusiskot valvovat meitä, samoin mustasukkaiset puolisot ja vainoavat exät.

Lisäys 22.9.2021: Nokialla oli vastaava Treasure Tag (hauska nimi!) jo vuosia sitten: https://nokiamob.net/2021/04/20/tag-or-airtag-treasure-tag-was-there-before/ En muista, että tästä olisi juuri Suomessa puhuttu. Nokia oli silloinkin edellä aikaansa. Nyt aika olisi kypsä, mutta entistä Nokiaa ei enää ole.

tiistai 14. syyskuuta 2021

Canon R3 - syytä innostua

Canon julkisti äsken pitkään huhutun R3-mallin. Pääsin hypistelemään sen esituotantoversiota. Muutama havainto.

Kun R5 ja R6 julkistettiin vuosi sitten, ne olivat hienoja laitteita. Oli mm. runkovakaaja ja 8K-videokuvaus. Parannuksista huolimatta ne olivat kuitenkin alkuperäisen R-mallin uudempia versioita. Runkovakaaja olisi pitänyt olla jo perus-ärrässä, kun se oli kilpailijoillakin.

R3 on sen sijaan jotain todella uutta. Sähköisellä sulkimella se laukoo 30 kuvaa sekunnissa, eikä sähköinen etsin edes värähdä. Laukaisuääni tulee pienestä kaiuttimesta. Sähköisen sulkimen lyhin aika on 1/64 000 sekuntia ja se venyy myös täyteen 30 sekuntiin. Voisi kuvitella, että esimerkiksi kirkkaassa auringonpaisteessa erittäin lyhyt aika mahdollistaa täyden aukon käytön ja saattaa avata mielenkiintoisia mahdollisuuksia myös nopeiden ilmiöiden kuvaamiseen.

Kamera tunnistaa ihmisten ja eläinten lisäksi urheiluautoja sekä kaksipyöräisiä, jolloin tarkennus pysyy kiinni niissä nopeassakin liikkeessä ja myös silloin, kun kohde peittyy osittain esteen taakse.

Jännittävin "uusi" ominaisuus on katsetarkennus. Kamera tosiaan tarkentaa siihen, mihin kuvaaja katsoo. Canon kokeili tätä filmikameroissa 1990-luvulla ja itselläkin oli malli, jossa silmäohjausta käytettiin. Näytöllä oli muutama punainen täplä, joihin tarkennuksen pystyi ohjaamaan. 

Ominaisuus - ja koko kamera - jäi silloin vähälle käytölle, koska paristokotelon (siinä oli litium-paristo, jollaisia oli vaikea saada) kansi hajosi, ja digikamerat tekivät jo tuloaan.

Uusi katsetarkennus on ihan toista maata. Lyhyessä kokeilussa se pystyi kohdistamaan tarkennuksen varsin hyvin haluttuun kohtaan, vaikka kyse oli esisarjan laitteesta enkä edes kalibroinut ohjausta omaan silmään. Erinomaista on myös se, että kamera hienosäätää itse tarkennuskohdan eikä välttämättä lukitu juuri siihen kohtaan, joka on täsmälleen tarkennuspisteen alla.

Kamerassa on gps! Jostain kumman syystä Canon jätti sen pois R, RP, R5 ja R6 -malleista, mutta nyt se on taas palannut. Lisävarustekengän etureunassa, lähes näkymättömissä, on lisäksi rivi pieniä kontakteja aivan uusia lisälaitteita varten. Tätä onkin odotettu jo pitkään. Miksi varustekenkää pitäisi käyttää vain salamalaitteille tai ulkoiselle gps-paikantimelle, kun nykytekniikalla siihen saisi vaikka kehittyneen mikrofonijärjestelmän tai kiinnikkeen älypuhelimille, jolloin kameran loputtomat valikot saisivat paremman käyttöliittymän?

Teknisiä hienouksia ja ominaisuuksia on pitkä lista. Ainoa rajoitus on 24 megapikselin koko, joka riittää hyvin urheilukuvaajille, mutta yleiskamerana alkaa olla siinä ja siinä. 

Miksi kameran tyyppi on R3 eikä R1, jota se ulkoisesti muistuttaa? Ehkä tulossa on vielä suuren pikselimäärän R1, tai sitten Canon on halunnut korostaa kameran erilaisuutta. Tässä mallissa on nimittäin kääntyvä näyttö aiempien R-mallien tavoin, ja vaikka ulkonäkö muistuttaa aiempia ykkösiä, fyysiset mitat ovat pienempiä.

R3 oli ainakin omiin käsiini täydellisen kokoinen. Painoa on kilon verran, kun Ykkösellä sitä on lähes 1,5 kiloa. Lisäksi uusi kumimainen pinnoite saa kameran melkein liimautumaan kiinni käteen ja aiheuttaa välittömän hyvänolon tunteen. Tämä kamera tuntuu kaikin puolin hyvältä. 

Nyt alkaa jännittävä odotus: milloin katsetarkennus ja uusi varustekenkä tulevat R5-sarjan kameroihin? Olisiko R5 mark II aika vuoden, parin päästä? Toivottavasti pian.

Hinta on ykköstasoa eli noin 6400 euroa. Myynti alkaa marraskuussa.