Image.canon on kiinnostava, mutta hämmentävä palvelu

Olen kokeillut satoja nettipalveluita. Tuskin yksikään on ollut yhtä hämmentävä kuin Canonin kuvapalvelu Image.canon. Palvelussa on kiinnostavaa potentiaalia, vaikka se onkin keskeneräinen ja olen saattanut ymmärtää jotain väärin. Päivitän tätä postausta kun oma ymmärrys lisääntyy. Nämä havainnot on tehty lähinnä itse kokeilemalla.

Käsittelen tässä vain selainversiota. Palvelua varten on myös mobiilisovellus, jossa on suunnilleen samat toiminnot, mutta ei ihan.

Image.canon aloitussivu.

Kuvia voi ladata palveluun omalta levyltä, mutta paremmin palvelu sopii kuvien siirtoon suoraan kamerasta pilveen - ja sieltä eteenpäin. Miten siis saada kuvat pilveen?

Monissa uusissa Canon-kameroissa on mahdollista lähettää kuvat suoraan verkkoon wifi-yhteydellä. Sen käyttöön virittäminen oli oma operaationsa, mutta lopulta onnistui. Odotin, että kuvat siirtyvät heti ottamisen jälkeen, mutta eihän se niin mennytkään. Automaattiasetuksella siirto käynnistyy vasta, kun kamera on ensin sammutettu ja virta kytketty uudestaan. Hetken miettimisen jälkeen kuvat alkavat siirtyä.

Tästä seuraa erikoinen ilmiö: kun automaattinen siirto on käytössä, kuvia ei voi poistaa ottamisen jälkeen ennen kuin virta on ensin katkaistu. Ilmeisesti halutaan välttää tilanne, jossa kuvaaja poistaisi kuvia kamerasta luullen, että ne ovat jo pilvessä.

Nähdäkseni kamerasta katsottuna kaikki uudet kuvat siirtyvät. Ei voi siis valita, että siirtäisi vain muutaman parhaan. Se varmaan onnistuisi mobiilisovelluksesta, mutta sitä en ole kokeillut. Perus-R:ssä toiminnot ovat hieman erilaisia, siellä voi valita siirrettävät kuvat suoraan kamerassa ja lähettää joko täysikokoiset tai pienemmät versiot. Kumma, että tällainen ominaisuus on poistettu paljon uudemmasta R6m2:sta.

Wifi-tuki löytyy R-sarjan malleista, mutta myös monista vanhemmista. Tosin helmikuisen tiedotteen mukaan Image.canon lakkaa tietoturvasyistä tukemasta monia aiempia malleja, kuten 6D, 70D ja 80D. Firmispäivityksen jälkeen tuki jatkuu mm. malleissa 5Dm4 ja 6Dm2.

Pilveen voi siirtää sekä jpeg- että raw-kuvia ja videoita. Jos olen oikein ymmärtänyt, alkuperäisen tarkkuuden kuvat säilyvät 30 vuorokautta. Sen jälkeen niistä säilytetään vain hieman pienemmät jpeg-versiot (2048x1365). Lisäksi palvelussa on 10 gigatavun alue, johon voi siirtää kuvia pysyvää säilytystä varten.

Osoitus palvelun omaperäisyydestä: ohjeteksti mainitsee, että 10 gigatavun ilmainen alue on kiinteä eikä lisätilaa voi ostaa rahalla. Siis ei voi, kun yleensä palvelut pyrkivät myymään lisätilaa keinolla millä tahansa. Kuvien määrälle tai levytilalle ei ilmeisesti ole muuta rajoitusta kuin se, että jos palvelu on vuoden käyttämättä, kuvat poistetaan.

Pilveen siirrettyjä kuvia voi selata ja rajata siirtopäivän tai kuvausajan perusteella, mutta vain päivän tarkkuudella. Kuvia voi ladata pöytäkoneelle tai läppärille. Tämä on ihan näppärää: esimerkiksi reissussa kuvat saa menemään kamerasta automaattisesti talteen pilveen, kunhan vain kamera pääsee wifi-verkkoon.

Vielä näppärämpää on linkittää Image.canon Google kuviin, Flickriin tai muihin tuettuihin palveluihin, jolloin kuvat kopioituvat automaattisesti eteenpäin. Erityisen näppärä on Lightroom-tuki: kaikki kameralla otetut kuvat siirtyvät automaattisesti ja langattomasti Lightroomissa valittuun synkronoitavaan kansioon ja odottavat siis pöytäkoneella valmiina heti kuvaussession jälkeen. 

Mikä tässä sitten on epäselvää? Suomenkielinen terminologia on paikoin kankeaa, kuvien selaaminen kömpelöä eikä jäljellä olevan säilytysajan näyttö vaikuta toimivan oikein. Se näyttää 30 tai 29 päivää kuville, jotka olen ottanut jopa viikkoja sitten. Vain viime vuonna otettujen kuvien alkuperäiset versiot ovat hävinneet. 

Asetukset-listassa oleva painike hämmentää. 

Öh, mitä?

Painikkeen pitäisi selvittää, paljonko 10 gigatavun tilasta on käytetty pysyvään säilytykseen, mutta sen toiminta on vieläkin jäänyt hämäräksi. Se laskee aikansa jotain ja sitten tekstiksi muuttuu Valmis, mutta mitään tulosta ei näy.

Kiinnostava ominaisuus on maksullinen raw-kuvien kehittäminen tekoälyn avulla pilvessä ("Neural network Image Processing Tool"). Se pitää erikseen tilata, hinta näyttäisi olevan 6,19 euroa kuukaudessa. Kameran valikoissa on erikseen kohta Cloud RAW image processing, josta kuvia voi lähettää yksi kerrallaan ja se myös kertoo käsittelyjonon pituuden. Jos joku on kokeillut, kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Keskeneräisyydestä ja karusta käyttöliittymästä huolimatta kannattaa seurata palvelun kehittymistä. Eivätkä sen perustoiminnot edes maksa mitään.

Canon RF 135 mm F 1,8

Canon on päivittänyt vanhan klassikon uuteen RF-versioon. Samalla 135-millisen valovoima on kasvanut 2,0:sta 1,8:aan. Vuonna 1996 julkaistu EF-versio on legendaarinen ja sen kuvanlaatu on melkein taianomainen. Odotukset RF-versiosta ovat siis suuret, etenkin kun hintalapussa lukee 2900 euroa.

Canon RF 135 F 1.8 kädessä.

Sain kokeilla uutta objektiivia viikon verran. Aluksi tuntui, että objektiivi on paljon aiempaa isompi. Painoa on vähän lisää (750 vs. 935 g), paksuutta samoin. Suodinkierre on kasvanut 72 millistä 82 milliin. Pituus on samaa luokkaa aiemman kanssa. Ehkä objektiivin kasvanut koko pistää silmään sen vuoksi, että R-sarjan kamerat ovat aiempia peilimalleja pienempiä.

RF 135 F1.8 (2023) ja EF 135 F2 (1996)

RF 135 on sarjassa tyypillinen malli, ulospäin pelkistetty ja melkein sileä. Ohjausrenkaan lisäksi on tarkennusrengas, molemmat täysin sähköisiä. Kytkimen AF/MF ja kuvanvakaimelle. Lisäksi kaksi painiketta (toinen vaaka- ja toinen pystykuvausta varten), jotka voi asettaa esimerkiksi tarkennuskohteen tyypin vaihtamiseen (eläin, ihminen, auto, ei mitään). Tämä asetus toimi itselläni hyvin.

Lähin tarkennusetäisyys on lyhentynyt 0,7 metriin (0,9 m), joten lähikuvat pienistä esineistä onnistuvat myös. Nyt objektiivissa on myös kuvanvakain, mikä aiemmasta puuttui.

Tärkein eli kuvanlaatu on loistava. Kuva on erittäin terävä ja kontrasti huippua heti täydestä 1,8 aukosta lähtien. Helmikuun hämärässä valovoima tuli hyvin tarpeeseen. 

F 1,8 1/400 s. ISO 100 jpeg suoraan kamerasta

Hevosen pää on erinomaisen tarkka, kuten lähikuva näytöltä osoittaa:

Ruutukaappaus näytöltä edellisestä kuvasta.

Hämärässä parkkihallissa valovoima, värit ja kontrasti pääsevät oikeuksiinsa:

F 1,8, 1/80 s., ISO 1600.

Kuvanvakain yhdessä kameran oman kuvanvakaimen kanssa pystyy mahtavaan yhteistyöhön:

RF 135 mm F 1,8 1,0 sek jpeg suoraan kamerasta.

Yllä oleva käsivaralta 1 sekunnin valotusajalla otettu jpeg-kuva suoraan kamerasta (optimointiasetukset käytössä) hämärässä parkkihallissa. Ohi ajavan auton valot kertovat pitkästä valotusajasta.

F 1,8, 1/320 s. ISO 640 jpeg suoraan kamerasta.

Tarkennus on liki välitön ja äänetön. Objektiivi seuraa ongelmitta täydellä aukolla lähestyvää autoa.

Sarjakuvaus lähestyvään autoon täydellä 1,8 aukolla.

RF 135 mm F1,8 on epäilemättä Canonin parhaita objektiiveja. Linssinsuojusta on hieman hankala asettaa paikalleen vastavalosuojaa käytettäessä, mutta sen lisäksi objektiivista on vaikea löytää mitään vikaa. Paitsi hinta, joka pitää sen vielä pitkään harrastajakuvaajien ulottumattomissa.

Canon R6m2 kokemuksia

Talven aikana kuvaukset ovat jääneet vähiin, mutta jotain havaintoja sekä kokeiluja on tullut tehtyä. Seuraavat blogipostaukset liittyvät kameraan ja sen ominaisuuksiin. 

Kävin USA:ssa messuilla. Perinteisesti kamerana on ollut vanha työjuhta 5Dm3 ja 17-40 objektiivi, jotka painavat yhteensä 1445 grammaa. Tällä kertaa otin R6m2:n sekä kiinteät 16- ja 35-milliset objektiivit. Olen huomannut, että 35 on juuri sopiva polttoväli messukäyttöön ja matkakuvaukseen, samoin 16 mm laajakulma. 

Canon R6m2, 16 mm F2,8 sekä 35 mm F1,8

R6m2 painoi 16-millisen kanssa 880 grammaa, mikä on lähes puolet aiemman yhdistelmän painosta. Toisaalta taskussa tai laukussa pitää kantaa 319 gramman painoista 35-millistä, joten kaikki yhdessä painavat melkein saman kuin aiempi yhdistelmä. Etuna on kuitenkin parempi valovoima (2,8 ja 1,8) ja parempi kuvanlaatu. Zoomi on kyllä kätevä, kahden kiinteän välillä vaihtelu on hidasta ja kömpelöä. 

Ostaessani R-kameran ajattelin, että adapterin kanssa vanhat EF-putket toimivat hyvin. Ja niin ne toimivatkin, mutta elämä kahden rinnakkaisen järjestelmän kanssa on kyllä hankalaa. Adapteri on aina kiinni väärässä putkessa. Lisäksi se irtoaa helpommin rungosta kuin objektiivista, joten usein tulee irrotettua adapteri vaikka piti vaihtaa vain putkea. Toinen vaihtoehto olisi hankkia oma adapteri jokaiseen EF-putkeen, mutta sekin olisi hölmö investointi.

Tähän ei ole kuin yksi, kallis ratkaisu: korvata EF-lasit paremmilla (ja L-sarjassa kalliimmilla) RF-laseilla ja luopua kahden järjestelmän rinnakkaiskäytöstä. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka pitäytyvät vanhassa järjestelmässä, sillä hyviä, vähän käytettyjä EF-objektiiveja saa nyt käytettynä todella edullisesti. RF-päivitykset tulevat asiakkaille kalliiksi, mutta sen perusteella, mitä olen TV:n urheilukilpailuissa ja lehdistötilaisuuksissa nähnyt, ammattilaiset ovat vaihtaneet RF:ään. Voisi olettaa, että Canonilla on mennyt taloudellisesti hyvin, vaikka järjestelmäkameroiden ja objektiivien myynti onkin vain osa tuotevalikoimaa ja kehityskustannukset ovat painaneet aiempien vuosien tulosta.

Kaikista objektiiveista ei vieläkään ole RF-versiota. T/S-mallien lisäksi ihmetyttää 300 F2,8:n puuttuminen. Se lienee suosituin pitkistä teleputkista ja EF-mallin kuvanlaatu on legendaarinen. Itsellä on vanhempi I-malli (IS) ja sillä voi poimia kauniisti esimerkiksi orkesterin soittajia lähikuvaan, mikäli vain jaksaa kannatella painavaa objektiivia. Pidemmät 400-600-mallit sopivat urheilukuvaukseen, joten ehkä siinä on syy, miksi RF 300 -mallia ei ole vieläkään näkynyt. 

R6m2 on ollut mainio kamera, jossa on riittänyt toimintoja tutkittavaksi. Niistä lisää seuraavissa kirjoituksissa. Mainiosta herkkyydestä oli suurta apua äskettäin, kun kuvasin orkesterin konserttia hämärässä Temppeliaukion kirkossa.

Automaattitarkennuksen asetuksissa riittää opiskeltavaa vielä pitkäksi aikaa. Niissä olen päässyt tuskin alkua pidemmälle. Perusautomatiikka tuntuu toimivan riittävän hyvin.

Ärrä-kuvaajaksi ryhtyminen pakotti myös vihdoin päivittämään Lightroomin. Ja mitään päivitystä ei enää ole, vaan pitää siirtyä kuukausi- tai vuosimaksulliseen versioon, mikä kuva-arkisto-ohjelman kohdalla kuulostaa rahastukselta. Eivät nämä ohjelmat niin usein muutu, eikä Classic-versiossa ole kuin pieniä muutoksia viimeiseen 6.14-ostoversioon monen vuoden takaa.

Vaihtoehto olisi ollut kääntää kuvat DNG-tiedostoiksi, mutta se teki työnkulusta liian mutkikasta. DNG-tiedostot olivat myös pakattuja raweja selvästi suurempia. Lisäksi vanhasta Lightroomista puuttuivat RF-objektiivien profiilitiedostot. Ehkä ne olisi saanut jotain, mutta en jaksanut nähdä vaivaa. Positiivista on, että sijaintitietojen näyttö ja kartta alkoivat taas toimia monen vuoden jälkeen.

Canon EOS R6 mark II ensihavaintoja

Olin pitkään suunnitellut "höyry-ärrän" päivittämistä uuteen. Kuvanvakaimen ja joystickin puuttuminen harmittivat. Ilman tikkua tarkennuspiste piti valita takanäytöltä, jonka täytyi olla koko ajan päällä. Kun sitten Canon julkisti R6:n uuden version, valinta oli helppo.

Ensi kokemukset liittyvät ergonomiaan ja sekalaisiin havaintoihin. Siispä: ei GPS:ää. Jostain syystä Canon säästää sen vain huippumalleihin, kun R3 ja aiemmat 1DX-rungot. Outoa, sillä urheilukuvaajia enemmän sijaintitiedoilla olisi käyttöä R5:n tapaisissa kameroissa, joita luontokuvaajat suosivat. 

Kamerassa on harrastajille tarkoitettuja tehoste- ja automaattitoimintoja. Miksi kukaan ostaisi 3000 euron kameraa sen leikkiominaisuuksien vuoksi? Jos tämä on tarkoitettu harrastelijoille, miksi sitten ponnahdussalama on jätetty pois?

Toimintoja alkaa olla niin paljon, että kaksitasoinen valikkorakenne natisee jo liitoksissaan. Saman tekee käyttöohje, jossa on yli tuhat sivua. Tosin taitto on hyvin väljää, välillä vain muutama rivi sivulla. Käyttöohjeeseen ei ole paljon panostettu; se esittelee kyllä toiminnot, mutta monet asiat jäävät pintapuolisiksi. Ohjekirja ei esim. vieläkään mainitse, että objektiivioptimoinnit koskevat vain jpeg-kuvia, eivät rawia. 

Canon R6 mark II.

Tarkennuksen valintoja on niin paljon, että niiden hahmottaminen ylittää jo tavallisen harrastajan kyvyt ja tarpeet. Automatiikka poimii uskomattoman hyvin silmät ja seuraa kohteita, mutta sitten kun kuvaaja on eri mieltä kameransa kanssa, oikean kohteen osoittaminen ei olekaan ihan helppoa. Tarkennusmenetelmiä pitäisi räätälöidä ja asetella omaan käyttöön sopivaksi.

Tulee mieleen, olisiko digitaaliselle luomukameralle käyttöä esim. katukuvauksessa? Pitääkö kaiken olla niin monimutkaista ja automaattista?

Kamera on selvästi vanhaa 5Dm3-mallia pienempi ja kevyempi. Yhdessä 16- ja 35-millisten edullisten ja keveiden objektiivien kanssa siitä saa hyvän matkakumppanin. 

Rate- ja Menu-painikkeet sekä video/still-valintakytkin.

Ergonomia ei täysin miellytä itseäni. Vasemmalla on ensin rate ja sitten menu-painikkeet. Onko tähtiluokitusten painike todella tärkein? Voihan sen ohjelmoida uudelleen, mutta varsinkin sormikkailla pienen menu-painikkeen käyttö on hankalaa.

Vanhassa 5Dm3:ssa oli omat painikkeet keskeisille toiminnoille. Niitä pystyi käyttämään tuntoaistin perusteella. Nyt asetuksia pitää hakea valikoista, mikä esimerkiksi pimeässä tai tilannekuvauksessa on hankalaa. No, objektiivien säätörengas auttaa - kunhan senkin ohjelmoi halutuksi.

Aiemmin oli helppoa käyttää vanhoja EF-objektiiveja, mutta nyt kun RF-putkien määrä kasvaa, sekakäytöstä tulee ongelma. Adapteri kun jää aina väärään putkeen. Sekakäyttö on aina hankalaa. EF-laseja saa nyt halvalla käytettyinä, mutta vastaavat RF-lasit ovat kalliita, joten kaluston vaihto ei ole realistista.

Virtakytkin on yhdistetty rullaan.

Virtakytkin on siirretty oikean käden puolelle, mikä on hyvä ratkaisu. Se ei kuitenkaan toimi peukalolla, vaan etusormella. Kytkimen ympärillä on kolmas säätörulla, mikä on sinänsä mainiota: Fv-tilassa ajan, aukon ja herkkyyden voi asettaa kunkin omalla rullallaan ja yli/alivalotuksen voi vielä jättää objektiivin renkaaseen.

Elektroninen suljin on hauska, mutta silloin on viisainta asettaa kuvan näyttö päälle, jotta mahdollisen raitaisuuden huomaa heti. Lyhin katseluaika on 2 sekuntia, mikä tuntuu turhan pitkältä. Jopa puoli sekuntia riittäisi. Neljänkymmenen kuvan sekuntinopeus saa kameran surisemaan kuin ampiaispesä. Ei ihme, että Ukrainan sodasta on paljon kuvia, joissa kranaatti on juuri lähdössä putkesta. Huippunopealle kuvaukselle on löydetty käyttöä rintamalla.

Jostain syystä kameran yhdistäminen Bluetoothilla ja wifillä iPhoneen vaati tunnin työn, ja yhteys toimii silti vain ajoittain. Hmm. 

Hdmi-liitäntä on micro-kokoa, kun se höyrymallissa oli mini-kokoa. Taas tarvitaan uusi kaapeli, tosin R5 ja vanha R6 ovat nekin käyttäneet microa.

Vipukytkin video- ja still-kuvausta varten on mainio parannus. Miksei tätä ole ollut aina? Asetukset näyttävät säilyvän, joten esimerkiksi videolle voi lukita valkotasapainon ja silti ottaa valokuvia AWB-asetuksella. 

Ominaisuuksiltaan kamera on monipuolinen, ja hintakin on siihen nähden kohtuullinen. ISO-herkkyys on kerrassaan loistava. Muu käyttö on tuttua Canonia. 

YLE kokeilee 4K HDR -lähetyksiä netissä

Yle on kaikessa hiljaisuudessa kokeillut 4K-lähetyksiä Qatarin MM-jalkapallokisoista. 4K-signaalia voi katsoa vain älytelevision Yle Areena -sovelluksella, ja silloinkin television pitää olla suhteellisen uusi. Nettinopeudelta vaaditaan vähintään 20 megabitin tasainen datavirta. Kotien 4G-liittymät eivät siihen useinkaan pysty, sillä lähetysten aikaan illalla naapuritkin kuormittavat tukiasemaa ja kaikkien bittivirta hidastuu. Langallinen laajakaista on tässä tapauksessa varma valinta.

Jalkapalloa netin kautta 4K-tarkkuudella.

Ja kylläpä kuva onkin mahtava! Nelinkertainen pikselimäärä näkyy parempana kuvana, kunhan televisio on vähintään 65 tuumaa. Tarkkuuden huomaa varsinkin yleisömeressä, joka HD:nä näkyy sumuisena, mutta 4K:lla erottaa yksittäiset ihmiset. Kuvataajuuden pitäisi olla 50 fps, mutta panoroinnissa yleisömeri sumenee HEVC-pakkauksesta johtuen. 4K-tarkkuus paljastaa myös armotta ottelun kuvaajien pienetkin tarkennusvirheet. 

Paremman tarkkuuden lisäksi mukana on HDR-signalointi eli tavallista laajempi dynamiikka. Markkinoilla on muutama eri standardi sitä varten, Ylen valitsema HLG on kaikista yleisin ja toimi ainakin omalla 65 tuuman OLED LG-telkkarilla mainiosti.

Kuvassa on vain se ongelma, että 4K HDR:n jälkeen tavallisten HD-otteluiden (joita MTV3 lähettää) katsominen tuntuu harmaalta ja ankealta. HDR-kuvaan tottuu nopeasti. 4K-elokuvalevyillä HDR tuntuu usein keinotekoiselta ja ylimitoitetulta, mutta jalkapallolähetyksissä se toimii hienosti. Äänentoistokin muuttuu monikanavaiseksi ja dynaamisemmaksi, vaikka ei suoraan kuvasta johdukaan. 

4K ja HDR ovat sen verran uusia tekniikoita, että kaikki televisiot eivät tue niitä oikein. Silloin signaali palaa tavalliselle HD-tasolle, eikä katsoja huomaa mitään eroa aiempaan. Joku on kertonut oman televisionsa värien saturoituvan HDR:stä liikaakin. Kaikki on mahdollista. Siksi Yle ei ole liiemmälti edes mainostanut näitä lähetyksiä, itsekin näin niistä sattumalta maininnan nettikeskustelussa. Ylen oma tietosivu aiheesta on osoitteessa https://ohjeet.areena.yle.fi/hc/fi/articles/6656350703132-Yle-Areenan-4K-tarjonta-miesten-jalkapallon-MM-kisoissa. 

4K-kuva näkyy vain livenä, ei tallenteissa. Siinä ei ole kellonaikaa eikä pelitilannetta. Sen löytäminen Yle Areenasta ei ole ihan helppoa. Yleensä vieressä on "taktinen näkymä" striimi, joka on korkealta maalin takaa paikallaan pysyvällä kameralla kuvattu näkymä. 

Jos televisiosi on riittävän uusi (2017 tai uudempi), tukee HEVC:tä ja HDR:ää sekä nettiyhteytesi nopeus riittävä, kannattaa ehdottomasti kokeilla - oli kiinnostus jalkapalloon millä tasolla tahansa. 

Canon RF 16 mm - pieni ihme

Canon esitteli viime vuonna 16-millisen hyvävalovoimaisen (2,8) RF-objektiivin, joka on erittäin pienikokoinen, kevyt (165 grammaa) - ja runsaan 300 euron hinnalla vieläpä puoli-ilmainen. Vastaava EF-objektiivi on hieman laajempi (14 milliä), mutta painaa 645 grammaa ja maksaa 2390 euroa. 

Miten kummassa uusi lasi voi olla noin neljäsosan painosta ja alle kuudesosa hinnasta?? Molemmat ovat kuitenkin täyden koon kennolle.

R-sarjan kameroiden lyhyt etäisyys objektiivilta kennolle hyödyttää laajakulmaisia laseja, mutta asiassa täytyy olla muutakin. Ja niinhän siinä on.

Heti vaikein mahdollinen kohde täydellä aukolla. Kuvat on otettu alkuperäisellä R-kameralla ("höyryärrä"), raw-kuvat alkuperäisellä tarkkuudella ja jpeg-versiot kameran sisällä toiseksi suurimmalla koolla kaikki objektiivin optimoinnit käyttöön kytkettynä. Blogin kuvat ovat Windowsin omasta katseluohjelmasta otettuja ruutukaappauksia.

Täyden aukon 2,8 raw-kuva on karmea.

Raw-kuvassa näkyy vahvoja vääristymiä ja aberraatiota. Jpeg-kuvasta ne häviävät kuin taikaiskusta.

Kamera korjaa jpeg-kuvan hyvin.

Jpeg-versio näyttää hyvältä. Kuvan keskelle osuvan tiiliseinän tarkkuus on mainio. 

Vasen ylänurkka 100 % raw-kuvana.

Vasen ylänurkka kameran korjaamana jpeg-kuvana.

Vastaava vertailu 14-millisellä EF-objektiivilla osoittaa, että kuusinkertaiselle hinnalle on katetta. 

EF 14 mm 2,8 raw-kuvana.

EF 14 mm jpeg-korjattuna. 

Vasen ylänurkka korjaamattomana rawina näyttää paljon paremmalta kuin RF-mallissa.

Vasen ylänurkka korjattuna jpeg-kuvana.

Himmennettynä erot eivät ole yhtä suuria.

RF16 mm F 5,6 raw

RF16 mm F 5,6 jpeg

Objektiivissa on ohjausrengas, joka toimii joko manuaalisessa tarkennuksessa tai halutun arvon säätämisessä. Muita ei sitten olekaan. Kun kamerassa on virta päällä, objektiivi työntyy hieman ulos kuljetusasennosta, mikä hirvittää pientä linssinsuojusta asettaessa - sitä täytyy painaa hieman putkea vastaan. Suodinkierre on 43 milliä. 

Raw-kuvissa tarvitaan kuitenkin korjausta, jonka DPP tai Lightroom pystyvät tekemään, mutta esimerkiksi vanha Lightroom 6.14 (viimeinen omaksi ostettava versio) ei. Silloin on parasta kuvata vain kameran valmistelemia jpeg-tiedostoja.

Lähin tarkennusetäisyys on muuten 13 senttiä, joten laajakulmalla saa myös lähikuvia. 

Täyden aukon raw jättää nurkat liki mustiksi.

Kamera itse korjaa tämänkin jpeg-kuvan hyväksi.

Äärimmäiset testikuvat eivät kerro todellisista käyttötilanteista. Loka-marraskuun pimeys ei jättänyt paljon tilaa testeille, mutta reunoja lukuunottamatta 16-millinen ajaa hyvin asiansa. Hinnan ja painon huomioiden se on suorastaan loistava valinta matkakäyttöön.

Canon on halvemmissa objektiiveissa siirtymässä puhelimista tuttuun malliin, jossa yhä suurempi osa kuvan muodostamisesta tehdään ohjelmallisesti. Tämä mahdollistaa edulliset ja keveät objektiivit, mutta edellyttää raw-kuvaajilta lisätyötä. Jpeg-kuvaajat eivät edes huomaa asiaa, kunhan malttavat pitää kameran kaikki optimoinnit päällä, vaikka se pidentääkin kuvan käsittelyaikaa laukaisun jälkeen.

Ja malliston yläpäässä on niitä entisenkaltaisia, vähemmän korjausta vaativia L-objektiiveja, joiden hinta alkaa vähintään kakkosella.

Puheluiden tallentaminen Asus Zenfone 8:lla

Olen kokenut puheluiden tallentamisen hyödylliseksi ominaisuudeksi, sillä se dokumentoi, mitä tuli sovittua ja varsinkin nykyisen pankki/puhelinhuijausten aikakaudella se olisi uhrille ainoa keino osoittaa, että yritti toimia huolellisesti, vaikka huijari olikin taitavampi.

Aikoinaan tallennus onnistui Android-puhelimissa ohjelmallisesti, mutta nykyiset Android-versiot pyrkivät kaikin tavoin estämään sen. Selvitin Digiajan tietosuoja -kirjaani varten asian taustoja, ja ne ovat monimutkaiset. Mutta fakta on, että tallennus voi olla hyödyksi eikä siitä Suomen oloissa tarvitse edes informoida vastapuolta (kohteliasta se toki on). Lisäksi on riski, että jos puhelin varastetaan ja siihen päästään sisälle, aiemmat tallennukset voivat olla tietoturvaongelma.

Asus Zenfone-sarjan puhelimet sisältävät valmiin tallennusominaisuuden, joten kun näin Gigantin Outlet-myynnissä esittelylaitteen myynnissä 411 eurolla, kävin ostamassa sen. Jouduin tosin palauttamaan puhelimen takaisin, koska siinä ollutta demotilaa edes myymälän henkilökunta ei osannut resetoida. Lopulta apu löytyi kaiketi valmistajalta ja sain puhelimen takaisin. Olikin hämmentävä kokemus, kun puhelimen wifiä ei saanut sammutettua. Se meni pois päältä muutaman sekunnin ajaksi, mutta palautti itsensä pian takaisin. Eikä tehdasasetusten palautusta ollut listassa lainkaan.

Mutta nyt puhelin on ollut arkisessa käytössä muutaman viikon. Se ei ole huippumalli, mutta kuitenkin 5G ja muutenkin "soiva peli". Laitteessa näkyvät Android-puhelinten hyvät ja huonot piirteet, mutta niistä joskus myöhemmin.

Puheluiden tallennusta säädetään asetuksista.

Tallennusasetukset

Tallennus alkaa haluttaessa automaattisesti ja puhelun aikana siitä näkyy tieto näytöllä, josta tallennuksen voi myös keskeyttää. Tallennuksia voisi rajata myös numerokohtaisesti.

Puhelut tallentuvat aac-äänitiedostoina Ääninauhuri-ohjelmaan, josta ne voi siirtää tiedostoina vaikka tietokoneelle tai pysyvään arkistoon. 

Tallennetut puhelut.

Yksittäisen puhelun voi poistaa, jakaa (esim. sähköpostiin tai pilveen) tai nimetä uudelleen. Oletusarvona näkyy soittajan numero tai omasta osoitekirjasta poimittu nimi, jos soittaja on tuttu.

Tämän helpompaa se ei voisi olla. 

Tänään puhelimeen tuli soitto numerosta 040 9241267. Siinä Eero Hirvoseksi esittäytyvä mies halusi minun vastaavaan lyhyeen alueellista kiinteistömarkkinaa koskevaan tutkimukseen. Ja lyhyt siitä tulikin. Oivalsin soittajan olevan robotti heti, kun hän pyysi painamaan ykköstä tai kakkosta vastauksen merkiksi. Vuosi sitten menin tähän halpaan, ja tajusin vasta puhelun jälkeen asioineeni robotin kanssa.

Vielä jälkeenpäin yllättää, miten sujuvasti ja aidosti robotti aloittaa keskustelun. Firman nimi menee ohi useammasta kuuntelukerrasta huolimatta, ehkä se on tarkoituskin?

Joka tapauksessa robottipuhelut kuluttaja-asiakkaille ovat lainvastaisia, eikä robocall-ilmiön pidä antaa levitä Suomeen.

Zenfonen tallennusominaisuudesta oli suurta hyötyä. Ilmeisesti myös joillain marginaalisilla Android-valmistajilla on puhelimissaan sama ominaisuus?

Harmi vain, että tuore iPhone 14 Pro on nyt jäänyt kakkospuhelimeksi, koska siinä tallentaminen ei ole mahdollista, eikä Fonectan Caller vieläkään toimi yhtä hyvin kuin Androidissa (=kerro ennen vastaamista, kuka soittaa).

Toistaiseksi olen siis kahden puhelimen loukussa.