tiistai 24. marraskuuta 2020

Canon rahastaa virtalähteellä, jota ei edes saa mistään

Canon julkaisi keväällä ilmaisen ohjelman, joka muuttaa monia sen kameramalleja webcamiksi videoneuvotteluja varten. Niillä kuvanlaatu onkin ihan toista kuin läppärien sisäänrakennetuilla kameroilla. Olen kokeillut myös muutamaa ulkoista webcam-kameraa, mutta niissä valkotasapaino ja linssin kalansilmäisyys häiritsevät.

Canonin kamerat sopisivat videoneuvotteluun mainiosti, mutta niissä on käytännön ongelma: akku kuluu nopeasti, joten sitä pitäisi olla yhtenään vaihtamassa.

Ulkoisen virtalähteen käyttö on mennyt hankalaksi. Vanhoissa 40D-malleissa riitti, kun hankki erillisen adapterin laturin perään. Adapteri on muotoiltu akun tapaan, joten se menee akkukoteloon ja johto laturiin. Tällä tavalla kuvasin aikoinaan ikkunasta lumen sulamista ja kevään etenemistä.

Nykymalleihin pitää hankkia erillinen virtalähde ja erillinen adapteri. Vaikka R-kameroissa on usb-lataus, se ei toimi kameraa käytettäessä. 

Ja sitten ne hinnat! Canon AC-E6N-verkkolaite maksaa huimat 140 euroa. Sen päälle pitää vielä hankkia 70 euron virta-adapteri DR-E6, joten yhdistelmälle tulee hintaa 210 euroa. Ei ihme, että Canon jakoi webcam-softaa ilmaiseksi -- se vauhdittaa lisälaitemyyntiä. Adapteri on tuskin muuta kuin pätkä sähköjohtoa ja muovia, valmistuskustannukset tuskin euroa enempää.

Strategia näyttää toimivan: kumpaakaan ei saa mistään. Adapterin toimitusajaksi Verkkokauppa.com arvioi 9-17 päivää, verkkolaitteelle 2-5 viikkoa. Hieno webcam-mahdollisuus jää nyt käyttämättä sekä hinnan että saatavuuden vuoksi.

Ehdotukset halvemmasta ja paremmin saatavasta vaihtoehdosta ovat tervetulleita.

perjantai 13. marraskuuta 2020

Wifi-verkko 2,4 vai 5 GHz - kumpi on nopeampi?

Wifi-verkot toimivat joko 2,4 tai 5 gigahertsin taajuudella. Ennen tukiasemasta piti valita käyttöön jompi kumpi taajuus, mutta nykyään molempiin voi perustaa erilliset verkot. 

Teoriassa asia on selvä: alempi 2,4 GHz taajuus kuuluu pidemmälle ja läpäisee paremmin seinät, mutta ylempi 5 GHz siirtää dataa nopeammin, vaikka sitten matkan kustannuksella.

Käytäntö on jotain ihan muuta. Alempi taajuus on ruuhkautunut, koska naapurien verkot, Bluetooth-laitteet ja mikroaaltouunit sotkevat sen käyttöä. Siksi vähemmän käytetty 5 GHz saattaa olla parempi vaihtoehto. Se selviää vain kokeilemalla.

Kokeilu ei ole ihan helppoa. Testasin ensin yksinkertaisella Speedtest-nettipalvelulla, mutta koska kyse oli 4G-modeemista, nopeus vaihteli ihan liikaa, jotta eroja 2,4 ja 5 GHz välillä olisi voinut mitata. Laitoin siis tukiaseman usb-porttiin tikun ja siihen 1,2 gigatavun mp4-videotiedoston, jonka kopiointiin kuluvan ajan mittasin läppärillä.

Tulokset olivat juuri niin epämääräisiä kuin arvelinkin. Viidestä eri mittauspaikasta vain yhdessä siirtonopeus 2,4 GHz:llä on aavistuksen nopeampi kuin 5 GHz:llä. Kaikissa muissa korkeampi taajuus oli nopeampi, kolmessa kerrassa neljästä jopa moninkertaisesti.

5 GHz on yleensä nopeampi kuin 2,4 GHz taajuus.

Erikoista tuloksissa on se, että Paikka 2 oli samassa huoneessa tukiaseman kanssa ja Paikka 1 naapurihuoneessa. Siirto oli siis nopeampi hieman kauempana, johtuen joko naapurien liikenteestä tai seinien heijastuksista tai jostain ihan muusta.

Langaton datasiirto on mukavaa, mutta teknisesti vaikea toteuttaa. Windows näyttää tiedoston siirron aikana datanopeuden vaihtelun.

Siirtonopeus 1-4 Mt/s

Koska nopeus vaihtelee näin paljon, luotettava mittaus vaatii ison tiedoston siirtoa, eikä hetkittäiseen nopeustulokseen ole luottamista.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ei kannata uskoa teoriaa vaan kokeilla itse omassa ympäristössä. Testiläppäri oli useamman vuoden vanha, eikä osannut uusimpia 802.11-standardeja. Tukiaseman ac-tekniikka meni siis hukkaan. Uudemmilla tai vanhemmilla laitteilla tulokset voivat olla erilaisia. Joka tapauksessa ennakko-odotuksista huolimatta 5 GHz taajuus voi yllättää positiivisesti silloinkin, kun tukiasema on kaukana ja välissä kerros tai useita seiniä.

Vielä varoituksen sana: osa kodin älylaitteista toimii vain 2,4 GHz taajuudella. Niitä varten voi tosin perustaa erillisen kodin IoT-verkon, mutta laitteiden suora ohjaaminen 5 GHz verkosta ei onnistu.

perjantai 18. syyskuuta 2020

Kokeilussa Canon R5

Muutaman päivän kokeilu Canon R5-kameralla herätti ajatuksia. Nettikommenteista päätellen kamera on kerrassaan mainio, vain 8K- ja 4K HQ -tallennuksen aikaiset ylikuumenemiset ovat herättäneet kritiikkiä. Seuraavassa muutamia omia havaintojani.

Kamera on hieman R-mallia isompi mutta kuitenkin pienempi kuin 5D-sarjan kolmonen (painot 738 vs. 860 grammaa). 

Ei mitään yllättävää täällä.

Ulkonäkö on jopa tylsän perinteinen. R-mallissa kokeiltu hipaisutanko on saanut lähtöpassit, eikä sitä tule ikävä, mutta onko Canonin linja kaavoihin kangistumista vai onko se löytänyt täydellisyyden? En usko jälkimmäiseen. Esimerkiksi muissa kameroissa käytetyt ohjelmoitavat C1, C2 ym. painikkeet olisivat hyödyllisiä. Nykyisten painikkeiden merkitystä voi vaihtaa, mutta se ei ole sama asia.

Pieniä parannuksia R-malliin on siellä täällä. Esimerkiksi virtakytkin on saanut pienen ulokkeen, joka helpottaa kääntämistä. Ei ihan sitä mitä odotin, mutta parannus kuitenkin.

Virtakytkin Ok, mutta RATE?!

RATE-painikkeen nostamista kameran tärkeimpään kohtaan on vaikea ymmärtää. Siinä pitäisi olla MENU, koska valikkoja selatessa sillä palataan taaksepäin. Mikä tahansa muu painike olisi tärkeämpi kuin RATE. Aivan käsittämätöntä. Vielä parempi olisi ollut jättää entiseen tapaan MENU yksikseen.

RATE-painikkeen toinen funktio on äänikommenttien tallennus. Se on hyödyllinen 1-ammattikameroista tuttu ominaisuus, jota ei aiemmin ole lisätty muihin malleihin. Painikkeella voi sanella max. 30 sekunnin mittaisen muistiinpanon, joka tallentuu kuvan nimellä mutta wav-päätteellä. Laatuasetuksen voi valita kahdesta vaihtoehtosta, mutta miksi ihmeessä ikivanha pakkaamaton wav? Mp3 tai jokin muu häviöllinen pakkaus olisi parempi valinta.

Oikealla puolella on joystick ja laukaisimen ympärillä kolmas rulla, joka testikamerassa oli säädetty vaihtamaan ISO-arvoa. Ehkä vika on 5D-tottumuksessa, mutta joystickin ja rullien sijoittelu vaatii totuttelemista. 

Sitä vaativat myös kameran lukuisat toiminnot. Ohjekirjassa on peräti 919 sivua, kun R-mallissa niitä oli "vain" 643. Toimintoja on siten tullut kolmannes lisää. Englanninkielisessä pdf-versiossa oli jotain epätarkkuuksia, kuten ettei HD-videota voi kuvata.

Raw-formaatti on taas hieman muuttunut, eikä Windowsin CR3-tuki osaa näyttää kuvia. Myöskään dng-muuntimen 12.2-versio ei vielä tunne R5:ttä, uusin beeta ilmeisesti tuntee. Kameralla saa HEIF-kuvia, joissa on jpegiä laajempi dynamiikka, mutta Windowsin tuki ei osaa näyttää niitäkään. Jostain syystä HEIF-kuvaustila pitää asettaa etukäteen päälle ja kamera osaa konvertoida kuvat myös jpeg-mutooon, mutta raw-kuvista kamera ei osaa tehdä HEIF-kuvia. Ehkä tämä joskus selkiintyy.

Kuva-asetuksiin on tullut uusi Clarity-parametri, jota ohjekirja kuvailee vain suppeasti. Kauppakeskuksen käytävällä otetuissa testikuvissa parametrin vaikutusta oli vaikea havaita kuvissa.

Kamerassa on nyt kaksi korttipaikkaa. CFexpress-korttien hinnat ovat vielä korkeita. Muistikauppa.fi:ssä halvin 64 gigan malli maksaa 170 euroa, Verkkokauppa.comissa halvin on SanDiskin 64 Gt hintaan 231 euroa. Kuvat voi siirtää kaapelilla (tai hitaammin jopa langattomasti), mutta suuriin siirtoihin tarvitaan kortinlukija, joka sekin maksaa liki sata euroa.

Varoitus kuumasta muistikortista.

Muistikortin luukussa on ylikuumenemisen varoitus. Se ihmetyttää, mutta nettikommenteista päätellen CFexpress-kortit voivat tosiaan olla polttavan kuumia videoinnin jäljiltä.

Itseäni kiinnosti erityisesti kuvanvakain. Pelkäsin, että kun kyseessä on Canonin ensimmäinen runkovakain, se toimisi huonosti. Olin väärässä: vakain on erinomainen. Esimerkiksi vanha 135 F2 sai ihan uutta potkua, kun valotusaikaa pystyi pidentämään käsivaralta jopa 1/10 sekuntiin asti. Ilman vakainta 1/125-kuvissakin oli jo hieman epäterävyyttä.

Myös vanha 300 F 2,8 I IS -versio hyötyi runkovakaimesta. Käsivaralta 1/50 oli helppo saada teräväksi. Putken paino heikensi pidempien aikojen terävyyttä.

Ensin ihmettelin, miksi valikosta hävisi IS-asetus kokonaan. Kamera näyttää sen vain, jos objektiivissa ei ole vakainta. Jos vakain on, objektiivin kytkin aktivoi samalla myös runkovakaajan. Ei siis voi käyttää pelkkää runkovakainta tai objektiivin omaa vakainta. Asialla ei ole merkitystä kuin testikäytössä, mutta tulipa sekin pantua merkille.

Kuten edeltäjänsä, R5 pitää objektiivin vakaajaa aktiivisena koko ajan. Vanhoilla putkilla ääni häiritsee ja kuluttaa akkua. Ainoa ratkaisu taitaa olla kytkeä vakain päälle objektiivin kyljestä juuri ennen kuvan ottamista.

Manuaalista selviää, että vakain toimii kaikilla objektiiveilla, manuaalisissa laseissa polttoväli pitää kertoa kameralle erikseen. (Nettikommenteista päätellen kameran sisäinen objektiivivirheiden poisto tunnistaa omien lisäksi ainakin joitakin Sigman laseja, BTW).

R5:ssä on tarkennuksen haarukointi (focus bracketing) kuten RP-halpamallissa, mutta R:ään sitä ei ole tullut edes firmispäivitysten myötä. Outoa.

Ainoa R5:stä puuttuva ominaisuus on GPS, mutta senkin saa älypuhelimen kautta bluetoothilla tai vanhaa GP-E2-lisälaitetta käyttämällä.

Raw-kuvissa on vain täysi koko, joko haviöttömästi tai häviöllisesti pakattuna. Iso kenno tuottaa isoja tiedostoja: noin 55 tai 31 megatavua kappale. Jpegit ovat laatuasetuksista riippuen 18 tai 9 megatavua.

Tällä hetkellä R5-mallit ovat kiven alla, vaikka 4840 euron hinta hieman hillitsee ostohaluja. Hienot ominaisuudet houkuttelevat hankkimaan myös uusia RF-objektiiveja, CF-kortteja sekä päivittämään koneen tehokkaampaan, jotta se jaksaa pyörittää isoja kuvatiedostoja sekä 4/8K-videoita.

Sitten vain jäädään odottamaan, milloin Canon esittelee ykkössarjalaisten R-version. Tulisiko nimeksi R1? Ominaisuuksia on vaikea enää lisätä, mutta kunnon sääsuojaus ja ykkösistä tuttu järeys löytävät kyllä ostajansa.