Onko muistikortin nopeudella merkitystä Canon 6Rm2 sarjakuvauksessa?

Sirkusta kuvatessani aloin pohtia muistikortin ja raw-tyypin nopeuden merkitystä. Kuinka kauan kameran punainen merkkivalo palaa kertoen, että kuvien tallentaminen muistiin on yhä kesken? En muistanut nähneeni yhtään testiä aiheesta. Media testaa yleensä vain sarjakuvauksen huippunopeutta, mutta mitä pidempään kuvien kirjoitus kortille kestää, sitä vähemmän huippunopeudesta on iloa.

Vaikka punainen valo palaa, kameralla voi kuvata jo uusia sarjoja. Puskurin vapaa tila on kuitenkin pienempi, joten käytännössä kirjoitusnopeudella on kyllä merkitystä. 

Canon R6m2:lla huomasin myös, että kuvauksen jälkeen punaisen valon palaessa näyttö ei päivity, ellei paina välillä laukaisinta puoliväliin. Vaihtoehtona on kääntää jotain kameran kolmesta rullasta. Takaseinän Q-painike ei kuitenkaan reagoi painalluksiin, mikä voi hämätä kuvaajaa.

SDXC-kortteja on useita tyyppejä. UHS-I-standardin kortin maksiminopeus on 104 megabittiä sekunnissa. UHS-II-korteissa nopeus yläraja on 312 megabittiä sekunnissa. Jälkimmäiset kortit tunnistaa toisesta nastarivistöstä -- ja tuplasti kalliimmasta hinnasta. Mutta kannattaako siitä maksaa?

Testasin asiaa käytännössä. Asetin kameraan ISO 200 ja 1/250, aukko jäi kameran valittavaksi, objektiivina oli RF 35 mm. Testasin kuvausta sekä H- että H+ tiloissa. Pysäytin kuvauksen puskurin täyttyessä, jolloin sarjatuli lakkasi, ja käynnistin ajanoton, joka loppui punaisen merkkivalon sammuessa. Kortit olivat Transcend 128 GB (UHS-I, 80 MB/s) ja Kingston 128 GB (UHS-II, 300 MB/s). Kuvien määrän laskin R6m2:n näppärällä toiminnolla, joka poistaa yhdellä painalluksella kaikki sarjan kuvat, mutta kertoo sitä ennen kuvien määrän. Kameran akku oli ladattu täyteen ennen aloittamista.

Sarjakuvauksen tallentamiseen kuluva aika kahdella eri muistikortilla.

Taulukon perusteella täysin sähköinen suljin täyttää puskurin nopeammin, jolloin kirjoittaminen kestää hieman pidempään. Pakatussa craw-tilassa kuvia mahtuu puskuriin lähes tuplasti, mutta kirjoitusaika pitenee saman verran. Tämän perusteella on siis sama, ammutaanko raw- vai craw-kuvia. 

Yllättäen UHS-II-kortista ei näytä olevan mitään hyötyä still-kuvauksessa. Ilmeisesti kirjoittamisen pullonkaula ei ole väylän tai kortin nopeudessa vaan kameran omassa prosessorinopeudessa. 

Eron ollessa näin pieni heräsi epäily, oliko UHS-II-kortti mahdollisesti viallinen? Kopioin 90 craw-tiedostoa tietokoneen ssd-levyltä samoille muistikorteille kortinlukijaa käyttäen. Erot olivat dramaattiset: UHS-I-kortti tallensi kuvat 65 sekunnissa (keskimäärin 0,72 sekuntia/kuva) ja UHS-II-kortti yli kolme kertaa nopeammin 19 sekunnissa (0,21 sekuntia/kuva).

Nämä tulokset ovat tietenkin vain suuntaa-antavia. Varsinkin craw-kuvissa kuvan sisältö voi vaikuttaa pakkauksen vaatimaan aikaan. Muistikorteissa voi olla valmistajakohtaisia eroja ja myös kortin täyttöaste voi vaikuttaa. Testikortit olivat noin puoliksi täynnä.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei suuri sarjakuvanopeus vielä kerro koko totuutta, mikäli ampuu useita sarjoja peräkkäin ja pullonkaulana on sulkimen sijaan tallentamisen nopeus.

Uusi kamera, uusi sirkus

Sirkus on ehkä paras paikka testata kameran kykyjä. Suuria valaistuseroja ja nopeaa liikettä. Tarkennus on sentään helppoa, koska esitykset tapahtuvat kaukana katsojista. Lisäksi esitykset ovat ensi kertaa nähtyinä niin yllättäviä, ettei niihin osaa ennakolta varautua kameraa säätämällä.

Juuri se hetki, kun Aleksi Martinin ampuma nuoli lävistää ruusun varren.

Tämän syksyn Sirkus Finlandia -näytökseen otin ensi kertaa Canon R6 mark II:n. Vielä vuosi sitten kamerana oli 10 vuotta palvellut Canon 5D mark III (sama kamera kaksi vuotta sitten). Ja olihan niillä tosiaan eroa. Uuden kameran herkkyys ja dynamiikka ovat ihan toisella tasolla, sarjakuvaus samoin.

Yllä olevassa nuolikuvassa oli vähän onneakin mukana, sillä sarjakuvausnopeus oli säädetty hitaimpaan arvoon, mutta yksi laukauksista osui juuri oikeaan hetkeen.

Lusesita Farrell tulitempussaan.

Aiemmin olen pannut merkille, että R6m2:n akku kuluu nopeammin kuin 5Dm3:ssa. Tällä kertaa otin 790 kuvaa, minkä jälkeen akkua oli vielä 61 prosenttia. Objektiivina oli yli 10 vuotta moitteettomasti palvellut 70-200 F 2,8 II. Jostain syystä edellisenä iltana juhlissa salamalla ja lähinnä EF 24-70 II sekä RF50 1.2:lla kuvatut otokset söivät akun liki tyhjäksi, vaikka kuvamäärä jäi pienemmäksi.

R6m2:ssa raw-kuvat näyttävät puhtaammilta ja paremmilta kuin vanhassa kamerassa, aivan kuin jälkikäsittelyä ei tarvitsisi lainkaan. Juhlissa ihmiset tunnistava tarkennus pääsi oikeuksiinsa ja väärin tarkentuneita kuvia oli tuskin lainkaan, kun ne vanhalla kameralla himmeästi valaistussa salissa olivat toistuva ongelma.

Sitten jotain negatiivista. Vaativia kuvaussessioita on ollut sen verran vähän, että Fv-moodin opettelu on jäänyt vähiin. Pimeässä katsomossa on myöhäistä opetella kameran hienouksia. Painikkeiden löytäminen on työlästä eikä Canonin ergonomia aina herätä kiitosta. Ammattilainen ehkä muistaa, että Fv-moodin auto-asetus palautetaan painamalla kuvan poistopainiketta, mutta yritäpä etsiä sitä pimeässä.

Enkä vieläkään ole keksinyt, miten Auto ISO palautetaan käyttöön M-tilassa, jos ISO-säätöpyörään on koskettu. 

Kesällä kirkkaassa auringossa ja nyt syksyn hämärässä on tullut vastaan myös ärsyttävä ilmiö, joka toistuu aina kun kameran pistää päälle tai se herää virransäästötilasta (johon se menee todella nopeasti akun säästämiseksi). Kestää muutamia sekunnin osia, ennen kuin kenno (tai näyttö) löytää oikean valaistustason ja kuva alkaa näkyä. Aika ei ole pitkä, mutta nopeissa tilanteissa se harmittaa.

Mutta arvioi itse, ovatko tämän syksyn sirkuskuvat parempia kuin kaksi vuotta sitten. Objektiivi on sama, vain runko on vaihtunut. Sirkus Finlandia 2023 -kuvat ovat täällä.

Canon R6m2 web-kamerana

Canon R6 mark II:ssa on hyödyllinen ominaisuus: sisäänrakennettu tuki webcam-käytölle. Jos haluaa hyvälaatuisen kameran videoneuvotteluihin, mikä olisikaan parempi kuin oikea järjestelmäkamera? Kun vielä kytkee automaattisen silmätarkennuksen päälle, saa hyvälaatuista videokuvaa jossa tausta sumentuu kivasti ja tarkennus seuraa kasvojen liikkeitä. 

Ominaisuus otetaan käyttöön työkalu-valikon USB-sovellus-kohdasta:

USB-sovelluksen valinta.

Vaihtoehtoja on kolme: kuvien siirto ja etäohjaus, videoneuvottelu ja Canonin oma puhelinsovellus.

Videoneuvottelu.

Kun kamera sen jälkeen yhdistetään Maciin tai Windows-koneeseen, se tunnistaa videokameran UVC (USB Video Class) ja UAC (USB Audio Class) standardien mukaisin laitteina, joten mitään ajureita ei tarvita. Ei siis tarvitse asentaa Webcam Utility -apuohjelmaa, joka saa muutamat vanhemmat mallit toimimaan verkkokameroina.

Kokeilin toimintoa sekä Macissä että Windowsissa. Jostain syystä yhdistäminen vaati pari yritystä, ennen kuin kamera lähti toimimaan oikein, mutta sen jälkeen käyttö olikin helppoa. Itse tosin käytän Canon R -kameraa videoneuvottelussa hdmi-portin kautta, koska signaali menee videomikseriin. Sisäänrakennetusta webcam-toiminnosta on iloa sellaiselle, joka kytkee kameran suoraan tietokoneeseen. Silloin kuvan digitointi ja kuvan pakkaus usb-väylään tapahtuu kamerassa.

Usb-liitäntä siirtää myös äänen kameran mikrofonista. Ainoa rajoitus on siinä, ettei kameraa voi ladata usb-portin kautta videokäytön aikana. Onneksi akku sentään jaksaa monen tunnin neuvottelut, ei välttämättä täyttä työpäivää kuitenkaan. 

Nikonin uudessa mallissa tämä on ratkaistu laittamalla kameraan kaksi usb-porttia, jolloin toista voi käyttää lataukseen samaan aikaan kuin kuva siirtyy toisesta portista ulos. Toivottavasti myös Canon lisää tuleviin kameroihinsa kaksi usb-porttia.

iPhone 14 Pro raw-kuvaus osa 2

Edellisen postauksen aiheena oli raw-kuvien tarkkuus. Se on tietenkin vain yksi kriteeri, eikä raw-kuvissa edes se tärkein. Usein tärkeämpää on kuvien säätövara. Verrataan siis toimistotalon aulasta otettuja kuvia. Alkuperäiset dng- ja cr3-kuvat on muunnettu 2000 pikselin jpeg-muotoon ilman mitään säätöjä.

iPhone:

iPhone 14 Pro 1/460 s. ISO 80 f/1,8

Canon:

Canon R6m2 + EF 24-70 mm F2.8 II (24 mm 1/60 s f/8 ISO 200)

iPhonen kuva on selvästi käsitellymmän oloinen, vaikka kyse on raw-kuvasta. Photoshopin Autolevels tekee tuskin mitään säätöjä iPhonen kuvaan, mutta Canonin kuva muuttuu huomattavasti. 

iPhone:

iPhonen kuvan yksityiskohta 1:1

Canon:

Canonin kuvan yksityiskohta 1:1

Nostetaan sitten tumman kohdan valotusta +2EV.

iPhone:

iPhonen tumma pää +2EV.

Canon:

Canon tumma pää +2EV.

iPhonen kuva on selvästi puhtaampi, koska puhelin on tehnyt sille kohinanpoiston. Samalla kivilattian yksityiskohdat ovat sumentuneet. Canonin kuvasta ei ole vielä poistettu kohinaa, joten yksityiskohtia näkyy enemmän. iPhonen kuva on silti yllättävän hyvä.

Lasketaan kirkkaan kohdan valotusta -2EV.

iPhone:

iPhone -2EV.

Canon:

Canon -2EV.

Canonin kuva on huomattavasti parempi, joten sillä on helpompi pelastaa ylivalottuneita kohtia. Toisaalta puhelimen kuvankäsittely on jo muokannut raw-kuvaa, joten säätöä ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon kuin Canonissa.

Tämäkin pieni vertailu vahvistaa käsitystä iPhonen raw-kuvien käyttökelpoisuudesta. Itse asiassa Canonin ison kennon ja ison objektiivin pitäisi pystyä parempaan. Ilmeisesti on niin, että viime aikoina älypuhelinten pienikokoisiin kennoihin on panostettu enemmän kehitystyötä kuin perinteisten järjestelmäkameroiden kennoihin, koska puhelinten myyntiluvut ovat moninkertaisia.

Lisäksi puhelimessa myös raw-kuvat ovat tietokoneen käsittelemiä ja tekoälyn parantamia. Ne ovat ikään kuin valmiiksi photoshopattuja. Valmiit kuvat sopivat peruskäyttäjälle, mutta perinteisellä järjestelmäkameralla on muita etuja. 

iPhone 14 Pro raw-kuvaus on hämmästyttävän hyvä

Vuosi sitten Apple julkaisi iPhone 14 Pron, jossa mainostettiin olevan 48 megapikselin raw-kuvaus. Epäilin sitä lähinnä mainostempuksi, sillä aiemmat kokemukseni pienten kameroiden raw-tilasta olivat huonoja. 

Vuonna 2014 otin USA-matkalla hienoja kuvia Samsung S7 -kameralla raw-tilaan luottaen. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun pääsin kotiin ja tietokoneen ääreen. Raw-kuvat olivat elottomia eikä niistä saanut hyviä edes kuvankäsittelyllä. Dynamiikkaa ei vain ollut. 

Yhtä pahasti petyin DJI Air 2S:n mainostettuun raw-tilaan. Resoluutio ja kuvatiedoston koko kyllä kasvoivat moninkertaiseksi, mutta tarkkuutta ei tullut juuri lainkaan lisää. Raw oli pelkkää markkinointia. 

iPhone osoittautui olevan toista maata. Raw-kuvaus on ällistyttävän hyvä. Se tuottaa jättisuuria 8064x6048 pikselin kokoisia HDR-kuvia, joiden tarkkuus on todellakin 48 megapikseliä ja niissä on vielä säätövaraakin. Varjopuolena on valtava tiedostokoko: 70-120 megatavua PER kuva. Isoinkin muisti on äkkiä täynnä. Pari muutakin heikkoutta löytyy: raw-kuvaus toimii kunnolla vain 24-millin perusoptiikalla, laajakulma ja tele eivät juuri hyödy. Toinen on DNG-tiedostoformaatti, joka aukeaa lähes mustana Lightroomin viimeisellä ostoversiolla 6.14. Nykyinen tilausversio avaa kuvat kuitenkin ongelmitta.

Apple on integroinut raw-kuvauksen hienosti puhelimen toimintoihin. Somepäivitykset ja muu käyttö sujuvat kuin jpeg-kuvilla, eikä valtavien kuvatiedostojen käsittely edes näy hitautena. Vahinkojen välttämiseksi raw-tila pysyy päällä vain kameran sammuttamiseen asti, joten se pitää muistaa tarvittaessa kytkeä aina uudelleen käyttöön.

Tässä ja seuraavassa blogitekstissä on muutamia vertailuja iPhone 14 Pro:n ja Canon R6 mark II:n raw-kuvauksen välillä. Hieman erilainen kuvasuhde vaikeuttaa täsmälleen samanlaisten kuvien ottamista. 

Heidelbergin kaupunki kukkulan linnasta nähtynä. Kuva ilman säätöjä Lightroomissa jpeg-muunnoksen ja pienennöksen jälkeen. Canonissa 24-70 F2.8 II -objektiivi, kennon tarkkuus 24 megapikseliä.

iPhone: 

iPhone 14 Pro (6,86 mm 1/3900 s F1.8 ISO 100) raw Lightroom

Canon:

Canon R6m2 + 24-70 mm F2.8 (24 mm 1/640 s F4 ISO 400)

iPhonen värilämpötila on selvästi erilainen. Suurin ero on taivaassa, jonka iPhone muuttaa näkyväksi. iPhonen raw-kuva ei siis tarkoita käsittelemätöntä raakakuvaa kuten digijärkkäreissä. Kuvankäsittelyohjelma on kamerassa sisäänrakennettuna.

Lightroomin automaattisäätö ei muuta iPhonen kuvaa juuri lainkaan:

iPhone 14 pro raw automaattisäädöt

Sen sijaan Canonin kuva muuttuu selvästi:

Canon R6m2 raw automaattisäädöt

Säädettynä Canonin kuvasta taivas ja esimerkiksi vuorenrinteen yksityiskohdat tulevat paremmin esiin.

Seuraavat rajaukset on tehty ruutukaappauksina Lightroomin näytöltä 100 prosentin zoomauksella automaattisesti säädetyistä kuvista.

iPhone:

iPhone 14 Pro 100 %

Canon:

Canon R6m2 100 %

Blogialusta skaalaa molemmat kuvat saman kokoisiksi, mutta iPhone-rajauksen mitat ovat 845x567 pikseliä ja Canonin 605x407 pikseliä. Vaikuttaa siltä, että vaikka älypuhelimen kuva on isompi, todellista kuvainformaatiota ei ole yhtään enempää. Katedraalin katon tekstuuri sumenee ilmeisesti puhelimen sisäisen kohinanpoiston vuoksi, vaikka ISO-arvo onkin vain 100.

Toinen vertailu turistibussien kohdalta:

iPhone:

iPhone 14 Pro 100 %

Canon:

Canon R6m2 100 %

Tässäkin iPhonen kuva näyttää isommalta, mutta teksti HEIDELBERG bussin kyljessä on hädin tuskin luettavissa ja myös etualalla näkyvän katon tiilet sekä kadun pinta sumentuvat. Canonin pienemmässä kuvassa teksti erottuu selvemmin, samoin kattotiilien ja kadun pinnan kuviointi. 24 megapikseliä antaa siten enemmän yksityiskohtia kuin 48 megapikseliä.

Kokoonsa nähden iPhonen raw-kuvat ovat silti hämmästyttävän hyviä. Optiikan ja kennon pieni koko aiheuttavat rajoituksia, joita paraskaan tekoäly ja kuvankäsittely ei pysty täysin poistamaan. Kameroilla on paljon muutakin eroa kuin vain tarkkuus: Canon maksaa ja painaa objektiivin kera moninkertaisesti iPhonen verran, toisaalta tässä tapauksessa sillä saa optisen zoomin. Kiinteällä 24-millisellä Canonin kuvanlaatu olisi ollut vielä himpun verran parempi.

iPhone tuottaa useimmissa tapauksissa käyttövalmiita kuvia. Harrastajalle, joka mieluummin säätää kuvansa itse, Canonin raw on kuitenkin selvästi parempi.

Lisää käyttöikää Macbook Airille 70 eurolla

Ostin vuoden 2013 mallia olevan Macbook Airin ja olin siihen tyytyväinen. Neljän gigan muisti oli kovin vähän, joten muutama vuosi sitten hankin Black Friday -myynnin poistomyynnistä 2017-mallin, jossa oli sentään kahdeksan gigan keskusmuisti. Valitsin 2017:n siksi, että siinä oli vielä Magsafe-liitin ja parempi näppäimistö kuin uusissa malleissa.

Alusta pitäen 2017 Airin akku tuntui vajaatehoiselta ja kesti vähemmän kuin edeltäjänsä. Jo parin vuoden käytön jälkeen akku alkoi olla finaalissa ja diagnostiikka suositteli huoltoa, vaikka latauskertoja oli vasta 300. Viimeinen lukema vanhan akun latauskertojen määrästä oli 402. Silloin akku oli jo niin lopussa, että kone sammui äkillisesti noin puolen tunnin käytön jälkeen eikä edes varoittanut akun loppumisesta.

Muutamassa vuodessa 402 latauskertaa lähinnä kevyellä nettikäytöllä oli todella vähän, akun olisi pitänyt kestää vähintään tuplat. Vaihto olisi kuitenkin maksanut 199 euroa (uudemmissa malleissa vielä satasen enemmän), joten investointi ei ole taloudellisesti järkevä. Etenkin, kun M1/M2-mallit ovat paljon nopeampia ja teknisesti hienompia. 

Tosin uudessa M2:ssa liitännät on karsittu minimiin ja itselleni tärkeä SD-korttipaikka jätetty kokonaan pois. Päätin jäädä odottamaan M3-aikaa ja selvittää mahdollisuutta vaihtaa akku itse.

CDON-kaupasta löytyi itse vaihdettava akku noin 70 euron hintaan. Tilaus vetämään ja posti toi paketin. Kannattaa tarkistaa, että tilattu akku on varmasti omaan malliin sopiva, sillä design vaihtuu melkein vuosimallista toiseen.

Blueparts tarvikeakku Macbook Airiin

Paketissa on kaikki tarvittava: neljä akkua ja jopa kaksi pientä ruuvimeisseliä.

Akut ja työkalut.

Vaihto vei noin 10 minuuttia. Vaikeinta on irrottaa kaikki pohjan ruuvit ja olla hukkaamatta parin millin kokoisia osia. Virtajohtimia on vain yksi. Se irti, vanha akkupaketti pois, uusi tilalle ja johto kiinni. Siinä se. Samalla voi varovasti puhaltaa tai imuroida laitteen sisälle kertynyttä pölyä.

Neljä akkua ovat kehikossa, joka vaihdetaan sellaisenaan. Helppoa kuin mikä.

Nettiohjeissa neuvottiin vielä lataamaan akku erittäin täyteen ja ajamaan se sitten erittäin tyhjäksi, jotta akku kalibroituu oikein. Laskuri näytti nollaa sykliä, kuten pitikin. 

Kannattiko vaihto? Uusi akku kestää kevyttä käyttöä auringossa vajaat pari tuntia. Hämärässä makuuhuoneessa surffatessa (näytön kirkkaus noin 25 %) diagnostiikkaohjelma ennusti kestoksi runsaat viisi tuntia. 

Ennuste 5,5 tuntia.

Ei kovin hääppöisiä lukemia, mutta 70 euron investoinniksi tyydyttäviä. Nyt sitten vain odotellaan tulevia M3-malleja ja toivotaan, että niissä on sekä Macsafe-virtaliitin että SD-korttipaikka ja useampi kuin yksi usb-portti.

Digikuvien GPS-suuntatietoon ei ole luottamista

Olen käyttänyt vanhassa Canon 5Dm3-kamerassa Canonin omaa GPS-lisäkettä (GP-E2), joka tallentaa kuviin maantieteelliset koordinaatit, korkeuden ja kuvaussuunnan digitaalisesta kompassista. Suunta ei ehkä ole kovin oleellinen tieto, mutta jossain karttasovelluksissa tai luontokuvaajalle se voi olla hyvinkin tärkeä. Paikka, suunta ja exif-tiedoista löytyvä tarkennusetäisyys auttavat yksilöimään paikan, jossa kohde on sijainnut.

Canon GPS-lisäke GP-E2 lisävarustekengässä.

R-sarjan esittelyssä kävi ilmi, että vanha GP-E2-lisäke toimii myös uusien kameroiden kanssa, mutta kuvaussuuntaa ei enää tallenneta lainkaan. Sepä erikoista. Aloin penkoa asiaa. Nykyisin tarjolla on älypuhelinohjelma, joka välittää sijaintitiedon kameraan Bluetoothilla, eikä se tietenkään tiedä, onko kamera samassa suunnassa kuin puhelin, joten suuntatietoa ei ole.

Suuntaa ei lueta myöskään lisälaitteesta, mutta menetys ei ole suuri, sillä vanhassakin 5Dm3:ssa tieto näyttää olevan ihan väärää. Kuvasin autiolla parkkipaikalla neljä kuvaa kääntäen kameraa 90 asteen välein, ja sitten vielä sama uudelleen. Kaikkiin tallentui suunta, joka oli noin 180-230 asteen välillä. Ehkä Canon itsekin huomasi, ettei GP-E2 digitaalinen kompassi ole koskaan toiminutkaan. 

Yllättäen myös ohjelmat suhtautuvat suuntatietoon vaihtelevasti. Lightroom näyttää nykyään vain kahdeksanportaisen sanallisen tiedon.

Kuvaussuunta: South

Photoshop näyttää tiedon asteen sadasosan tarkkuudella:

Kuvaussuunta 199,00 astetta.

GP-E2:n antama tieto on tosiaan väärää. Sen voi havaita ilman kuvaustakin, kun kytkee päälle GPS-tietojen näytön, jolloin suunta näkyy reaaliajassa kameran takanäytöllä. Jostain syystä R-sarjan kamerat eivät ilmeisesti lue suuntaa myöskään GMAX-EOS2-lisälaitteesta, ehkä tieto siinä toimisi paremmin?

GPS-tiedot näkyvät kameran takanäytöllä. Suuntatietoon ei tosin ole luottamista.

Canon on kertakaikkiaan luopunut GPS-sijaintitiedon tallentamisesta. Aiemmassa 1DX2-kamerassa GPS oli sisäänrakennettuna, mutta kompassitietoa ei ollut. Ilmeisesti sama pätee 5Dm4-malliin. Uusista R-kameroista sisäänrakennettu GPS on vain R3-ammattirungossa. 

Aihe kiinnosti sen verran, että kokeilin muitakin kuvia. Yllättäen DJI-drone ei tallenna suuntaa, vaikka siinä kompassi onkin. 

iPhone tallentaa suunnan sadasosan tarkkuudella, mutta senkään tietoihin ei ole luottamista. 90 asteen muutokset tallentuivat kyllä oikein, mutta lähtösuunta oli väärä. Puhelimen oma kompassiohjelma näytti välillä jopa täsmälleen 180 astetta väärin, siis pohjoisen sijasta etelää jne. 

Tämä oli yllättävää, sillä muutama päivä aikaisemmin suunta oli ollut oikein ja siitä oli paljon hyötyä navigoitaessa Google Mapsin avulla kävellen vieraassa kaupungissa. iPhone-kuvissa Photoshop näyttää tiedoksi "True direction", mitä se sitten tarkoittakaan (Canon-kuvissa "Magnetic direction").

iPhone-kuvissa suuntatieto "True direction"

Vertailun vuoksi Asus Zenfonen kompassi näytti suunnat oikein, joten ainakaan virheistä ei voi syyttää magneettikentän häiriöitä parkkipaikalla.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Kuvauksen suuntatietoon ei ole luottamista ja sen käsittely ohjelmissa voi tuottaa yllätyksiä. 

Lisäys 28.6.2023: Kyseessä oli GP-E2:n yksilövika. Toinen vastaava laite, sarjanumeroltaan tuntuvasti uudempi, näyttää sentään numeroita kaikkiin suuntiin, joskin tieto on vain summittaisesti oikein. Tätä pitää testata vielä erikseen.