sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Windowsin piilotettu etäkäyttöohjelma

Windowsissa on melkeinpä piilotettu etäkäyttöohjelma, joka on tarkoitettu etätuen antamiseen. Jos joudut tarjoamaan puhelintukea vaikka sukulaisille, vuorovaikutteinen etäkäyttöohjelma on hyvä apu.

Mutta mikä sen ohjelman nimi on? Jonkin käsittämättömän sotkun seurauksena Microsoftin opastus kutsuu ohjelmaa nimellä Pikatuki. Sivulla "Tietokoneongelmien ratkaiseminen etäyhteyden välityksellä" sanotaan: "Pikatuki on uusi Windows 10:n sovellus, jonka avulla voit saada ja antaa apua etäyhteyden välityksellä." 

Mitään Pikatuki-sovellusta ei ole.

Ikään kuin sotku ei olisi muuten riittävä, ohje neuvoo hakemaan sovellusta nimellä Pikatukit, joka ei tietenkään löydä mitään.

Microsoftin suomennokset olivat ennen laadukkaita. Jotain on muuttunut, sillä nykyään Windowsissa on käännösvirheitä, jotka säilyvät vuodesta toiseen. Niitä ei edes viitsitä korjata. Pikatuki-sekoilu on silti omaa luokkaansa, etenkin kun virhe sattuu vielä apua tarvitsevan ja muutenkin hämmentyneen käyttäjän kohdalle. Tälle vetävät vertoja vain Microsoftin koneellisesti kääntämät nettisivujen tekstit, joista saa hädin tuskin selkoa.

Ohjelman oikea nimi on Pikaopastus (järjetön nimi sinällään, Pikatuki olisi oikeampi). Sekä avun käyttäjä että tarjoava käynnistävät sen ja valitsevat roolinsa. Tarvitsijalta kysytään lupa koneen käytölle:

Hallinnan myöntäminen.

Parasta on, että kuusinumeroisen koodin avulla koneet löytävät toisensa helposti, joten ohjelma sopii myös tumpelolle. 

Apua tarjotessani ihmettelin, miksei avuntarvitsija saanut ohjelmaa käynnistettyä. Piti lähteä paikan päälle ja siellä huomasin, että hänellä oli englanninkielinen Windows-versio, jossa ohjelman nimenä onkin Quick Assist (taas yksi syy, miksi nimen pitäisi olla Pikatuki). 

Sen jälkeen avustettavan koneen työpöytä näkyy avustajalle ikkunassa: 

Avustaja näkee avustettavan työpöydän.

Erona Etätyöpöytä-sovellukseen on, että molemmat voivat käyttää konetta vuorotellen. Toinen ero on siinä, että "Pikaopastusta" pystyy käyttämään myös Windows 10:n kotiversiossa.

torstai 6. tammikuuta 2022

Overscan-asetus leikkaa etunimen Ylen uutisissa

Ylen TV-uutiset käyttää etähaastatteluihin Googlen ohjelmaa, joka esittää henkilön nimen näytön vasemmassa alareunassa. Etunimi leikkautuu ikävästi television näytöllä.

Televisio leikkaa etunimeä.

Luulin ensin, että kyse on lähetyspään ongelmasta - ettei tietokoneen kuva täysin sovi Ylen järjestelmiin. Mutta kun katsoin haastatteluja Yle Areenan mobiilisovelluksella tai tietokoneen selaimella, nimi näkyi kokonaan. Nimi näkyi kokonaan myös silloin, kun uutisia katsoi television omalla Yle Areena -sovelluksella television kautta. Vika ei selvästikään ollut lähetys- vaan vastaanottopäässä.

Yle Areenan kautta otettu kuva ja live-tv-lähetyksestä otettu valokuva kertovat ettei ero ole suuri.

Yle Areena tietokoneen kautta.

Vertailun vuoksi sama kuva televisiosta:

Television kuva on rajatumpi ja sävyltään kylmempi.

Kun sama ilmiö esiintyi uudella LG:n 65-tuumaisella OLED-televisiolla, oli pakko uskoa, että kyseessä on tosiaan vanha overscan-ilmiö. Analogia-aikaan tuotannossa vältettiin kuva-alan reunoja, koska kuvaputkella juovien kohdistus ei ollut aivan tarkkaa. Lisäksi kuvaputkien reunat olivat hieman kaarevia ja osa niistä jäi television muovikuorten sisään. 

LG-television asetuksista kaivamalla löytyi oikea kohta. Kaikilla valmistajilla asetus on piilotettu kuvasuhdevalintojen yhteyteen, vaikka tarkkaan ottaen kyse ei ole kuvasuhteesta. Se on aina sama 16:9, overscan vain leikkaa hieman jokaisesta reunasta.

Overscan poistetaan valitsemalla Aspect ratio: Just Scan - Off

Tämän jälkeen haastateltavan nimi näkyy kokonaisena myös live-lähetyksissä. Jätin omaan televisiooni käyttöliittymän englanninkieliseksi, joten Just Scan saattaa näkyä suomenkielisessä versiossa harhaanjohtavasti Vain haku -nimellä.

Itselleni on täydellinen arvoitus, miksi nykyisillä paneelitelevisioilla käytetään oletusarvona vanhan kuvaputkitelevision tarvitsemaa kuvanrajausta, jolle täysin digitaalisessa tuotanto- ja jakeluketjussa ei pitäisi olla mitään tarvetta. 

Yleensä overscania ei huomaa, koska historiallisista syistä reunoja ei käytetä. Etähaastatteluohjelma sijoittaa kuitenkin henkilön nimen aivan vasempaan alakulmaan. Rajaukset saattavat haitata myös tietokonepelien lähettämistä televisiossa (Counter Strike -turnausten televisiointi ym). 

4K-televisioilla rajauksesta on pelkkää harmia, sillä se vaikeuttaa ylösskaalauksen toimivuutta. 1080:n vaakarivin tuplaaminen 2160:een on teknisesti helpompaa kuin noin 1000 rivin 2,16-kertaistaminen.

HDMI-tuloliitännöissä overscan ei yleensä ole käytössä, joten Windowsin työpöytä ja pelit näkyvät virheettömästi reunasta reunaan. Vanhoilla televisioilla tämäkään ei aina ole varmaa

Kiinnostavaa muuten, ettei televisioissa ole tekijänoikeussyistä enää lainkaan kuvan lähtöliitäntöjä. Analogiatelevisioissa vähintään toinen SCART antoi kuvasignaalin myös ulospäin. Tietääkseni yhdessäkään nykytelevisiossa HDMI-liitäntä ei anna kuvaa ulos (HDMI OUT), kaikki ovat vain HDMI IN. Lähtöliitännästä olisi ollut tässä hyötyä, niin olisi saanut ruutukaappauksia suoraan tv-kuvasta. Nyt ainoaksi keinoksi jäi käyttää kameraa.

tiistai 2. marraskuuta 2021

Ilta sirkuksessa kameran kanssa

Olen käynyt useana vuonna katsomassa Sirkus Finlandian esityksen. Netti- ja videoaikakaudella on mukava nähdä jotain ihan livenä.

Sirkus on myös oiva paikka testata kameraa. Tuskin missään muualla kamera joutuu yhtä koville. Valaistus vaihtelee jatkuvasti ja liikettä on joka suuntaan, sekä pysty- että syvyyssunnassa. Katsomosta on pitkä etäisyys lavalle ja valotusaika pitäisi saada riittävän lyhyeksi.

Sirkus Finlandiassa saa kuvata ilman salamaa, eikä 70-200-millinen putki ole koskaan herättänyt kysymyksiä. Videointi on kiellettyä.

Tänä vuonna otin kameraksi vanhan sotaratsun, Canon 5Dm3:n, jonka ostin lähes 10 vuotta sitten. Objektiivi 70-200 mm on vielä vanhempi, ostin II-mallin heti sen ilmestyttyä, ja putki on palvellut uskollisesti kaikki nämä vuodet.

Modernimpi EOS R -kamera sai jäädä toimistolle, koska olen sitonut sen Teams/Zoom-käyttöön. Valkotasapaino on lukittu ja videoasetukset laitettu valmiiksi. Viime vuonna kuvasin R:llä ja koin Fv-kuvaustilan hyödyt käytännössä. Fv-tilassa voi asettaa kaksi suuretta valmiiksi (aukko, suljinaika, ISO) ja antaa kameran säätää kolmannen. Ali- tai ylivalotuksen voi säätää etukäteen.

Jos vähänkin tietää, mitä on seuraavaksi tulossa, voi varautua painottamalla suljinaikaa tai aukkoa. Valitettavasti EOS R:ssä ei ole takarullaa, joten aukkoa tai suljinta pitää säätää vuorotellen samasta pyörylästä ja se on nopeissa tilanteissa hankalaa.

Välillä yksittäinen esiintyjä keskellä lavaa tarvitsee suuren aukon ja kaiken mahdollisen valon, seuraavassa hetkessä valoa on ylenpalttisesti, mutta useamman esiintyjän piirtäminen tarkasti vaatii pienen aukon.

Elite Showgirls - nyt tarvittaisiin enemmän syväterävyyttä.

Canon 5Dm3 on tullut vuosien varrella sinuiksi, joten rajoituksista huolimatta tietää, miten sitä kannattaa operoida. Eniten yllätti akkukesto. Esityksestä tuli 830 kuvaa, mutta akkua oli jäljellä yli 60 %. En kuitenkaan tiedä, mikä monista akuista kamerassa oli, tuskin alkuperäinen, mutta joka tapauksessa vaikuttava suoritus ja jotain, mihin peilittömät eivät vielä pysty.

Lyhyt suljinaika (1/640 s), täysi aukko (2,8), ISO 3200.

ISO 3200 ja 6400 toimivat riittävän hyvin, mutta Fv-automatiikalle olisi ollut käyttöä. Säätövara 5Dm3:n kuvissa on pieni ja tuottaa punaisia häiriöitä, joskaan sirkuksen värivaloissa ne eivät erotu lavan punaisista valoista.

5D:n ikä näkyy tarkennuksessa. Oli pakko käyttää herkintä, keskimmäistä tarkennuspistettä, eikä kasvojen seurantaa tai muita hienouksia tietenkään ollut. Ensi vuonna käytössä pitäisi olla R5 tai R3, jonka katseohjatusta tarkennuksesta olisi todella ollut hyötyä.

Myös nopeammalle sarjakuvaukselle olisi ollut käyttöä. Piiskan osuminen kohteeseen ja trapetsitaiteilijoiden taidokkaat asennot teltan katonrajassa ovat kiinni sekunnin murto-osista.

Angelika Vargan piiska sivaltaa. Sarjatulelle on käyttöä.

Istumapaikan valinnalla on suuri merkitys. Liian edessä ei kannata olla, koska silloin joutuisi vaihtamaan lasia kesken kuvauksen. Katsomon keskikohdalla etäisyys on juuri sopiva 70-200-milliselle. Tänä vuonna tein virheen ja valitsin paikan reunasta unohtaen, että siinä on pylväs ja tukivaijereita. Paras paikka on etukatsomossa, mutta joissakin tempuissa sivukatsomoiden kuvakulma on parempi. Sitä ei voi koskaan tietää.

Pääasia ovat tietenkin esitykset, mutta itselleni myös kuvaaminen on onnistuessaan ilon lähde. Sitä paitsi muutama esitys oli tuttu jo aiemmilta vuosilta, joten saatoin hyvin keskittyä kuvaamiseen. Ja kun tiesi, mitä on tulossa, kuvaaminenkin oli helpompaa.

Katsoin jälkikäteen Facebookista, millaisia kuvia muut olivat jakaneet. Moni yrittää kuvata esityksiä älypuhelimella, eikä siitä tule mitään. Vaikka puhelinten kamerat ovat kehittyneet, ne ovat vielä kaukana oikean järjestelmäkameran tasosta. Niin pitää ollakin. Fysiikan lakeja ei voi kiertää ja kilojen painoisilla laitteilla täytyykin olla jotain eroa taskuun mahtuvaan puhelimeen verrattuna. 

Puhelimella voi jakaa kuvia itsestä ja perheestä sirkuksen edessä ja katsomossa, tai lapsista ponin kyydissä, mutta siihen se sitten jääkin.

Sirkukseen tarvitaan Oikea Kamera. Ensi vuotta odotellessa.

Kuvia tämän Sirkus Finlandia 2021 -esityksestä on galleriassani

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

DNA Koti 5G tökkii uploadissa

Olen testaillut vuoden 2020 joulukuussa tulleen DNA Koti 5G yhteyttä heti uutena ja myöhemminkin. Viime aikoina olen havainnut lähtevän nopeuden (upload) putoavan murto-osaan normaalista. Laitoin perjantaina aamuyöllä käyntiin testiohjelman ja lopetin sen sunnuntaina illansuussa. Kaaviot puhuvat puolestaan: jotain on vialla.

Latausnopeus on pysynyt samalla 300-350 megabitin tasolla kuin ennenkin, eivätkä edes kesällä puihin tulleet lehdet muuttaneet tilannetta. Nyt lokakuussa lehdet ovat lähteneet, mutta upload-nopeudelle on tapahtunut jotain kummallista. 

Upload-nopeus romahtaa murto-osaan normaalista.

Viime joulukuussa upload-nopeus oli 40-50 megabitin luokkaa, siirtyen välillä tuplasti suuremmaksi. Nyt ilmiö on päinvastainen, sillä perusnopeus on 100 megan luokkaa, mutta romahtaa välillä alle kymmenesosaan. Kuvassa näkyy esimerkiksi lauantain aamuyöstä pitkälle iltapäivään kestänyt jakso, jossa nopeus oli 6-7 Mbit/s tasolla ja kävi jopa viidessä megassa. Siis vähemmän kuin normaalissa 4G:ssä ja vähemmän kuin aiemmassa langallisessa 50/10 VDSL-yhteydessä.

Upload-nopeus 5-7 Mbit/s luokkaa.

Ping ja jitter heittelehtivät entiseen malliin, mikä on kaukana valokuidun tasaisuudesta.

Testijakson ping ja jitter-arvot.

Koti 5G:tä mainostetaan lupauksella, että tukiasemasta varataan jokaiselle käyttäjälle oma kaista. Se ei näytä toteutuvan uploadin osalta alkuunkaan. Vain 5-7 megan nopeus täyttää nipin napin sopimusehdoissa luvatun 5 megan minimitason, mutta on täysin riittämätön 5G-verkolle, jota mainostetaan kuidun vaihtoehtona.

Moni käyttäjä ei upload-nopeuden eroja huomaa, mutta videoneuvotteluissa niillä voi olla merkitystä. Omassa käytössäni merkitys on vielä suurempi, sillä siirrän usein suuria määriä tiedostoja toimiston palvelimelle ja takaisin.

Ping ja jitter -arvot ovat pysyneet liki ennallaan viime joulukuusta. Ping-arvo on nykyään tasaisempi, joulukuiset hyppäykset 40 ms tasolle ovat poistuneet. Mutta upload-kaistassa on jotain pahasti vialla. Päivitän tähän blogiin tiedon, kun asia on korjattu.

PS. Tämä yhteys siis tilattiin 1000-megaisena, mutta 330 saatiin. Se ei ole muuttunut. Eipä tosin laskukaan ole vielä 1000:n tasolla, koska ensimmäisen vuoden tarjoushinta on yhä voimassa.

Lisäys 11.10.2021: Soitto vikailmoituksiin antoi vastauksen, että tukiasemassa on tehty ohjelmistopäivityksiä. Nopeus juuri nyt (klo 16) näyttää olevan OK, viimeisin 6 megan nopeus tuli mittaukseen aikaisin aamulla. Seurataan, onko ongelma nyt korjaantunut pysyvästi.

torstai 7. lokakuuta 2021

Apua, vieras Airtag seuraa minua!

Apple on tarkoittanut Airtag-paikantimet omien tavaroiden löytämiseen, ei varashälyttimiksi eikä toisten käyttäjien liikkumisen seuraamiseksi. Väärinkäyttö on silti aina mahdollista. Testasin asiaa Kimmo Rouskun lähettämällä vieraalla Airtagilla.

Kun vieras tagi oli tullut postissa, oma iPhone ei aluksi reagoinut siihen lainkaan, vaikka tagin asetti kiinni puhelimeen ja yritti tunnistaa sen.  

Aluksi vieras tagi on täysin näkymätön.

Vasta yhdeksän tunnin jälkeen iPhone antoi ilmoituksen lukitusnäytölle:

Ilmoitus 9 tuntia myöhemmin.

Kiinnostavaa kyllä, tässä vaiheessa Missä on...? -sovellus näytti vieraan Airtagin liikkumisen historian. Jos kyse olisi vakoilusta, kartalta voisi päätellä, missä vaiheessa ylimääräinen tagi on tullut mukaan. Omasta tagista sovellus näyttää vain sijainnin, ei historiatietoja.

Hälytys näyttää lisätietoja:

Hälytyksen lisätiedot.

Kun vieras tagi tuodaan kiinni puhelimeen, iPhone yrittää tunnistaa sen alkuperän. Samalla ohjelma neuvoo ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli käyttäjä tuntee olonsa uhatuksi. Ei lainkaan huono neuvo. Mitähän poliisi osaisi tässä tilanteessa neuvoa?

Tunnistus.

Lisätietoja tästä Airtagista tuo näyttöön vain perustiedot. Se ei siis paljasta, mille AppleID:lle paikannin on rekisteröity.

Airtagin sarjanumero.

Lisäksi ohjelma antaa Ohjeet käytöstä poistamiseen:

Käytöstä poisto: irrota paristo.

Käytännössä ohje on siis poistaa paikantimesta paristo. 

Mutta entä jos kohteella on Android-puhelin? Silloin mitään ilmoitusta ei tule. Paikannin alkaa kuitenkin antaa äänimerkkejä itsestään. Ne ovat hiljaisia ja paljon heikommin havaittavia kuin se äänimerkki, jonka tagin omistaja voi kytkeä päälle oman laitteensa löytämiseksi. Esimerkiksi Android-käyttäjän auton takaluukkuun piilotettu tagi jäisi luultavasti huomaamatta.

Vastaavasti Samsungin paikannin jäisi huomaamatta Apple-käyttäjältä, koska järjestelmät ovat valmistajakohtaisia eikä yleistä standardia ole. Ehkä olisi aika kehittää sellainen?

maanantai 27. syyskuuta 2021

Airtag-paikantimen seikkailut Postissa

Postin hukkaamista lähetyksistä kerrotaan monenlaisia tarinoita. Tärkeät kirjeet ja paketit ovat viivästyneet viikoilla tai kadonneet kokonaan, mikä on tuottanut lähettäjille monenlaista harmia.

Päätin kokeilla, miten lähetys kulkee Espoosta Vantaalle ja lisäsin kirjekuoreen Applen Airtag-paikantimen. Pistin kirjekuoren toimistotalon lähtevän postin laatikkoon tiistaina 21.9.2021. 

Posti menossa Mannerheimintiellä.

iPhonen näytöltä pystyin seuraamaan, miten Vakoilu-nimellä varustettu paikannin liikkui Postin kuljetuksessa Espoosta ensin Mechelininkatua ja sitten Mannerheimintietä pitkin Pasilan lajittelukeskukseen. Aamulla ennen kello viittä paikannin löysi läheltä iPhone-puhelimen ja raportoi sijaintinsa. Ilmeisesti aamuvuoro oli tullut töihin ja jollain henkilökuntaan kuuluvalla oli iPhone. 

Aamuvuoro tullut töihin 4.30 aikaan.

Sitten liike pysähtyi. Airtag oli hengissä, mutta jäänyt paikoilleen. Kirjekuori löysi perille Vantaalle perjantaina, mutta sen kyljessä oli reikä, josta paikannin oli puristunut ulos kuoresta. Oli käynyt niin kuin minulle varoitettiin: tavallisiin kirjekuoriin ei pidä pakata muuta kuin paperia, sillä ohuet kuoret rikkoutuvat lajittelukoneessa.

Lähetin perjantaina 24.9.2021 uuden Postitesti Airtagin, tällä kertaa tukevassa ruskeassa kirjekuoressa. Postiauton reitti kulki entiseen tapaan ja kuori päätyi jo perjantai-iltana Pasilan keskukseen. Siellä se odotteli lauantain ja sunnuntain, antaen välillä merkkejä itsestään.

Airtag lähdössä tukevassa kirjekuoressa (valkoinen nappi kuoren sisään).

Maanantaiaamuna Airtag kertoi jo olevansa Digi- ja väestötietovirastossa Helsingin Sörnäisissä. Vähän myöhemmin Kimmo Rousku viestitti, että hän oli saanut tiedon saapuneesta lähetyksestä, mutta oli päivän etätöissä ja saisi sen vasta seuraavana päivänä tiistaina.

Lähetys perillä DVV:ssä.

Tämän kokeilun perusteella Posti toimii hyvin. Kirje oli vastaanottajalla jo seuraavan arkipäivän aamuna. Itselläni on muutenkin hyviä kokemuksia postipaketeista, sillä kymmenien pakettien kokemuksista vain yksi jäi pariksi päiväksi pyörimään väliasemalle, ennen kuin matka jatkui kohteeseen. Nämä tiedot olivat siis peräisin Postin omasta verkkosivun pakettiseurannasta.

Myös Airtag toimii näppärästi, sillä se raportoi sijainnistaan lähistöllä olevien iPhone-puhelinten kautta. Niitä näköjään riittää myös Postin työntekijöillä.

Kannattaa kuitenkin uskoa Postin ohjeistusta eikä lähettää avaimia, paikantimia eikä muitakaan pienesineitä tavallisessa kirjekuoressa!

Sen sijaan tärkeiden pakettien tai kirjeiden mukaan kannattaa laittaa Airtag tai Samsungin vastaava paikannin, jotta voi itse seurata lähetyksen kulkua.

Entä mitä tapahtui sille Vakoilu-tagille? Se näkyy edelleen Postin lajittelukeskuksen tiloissa. Postilta ottivat yhteyttä ja kertoivat sen pudonneen kirjekuoresta. Tarjouduin tulemaan noutamaan sen, tarvittaessa jopa etsimään lajittelukeskuksen lattialta (olisi helppo löytää uwb-lähipaikannuksen ansiosta), mutta lupasivat itse lähettää -- tietenkin postilla.

Katsotaan, milloin Vakoilu löytää takaisin kotiin.

Lisäys 4.10.2021: Tägi tuli postin kuoressa, jossa oli ystävällinen ohje vastaisuuden varalle:

Mallikuori Airtagien postittamista varten.

Kannattaa siis käyttää riittävän tukevaa kuorta!

Applen Missä on -sovelluksessa on muuten käännösvirhe. "Katsottu viimeksi" ei tarkoita ajankohtaa, jolloin sijaintitietoja on viimeksi katsottu, vaan ajankohtaa, jolloin Airtag on viimeksi nähty raportoimassa sijaintiaan ohikulkevan iOS-laitteen kautta. Ilmeisesti kääntäjä ei ole ymmärtänyt "Last seen" -tekstin asiayhteyttä.

torstai 16. syyskuuta 2021

Vanha IBM-näppäimistö uuteen koneeseen

Vanhoissa 1980-luvun IBM-koneissa kaikki oli rautaa, myös näppäimistöt. Alkuperäiset näppäimistöt ovat vieläkin haluttuja, koska ne ovat äärimmäisen kestäviä ja kirjoitustuntuma on todella jämäkkä. Ääntä näppäimistöstä lähtee kuin mekaanisesta kirjoituskoneesta, joten avokonttoreihin niitä ei kannata hankkia.

Itselläni on muutama vanha näppäimistö, mutta niiden isokokoinen pyöreä DIN-liitin ei tietenkään käy tämän päivän koneisiin. 

Legendaarisia IBM AT -näppäimistöjä.

Näppäimistöjä on useaa eri tyyliä. Kuvassa alempana on alkuperäinen IBM AT -näppäimistö, joka ei sijoittelultaan juurikaan eroa alkuperäisestä IBM PC -näppäimistöstä. Painoa sillä on 2,73 kiloa. Todella!

Heti huomaa, että funktionäppäimiä on vain 10 ja ne ovat vasemmassa reunassa pystyssä. Erillistä nuolinäppäimistöä ei ole, vaan nuolet on upotettu numeronäppäimistöön.

Ylempänä on AT/E-näppäimistö (2,18 kg), joka tuli myöhempien AT-koneiden mukana. Siinä toimintonäppäimiä on 12, ja ne ovat ylhäällä. Nuolet ovat omalla alueellaan. Tämän päivän näppäimistöt noudattavat edelleen IBM AT/E-sijoittelua pienin muutoksin, esimerkiksi Windows-näppäin on tullut lisää.

Alkuperäinen IBM AT -näppäimistö on epäkäytännöllinen.

Tämän päivän näkökulmasta PC/AT-näppäimistö on kömpelö. Ctrl on CapsLockin paikalla eikä vasemmalla ylänurkassa ole Esc, jota sormi hamuaa automaattisesti. Nuolinäppäimet ovat tietenkin myös hankalia.

AT-näppäimistön Caps Lock oli siellä, missä nykyään on toinen Ctrl.

Miten nämä saisi toimimaan nykykoneissa? Passiivinen adapteri ei riitä, koska näppäimistöprotokolla on vaihtunut. Itse asiassa se on erilainen PC/XT- ja AT-koneiden välilläkin, joten sovittimeen tarvitaan elektroniikkaa.

Hagstrom Electronics myy sopivaa lisälaitetta KE-XTUSB hintaan 54,95 dollaria. Postikuluja tuli 41,20 dollaria, mutta palvelu oli nopeaa. Tein aamupäivällä tilauksen ja jo iltapäivällä tuli ilmoitus, että tavara on lähtenyt USA:n itärannikolta. Suomalaiseen postiin se kolahti pari viikkoa myöhemmin. 

KE-XTUSB sovittaa vanhan näppäimistön USB-aikaan.

Laite on yksinkertainen, mutta käyttöohjekin sanoo, että se on tarkoitettu teknisesti orientoituneelle henkilölle. Kotelossa on kaksi aukkoa, joista näkyvät merkki-ledit. Liitäntä isolle DIN-pistokkeelle sekä usb-kaapeli tulevat mukana.

Tekniseksi asian tekee se, että oletusarvona laite sovittaa PC/XT-näppäimistön usb-porttiin. AT-näppäimistöjen kanssa se tuotti käsittämätöntä sotkua. Kotelo pitää avata, jolloin paljastuvat jumpperit.

Näppäimistötyyppi valitaan jumpperilla.

Jumpperit - näitä ei olekaan vähään aikaan tullut säädettyä! Ennen lisäkorttien I/O-osoitteet, DMA-kanavat ja IRQ-keskeytykset piti valita jumppereilla, jotta ne eivät menisi päällekkäin. 

Siirsin jumpperin ensimmäiseen paikkaan ja johan alkoi toimia. Manuaalin mukaan keskimmäinen jumpperi liittyisi ulkomaisten näppäinasettelujen käyttöön, mutta ääkköset toimivat ilman sitäkin. Hyvä niin, sillä ylimääräisiä jumppereita ei tullut mukana. Ennen ne oli tapana pistää reikiin niin, että toinen puoli jäi vapaaksi. Ainoa ongelma oli, että AT-näppäimistön merkkivalot eivät palaneet.

Manuaali toteaa myös, että vanhat näppäimistöt kuluttavat paljon virtaa, ja siksi laite ei toimi passiivisen usb-porttijakajan kautta. Aktiivinen (oma virtalähde) pitäisi kelvata.

Usb-liitännän ansiosta koneeseen voi liittää useita näppäimistöjä samanaikaisesti. Retronäppiksen saa siten modernin rinnalle ja molempia voi käyttää yhtä aikaa, kuin vertailun vuoksi. 

Miltä vanha näppäimistö sitten tuntuu käytössä? Sanoisinko miehekkäältä: näppäimet vaativat voimaa, mutta haptinen palaute on vahva. Ei tarvitse epäillä, menikö perille vai ei. Ääni kertoo saman naapurihuoneeseen asti. Mutta ei tällä kirjaa jaksaisi kirjoittaa. Blogiteksti vielä menee.

Vanhempi AT-näppäimistö alkaa käydä nopeasti hermoille. Nuolinäppäinten puute, Esc, Ctrl ja muut pienet asiat korostavat, miten paljon parempi AT/E oli jo ilmestyessään. Sitä on ollut paha parantaa kaikkina näinä vuosina.

Vanhat näppäimistöt ovat haluttuja. Jos nurkissasi lojuu alkuperäisiä IBM-näppäimistöjä, laita myyntiin vaikka Tori.fi:n kautta. Ostajia löytyy kyllä. Juuri äsken yksi AT-näppis vaihtoi Huuto.netissä omistajaa lähes 300 eurolla.