perjantai 7. helmikuuta 2020

Kameran sisäinen HDR-kuvaus eri asetuksilla

Monissa kameroissa on sisäänrakennettu HDR-kuvaustoiminto. En ole nähnyt yhtäkään kamera-arviota tai vertailua sen käytöstä, joten ilmeisesti ominaisuus ei ole kovin tärkeä. Olen käyttänyt sitä itse muutaman kerran, mutta en koskaan tutkinut sen tarkemmin, mitä asetukset vaikuttavat. Niinpä ajattelin selvittää asian.

HDR-kuvauksessa kamera ottaa kolme kuvaa, tavallisen lisäksi ali- ja ylivalottuneet versiot, ja yhdistää ne lopulliseksi kuvaksi. Usein HDR on ainoa tapa saada kirkkaita ja tummia alueita erottumaan samassa kuvassa. Yhdistäminen aiheuttaa lieveilmiöitä, jotka vähentävät kuvan luonnollisuutta, mutta voivat joskus tehdä kuvasta kiinnostavamman.

Omista Canon-kameroistani HDR on 5Dm3- ja EOS R-malleissa. 1-sarjan rungoissa sitä on ilmeisesti pidetty tarpeettomana. Totta onkin, että asiaa osaava tekee yhdistämisen mieluummin kuvankäsittelyssä, mutta varsinkin matkakäytössä kameran automatiikasta on iloa.

Canonit ottavat aina kolme kuvaa, mutta valotukset voi asettaa +-1, +-2 ja +-3 välein; lisäksi on auto-vaihtoehto. Jos halutaan, osakuvat tallentuvat, joten yhdistämisen voi tehdä myöhemmin kotona. Osakuvat voivat olla jpeg- tai raw-muodossa, lopputulos on jpeg-kuva. Jalusta on suositeltava, mutta käsivaraltakin voi kuvata, sillä lopputulos on hieman rajatumpi ja kamera kohdistaa osakuvat uudelleen.

Yhdistäminen vie oman aikansa, 5Dm3:ssa noin 11 sekuntia. EOS R on noin puoli sekuntia hitaampi.

Testikuva on otettu Canon 5Dm3-kameralla ja 35-millisellä objektiivilla. Siinä näkyy sekä kirkas spotti (kasvivalolamppu) että ikkunan takana oleva pimeä ilta. Kuvat on pienennetty blogia varten 1920 pikselin leveyteen.

Tavallinen kuva.
Ensimmäinen HDR-tehostetyyli on luonnollinen (natural), joka eri valinnoilla näyttää tältä:

Luonnollinen, +-1
Luonnollinen, +-2
Luonnollinen, +-3
Seuraava tehostevaihtoehto on Taide, normaali (Art):

Taide, +-1
Taide, +-2
Taide, +-3
Seuraavana Taide, värikylläinen (Art Vivid):
Taide värikylläinen, +-1
Taide värikylläinen, +-2
Taide värikylläinen, +-3
Taide, kylläinen (Art):
Taide kylläinen auto
Taide Koho (Embossed):
Koho Auto
Kuva-alueen kaventuminen alkuperäiseen verrattuna näkyy selvästi. Kaikissa vaihtoehdoissa Auto oli lähes tai täysin sama kuin +-3, joten sitä on käytetty vain kahdessa viimeisessä testikuvassa. Kumpikin näyttää niin luonnottomalta, että on vaikea keksiä kuville järkevää käyttöä.

Sen sijaan Taide, normaali (Art) tuottaa miellyttävän näköisiä kuvia. Spottilampun valokeila muuttuu huomattavasti 1, 2 ja 3 EV:n eroilla. Luonnollinen-tyyli vaikuttaa kuvaan melko vähän.

EOS R tuottaa lähes identtisen tuloksen, joten siitä on vain Taide, normaali -versiot.

Alkuperäinen kuva:
Alkuperäinen yhden kuvan jpeg.
Taide, normaali +-1
Taide, normaali +-2
Taide, normaali +-3
Kannattaa tutustua oman kameran HDR-toimintoon, jos sellainen on käytettävissä. Vaikka ei pitäisi lopputuloksesta, automaattinen kolmen kuvan otto on hyödyllinen toiminto. Valotuksen haarukoinnilla voi ottaa 2-7 kuvaa (-6..+6), mutta silloin laukaisinta joutuu painamaan joka kerta itse.

torstai 6. helmikuuta 2020

Laturien sähkönkulutus tyhjäkäynnillä

Kymmenkunta vuotta sitten Nokian matkapuhelimet neuvoivat käyttäjää irrottamaan laturin seinästä, kun lataus oli päättynyt ("Irroita laturi pistorasiasta sähkön säästämiseksi"). Laturien kulutus tyhjäkäynnillä oli pieni, mutta yhdessä miljoonat laturit tuhlasivat kokonaisen voimalan verran sähköä. Aikansa vihreyttä siis.

Se oli aikaa, jolloin puhelimen akku kesti viikon käytön. Nykyisiä älypuhelimia saa ladata vähintään kerran päivässä ja ne haukkaavat 2-3 ampeerituntia kerralla. Tehonkulutus on vähintään sata- ellei tuhatkertainen (päivittäinen lataus, suuremmat akut).

Vanhasta muistista joku irrottaa vieläkin latureita seinästä sähkön säästämiseksi. Mutta siinä ei ole mitään järkeä. Vaikka puhelin olisi kiinni laturissa, kulutus on minimaalisen pientä (n. 0,01 ampeeria 5 voltilla eli 0,05 W).

Kokeilin TP-Linkin Kasa-perheeseen kuuluvalla älypistorasialla laturien virrankulutusta verkkosähkön puolelta. Vanha Nokian N73 -puhelin kulutti latauksen aikana 3,3 W tehoa, ilman puhelinta tehonkulutus putosi nollaan. Samoin teki Nokian E71, joka latauksessa söi 6,4 W mutta irrotettuna nollan. Modernit laturit osaavat sulkea itsensä, kun virtaa ei tarvita.

Vanhat eivät tätä osaa. Vanha Nokian ACP-9E-laturi kulutti tyhjäkäynnilläkin 0,93 - 1,04 wattia. Laturi kävi mm. Communicator 9300 -malliin, jolloin teho latauksen aikana nousi 7,5 wattiin.

Kokeilin myös Canon-kameroiden latureita. 5D-sarjan sekä 1Dx II:n laturit toimivat kuten pitikin: verkkojohdon kytkeminen aiheutti pienen kulutuspiikin, mutta sen jälkeen kulutus ilman akkua näytti nollaa.

Vanhan 1Ds III:n laturi LC-E4 tuotti pienen yllätyksen. Alkupiikin jälkeen kulutus jäi 0,28-0,36 watin tasolle. Noin viiden sekunnin välein kulutus kävi tasan nollassa.

LC-E4 kuluttaa tyhjäkäynnillä mitättömän vähän, muut laturit eivät mitään.
Energian häviämättömyyden lain mukaan kulutetun sähkön on muututtava toiseksi energiaksi. Jos laturissa ei ole akkua, mutta se kuluttaa tehoa, sähkön täytyy muuttua lämmöksi. Tämä onkin yksinkertainen tapa selvittää asia. Jos laturi lämpenee tyhjäkäynnillä, se kannattaa irrottaa seinästä latausten välillä. Syynä ei ole niinkään sähkölasku vaan lämpenemisen aiheuttama muu haitta, esimerkiksi paloturvallisuus ja komponenttien kuluminen lämpölaajenemisen vuoksi. LC-E4:n kulutus oli niin pieni, ettei sen aiheuttamaa lämpenemistä voinut havaita kädellä.

Sähkönkulutus ei muutenkaan päätä huimaa. Vaikka laturi veisi 1 watin tehon, sen täytyisi olla päällä tuhat tuntia yhden kilowattitunnin kuluttamiseksi (lähes 42 vuorokautta). Canonin tapauksessa kilowattitunnin kulumiseen tarvittaisiin noin neljä kuukautta.

Samsungin S9-puhelin latautui 0,49 ampeerin virralla ja noin viiden voltin jännitteellä, mikä merkitsee 2,45 watin lataustehoa. Kasa-mittari näytti 230 voltin verkkojännitteestä 3,3 watin kulutusta. Puuttuva 0,85 wattia tuhlaantui laturin lämpöhäviöihin. Kulutuslukema on niin pieni, ettei Kasa-mittari ehkä näytä sitä ihan oikein, mutta tulos on kuitenkin suuntaa-antava.

Uudet laturit ovat hyvin energiatehokkaita. Vanha E71-laturi tuskin antoi verkosta ottamaansa 6,4 watin tehoa puhelimeen, vaan siitä iso osa tuhlaantui lämpönä.

perjantai 31. tammikuuta 2020

Amazon Echo Show 8

Älykaiuttimet ovat tietoturvariski, mutta ne ovat niin hauskoja, että olen hankkinut useamman mallin kokeiltavaksi.
Muutamia Amazon Echo -malleja.
Alunperin kyse oli tosiaan vain kaiuttimista, mutta uusissa versioissa on myös näyttö. Kuvassa vasemmalla uusi Echo Show 8, oikealla vanha malli. Vanha on iso ja kulmikkaan muotoilun vuoksi suorastaan ruma. Uusi malli on pyöristetty ja vähän sirompi, mutta edelleen iso. Painoa ei voi välttää, koska äänentoisto edellyttää sitä.

Vasemmalla uusi, oikealla vanha malli. Ero on tuntuva.
Saatavilla on myös pienempi Show 5, joka olisi luultavasti paras valinta: riittävän iso viiden tuuman näyttö, joskin äänentoiston kustannuksella. Pyöreä Echo Show on huono, koska siinä on laadultaan vaatimaton, pienikokoinen näyttö ja pyöreä "ruutu" vaikeuttaa käyttöä.

Kameran pimennys.
Uudessa mallissa on fyysinen painike kameran pimentämiseksi. Sitä ei voi huijata, koska kansi liukuu linssin eteen. Lisäksi on vanhaan tapaan ohjelmallinen mikrofonin mykistyspainike, mutta sen toiminnasta ei koskaan voi olla varma.

Näytöstä on yllättävän paljon iloa, sillä Echo osaa esittää tietoja graafisesti. Esimerkiksi säätila:

Säätiedot.
Perustietojen lisäksi nähdään myös tuntikohtainen arvio:

Tasaisen harmaa sää.
Kysely Englannin kuningattaresta näyttää kuvankin:

"Alexa, who is the queen of England?"
USA:n väkiluku kerrotaan numeroin ja graafisesti:

"Alexa, what is the population of US?"
Pörssikurssien tiedot ovat havainnolliset, samoin Bitcoinin arvokysely:

"Alexa, what is the value of Bitcoin?"
Musiikkia kuunneltaessa näkyy yksinkertainen kansitaide:

"Alexa, play Beethovens fifth symphony"
Kosketusnäytön ansiosta on helppo valita esimerkiksi kiinnostava letturesepti:

"Alexa, show pancake recipies"
Kuvan koskettaminen tuo näyttöön sen ohjeet:

Yksi resepteistä.
Asetukset ja kodin laitteiden hallinta on myös helppoa kosketusnäytön ansiosta:

Laitteiden hallinta.
Kun muuta ei ole, Echo Show pyörittää näytöllä kauniita valokuvia ja tarjoaa uutisotsikoita, joihin liittyy yleensä videoleike (kts. ensimmäinen kuva). Jatkuvasti vaihtuvat kuvat ja sisällöt kiinnittävät huomiota, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Ainakaan työpöydälle laitetta ei kannata sijoittaa, tai muuten loputkin keskittymiskyvystä ovat mennyttä. Toisaalta vaihtuvan sisällön määrään ja sisältöön voi itse vaikuttaa ja ne voi käsittääkseni kytkeä kokonaan pois päältä (en ole kokeillut).

Näytöstä ja kamerasta on iloa myös kuvapuheluissa, komennolla "drop-in" voi soittaa videopuhelun huoneesta toiseen tai jos laite on sekä kotona että töissä, myös näiden laitteiden välillä.

Jos laitteita on useita vierekkäin, ne kaikki reagoivat kutsuun, mutta tietävät toisensa ja vain yksi laitteista vastaa (yleensä lähin, koska se kuulee äänen voimakkaimpana).

Uuden Echo Show 8 hinta on noin 100 dollaria, mutta sen tilaaminen Amazonin omasta kaupasta Suomeen ei onnistu. Googlen vastaavan laitteen voi hakea vaikka Gigantista.

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Omatekoinen 3D-viritys kahdesta puhelimesta

USA:n CES-messuilla katse kiinnittyi paitsi mielenkiintoisiin uusiin tuotteisiin, myös messukävijöihin ja varsinkin heidän kameroihinsa. Yksi ainoa Canonin pokkarikamera osui silmään, järkkäreitä oli paljon varsinkin videotuotannoissa ja sitten tietenkin valtava määrä älypuhelimia.

Yksi yhdistelmä pisti silmään erityisesti: miehellä oli uusi Canon R -kamera (ei edes halpamalli RP) ja siinä 28-80 millinen vanha objektiivi, joka on kaikin puolin vaatimaton. Tiedän, koska itsekin ostin sen 1990-luvun lopussa filmikameraan, ja kokeilin käyttöä myös digikamerassa. Polttoväli on hyvinkin sopiva, mutta valovoima ja piirto nykymittapuun mukaan kehnoja. Eikä siihen ollut edes Adoben profiilitiedostoa.

Ehkä mies oli todennut, että Eos R ja 28-80 mm ovat pienikokoinen ja kevyt yhdistelmä, jossa on juuri sopiva polttovälialue, mutta silti kokonaisuus tuntui samalta kuin perävaunu Ferrarissa tai Canon 1Dx III käyttäminen selfie-kuviin.

Tämä näytti mielenkiintoiselta:
LG+LG = 3D-kamera
Kuvaaja oli yhdistänyt kaksi LG:n puhelinta ilmeisesti silmien etäisyydelle toisistaan ja otti 3D-valokuvia (tai ehkä jopa videota?). Näppärää.

Vaikka 3D on toistaiseksi hävinnyt jopa televisioista, uskon sen tekevän vielä joskus paluun. Siksi 3D-kuvia kannattaisi ottaa jo nyt, niin on sitten mitä tulevaisuudessa katsella. Kuvat omista lapsista tai elinympäristöstä voivat herätä uudella tavalla eloon 10-30 vuoden päästä, kun 3D-esitystekniikka on riittävän kehittynyttä.

Onko kukaan törmännyt tällaiseen DIY-viritykseen aiemmin? Pahvi tuntuu kömpelöltä, myykö joku oikeaa telinettä kameroiden yhdistämiseen? Tai softaa, jolla molemmat kamerat saa laukeamaan samanaikaisesti?

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

PortaPow USB tehomittari

PortaPow Dual USB Power Monitor on näppärä mittari, joka kytketään usb-latausjohdon väliin. Se näyttää jännitteen (3-20 V), virran (0-4 A) sekä siirtyneen tehon (mAh).

PortaPow tehomittari
Laitteella voi tutkia esimerkiksi kaapelien ja laturien vaikutusta puhelimen lataamiseen. Kuvassa Samsung S9 latautuu 1,77 ampeerin virralla, vaikka siinä on kiinni kolmipäinen latauskaapeli (ei datajohtimia).

Edellisen kirjoituksen kommenteissa kerroin mitanneeni Samsung S9:n omalla laturilla ja kaapelilla 0,49 ampereeria (ilman datajohtimia) ja 1,57 ampeeria (datajohtimilla varustettu kaapeli). Pelkkä kaapeli ei siis selitä latausvirran eroa. Tältä osin jatkan kokeiluja.

Huawein P30 Pro latautui 1,85 ampereerin virralla ja lopuksi mittari näytti 3863 mAh:n siirtymistä (akun nimelliskapasiteetti on 4200 mAh). iPhone SE otti vastaan 1491 mAh (kapasiteetti 1624 mAh). On luonnollista, että siirretty teho jää kapasiteettia pienemmäksi, sillä puhelin sulkee itsensä jo ennen kuin akku on täysin tyhjentynyt. Lataus ei siten ala ihan nollasta.

iPhone SE:n akku saattaa tyhjentyä käytössä yhtäkkisesti. Ilmeisesti akun kuluminen ei siis johdu pelkästään varauskyvyn laskusta, vaan taustalla on jotain muutakin.

Yleishavainto latauksesta on, että latauksen alussa virtaa imetään enemmän kuin latauksen loppupuolella. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Akun tultua täyteen virransyöttö tietenkin pysähtyy.

USB-muistien mittaaminen antoi kiinnostavia tuloksia. Kingstonin 64 gigan tikku kulutti 0,18 ampeeria vaikka sitä ei edes käytetty. Lexarin teratavun ssd-asema kulutti 0,33 ampeeria levossa ja 0,38 kirjoituksen aikana. Tästä huomaa ainakin sen, ettei tikkua tai ssd-asemaa kannata pitää turhaan kiinni läppärissä -- se syö akkua silloinkin, kun tikkua ei käytetä.

Vielä joulukuussa 2019 Amazon UK myi mittaria yhdeksällä punnalla, mutta sanoi "This item does not ship to Finland". Jenkki-Amazon antoi hinnaksi $12.99 ja toimituskustannuksiksi $13.16, mutta sanoo nyt "This item does not ship to HELSINKI, Finland". Tuli se kuitenkin, Amazonin laskussa veloituksena näkyi 24,60 euroa.
Amazon UK
Amazon DE
Amazon USA
Vielä joulukuussa USA:n Amazon toimitti mittarin, mutta nyt sanoo ettei onnistu:
Kuukautta myöhemmin tilaaminen ei enää onnistukaan?
Kovin vaikeaksi on tehty kansainvälinen verkkokauppa ja näinkin yksinkertaisen, halvan tuotteen tilaaminen. Tässä tapauksessa kauppa on vieläpä brittiläinen PortaPow UK, vaikka toimittajana olisikin Amazon.

Lisäys 20.1.2020: Hyvä yhteenveto erilaisista pikalataus "standardeista": https://www.digitaltrends.com/mobile/how-does-fast-charging-work/ Valmistajilla (Apple, Samsung, Google, Motorola, OnePlus...) omia tekniikoita, jotka eivät ole yhteensopivia toisten kanssa. Lisäksi USB:n oma PD (Power Delivery).

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Kaapeliyllätyksiä matkalla

Seikkailuni usb-kaapelien mutkaisessa maailmassa jatkuvat. Olen USA:ssa ja pakkasin mukaan joukon kaapeleita eri tarkoituksiin, mutta erehdyin antamaan toisen USB-C-kaapelin pois ja jäin itse pelkän latauskaapelin kanssa.

Uuden kaapelin ostaminen ei ollutkaan ihan helppoa. Kaupan hyllyssä usb-kaapelit olivat kaikki vanhaa tyyppiä. Lopulta uskoin pakkausta, jossa luki "3in1 Safe-charge speed & data" ja ostin kolmipäisen kaapelin.

Datan luvataan kulkevan, mutta se ei kulje.
Olisi pitänyt uskoa enemmän omia kirjoituksiani kuin paketin merkintöjä. Monipäiset kaapelit on tarkoitettu vain lataukseen, eikä datasiirto onnistu paketin lupauksista huolimatta. No, nyt on taas yksi uusi monipäinen kaapeli, vieläpä hyvälaatuiselta näyttävä. Ei ainakaan murru juuresta, kuten halpamallit.

Uudestaan kauppaan ja nyt otin varmuuden vuoksi kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä luki selkeästi "Type-c USB Cable", mutta paketin kyljessä oli jotain ihan muuta.

Yhteensopiva kaikkien Lightning-liitäntöjen kanssa?
Paketti lupaa, että kaapeli on "compatible with all models with a Lightning connector". USB-C on aivan eri liitäntä kuin Applen käyttämä Lightning, joten oli pakko avata paketti kaupassa ja katsoa, kumpi kaapeli siellä oikein on.

USB-C löytyi sisältä, kuten pitikin. Ilmeisesti Kiinassa paketteja tulostanut tehdas ei ollut osannut lukea englantia ja oli jatkanut samojen tekstien käyttöä kuin aiemmassakin tuotantoerässä.

Aluksi näytti siltä, ettei tämäkään kaapeli siirrä dataa, mutta liitintä heiluttamalla sopiva kontakti älypuhelimeen kuitenkin löytyi. Vaikka liittimen pitäisi olla standardoitu, jostain syystä kaikki eivät istu kunnolla Samsungin perään.

Niin, se kolmas kaapeliostos oli pelkkä välikappale micro-USB:stä USB-C:hen ja se toimi ongelmitta. Paketissa oli myös näppärä ison USB:n ja USB-C:n välikappale.

Tarinan opetus: kannattaa ottaa matkalle mukaan vain toimivaksi havaittuja kaapeleita. Jos joutuu ostamaan kaapelin matkalla, ei kannata luottaa pakkausmerkintöihin. 

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Liitynkö METRO vai Metro wifi-verkkoon?

Pääkaupunkiseudun metrossa kuuluu kaksi wifi-verkkoa: Metro ja METRO. Verkko metrossa on mainio, koska se mahdollistaa asioiden hoitamisen esimerkiksi läppärillä matkan aikana ja ilahduttaa varmasti turisteja.

Mutta miksi verkkonimiä näkyy tuplasti? Mistä on kyse?

Kaksi samanlaista wifi-verkkoa, kumpi on aito?
Yleensä kaksi lähes tai kokonaan samannimistä wifi-verkkoa on paha merkki. Kyseessä voi olla ns. evil twin -tukiasema, joka pyrkii houkuttelemaan käyttäjiä liittymään itseensä aidon verkon sijaan, jolloin tukiaseman kautta kulkevasta liikenteestä voi urkkia tietoja.

Android-puhelimiin saa Wifi Analyzer -sovelluksen, jolla voi nähdä eri kanavilla olevia verkkoja, ja valita joko 2,4 tai 5,0 GHz taajuuden.

Molemmat SSID-nimet näkyvät samalla alueella.
Näyttö kertoo heti, ettei kyse ole taajuusalueiden erosta. Molemmat SSID-nimet näkyvät alemmalla 2,4 GHz alueella. Itse asiassa 5 GHz alueella on hyvin hiljaista, siellä näkyi vain yksi METRO-tukiasema.

Matkan aikana METRO-nimet lähes hävisivät näkyvistä, mutta Metro säilyi. Ja siitä voikin jo arvata syyn: METRO-verkot sijaitsevat metroasemilla, Metro-verkot vaunuissa. Kannattaa siis valita Metro, jos haluaa käyttää yhteyttä myös matkan aikana.

Verkkosuunnittelijalla on varmaankin ollut jokin ajatus ratkaisun takana, mutta se ei ihan avaudu. Miksi asemien verkon pitää olla eri niminen? Eikö metroaseman nimeä olisi voinut laittaa SSID:hen? Tai jokin yleinen Metro-Station? Nyt asia herättää ihmetystä ja turhaa tietoturvapelkoa.

Pääasia kuitenkin, että verkko toimii eikä vaadi salasanaa. Jälkimmäinen on tietenkin potentiaalinen turvaongelma, koska silloin verkkoliikennettä on helppo vakoilla. Ja kun käyttäjät tottuvat outoihin nimiin, joku saattaa tuoda paikalle oman metro-tukiasemansa ja kaapata käyttäjiä siihen.

Kannattaa siis turvautua mieluummin 4G-datasiirtoon tai asentaa puhelimeen/tabletiin/läppäriin VPN-ohjelma yhteyttä suojaamaan.