keskiviikko 10. elokuuta 2022

Canon TS-E 24

Hyllyssäni on pitkään seissyt Canon TS-E 24mm f/3.5 L II -objektiivi. Kesällä ehdin vihdoin tehdä sillä muutamia kokeiluita.

Canon TS-E 24mm f/3.5 L II

TS-E-objektiivien erikoisuus on niiden kyky kallistaa tarkennustasoa vaaka- ja pystysuunnassa kennoon nähden (Tilt, +- 8,5 mm). Lisäksi kuvaa voi siirtää (Shift, +-12 mm), mikä mahdollistaa perspektiivivirheiden korjaamisen ("kaatuvien" viivojen suoristamisen). On paljon muutakin erikoista: II-mallit ovat jo yli 10 vuoden takaisia, eikä niistä ole RF-versioita. Ne ovat manuaalitarkenteisia ja varsin arvokkaita. 

Yksi erikoisuus on reunaterävyydessä: objektiivien piirtoympyrä on tavallista suurempi, jotta sen siirtäminen kennolla olisi mahdollista. Ilman siirtoja ja kallistusta käytetään vain piirtoympyrän keskiosaa, joten kuva on varmasti yhtä terävä kennon keskeltä reunoille asti. Manuaalinen tarkennus hankaloittaa tosin kaikkein terävintä tarkennusta.

TS-E-laseja on saatavilla 17, 24, 45 ja 90 millin polttovälillä. Kaksi pisintä sopivat varsinkin tuotekuvaukseen, jossa kohde halutaan teräväksi etureunasta takareunaan. Tavallisella objektiivilla syväterävyyttä kasvatetaan aukkoa pienentämällä, mutta valo saattaa loppua kesken ja diffraktio alkaa heikentää tarkkuutta aukon kasvaessa F16:n yli. 

TS-E 24mm on ehkä monikäyttöisin versio.

Laajakulmaisimmat 17- ja 24-milliset sopivat arkkitehtuurikuvauksiin. Ehkä 24 on käyttökelpoisin näistä, sillä se on monikäyttöisin. 

Objektiivin kyljessä on kahdet pyörät objektiivin siirtoa ja kallistusta varten, sekä lukitus, jonka vapauttaminen kääntää putkea 0-90 astetta ja muuttaa pystykallistuksen (Tilt) vaakakallistukseksi. Suodinkierre on 82 milliä.

T=kallistus, S=siirto

Objektiivin kanssa meni aluksi sormi suuhun. Miten tämä oikein toimii? Oli pakko turvautua käyttöohjeeseen ja kokeilla, sillä ohje on melko suoraviivainen. Se kertoo, että siirtäminen oikaisee kaatuvat viivat, mutta jättää kertomatta, että silloin kameraa pitää vastaavasti kääntää. Ilmiselvää jälkeenpäin, mutta aiheutti ensin ihmetystä, sillä kallistus näyttää etsimessä tekevän saman ilman kameran asennon muuttamista. 

Sitten tuli toinen yllätys. Osa kuvista oli jonkin verran alivalottuneita tai aivan äärimmäisen ylivalottuneita. Mitä ihmettä? Käyttöohjeesta löytyi maininta, jonka mukaan kannattaa ottaa lähtökohdaksi 0 asteen kallistus/siirto ja sen jälkeen "take the shot with as many exposure settings as possible". Valotus on todellakin hakuammuntaa, sillä etsinkuva ei juurikaan himmene eikä kirkastu - vain automatiikka toimii väärin.

Ilmeisesti selitys on siinä, että kallistus/siirto saa valon lankeamaan valotusmittariin epäluonnollisessa kulmassa. Canon 5Dm3:n live view -tilassa valotus meni aina kohdalleen, koska se ilmeisesti mittaa valotuksen kennolta. Vain peilitilassa valotus meni täysin pieleen. R valotti kuvat oikein. Mitenkähän näillä pärjättiin filmiaikaan? Ilmeisesti ohjekirja on peräisin ajalta, jolloin peilitila oli ainoa mahdollinen, koska käyttöohje ei mainitse live view -tilaa lainkaan (ei luonnollisesti myöskään R:ää).

Manuaalinen tarkennus live view -tilassa tai peilittömällä on paljon helpompaa kuin perinteisellä peilikameralla, koska kuvaa voi suurentaa tarkennuksen varmentamiseksi. R näyttää kolme nuolta, jotka kohtaavat toisensa, kun kuva on terävä. 

TS-E sopii rakennusten kuvaajille niin sisällä kuin ulkona. Linjat saa suoraan jo kuvaushetkellä. Samaa voi jälkikäteen tehdä kuvankäsittelyssä, mutta optisesti tehtynä kuvan laatu tietenkin säilyy paremmin. Manuaali antaa vielä yhden käyttötavan: sisäkuvauksissa kuvaaja voi "siirtää" itsensä pois heijastavasta pinnasta (kuten peili) ilman, että kameraa täytyy fyysisesti siirtää.

TS-E 24 II on polttoväliin nähden varsin painava (780 g) ja muutenkin tukevaa tekoa. Tarkentaminen ja kallistus/siirto ovat miellyttävän pehmeitä ja vakaita. Mekaniikka on kohdallaan, kuten tällä hinnalla pitääkin olla. Jalusta on erittäin suositeltava, eikä kiire saa olla. Tarkentaminen ja kallistus/siirto vaativat aikaa. Tulos kuitenkin palkitsee vaivan.

Itsellä aikaa ei juurikaan ollut, joten koekuvat ovat perusmallia ja pystyvät vain demonstroimaan edellä kuvattuja toimintoja. Kuvat on otettu R-kameran pienellä jpeg-formaatilla. Videoneuvottelukäytön vuoksi valkotasapainoon oli jäänyt manuaaliasetus, jonka korjasin Photoshopin autolevelsillä. Mitään muuta muokkausta kuvissa ei ole.

Innopoli 2 -rakennus tavallisella 24-millisellä.
Sopiva siirto suoristaa pystyviivat.

Maksimisiirto 12 vääristää perspektiiviä toiseen suuntaan.
Kallistus luo "miniatyyri-efektin", jossa kuvan ylä- ja alareuna näkyy epäterävinä, mutta keskialue terävänä.
Kallistus sumentaa ylä- ja alareunan.

Kallistus vaakasuunnassa sumentaa vasemman ja oikean reunan.

TS-objektiivit mahdollistavat luovia efektejä, joita muilla laseilla ei saa. Käyttäjäkunta on pieni ja tietää, mitä on hankkimassa. Tori.fi:ssä näyttää olevan yksi vanhempi I-malli 590 euroa, II-mallista pyydettiin vielä alkuviikosta 1 350 euroa, mutta nyt en enää löytänyt kyseistä myynti-ilmoitusta. Uusi 24-millinen maksaa Rajalalla 2 252 euroa. 

torstai 4. elokuuta 2022

Järjestelmäkameran HDR-ominaisuus hyötykäyttöön

Monissa järjestelmäkameroissa on sisäänrakennettu HDR-kuvausmahdollisuus, jonka toimintaa taannoin kokeilin. Kokenut käyttäjä tuomitsee ominaisuuden harrastajien leluksi. Olemme kaikki nähneet liikaakin keinotekoisia ja haalistuneita HDR-kuvia. Ammattilainen ja oikea harrastaja säätää itse kuvansa raw-tiedostoista.

Tänä kesänä kirkkoja kuvatessani päätin kokeilla, olisiko HDR-ominaisuudelle käyttöä oikeissa valokuvissa. Kokeilujen jäljiltä vanhaan 5Dm3-kameraan oli jäänyt Art-asetus (Taide), Natural (Luonnollinen) olisi ollut parempi valinta.

HDR-toiminto ottaa nopeasti kolme kuvaa peräkkäin ali- ja ylivalotuksilla ja yhdistelee kuvat suoraan kamerassa. Tuloksena on aina jpeg-tiedosto, vaikka kamera muuten kuvaisi rawia. Siltä varalta, että kamera ehtii vähän liikahtaa otosten välillä, kuvista leikataan hieman reunoja pois. Kumma kyllä, Canon on valinnut pikselimäärän pitämisen alkuperäisenä. Olisi aidompaa, jos HDR-kuvatiedosto olisi pikselimitoiltaan hieman alkuperäisiä kuvia pienempi, eikä keinotekoisesti venytetty.

Seuraavat testikuvat on otettu vapaalla kädellä. Joistakin kuvista on lisäksi editoitu versio, joka tarkoittaa kevyttä säätöä vanhalla Lightroomilla. Muut kuvat ovat suoraan kamerasta, raw on vain käännetty jpeg-tiedostoksi.

Pihlajaveden vanha kirkko: 

Peruskuva.

HDR-versio.

HDR-versio on erilainen, mutta selvästi keinotekoinen.

Peruskuva vähän säädettynä.


HDR-kuva vähän säädettynä.

HDR-kuva näyttää säätämisestä huolimatta keinotekoiselta, vaikka tällainen look voi sopia johonkin käyttöön oikein hyvin. Peruskuva säädettynä on luonnonmukaisin.

Kirkon sisällä tilanne on toinen.

Peruskuva kirkon sisältä.
HDR-kuva kirkon sisältä.

Tässä tapauksessa HDR-kuva avaa sisätiloja paremmin, vaikka ei kovin luonnolliselta näytäkään. Kumpaakaan kuvaa ei ole säädetty.

Seuraava kohde on Nurmon kirkon ikkuna ja siihen maalatut verhot.

Nurmon kirkko, peruskuva.
HDR-kuva.

Säätäminen parantaa molempia kuvia.

Säädetty peruskuva.
Säädetty HDR-kuva.

Pidän säädettyä HDR-kuvaa näistä parhaana versiona.

Carlsro-museon huone:

Peruskuva.
HDR-versio.

Tässä tapauksessa HDR-versio antaa suoraan kamerasta alkuperäistä paremman tuloksen.

Lepikon torppa:

Peruskuva, jossa kirkas valo tulee ikkunasta pimeään huoneeseen. Hankala tilanne.
HDR-versio tasoittaa mukavasti kirkkauseroja.

Molemmissa kuvissa säätäminen kannattaa.

Peruskuvastakin saa hyvän säätämällä. 
Säädetty HDR-versio on monen mielestä jo vähän "yli".

Kokeilujen valossa näyttää siltä, että monissa tilanteissa HDR-toiminto on aidosti käyttökelpoinen ja tuottaa vaikeissa valaistusoloissa tyydyttävän kuvan jo suoraan kamerassa. Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, yhdestä raw-kuvasta saa säätämällä paremman ja joka tapauksessa aidomman lopputuloksen. Mutta työtä se vaatii. HDR on helppo ratkaisu.

Lopuksi varoitus. HDR ei sovi kuviin, joissa on liikettä. Hotellin aamiaishuoneessa otetussa kuvassa ihmiset näyttävät hajoavan, koska he ovat ehtineet liikkua yksittäiskuvien välillä.

HDR ei sovellu kuviin, joissa on liikettä.

Tässä kuvassa HDR tuo huoneen monet värit esiin sopivan näyttävällä tavalla.

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Bitcoin- ja Ethereum-kurssit työpöydän tikkeriin

X-Sure on alkanut valmistaa pientä näyttöä, joka esittää Bitcoin- ja Ethereum-valuuttojen kurssit liki reaaliajassa ("real-time crypto ticker"). Näin tämän talvella CES-messujen yhteydessä ja jätin heti tilauksen. Viime viikolla laite sitten tuli. 

X-Sure L1 voi tilata verkosta valmistajan sivulta 129 dollarin hintaan. Fyysisesti laite on noin tupakka-askin kokoinen, hieman paksumpi. Iso näyttö tuo mieleen vanhat digipokkarit. Laitteessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten katsotaanpa hieman lähemmin.

Bitcoin-kurssi 20 924 dollaria.

Ensimmäiseksi kiinnittää huomiota paketointi. OOBE (Out-Of-The-Box-Experience) on niin vakuuttava, että Steve Jobs olisi kateellinen. Laite on pakattu siististi ja se näyttää suorastaan arvokkaalta.

Paketti on siisti.

Tein talvella ennakkotilauksen, minkä valmistaja oli mukavasti huomioinut kiitoskortissa:

Kiitokset ennakkotilaajalle. 

Laite itsessään on kiitettävän yksinkertainen: se vain seisoo pöydällä tai kaapin päällä ja näyttää kahden suosituimman kryptovaluutan kurssit 10 sekunnin välein vaihtuvina numeroina. 

Käyttöliittymänä on hauskasti vanhanaikainen painike, jota kääntämällä näyttöön valitaan joko Bitcoin tai Ethereum. Painaminen aktivoi verkkoasennuksen. Metallikuorten ansiosta laite tuntuu mukavan jämäkältä nykyisten muovirimpuloiden aikakaudella.

Painike ja valintapyörä.

Virtalähdettä ei ole, mutta paketissa on näppärä usb-c-kaapeli, jonka päässä on magneetilla irtoava virransyöttö. Aivan kuin Applen läppäreissä. Akkua tosin ei ole, joten johdon irrotessa näyttö pimenee. 

Laitteen takaseinässä on nörttien iloksi ikkuna, josta näkee piirilevyn ja merkkivalot. Nice touch!

USB-C-liitin, jossa on magneettinen kytkin.

Asennusta varten ladataan valmistajan mobiilisovellus, minkä jälkeen se löytää laitteen Bluetoothilla ja siirtää wifi-verkon asetukset. Ensimmäinen yritykseni epäonnistui, koska en huomannut laitteen tukevan vain 2,4 GHz taajuutta. Toisella kerralla kaikki meni sujuvasti.

Hallintasovelluksella näyttöön voi lisätä uusia valuuttoja. Listalla ovat mm. Binancecoin, Solana, Cardano, XRP, Polkadot, Dogecoin ja Avalance. Sovelluksesta voi aktivoida äänimerkin, jolla näyttö kertoo, että kurssi on muuttunut suuntaan tai toiseen yli prosentin viidessä minuutissa. Rajoja ei voi itse säätää. Hinat näytetään vain dollareissa eikä valuutaksi voi vaihtaa euroa.

Yksinkertainen, tyylikkään näköinen laite, joka tekee sen minkä lupaa. Tätä on helppo suositella kaikille kryptovaluutoista innostuneille. Kurssin seuraaminen reaaliajassa ei tietenkään ole järkevää, mutta hauskaa se kyllä on.

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Liian vahva salasana?

Aina varoitetaan heikoista (lyhyistä, yleisistä ja helposti arvattavista) salasanoista, mutta voiko salasana olla liian vahva?

Ehkä ei, mutta tarpeettoman vahva kuitenkin. Julkisissa verkoissa näkee joskus salasanoja, jotka ovat turhan pitkiä ja mutkikkaita. Niissä salasanan tarkoituksena ei ole estää luvatonta pääsyä verkkoon, joten turhan pitkä salasana on vaikea kirjoittaa. Eihän siitä muuta haittaa ole.

Äskettäin törmäsin Kirkkonummen Hvitträsk-museon aulassa kylttiin, joka kertoi museon Wifi-salasanan.

Tarpeettoman pitkä salasana julkisessa verkossa.

Arvaan, että 10 merkin salasana on tullut operaattorilta reitittimen mukana, eikä sitä ole viitsitty tai osattu vaihtaa. Museon tapauksessa salasanaksi olisi riittänyt vaikka Hvittrask

Kokonaan avoimeksi verkkoa ei kannata jättää, koska silloin siihen liittyneet koneet näkevät toistensa liikenteen. Verkon salasana varmistaa, että jokaisen käyttäjän data on salattu istuntokohtaisella salasanalla, ja käyttö on siten turvallista.

Yksi syy pitkään salasanaan voisi olla halu suojata verkkoa ohikulkijoiden tai naapurien vapaamatkustajilta. Hvitträskin tapauksessa sekään ei voi olla selityksenä, sillä talo on kukkulan päällä eikä naapureita ole lähimaillakaan.

Ja vaikka olisi, kuka tahansa voisi tulla kurkkaamaan salasanan, koska se näkyy jo museon aulassa, ennen lipunmyyntiä.

No, ainakin pitkä ja mutkikas salasana muistuttaa museovieraita salasanaturvallisuudesta - vaikka juuri tässä tapauksessa yleisillä opeilla ei olekaan merkitystä.

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Miksi Word vaihtaa sali-sanalle ison alkukirjaimen?

Microsoft Wordissä on kummallinen ilmiö: kun tekstiin kirjoittaa sanan sali, se vaihtuu isolle alkukirjaimelle eli Sali. Vaihto tapahtuu niin Windows- kuin Mac-versioissakin.

Miksi sali kirjoitetaan aina isolla?

Kummallinen ilmiö johtuu Wordin asetuksesta, joka vaihtaa viikonpäivien alkukirjaimet isoiksi niissä kielissä, missä se on kieliopillinen käytäntö.

Tiistai on turkiksi Salı 

Word luulee, että suomen sana sali tarkoittaa turkin tiistaita, ja siksi alkukirjain vaihdetaan isoksi. Sama muutos tapahtuu mm. englannin ja saksan viikonpäiville (monday, tuesday, wednesday... ja montag, dienstag, mittwoch...), mutta niitä suomalainen harvemmin kirjoittaa suomenkielisen tekstin keskelle, koska ne eivät tarkoita mitään suomeksi. 

Turkin seitsemän viikonpäivää ovat muuten pazartesi, sali, çarşamba, perşembe, cumā, cumartesi ja pazar. Ne kaikki muuttuvat isolle alkukirjaimelle.

Tarkkaan ottaen turkin tiistai-sanan lopussa ei ole tavallista i-kirjainta vaan sen pisteetön versio. Siksi Wordin ei pitäisi edes vaihtaa sali-sanaa toiseksi, koska kyse ei muutenkaan olisi turkin kielen sanasta.

Automaattinen korjaus loppuu, kun Wordin asetuksista poistetaan Automaattinen korjaus > Päivien nimet isoilla.

Wordin asetukset.

Sama muutos kannattaa tehdä Excelin ja Powerpointin asetuksiin, koska nekin korjaavat oletusarvona viikonpäiviä automaattisesti.

Tämä on hyvä esimerkki liian pitkälle viedystä automatiikasta. Kirjoittajan on todella vaikea keksiä, miksi sali-sanaan tulee iso alkukirjain. Tämän täytyy olla jonkinlainen bugi, sillä automaattisen korjauksen pitäisi rajoittua vain parhaillaan kirjoitettavaan kieleen.

tiistai 24. toukokuuta 2022

Canon R7 ja R10 - tarvitaanko pienemmän kennon malleja?

Kun Canon julkisti R-sarjan neljä vuotta sitten, uskoin pienemmän APS-C-kennon painuvan historiaan. Aikanaan kennojen valmistus oli kallista, joten pienempi kenno teki kamerasta edullisemman ja EF-S-objektiiveista pienikokoisempia, koska piirtoympyräkin oli pienempi. Pieni kenno jäi harrastajajärkkäreihin, mutta paremmissa malleissa oli aina normikenno.

Tänään Canon julkisti kuitenkin R7- ja R10-mallit, joissa on jälleen pieni kenno kaikkine etuineen ja haittoineen. R7 on kuin suoraa jatkoa 7Dm2:lle, R10 jatkaa harrastajien 90D- tai 850D-linjaa. Etuja ovat pienempi koko, halvemmat RF-S-objektiivit ja 1,6-kroppikertoimen vuoksi pidempi ulottuvuus, haittoina vähäisempi taustan erottelukyky, pienemmistä pikseleistä johtuva suurempi kohina - ja 1,6-kroppikertoimesta johtuva polttovälin kasvu, joka vaatii RF-S-objektiivit laajakulmaiseen päähän.

Canon R7 ja RF-S 18-150 mm.

R7 on helpompi ymmärtää. Se sopii urheilu- tai luontokuvaajan kakkoskameraksi, koska pitkille polttoväleille on aina kysyntää. Kroppikertoimen ansiosta kuvaaja saa ikään kuin 1,6-kertaisen telejatkeen, joka ei kuitenkaan vähennä valovoimaa eikä heikennä kuvanlaatua. Ei hullumpaa. Pienemmästä kennosta huolimatta megapikseleitä on 32,5 eli vähintään riittävästi. Kamera on myös sääsuojattu ulkokäyttöä ajatellen.

Canon R7:n uusi yhdistelmäsäädin.

Hauskana yksityiskohtana R7:ssa on yhdistetty säätörengas ja joystick, joka pelkillä sormilla toimii hyvin, mutta entäpä talvipakkasilla hanskat kädessä? 

Canon R7 ja automaatti/manuaalitarkennuksen vipu, joka toimii myös syväterävyyden esikatselussa.

R10 on kaikin tavoin riisuttu malli. Korttipaikkoja on vain yksi eikä runkovakaajaa ole lainkaan. 4K-kuvaus löytyy jopa 60p nopeudella, mutta vahvan kropin seurauksena polttoväli pitenee silloin entisestään. Megapikseleitä on riittävät 24.

Pienikokoinen R10 ja uusi kittilinssi 18-45 mm.

Yllättäen molemmissa kameroissa on huippumalleista tuttu tarkennusjärjestelmä, joka lukittuu liikkuviin ajoneuvoihin, eläimiin ja ihmisiin. Molemmissa on myös uusi, R3:ssa esitelty varustekenkä uusilla kytkentänastoilla sekä todella nopeat sarjakuvaustilat (mekaanisella sulkimella 30 fps, elektronisella 30 ja 23 fps).

Aiemmissa kroppikameroissa optinen etsinkuva oli täyskennoista pienempi, mutta peilittömänä aikana eroa ei enää ole. Myös kääntyvät takanäytöt ovat isoja, joskaan eivät aivan samankokoisia.

RF-S-lasien piirtoympyrä on pienempi, joten objektiivit ovat aiempaa ohuempia. Vaikutelma on jopa hieman koominen, sillä kiinnitys kameran päässä on itse putkea leveämpi. Objektiivi siis leviää hieman tyvessään.

Rungoissa kropin vaikutus ei juuri näy. R7 painaa 612 grammaa ja R10 429 grammaa. R10 on pieni, mutta vain vähän täyskennoista RP-mallia pienempi (485 vs. 429 grammaa). R7 on jopa painavampi kuin alkuperäinen R (612 vs. 580 grammaa).

EF-S-lasit eivät toimineet täyden kennon kameroissa, mutta RF-S-lasit toimivat myös täyden kennon rungoissa, jolloin kamera itse rajaa kuva-alueen oikeaksi.

Canon R7 ja R10.

Uudet rungot eivät ole erityisen edullisia. R10 maksaa 1039 euroa, R7 1599 euroa. Mukana tulee EF-S-sovitin. Uusi RF-S 18-150 F3.5-F6.3 objektiivi maksaa 619 euroa, 18-45 F4.5-6.3 versio 379 euroa.  Molemmissa putkissa on sisäinen kuvanvakain. Täyden koon RF-laseihin verrattuna hinnat tuntuvat kohtuullisilta.

R7 löytää varmasti ostajansa, mutta R10 jää arveluttamaan. Tuhannella eurolla saa älypuhelimen, jossa on kolme erilaista objektiivia vakiona - ja lisäksi kaikki puhelimen palvelut ja sovellukset. Ero järkkäriin jää kovin pieneksi.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

OpenDNS tuo hieman lisäturvaa nettikäyttöön - ja siinä on vielä bonus

Tavallinen käyttäjä ei kiinnitä huomiota nettiyhteyden nimipalvelimiin (DNS, Domain Name Service). Jos mitään ei tehdä, päätelaitteet saavat osoitteet automaattisesti operaattorilta tai oman kotiverkon wifi-reitittimeltä (joka on ensin hakenut ne operaattorilta). Silloin osoitteet ovat operaattorin itse ylläpitämiä nimipalvelimia.

Nimipalvelimia voi vaihtaa, mikäli omaan koneeseen on ylläpito-oikeudet. Suosittu vaihtoehto on Google, jonka palvelinten osoitteet on helppo muistaa: 8.8.8.8 ja 8.8.4.4. Windows 10 -koneessa DNS-palvelimet asetetaan nettiyhteyden asetuksissa (hiiren kakkospainikkeella oikean alanurkan verkkokuvakkeesta).

Googlen nimipalvelimet.

Googlen DNS ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, koska se antaa Googlelle mahdollisuuden seurata, missä palveluissa käyttäjä liikkuu. Näin ainakin teoriassa - eri asia siten, tapahtuuko moista seurantaa. 

Parempi vaihtoehto on OpenDNS, jonka osoitteet ovat 208.67.222.222 ja 208.67.222.220. Nimipalvelimia on kaksi, jotta ainakin toinen niistä vastaisi aina. 

OpenDNS-nimipalvelimet reitittimeen asetettuna.

Omaan reitittimeen asetettuna kaikki kotiverkon laitteet siirtyvät käyttämään näitä nimipalvelimia, aina älypuhelimia myöten (kunhan wifi on niissä päällä eikä yhteys mene mobiilidatana), eikä päätelaitteiden asetuksiin tarvitse koskea.

OpenDNS suojaa automaattisesti joitakin haittasivustoja vastaan. 

Tyypillinen Flubot-haittaohjelmaa levittävä tekstiviesti.

Tuoreinta Flubot-kampanjaa testatessani huomasin, että nimipalvelin antaa varoituksen sivusta eikä suostu avaamaan sitä.



OpenDNS suojaa käyttäjiä Ciscon sateenvarjolla.

Googlen ja operaattorin omilla nimipalvelimilla Flubot-levityssivu aukesi normaalisti, joskin iPhone-puhelimissa se avaa vain kalastelusivun eikä vakoiluohjelman levityssivua kuten Androidissa. Osa haittasivuista on mukana selaimen estolistoilla, mutta ainakin tässä tapauksessa Ciscon suojaus oli ajan tasalla vaikka osoite ei vielä ollut ehtinyt selainten estolistoille. 

Vakionimipalvelimilla huijaussivu aukeaa normaalisti.

Kun nimipalvelimet on asetettu reitittimessä tai suoraan pöytäkoneen Windowsissa, Umbrella suojaa myös niitä.

Flubot-levityssivu ei aukea myöskään Windowsin selaimella.

OpenDNS-muutos on helppo tehdä eikä se maksa mitään. Siksi pienikin parannus tietoturvaan kannattaa hyödyntää näinä vaarallisina aikoina.

Entä se bonus? EU on velvoittanut operaattorit estämään pääsyn Venäjän Sputnik- ja RT-sivustoille niiden levittämän disinformaation vuoksi. Sekä Google että OpenDNS eivät estoa käytä, joten sivut avautuvat normaalisti. Lukemisessa kannattaa tietenkin käyttää harkintaa eikä uskoa kaikkea. Joka tapauksessa on kiinnostavaa nähdä, miten valtion määräysvallassa oleva RT käsittelee Venäjän "erikoisoperaatiota" eli röyhkeää hyökkäystä suvereenin naapurin kimppuun ja sen tuottamia massiivisia tuhoja.