maanantai 19. syyskuuta 2022

iPhone 14 Pro - ensivaikutelmia

Päivitin kolme vuotta vanhan iPhone 11 Pro -mallin uuteen. Kun paketti tuli, ensimmäinen havainto oli sen matala koko. Paketissa on vain latausjohto ja puhelin, ei enää kuulokkeita eikä laturia. Paketti pienenee, mutta hinta nousee. Halvinkin Pro-malli maksaa 1350 euroa.

iPhonen paketti kutistuu, mutta hinta pikemminkin nousee

Hinta on järkyttävä, kun katsoo, mitä sillä saa: lähes samanlaisen puhelimen kuin aina ennenkin. Ulkoisesti malleja on vaikea erottaa toisistaan. Tämän vuoden parannukset ovat automaattinen hätäsoitto kolaritapauksessa, avunpyyntö satelliitin kautta (ei tosin Euroopassa) -- ja parempi kamera. 

Käyttöliittymäpuolella on "digital island", jonka hienous ei ole vielä itselleni auennut. Näytöllä pyörivä kellonaika ja muu tieto ovat tuttuja jo vuosien takaa Androideista.

Miksi sitten kukaan ostaa uuden iPhonen, moni vieläpä vuosittain? Puhelin on kädessä kuin koru, kiiltävä ja painava. Se tuntuu jämäkältä. Ostaja tietää, että se kestää ja arvo säilyy muita malleja paremmin. Lähes kolme vuotta käytössäni ollut edellinen malli on ulkoisesti naarmuton, akusta on vielä jäljellä 82 %. Siitä saa edelleen muutaman satasen vaihdossa.

Apple on bisneksen nero. Se on tajunnut, että pieni osa ihmisistä ostaa kalliita uutuusmalleja, mutta suhteellisen pienten uudistusten vuoksi myös vanhoilla on kysyntää. Apple on tehnyt vaihdon todella helpoksi. Uusi puhelin tunnisti automaattisesti vanhan olevan lähellä ja kysyi, haluttiinko tiedot ja asetukset siirtää. Lopuksi ohjelma tarjoutui jopa tyhjentämään vanhan puhelimen myyntiä varten. Android-mallit eivät pysty samaan.

iPhonen käyttöliittymä on viimeistelty ja varsinkin Mac-läppärien kanssa kaikki toimii hienosti yhteen (paitsi, että itselläni ei Airdrop ja wifi toimivat vain satunnaisesti, mutta niistä joskus toiste).

Ainoa merkittävä uudistus on kamera. Varsinkin sen 48 megapikselin tila on aito parannus edeltäviin malleihin verrattuna. Kamerasta muutama sana erillisessä kirjoituksessa, mutta tässäkin näkyy liiketoimintamallin nerokkuus. Uudet 48 megapikselin raw-kuvat vievät 70-110 megatavua per kuva, ja vaativat muunnoksen jpeg-tiedostoiksi käyttöä varten. 

On houkutus ottaa puhelin matkalle ainoaksi kameraksi, mutta silloin 128 gigan muisti täyttyy äkkiä, eikä pilvipalveluista ole välttämättä apua kaukomatkoilla. EU-alueella ne ehkä riittävät, mutta silloin Applen vakiona tarjoama 5 gigan tila loppuu heti kesken. Lisätila on toki halpaa, ainakin nyt, mutta samalla se sitoo asiakkaaksi jatkossakin.

Tilasin 11 Pro -mallin 256-gigaisena, mutta käytin siitä vain muutaman gigan, koska tallennan kuvat itse tietokoneelle. Nyt tyydyin 128-gigaiseen, joka maksoi saman verran kuin isompi muisti aiemmin. Se oli virhe.

Seuraavissa kirjoituksissa lisää kokemuksia 14-mallista.

lauantai 17. syyskuuta 2022

5G-liittymän nopeus vain hieman 4G:tä suurempi

Pari viikkoa sitten testasin jälleen 4G-datanopeuksia. Tällä viikolla uusin testin uudella puhelimella ja 5G-liittymällä. Ajoin testit 15 minuutin välein.

Tiivistettynä: näkyvä nopeusero on yllättävän pieni. Kahden vuorokauden aikana kaikkien testien keskinopeus oli 4G:llä 91 Mbps ja 5G:llä 108 Mbps (download). Toiseen suuntaan (upload) keskinopeudet olivat 20 ja 24 Mbps. Molemmissa siis noin 15 % lisäys. Ping-arvot olivat 52 ja 48 millisekuntia. 

Download graafisesti:

5G download

Upload graafisesti:

5G upload

Verkkoviive oli 5G:llä samaa luokkaa, mutta vaihteluväli pienempi:

5G verkkoviive

Tuloksista voi nähdä, että 5G hiipuu arki-iltojen ruuhka-aikaan ihan samalla tavalla kuin 4G, mutta nykyään molemmat säilyvät käyttökelpoisina esimerkiksi suoratoistoon.

Yksittäiset mittaukset osoittavat suuria vaihteluita:

Kaikki download-mittaukset

Muutaman öisen piikin aikana nopeus jopa ylitti luvatun 300 megabittiä sekunnissa. 

Upload-nopeus heittelehtii ihan villisti

Upload-nopeuden jatkuva vaihtelu on arvoitus.

Yksittäisen paikan mittauksia ei voi yleistää. Kaikki riippuu lähimmän maston sijainnista ja muiden käyttäjien kuormituksesta.

Pikaiset testit muualla antoivat villejä tuloksia. Otaniemessä download ylsi päiväsaikaan 200-300 megan haarukkaan, upload noin 30-50 megan tasolle. Kauppakeskuksessa download ylitti 100 megaa, mutta upload jäi alle yhden megan! Olisiko tukiaseman kaikki taajuudet varattu downloadia varten? Selfieiden lähetys verkkoon voi syystäkin kestää.

Tulokset osoittavat kuitenkin sen, ettei 5G-mainoslupauksiin kannata luottaa sokeasti. Niiden tuoma nopeuslisä voi olla hyvinkin vaatimaton, eikä nopeutta älypuhelimen käytössä välttämättä huomaa muutenkaan.

Kiinteä 5G-yhteys, jossa tukiasemasta varataan kiinteä kaista, on myös eri asia.

5G-tekniikka on vasta alkuvaiheessa. Jatkossa on luvassa lisää nopeutta, luotettavuutta ja pienempiä viiveitä. Jäädään seuraamaan tilannetta.

torstai 8. syyskuuta 2022

4G-verkko toimii nopeammin kuin ennen

Olen vuosia seurannut 4G-datasiirron nopeuksia ja huomannut niissä tavattoman suuria vaihteluita. Ruuhka-aikaan iltaisin verkko on niin tukossa, että suoratoisto tai videoneuvottelut ovat vaarassa.

Testasin asiaa jälleen nyt syyskuussa. Tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien kanssa, sillä puhelin ja liittymä ovat vaihtuneet. Nyt käytössä oli uudempi Samsungin 4G-puhelin ja Saunalahden Reilu 300 M, joka tuotekuvauksen perusteella tarjoaa 4G-verkossa 5-300 Mbit/s nopeudet. 

Annoin testin pyöriä vartin välein noin runsaan kahden vuorokauden ajan. Jotta yksittäiset mittaukset eivät vaikuttaisi liikaa, eri päivien samoilla kellonajoilla tehdyistä mittauksista on laskettu keskiarvot. 

Päällimmäinen havainto on, että nopeudet ovat parantuneet. Alin yksittäinen latausnopeus (download) oli nyt 11,65 Mbit/s (illalla klo 21.22) ja lähetysnopeus (upload) 4,36 Mbit/s (päivällä klo 15.07). Yöaikaan suurimmat nopeudet olivat 200,4 ja 38,6 Mbit/s. 

Tuloksia voi pitää hyvinä, sillä ruuhka-aikanakin 12 Mbit/s riittää hyvälaatuisen HD-kuvan välittämiseen - tosin nippa nappa. Etätyöntekijälle 4-38 megabitin lähetysnopeudet eivät ole kovin kummoisia, mutta videoneuvotteluihin nekin kelpaavat.

Download-nopeus Mbit/s

Vaihtelut ovat suuria. Puolenyön jälkeen nopeus nousee lähes 200 megabittiin ja pysyy hyvänä aamuun asti. Ilmeisesti koulujen alkua odottavat lapset kuormittavat linjoja kello seitsemästä alkaen, etätyöläiset tuskin ovat vielä aktiivisia siihen aikaan. Klo 13-14 on myös kuoppa, luultavasti sekin koululaisten syytä. Kello 16 alkaen nopeudet alkavat laskea ja ilta-aika 20-22 on kaikkein ruuhkaisin. 

Upload-nopeus Mbit/s

Upload-nopeus vaihtelee paljon vähemmän ja säilyttää ruuhka-aikoinakin 10 megabitin tason. Yölliset vaihtelut ovat yllättävän suuria. 

Ping-arvo millisekunteina

Ping-arvo pysyy yleensä 50 millisekunnin luokassa, muutamia ruuhkahuippuja lukuunottamatta.

Mahdollisesti osa lähiseudun käyttäjistä on siirtynyt 5G-verkkoon, ainakin ne, jotka kuormittavat verkkoa eniten, ja silloin kaistaa on vapautunut 4G-asiakkaille.

Seuraavassa testissä tutkin 5G-verkon nopeutta ja sen vaihtelua.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Canon TS-E 24

Hyllyssäni on pitkään seissyt Canon TS-E 24mm f/3.5 L II -objektiivi. Kesällä ehdin vihdoin tehdä sillä muutamia kokeiluita.

Canon TS-E 24mm f/3.5 L II

TS-E-objektiivien erikoisuus on niiden kyky kallistaa tarkennustasoa vaaka- ja pystysuunnassa kennoon nähden (Tilt, +- 8,5 mm). Lisäksi kuvaa voi siirtää (Shift, +-12 mm), mikä mahdollistaa perspektiivivirheiden korjaamisen ("kaatuvien" viivojen suoristamisen). On paljon muutakin erikoista: II-mallit ovat jo yli 10 vuoden takaisia, eikä niistä ole RF-versioita. Ne ovat manuaalitarkenteisia ja varsin arvokkaita. 

Yksi erikoisuus on reunaterävyydessä: objektiivien piirtoympyrä on tavallista suurempi, jotta sen siirtäminen kennolla olisi mahdollista. Ilman siirtoja ja kallistusta käytetään vain piirtoympyrän keskiosaa, joten kuva on varmasti yhtä terävä kennon keskeltä reunoille asti. Manuaalinen tarkennus hankaloittaa tosin kaikkein terävintä tarkennusta.

TS-E-laseja on saatavilla 17, 24, 45 ja 90 millin polttovälillä. Kaksi pisintä sopivat varsinkin tuotekuvaukseen, jossa kohde halutaan teräväksi etureunasta takareunaan. Tavallisella objektiivilla syväterävyyttä kasvatetaan aukkoa pienentämällä, mutta valo saattaa loppua kesken ja diffraktio alkaa heikentää tarkkuutta aukon kasvaessa F16:n yli. 

TS-E 24mm on ehkä monikäyttöisin versio.

Laajakulmaisimmat 17- ja 24-milliset sopivat arkkitehtuurikuvauksiin. Ehkä 24 on käyttökelpoisin näistä, sillä se on monikäyttöisin. 

Objektiivin kyljessä on kahdet pyörät objektiivin siirtoa ja kallistusta varten, sekä lukitus, jonka vapauttaminen kääntää putkea 0-90 astetta ja muuttaa pystykallistuksen (Tilt) vaakakallistukseksi. Suodinkierre on 82 milliä.

T=kallistus, S=siirto

Objektiivin kanssa meni aluksi sormi suuhun. Miten tämä oikein toimii? Oli pakko turvautua käyttöohjeeseen ja kokeilla, sillä ohje on melko suoraviivainen. Se kertoo, että siirtäminen oikaisee kaatuvat viivat, mutta jättää kertomatta, että silloin kameraa pitää vastaavasti kääntää. Ilmiselvää jälkeenpäin, mutta aiheutti ensin ihmetystä, sillä kallistus näyttää etsimessä tekevän saman ilman kameran asennon muuttamista. 

Sitten tuli toinen yllätys. Osa kuvista oli jonkin verran alivalottuneita tai aivan äärimmäisen ylivalottuneita. Mitä ihmettä? Käyttöohjeesta löytyi maininta, jonka mukaan kannattaa ottaa lähtökohdaksi 0 asteen kallistus/siirto ja sen jälkeen "take the shot with as many exposure settings as possible". Valotus on todellakin hakuammuntaa, sillä etsinkuva ei juurikaan himmene eikä kirkastu - vain automatiikka toimii väärin.

Ilmeisesti selitys on siinä, että kallistus/siirto saa valon lankeamaan valotusmittariin epäluonnollisessa kulmassa. Canon 5Dm3:n live view -tilassa valotus meni aina kohdalleen, koska se ilmeisesti mittaa valotuksen kennolta. Vain peilitilassa valotus meni täysin pieleen. R valotti kuvat oikein. Mitenkähän näillä pärjättiin filmiaikaan? Ilmeisesti ohjekirja on peräisin ajalta, jolloin peilitila oli ainoa mahdollinen, koska käyttöohje ei mainitse live view -tilaa lainkaan (ei luonnollisesti myöskään R:ää).

Manuaalinen tarkennus live view -tilassa tai peilittömällä on paljon helpompaa kuin perinteisellä peilikameralla, koska kuvaa voi suurentaa tarkennuksen varmentamiseksi. R näyttää kolme nuolta, jotka kohtaavat toisensa, kun kuva on terävä. 

TS-E sopii rakennusten kuvaajille niin sisällä kuin ulkona. Linjat saa suoraan jo kuvaushetkellä. Samaa voi jälkikäteen tehdä kuvankäsittelyssä, mutta optisesti tehtynä kuvan laatu tietenkin säilyy paremmin. Manuaali antaa vielä yhden käyttötavan: sisäkuvauksissa kuvaaja voi "siirtää" itsensä pois heijastavasta pinnasta (kuten peili) ilman, että kameraa täytyy fyysisesti siirtää.

TS-E 24 II on polttoväliin nähden varsin painava (780 g) ja muutenkin tukevaa tekoa. Tarkentaminen ja kallistus/siirto ovat miellyttävän pehmeitä ja vakaita. Mekaniikka on kohdallaan, kuten tällä hinnalla pitääkin olla. Jalusta on erittäin suositeltava, eikä kiire saa olla. Tarkentaminen ja kallistus/siirto vaativat aikaa. Tulos kuitenkin palkitsee vaivan.

Itsellä aikaa ei juurikaan ollut, joten koekuvat ovat perusmallia ja pystyvät vain demonstroimaan edellä kuvattuja toimintoja. Kuvat on otettu R-kameran pienellä jpeg-formaatilla. Videoneuvottelukäytön vuoksi valkotasapainoon oli jäänyt manuaaliasetus, jonka korjasin Photoshopin autolevelsillä. Mitään muuta muokkausta kuvissa ei ole.

Innopoli 2 -rakennus tavallisella 24-millisellä.
Sopiva siirto suoristaa pystyviivat.

Maksimisiirto 12 vääristää perspektiiviä toiseen suuntaan.
Kallistus luo "miniatyyri-efektin", jossa kuvan ylä- ja alareuna näkyy epäterävinä, mutta keskialue terävänä.
Kallistus sumentaa ylä- ja alareunan.

Kallistus vaakasuunnassa sumentaa vasemman ja oikean reunan.

TS-objektiivit mahdollistavat luovia efektejä, joita muilla laseilla ei saa. Käyttäjäkunta on pieni ja tietää, mitä on hankkimassa. Tori.fi:ssä näyttää olevan yksi vanhempi I-malli 590 euroa, II-mallista pyydettiin vielä alkuviikosta 1 350 euroa, mutta nyt en enää löytänyt kyseistä myynti-ilmoitusta. Uusi 24-millinen maksaa Rajalalla 2 252 euroa. 

torstai 4. elokuuta 2022

Järjestelmäkameran HDR-ominaisuus hyötykäyttöön

Monissa järjestelmäkameroissa on sisäänrakennettu HDR-kuvausmahdollisuus, jonka toimintaa taannoin kokeilin. Kokenut käyttäjä tuomitsee ominaisuuden harrastajien leluksi. Olemme kaikki nähneet liikaakin keinotekoisia ja haalistuneita HDR-kuvia. Ammattilainen ja oikea harrastaja säätää itse kuvansa raw-tiedostoista.

Tänä kesänä kirkkoja kuvatessani päätin kokeilla, olisiko HDR-ominaisuudelle käyttöä oikeissa valokuvissa. Kokeilujen jäljiltä vanhaan 5Dm3-kameraan oli jäänyt Art-asetus (Taide), Natural (Luonnollinen) olisi ollut parempi valinta.

HDR-toiminto ottaa nopeasti kolme kuvaa peräkkäin ali- ja ylivalotuksilla ja yhdistelee kuvat suoraan kamerassa. Tuloksena on aina jpeg-tiedosto, vaikka kamera muuten kuvaisi rawia. Siltä varalta, että kamera ehtii vähän liikahtaa otosten välillä, kuvista leikataan hieman reunoja pois. Kumma kyllä, Canon on valinnut pikselimäärän pitämisen alkuperäisenä. Olisi aidompaa, jos HDR-kuvatiedosto olisi pikselimitoiltaan hieman alkuperäisiä kuvia pienempi, eikä keinotekoisesti venytetty.

Seuraavat testikuvat on otettu vapaalla kädellä. Joistakin kuvista on lisäksi editoitu versio, joka tarkoittaa kevyttä säätöä vanhalla Lightroomilla. Muut kuvat ovat suoraan kamerasta, raw on vain käännetty jpeg-tiedostoksi.

Pihlajaveden vanha kirkko: 

Peruskuva.

HDR-versio.

HDR-versio on erilainen, mutta selvästi keinotekoinen.

Peruskuva vähän säädettynä.


HDR-kuva vähän säädettynä.

HDR-kuva näyttää säätämisestä huolimatta keinotekoiselta, vaikka tällainen look voi sopia johonkin käyttöön oikein hyvin. Peruskuva säädettynä on luonnonmukaisin.

Kirkon sisällä tilanne on toinen.

Peruskuva kirkon sisältä.
HDR-kuva kirkon sisältä.

Tässä tapauksessa HDR-kuva avaa sisätiloja paremmin, vaikka ei kovin luonnolliselta näytäkään. Kumpaakaan kuvaa ei ole säädetty.

Seuraava kohde on Nurmon kirkon ikkuna ja siihen maalatut verhot.

Nurmon kirkko, peruskuva.
HDR-kuva.

Säätäminen parantaa molempia kuvia.

Säädetty peruskuva.
Säädetty HDR-kuva.

Pidän säädettyä HDR-kuvaa näistä parhaana versiona.

Carlsro-museon huone:

Peruskuva.
HDR-versio.

Tässä tapauksessa HDR-versio antaa suoraan kamerasta alkuperäistä paremman tuloksen.

Lepikon torppa:

Peruskuva, jossa kirkas valo tulee ikkunasta pimeään huoneeseen. Hankala tilanne.
HDR-versio tasoittaa mukavasti kirkkauseroja.

Molemmissa kuvissa säätäminen kannattaa.

Peruskuvastakin saa hyvän säätämällä. 
Säädetty HDR-versio on monen mielestä jo vähän "yli".

Kokeilujen valossa näyttää siltä, että monissa tilanteissa HDR-toiminto on aidosti käyttökelpoinen ja tuottaa vaikeissa valaistusoloissa tyydyttävän kuvan jo suoraan kamerassa. Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, yhdestä raw-kuvasta saa säätämällä paremman ja joka tapauksessa aidomman lopputuloksen. Mutta työtä se vaatii. HDR on helppo ratkaisu.

Lopuksi varoitus. HDR ei sovi kuviin, joissa on liikettä. Hotellin aamiaishuoneessa otetussa kuvassa ihmiset näyttävät hajoavan, koska he ovat ehtineet liikkua yksittäiskuvien välillä.

HDR ei sovellu kuviin, joissa on liikettä.

Tässä kuvassa HDR tuo huoneen monet värit esiin sopivan näyttävällä tavalla.

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Bitcoin- ja Ethereum-kurssit työpöydän tikkeriin

X-Sure on alkanut valmistaa pientä näyttöä, joka esittää Bitcoin- ja Ethereum-valuuttojen kurssit liki reaaliajassa ("real-time crypto ticker"). Näin tämän talvella CES-messujen yhteydessä ja jätin heti tilauksen. Viime viikolla laite sitten tuli. 

X-Sure L1 voi tilata verkosta valmistajan sivulta 129 dollarin hintaan. Fyysisesti laite on noin tupakka-askin kokoinen, hieman paksumpi. Iso näyttö tuo mieleen vanhat digipokkarit. Laitteessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten katsotaanpa hieman lähemmin.

Bitcoin-kurssi 20 924 dollaria.

Ensimmäiseksi kiinnittää huomiota paketointi. OOBE (Out-Of-The-Box-Experience) on niin vakuuttava, että Steve Jobs olisi kateellinen. Laite on pakattu siististi ja se näyttää suorastaan arvokkaalta.

Paketti on siisti.

Tein talvella ennakkotilauksen, minkä valmistaja oli mukavasti huomioinut kiitoskortissa:

Kiitokset ennakkotilaajalle. 

Laite itsessään on kiitettävän yksinkertainen: se vain seisoo pöydällä tai kaapin päällä ja näyttää kahden suosituimman kryptovaluutan kurssit 10 sekunnin välein vaihtuvina numeroina. 

Käyttöliittymänä on hauskasti vanhanaikainen painike, jota kääntämällä näyttöön valitaan joko Bitcoin tai Ethereum. Painaminen aktivoi verkkoasennuksen. Metallikuorten ansiosta laite tuntuu mukavan jämäkältä nykyisten muovirimpuloiden aikakaudella.

Painike ja valintapyörä.

Virtalähdettä ei ole, mutta paketissa on näppärä usb-c-kaapeli, jonka päässä on magneetilla irtoava virransyöttö. Aivan kuin Applen läppäreissä. Akkua tosin ei ole, joten johdon irrotessa näyttö pimenee. 

Laitteen takaseinässä on nörttien iloksi ikkuna, josta näkee piirilevyn ja merkkivalot. Nice touch!

USB-C-liitin, jossa on magneettinen kytkin.

Asennusta varten ladataan valmistajan mobiilisovellus, minkä jälkeen se löytää laitteen Bluetoothilla ja siirtää wifi-verkon asetukset. Ensimmäinen yritykseni epäonnistui, koska en huomannut laitteen tukevan vain 2,4 GHz taajuutta. Toisella kerralla kaikki meni sujuvasti.

Hallintasovelluksella näyttöön voi lisätä uusia valuuttoja. Listalla ovat mm. Binancecoin, Solana, Cardano, XRP, Polkadot, Dogecoin ja Avalance. Sovelluksesta voi aktivoida äänimerkin, jolla näyttö kertoo, että kurssi on muuttunut suuntaan tai toiseen yli prosentin viidessä minuutissa. Rajoja ei voi itse säätää. Hinat näytetään vain dollareissa eikä valuutaksi voi vaihtaa euroa.

Yksinkertainen, tyylikkään näköinen laite, joka tekee sen minkä lupaa. Tätä on helppo suositella kaikille kryptovaluutoista innostuneille. Kurssin seuraaminen reaaliajassa ei tietenkään ole järkevää, mutta hauskaa se kyllä on.

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Liian vahva salasana?

Aina varoitetaan heikoista (lyhyistä, yleisistä ja helposti arvattavista) salasanoista, mutta voiko salasana olla liian vahva?

Ehkä ei, mutta tarpeettoman vahva kuitenkin. Julkisissa verkoissa näkee joskus salasanoja, jotka ovat turhan pitkiä ja mutkikkaita. Niissä salasanan tarkoituksena ei ole estää luvatonta pääsyä verkkoon, joten turhan pitkä salasana on vaikea kirjoittaa. Eihän siitä muuta haittaa ole.

Äskettäin törmäsin Kirkkonummen Hvitträsk-museon aulassa kylttiin, joka kertoi museon Wifi-salasanan.

Tarpeettoman pitkä salasana julkisessa verkossa.

Arvaan, että 10 merkin salasana on tullut operaattorilta reitittimen mukana, eikä sitä ole viitsitty tai osattu vaihtaa. Museon tapauksessa salasanaksi olisi riittänyt vaikka Hvittrask

Kokonaan avoimeksi verkkoa ei kannata jättää, koska silloin siihen liittyneet koneet näkevät toistensa liikenteen. Verkon salasana varmistaa, että jokaisen käyttäjän data on salattu istuntokohtaisella salasanalla, ja käyttö on siten turvallista.

Yksi syy pitkään salasanaan voisi olla halu suojata verkkoa ohikulkijoiden tai naapurien vapaamatkustajilta. Hvitträskin tapauksessa sekään ei voi olla selityksenä, sillä talo on kukkulan päällä eikä naapureita ole lähimaillakaan.

Ja vaikka olisi, kuka tahansa voisi tulla kurkkaamaan salasanan, koska se näkyy jo museon aulassa, ennen lipunmyyntiä.

No, ainakin pitkä ja mutkikas salasana muistuttaa museovieraita salasanaturvallisuudesta - vaikka juuri tässä tapauksessa yleisillä opeilla ei olekaan merkitystä.