tiistai 10. joulukuuta 2019

Faradayn pussi suojaa kännykät ja avaimet

Joskus tulee tarve suojata puhelin radioaalloilta. Vanhan uutisen mukaan tähän riittää peltipurkki tai mikroaaltouuni, johon puhelin laitetaan. Ei riitä, kuten sain kokeilemalla havaita.

Varmin keino on tietenkin sammuttaa puhelin kokonaan tai ottaa akku irti, mikäli mahdollista. Jos tämä tuntuu liian hankalalta, lentotilaan asettaminen voi auttaa.

Varmaksi keinoksi osoittautui kokeilussani myös riittävän suuri määrä tiukkaan puhelimen ympäri kiedottua foliopaperia, mutta sellaista ei aina satu olemaan mukana. Ja olisi perin epäkohteliasta vaatia neuvottelukumppaneita luovuttamaan puhelimensa foliointia varten.

Valtionhallinnossa ja eduskunnassa käytetään suojattuja laatikoita, joihin puhelimet luovutetaan ennen neuvotteluhuoneeseen astumista. Hyvä keino sekin.

Amazonin verkkokaupassa huomasin Faradayn pussin, joka suojaa niin puhelimet kuin auton avaimetkin. Jälkimmäisistä on tullut uudentyyppinen riski, sillä ns. keyless entry -avaimia voi huijata luovuttamaan koodi man-in-the-middle-hyökkäyksellä.

Varas asettuu auton ja kodin väliin, ja välittää avaimen lähettämiä signaaleita autolle, joka vastaa niihin. Liikennettä tarkkailemalla avauskoodi voidaan ehkä kaapata. Varas vie auton, vaikka avain on koko ajan turvassa piironginlaatikossa.

Valtaosa Faraday-pusseista on tarkoitettu avaimia tai luottokortteja varten. Jälkimmäisissä halutaan estää tahaton lähimaksun aktivoituminen.

Itse halusin pussin älypuhelinta varten, joten valitsin Wisdom Pro isomman mallin (9,5 x 5,5 tuumaa). Yhdelle puhelimelle voisi riittää medium-koko (7,5 x 3,5 tuumaa).

Iso pussi tuli viikossa ja maksoi toimituskuluineen 29,92 euroa.

Wisdom Pro Faraday Bag
Piti tietenkin testata ja toimiihan se! Pussiin mahtuu parikin puhelinta. Puhelimet mykistyvät, kunhan huomaa asettaa ne pussiin oikein eli mustan sisäseinän taakse, harmaaseen osaan.

Faradayn pusseja käytetään myös digitaalisen todistusaineiston takavarikoissa, sillä pussi estää rikollista etätyhjentämästä puhelintaan.

torstai 5. joulukuuta 2019

Virtakaappaus ja USB-turvallisuus

Suomessakin esitetyssä CSI Cyber -rikossarjassa nähtiin vuonna 2015 jakso L0M1S, jossa lentomatkustajien puhelimet kaapataan ujuttamalla niihin kentän latauspisteestä haittaohjelma.

Rikospaikka: lentokentän julkinen usb-latauspaikka.
Hakkeri oli piilottanut pöydän alle laitteen, joka lähetti puhelimiin haittaohjelman niitä ladattaessa. Sarjan suomennoksessa tätä kutsuttiin nimellä virtakaappaus, mikä onkin varsin kuvaava käännös alkuperäiselle termille "juice jacking".

"Kun matkustaja latasi puhelinta, tiedot varastettiin"
TV-sarjoissa kaikki on mahdollista. Ihan noin helposti tietojen varastaminen ja varsinkaan haittaohjelman asentaminen ei onnistuisi, mutta viime aikoina uhkasta on kuitenkin alettu varoittaa matkustajia ja muitakin käyttäjiä, jotka lataavat puhelintaan vieraista latureista.

Jopa latauskaapelin liittimeen voidaan piilottaa mikropiiri, joka vaikuttaa puhelimen toimintaan. Snowdenin paljastuksista kävi ilmi, että CIA:n käytössä oli tällaisia laitteita jo 2010-luvun alussa. Nykyään varmaan jo kehittyneempiä.

Varmuuden vuoksi kannattaa käyttää puhelimen lataukseen kaapelia, jossa datajohtimia ei ole kytketty. Tällainen kaapeli siirtää vain sähkön, jolloin puhelin latautuu. Joissakin vanhoissa usb-latauskaapeleissa datajohtimia ei ollut, sama pätee monipäisiin kaapeleihin. Kuulemani mukaan virtapankkien mukana tulevat johdot olisivat hyviä, koska niissä ei dataa tarvita.

Jos isosta USB-liittimestä puuttuu kaksi keskimmäistä piikkiä, data ei kulje. Sähkö siirtyy reunimmaisissa johtimissa. Vaikka keskimmäiset piikit olisivat paikoillaan, niitä ei välttämättä ole kytketty.

Piikkien puuttumista on usein vaikea nähdä paljaalla silmällä, joten asia kannattaa kokeilla omalla tietokoneella ennen matkaa. Jos puhelin näyttää vain (hidasta) latausta, eikä ilmesty tietokoneeseen uutena levyasemana tai apuohjelmana (kuten Android-puhelimet Mac-läppäreissä), kaapeli on tässä suhteessa turvallinen.

Varmuuden vuoksi puhelin kannattaa sammuttaa latauksen ajaksi, jolloin sen akku myös täyttyy nopeammin.

Asia kannattaa tarkistaa senkin vuoksi, että jos piikit puuttuvat, puhelimen synkronointi (esimerkiksi kuvien siirto turvaan läppärin kiintolevylle, kuten itse teen aina matkalla) ei onnistu.

Latauksen turvaamiseksi on vielä yksi keino: USB kondomi eli pieni välipalikka, joka asetetaan latauspisteen ja kaapelin väliin. Sen tekniikka on äärimmäisen yksinkertainen: sen neljästä johtimesta vain kaksi on kytketty, joten data ei pysty liikkumaan.

Tilasin kauan sitten netistä SyncStop -nimisen laitteen, joka näyttää edelleen olevan myynnissä. Hinta on mitättömät 12,95 dollaria.

SyncStop

SyncStop on äärimmäisen yksinkertainen mutta tehokas laite.
Näitä myydään muissakin verkkokaupoissa mm. nimellä USB Data Blocker.

Varma on aina varmaa, latauksessakin.

tiistai 3. joulukuuta 2019

Chromen kieliasetus antaa suomelle punakynää

Tämä kuuluu sarjaan ilmiöitä, joista kärsin pitkään, vaikka ratkaisu olisi ollut helppo. Chrome-selaimessa lomakkeiden tekstilaatikot täyttyivät aina punakynästä, kun niihin kirjoitti suomea. Siis näin:

Punakynän määrä ärsyttää.
Todella ärsyttävää esimerkiksi tätä blogia kirjoittaessa!

Eräänä päivänä päätin vihdoin tehdä asialle jotain. Eihän se vaikeaa ollut: piti vain avata Chromen kieliasetukset ja kytkeä oikeinkirjoituksen tarkistus pois päältä kohdassa Asetukset > Lisäasetukset > Kielet:

Suomi ykköseksi ja tarkistus pois päältä.
Samalla siirsin suomen listan kärkeen. Jostain syystä Chrome ei osaa tarkistaa suomea, vaikka oikoluku on muutoin kehittynyt (siihen voi lisätä jopa omia sanoja) ja vaikka Google ymmärtää puhuttuja suomenkielisiä lauseita. Jostain syystä kielituki ei kuitenkaan ulotu tekstiin.

Listassa on vaihtoehtona myös "Parannettu oikeinkirjoituksen tarkistus - Käyttää samaa oikolukua kuin Google Haussa. Selaimeen kirjoittamasi teksti lähetetään Googlelle."

Tekstin lähettäminen Googlelle kuulostaa pelottavalta (ikään kuin se ei jo nykyisellään saisi kaikkea), mutta tämän vaihtoehdon merkitys jäi arvoitukseksi. Ainakaan suomella se ei tuntunut vaikuttavan mitään.

Oikoluvun poiston jälkeen punakynä hävisi, mutta olisiko liikaa toivoa jatkossa myös suomenkielistä oikolukua?

maanantai 2. joulukuuta 2019

Älä tyydy huonoihin usb-kaapeleihin

Kalliin älypuhelimen mukana tulee usein ala-arvoinen usb-kaapeli. Esimerkiksi Applen laitteissa kaapeli on yleensä valkoinen, lyhyt ja heikkotekoinen, jolloin se murtuu liittimen juuresta ja voi pahimmillaan aiheuttaa oikosulun.

Kallis puhelin, surkea kaapeli - tässä lopputulos
Onneksi usb-kaapeleissa on runsaasti valinnanvaraa, pitää vain katsella tarvikehyllyjä. Parempia kaapeleita suorastaan mainostetaan kestävyydellä.

Kestäviä, värikkäitä kaapeleita kaupan hyllyssä.
Itselläni on kirkaanpunainen, kolme metriä pitkä kangaspunottu usb-kaapeli, joka ylettyy laturiin tai tietokoneeseen kauempaakin, ja näyttää kestävän hyvin taivuttelua.

Matkakäytössä riittää yleensä lyhyt kaapeli, joka kulkee aina taskussa tai laukun sivulokerossa.

Erityisen lyhyt, mutta taipuisa kaapeli.
Lyhyttä kaapelia ei pysty taivuttamaan kovin paljon, mikä on sekä etu että haitta.

Lyhyys on joskus etu.
Jos mukana on useita laitteita, tai esimerkiksi autossa matkustavat henkilöt haluavat ladata omia laitteitaan, tarvitaan kahdella tai useammalla päällä varustettu malli.

Usb-micro ja Apple Lightning samassa kaapelissa.
Multi-latauskaapeleissa on kolme erilaista päätä: micro-usb, usb-c ja Lightning. Tällaisella kaapelilla voi ladata kolmea erilaista laitetta samanaikaisesti, mikäli vain laturissa riittää tehoa. Ohjelehti tosin neuvoo lataamaan vain yhtä laitetta kerrallaan, mutta siinä on kyse ainoastaan latausnopeudesta.

Helsinki-Vantaan lentokentällä osui silmään mustekala, jossa on kolme erilaista päätä hintaan 9,95 euroa. Hyvä hankinta!

"Mustekala" kolmella päällä.
Multilatauskaapelit eivät yleensä siirrä dataa, vain sähköä. Tietoturvasyistä tämä voi olla haluttu ominaisuus, sillä rosvot saattavat miinoittaa julkisia usb-latauspisteitä. Tästä ei vielä ole oikeita havaintoja, mutta riski on tiedostettu.

Ilman datajohtimia kaapeli toimii vain USB 2-tasolla, mikä rajoittaa virransyötön puoleen ampeeriin ja voi siten hidastaa latausta laitteen omaan kaapeliin verrattuna. Mutta ainakin se on turvallista. Tavaratalosta löytyy samanlainen myös sisäänvedettävillä johdoilla:

Multicable Roll
Vähän tyylikkäämmän kaapelin tarjoaa Ideal of Sweden: metrin Lighting-kaapelilla on hintaa 28 euroa.

Värikkäämpiä kaapeleita.
Se ei ole paljon, sillä Apple-käyttäjät ovat tottuneet maksamaan kaikesta vähän (tai paljonkin) enemmän, kahden metrin Lightning-kaapeli peräti 33 euroa.

Applen viralliset kaapelit ovat kalliita.
Suomalaisella muotoilulla kehuva Wave lataava datakaapeli on muutaman euron halvempi ja punottuna sen luulisi kestävän paremmin:

Finnish design: WAVE.
Ostin yhden WAVEn ja ainakin se näyttää vakuuttavalta kädessä. Kaapelin "suomalaisuus" on niin ja näin, Kiinassa ne tietenkin valmistetaan, mutta Bat Power Oy:n sivulta näkee koko valikoiman.

WAVE data- ja latauskaapeli.
Jos pelkkä micro-usb adapteri riittää ja haluaa pitää vanhan kaapelin uudessakin puhelimessa, tarjolla on esimerkiksi Huawein oma hintaan 9,95 euroa:

Micro-USB -> USB-C
ja saman hintainen Samsungin-versio:

Sama Samsungilta.
Toiminnallisesti mitään eroja ei ole.

Ja kuriositeettina Huuto.netistä löytyi vielä myyjä tällaiselle kaapelille, jolla saa ladattua kaikki mahdolliset ja mahdottomat matkapuhelimet -- ne vanhat nokialaisetkin -- eikä mukana tarvitse kuljettaa kuin yhtä johtokimppua:

Pää joka lähtöön.
Kuten näkyy, ei kannata tyytyä laitteen mukana tulleeseen peruskaapeliin vaan etsiä parempia tarvikkeita. Lataus- ja datakaapeleita ei ole koskaan liikaa! Niitä voi jemmata reppuihin, matkalaukkuihin, autoon, kotiin ja toimistolle.

Ja matkustettaessa kannattaa pitää aina käsimatkatavaroissa yhtä kaapelia, sillä juna/lento/bussi voi olla myöhässä ja akun hyytyminen harmittaa. Pahimmassa tapauksessa se estää matkalipun avaamisen.

maanantai 18. marraskuuta 2019

Tarkista mobiilisovellusten tilankulutus

Yhden Android-puhelimeni tila alkoi käydä vähiin. Sovellukset antoivat ilmoituksia, joita harvoin enää nykyään näkee: tallennustila lopussa, toimintoa ei voi suorittaa.

Samsungissa on oma avustin (Asetukset > Laitteen ylläpito), jolla voi vapauttaa tilaa ja sulkea turhia prosesseja. Se auttoi vain vähän. Tilaa oli edelleen oudon vähän. Mutta mihin se oli kulunut?

Asetukset > Sovellukset näyttää kaikki asennetut sovellukset aakkosjärjestyksessä. Listan voi kääntää myös kokojärjestykseen (ylänurkasta kolme pistettä > Lajittele koon mukaan), jolloin rohmut selviävät.

Sovellukset koon mukaan.
Listassa on monia yllätyksiä. Facebook (poistettu käytöstä) vie "vain" 213 megatavua, saman verran kuin joskus yhtä lentoa varten asennettu United Airlinesin mobiilisovellus. Jälkimmäisen voisi huoletta poistaa.

Google Play -palvelujen koko 624 megatavua tuntuu yllättävän suurelta. Navigonin vajaa gigatavu on helppo ymmärtää, mutta TripAdvisorin 15,87 gigatavua on täysi ylläri. Mitä ihmettä ohjelma on kaapannut itselleen, kun se on näin lihonut? Ilmeisesti jotain karttoja offline-käyttöön, mutta silti määrä tuntuu hurjalta, kun olen käyttänyt ohjelmaa vain muutaman kerran ulkomailla.

Siivous on onneksi helppoa. Ohjelmaa ei tarvitse poistaa kokonaan. Pelkkä datan tyhjentäminen (Poista tiedot) riittää.

Näin laihtuu TripAdvisor.
Toisessakin Android-puhelimessa oli yllätys: Hesarin sovellus kulutti lähes gigatavun.

Heari 0,93 gigatavua.
Ei mitään käsitystä, mihin Hesari oli tarvinnut 389 megatavua välimuistia ja 450 megatavua datatilaa. Olin ladannut vain kaksi artikkelia ja sovelluksen omista asetukista päätellen näköislehden automaattinen lataus oli pois käytöstä.

Lehtien lataus pois päältä.
Valitsin varmuuden vuoksi Poista ladatut lehdet ja tyhjensin sen jälkeen sovelluksen muistitilan, ja näin Hesarikin oli laihdutettu:

Uusi koko 161 megatavua.
Näistä esimerkeistä päätellen Androidin automatiikkaan tai puhelimen omiin siivouskomentoihin ei kannata luottaa, vaan tilasyöpöt sovellukset pitää etsiä käsityönä ja tyhjentää tarvittaessa itse.

iPhonessa näytti olevan myös turhia jättikokoisia sovelluksia (kuka käyttää GarageBandia iPhonessa?):

GarageBand hukkaa 1,57 gigatavua, hui!
Puhelimessa on kuitenkin mahdollisuus siirtää tilasyöppöjä sovelluksia automaattisesti pilveen. Toiminto onkin tarpeen, sillä iPhoneja on myyty täysin naurettavilla muistimäärillä.

Siirrä sivuun (ts. pilveen).
Kannattaa siis tarkistaa sovellusten tilankäyttö myös iPhone-puhelimissa.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Myös DNA 4G kyykkää iltaisin

Pari viikkoa sitten kokeilin Elisan 4G-yhteyden nopeutta ja huomasin, että se toimii parhaiten öisin. Toimisiko DNA:n verkko paremmin?

Kyllä toimii, ainakin nopeuksien puolesta. Mittausten keskiarvoksi tulee 84 megabittiä (download) ja 30 megabittiä (upload) sekunnissa. Arvot ovat lähellä tavallista 100 megabitin valokuitua. Upload jää vain kolmasosaan, mutta peruskäyttäjälle latausnopeus onkin tärkeämpi.

Seuraavassa kuvassa on nopeus mitattuna puolen tunnin välein 6-8.11.2019 (keskiviikko-perjantai). Käyrä loppuu lauantaiaamuun, mutta palataan siihen myöhemmin.

DNA 4G-nopeus 6-8.11.2019
Maksiminopeuksia ei voi suoraan verrata Elisan 4G-liittymään, joka on ostettu vain 50 megabitin nopeudelle. Huippunopeutta oleellisempia ovat nopeuden vaihtelut, ja siinä tulos on yhtä lohduton: DNA kyykkää iltaisin huippukuormituksen aikana aivan kuten Elisakin.

Positiivista on, että alinkin mitattu latausnopeus (7.11. klo 20:47) on 8,4 megabittiä sekunnissa, mikä ei ole suorastaan huono. Seuraavat minimit ovat 8,8 Mbit/s (klo 22:17), 8,99 Mbit/s (klo 22:47) sekä 11,54 Mbit/s (21:47). Mittaukset on tehty puolen tunnin välein eli 17 ja 47 minuuttia yli tasatunnin. Suurin yksittäinen nopeus oli 9.11. (lauantaiaamu) klo 5:47 mitattu 156,3 Mbit/s.

Upload-nopeus säilyy DNA:lla Elisaa tasaisempana, siellä minimiarvo oli 10,8 Mbit/s (8.11. klo 21:47) ja maksimi 45,43 Mbit/s (7.11. klo 5:17).

Myös verkkoviive (ping) pysyy Elisaa paremmin vakiona, mutta 50 millisekunnin molemmin puolin pyörivät arvot ovat korkeahkoja.

DNA 4G verkkoviive pysyy lähes vakiona.
Tunneittain siirtonopeuksissa nähdään sama ilmiö kuin Elisalla:

Verkko toimii parhaiten yöllä.
Download+upload päällekkäin pinottuna:

Huippunopeus aamulla klo 5-6.
Nopeudet nousevat puolesta yöstä alkaen ja ovat huipussaan kello viisi aamuyöllä. Kello 7-9 nopeus laskee hieman, ilmeisesti kotien aamutoimien ja työmatkalaisten vuoksi, mutta todellinen pudotus tapahtuu kello 14 ja uudelleen kello 20. Aika 20-23 on kaikkein ruuhkaisinta. Pahimmillaan nopeus putoaa alle 1/15 maksimiarvostaan, keskiarvo näinä illan ruuhkatunteina on 26/20 megabittiä sekunnissa eli latausnopeus noin viidesosa maksimista.

Tein uuden mittauksen viikonloppuna (lauantaiaamusta maanantaiaamuun).

DNA 4G viikonloppuna.
DNA 4G verkkoviive.
Nyt alimmat latausnopeudet ovat 6,79 Mbit/s (su-ilta klo 22:47), 7,6 Mbit/s (la-ilta 21:47) sekä 8,95 Mbit/s (su-ilta 19:47).

Tulokset ovat kiinnostavia, mutta niitä ei pidä yleistää. Operaattorien nopeudet riippuvat asiakasmääristä ja tukiasemien sijainnista sekä kapasiteetista, joten toisessa paikassa mittaukset saattaisivat antaa erilaisia tuloksia.

Iltaisin romahtava nopeus on tyypillinen kaupunkialueen ilmiö. Maaseudulla käyttäjiä on vähemmän, joten nopeus saattaa säilyä hyvänä iltaisinkin -- ainakin lomakausien ulkopuolella.

Lisäys 12.11.2019:

Ajoin testiä maanantaina 11.11.2019 viiden minuutin välein, jolloin syntyy tarkempi kuva verkon nopeusvaihteluista.

Verkon nopeus maanantaina 11.11.2019 mitattuna 5 minuutin välein
Selvyyden vuoksi latausnopeuteen on piirretty liukuva 12 pisteen (1 h) keskiarvo. Se osoittaa verkon nopeuden laskevan tasaisesti, kunnes pohja saavutetaan noin klo 21.30. Sen jälkeen nopeus alkaa taas nousta, laskeakseen uudelleen noin 22.30-23.30 välisenä aikana (iltatoimet tehty?).

Huomaa, ettei x-akseli ole täyttä 24 tuntia vaan alkaa aamuviideltä ja loppuu ennen kahta yöllä.

Latausnopeus vaihtelee suuresti kellonajan mukaan (pienin 10,66 ja suurin 149,18 Mbit/s), mutta lähetysnopeus pysyy yllättävänkin tasaisena (pienin 13,33 ja suurin 36,89 Mbit/s). Tästä voisi päätellä, että siirtotien häiriöt (ilmakehä, heijastukset) voivat noin puolittaa nopeuden, mutta latausnopeuden lasku johtuu selkeästi siitä, että käyttäjiä on tukiasemaa kohti liikaa (mikä johtopäätös on tietenkin ilmeinen myös käyrän muodon perusteella). Latausnopeuden erot 5 minuutin välein ovat hurjan suuria, mikä kertoo kuormituksen pistemäisyydestä (joku esim. lataa isoa tiedostoa).

Verkkoviive pysyi DNA:lla vakaana koko päivän:

Verkkoviive ei juuri vaihtele päivän aikana.
Vielä Excelin pivot-toiminnolla tehty tuntikohtainen graafi, joka ei kerro mitään uutta, mutta parantaa tietojen luotettavuutta useamman mittauspisteen ansiosta:

Tuntikohtaiset nopeuskeskiarvot
Ruuhkaisimmat tunnit ovat 20-22 eli kellonajat 20.00-22.59.

Peräkkäisten mittausten vertaaminen mahdollistaa vielä erään kiinnostavan laskelman: suurin nopeuden muutos 5 minuutissa on klo 16.37, jolloin nopeus muuttuu 84,71 Mbit/s edellisestä tuloksesta. Muut suuret muutokset ovat klo 11.17 (70,2 Mbit/s), klo 14.07 (64,05 Mbit/s) ja klo 23.12 (61,79 Mbit/s). Luvut kertovat, että nopeus heittelee sattumanvaraisesti kuormituksen mukana.

perjantai 8. marraskuuta 2019

Miten puhelinten kamerat ovat kehittyneet?

Vanhan E71-kameran kuva näytti säälittävän huonolta tämän päivän kriteereillä katsottuna. Siitä heräsi kiinnostus tutkia, miten älypuhelinten kamerat ovat kehittyneet.

Hankin netin myyntipalstoilta Samsungin Galaxy-sarjan malleja. Se ei ollutkaan ihan helppoa, sillä monella myyjällä on kohtuuton odotus vanhan puhelimensa arvosta. Turha luulla, että kukaan ostaa itselle rakasta 5-10 vuotta vanhaa mallia 100 eurolla, kun kaupasta saa sillä hinnalla uusia ja paljon parempia puhelimia.

Myös vertailukelpoisten kuvien ottaminen osoittautui vaikeaksi. Marraskuisessa Suomessa kuvia ei voi ottaa ulkona, koska olosuhteet vaihtelevat liiaksi. Päädyin kuvaamaan toimiston hyllyä ja laitoin puhelimet jalustalle. Sekin osoittautui hankalaksi, sillä Samsungin puhelimissa on malleista riippuen erilaisia painikkeita ja muotoiluja, joiden vuoksi niitä oli mahdoton saada edes jalustalla täsmälleen samaan asentoon.

Otin testikuvat kahden loisteputken valossa ja 5 sekunnin ajastimella, jotta sormen tökkäys ei saisi kuvaa tärähtämään. HDR-toiminnot oli kytketty pois, valittu mahdollisuuksien mukaan 16:9 kuvasuhde ja muut asetukset automatiikalla.

Samsung S4 -puhelinta en onnistunut hankkimaan ajoissa. Jos saan sellaisen myöhemmin käsiini, lisään tiedot tähän vertailuun.  Samsung S4 ja N9 kuvat lisätty 9.12.2019.

Samsung-puhelinten kameroiden ominaisuuksia (testikuvalla)
Taulukosta havaitaan, että S5-S6-malleissa oli lähes 16 megapikseliä, mutta sen jälkeen pikselien määrästä on tingitty laadun parantamiseksi. Objektiivin valovoima on parantunut (pienempi luku), mutta jostain syystä S9:n automatiikka nostaa mieluummin ISO-arvoa ja valitsee pienemmän aukon 2,4 (maksimi olisi 1,5).

Kinovastaavuus kertoo objektiivin polttovälin lyhentyneen, jolloin kuva-alaan mahtuu enemmän. RAM-muistin määrä ei liity kuvanlaatuun, se kertoo vain työmuistin nelinkertaistuneen kuudessa vuodessa.

Alkuperäiset kuvatiedostot (joita blogialusta tosin pienentää ja pakkaa uudelleen) näyttävät yllättävänkin samalta ottaen huomioon, että välissä on kuuden vuoden kehitys. Vain S6:n kuva pistää silmään liian lämpimän valkotasapainon vuoksi.

Samsung S3 (2012)
Samsung S4 (2013)
Samsung S5 (2014)
Samsung S6 (2015)
Samsung S7 (2016)
Samsung S8 (2017)
Samsung S9 (2018)
Kun kuvia tarkastellaan lähempää, erot ovat selvät. Blogialusta skaalaa leikkeet samankokoisiksi, vaikka ne ovat erikokoisia kameroiden tarkkuudesta johtuen.

S3 on epätarkka ja kohinainen:


S5 kuva on tarkka, mutta kohinaa on runsaasti:


S6 kuva on kellertävä:


S7 kuva on terävöity:


S8:

S9 on paras, kontrasti on hyvä ja kohinaa tuskin huomaa:


Kameran kyvyt punnitaan mustissa sävyissä ja vähässä valossa. Toinen leike on ylähyllyltä.

S3 kohinanpoisto hävittää yksityiskohtia:


S5 kohisee vielä enemmän:


S6:


S7:


S8:


S9:


Mallien S7 ja S8 kameroiden välillä on vain vähän eroa, mutta parannus S8:n ja S9:n välillä on huomattava.

Vaikka kuvien subjektiivinen laatu paranee joka versiossa, yksityiskohtien määrä ei lisäänny. Pienet tekstit ovat parhaiten luettavissa S5-kamerassa sen suuremman pikselimäärän vuoksi. Kuvanlaadun parannus on saavutettu pitkälti kameran sisäisellä kuvankäsittelyllä, joka liioittelee korjauksia hieman silmää miellyttääkseen.

Samsungin päätös laskea S7-mallissa pikselien määrä lähes puoleen edeltävästä mallista kuvanlaadun parantamiseksi on ollut oikea. Yhdeksän megapikseliä on riittävä tarkkuus melkein mihin käyttöön tahansa. Kohina häiritsee enemmän ja huonosti pakkautuvana se kasvattaa kuvatiedoston kokoa.

Vertailun vuoksi vielä iPhone SE (2016):

iPhone SE F 2.2, ISO 160, 1/33 s.
Nokia N8 (2010):

Nokia N8 F 2.8, ISO 157, 1/17 s.
Nokia N9 (2011):

Nokia N9 F 2.2, ISO 528, 1/33 s.
Nokia N73 (2006):

Nokia N73, F 2.8, ISO 200, 1/17 s.