keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Optimaalinen järjestys nähtävyyksien kiertämiseen eli travelling salesman -ongelma

Travelling salesman eli kauppamatkustajan ongelma on vanha pähkinä siitä, missä järjestyksessä annetuissa kohteissa kannattaa käydä, jotta kokonaismatkasta tulisi mahdollisimman lyhyt. Täydellinen optimi löytyy vain kokeilemalla kaikki eri vaihtoehdot, joiden määrä nousee kaavan (n-1)! mukaisesti erittäin nopeasti. Viidessä kohteessa voidaan käydä 4x3x2x1 = 24 eri järjestyksessä, minkä pystyy vielä arvioimaan omassa päässään. Mutta jos kohteita on esimerkiksi 10 ja ne ovat hajallaan eri puolilla karttaa, vaihtoehtoja on jo 362 880.

Järjestys on tärkeä vaikkapa jakeluyhtiöille tai Wolt-kuskeille, jotka haluavat minimoida matkan annettujen pisteiden välillä. Tietokoneille on kehitetty erilaisia optimointialgoritmeja, mutta varmuudella lyhin reitti löytyy vain kokeilemalla.

Kesän lomamatkoja suunnitellessa tuli mieleen, missä järjestyksessä kohteet kannattaisi kulkea. Yllättäen tähän ei löytynytkään valmista mobiili- tai nettisovellusta, kuten olin ajatellut. Löysin kuitenkin näppärän ratkaisun Franco Folinin blogista. Hän oli tehnyt pienen koodinpätkän, joka siirtää työn Google Mapsin tehtäväksi. 

Sivumennen sanoen on ällistyttävää, mitä kaikkea nykyään voi saada aikaan muutamalla koodirivillä valmiita ilmaispalveluita hyödyntämällä. 

Ja näin se toimii. 

Syötetään Google Docsiin joukko pääkaupunkiseudun museoiden osoitteita. Folinin koodia kutsutaan solussa A2 funktiona optimalRoute(), jolle annetaan kolme parametria: lista kohteista, lähtöpiste ja loppupiste. Lähtö- ja loppupisteet voivat olla soluja tai ne voidaan kirjoittaa lainausmerkeissä auki suoraan funktiokutsuun. 

Helsingin museoiden osoitteita.

Esimerkissä on kahdeksan osoitetta. Lähtö- ja loppupisteeksi on merkitty Tekniikantie 12, Espoo (solu B2), mutta sen tilalla voisi olla ensimmäisen vierailukohteen osoite.

Folinin mukaan Google Mapsin ilmaisversio hyväksyy enintään 25 kohdetta, maksamalla saisi vielä pidemmän listan.

Funktio palauttaa numerolistan, jonka mukaisesti osoitteissa kannattaa vierailla. Folinin koodissa liikkumistavaksi on valittu auto, mutta sen voi vaihtaa vaikka kävelyksi, jos vierailee kesällä vieraassa kaupungissa.

Numerolista kannattaa vielä lajitella, jolloin saadaan havainnollinen listaus:

Museoiden optimaalinen vierailujärjestys.

Espoosta lähdettäessä kannattaa siis ensiksi vierailla Suomen valokuvataiteen museossa, jatkaa sieltä Ateneumiin, sitten Mannerheim-museoon ja niin edelleen.

Jos kesälomalla täytyy kiertää sukuloimassa eri puolilla maata, kohteiksi riittävät pelkät kuntien nimet. Google Maps on mainio, sillä se valitsee automaattisesti kunnan keskipisteen, mikä riittää järjestyksen optimointiin.

Kaupunkien vierailujärjestys.

Espoosta lähdettäessä kannattaa siis ajaa reittiä Kotka - Kouvola - Savonlinna - Kuopio - Kokkola - Seinäjoki - Tampere - Turku ja takaisin Espooseen.

Vielä yksi esimerkki on Googlen kyky tunnistaa kohteet suoraan niminä, jolloin edes osoitteita ei tarvita. 

Nähtävyyksien vierailujärjestys, aloitus Finlandia-talolta.

Kun lähtöpiste on Finlandia-talolla, siitä tulee luonnollisesti myös ensimmäinen vierailukohde. Sieltä jatketaan sitten Hämeen linnaan, Tampereelle Särkänniemeen ja niin edelleen.

Ovatko tulokset oikeita? Tein pistokokeita siirtämällä osoitteet kartalle ja katsomalla lenkin yhteispituutta, algoritmin ehdottama järjestys oli kaikissa tapauksissa kilometrimääriltään pienin. Matka-ajan optimointi voisi kuitenkin johtaa toisenlaiseen järjestykseen.

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Fitbit Charge 5

Fitbit-aktiivisuusrannekkeet uudistuvat säännöllisesti. Nyt on vuorossa jo viides sukupolvi, Fitbit Charge 5. Sen näkyvin uudistus on värinäyttö:

Värit selkeyttävät näyttöä.

Värit ovat nykyaikaa ja selkeyttävät mukavasti näyttöä. AMOLED-näytön tarkkuus on 326 ppi, joten kuvanlaadussa ei ole moittimista. Jokaisen mallin myötä myös laturin kytkentä on vaihtunut. Nyt se perustuu magneettiseen vastakappaleeseen, joka nappaa kiinni ja irtoaa helposti. Viidestä eri ratkaisusta tämä on selvästi kätevin. 

Uutta on myös sisäänrakennettu GPS, jolla lenkin saa talteen ilman älypuhelintakin. Useimmilla puhelin lienee kuitenkin matkassa jo ihan turvallisuuden vuoksi, joten paikannuksen merkitys ei ole kovin suuri.

Aiemmissa malleissa oli yksi mekaaninen painike, nyt siitä on luovuttu. Umpinainen kuori tekee laitteesta vesitiiviin aina 50 metriin asti, mutta saunaa se ei kestä. Painikkeen poistuminen on kaksiteräinen miekka, sillä esimerkiksi kellonajan tarkistaminen kävi ennen helposti painikkeesta. Nyt rannetta joutuu heilauttamaan sopivasti, jotta näyttö aktivoituu. Esimerkiksi luennolla tai ruokapöydässä temppu on hankala ja saa kaipaamaan edellistä versiota. Ja edellisenkin mallin luvattiin olevan vesitiivis 50 metriin.

Näytön saa näkymään myös pysyvästi, mutta se lyhentää tietenkin akkukestoa. Ilman jatkuvaa näyttöä yhdellä latauksella selviää koko viikon, mikä riittää mainiosti. 

Toimintoja hallitaan kosketusnäytöllä, mikä yleensä toimii, mutta ei ihan aina reagoi odotetusti. Ranneke ilmoittaa myös puheluista ja tekstiviesteistä, mutta jostain syystä ranneke värisee määräajoin koko puhelun keston ajan, mikä on ärsyttävää. Aiempi malli värisi vain puhelun tullessa. 

Puhelimessa toimiva Charge 5:n hallintaohjelma on yhtä havainnollinen kuin ennenkin. Nyt se näyttää lisäksi hengitystiheyden nukkuessa, happisaturaation, sykkeen epäsäännöllisyyden (Heart rate variability) millisekunneissa sekä ihon lämpötilan yöllisen muutoksen. Stressitilan seuranta huomioi syketiedot, unirytmin ja urheilusuoritusten määrän. Charge 5 tunnistaa automaattisesti monet liikuntamuodot, joten niiden kirjaaminen ei unohdu.

Unitiedot eri vaiheineen, leposyke ja erilaiset numeeriset tiedot (askeleet, kerrokset, sykkeen sijainti eri tiheysmäärillä) ovat entisellään.

Kehittyneemmät ominaisuudet vaativat 9 euroa kuussa maksavan Premium-tilauksen. Siihen sisältyy monipuolisempien analyysitietojen lisäksi jaksamisesta kertova päivittäinen Daily Rediness -infopaketti. Ensimmäiset kuusi kuukautta ovat maksuttomia, joten palvelun hyödyllisyys on helppo arvioida.

Entiseen tapaan kosketusnäytöltä voi ohjata Bluetoothin avulla Spotify-toistoa ja suorittaa lähimaksuja Nordean kortilla, mutta sormenjälki- ja kasvotunnistuksen puuttuminen tekee maksamisesta kömpelöä. Helpointa käyttää jatkossakin puhelinta.

Sydäntä seuraava EKG-ominaisuus olisi mainio lisä, mutta se ei ole Suomessa käytettävissä.

Rannekkeen hinta on noin 180 euroa.

maanantai 7. helmikuuta 2022

Edullinen hdmi-kamera videoneuvotteluihin ja demokäyttöön

Etätyöbuumi on saanut monet rakentelemaan kotistudioita, joissa video tulee oikeasta kamerasta mikseriin. Mutta entä jos haluaa useampia kameroita? Olisi näppärää, jos käytössä olisi kasvokameran lisäksi toinen kamera, joka näyttäisi esimerkiksi tuote-esittelyn kohdetta tai laajempaa kuvakulmaa puhujasta. 

Usb-kameroita on vaikka minkälaisia, mutta pienet videomikserit haluvat hdmi-signaalin ja silloin vaihtoehtoina ovat lähinnä järjestelmäkamerat. Niistäkään ei aina saa ulos puhdasta hdmi-signaalia ("clean hdmi") eikä niissä ole virransyöttöä, jolloin ollaan akun varassa.

Paras ja edullisin löytämäni ratkaisu on Hero action-kamera. Vaikka kamera on tarkoitettu urheilusuoritusten ja seikkailujen kuvaamiseen, se sopii myös jalustalle ja toimistoon. Mutta hommassa on muutama jippo.

Yllättäen vanhat Hero-mallit ovat parempia kuin uudet, koska kaikissa uusissa malleissa ei ole hdmi-ulostuloa. Vanhoja Heroja saa Huutonetistä ja Torista kohtuuhintaan 100-200 eurolla. Itse päädyin Hero 4:ään, joka taitaa olla ensimmäinen hdmi- ja usb-liitännöillä varustettu malli. Usb-liitäntä on tarpeen siksi, ettei olla pelkän akun varassa.

Hero 4 Black.

Hero 4 on tulitikkuaskin kokoinen, hieman paksumpi. Black-mallissa on korkeampi 4K-kuvataajuus, Silver-mallissa puolestaan takaseinän oma videonäyttö. Silvereitä tuntuu liikkuvan enemmän, mutta itse halusin mustan sen 4K-kuvauksen vuoksi. Valinta oli kuitenkin turha, sillä 4K-tilat toimivat vain laajimmassa polttovälissä, mikä sopii johonkin extreme-urheiluun mutta ei omaan käyttööni. Kumpi tahansa kelpaa siis toimistokäyttöön.

Asetuksia hallitaan pieneltä näytöltä, joka kolmen painikkeen ohjauksessa on yksi hankalimmista ikinä tapaamistani. Onneksi sitä ei juuri tarvita, kun 1080-tila ja 25 fps on kerran valittu käyttöön sekä polttoväli asetettu omaan käyttöön sopivaksi.

Valikko vaatii sorminäppäryyttä, vähän liikaakin.

Hdmi-liitäntä on micro-tyyppiä, joten tarvitaan taas uusi välikaapeli eikä järkkäreissä yleinen mini-kaapeli tietenkään kelpaa. 

Microsd-korttipaikka sekä usb- ja hdmi-liitännät.

Oletusarvona kamera lähettää hdmi:n kautta myös asetukset, mutta ne saa kytkettyä pois käytöstä Settings OSD-kohdasta. Tuloksena on ihan kelpo kuva videoneuvottelukäyttöön. 

Kamerassa on vain yksi ongelma: sen pohjassa ei ole jalustakierrettä. Kamera on tarkoitus asettaa läpinäkyvään koteloon, joka suojaa laitetta seikkailujen aikana. Kotelon pohjassa on mahdollisuus erilaisten jalustojen kiinnittämiseen, mutta kaikissa on sama ongelma: hdmi-kaapelia ei voi silloin käyttää.

Nyt hakusessa on jonkinlainen tuki tai kehikko, jolla kameran saisi kiinnitettyä pieneen jalustaan. Ehkä selfie-tikkujen puolelta löytyisi jokin malli, joka toimii näin pienen kameran kanssa.

Onko muita ehdotuksia pieneksi ja halvaksi hdmi-kameraksi?

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Ovatko UHD-elokuvat parempia kuin Blu-ray-elokuvat?

Olen ostanut muutaman UHD-elokuvalevyn. Mainosten mukaan niissä on neljä kertaa tarkempi kuva kuin Blu-ray-levyissä. Omat havainnot 65" OLED-television kanssa eivät kuitenkaan ole linjassa mainosten lupausten kanssa. 

UHD-elokuvia on helppo verrata Blu-ray-versioihin, koska paketissa tulee yleensä molemmat. UHD-4K hintalisä on 10 euron luokkaa. Siinä missä uutuusleffojen Blu-ray maksaa 19,90 euroa, UHD on 29,90 euroa. Toisen levyn voi antaa vaikka kaverille, mutta kannattaako 4K-tarkkuudesta maksaa?

Silmämääräisesti en ole havainnut ero elokuvien tarkkuudessa. Jos jotakin, niin 4K-versioissa näyttää olevan enemmän kohinaa. Ylä- ja alapalkit haukkaavat vielä osan juovista (21:9 kuvasuhde), joten 4K-hyöty jää ainakin 65-tuumaisena pieneksi. Ehkä 80+ tuumaisessa koossa eroja alkaa jo näkyä. Ehkä televisio tai Blu-ray-soitin skaalaavat HD-kuvan 4K-televisiolle niin hyvin, että alemman tarkkuuden kuva näyttää jopa puhtaammalta kuin "aito" 4K-kuva.  

Aitous on tosin kyseenalaista, sillä useimmat leffat kuvataan edelleen filmille. Jos kuvaus tehtäisiin suoraan 4K-videona, lopputulos olisi luultavasti parempi. 

Ad Astra -levyllä UHD-versiossa oli Dolby Atmos -äänet, Blu-ray-versiossa ei. Tämä oli kuitenkin vain yhden nimikkeen ratkaisu, monilla Blu-ray-levyillä on ollut Atmos-ääniä.

Yksi merkittävä parannus UHD-levyillä on: HDR-kuva. Sitä ei Blu-ray-standardissa ole, joten kirkkaampi kuva jää 4K-herkuksi jatkossakin. Hyvällä televisiolla vaikutus on tuntuva: kirkkaat kohdat ovat todella paljon kirkkaampia, LG:ssä jopa turhankin kirkkaita. Halvoilla televisioilla paneeli ei pysty kovin suureen kirkkauteen, joten HDR-hyötykin jää pienemmäksi.

Millaisia kokemuksia teillä on UHD-levyistä? Onko jokin erityisen hyvä 4K-versiona? Vaivaako kohina muiden silmiä? 

UHD-4K-levyjä löytyy myös Espoon kirjastoista.

Espoon kirjastossa on muuten kohtuullinen valikoima myös uusimpia UHD-levyjä omia laatukokeiluja varten.

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Windowsin piilotettu etäkäyttöohjelma

Windowsissa on melkeinpä piilotettu etäkäyttöohjelma, joka on tarkoitettu etätuen antamiseen. Jos joudut tarjoamaan puhelintukea vaikka sukulaisille, vuorovaikutteinen etäkäyttöohjelma on hyvä apu.

Mutta mikä sen ohjelman nimi on? Jonkin käsittämättömän sotkun seurauksena Microsoftin opastus kutsuu ohjelmaa nimellä Pikatuki. Sivulla "Tietokoneongelmien ratkaiseminen etäyhteyden välityksellä" sanotaan: "Pikatuki on uusi Windows 10:n sovellus, jonka avulla voit saada ja antaa apua etäyhteyden välityksellä." 

Mitään Pikatuki-sovellusta ei ole.

Ikään kuin sotku ei olisi muuten riittävä, ohje neuvoo hakemaan sovellusta nimellä Pikatukit, joka ei tietenkään löydä mitään.

Microsoftin suomennokset olivat ennen laadukkaita. Jotain on muuttunut, sillä nykyään Windowsissa on käännösvirheitä, jotka säilyvät vuodesta toiseen. Niitä ei edes viitsitä korjata. Pikatuki-sekoilu on silti omaa luokkaansa, etenkin kun virhe sattuu vielä apua tarvitsevan ja muutenkin hämmentyneen käyttäjän kohdalle. Tälle vetävät vertoja vain Microsoftin koneellisesti kääntämät nettisivujen tekstit, joista saa hädin tuskin selkoa.

Ohjelman oikea nimi on Pikaopastus (järjetön nimi sinällään, Pikatuki olisi oikeampi). Sekä avun käyttäjä että tarjoava käynnistävät sen ja valitsevat roolinsa. Tarvitsijalta kysytään lupa koneen käytölle:

Hallinnan myöntäminen.

Parasta on, että kuusinumeroisen koodin avulla koneet löytävät toisensa helposti, joten ohjelma sopii myös tumpelolle. 

Apua tarjotessani ihmettelin, miksei avuntarvitsija saanut ohjelmaa käynnistettyä. Piti lähteä paikan päälle ja siellä huomasin, että hänellä oli englanninkielinen Windows-versio, jossa ohjelman nimenä onkin Quick Assist (taas yksi syy, miksi nimen pitäisi olla Pikatuki). 

Sen jälkeen avustettavan koneen työpöytä näkyy avustajalle ikkunassa: 

Avustaja näkee avustettavan työpöydän.

Erona Etätyöpöytä-sovellukseen on, että molemmat voivat käyttää konetta vuorotellen. Toinen ero on siinä, että "Pikaopastusta" pystyy käyttämään myös Windows 10:n kotiversiossa.

torstai 6. tammikuuta 2022

Overscan-asetus leikkaa etunimen Ylen uutisissa

Ylen TV-uutiset käyttää etähaastatteluihin Googlen ohjelmaa, joka esittää henkilön nimen näytön vasemmassa alareunassa. Etunimi leikkautuu ikävästi television näytöllä.

Televisio leikkaa etunimeä.

Luulin ensin, että kyse on lähetyspään ongelmasta - ettei tietokoneen kuva täysin sovi Ylen järjestelmiin. Mutta kun katsoin haastatteluja Yle Areenan mobiilisovelluksella tai tietokoneen selaimella, nimi näkyi kokonaan. Nimi näkyi kokonaan myös silloin, kun uutisia katsoi television omalla Yle Areena -sovelluksella television kautta. Vika ei selvästikään ollut lähetys- vaan vastaanottopäässä.

Yle Areenan kautta otettu kuva ja live-tv-lähetyksestä otettu valokuva kertovat ettei ero ole suuri.

Yle Areena tietokoneen kautta.

Vertailun vuoksi sama kuva televisiosta:

Television kuva on rajatumpi ja sävyltään kylmempi.

Kun sama ilmiö esiintyi uudella LG:n 65-tuumaisella OLED-televisiolla, oli pakko uskoa, että kyseessä on tosiaan vanha overscan-ilmiö. Analogia-aikaan tuotannossa vältettiin kuva-alan reunoja, koska kuvaputkella juovien kohdistus ei ollut aivan tarkkaa. Lisäksi kuvaputkien reunat olivat hieman kaarevia ja osa niistä jäi television muovikuorten sisään. 

LG-television asetuksista kaivamalla löytyi oikea kohta. Kaikilla valmistajilla asetus on piilotettu kuvasuhdevalintojen yhteyteen, vaikka tarkkaan ottaen kyse ei ole kuvasuhteesta. Se on aina sama 16:9, overscan vain leikkaa hieman jokaisesta reunasta.

Overscan poistetaan valitsemalla Aspect ratio: Just Scan - Off

Tämän jälkeen haastateltavan nimi näkyy kokonaisena myös live-lähetyksissä. Jätin omaan televisiooni käyttöliittymän englanninkieliseksi, joten Just Scan saattaa näkyä suomenkielisessä versiossa harhaanjohtavasti Vain haku -nimellä.

Itselleni on täydellinen arvoitus, miksi nykyisillä paneelitelevisioilla käytetään oletusarvona vanhan kuvaputkitelevision tarvitsemaa kuvanrajausta, jolle täysin digitaalisessa tuotanto- ja jakeluketjussa ei pitäisi olla mitään tarvetta. 

Yleensä overscania ei huomaa, koska historiallisista syistä reunoja ei käytetä. Etähaastatteluohjelma sijoittaa kuitenkin henkilön nimen aivan vasempaan alakulmaan. Rajaukset saattavat haitata myös tietokonepelien lähettämistä televisiossa (Counter Strike -turnausten televisiointi ym). 

4K-televisioilla rajauksesta on pelkkää harmia, sillä se vaikeuttaa ylösskaalauksen toimivuutta. 1080:n vaakarivin tuplaaminen 2160:een on teknisesti helpompaa kuin noin 1000 rivin 2,16-kertaistaminen.

HDMI-tuloliitännöissä overscan ei yleensä ole käytössä, joten Windowsin työpöytä ja pelit näkyvät virheettömästi reunasta reunaan. Vanhoilla televisioilla tämäkään ei aina ole varmaa

Kiinnostavaa muuten, ettei televisioissa ole tekijänoikeussyistä enää lainkaan kuvan lähtöliitäntöjä. Analogiatelevisioissa vähintään toinen SCART antoi kuvasignaalin myös ulospäin. Tietääkseni yhdessäkään nykytelevisiossa HDMI-liitäntä ei anna kuvaa ulos (HDMI OUT), kaikki ovat vain HDMI IN. Lähtöliitännästä olisi ollut tässä hyötyä, niin olisi saanut ruutukaappauksia suoraan tv-kuvasta. Nyt ainoaksi keinoksi jäi käyttää kameraa.

tiistai 2. marraskuuta 2021

Ilta sirkuksessa kameran kanssa

Olen käynyt useana vuonna katsomassa Sirkus Finlandian esityksen. Netti- ja videoaikakaudella on mukava nähdä jotain ihan livenä.

Sirkus on myös oiva paikka testata kameraa. Tuskin missään muualla kamera joutuu yhtä koville. Valaistus vaihtelee jatkuvasti ja liikettä on joka suuntaan, sekä pysty- että syvyyssunnassa. Katsomosta on pitkä etäisyys lavalle ja valotusaika pitäisi saada riittävän lyhyeksi.

Sirkus Finlandiassa saa kuvata ilman salamaa, eikä 70-200-millinen putki ole koskaan herättänyt kysymyksiä. Videointi on kiellettyä.

Tänä vuonna otin kameraksi vanhan sotaratsun, Canon 5Dm3:n, jonka ostin lähes 10 vuotta sitten. Objektiivi 70-200 mm on vielä vanhempi, ostin II-mallin heti sen ilmestyttyä, ja putki on palvellut uskollisesti kaikki nämä vuodet.

Modernimpi EOS R -kamera sai jäädä toimistolle, koska olen sitonut sen Teams/Zoom-käyttöön. Valkotasapaino on lukittu ja videoasetukset laitettu valmiiksi. Viime vuonna kuvasin R:llä ja koin Fv-kuvaustilan hyödyt käytännössä. Fv-tilassa voi asettaa kaksi suuretta valmiiksi (aukko, suljinaika, ISO) ja antaa kameran säätää kolmannen. Ali- tai ylivalotuksen voi säätää etukäteen.

Jos vähänkin tietää, mitä on seuraavaksi tulossa, voi varautua painottamalla suljinaikaa tai aukkoa. Valitettavasti EOS R:ssä ei ole takarullaa, joten aukkoa tai suljinta pitää säätää vuorotellen samasta pyörylästä ja se on nopeissa tilanteissa hankalaa.

Välillä yksittäinen esiintyjä keskellä lavaa tarvitsee suuren aukon ja kaiken mahdollisen valon, seuraavassa hetkessä valoa on ylenpalttisesti, mutta useamman esiintyjän piirtäminen tarkasti vaatii pienen aukon.

Elite Showgirls - nyt tarvittaisiin enemmän syväterävyyttä.

Canon 5Dm3 on tullut vuosien varrella sinuiksi, joten rajoituksista huolimatta tietää, miten sitä kannattaa operoida. Eniten yllätti akkukesto. Esityksestä tuli 830 kuvaa, mutta akkua oli jäljellä yli 60 %. En kuitenkaan tiedä, mikä monista akuista kamerassa oli, tuskin alkuperäinen, mutta joka tapauksessa vaikuttava suoritus ja jotain, mihin peilittömät eivät vielä pysty.

Lyhyt suljinaika (1/640 s), täysi aukko (2,8), ISO 3200.

ISO 3200 ja 6400 toimivat riittävän hyvin, mutta Fv-automatiikalle olisi ollut käyttöä. Säätövara 5Dm3:n kuvissa on pieni ja tuottaa punaisia häiriöitä, joskaan sirkuksen värivaloissa ne eivät erotu lavan punaisista valoista.

5D:n ikä näkyy tarkennuksessa. Oli pakko käyttää herkintä, keskimmäistä tarkennuspistettä, eikä kasvojen seurantaa tai muita hienouksia tietenkään ollut. Ensi vuonna käytössä pitäisi olla R5 tai R3, jonka katseohjatusta tarkennuksesta olisi todella ollut hyötyä.

Myös nopeammalle sarjakuvaukselle olisi ollut käyttöä. Piiskan osuminen kohteeseen ja trapetsitaiteilijoiden taidokkaat asennot teltan katonrajassa ovat kiinni sekunnin murto-osista.

Angelika Vargan piiska sivaltaa. Sarjatulelle on käyttöä.

Istumapaikan valinnalla on suuri merkitys. Liian edessä ei kannata olla, koska silloin joutuisi vaihtamaan lasia kesken kuvauksen. Katsomon keskikohdalla etäisyys on juuri sopiva 70-200-milliselle. Tänä vuonna tein virheen ja valitsin paikan reunasta unohtaen, että siinä on pylväs ja tukivaijereita. Paras paikka on etukatsomossa, mutta joissakin tempuissa sivukatsomoiden kuvakulma on parempi. Sitä ei voi koskaan tietää.

Pääasia ovat tietenkin esitykset, mutta itselleni myös kuvaaminen on onnistuessaan ilon lähde. Sitä paitsi muutama esitys oli tuttu jo aiemmilta vuosilta, joten saatoin hyvin keskittyä kuvaamiseen. Ja kun tiesi, mitä on tulossa, kuvaaminenkin oli helpompaa.

Katsoin jälkikäteen Facebookista, millaisia kuvia muut olivat jakaneet. Moni yrittää kuvata esityksiä älypuhelimella, eikä siitä tule mitään. Vaikka puhelinten kamerat ovat kehittyneet, ne ovat vielä kaukana oikean järjestelmäkameran tasosta. Niin pitää ollakin. Fysiikan lakeja ei voi kiertää ja kilojen painoisilla laitteilla täytyykin olla jotain eroa taskuun mahtuvaan puhelimeen verrattuna. 

Puhelimella voi jakaa kuvia itsestä ja perheestä sirkuksen edessä ja katsomossa, tai lapsista ponin kyydissä, mutta siihen se sitten jääkin.

Sirkukseen tarvitaan Oikea Kamera. Ensi vuotta odotellessa.

Kuvia tämän Sirkus Finlandia 2021 -esityksestä on galleriassani