maanantai 31. joulukuuta 2018

Tiq - seinäkello bluetooth-yhteydellä

Silmiini osui bluetoothilla säädettävä seinäkello (ovh 59 euroa). Idea tuntui mielenkiintoiselta, joten ostin kellon.

Kello on pelkistetty ja selkeä. Ei ehkä sopisi olohuoneeseen, mutta työhuoneen seinälle se istuu mainiosti.

Tiq
Älyominaisuudesta kertoo kellotaulussa näkyvä bluetooth-logo. Ja mitä kello sitten osaa? Se pitää itsensä oikeassa ajassa synkronoimalla kellon älypuhelimen kanssa. Kesä- ja talviajan vaatima siirto tapahtuu automaattisesti. Minuuttiviisarin nopeaa pyörimistä ajan vaihtuessa on hauska seurata. Normikäytössä sekuntiviisari liikkuu pehmeästi, ei nykäyksittäin. Kello on siten äänetön.

Kello toimii 9 voltin paristolla. Käyttöönotossa pitää huomata poistaa piikki, joka toimii matkalukkona ja lukitsee viisarit paikoilleen kuljetuksen ajaksi.

Puhelimeen asennettava Bluwedr-sovellus herättää aluksi kummastusta, sillä se on tarkoitettu käytettäväksi valmistajan sääasemien kanssa. Se kuitenkin riittää synkronoimaan ajan. Tosin jonkin ajan kuluttua Samsungin hallintaohjelma valitti ohjelman vievän paljon akkua ja ehdotti sovelluksen sulkemista.

Aina ajassa oleva seinäkello on hyödyllinen keksintö. Vuosia sitten ostamani digitaalinen kello kuuntelee aikasignaalia saksalaisesta radiolähettimestä ja siirtää niin ikään itsensä oikeaan aikaan. Signaali kuuluu hyvin Espooseen asti, mutta ei välttämättä pohjoisempaan Suomeen.

Tiq-kellossa on myös mahdollisuus valita haluttu aikavyöhyke, jolloin eri maiden kellonaika saadaan näkymään rinnakkain esimerkiksi hotellin tai yrityksen vastaanoton seinälle.

Hauska laite. Jälleen yksi huoli vähemmän kesä/talviaikaan vaihtamisessa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Fitbit Charge 3

Fitbitin suosittu Charge 2 -aktiivisuusranneke on saanut seuraajan, jonka nimi on yllätyksettömästi Charge 3. Olen kokeillut kaikkia Charge-malleja ja ne sopivat omaan käyttööni hyvin. En halua älykelloa, jota pitää ladata joka yö, ja joka yrittää tehdä liian monta asiaa kerralla. Ranteessa oleva pieni aktiivisuusmittari on omaan käyttööni juuri sopiva.

Kun rannetta nostaa, näytölle ilmestyy kellonaika ja halutut tiedot. Näyttö on päällä vain tarvittaessa ja yksinkertaisempi tekniikka säästää muutenkin virtaa. Charge 3 latausväli on 5-7 päivää käytön aktiivisuudesta riippuen, vanhassa kakkosmallissa päivän verran vähemmän.

Näyttö aktivoituu kun kättä nostetaan.
Hieman yllättäen oletusnäyttö esittää vain kellonajan ja sykkeen, eikä askeleita lainkaan. Näyttöä voi kuitenkin vaihtaa hallintaohjelmalla. Sovellus on esimerkillisen havainnollinen ja selkeä, ja haluttaessa ranneke synkronoi tiedot siihen automaattisesti, jolloin ne näkyvät myös web-selaimella katsottuna.

Rannekkeen vasemmassa reunassa on painike, jolla aktivoidaan valikko.

Valikkopainike.
Mekaaninen painike oli varsinkin ykkösmallin heikoin kohta. Kolmosessa mekaaninen kytkin on vaihtunut kosketusanturiin, minkä ansiosta ranneke on vedenkestävä aina 50 metriin asti. Kun valikko on aktivoitu, haluttu toiminto valitaan vetämällä sormea näytöllä pysty- tai vaakasuunnassa.

Uusittu OLED-näyttö on selvästi aiempaa kirkkaampi ja kooltaan isompi. Siinä on harmaasävyjä, mutta ei värejä.

Uutta kolmosessa on säätietojen näyttö.

Otaniemen säätila.
Vallitsevan sään lisäksi nähdään parin päivän ennuste. Jos luvassa on huonoa säätä, se pitkä juoksulenkki kannattaa tehdä nyt heti. Ranneke tunnistaa automaattisesti kävelyn, juoksun ja monia muita urheilumuotoja, uutena uinnin. Niiden kesto ja arvioitu kalorikulutus tallentuvat automaattisesti. Lisäksi rannekkeen voi yhdistää älypuhelimen gps-paikkatietoon.

Lähipäivien sääennuste.
Paikkakunta valitaan mobiilisovelluksella ja paikkoja voi olla samanaikaisesti useita.

Pohjassa näyttää olevan aiempaa enemmän antureita.

Anturit mittaavat sykettä ja unta.
Esite lupaa, että rannekkeeseen tulisi lisää ominaisuuksia uusilla softapäivityksillä. Veren happitiheyttä mittaava SpO2-sensori on vielä hyödyntämättä. Ilmeisesti laite on haluttu saada joulumarkkinoille, vaikka softa ei vielä tue kaikkia ominaisuuksia. Kiinnostavaa nähdä, mitä uutta tulevat päivitykset tuovat.

Kun ranneke on paritettu puhelimen kanssa, se ilmoittaa värinällä saapuvista puheluista, tekstiviesteistä ja sähköposteista. Näin puhelin voi olla äänettömällä repussa tai salkussa. Viestit voi lukea, vaikka pieni näyttö tekeekin sen hankalaksi. Päivityksenä on luvattu toiminto, jossa tekstiviesteihin voi lähettää vakiovastauksia.

Fitbit ladataan muovisten leukojen välissä usb-muuntajasta. Periaate on sama kuin kakkosessa, mutta Fitbit on jälleen kehittänyt hieman erilaisen designin leukoihin.

Mobiilisovellus on kiitettävän selkeä. Sama softa tukee kaikkia eri rannekemalleja ja näyttää tärkeimmät tiedot yhdellä vilkaisulla.

Perusnäyttö
Aiempi aktiivisuushistoria näytetään graafina. Kymmenen tuhannen askeleen tavoite on oletusarvo. Istumatyötä tekevällä sen saavuttaminen vaatii päivän aikana suoritettavaa hyötyliikuntaa, ja juuri siihen painostamisessa ranneke onkin hankintansa arvoinen.



Näytön modulit voi itse valita ja niissä on muutamia säätömahdollisuuksia. Uutena modulina on naisterveys. Sovellusten lista on vielä lyhyt, mutta niitä tulee ilmeisesti lisää jatkossa.

Kaikki sovellukset asennettu.
Asetuksista voi vaihtaa kellotaulua.

Kellotaulun vaihtoehtoja.
Web-palvelussa voi kirjata muistiin ravinnon ja veden kulutuksen sekä tarkastella tilastoja halutulta aikaväliltä.

Askeleet kuukauden ajalta.
Tietojen lataus itselle vaatisi maksullista Premium-palvelua, mikä tuntuu GDPR-lain vastaiselta. Rekisteröidyllä on oltava oikeus siirtää oma datansa palvelusta toiseen sähköisessä muodossa. On tosin tulkinnanvaraista, onko liikkumisesta kerätty tieto luovutusvelvollisuuden piirissä.

Charge 3:n perusmallin hinta 149 euroa on sama kuin kakkosella. Uudistukset edeltäjään verrattuna ovat pieniä, mutta hyödyllisiä. Esimerkiksi akun varauksen näkee nyt prosentteina suoraan rannekkeen omalta näytöltä, kun se aiemmin piti käytännössä arvata.

Charge 3 ei ole markkinoiden halvin aktiivisuusranneke, mutta se on helppokäyttöinen ja luotettava. Laittamalla vähän lisää saa "oikean" älykellon kaikkine iloineen (enemmän sovelluksia) ja suruineen (tiheämpi latausväli, isompi koko). Kaksikymmentä euroa kalliimpi Special Edition -versio sisältää myös NFC-lähimaksun, jolloin rannekkeella voi älykellon tapaan maksaa kaupassa.

Charge 3:ssa parasta ovat monipuoliset toiminnot -- se venyttää aktiivisuusrannekkeen ideaa ladattavilla sovelluksilla ja jättää kasvunvaraa tulevaan. Silti käyttö on yhtä huoletonta kuin vanhan rannekellon aikanaan.

Yllätyin tiedosta, jonka mukaan Charge 2 -malli olisi Verkkokauppa.comin huolletuin tuote. Käytin sitä pitkään ja se toimi täydellisesti Android-puhelimieni kanssa (toisin kuin vanha Oura, jonka synkronoinnissa samojen puhelinten kanssa oli jatkuvia ongelmia -- uusi malli on kuulemma parempi). Ainoa ongelma oli hihnassa, joka löystyi niin paljon, että irtosi kiinnikkeestään. Uutta hihnaa ei saanut Suomesta, mutta Britannian Amazonista se tuli edullisesti ja toimi moitteettomasti lähes vuoden, ennen kuin vaihdoin kolmoseen. Siinä myös hihnan kiinnitystekniikka on uusittu, joten sekin ongelma on toivottavasti ratkaistu.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Bixby virtuaaliassistentti ja Samsung S9

Samsung esitteli oman virtuaaliassistentin vuoden 2017 puhelinmallissaan (S8) ja tämän vuoden S9-mallissa oli taas uudempi versio.

Puhelimen vasemmassa reunassa on erillinen painike Bixbyn käynnistämiseksi. Harmi vain, että koska painike on puhelimen keskellä, sormi osuu siihen turhankin helposti, kun laitetta pidetään kädessä. Aktivoinnin voi estää eikä se juuri haittaa, mutta painikkeen olisi kai voinut sijoittaa parempaankin paikkaan?

Sirin ja Googlen tapaan assistentin saa heräämään myös sanomalla "Hi, Bixby", joten painiketta ei välttämättä tarvita lainkaan.


Ennen kuin innostuu Bixbystä liikaa kannattaa muistaa, että se tunnistaa vain englantia, koreaa ja mandariinikiinaa. Uusia kieliä on luvassa "pian", mutta sama teksti oli valikossa jo 1,5 vuotta sitten, joten piakkuus on Aasiassa suhteellinen käsite. Suomea listaan tuskin tulee koskaan.


Englanniksi voi valita kaksi naispuhujaa tai yhden miehen.


Toiminnaltaan Bixby vastaa Applen, Googlen ja Microsoftin avustimia. Eniten hyötyä siitä on puhelimen omien toimintojen ohjauksessa. Esimerkiksi herätyksen saa päälle puhumalla -- mainio apu esimerkiksi illalla, kun saapuu aikaeron rasittamana hotelliin ja yrittää silmät ristissä laittaa puhelimen herättämään aamulla. Tai kun on herännyt aamuyöstä, mutta haluaa vielä nukkua hetken pelkäämättä, että unet menevät pommiin asti.



Lentotilan kytkeminen onnistuu sanomalla "Hi Bixby, flight mode on". Myös komento "Hi Bixby, flashlight on" on näppärä, sillä se sytyttää käsin koskematta puhelimen taskulampun.

Tietosuojasta huolestunut voi luonnollisesti kytketä puheaktivoinnin pois käytöstä, mutta miten se todellisuudessa vaikuttaa jää luottamuksen varaan. Kysymykseen omasta luotettavuudestaan Bixby vastaa epämääräisemmin kuin vaikkapa Googlen ja Amazonin avustimet.


Klassikkoa on pakko kokeilla: mikä on elämän tarkoitus?


Puhekysymykset toimivat kilpailijoiden tapaan. Pelkän äänivastauksen sijaan Bixby näyttää, mistä tieto on peräisin. Joskus Bixby lukee vastauksen ytimen ääneen, joskus tuloksena on vain puhuttu lause "Here is what I found", vaikka vastaus onkin näytöllä.


Entä hopean sulamispiste?


Kenen biisi on "Stairway to heaven"?


Bixby kompastui muutamissa kohdissa, jotka ovat kilpailijoille helppoja. Kaupunkien väliset etäisyydet olivat sille aivan tuntemattomia (ei pelkästään Helsinki-Tampere vaan myös Euroopan suuret pääkaupungit ja niiden väliset etäisyydet).


Bixby ei myöskään tunne osakkeita. Kysymys Applen pörssikurssista tuotti vain yhtiöön liittyvän web-sivun.



Mittayksiköiden kysyminen sujuu hyvin, mutta 100 dollarin arvo euroina oli sille liikaa.


Vielä huonommin kävi Bitcoinin kurssille:


Puhetunnistus on vain yksi Bixbyn toiminnoista. Kameran kautta Bixby tunnistaa viinipullojen etikettejä ja etsii viineistä lisätietoa netistä. Se näytti toimivan kokeilussa hyvin. Bixbyn "silmä" tunnistaa myös maamerkkejä, tekstiä ja symboleita.

Suomalaisesta näkökulmasta Bixbyn hyödyt ovat vähäisiä, mutta kuitenkin sellaisia, että premium-luokan Samsung-laitteen omistajan kannattaa tutustua niihin.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Vanha Mac Air oli loistodiili uuteen malliin verrattuna

Ostin viisi vuotta sitten Mac Air -läppärin 13 tuuman näytöllä, neljän gigan muistilla ja 128 gigan levyllä. Näyttöä lukuunottamatta halvin malli siis, maksoi silloin tarjouksessa noin tonnin. Vaikka hinta oli kallis, olen ollut laitteeseen tyytyväinen. Se on kestänyt ahkeraa päivittäistä käyttöä, välillä hyvin rankkaakin. Vielä viiden vuoden jälkeenkin sen akku kestää koko päivän, kun vähän himmentää näyttöä ja poistaa valot näppäimistöstä.

Kerrassaan mainio laite! Samaa ei voi sanoa käyttöjärjestelmästä, jonka käyttöliittymä tuntuu vieläkin paikoin kömpelöltä ja siinä on outouksia, joihin ei ikinä totu. Mutta ne antaa anteeksi koneessa, jota käytän lähinnä surffailuun, kirjoittamiseen ja digikameran kuvien siirtoon matkoilla.

Neljän gigatavun RAM on riittänyt hämmästyttävän pitkälle. Vasta nyt, monen käyttöjärjestelmäpäivityksen jälkeen, kone alkaa olla hidas ja Office-sovellusten ajossa on joskus viiveitä. Mutta hei, Windows ei olisi pystynyt läheskään samaan.

Odotin kiinnostuneena uutta Air-mallia, jonka Apple vihdoin tänä syksynä julkaisi. Mutta se oli paha pettymys. Retina-näyttö on varmaan kiva, mutta ei välttämätön matkakäytössä. Uusi laite on ulkomitoiltaan hieman pienempi ja kevyempi, mutta ohuin kohta hieman edeltäjäänsä paksumpi. Uusitun näppäimistön liikerata on äärimmäisen lyhyt eikä sovi kirjoittamiseen.

T2-turvapiiri olisi kiva, mutta toisaalta se estää Digabi-käytön eli konetta ei voisi käyttää sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa. Sen ansiosta myös Siri on koko ajan kuuntelulla, mikä ei ole toivottavaa. Suurin ilo olisi sormenjälkiskannerista. Muilla valmistajilla niitä on ollut jo 10 vuoden ajan. Olisipa Apple laittanut koneeseen saman kasvotunnistuksen kuin älypuhelimiin!

Hämmästyttävää kyllä, uusi malli on monessa suhteessa edeltäjäänsä huonompi. Magsafe, joka on pelastanut koneen putoamiselta monta kertaa (kun joku kompastuu johtoon), on poissa. SD-kortinlukija on myös hävinnyt, samoin ulkoisen näytön liitäntä (pakollinen Powerpoint-esityksissä). Kaiken pitäisi nyt mennä kahden USB-C-portin kautta, jotka ovat vierekkäin koneen vasemmalla sivulla. Mikä kumman idea siinä on? Miksei toinen portti ole laitteen toisella reunalla? Esitys- ja matkakäyttöä varten tarvitaan tukku erilaisia adaptereita, joilla on taipumus kadota. Lataus USB-portin kautta on kieltämättä näppärä, mutta mieluummin olisin pitänyt Magsafen.

Ja sitten on hinta. Vanhaa mallia (2017) on myyty 919 eurolla, uusi maksaa vastaavilla spekseillä 1379 euroa. Ei ole mitään järkeä maksaa 450 euroa lisää huonommasta koneesta.

Hinnoittelu on muutenkin kiinnostava. Jos haluaa 256 gigan levyn, uuden mallin hinta nousee peräti 250 eurolla! Apple rahastaa härskisti tietäen, ettei käyttäjäparka voi päivittää levyä isompaan kun on kerran erehtynyt ostamaan pienemmän levyn.

Apple puhuu mielellään käyttäjäkokemuksesta ja tyytyväisistä käyttäjistä. Ihmettelen, kuinka moni käyttäjä haluaa tulla tällä tavalla rahastetuksi? Eikö se tahraa brändiä ja laske asiakastyytyväisyyttä? Ei kiitos minulle ainakaan.

Verkkokauppa.comin black friday -tarjous myytiin loppuun, eikä ihme.
Tänään oli Black Friday. Sekä Gigantti että Verkkokauppa.com myivät 2017-mallin Air-peruskoneita 799 euron hinnalla (Verkkis tosi 0,90 euroa kalliimmalla). Ei tarvinnut kauaa miettiä, maksanko 1379 euroa uudesta uudesta vai 799 euroa uudesta vanhasta koneesta. Vaikka viisi vuotta vanha läppärini yhä toimii, se on ennen pitkää pakko vaihtaa uuteen jo yksin muistin loppumisen vuoksi.

Vanhan koneen tiedot (kuva syyskuulta 2014, jolloin käyttöjärjestelmä oli vielä 10.9):
Mac Air, vuoden 2013 puoliväli
Uusi kone:
Mac Air, 2018 -- ja viimeinen lajissaan.
Vaikka koneiden välillä on viisi vuotta, ne ovat ulkoisesti lähes identtisiä. Vasta tämän syksyn uutuusmalli toi selvän muutoksen ulkonäköön (pienempi, erilainen näppäimistö, kaiuttimet, ohuempi näytön kehys).

Härski hinnoittelu ja keskinkertainen tekniikka osoittavat, ettei Apple enää panosta läppäreihin. Ilmeisesti kaikki huomio on älypuhelimissa sekä uusien tuotealueiden, kuten elokuvapalvelun ja robottiautojen kehittämisessä. Me tyytyväiset läppärikäyttäjät olemme siitä pettyneitä. Mutta eiköhän tällä uudella vanhalla Airilla pärjää taas seuraavat viisi vuotta.

Tätä kirjoittaessani klo 16 Gigantin sivu näyttää, että laitetta on vielä myymälöissä, vaikka nettierä onkin loppuunmyyty. Suosittelen. Applella ei ole monta järkevästi hinnoiteltua laitetta, mutta tämä Black Friday -spesiaali on kiistatta sellainen.

torstai 22. marraskuuta 2018

Toimiiko älypuhelimesi myös Glonass ja Galileo paikannuksella?

Venäjän GPS-häirintä Naton sotaharjoituksen aikaan herätti paljon julkista keskustelua pari viikkoa sitten. Julkisuuteen ei ole kerrottu, oliko häirintä yksinkertaista signaalin peittämistä (jamming) vai kehittyneempää signaalin väärentämistä (spoofing).

Peittäminen on hyvin yksinkertaista: GPS-satelliiteista tuleva signaali on äärimmäisen heikko, joten mikä tahansa samalla taajuudella lähetetty voimakkaampi signaali riittää tukkimaan sen. GPS-vastaanotto katoaa eikä laite tiedä sijaintiaan. Yksinkertaisen häirintälaitteen voi tilata Kiinasta muutamalla kympillä, niiden käyttö on toki laitonta.

Signaalin väärentäminen on paljon monimutkaisempaa, koska silloin vihollisen pitää teeskennellä olevansa joukko GPS-satelliitteja, ja lähettää oikealla taajuudella hieman väärää signaalia. Koska GPS-paikannus perustuu äärimmäisten pienten aikaerojen mittaamiseen, signaalin väärentäminen ei ole helppoa. Koska kohde ei huomaa paikannustiedon virhettä, se voi päätyä vihollisen haluamaan paikkaan. James Bond Tomorrow never dies -elokuva antoi tästä havainto-opetusta. Todellisuudessa valelähetin on varmasti aivan erinäköinen kuin elokuvan pitkä tanko, jossa vaihtuivat nopeasti isot punaiset numerot.

Paikannustaajuudet ovat yli gigahertsin alueella, joten ne eivät juurikaan heijastu vaan vaativat näköyhteyden. Ilmassa lentävää konetta voidaan häiritä maa-asemalta (maapallon kaarevuus huomioiden), mutta maakohteiden häirintä vaatisi lähettimen sijoittamista joko erittäin lähelle tai sitten ilma-alukseen. GPS:n siviilisignaalit toimivat 1,575 sekä 1,176 GHz taajuuksilla. Salattu sotilassignaali käyttää 1,228 GHz taajuutta.

Amerikkalaisilla on GPS:n suhteen etulyöntiasema, koska he ovat järjestelmän kehittäjiä. He voivat sulkea signaalin kokonaan tai alueellisesti. Venäjän on turvauduttava häirintään.

Venäjällä on oma Glonass-järjestelmänsä, jonka toiminta muistuttaa GPS:ää. Taajuudet ovat 1,602 GHz ja 1,246 GHz, missä jälkimmäinen taajuus vaihtelee hieman satelliitin numeron mukaan.

Älypuhelimet ovat jo vuosia käyttäneet paikannuspiiriä, joka kuuntelee sekä GPS- että Glonass-satelliitteja. Näin paikannuksesta saadaan tarkempi. Lisäksi kiinalaisilla on vielä omansa, Compass (Beidou) ja Japanilla GPS:ää täydentävä QZSS.

Uusimmissa puhelimissa on mukana myös eurooppalainen Galileo, vaikka sen uskotaan tulevan täysin valmiiksi vasta vuonna 2020 (alkuperäinen aikataulu oli 2008). Kolme rinnakkaista paikannustekniikkaa pitäisi taata luotettava ja tarkka sijainti kaikissa olosuhteissa. Sitäkään ei ole kerrottu julkisuuteen, miten paljon GPS:n häirintä on oikeasti vaikuttanut, koska oletettavasti lentokoneetkaan eivät ole pelkän GPS:n varassa.

Oman puhelimen tilanteen voi selvittää GPSTest -ohjelmalla. On aina riski ladata Google Play -kaupasta sekalaisia apuohjelmia, joten kannattaa varmistaa, että kyse on varmasti oikeasta tämän nimisestä ohjelmasta (kuvakkeessa kaksi sinistä kolmiota, tekijä barbeauDev). Siis tämä.

Uudet puhelimet, kuten Samsung S9, löytävät taivaalta peräti viiden eri järjestelmän satelliitteja:

Puhelin "näkee" viisi eri paikannusjärjestelmää.
Kiinasta ja Japanista näkyy vain yksi satelliitti, mutta GPS, Glonass ja Galileo näkyvät usean satelliitin voimin. Vaikka yhden signaalia väärennettäisiin, muut toimivat. Sen sijaan signaalin peittäminen voisi helposti pimentää koko taivaan, sillä kokonaisen taajuusalueen tukkiminen on helppoa.

GPSTest näyttää myös satelliittien sijainnin taivaalla.

Tungosta taivaalla.
Teknisten tietojen lisäksi ohjelma näyttää maantieteellisen kartan sekä mahdollistaa sijainnin jakamisen.

Satelliittipaikannuksen heikkoutena on ollut korkeustiedon epätarkkuus. Olisi kiinnostava testata, onko usean eri järjestelmän rinnakkaisuus tuonut parannusta tähän ongelmaan.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Foobot ilmanlaatumittari

Ostin vuosi sitten hyvinvointimessujen innoittamana Foobot-ilmanlaatumittarin. Suomessa puhutaan paljon huonon sisäilman vaikutuksista, Yhdysvalloissa tilanne on vielä paljon pahempi. Siitepöly, kotien kosteus- ja homeongelmat sekä suurkaupunkien saasteet saavat monet huolestumaan hengitysilman laadusta. Siksi tarjolla on useitakin erilaisia laatumittareita.

Valmistajista Foobot on yksi tunnetuimmista ja ilmeisesti ainoa, jota myydään näkyvästi myös Suomessa. Biohakkerin verkkokaupassa sitä myydään 198 euron hinnalla. Osoite https://biohakkerikauppa.com/products/foobot-coming-soon-preorder-now antaa ymmärtää, että kyseessä olisi uusi tai tuleva laite, mutta näin ei ole.

Foobot yhdistetään kodin wifi-verkkoon ja sitten alkaa odottelu. Kestää useita vuorokausia ennen kuin laite on kalibroinut itsensä ja alkaa antaa mittaustuloksia älypuhelimen sovellukseen. Nopea vilkaisu kertoo oleellisen tiedon: jos laite hehkuu oranssina, ilmassa on pahasti vikaa. Sininen valo kertoo hyvästä ilmanlaadusta. Yöllä valo sammuu automaattisesti.

Sininen valo kertoo ilmanlaadun olevan hyvä.
Foobot mittaa ilman kosteutta, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), pienhiukkasia (PM2.5 eli alle 2,5 mikrometrin kokoisia) sekä lämpöä ja CO2-pitoisuutta. Hiilidioksidiarvo on jostain syystä pelkästään laskennallinen ja poikkesi suuresti Netatmon antamasta aidosta lukemasta. CO2-lukema on siis korkeintaan viitteellinen.

Sovelluksesta tiedot näkyvät yhdellä vilkaisulla:

Foobot aloitusnäyttö.
Toimistolla ilmanlaatu on "great", kosteusprosentti voisi tosin olla suurempikin. Alhaalta liu'uttamalla saa esiin graafisen näytön eri suureista ajan funktiona:

PM2.5-arvo tunnin välein.
Aikaisen töihintulon aiheuttama piikki klo 7 kohdalla erottuu selvästi. Sen jälkeen ilmastointi on taas tehnyt tehtävänsä.

VOC-arvo.
Orgaanisten yhdisteiden määrä on pysynyt yön ajan täysin vakiona ja vaihdellut aamupäivän kuluessa vain hieman. Hälytysrajan ohjelma asettaa oletusarvona 300 ppb:n kohdalle.

Laskennallinen CO2-arvo.
Kun skaalaksi valitaan päivät, nähdään (laskennallinen) CO2-arvo. Hälytysraja 1300 ppm on varsin korkea, toimisto-oloissa työteho laskee jo alemmillakin pitoisuuksilla. Puuttuvat palkit 9-11.11. väliseltä ajalta kertovat nettiyhteyden katkosta.

Viime viikolla Foobotiin tuli myös web-käyttöliittymä. Se on vielä hieman kömpelö ja rajoittaa export-toiminnon enintään 41 vuorokauteen, mutta tekee graafeista havainnollisempia. Toiminto on ilmeisen keskeneräinen, koska en saanut sitä piirtämään haluttua aikaväliä.

Mittaukset web-käyttöliittymällä katsottuna.
Foobot lähettää sähköpostiin kahdesti kuukaudessa raportin, joka on tylsää luettavaa.

Raportti listaa hyvän ja huonon ilmanlaadun osuuden.
Suomessa kotien ilma on yleensä hyvälaatuista. Siivoaminen tai ruuanlaitto saa Foobotin värin vaihtumaan hetkeksi oranssiksi ja toimet näkyvät myös tilastossa.

Henkilölle, joka on huolissaan sisäilman laadusta, Foobotin antama mielenrauha (tai varoitus) voi olla hyvinkin 198 euron arvoista.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kodak DC20 - kerrassaan surkea digikamera

Toimiston muuton yhteydessä törmäsin vanhaan digikameraan. Se oli lajinsa ensimmäisiä, puoliksi lelu, mutta kuitenkin Kodakin valmistama ja mallimerkintä DC20. Kodakin ammattilaiskamerat olivat DCS-sarjaa, kuluttajamallit DC:tä.

Kodakia käytetään usein malliesimerkkinä yrityksestä, joka ei ajoissa tajunnut bisneksen muuttumista, ja jonka digitalisaatio sen vuoksi tuhosi. Arvio on epäreilu, sillä Kodak oli yksi ensimmäisiä digikameroiden valmistajia ja siten hyvinkin kaukonäköinen. Ilmeisesti eväät kuitenkin loppuivat, sillä Kodak luopui kameroista jossain vuosituhannen vaihteen tienoilla. Itselläni oli kesällä 1998 hankittu Kodak DC260, jossa oli muistikortti, kahden megapikselin tarkkuus (1536x1024) ja 38-115 kinovastaava objektiivi.

Mutta palataan siihen kerrassaan huonoon digikameraan. Se näytti tältä:

Kodak DC20 edestä.
Edestä katsottuna kamera on normaalin pokkarin näköinen. Takapuoli paljastaa laitteen iän ja kaikki puuttuvat ominaisuudet:

Kodak DC20 takaa.
Totta se on: ei LCD-näyttöä, muistikorttipaikkaa eikä painikkeita. Akun sijaan litium-paristo. Etsin oli optinen. Päällä vain kolme painiketta, joista yksi oli laukaisin ja toinen virtakytkin.

Tekniset speksit ovat sanalla sanoen vaatimattomat. Sisäiseen yhden megatavun muistiin mahtui kerralla peräti kahdeksan kuvaa (alemmalla tarkkuudella 16). Kuvan maksimitarkkuus oli 493x373 pikseliä (erikoista, että molemmat luvut ovat parittomia). Kiinteän optiikan kinovastaavuus oli 47 milliä ja valovoima F4.

Koska muistikorttia ei ollut ja usb-tekniikka oli vasta kehitteillä, kuvat piti siirtää tietokoneelle sarjaportin kautta. Tätä varten kameran mukana tuli erikoiskaapeli, jonka toisessa päässä oli sarjaportin liitin ja toisessa audiokäytöstä tuttu miniplugi. Erikoinen yhdistelmä, jollaista on turha kysyä tämän päivän tietokonekaupoista.

Tilasin kameran tuoreeltaan kesällä 1996 Cyberian Outpost -verkkokaupasta Yhdysvalloista (ei enää olemassa). Hinta oli 299 dollaria. Suomeen toimitettuna kokonaishinnaksi tuli noin 300 euroa. Verkkotilaus kannatti, sillä kun kameran myynti Suomessa alkoi syyskuussa 1996, sen hinta oli 500 euron luokkaa (tuohon aikaan hinnat olivat tietenkin markkoina).

Valitettavasti yhtään kameralla otettua kuvaa ei ole enää tallella. Kameran virittäminen käyttöön vaatisi melkoista askartelua, sillä kuvien siirto sarjaportin kautta vaati erillistä apuohjelmaa.

Softa on tallella.
Ohjelma toimitettiin peräti cd-levyllä (ei korpulla!) ja toimisi varmaan vielä tänäkin päivänä, jos jaksaisi nähdä vaivaa.

Kukapa olisi tuolloin uskonut, että 20 vuoden päästä jokaisella on moninverroin parempi kamera omassa puhelimessa. Nokia oli vasta aloittelemassa kasvuaan kömpelöillä gsm-malleilla.