Järjestelmäkameran panoraama-kuvaus (ja muita puhelimista tuttuja ominaisuuksia)

Kesälomareissulla tuli ihasteltua Kolin jylhiä maisemia. Vanhasta tottumuksesta otin esiin puhelimen ja panoroin sillä Pielisen pintaa. 

Olen mielessä kuvitellut, että tämä kansallismaisemaksi kutsuttu hieno paikka katsoisi länteen päin, siis kohti Keski-Suomea. Mutta eihän se niin olekaan. Koli avautuu itään ja koska huippu on 253 metriä Pielisen vedenpinnan yläpuolella, näkymä yltää laskennallisesti aina Venäjän puolelle. Rajalle on matkaa vain hieman runsaat 50 kilometriä. Ilman auer estää varsinaisesti näkemästä Venäjälle, eikä siellä mitään näkemistä olekaan. Rajan takana ei ole korkeita rakennuksia, vain metsää.

Kansallismaisema näyttää siis Venäjälle, mikä 1800-luvulla ei ollut iso asia, mutta tänään yllätti ainakin minut. Juuri siksi Kolin kauneimmat kuvat otetaankin auringon noustessa Pielisen horisontin takaa.

Mutta se valokuvaus. Vasta myöhemmin oivalsin, että myös Canon R6 Mark II -kamerassa on sisäänrakennettu panoraamakuvaus. Ei tarvitse neuloa kuvia yhteen Photoshopissa tai Lightroomissa. 

Toiminto löytyy SCN-tilassa. Itseltäni aiempien kameroiden SCENE-tilat ovat jääneet käyttämättä, koska aiemmin niissä oli vain aloittelijalle tarkoitettuja tiloja. Henkilökuvaus-tila ottaa käyttöön suurimman aukon taustan sumentamiseksi ja ilmeisesti säätää jpeg-kuvissa ihon sävyjä, mutta siinä kaikki.

R6m2:ssa on muutama aidosti hyödyllinen SCENE-tila. Panoraamakuvaus on niistä yksi. Opaskirja käsittelee sitä(kin) vain lyhyesti, mutta kokeilemalla selviävät loput. Koska valotus lukitaan aloituspisteen mukaan, kannattaa harkita panoroiko oikealta vasemmalle vai päinvastoin. Videossa suunnalla olisi isokin merkitys, still-kuvissa ei.

Toisin kuin puhelimissa, oikeissa kameroissa zoom-objektiivin polttoväliä säätämällä voi vaikuttaa syntyvän kuvan vääristymiin. Kokeilu kannattaa! Omissa kokeiluissani tämä oli mielestäni aika hyvä.

Tässä oli ennen MTV:n Pöllölaakso rakennuksineen.

Panoraamakuvausta varten laukaisinta pidetään pohjaan painettuna kameran kääntämisen ajan. Helposti tulee käännettyä liian nopeasti, sillä suljin raksuttaa koko ajan. Silloin panoraama voi katketa liian aikaisin. Maltti on valttia. Kuvauksen alkaessa ylä- ja alareunasta leikkautuu osa pois, mikä täytyy huomioida kuvaa sommiteltaessa. Kuvan korkeus on aina 2800 pikseliä, vain leveys vaihtelee. 

Panoraamat ovat aina jpeg-tiedostoja; esimerkkitiedosto oli 7680x2800 pikseliä ja sen tiedostokoko noin 12 megatavua. Harmi kyllä GPS-koordinaatit eivät tallennu kuviin, vaikka juuri maisemakuvauksessa sijaintitiedoista olisi myöhemmin paljon iloa. Varmuuden vuoksi kannattaa ottaa siis yksi tavallinen kuva muistoksi panoraaman kuvauspaikoista.

Seuraavaan blogikirjoitukseen sitten muutama sana muista hyödyllisistä kuvaustiloista.

Lisäys 15.9.2024: SCN-tilaa ja sen myötä mm. panoraamakuvausta ei ole vanhassa R5:ssä eikä myöskään uudessa, juuri julkistetussa R5 Mark II:ssa. Harmillinen puute. Ehkä Canonilla ajatellaan, ettei kalliimmassa mallissa tarvita tällaista "harrastajaominaisuutta". Sitä ei ole myöskään R3:ssa. 

Canon R6m2 kokemuksia

Talven aikana kuvaukset ovat jääneet vähiin, mutta jotain havaintoja sekä kokeiluja on tullut tehtyä. Seuraavat blogipostaukset liittyvät kameraan ja sen ominaisuuksiin. 

Kävin USA:ssa messuilla. Perinteisesti kamerana on ollut vanha työjuhta 5Dm3 ja 17-40 objektiivi, jotka painavat yhteensä 1445 grammaa. Tällä kertaa otin R6m2:n sekä kiinteät 16- ja 35-milliset objektiivit. Olen huomannut, että 35 on juuri sopiva polttoväli messukäyttöön ja matkakuvaukseen, samoin 16 mm laajakulma. 

Canon R6m2, 16 mm F2,8 sekä 35 mm F1,8

R6m2 painoi 16-millisen kanssa 880 grammaa, mikä on lähes puolet aiemman yhdistelmän painosta. Toisaalta taskussa tai laukussa pitää kantaa 319 gramman painoista 35-millistä, joten kaikki yhdessä painavat melkein saman kuin aiempi yhdistelmä. Etuna on kuitenkin parempi valovoima (2,8 ja 1,8) ja parempi kuvanlaatu. Zoomi on kyllä kätevä, kahden kiinteän välillä vaihtelu on hidasta ja kömpelöä. 

Ostaessani R-kameran ajattelin, että adapterin kanssa vanhat EF-putket toimivat hyvin. Ja niin ne toimivatkin, mutta elämä kahden rinnakkaisen järjestelmän kanssa on kyllä hankalaa. Adapteri on aina kiinni väärässä putkessa. Lisäksi se irtoaa helpommin rungosta kuin objektiivista, joten usein tulee irrotettua adapteri vaikka piti vaihtaa vain putkea. Toinen vaihtoehto olisi hankkia oma adapteri jokaiseen EF-putkeen, mutta sekin olisi hölmö investointi.

Tähän ei ole kuin yksi, kallis ratkaisu: korvata EF-lasit paremmilla (ja L-sarjassa kalliimmilla) RF-laseilla ja luopua kahden järjestelmän rinnakkaiskäytöstä. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka pitäytyvät vanhassa järjestelmässä, sillä hyviä, vähän käytettyjä EF-objektiiveja saa nyt käytettynä todella edullisesti. RF-päivitykset tulevat asiakkaille kalliiksi, mutta sen perusteella, mitä olen TV:n urheilukilpailuissa ja lehdistötilaisuuksissa nähnyt, ammattilaiset ovat vaihtaneet RF:ään. Voisi olettaa, että Canonilla on mennyt taloudellisesti hyvin, vaikka järjestelmäkameroiden ja objektiivien myynti onkin vain osa tuotevalikoimaa ja kehityskustannukset ovat painaneet aiempien vuosien tulosta.

Kaikista objektiiveista ei vieläkään ole RF-versiota. T/S-mallien lisäksi ihmetyttää 300 F2,8:n puuttuminen. Se lienee suosituin pitkistä teleputkista ja EF-mallin kuvanlaatu on legendaarinen. Itsellä on vanhempi I-malli (IS) ja sillä voi poimia kauniisti esimerkiksi orkesterin soittajia lähikuvaan, mikäli vain jaksaa kannatella painavaa objektiivia. Pidemmät 400-600-mallit sopivat urheilukuvaukseen, joten ehkä siinä on syy, miksi RF 300 -mallia ei ole vieläkään näkynyt. 

R6m2 on ollut mainio kamera, jossa on riittänyt toimintoja tutkittavaksi. Niistä lisää seuraavissa kirjoituksissa. Mainiosta herkkyydestä oli suurta apua äskettäin, kun kuvasin orkesterin konserttia hämärässä Temppeliaukion kirkossa.

Automaattitarkennuksen asetuksissa riittää opiskeltavaa vielä pitkäksi aikaa. Niissä olen päässyt tuskin alkua pidemmälle. Perusautomatiikka tuntuu toimivan riittävän hyvin.

Ärrä-kuvaajaksi ryhtyminen pakotti myös vihdoin päivittämään Lightroomin. Ja mitään päivitystä ei enää ole, vaan pitää siirtyä kuukausi- tai vuosimaksulliseen versioon, mikä kuva-arkisto-ohjelman kohdalla kuulostaa rahastukselta. Eivät nämä ohjelmat niin usein muutu, eikä Classic-versiossa ole kuin pieniä muutoksia viimeiseen 6.14-ostoversioon monen vuoden takaa.

Vaihtoehto olisi ollut kääntää kuvat DNG-tiedostoiksi, mutta se teki työnkulusta liian mutkikasta. DNG-tiedostot olivat myös pakattuja raweja selvästi suurempia. Lisäksi vanhasta Lightroomista puuttuivat RF-objektiivien profiilitiedostot. Ehkä ne olisi saanut jotain, mutta en jaksanut nähdä vaivaa. Positiivista on, että sijaintitietojen näyttö ja kartta alkoivat taas toimia monen vuoden jälkeen.