Canon TS-E 24

Hyllyssäni on pitkään seissyt Canon TS-E 24mm f/3.5 L II -objektiivi. Kesällä ehdin vihdoin tehdä sillä muutamia kokeiluita.

Canon TS-E 24mm f/3.5 L II

TS-E-objektiivien erikoisuus on niiden kyky kallistaa tarkennustasoa vaaka- ja pystysuunnassa kennoon nähden (Tilt, +- 8,5 mm). Lisäksi kuvaa voi siirtää (Shift, +-12 mm), mikä mahdollistaa perspektiivivirheiden korjaamisen ("kaatuvien" viivojen suoristamisen). On paljon muutakin erikoista: II-mallit ovat jo yli 10 vuoden takaisia, eikä niistä ole RF-versioita. Ne ovat manuaalitarkenteisia ja varsin arvokkaita. 

Yksi erikoisuus on reunaterävyydessä: objektiivien piirtoympyrä on tavallista suurempi, jotta sen siirtäminen kennolla olisi mahdollista. Ilman siirtoja ja kallistusta käytetään vain piirtoympyrän keskiosaa, joten kuva on varmasti yhtä terävä kennon keskeltä reunoille asti. Manuaalinen tarkennus hankaloittaa tosin kaikkein terävintä tarkennusta.

TS-E-laseja on saatavilla 17, 24, 45 ja 90 millin polttovälillä. Kaksi pisintä sopivat varsinkin tuotekuvaukseen, jossa kohde halutaan teräväksi etureunasta takareunaan. Tavallisella objektiivilla syväterävyyttä kasvatetaan aukkoa pienentämällä, mutta valo saattaa loppua kesken ja diffraktio alkaa heikentää tarkkuutta aukon kasvaessa F16:n yli. 

TS-E 24mm on ehkä monikäyttöisin versio.

Laajakulmaisimmat 17- ja 24-milliset sopivat arkkitehtuurikuvauksiin. Ehkä 24 on käyttökelpoisin näistä, sillä se on monikäyttöisin. 

Objektiivin kyljessä on kahdet pyörät objektiivin siirtoa ja kallistusta varten, sekä lukitus, jonka vapauttaminen kääntää putkea 0-90 astetta ja muuttaa pystykallistuksen (Tilt) vaakakallistukseksi. Suodinkierre on 82 milliä.

T=kallistus, S=siirto

Objektiivin kanssa meni aluksi sormi suuhun. Miten tämä oikein toimii? Oli pakko turvautua käyttöohjeeseen ja kokeilla, sillä ohje on melko suoraviivainen. Se kertoo, että siirtäminen oikaisee kaatuvat viivat, mutta jättää kertomatta, että silloin kameraa pitää vastaavasti kääntää. Ilmiselvää jälkeenpäin, mutta aiheutti ensin ihmetystä, sillä kallistus näyttää etsimessä tekevän saman ilman kameran asennon muuttamista. 

Sitten tuli toinen yllätys. Osa kuvista oli jonkin verran alivalottuneita tai aivan äärimmäisen ylivalottuneita. Mitä ihmettä? Käyttöohjeesta löytyi maininta, jonka mukaan kannattaa ottaa lähtökohdaksi 0 asteen kallistus/siirto ja sen jälkeen "take the shot with as many exposure settings as possible". Valotus on todellakin hakuammuntaa, sillä etsinkuva ei juurikaan himmene eikä kirkastu - vain automatiikka toimii väärin.

Ilmeisesti selitys on siinä, että kallistus/siirto saa valon lankeamaan valotusmittariin epäluonnollisessa kulmassa. Canon 5Dm3:n live view -tilassa valotus meni aina kohdalleen, koska se ilmeisesti mittaa valotuksen kennolta. Vain peilitilassa valotus meni täysin pieleen. R valotti kuvat oikein. Mitenkähän näillä pärjättiin filmiaikaan? Ilmeisesti ohjekirja on peräisin ajalta, jolloin peilitila oli ainoa mahdollinen, koska käyttöohje ei mainitse live view -tilaa lainkaan (ei luonnollisesti myöskään R:ää).

Manuaalinen tarkennus live view -tilassa tai peilittömällä on paljon helpompaa kuin perinteisellä peilikameralla, koska kuvaa voi suurentaa tarkennuksen varmentamiseksi. R näyttää kolme nuolta, jotka kohtaavat toisensa, kun kuva on terävä. 

TS-E sopii rakennusten kuvaajille niin sisällä kuin ulkona. Linjat saa suoraan jo kuvaushetkellä. Samaa voi jälkikäteen tehdä kuvankäsittelyssä, mutta optisesti tehtynä kuvan laatu tietenkin säilyy paremmin. Manuaali antaa vielä yhden käyttötavan: sisäkuvauksissa kuvaaja voi "siirtää" itsensä pois heijastavasta pinnasta (kuten peili) ilman, että kameraa täytyy fyysisesti siirtää.

TS-E 24 II on polttoväliin nähden varsin painava (780 g) ja muutenkin tukevaa tekoa. Tarkentaminen ja kallistus/siirto ovat miellyttävän pehmeitä ja vakaita. Mekaniikka on kohdallaan, kuten tällä hinnalla pitääkin olla. Jalusta on erittäin suositeltava, eikä kiire saa olla. Tarkentaminen ja kallistus/siirto vaativat aikaa. Tulos kuitenkin palkitsee vaivan.

Itsellä aikaa ei juurikaan ollut, joten koekuvat ovat perusmallia ja pystyvät vain demonstroimaan edellä kuvattuja toimintoja. Kuvat on otettu R-kameran pienellä jpeg-formaatilla. Videoneuvottelukäytön vuoksi valkotasapainoon oli jäänyt manuaaliasetus, jonka korjasin Photoshopin autolevelsillä. Mitään muuta muokkausta kuvissa ei ole.

Innopoli 2 -rakennus tavallisella 24-millisellä.

Sopiva siirto suoristaa pystyviivat.

Maksimisiirto 12 vääristää perspektiiviä toiseen suuntaan.

Kallistus luo "miniatyyri-efektin", jossa kuvan ylä- ja alareuna näkyy epäterävinä, mutta keskialue terävänä.

Kallistus sumentaa ylä- ja alareunan.

Kallistus vaakasuunnassa sumentaa vasemman ja oikean reunan.

TS-objektiivit mahdollistavat luovia efektejä, joita muilla laseilla ei saa. Käyttäjäkunta on pieni ja tietää, mitä on hankkimassa. Tori.fi:ssä näyttää olevan yksi vanhempi I-malli 590 euroa, II-mallista pyydettiin vielä alkuviikosta 1 350 euroa, mutta nyt en enää löytänyt kyseistä myynti-ilmoitusta. Uusi 24-millinen maksaa Rajalalla 2 252 euroa. 

Järjestelmäkameran HDR-ominaisuus hyötykäyttöön

Monissa järjestelmäkameroissa on sisäänrakennettu HDR-kuvausmahdollisuus, jonka toimintaa taannoin kokeilin. Kokenut käyttäjä tuomitsee ominaisuuden harrastajien leluksi. Olemme kaikki nähneet liikaakin keinotekoisia ja haalistuneita HDR-kuvia. Ammattilainen ja oikea harrastaja säätää itse kuvansa raw-tiedostoista.

Tänä kesänä kirkkoja kuvatessani päätin kokeilla, olisiko HDR-ominaisuudelle käyttöä oikeissa valokuvissa. Kokeilujen jäljiltä vanhaan 5Dm3-kameraan oli jäänyt Art-asetus (Taide), Natural (Luonnollinen) olisi ollut parempi valinta.

HDR-toiminto ottaa nopeasti kolme kuvaa peräkkäin ali- ja ylivalotuksilla ja yhdistelee kuvat suoraan kamerassa. Tuloksena on aina jpeg-tiedosto, vaikka kamera muuten kuvaisi rawia. Siltä varalta, että kamera ehtii vähän liikahtaa otosten välillä, kuvista leikataan hieman reunoja pois. Kumma kyllä, Canon on valinnut pikselimäärän pitämisen alkuperäisenä. Olisi aidompaa, jos HDR-kuvatiedosto olisi pikselimitoiltaan hieman alkuperäisiä kuvia pienempi, eikä keinotekoisesti venytetty.

Seuraavat testikuvat on otettu vapaalla kädellä. Joistakin kuvista on lisäksi editoitu versio, joka tarkoittaa kevyttä säätöä vanhalla Lightroomilla. Muut kuvat ovat suoraan kamerasta, raw on vain käännetty jpeg-tiedostoksi.

Pihlajaveden vanha kirkko: 

Peruskuva.

HDR-versio.

HDR-versio on erilainen, mutta selvästi keinotekoinen.

Peruskuva vähän säädettynä.

HDR-kuva vähän säädettynä.

HDR-kuva näyttää säätämisestä huolimatta keinotekoiselta, vaikka tällainen look voi sopia johonkin käyttöön oikein hyvin. Peruskuva säädettynä on luonnonmukaisin.

Kirkon sisällä tilanne on toinen.

Peruskuva kirkon sisältä.

HDR-kuva kirkon sisältä.

Tässä tapauksessa HDR-kuva avaa sisätiloja paremmin, vaikka ei kovin luonnolliselta näytäkään. Kumpaakaan kuvaa ei ole säädetty.

Seuraava kohde on Nurmon kirkon ikkuna ja siihen maalatut verhot.

Nurmon kirkko, peruskuva.

HDR-kuva.

Säätäminen parantaa molempia kuvia.

Säädetty peruskuva.

Säädetty HDR-kuva.

Pidän säädettyä HDR-kuvaa näistä parhaana versiona.

Carlsro-museon huone:

Peruskuva.

HDR-versio.

Tässä tapauksessa HDR-versio antaa suoraan kamerasta alkuperäistä paremman tuloksen.

Lepikon torppa:

Peruskuva, jossa kirkas valo tulee ikkunasta pimeään huoneeseen. Hankala tilanne.

HDR-versio tasoittaa mukavasti kirkkauseroja.

Molemmissa kuvissa säätäminen kannattaa.

Peruskuvastakin saa hyvän säätämällä. 

Säädetty HDR-versio on monen mielestä jo vähän "yli".

Kokeilujen valossa näyttää siltä, että monissa tilanteissa HDR-toiminto on aidosti käyttökelpoinen ja tuottaa vaikeissa valaistusoloissa tyydyttävän kuvan jo suoraan kamerassa. Jos aikaa ja kiinnostusta riittää, yhdestä raw-kuvasta saa säätämällä paremman ja joka tapauksessa aidomman lopputuloksen. Mutta työtä se vaatii. HDR on helppo ratkaisu.

Lopuksi varoitus. HDR ei sovi kuviin, joissa on liikettä. Hotellin aamiaishuoneessa otetussa kuvassa ihmiset näyttävät hajoavan, koska he ovat ehtineet liikkua yksittäiskuvien välillä.

HDR ei sovellu kuviin, joissa on liikettä.

Tässä kuvassa HDR tuo huoneen monet värit esiin sopivan näyttävällä tavalla.