Canon EOS R -järjestelmän julkistuksen varjoon jäi muutamia pienempiä uutuuksia. Tai oikeastaan suurempia, ainakin jos koolla mitataan. Canon julkisti uudet III-versiot 400- ja 600-millisistä putkista.
Pitkissä putkissa on oma viehätyksensä. Ne ovat kuin Ferrari tai Lamborghini: epäkäytännöllisiä, kalliita ja harvalle tarpeellisia. Mutta silti niistä on kiva lukea ja haaveilla, että joskus pääsisi itsekin käyttämään.
Putkien toimitukset alkavat vasta joulukuussa, mutta julkistustilaisuudessa pääsin hypistelemään uutuuksia. Ne ovat tosiaan isoja -- jopa 1Dx-sarjan kamera putken perässä näyttää pieneltä.
Käyttöasennossa 600-millinen näyttää lähes singolta:
400-millisen valovoima on F2.8, 600-millisen F4. Merkittävintä molemmissa on niiden paino, tai pikemminkin sen puute. Uusi 400-millinen painaa vain 2,84 kiloa, 600-millinen 3,05 kiloa. Canon on pystynyt keventämään optiikoita tuntuvasti, sillä 400-mallin II-versio (2011) painoi 3,85 kg ja sitä edeltävä I-versio (1999) peräti 5,37 kiloa. Vajaassa 20 vuodessa paino on liki puolittunut. Kuvanlaatu on ilmeisesti parantunut ja vakaaja kehittynyt.
600-millisen painokehitys on samansuuntainen, sillä putket on aina julkistettu yhdessä. II-versio painoi 3,92 kg ja I-versio 5,36 kg. Uusien mallien pituudet ovat ennallaan eli 34,3 ja 44,8 senttiä.
Painolla on suuri merkitys luonto- ja urheilukuvauksessa, kun objektiivia joutuu kantamaan koko päivän kenttäolosuhteissa.
Painosta voi tehdä muitakin johtopäätöksiä. 400-millinen painaa puoli kiloa enemmän kuin vastaava F2.8 300-millinen (2,35 kg). Moni luontokuvaaja on vaihtanut 400-milliseen DO-lasiin (F4) sen keveyden (2,1 kg) vuoksi. Eroa jää siis vielä, mutta valovoimasta pitää maksaa. DO-versio on myös tuntuvasti lyhyempi (23,3 cm).
Ruuvasin pikaisesti putket omaan 5Dm3-runkoon ottaakseni muutaman testikuvan. 400-millisellä oli helppo kuvata käsivaralta, 600-millisellä se oli paljon hankalampaa. Ilmeisesti painopisteen siirtyminen kauemmaksi lisää rasitusta, sillä painoero ei asiaa selitä.
Huoneessa ei ollut monta kohdetta kuvattavaksi, mutta hyllyltä löytyi sentään tällainen:
Alkuperäinen kuva on jpeginä ja sitä on pienennetty, joten kuvanlaadusta ei voi tehdä sen suurempia johtopäätöksiä. Ainakin kontrasti on erinomainen ja kuvanvakain tehokas.
Vastaava kohde 600-millisellä:
200 milliä lisää tuo kohteen vähän lähemmäksi, mutta ero ei ole kovin suuri ja valovoima putoaa aukolla. Käsivaralta otettuna 1/100 s. kuva on terävä, mikä 600-milliselle on melkoinen saavutus.
Valmistajan mukaan kuvanvakaimen teho on nyt 5 suljinaikaa aiemman 3,5 sijaan.
Vielä pari räpsyä keittiöhenkilökunnasta:
Käsivaralta 1/80 s. valotuksella kuvat ovat mainoita.
Uusien putkien julkistaminen kertoo ainakin sen, että Canon odottaa EF-kiinnityksen säilyvän urheilu- ja luontokuvaajilla vielä pitkään. 200-millinen F2 (2008) kaipaisi kipeästi päivitystä edes II-versioon. Erittäin suosittu 300-millinen F2.8 II on vuodelta 2011, joten luultavasti siitäkin on tulossa III-versio. Joko siinä mahtaisi olla RF-kiinnitys, ainakin rinnakkaismallina? Kiinnostavaa nähdä.
Uusien putkien hinnat ovat 13 549 ja 14 589 euroa -- urheiluautojen luokkaa siis. Vanhat II-mallit maksavat nyt 11 829 ja 11 900 euroa, joten keveydestä saa maksaa tuntuvasti lisähintaa. 400-millinen DO maksaa "vain" 7 500 euroa, joten se on houkutteleva vaihtoehto kaikille, joille F4 riittää.
Mutta aina voi uneksia, mihin rahansa käyttäisi, jos vaikka lottovoitto osuisi kohdalle (tai Onecoinit pääsisi vihdoin myymään - vitsi, vitsi).
Pitkissä putkissa on oma viehätyksensä. Ne ovat kuin Ferrari tai Lamborghini: epäkäytännöllisiä, kalliita ja harvalle tarpeellisia. Mutta silti niistä on kiva lukea ja haaveilla, että joskus pääsisi itsekin käyttämään.
Putkien toimitukset alkavat vasta joulukuussa, mutta julkistustilaisuudessa pääsin hypistelemään uutuuksia. Ne ovat tosiaan isoja -- jopa 1Dx-sarjan kamera putken perässä näyttää pieneltä.
Pitkien putkien mania. |
Objektiivi -- vai sittenkin sinko? |
600-millisen painokehitys on samansuuntainen, sillä putket on aina julkistettu yhdessä. II-versio painoi 3,92 kg ja I-versio 5,36 kg. Uusien mallien pituudet ovat ennallaan eli 34,3 ja 44,8 senttiä.
Painolla on suuri merkitys luonto- ja urheilukuvauksessa, kun objektiivia joutuu kantamaan koko päivän kenttäolosuhteissa.
Painosta voi tehdä muitakin johtopäätöksiä. 400-millinen painaa puoli kiloa enemmän kuin vastaava F2.8 300-millinen (2,35 kg). Moni luontokuvaaja on vaihtanut 400-milliseen DO-lasiin (F4) sen keveyden (2,1 kg) vuoksi. Eroa jää siis vielä, mutta valovoimasta pitää maksaa. DO-versio on myös tuntuvasti lyhyempi (23,3 cm).
Ruuvasin pikaisesti putket omaan 5Dm3-runkoon ottaakseni muutaman testikuvan. 400-millisellä oli helppo kuvata käsivaralta, 600-millisellä se oli paljon hankalampaa. Ilmeisesti painopisteen siirtyminen kauemmaksi lisää rasitusta, sillä painoero ei asiaa selitä.
Huoneessa ei ollut monta kohdetta kuvattavaksi, mutta hyllyltä löytyi sentään tällainen:
Canon 400 mm F2.8 III (F2.8, ISO 3200, 1/160 s.) |
Vastaava kohde 600-millisellä:
Canon 600 mm F4 III (F4, 1/100, ISO 3200) |
Valmistajan mukaan kuvanvakaimen teho on nyt 5 suljinaikaa aiemman 3,5 sijaan.
Vielä pari räpsyä keittiöhenkilökunnasta:
Canon 600 mm F4 III (F4, 1/80 s, ISO 3200) |
Canon 600 mm F4 III (F4, 1/80 s, ISO 3200) |
Uusien putkien julkistaminen kertoo ainakin sen, että Canon odottaa EF-kiinnityksen säilyvän urheilu- ja luontokuvaajilla vielä pitkään. 200-millinen F2 (2008) kaipaisi kipeästi päivitystä edes II-versioon. Erittäin suosittu 300-millinen F2.8 II on vuodelta 2011, joten luultavasti siitäkin on tulossa III-versio. Joko siinä mahtaisi olla RF-kiinnitys, ainakin rinnakkaismallina? Kiinnostavaa nähdä.
Uusien putkien hinnat ovat 13 549 ja 14 589 euroa -- urheiluautojen luokkaa siis. Vanhat II-mallit maksavat nyt 11 829 ja 11 900 euroa, joten keveydestä saa maksaa tuntuvasti lisähintaa. 400-millinen DO maksaa "vain" 7 500 euroa, joten se on houkutteleva vaihtoehto kaikille, joille F4 riittää.
Mutta aina voi uneksia, mihin rahansa käyttäisi, jos vaikka lottovoitto osuisi kohdalle (tai Onecoinit pääsisi vihdoin myymään - vitsi, vitsi).