Canon EOS R -kamera

Ei runkovakaajaa! Kropattu 4K-video!

Nyt ne on sanottu, kylläpä helpotti. Runkovakaajan puute EOS R -kamerassa on kieltämättä outoa. Muiden valmistajien peilittömissä kameroissa vakaaja on, joten mitään teknistä tai käytännöllistä estettä sille ei voi olla. Ilmeisesti Canon vain haluaa, että ihmiset ostavat jatkossakin kalliimpia vakaimella varustettuja objektiiveja.

4K-videon rajaaminen 1,7-kertoimella on ikävä uutinen kaikille videokuvaajille, mutta on helppo uskoa, että tämän päätöksen takana on teknisiä syitä. Muutoin Nikon ei olisi päätynyt samaan. Toisin kuin Canon, sillä ei ole keinotekoista tarvetta suojella videokameroidensa markkinoita.

Sain tilaisuuden kokeilla Canonin ensimmäistä peilitöntä järjestelmäkameraa Lontoossa sen julkistustilaisuudessa. Mukana tuli kaksi objektiivia: 50-millinen 1.2 ja yleiszoomi 24-105 F4.

Canon EOS R ja 24-105 F4 yleiszoomi (kuva otettu toisella EOS R -kameralla).

Pakolliset tiedot ensin: 30 megapikseliä, ISO-herkkyydet 100-40000, valotusautomatiikka jopa -6EV (F1.2-objektiivilla), ällistyttävät 5655 tarkennuspistettä. Kääntyvä 2,1 miljoonan pikselin kosketusnäyttö, sähköinen etsin (3,69 miljoonaa pikseliä), wifi- ja BT-yhteydet, UHS-II muistikortti (kuten SD, mutta nastat kahdessa rivissä), sarjakuvaus 3-5-8 fps tilasta riippuen. Ja tietenkin uusi RF-objektiivikiinnitys. Lähes kaikki vanhat objektiivit saadaan toimimaan adapterilla.

Tekniset speksit voi lukea mistä tahansa esitteestä, joten keskityn tässä päivän koekäytössä ilmenneisiin omiin havaintoihin.

Runko on 5D-sarjaa selvästi pienempi, mutta uudet objektiivit vähintään yhtä isoja kuin EF-sarjassakin. Uusi 50-millinen on tuntuvasti edeltäjäänsä pidempi ja painavampi (545 vs. 950 grammaa). Rungot siis pienenevät mutta objektiivit kasvavat.

Valikot ovat perinteistä Canon-tyyliä, joten sen puolesta siirtyminen on helppoa. Kaikki muu onkin sitten uutta ja siitä joko pitää tai ei. Itse en pitänyt. Pyörösäätimet ovat liian pieniä. Virtakytkin perinteiseen tapaan vasemmalla reunalla, mutta siinä ei ole mitään uloketta, joka helpottaisi kääntämistä ja mahdollistaisi tunnustelemisen sokkona. Rukkaset kädessä virtaa ei ehkä saa päälle lainkaan.

Toimintamoodi valitaan painikkeesta entisen pyörän tapaan. Valittu tila (kuten Av, Tv, Fv tai video) näkyy pienessä LCD-näytössä vaikka virta olisi katkaisu (kunhan vain akku on paikallaan). LCD-näyttö on täysin graafinen ja tarkoitettu ilmeisesti vain hätäavuksi, sillä asetukset tarkistetaan joko takanäyttöön tai etsimeen kurkistamalla. LCD-näytön valaisupainike tuottaa sekin vain himmeän taustavalon.

Valittu moodi näkyy vaikka virtakytkin on OFF-asennossa.

Peilijärkkäristä siirtyvä epäröi sähköistä etsinkuvaa (EVF). Turha huoli, kuva on loistava. Hämärässä se toimii kuin valovahvistin ja antaa epätodellisen kirkkaan ja värikkään kuvan. Yötaivaalta näkyy paljon uusia tähtiä. Silmän väriä aistivat reseptorit menettävän tehonsa valon vähentyessä, kameralla tätä ongelmaa ei ole. Värit näkyvät ihmissilmää paremmin ja päivitysnopeus on hämärässäkin täysin riittävä. Etsinkuvasta ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Ergonomiasta sen sijaan on. Lähes kaikki toiminnot voi räätälöidä ja painikkeita ohjelmoida uudelleen mielin määrin, mutta silti ISO-painikkeen jättäminen pois ihmetyttää. Ehkä sitä pidetään nykyään turhana, kun auto-ISO toimii niin hyvin ja kohina pysyy kurissa vaikka arvo nousisi 12 800 asti. Mutta ainakin testikäytössä ISO-säätö olisi tarpeellinen.

ISOn voi valita takanäytöltä, mutta testilaitteessa valinta oli siirretty objektiivin uloimpaan renkaaseen. Se onkin FR-objektiivien uusi ominaisuus. Ylimääräisen renkaan voi ohjelmoida säätämään melkein mitä tahansa arvoa. ISOn säätäminen ohuesta renkaasta ei tuntunut luontevalta ja mikä pahinta, siinä oli häiritsevä viive.

Etsimen vieressä on suorakaiteen muotoinen kosketusalusta (touchpad). ISO-valinnan voi ohjelmoida myös siihen. Omassa kamerassani alueella toimi tarkennustavan valinta, mutta jostain syystä se vaihteli koko ajan itsekseen.

Tarkennuksen ohjaaminen sormella takanäytöltä vaatii hieman totuttelua, mutta toimii hyvin jopa EVF-etsintä käytettäessä. Parasta on, että tarkennusalue kattaa 100 % vaakasuorassa ja 88 % pystysuorassa, joten tarkennuksen voi valita melkein mistä vain. Sormea onkin syytä käyttää, sillä perinteistä joystickiä ei enää ole. EVF-etsimellä on varjopuolensa: testilaitteen näytössä oli yksi hot pikseli, johon katse hakeutui.

5Dm4:ssä automaattinen valkotasapaino toimi erinomaisesti, R:ssä keinovalossa otetuista kuvista tuli keltaisia ja ulkokuvissakin kahden peräkkäisen kuvan välissä saattoi olla eroja.

Itseä harmittaa GPS:n jättäminen pois. Kamera saa sijaintitiedon älypuhelimelta, mutta se kuluttaa akkua. Valikossa oli vaihtoehtona myös GPS receiver, mutta erillistä GPS-laitetta ei tähän malliin ole vielä julkistettu.

Otettuani 480 testikuvaa akussa oli vielä 15 prosenttia jäljellä. Määrä on tyydyttävä, mutta kaukana vanhasta 5Dm3-työjuhdasta. Vara-akut ovat tarpeen, tai sitten lisäakut sisältävä kahva BG-E22 (329 eur). Vanhat akut käyvät yhä, mutta lisäksi voidaan käyttää uusia LP-E6N-akkuja, joilla toimii myös usb-lataus. Mainiota.

Akun kulutusta lisää aina päällä oleva takanäyttö (tai EVF). En löytänyt tapaa, jolla takanäytön saisi pimennettyä muutoin kuin virran katkaisemalla ja se on kytkimen toteutuksen vuoksi hankalaa. Takanäyttö pimenee, kun kamera lepää hihnan varassa vatsan päällä, mutta vain koska kamera luulee tulleensa nostetuksi silmän eteen ja silloin aktivoituu EVF. Ehkä tähän löytyy jokin kikka tai korjaava päivitys.

Jonkin verran kritiikkiä on herättänyt se, että kamerassa on vain yksi muistikorttipaikka (kuten Nikonissakin). Canon on sentään päätynyt korttiin, joka käy suoraan vanhojenkin läppärien sd-paikkaan, mikä on suuri etu. Joissakin tilanteissa toiselle kortille olisi silti käyttöä (esim. raw- ja jpeg-kuvien erotteluun).

Videokuvaajalle R on pettymys kropin vuoksi (joillekin todella paha sellainen). Nyt sentään 4K-kuvan saa ulos H.264-pakettuna.

Nimi R kummastuttaa. Miksi uusi järjestelmä, jonka ensimmäisen mallin nimenä on pelkkä kirjain? Miksei vaikka R60? Canonin ensimmäinen digijärkkäri oli D60, mistä oli helppo varioida erilaisia mallimerkintöjä.

Ja millaisia tulevat mallit mahtavat olla? Perusmallin suositushinta 2649 euroa on kova, etenkin kun lisäksi tarvitaan joko uudet RF-objektiivit tai ainakin 119 euron hintainen sovitin. Ominaisuuksiltaan järkkäri on jotain harrastajan 6D- ja puoliammattilaisen 5Dm4-mallien väliltä. Onkin kiinnostavaa nähdä, julkaiseeko Canon ennen Tokion olympialaisia 1DX 3:n vai ovatko urheilukuvaajatkin jo silloin valmiita hylkäämään peilinsä.

Objektiiveista ja kuvanlaadusta kirjoitan erikseen. Esimerkkikuvia alkuperäisellä tarkkuudella on sivulla https://petterij.kuvat.fi/kuvat/Testikuvia+eri+laitteilla/Canon+EOS+R+(syyskuu+2018)/. Sen voi sanoa, että suoraan kamerasta otettuina jpeg-kuvat ovat kerrassaan mainioita.

(Tämä blogi oli sivuraiteilla kirjaprojektien vuoksi, jatkossa taas tarkoitus päivittää tiheämmin. Aiheista ei ole pulaa, ajasta kylläkin).

Korjaus: Nikonin Z7-kamera kuvaa 4K-videota täydellä kennolla, mutta ilmeisesti hyödyntäen vain osan pikselijuovista. DX-kroppimuodossa hyödynnetään koko (pienemmän) kennon ala.