tiistai 21. kesäkuuta 2022

Bitcoin- ja Ethereum-kurssit työpöydän tikkeriin

X-Sure on alkanut valmistaa pientä näyttöä, joka esittää Bitcoin- ja Ethereum-valuuttojen kurssit liki reaaliajassa ("real-time crypto ticker"). Näin tämän talvella CES-messujen yhteydessä ja jätin heti tilauksen. Viime viikolla laite sitten tuli. 

X-Sure L1 voi tilata verkosta valmistajan sivulta 129 dollarin hintaan. Fyysisesti laite on noin tupakka-askin kokoinen, hieman paksumpi. Iso näyttö tuo mieleen vanhat digipokkarit. Laitteessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten katsotaanpa hieman lähemmin.

Bitcoin-kurssi 20 924 dollaria.

Ensimmäiseksi kiinnittää huomiota paketointi. OOBE (Out-Of-The-Box-Experience) on niin vakuuttava, että Steve Jobs olisi kateellinen. Laite on pakattu siististi ja se näyttää suorastaan arvokkaalta.

Paketti on siisti.

Tein talvella ennakkotilauksen, minkä valmistaja oli mukavasti huomioinut kiitoskortissa:

Kiitokset ennakkotilaajalle. 

Laite itsessään on kiitettävän yksinkertainen: se vain seisoo pöydällä tai kaapin päällä ja näyttää kahden suosituimman kryptovaluutan kurssit 10 sekunnin välein vaihtuvina numeroina. 

Käyttöliittymänä on hauskasti vanhanaikainen painike, jota kääntämällä näyttöön valitaan joko Bitcoin tai Ethereum. Painaminen aktivoi verkkoasennuksen. Metallikuorten ansiosta laite tuntuu mukavan jämäkältä nykyisten muovirimpuloiden aikakaudella.

Painike ja valintapyörä.

Virtalähdettä ei ole, mutta paketissa on näppärä usb-c-kaapeli, jonka päässä on magneetilla irtoava virransyöttö. Aivan kuin Applen läppäreissä. Akkua tosin ei ole, joten johdon irrotessa näyttö pimenee. 

Laitteen takaseinässä on nörttien iloksi ikkuna, josta näkee piirilevyn ja merkkivalot. Nice touch!

USB-C-liitin, jossa on magneettinen kytkin.

Asennusta varten ladataan valmistajan mobiilisovellus, minkä jälkeen se löytää laitteen Bluetoothilla ja siirtää wifi-verkon asetukset. Ensimmäinen yritykseni epäonnistui, koska en huomannut laitteen tukevan vain 2,4 GHz taajuutta. Toisella kerralla kaikki meni sujuvasti.

Hallintasovelluksella näyttöön voi lisätä uusia valuuttoja. Listalla ovat mm. Binancecoin, Solana, Cardano, XRP, Polkadot, Dogecoin ja Avalance. Sovelluksesta voi aktivoida äänimerkin, jolla näyttö kertoo, että kurssi on muuttunut suuntaan tai toiseen yli prosentin viidessä minuutissa. Rajoja ei voi itse säätää. Hinat näytetään vain dollareissa eikä valuutaksi voi vaihtaa euroa.

Yksinkertainen, tyylikkään näköinen laite, joka tekee sen minkä lupaa. Tätä on helppo suositella kaikille kryptovaluutoista innostuneille. Kurssin seuraaminen reaaliajassa ei tietenkään ole järkevää, mutta hauskaa se kyllä on.

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Liian vahva salasana?

Aina varoitetaan heikoista (lyhyistä, yleisistä ja helposti arvattavista) salasanoista, mutta voiko salasana olla liian vahva?

Ehkä ei, mutta tarpeettoman vahva kuitenkin. Julkisissa verkoissa näkee joskus salasanoja, jotka ovat turhan pitkiä ja mutkikkaita. Niissä salasanan tarkoituksena ei ole estää luvatonta pääsyä verkkoon, joten turhan pitkä salasana on vaikea kirjoittaa. Eihän siitä muuta haittaa ole.

Äskettäin törmäsin Kirkkonummen Hvitträsk-museon aulassa kylttiin, joka kertoi museon Wifi-salasanan.

Tarpeettoman pitkä salasana julkisessa verkossa.

Arvaan, että 10 merkin salasana on tullut operaattorilta reitittimen mukana, eikä sitä ole viitsitty tai osattu vaihtaa. Museon tapauksessa salasanaksi olisi riittänyt vaikka Hvittrask

Kokonaan avoimeksi verkkoa ei kannata jättää, koska silloin siihen liittyneet koneet näkevät toistensa liikenteen. Verkon salasana varmistaa, että jokaisen käyttäjän data on salattu istuntokohtaisella salasanalla, ja käyttö on siten turvallista.

Yksi syy pitkään salasanaan voisi olla halu suojata verkkoa ohikulkijoiden tai naapurien vapaamatkustajilta. Hvitträskin tapauksessa sekään ei voi olla selityksenä, sillä talo on kukkulan päällä eikä naapureita ole lähimaillakaan.

Ja vaikka olisi, kuka tahansa voisi tulla kurkkaamaan salasanan, koska se näkyy jo museon aulassa, ennen lipunmyyntiä.

No, ainakin pitkä ja mutkikas salasana muistuttaa museovieraita salasanaturvallisuudesta - vaikka juuri tässä tapauksessa yleisillä opeilla ei olekaan merkitystä.

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Miksi Word vaihtaa sali-sanalle ison alkukirjaimen?

Microsoft Wordissä on kummallinen ilmiö: kun tekstiin kirjoittaa sanan sali, se vaihtuu isolle alkukirjaimelle eli Sali. Vaihto tapahtuu niin Windows- kuin Mac-versioissakin.

Miksi sali kirjoitetaan aina isolla?

Kummallinen ilmiö johtuu Wordin asetuksesta, joka vaihtaa viikonpäivien alkukirjaimet isoiksi niissä kielissä, missä se on kieliopillinen käytäntö.

Tiistai on turkiksi Salı 

Word luulee, että suomen sana sali tarkoittaa turkin tiistaita, ja siksi alkukirjain vaihdetaan isoksi. Sama muutos tapahtuu mm. englannin ja saksan viikonpäiville (monday, tuesday, wednesday... ja montag, dienstag, mittwoch...), mutta niitä suomalainen harvemmin kirjoittaa suomenkielisen tekstin keskelle, koska ne eivät tarkoita mitään suomeksi. 

Turkin seitsemän viikonpäivää ovat muuten pazartesi, sali, çarşamba, perşembe, cumā, cumartesi ja pazar. Ne kaikki muuttuvat isolle alkukirjaimelle.

Tarkkaan ottaen turkin tiistai-sanan lopussa ei ole tavallista i-kirjainta vaan sen pisteetön versio. Siksi Wordin ei pitäisi edes vaihtaa sali-sanaa toiseksi, koska kyse ei muutenkaan olisi turkin kielen sanasta.

Automaattinen korjaus loppuu, kun Wordin asetuksista poistetaan Automaattinen korjaus > Päivien nimet isoilla.

Wordin asetukset.

Sama muutos kannattaa tehdä Excelin ja Powerpointin asetuksiin, koska nekin korjaavat oletusarvona viikonpäiviä automaattisesti.

Tämä on hyvä esimerkki liian pitkälle viedystä automatiikasta. Kirjoittajan on todella vaikea keksiä, miksi sali-sanaan tulee iso alkukirjain. Tämän täytyy olla jonkinlainen bugi, sillä automaattisen korjauksen pitäisi rajoittua vain parhaillaan kirjoitettavaan kieleen.

tiistai 24. toukokuuta 2022

Canon R7 ja R10 - tarvitaanko pienemmän kennon malleja?

Kun Canon julkisti R-sarjan neljä vuotta sitten, uskoin pienemmän APS-C-kennon painuvan historiaan. Aikanaan kennojen valmistus oli kallista, joten pienempi kenno teki kamerasta edullisemman ja EF-S-objektiiveista pienikokoisempia, koska piirtoympyräkin oli pienempi. Pieni kenno jäi harrastajajärkkäreihin, mutta paremmissa malleissa oli aina normikenno.

Tänään Canon julkisti kuitenkin R7- ja R10-mallit, joissa on jälleen pieni kenno kaikkine etuineen ja haittoineen. R7 on kuin suoraa jatkoa 7Dm2:lle, R10 jatkaa harrastajien 90D- tai 850D-linjaa. Etuja ovat pienempi koko, halvemmat RF-S-objektiivit ja 1,6-kroppikertoimen vuoksi pidempi ulottuvuus, haittoina vähäisempi taustan erottelukyky, pienemmistä pikseleistä johtuva suurempi kohina - ja 1,6-kroppikertoimesta johtuva polttovälin kasvu, joka vaatii RF-S-objektiivit laajakulmaiseen päähän.

Canon R7 ja RF-S 18-150 mm.

R7 on helpompi ymmärtää. Se sopii urheilu- tai luontokuvaajan kakkoskameraksi, koska pitkille polttoväleille on aina kysyntää. Kroppikertoimen ansiosta kuvaaja saa ikään kuin 1,6-kertaisen telejatkeen, joka ei kuitenkaan vähennä valovoimaa eikä heikennä kuvanlaatua. Ei hullumpaa. Pienemmästä kennosta huolimatta megapikseleitä on 32,5 eli vähintään riittävästi. Kamera on myös sääsuojattu ulkokäyttöä ajatellen.

Canon R7:n uusi yhdistelmäsäädin.

Hauskana yksityiskohtana R7:ssa on yhdistetty säätörengas ja joystick, joka pelkillä sormilla toimii hyvin, mutta entäpä talvipakkasilla hanskat kädessä? 

Canon R7 ja automaatti/manuaalitarkennuksen vipu, joka toimii myös syväterävyyden esikatselussa.

R10 on kaikin tavoin riisuttu malli. Korttipaikkoja on vain yksi eikä runkovakaajaa ole lainkaan. 4K-kuvaus löytyy jopa 60p nopeudella, mutta vahvan kropin seurauksena polttoväli pitenee silloin entisestään. Megapikseleitä on riittävät 24.

Pienikokoinen R10 ja uusi kittilinssi 18-45 mm.

Yllättäen molemmissa kameroissa on huippumalleista tuttu tarkennusjärjestelmä, joka lukittuu liikkuviin ajoneuvoihin, eläimiin ja ihmisiin. Molemmissa on myös uusi, R3:ssa esitelty varustekenkä uusilla kytkentänastoilla sekä todella nopeat sarjakuvaustilat (mekaanisella sulkimella 30 fps, elektronisella 30 ja 23 fps).

Aiemmissa kroppikameroissa optinen etsinkuva oli täyskennoista pienempi, mutta peilittömänä aikana eroa ei enää ole. Myös kääntyvät takanäytöt ovat isoja, joskaan eivät aivan samankokoisia.

RF-S-lasien piirtoympyrä on pienempi, joten objektiivit ovat aiempaa ohuempia. Vaikutelma on jopa hieman koominen, sillä kiinnitys kameran päässä on itse putkea leveämpi. Objektiivi siis leviää hieman tyvessään.

Rungoissa kropin vaikutus ei juuri näy. R7 painaa 612 grammaa ja R10 429 grammaa. R10 on pieni, mutta vain vähän täyskennoista RP-mallia pienempi (485 vs. 429 grammaa). R7 on jopa painavampi kuin alkuperäinen R (612 vs. 580 grammaa).

EF-S-lasit eivät toimineet täyden kennon kameroissa, mutta RF-S-lasit toimivat myös täyden kennon rungoissa, jolloin kamera itse rajaa kuva-alueen oikeaksi.

Canon R7 ja R10.

Uudet rungot eivät ole erityisen edullisia. R10 maksaa 1039 euroa, R7 1599 euroa. Mukana tulee EF-S-sovitin. Uusi RF-S 18-150 F3.5-F6.3 objektiivi maksaa 619 euroa, 18-45 F4.5-6.3 versio 379 euroa.  Molemmissa putkissa on sisäinen kuvanvakain. Täyden koon RF-laseihin verrattuna hinnat tuntuvat kohtuullisilta.

R7 löytää varmasti ostajansa, mutta R10 jää arveluttamaan. Tuhannella eurolla saa älypuhelimen, jossa on kolme erilaista objektiivia vakiona - ja lisäksi kaikki puhelimen palvelut ja sovellukset. Ero järkkäriin jää kovin pieneksi.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

OpenDNS tuo hieman lisäturvaa nettikäyttöön - ja siinä on vielä bonus

Tavallinen käyttäjä ei kiinnitä huomiota nettiyhteyden nimipalvelimiin (DNS, Domain Name Service). Jos mitään ei tehdä, päätelaitteet saavat osoitteet automaattisesti operaattorilta tai oman kotiverkon wifi-reitittimeltä (joka on ensin hakenut ne operaattorilta). Silloin osoitteet ovat operaattorin itse ylläpitämiä nimipalvelimia.

Nimipalvelimia voi vaihtaa, mikäli omaan koneeseen on ylläpito-oikeudet. Suosittu vaihtoehto on Google, jonka palvelinten osoitteet on helppo muistaa: 8.8.8.8 ja 8.8.4.4. Windows 10 -koneessa DNS-palvelimet asetetaan nettiyhteyden asetuksissa (hiiren kakkospainikkeella oikean alanurkan verkkokuvakkeesta).

Googlen nimipalvelimet.

Googlen DNS ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, koska se antaa Googlelle mahdollisuuden seurata, missä palveluissa käyttäjä liikkuu. Näin ainakin teoriassa - eri asia siten, tapahtuuko moista seurantaa. 

Parempi vaihtoehto on OpenDNS, jonka osoitteet ovat 208.67.222.222 ja 208.67.222.220. Nimipalvelimia on kaksi, jotta ainakin toinen niistä vastaisi aina. 

OpenDNS-nimipalvelimet reitittimeen asetettuna.

Omaan reitittimeen asetettuna kaikki kotiverkon laitteet siirtyvät käyttämään näitä nimipalvelimia, aina älypuhelimia myöten (kunhan wifi on niissä päällä eikä yhteys mene mobiilidatana), eikä päätelaitteiden asetuksiin tarvitse koskea.

OpenDNS suojaa automaattisesti joitakin haittasivustoja vastaan. 

Tyypillinen Flubot-haittaohjelmaa levittävä tekstiviesti.

Tuoreinta Flubot-kampanjaa testatessani huomasin, että nimipalvelin antaa varoituksen sivusta eikä suostu avaamaan sitä.



OpenDNS suojaa käyttäjiä Ciscon sateenvarjolla.

Googlen ja operaattorin omilla nimipalvelimilla Flubot-levityssivu aukesi normaalisti, joskin iPhone-puhelimissa se avaa vain kalastelusivun eikä vakoiluohjelman levityssivua kuten Androidissa. Osa haittasivuista on mukana selaimen estolistoilla, mutta ainakin tässä tapauksessa Ciscon suojaus oli ajan tasalla vaikka osoite ei vielä ollut ehtinyt selainten estolistoille. 

Vakionimipalvelimilla huijaussivu aukeaa normaalisti.

Kun nimipalvelimet on asetettu reitittimessä tai suoraan pöytäkoneen Windowsissa, Umbrella suojaa myös niitä.

Flubot-levityssivu ei aukea myöskään Windowsin selaimella.

OpenDNS-muutos on helppo tehdä eikä se maksa mitään. Siksi pienikin parannus tietoturvaan kannattaa hyödyntää näinä vaarallisina aikoina.

Entä se bonus? EU on velvoittanut operaattorit estämään pääsyn Venäjän Sputnik- ja RT-sivustoille niiden levittämän disinformaation vuoksi. Sekä Google että OpenDNS eivät estoa käytä, joten sivut avautuvat normaalisti. Lukemisessa kannattaa tietenkin käyttää harkintaa eikä uskoa kaikkea. Joka tapauksessa on kiinnostavaa nähdä, miten valtion määräysvallassa oleva RT käsittelee Venäjän "erikoisoperaatiota" eli röyhkeää hyökkäystä suvereenin naapurin kimppuun ja sen tuottamia massiivisia tuhoja. 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Optimaalinen järjestys nähtävyyksien kiertämiseen eli travelling salesman -ongelma

Travelling salesman eli kauppamatkustajan ongelma on vanha pähkinä siitä, missä järjestyksessä annetuissa kohteissa kannattaa käydä, jotta kokonaismatkasta tulisi mahdollisimman lyhyt. Täydellinen optimi löytyy vain kokeilemalla kaikki eri vaihtoehdot, joiden määrä nousee kaavan (n-1)! mukaisesti erittäin nopeasti. Viidessä kohteessa voidaan käydä 4x3x2x1 = 24 eri järjestyksessä, minkä pystyy vielä arvioimaan omassa päässään. Mutta jos kohteita on esimerkiksi 10 ja ne ovat hajallaan eri puolilla karttaa, vaihtoehtoja on jo 362 880.

Järjestys on tärkeä vaikkapa jakeluyhtiöille tai Wolt-kuskeille, jotka haluavat minimoida matkan annettujen pisteiden välillä. Tietokoneille on kehitetty erilaisia optimointialgoritmeja, mutta varmuudella lyhin reitti löytyy vain kokeilemalla.

Kesän lomamatkoja suunnitellessa tuli mieleen, missä järjestyksessä kohteet kannattaisi kulkea. Yllättäen tähän ei löytynytkään valmista mobiili- tai nettisovellusta, kuten olin ajatellut. Löysin kuitenkin näppärän ratkaisun Franco Folinin blogista. Hän oli tehnyt pienen koodinpätkän, joka siirtää työn Google Mapsin tehtäväksi. 

Sivumennen sanoen on ällistyttävää, mitä kaikkea nykyään voi saada aikaan muutamalla koodirivillä valmiita ilmaispalveluita hyödyntämällä. 

Ja näin se toimii. 

Syötetään Google Docsiin joukko pääkaupunkiseudun museoiden osoitteita. Folinin koodia kutsutaan solussa A2 funktiona optimalRoute(), jolle annetaan kolme parametria: lista kohteista, lähtöpiste ja loppupiste. Lähtö- ja loppupisteet voivat olla soluja tai ne voidaan kirjoittaa lainausmerkeissä auki suoraan funktiokutsuun. 

Helsingin museoiden osoitteita.

Esimerkissä on kahdeksan osoitetta. Lähtö- ja loppupisteeksi on merkitty Tekniikantie 12, Espoo (solu B2), mutta sen tilalla voisi olla ensimmäisen vierailukohteen osoite.

Folinin mukaan Google Mapsin ilmaisversio hyväksyy enintään 25 kohdetta, maksamalla saisi vielä pidemmän listan.

Funktio palauttaa numerolistan, jonka mukaisesti osoitteissa kannattaa vierailla. Folinin koodissa liikkumistavaksi on valittu auto, mutta sen voi vaihtaa vaikka kävelyksi, jos vierailee kesällä vieraassa kaupungissa.

Numerolista kannattaa vielä lajitella, jolloin saadaan havainnollinen listaus:

Museoiden optimaalinen vierailujärjestys.

Espoosta lähdettäessä kannattaa siis ensiksi vierailla Suomen valokuvataiteen museossa, jatkaa sieltä Ateneumiin, sitten Mannerheim-museoon ja niin edelleen.

Jos kesälomalla täytyy kiertää sukuloimassa eri puolilla maata, kohteiksi riittävät pelkät kuntien nimet. Google Maps on mainio, sillä se valitsee automaattisesti kunnan keskipisteen, mikä riittää järjestyksen optimointiin.

Kaupunkien vierailujärjestys.

Espoosta lähdettäessä kannattaa siis ajaa reittiä Kotka - Kouvola - Savonlinna - Kuopio - Kokkola - Seinäjoki - Tampere - Turku ja takaisin Espooseen.

Vielä yksi esimerkki on Googlen kyky tunnistaa kohteet suoraan niminä, jolloin edes osoitteita ei tarvita. 

Nähtävyyksien vierailujärjestys, aloitus Finlandia-talolta.

Kun lähtöpiste on Finlandia-talolla, siitä tulee luonnollisesti myös ensimmäinen vierailukohde. Sieltä jatketaan sitten Hämeen linnaan, Tampereelle Särkänniemeen ja niin edelleen.

Ovatko tulokset oikeita? Tein pistokokeita siirtämällä osoitteet kartalle ja katsomalla lenkin yhteispituutta, algoritmin ehdottama järjestys oli kaikissa tapauksissa kilometrimääriltään pienin. Matka-ajan optimointi voisi kuitenkin johtaa toisenlaiseen järjestykseen.

perjantai 4. maaliskuuta 2022

Fitbit Charge 5

Fitbit-aktiivisuusrannekkeet uudistuvat säännöllisesti. Nyt on vuorossa jo viides sukupolvi, Fitbit Charge 5. Sen näkyvin uudistus on värinäyttö:

Värit selkeyttävät näyttöä.

Värit ovat nykyaikaa ja selkeyttävät mukavasti näyttöä. AMOLED-näytön tarkkuus on 326 ppi, joten kuvanlaadussa ei ole moittimista. Jokaisen mallin myötä myös laturin kytkentä on vaihtunut. Nyt se perustuu magneettiseen vastakappaleeseen, joka nappaa kiinni ja irtoaa helposti. Viidestä eri ratkaisusta tämä on selvästi kätevin. 

Uutta on myös sisäänrakennettu GPS, jolla lenkin saa talteen ilman älypuhelintakin. Useimmilla puhelin lienee kuitenkin matkassa jo ihan turvallisuuden vuoksi, joten paikannuksen merkitys ei ole kovin suuri.

Aiemmissa malleissa oli yksi mekaaninen painike, nyt siitä on luovuttu. Umpinainen kuori tekee laitteesta vesitiiviin aina 50 metriin asti, mutta saunaa se ei kestä. Painikkeen poistuminen on kaksiteräinen miekka, sillä esimerkiksi kellonajan tarkistaminen kävi ennen helposti painikkeesta. Nyt rannetta joutuu heilauttamaan sopivasti, jotta näyttö aktivoituu. Esimerkiksi luennolla tai ruokapöydässä temppu on hankala ja saa kaipaamaan edellistä versiota. Ja edellisenkin mallin luvattiin olevan vesitiivis 50 metriin.

Näytön saa näkymään myös pysyvästi, mutta se lyhentää tietenkin akkukestoa. Ilman jatkuvaa näyttöä yhdellä latauksella selviää koko viikon, mikä riittää mainiosti. 

Toimintoja hallitaan kosketusnäytöllä, mikä yleensä toimii, mutta ei ihan aina reagoi odotetusti. Ranneke ilmoittaa myös puheluista ja tekstiviesteistä, mutta jostain syystä ranneke värisee määräajoin koko puhelun keston ajan, mikä on ärsyttävää. Aiempi malli värisi vain puhelun tullessa. 

Puhelimessa toimiva Charge 5:n hallintaohjelma on yhtä havainnollinen kuin ennenkin. Nyt se näyttää lisäksi hengitystiheyden nukkuessa, happisaturaation, sykkeen epäsäännöllisyyden (Heart rate variability) millisekunneissa sekä ihon lämpötilan yöllisen muutoksen. Stressitilan seuranta huomioi syketiedot, unirytmin ja urheilusuoritusten määrän. Charge 5 tunnistaa automaattisesti monet liikuntamuodot, joten niiden kirjaaminen ei unohdu.

Unitiedot eri vaiheineen, leposyke ja erilaiset numeeriset tiedot (askeleet, kerrokset, sykkeen sijainti eri tiheysmäärillä) ovat entisellään.

Kehittyneemmät ominaisuudet vaativat 9 euroa kuussa maksavan Premium-tilauksen. Siihen sisältyy monipuolisempien analyysitietojen lisäksi jaksamisesta kertova päivittäinen Daily Rediness -infopaketti. Ensimmäiset kuusi kuukautta ovat maksuttomia, joten palvelun hyödyllisyys on helppo arvioida.

Entiseen tapaan kosketusnäytöltä voi ohjata Bluetoothin avulla Spotify-toistoa ja suorittaa lähimaksuja Nordean kortilla, mutta sormenjälki- ja kasvotunnistuksen puuttuminen tekee maksamisesta kömpelöä. Helpointa käyttää jatkossakin puhelinta.

Sydäntä seuraava EKG-ominaisuus olisi mainio lisä, mutta se ei ole Suomessa käytettävissä.

Rannekkeen hinta on noin 180 euroa.

maanantai 7. helmikuuta 2022

Edullinen hdmi-kamera videoneuvotteluihin ja demokäyttöön

Etätyöbuumi on saanut monet rakentelemaan kotistudioita, joissa video tulee oikeasta kamerasta mikseriin. Mutta entä jos haluaa useampia kameroita? Olisi näppärää, jos käytössä olisi kasvokameran lisäksi toinen kamera, joka näyttäisi esimerkiksi tuote-esittelyn kohdetta tai laajempaa kuvakulmaa puhujasta. 

Usb-kameroita on vaikka minkälaisia, mutta pienet videomikserit haluvat hdmi-signaalin ja silloin vaihtoehtoina ovat lähinnä järjestelmäkamerat. Niistäkään ei aina saa ulos puhdasta hdmi-signaalia ("clean hdmi") eikä niissä ole virransyöttöä, jolloin ollaan akun varassa.

Paras ja edullisin löytämäni ratkaisu on Hero action-kamera. Vaikka kamera on tarkoitettu urheilusuoritusten ja seikkailujen kuvaamiseen, se sopii myös jalustalle ja toimistoon. Mutta hommassa on muutama jippo.

Yllättäen vanhat Hero-mallit ovat parempia kuin uudet, koska kaikissa uusissa malleissa ei ole hdmi-ulostuloa. Vanhoja Heroja saa Huutonetistä ja Torista kohtuuhintaan 100-200 eurolla. Itse päädyin Hero 4:ään, joka taitaa olla ensimmäinen hdmi- ja usb-liitännöillä varustettu malli. Usb-liitäntä on tarpeen siksi, ettei olla pelkän akun varassa.

Hero 4 Black.

Hero 4 on tulitikkuaskin kokoinen, hieman paksumpi. Black-mallissa on korkeampi 4K-kuvataajuus, Silver-mallissa puolestaan takaseinän oma videonäyttö. Silvereitä tuntuu liikkuvan enemmän, mutta itse halusin mustan sen 4K-kuvauksen vuoksi. Valinta oli kuitenkin turha, sillä 4K-tilat toimivat vain laajimmassa polttovälissä, mikä sopii johonkin extreme-urheiluun mutta ei omaan käyttööni. Kumpi tahansa kelpaa siis toimistokäyttöön.

Asetuksia hallitaan pieneltä näytöltä, joka kolmen painikkeen ohjauksessa on yksi hankalimmista ikinä tapaamistani. Onneksi sitä ei juuri tarvita, kun 1080-tila ja 25 fps on kerran valittu käyttöön sekä polttoväli asetettu omaan käyttöön sopivaksi.

Valikko vaatii sorminäppäryyttä, vähän liikaakin.

Hdmi-liitäntä on micro-tyyppiä, joten tarvitaan taas uusi välikaapeli eikä järkkäreissä yleinen mini-kaapeli tietenkään kelpaa. 

Microsd-korttipaikka sekä usb- ja hdmi-liitännät.

Oletusarvona kamera lähettää hdmi:n kautta myös asetukset, mutta ne saa kytkettyä pois käytöstä Settings OSD-kohdasta. Tuloksena on ihan kelpo kuva videoneuvottelukäyttöön. 

Kamerassa on vain yksi ongelma: sen pohjassa ei ole jalustakierrettä. Kamera on tarkoitus asettaa läpinäkyvään koteloon, joka suojaa laitetta seikkailujen aikana. Kotelon pohjassa on mahdollisuus erilaisten jalustojen kiinnittämiseen, mutta kaikissa on sama ongelma: hdmi-kaapelia ei voi silloin käyttää.

Nyt hakusessa on jonkinlainen tuki tai kehikko, jolla kameran saisi kiinnitettyä pieneen jalustaan. Ehkä selfie-tikkujen puolelta löytyisi jokin malli, joka toimii näin pienen kameran kanssa.

Onko muita ehdotuksia pieneksi ja halvaksi hdmi-kameraksi?

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Ovatko UHD-elokuvat parempia kuin Blu-ray-elokuvat?

Olen ostanut muutaman UHD-elokuvalevyn. Mainosten mukaan niissä on neljä kertaa tarkempi kuva kuin Blu-ray-levyissä. Omat havainnot 65" OLED-television kanssa eivät kuitenkaan ole linjassa mainosten lupausten kanssa. 

UHD-elokuvia on helppo verrata Blu-ray-versioihin, koska paketissa tulee yleensä molemmat. UHD-4K hintalisä on 10 euron luokkaa. Siinä missä uutuusleffojen Blu-ray maksaa 19,90 euroa, UHD on 29,90 euroa. Toisen levyn voi antaa vaikka kaverille, mutta kannattaako 4K-tarkkuudesta maksaa?

Silmämääräisesti en ole havainnut ero elokuvien tarkkuudessa. Jos jotakin, niin 4K-versioissa näyttää olevan enemmän kohinaa. Ylä- ja alapalkit haukkaavat vielä osan juovista (21:9 kuvasuhde), joten 4K-hyöty jää ainakin 65-tuumaisena pieneksi. Ehkä 80+ tuumaisessa koossa eroja alkaa jo näkyä. Ehkä televisio tai Blu-ray-soitin skaalaavat HD-kuvan 4K-televisiolle niin hyvin, että alemman tarkkuuden kuva näyttää jopa puhtaammalta kuin "aito" 4K-kuva.  

Aitous on tosin kyseenalaista, sillä useimmat leffat kuvataan edelleen filmille. Jos kuvaus tehtäisiin suoraan 4K-videona, lopputulos olisi luultavasti parempi. 

Ad Astra -levyllä UHD-versiossa oli Dolby Atmos -äänet, Blu-ray-versiossa ei. Tämä oli kuitenkin vain yhden nimikkeen ratkaisu, monilla Blu-ray-levyillä on ollut Atmos-ääniä.

Yksi merkittävä parannus UHD-levyillä on: HDR-kuva. Sitä ei Blu-ray-standardissa ole, joten kirkkaampi kuva jää 4K-herkuksi jatkossakin. Hyvällä televisiolla vaikutus on tuntuva: kirkkaat kohdat ovat todella paljon kirkkaampia, LG:ssä jopa turhankin kirkkaita. Halvoilla televisioilla paneeli ei pysty kovin suureen kirkkauteen, joten HDR-hyötykin jää pienemmäksi.

Millaisia kokemuksia teillä on UHD-levyistä? Onko jokin erityisen hyvä 4K-versiona? Vaivaako kohina muiden silmiä? 

UHD-4K-levyjä löytyy myös Espoon kirjastoista.

Espoon kirjastossa on muuten kohtuullinen valikoima myös uusimpia UHD-levyjä omia laatukokeiluja varten.

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Windowsin piilotettu etäkäyttöohjelma

Windowsissa on melkeinpä piilotettu etäkäyttöohjelma, joka on tarkoitettu etätuen antamiseen. Jos joudut tarjoamaan puhelintukea vaikka sukulaisille, vuorovaikutteinen etäkäyttöohjelma on hyvä apu.

Mutta mikä sen ohjelman nimi on? Jonkin käsittämättömän sotkun seurauksena Microsoftin opastus kutsuu ohjelmaa nimellä Pikatuki. Sivulla "Tietokoneongelmien ratkaiseminen etäyhteyden välityksellä" sanotaan: "Pikatuki on uusi Windows 10:n sovellus, jonka avulla voit saada ja antaa apua etäyhteyden välityksellä." 

Mitään Pikatuki-sovellusta ei ole.

Ikään kuin sotku ei olisi muuten riittävä, ohje neuvoo hakemaan sovellusta nimellä Pikatukit, joka ei tietenkään löydä mitään.

Microsoftin suomennokset olivat ennen laadukkaita. Jotain on muuttunut, sillä nykyään Windowsissa on käännösvirheitä, jotka säilyvät vuodesta toiseen. Niitä ei edes viitsitä korjata. Pikatuki-sekoilu on silti omaa luokkaansa, etenkin kun virhe sattuu vielä apua tarvitsevan ja muutenkin hämmentyneen käyttäjän kohdalle. Tälle vetävät vertoja vain Microsoftin koneellisesti kääntämät nettisivujen tekstit, joista saa hädin tuskin selkoa.

Ohjelman oikea nimi on Pikaopastus (järjetön nimi sinällään, Pikatuki olisi oikeampi). Sekä avun käyttäjä että tarjoava käynnistävät sen ja valitsevat roolinsa. Tarvitsijalta kysytään lupa koneen käytölle:

Hallinnan myöntäminen.

Parasta on, että kuusinumeroisen koodin avulla koneet löytävät toisensa helposti, joten ohjelma sopii myös tumpelolle. 

Apua tarjotessani ihmettelin, miksei avuntarvitsija saanut ohjelmaa käynnistettyä. Piti lähteä paikan päälle ja siellä huomasin, että hänellä oli englanninkielinen Windows-versio, jossa ohjelman nimenä onkin Quick Assist (taas yksi syy, miksi nimen pitäisi olla Pikatuki). 

Sen jälkeen avustettavan koneen työpöytä näkyy avustajalle ikkunassa: 

Avustaja näkee avustettavan työpöydän.

Erona Etätyöpöytä-sovellukseen on, että molemmat voivat käyttää konetta vuorotellen. Toinen ero on siinä, että "Pikaopastusta" pystyy käyttämään myös Windows 10:n kotiversiossa.

torstai 6. tammikuuta 2022

Overscan-asetus leikkaa etunimen Ylen uutisissa

Ylen TV-uutiset käyttää etähaastatteluihin Googlen ohjelmaa, joka esittää henkilön nimen näytön vasemmassa alareunassa. Etunimi leikkautuu ikävästi television näytöllä.

Televisio leikkaa etunimeä.

Luulin ensin, että kyse on lähetyspään ongelmasta - ettei tietokoneen kuva täysin sovi Ylen järjestelmiin. Mutta kun katsoin haastatteluja Yle Areenan mobiilisovelluksella tai tietokoneen selaimella, nimi näkyi kokonaan. Nimi näkyi kokonaan myös silloin, kun uutisia katsoi television omalla Yle Areena -sovelluksella television kautta. Vika ei selvästikään ollut lähetys- vaan vastaanottopäässä.

Yle Areenan kautta otettu kuva ja live-tv-lähetyksestä otettu valokuva kertovat ettei ero ole suuri.

Yle Areena tietokoneen kautta.

Vertailun vuoksi sama kuva televisiosta:

Television kuva on rajatumpi ja sävyltään kylmempi.

Kun sama ilmiö esiintyi uudella LG:n 65-tuumaisella OLED-televisiolla, oli pakko uskoa, että kyseessä on tosiaan vanha overscan-ilmiö. Analogia-aikaan tuotannossa vältettiin kuva-alan reunoja, koska kuvaputkella juovien kohdistus ei ollut aivan tarkkaa. Lisäksi kuvaputkien reunat olivat hieman kaarevia ja osa niistä jäi television muovikuorten sisään. 

LG-television asetuksista kaivamalla löytyi oikea kohta. Kaikilla valmistajilla asetus on piilotettu kuvasuhdevalintojen yhteyteen, vaikka tarkkaan ottaen kyse ei ole kuvasuhteesta. Se on aina sama 16:9, overscan vain leikkaa hieman jokaisesta reunasta.

Overscan poistetaan valitsemalla Aspect ratio: Just Scan - Off

Tämän jälkeen haastateltavan nimi näkyy kokonaisena myös live-lähetyksissä. Jätin omaan televisiooni käyttöliittymän englanninkieliseksi, joten Just Scan saattaa näkyä suomenkielisessä versiossa harhaanjohtavasti Vain haku -nimellä.

Itselleni on täydellinen arvoitus, miksi nykyisillä paneelitelevisioilla käytetään oletusarvona vanhan kuvaputkitelevision tarvitsemaa kuvanrajausta, jolle täysin digitaalisessa tuotanto- ja jakeluketjussa ei pitäisi olla mitään tarvetta. 

Yleensä overscania ei huomaa, koska historiallisista syistä reunoja ei käytetä. Etähaastatteluohjelma sijoittaa kuitenkin henkilön nimen aivan vasempaan alakulmaan. Rajaukset saattavat haitata myös tietokonepelien lähettämistä televisiossa (Counter Strike -turnausten televisiointi ym). 

4K-televisioilla rajauksesta on pelkkää harmia, sillä se vaikeuttaa ylösskaalauksen toimivuutta. 1080:n vaakarivin tuplaaminen 2160:een on teknisesti helpompaa kuin noin 1000 rivin 2,16-kertaistaminen.

HDMI-tuloliitännöissä overscan ei yleensä ole käytössä, joten Windowsin työpöytä ja pelit näkyvät virheettömästi reunasta reunaan. Vanhoilla televisioilla tämäkään ei aina ole varmaa

Kiinnostavaa muuten, ettei televisioissa ole tekijänoikeussyistä enää lainkaan kuvan lähtöliitäntöjä. Analogiatelevisioissa vähintään toinen SCART antoi kuvasignaalin myös ulospäin. Tietääkseni yhdessäkään nykytelevisiossa HDMI-liitäntä ei anna kuvaa ulos (HDMI OUT), kaikki ovat vain HDMI IN. Lähtöliitännästä olisi ollut tässä hyötyä, niin olisi saanut ruutukaappauksia suoraan tv-kuvasta. Nyt ainoaksi keinoksi jäi käyttää kameraa.