Olin pitkään suunnitellut "höyry-ärrän" päivittämistä uuteen. Kuvanvakaimen ja joystickin puuttuminen harmittivat. Ilman tikkua tarkennuspiste piti valita takanäytöltä, jonka täytyi olla koko ajan päällä. Kun sitten Canon julkisti R6:n uuden version, valinta oli helppo.
Ensi kokemukset liittyvät ergonomiaan ja sekalaisiin havaintoihin. Siispä: ei GPS:ää. Jostain syystä Canon säästää sen vain huippumalleihin, kun R3 ja aiemmat 1DX-rungot. Outoa, sillä urheilukuvaajia enemmän sijaintitiedoilla olisi käyttöä R5:n tapaisissa kameroissa, joita luontokuvaajat suosivat.
Kamerassa on harrastajille tarkoitettuja tehoste- ja automaattitoimintoja. Miksi kukaan ostaisi 3000 euron kameraa sen leikkiominaisuuksien vuoksi? Jos tämä on tarkoitettu harrastelijoille, miksi sitten ponnahdussalama on jätetty pois?
Toimintoja alkaa olla niin paljon, että kaksitasoinen valikkorakenne natisee jo liitoksissaan. Saman tekee käyttöohje, jossa on yli tuhat sivua. Tosin taitto on hyvin väljää, välillä vain muutama rivi sivulla. Käyttöohjeeseen ei ole paljon panostettu; se esittelee kyllä toiminnot, mutta monet asiat jäävät pintapuolisiksi. Ohjekirja ei esim. vieläkään mainitse, että objektiivioptimoinnit koskevat vain jpeg-kuvia, eivät rawia.
Canon R6 mark II. |
Tarkennuksen valintoja on niin paljon, että niiden hahmottaminen ylittää jo tavallisen harrastajan kyvyt ja tarpeet. Automatiikka poimii uskomattoman hyvin silmät ja seuraa kohteita, mutta sitten kun kuvaaja on eri mieltä kameransa kanssa, oikean kohteen osoittaminen ei olekaan ihan helppoa. Tarkennusmenetelmiä pitäisi räätälöidä ja asetella omaan käyttöön sopivaksi.
Tulee mieleen, olisiko digitaaliselle luomukameralle käyttöä esim. katukuvauksessa? Pitääkö kaiken olla niin monimutkaista ja automaattista?
Kamera on selvästi vanhaa 5Dm3-mallia pienempi ja kevyempi. Yhdessä 16- ja 35-millisten edullisten ja keveiden objektiivien kanssa siitä saa hyvän matkakumppanin.
Rate- ja Menu-painikkeet sekä video/still-valintakytkin. |
Ergonomia ei täysin miellytä itseäni. Vasemmalla on ensin rate ja sitten menu-painikkeet. Onko tähtiluokitusten painike todella tärkein? Voihan sen ohjelmoida uudelleen, mutta varsinkin sormikkailla pienen menu-painikkeen käyttö on hankalaa.
Vanhassa 5Dm3:ssa oli omat painikkeet keskeisille toiminnoille. Niitä pystyi käyttämään tuntoaistin perusteella. Nyt asetuksia pitää hakea valikoista, mikä esimerkiksi pimeässä tai tilannekuvauksessa on hankalaa. No, objektiivien säätörengas auttaa - kunhan senkin ohjelmoi halutuksi.
Aiemmin oli helppoa käyttää vanhoja EF-objektiiveja, mutta nyt kun RF-putkien määrä kasvaa, sekakäytöstä tulee ongelma. Adapteri kun jää aina väärään putkeen. Sekakäyttö on aina hankalaa. EF-laseja saa nyt halvalla käytettyinä, mutta vastaavat RF-lasit ovat kalliita, joten kaluston vaihto ei ole realistista.
Virtakytkin on yhdistetty rullaan. |
Virtakytkin on siirretty oikean käden puolelle, mikä on hyvä ratkaisu. Se ei kuitenkaan toimi peukalolla, vaan etusormella. Kytkimen ympärillä on kolmas säätörulla, mikä on sinänsä mainiota: Fv-tilassa ajan, aukon ja herkkyyden voi asettaa kunkin omalla rullallaan ja yli/alivalotuksen voi vielä jättää objektiivin renkaaseen.
Elektroninen suljin on hauska, mutta silloin on viisainta asettaa kuvan näyttö päälle, jotta mahdollisen raitaisuuden huomaa heti. Lyhin katseluaika on 2 sekuntia, mikä tuntuu turhan pitkältä. Jopa puoli sekuntia riittäisi. Neljänkymmenen kuvan sekuntinopeus saa kameran surisemaan kuin ampiaispesä. Ei ihme, että Ukrainan sodasta on paljon kuvia, joissa kranaatti on juuri lähdössä putkesta. Huippunopealle kuvaukselle on löydetty käyttöä rintamalla.
Jostain syystä kameran yhdistäminen Bluetoothilla ja wifillä iPhoneen vaati tunnin työn, ja yhteys toimii silti vain ajoittain. Hmm.
Hdmi-liitäntä on micro-kokoa, kun se höyrymallissa oli mini-kokoa. Taas tarvitaan uusi kaapeli, tosin R5 ja vanha R6 ovat nekin käyttäneet microa.
Vipukytkin video- ja still-kuvausta varten on mainio parannus. Miksei tätä ole ollut aina? Asetukset näyttävät säilyvän, joten esimerkiksi videolle voi lukita valkotasapainon ja silti ottaa valokuvia AWB-asetuksella.
Ominaisuuksiltaan kamera on monipuolinen, ja hintakin on siihen nähden kohtuullinen. ISO-herkkyys on kerrassaan loistava. Muu käyttö on tuttua Canonia.
Jos huononäköisenä silmälasienkäyttäjänä katsot etsimeen vasmmalla silmällä ja käytät back-button-focusta on oikea silmä tai lasien linssi aina peukalon tiellä. Voiko tässä jo ohjelmoida äärimmäisenä oikealla olevan napin tarkennusnapiksi, ettei peukalolla sohisi silmään?
VastaaPoistaMiksi kameroissa ei ole ohjelmointirajapintaa käyttäjille, kuten älypuhelimissa?
Onnistuu. Oikealla oleva nappi on defaulttina tarkennuspisteen valintaan varten mutta sen voi määrittää tarkentamaan valikoista
PoistaKäyttöliittymä on defaulttina aika täyteen pakattu, mutta siitä saa onneksi kustomoitua hallittavissa olevan.
VastaaPoistaOmat räätälöintini:
AF-ON-nappiin "one shot servo"
Tarkennuspisteen suoravalinta joystickkiin
Etualan pikkukiekkoon värilämpötilan säätö kelvineissä
Monitoimipainikkeen toiminnoiksi vain ja ainoastaan
Kuvausnopeus (single/sarja, etc), ja tämä ensimmäiseksi valinnaksi
Valkotasapaino
ISO-asetus (viimeinen valinta, käyttöä lähinnä tähtikuvauksessa)
AF-menetelmän valinta laitettu asentoon jossa tarkennustapa muuttuu päävalintakiekolle kunhan tarkennuspistevalintaa on painettu.
AF-menetelmät rajoitettu AI-vetoiseen, pistetarkennukseen ja laajennettuun ympäri olevaan AF-alueeseen.
Lisäksi "omaan valikkoon" laittanut HDR-tilan päällekytkennän.
Etsinkuvasta vielä ylimääsäiset krumeluurit pois (jäljellä vesivaaka ja histogrammi), niin hyvä tulee.
Tämä siis ihan perus R6:lla, Mark II:ssa ei nyt näyttänyt mitään merkittävää eroa olevan paitsi 4 megapimppeliä enemmän.