torstai 12. lokakuuta 2023

Onko muistikortin nopeudella merkitystä Canon 6Rm2 sarjakuvauksessa?

Sirkusta kuvatessani aloin pohtia muistikortin ja raw-tyypin nopeuden merkitystä. Kuinka kauan kameran punainen merkkivalo palaa kertoen, että kuvien tallentaminen muistiin on yhä kesken? En muistanut nähneeni yhtään testiä aiheesta. Media testaa yleensä vain sarjakuvauksen huippunopeutta, mutta mitä pidempään kuvien kirjoitus kortille kestää, sitä vähemmän huippunopeudesta on iloa.

Vaikka punainen valo palaa, kameralla voi kuvata jo uusia sarjoja. Puskurin vapaa tila on kuitenkin pienempi, joten käytännössä kirjoitusnopeudella on kyllä merkitystä. 

Canon R6m2:lla huomasin myös, että kuvauksen jälkeen punaisen valon palaessa näyttö ei päivity, ellei paina välillä laukaisinta puoliväliin. Vaihtoehtona on kääntää jotain kameran kolmesta rullasta. Takaseinän Q-painike ei kuitenkaan reagoi painalluksiin, mikä voi hämätä kuvaajaa.

SDXC-kortteja on useita tyyppejä. UHS-I-standardin kortin maksiminopeus on 104 megabittiä sekunnissa. UHS-II-korteissa nopeus yläraja on 312 megabittiä sekunnissa. Jälkimmäiset kortit tunnistaa toisesta nastarivistöstä -- ja tuplasti kalliimmasta hinnasta. Mutta kannattaako siitä maksaa?

Testasin asiaa käytännössä. Asetin kameraan ISO 200 ja 1/250, aukko jäi kameran valittavaksi, objektiivina oli RF 35 mm. Testasin kuvausta sekä H- että H+ tiloissa. Pysäytin kuvauksen puskurin täyttyessä, jolloin sarjatuli lakkasi, ja käynnistin ajanoton, joka loppui punaisen merkkivalon sammuessa. Kortit olivat Transcend 128 GB (UHS-I, 80 MB/s) ja Kingston 128 GB (UHS-II, 300 MB/s). Kuvien määrän laskin R6m2:n näppärällä toiminnolla, joka poistaa yhdellä painalluksella kaikki sarjan kuvat, mutta kertoo sitä ennen kuvien määrän. Kameran akku oli ladattu täyteen ennen aloittamista.

Sarjakuvauksen tallentamiseen kuluva aika kahdella eri muistikortilla.

Taulukon perusteella täysin sähköinen suljin täyttää puskurin nopeammin, jolloin kirjoittaminen kestää hieman pidempään. Pakatussa craw-tilassa kuvia mahtuu puskuriin lähes tuplasti, mutta kirjoitusaika pitenee saman verran. Tämän perusteella on siis sama, ammutaanko raw- vai craw-kuvia. 

Yllättäen UHS-II-kortista ei näytä olevan mitään hyötyä still-kuvauksessa. Ilmeisesti kirjoittamisen pullonkaula ei ole väylän tai kortin nopeudessa vaan kameran omassa prosessorinopeudessa. 

Eron ollessa näin pieni heräsi epäily, oliko UHS-II-kortti mahdollisesti viallinen? Kopioin 90 craw-tiedostoa tietokoneen ssd-levyltä samoille muistikorteille kortinlukijaa käyttäen. Erot olivat dramaattiset: UHS-I-kortti tallensi kuvat 65 sekunnissa (keskimäärin 0,72 sekuntia/kuva) ja UHS-II-kortti yli kolme kertaa nopeammin 19 sekunnissa (0,21 sekuntia/kuva).

Nämä tulokset ovat tietenkin vain suuntaa-antavia. Varsinkin craw-kuvissa kuvan sisältö voi vaikuttaa pakkauksen vaatimaan aikaan. Muistikorteissa voi olla valmistajakohtaisia eroja ja myös kortin täyttöaste voi vaikuttaa. Testikortit olivat noin puoliksi täynnä.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei suuri sarjakuvanopeus vielä kerro koko totuutta, mikäli ampuu useita sarjoja peräkkäin ja pullonkaulana on sulkimen sijaan tallentamisen nopeus.

sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Uusi kamera, uusi sirkus

Sirkus on ehkä paras paikka testata kameran kykyjä. Suuria valaistuseroja ja nopeaa liikettä. Tarkennus on sentään helppoa, koska esitykset tapahtuvat kaukana katsojista. Lisäksi esitykset ovat ensi kertaa nähtyinä niin yllättäviä, ettei niihin osaa ennakolta varautua kameraa säätämällä.

Juuri se hetki, kun Aleksi Martinin ampuma nuoli lävistää ruusun varren.

Tämän syksyn Sirkus Finlandia -näytökseen otin ensi kertaa Canon R6 mark II:n. Vielä vuosi sitten kamerana oli 10 vuotta palvellut Canon 5D mark III (sama kamera kaksi vuotta sitten). Ja olihan niillä tosiaan eroa. Uuden kameran herkkyys ja dynamiikka ovat ihan toisella tasolla, sarjakuvaus samoin.

Yllä olevassa nuolikuvassa oli vähän onneakin mukana, sillä sarjakuvausnopeus oli säädetty hitaimpaan arvoon, mutta yksi laukauksista osui juuri oikeaan hetkeen.

Lusesita Farrell tulitempussaan.

Aiemmin olen pannut merkille, että R6m2:n akku kuluu nopeammin kuin 5Dm3:ssa. Tällä kertaa otin 790 kuvaa, minkä jälkeen akkua oli vielä 61 prosenttia. Objektiivina oli yli 10 vuotta moitteettomasti palvellut 70-200 F 2,8 II. Jostain syystä edellisenä iltana juhlissa salamalla ja lähinnä EF 24-70 II sekä RF50 1.2:lla kuvatut otokset söivät akun liki tyhjäksi, vaikka kuvamäärä jäi pienemmäksi.

R6m2:ssa raw-kuvat näyttävät puhtaammilta ja paremmilta kuin vanhassa kamerassa, aivan kuin jälkikäsittelyä ei tarvitsisi lainkaan. Juhlissa ihmiset tunnistava tarkennus pääsi oikeuksiinsa ja väärin tarkentuneita kuvia oli tuskin lainkaan, kun ne vanhalla kameralla himmeästi valaistussa salissa olivat toistuva ongelma.

Sitten jotain negatiivista. Vaativia kuvaussessioita on ollut sen verran vähän, että Fv-moodin opettelu on jäänyt vähiin. Pimeässä katsomossa on myöhäistä opetella kameran hienouksia. Painikkeiden löytäminen on työlästä eikä Canonin ergonomia aina herätä kiitosta. Ammattilainen ehkä muistaa, että Fv-moodin auto-asetus palautetaan painamalla kuvan poistopainiketta, mutta yritäpä etsiä sitä pimeässä.

Enkä vieläkään ole keksinyt, miten Auto ISO palautetaan käyttöön M-tilassa, jos ISO-säätöpyörään on koskettu. 

Kesällä kirkkaassa auringossa ja nyt syksyn hämärässä on tullut vastaan myös ärsyttävä ilmiö, joka toistuu aina kun kameran pistää päälle tai se herää virransäästötilasta (johon se menee todella nopeasti akun säästämiseksi). Kestää muutamia sekunnin osia, ennen kuin kenno (tai näyttö) löytää oikean valaistustason ja kuva alkaa näkyä. Aika ei ole pitkä, mutta nopeissa tilanteissa se harmittaa.

Mutta arvioi itse, ovatko tämän syksyn sirkuskuvat parempia kuin kaksi vuotta sitten. Objektiivi on sama, vain runko on vaihtunut. Sirkus Finlandia 2023 -kuvat ovat täällä.

tiistai 5. syyskuuta 2023

Canon R6m2 web-kamerana

Canon R6 mark II:ssa on hyödyllinen ominaisuus: sisäänrakennettu tuki webcam-käytölle. Jos haluaa hyvälaatuisen kameran videoneuvotteluihin, mikä olisikaan parempi kuin oikea järjestelmäkamera? Kun vielä kytkee automaattisen silmätarkennuksen päälle, saa hyvälaatuista videokuvaa jossa tausta sumentuu kivasti ja tarkennus seuraa kasvojen liikkeitä. 

Ominaisuus otetaan käyttöön työkalu-valikon USB-sovellus-kohdasta:

USB-sovelluksen valinta.

Vaihtoehtoja on kolme: kuvien siirto ja etäohjaus, videoneuvottelu ja Canonin oma puhelinsovellus.

Videoneuvottelu.

Kun kamera sen jälkeen yhdistetään Maciin tai Windows-koneeseen, se tunnistaa videokameran UVC (USB Video Class) ja UAC (USB Audio Class) standardien mukaisin laitteina, joten mitään ajureita ei tarvita. Ei siis tarvitse asentaa Webcam Utility -apuohjelmaa, joka saa muutamat vanhemmat mallit toimimaan verkkokameroina.

Kokeilin toimintoa sekä Macissä että Windowsissa. Jostain syystä yhdistäminen vaati pari yritystä, ennen kuin kamera lähti toimimaan oikein, mutta sen jälkeen käyttö olikin helppoa. Itse tosin käytän Canon R -kameraa videoneuvottelussa hdmi-portin kautta, koska signaali menee videomikseriin. Sisäänrakennetusta webcam-toiminnosta on iloa sellaiselle, joka kytkee kameran suoraan tietokoneeseen. Silloin kuvan digitointi ja kuvan pakkaus usb-väylään tapahtuu kamerassa.

Usb-liitäntä siirtää myös äänen kameran mikrofonista. Ainoa rajoitus on siinä, ettei kameraa voi ladata usb-portin kautta videokäytön aikana. Onneksi akku sentään jaksaa monen tunnin neuvottelut, ei välttämättä täyttä työpäivää kuitenkaan. 

Nikonin uudessa mallissa tämä on ratkaistu laittamalla kameraan kaksi usb-porttia, jolloin toista voi käyttää lataukseen samaan aikaan kuin kuva siirtyy toisesta portista ulos. Toivottavasti myös Canon lisää tuleviin kameroihinsa kaksi usb-porttia.

torstai 24. elokuuta 2023

iPhone 14 Pro raw-kuvaus osa 2

Edellisen postauksen aiheena oli raw-kuvien tarkkuus. Se on tietenkin vain yksi kriteeri, eikä raw-kuvissa edes se tärkein. Usein tärkeämpää on kuvien säätövara. Verrataan siis toimistotalon aulasta otettuja kuvia. Alkuperäiset dng- ja cr3-kuvat on muunnettu 2000 pikselin jpeg-muotoon ilman mitään säätöjä.

iPhone:

iPhone 14 Pro 1/460 s. ISO 80 f/1,8


Canon:

Canon R6m2 + EF 24-70 mm F2.8 II (24 mm 1/60 s f/8 ISO 200)

iPhonen kuva on selvästi käsitellymmän oloinen, vaikka kyse on raw-kuvasta. Photoshopin Autolevels tekee tuskin mitään säätöjä iPhonen kuvaan, mutta Canonin kuva muuttuu huomattavasti. 

iPhone:

iPhonen kuvan yksityiskohta 1:1

Canon:

Canonin kuvan yksityiskohta 1:1

Nostetaan sitten tumman kohdan valotusta +2EV.

iPhone:

iPhonen tumma pää +2EV.

Canon:

Canon tumma pää +2EV.

iPhonen kuva on selvästi puhtaampi, koska puhelin on tehnyt sille kohinanpoiston. Samalla kivilattian yksityiskohdat ovat sumentuneet. Canonin kuvasta ei ole vielä poistettu kohinaa, joten yksityiskohtia näkyy enemmän. iPhonen kuva on silti yllättävän hyvä.

Lasketaan kirkkaan kohdan valotusta -2EV.

iPhone:

iPhone -2EV.

Canon:

Canon -2EV.

Canonin kuva on huomattavasti parempi, joten sillä on helpompi pelastaa ylivalottuneita kohtia. Toisaalta puhelimen kuvankäsittely on jo muokannut raw-kuvaa, joten säätöä ei tarvitsisi tehdä yhtä paljon kuin Canonissa.

Tämäkin pieni vertailu vahvistaa käsitystä iPhonen raw-kuvien käyttökelpoisuudesta. Itse asiassa Canonin ison kennon ja ison objektiivin pitäisi pystyä parempaan. Ilmeisesti on niin, että viime aikoina älypuhelinten pienikokoisiin kennoihin on panostettu enemmän kehitystyötä kuin perinteisten järjestelmäkameroiden kennoihin, koska puhelinten myyntiluvut ovat moninkertaisia.

Lisäksi puhelimessa myös raw-kuvat ovat tietokoneen käsittelemiä ja tekoälyn parantamia. Ne ovat ikään kuin valmiiksi photoshopattuja. Valmiit kuvat sopivat peruskäyttäjälle, mutta perinteisellä järjestelmäkameralla on muita etuja. 

tiistai 15. elokuuta 2023

iPhone 14 Pro raw-kuvaus on hämmästyttävän hyvä

Vuosi sitten Apple julkaisi iPhone 14 Pron, jossa mainostettiin olevan 48 megapikselin raw-kuvaus. Epäilin sitä lähinnä mainostempuksi, sillä aiemmat kokemukseni pienten kameroiden raw-tilasta olivat huonoja. 

Vuonna 2014 otin USA-matkalla hienoja kuvia Samsung S7 -kameralla raw-tilaan luottaen. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun pääsin kotiin ja tietokoneen ääreen. Raw-kuvat olivat elottomia eikä niistä saanut hyviä edes kuvankäsittelyllä. Dynamiikkaa ei vain ollut. 

Yhtä pahasti petyin DJI Air 2S:n mainostettuun raw-tilaan. Resoluutio ja kuvatiedoston koko kyllä kasvoivat moninkertaiseksi, mutta tarkkuutta ei tullut juuri lainkaan lisää. Raw oli pelkkää markkinointia. 

iPhone osoittautui olevan toista maata. Raw-kuvaus on ällistyttävän hyvä. Se tuottaa jättisuuria 8064x6048 pikselin kokoisia HDR-kuvia, joiden tarkkuus on todellakin 48 megapikseliä ja niissä on vielä säätövaraakin. Varjopuolena on valtava tiedostokoko: 70-120 megatavua PER kuva. Isoinkin muisti on äkkiä täynnä. Pari muutakin heikkoutta löytyy: raw-kuvaus toimii kunnolla vain 24-millin perusoptiikalla, laajakulma ja tele eivät juuri hyödy. Toinen on DNG-tiedostoformaatti, joka aukeaa lähes mustana Lightroomin viimeisellä ostoversiolla 6.14. Nykyinen tilausversio avaa kuvat kuitenkin ongelmitta.

Apple on integroinut raw-kuvauksen hienosti puhelimen toimintoihin. Somepäivitykset ja muu käyttö sujuvat kuin jpeg-kuvilla, eikä valtavien kuvatiedostojen käsittely edes näy hitautena. Vahinkojen välttämiseksi raw-tila pysyy päällä vain kameran sammuttamiseen asti, joten se pitää muistaa tarvittaessa kytkeä aina uudelleen käyttöön.

Tässä ja seuraavassa blogitekstissä on muutamia vertailuja iPhone 14 Pro:n ja Canon R6 mark II:n raw-kuvauksen välillä. Hieman erilainen kuvasuhde vaikeuttaa täsmälleen samanlaisten kuvien ottamista. 

Heidelbergin kaupunki kukkulan linnasta nähtynä. Kuva ilman säätöjä Lightroomissa jpeg-muunnoksen ja pienennöksen jälkeen. Canonissa 24-70 F2.8 II -objektiivi, kennon tarkkuus 24 megapikseliä.

iPhone: 

iPhone 14 Pro (6,86 mm 1/3900 s F1.8 ISO 100) raw Lightroom

Canon:

Canon R6m2 + 24-70 mm F2.8 (24 mm 1/640 s F4 ISO 400)

iPhonen värilämpötila on selvästi erilainen. Suurin ero on taivaassa, jonka iPhone muuttaa näkyväksi. iPhonen raw-kuva ei siis tarkoita käsittelemätöntä raakakuvaa kuten digijärkkäreissä. Kuvankäsittelyohjelma on kamerassa sisäänrakennettuna.

Lightroomin automaattisäätö ei muuta iPhonen kuvaa juuri lainkaan:

iPhone 14 pro raw automaattisäädöt

Sen sijaan Canonin kuva muuttuu selvästi:

Canon R6m2 raw automaattisäädöt

Säädettynä Canonin kuvasta taivas ja esimerkiksi vuorenrinteen yksityiskohdat tulevat paremmin esiin.

Seuraavat rajaukset on tehty ruutukaappauksina Lightroomin näytöltä 100 prosentin zoomauksella automaattisesti säädetyistä kuvista.

iPhone:

iPhone 14 Pro 100 %

Canon:

Canon R6m2 100 %

Blogialusta skaalaa molemmat kuvat saman kokoisiksi, mutta iPhone-rajauksen mitat ovat 845x567 pikseliä ja Canonin 605x407 pikseliä. Vaikuttaa siltä, että vaikka älypuhelimen kuva on isompi, todellista kuvainformaatiota ei ole yhtään enempää. Katedraalin katon tekstuuri sumenee ilmeisesti puhelimen sisäisen kohinanpoiston vuoksi, vaikka ISO-arvo onkin vain 100.

Toinen vertailu turistibussien kohdalta:

iPhone:

iPhone 14 Pro 100 %

Canon:

Canon R6m2 100 %

Tässäkin iPhonen kuva näyttää isommalta, mutta teksti HEIDELBERG bussin kyljessä on hädin tuskin luettavissa ja myös etualalla näkyvän katon tiilet sekä kadun pinta sumentuvat. Canonin pienemmässä kuvassa teksti erottuu selvemmin, samoin kattotiilien ja kadun pinnan kuviointi. 24 megapikseliä antaa siten enemmän yksityiskohtia kuin 48 megapikseliä.

Kokoonsa nähden iPhonen raw-kuvat ovat silti hämmästyttävän hyviä. Optiikan ja kennon pieni koko aiheuttavat rajoituksia, joita paraskaan tekoäly ja kuvankäsittely ei pysty täysin poistamaan. Kameroilla on paljon muutakin eroa kuin vain tarkkuus: Canon maksaa ja painaa objektiivin kera moninkertaisesti iPhonen verran, toisaalta tässä tapauksessa sillä saa optisen zoomin. Kiinteällä 24-millisellä Canonin kuvanlaatu olisi ollut vielä himpun verran parempi.

iPhone tuottaa useimmissa tapauksissa käyttövalmiita kuvia. Harrastajalle, joka mieluummin säätää kuvansa itse, Canonin raw on kuitenkin selvästi parempi.

lauantai 12. elokuuta 2023

Lisää käyttöikää Macbook Airille 70 eurolla

Ostin vuoden 2013 mallia olevan Macbook Airin ja olin siihen tyytyväinen. Neljän gigan muisti oli kovin vähän, joten muutama vuosi sitten hankin Black Friday -myynnin poistomyynnistä 2017-mallin, jossa oli sentään kahdeksan gigan keskusmuisti. Valitsin 2017:n siksi, että siinä oli vielä Magsafe-liitin ja parempi näppäimistö kuin uusissa malleissa.

Alusta pitäen 2017 Airin akku tuntui vajaatehoiselta ja kesti vähemmän kuin edeltäjänsä. Jo parin vuoden käytön jälkeen akku alkoi olla finaalissa ja diagnostiikka suositteli huoltoa, vaikka latauskertoja oli vasta 300. Viimeinen lukema vanhan akun latauskertojen määrästä oli 402. Silloin akku oli jo niin lopussa, että kone sammui äkillisesti noin puolen tunnin käytön jälkeen eikä edes varoittanut akun loppumisesta.

Muutamassa vuodessa 402 latauskertaa lähinnä kevyellä nettikäytöllä oli todella vähän, akun olisi pitänyt kestää vähintään tuplat. Vaihto olisi kuitenkin maksanut 199 euroa (uudemmissa malleissa vielä satasen enemmän), joten investointi ei ole taloudellisesti järkevä. Etenkin, kun M1/M2-mallit ovat paljon nopeampia ja teknisesti hienompia. 

Tosin uudessa M2:ssa liitännät on karsittu minimiin ja itselleni tärkeä SD-korttipaikka jätetty kokonaan pois. Päätin jäädä odottamaan M3-aikaa ja selvittää mahdollisuutta vaihtaa akku itse.

CDON-kaupasta löytyi itse vaihdettava akku noin 70 euron hintaan. Tilaus vetämään ja posti toi paketin. Kannattaa tarkistaa, että tilattu akku on varmasti omaan malliin sopiva, sillä design vaihtuu melkein vuosimallista toiseen.

Blueparts tarvikeakku Macbook Airiin

Paketissa on kaikki tarvittava: neljä akkua ja jopa kaksi pientä ruuvimeisseliä.

Akut ja työkalut.

Vaihto vei noin 10 minuuttia. Vaikeinta on irrottaa kaikki pohjan ruuvit ja olla hukkaamatta parin millin kokoisia osia. Virtajohtimia on vain yksi. Se irti, vanha akkupaketti pois, uusi tilalle ja johto kiinni. Siinä se. Samalla voi varovasti puhaltaa tai imuroida laitteen sisälle kertynyttä pölyä.

Neljä akkua ovat kehikossa, joka vaihdetaan sellaisenaan. Helppoa kuin mikä.

Nettiohjeissa neuvottiin vielä lataamaan akku erittäin täyteen ja ajamaan se sitten erittäin tyhjäksi, jotta akku kalibroituu oikein. Laskuri näytti nollaa sykliä, kuten pitikin. 

Kannattiko vaihto? Uusi akku kestää kevyttä käyttöä auringossa vajaat pari tuntia. Hämärässä makuuhuoneessa surffatessa (näytön kirkkaus noin 25 %) diagnostiikkaohjelma ennusti kestoksi runsaat viisi tuntia. 

Ennuste 5,5 tuntia.

Ei kovin hääppöisiä lukemia, mutta 70 euron investoinniksi tyydyttäviä. Nyt sitten vain odotellaan tulevia M3-malleja ja toivotaan, että niissä on sekä Macsafe-virtaliitin että SD-korttipaikka ja useampi kuin yksi usb-portti.

tiistai 27. kesäkuuta 2023

Digikuvien GPS-suuntatietoon ei ole luottamista

Olen käyttänyt vanhassa Canon 5Dm3-kamerassa Canonin omaa GPS-lisäkettä (GP-E2), joka tallentaa kuviin maantieteelliset koordinaatit, korkeuden ja kuvaussuunnan digitaalisesta kompassista. Suunta ei ehkä ole kovin oleellinen tieto, mutta jossain karttasovelluksissa tai luontokuvaajalle se voi olla hyvinkin tärkeä. Paikka, suunta ja exif-tiedoista löytyvä tarkennusetäisyys auttavat yksilöimään paikan, jossa kohde on sijainnut.

Canon GPS-lisäke GP-E2 lisävarustekengässä.

R-sarjan esittelyssä kävi ilmi, että vanha GP-E2-lisäke toimii myös uusien kameroiden kanssa, mutta kuvaussuuntaa ei enää tallenneta lainkaan. Sepä erikoista. Aloin penkoa asiaa. Nykyisin tarjolla on älypuhelinohjelma, joka välittää sijaintitiedon kameraan Bluetoothilla, eikä se tietenkään tiedä, onko kamera samassa suunnassa kuin puhelin, joten suuntatietoa ei ole.

Suuntaa ei lueta myöskään lisälaitteesta, mutta menetys ei ole suuri, sillä vanhassakin 5Dm3:ssa tieto näyttää olevan ihan väärää. Kuvasin autiolla parkkipaikalla neljä kuvaa kääntäen kameraa 90 asteen välein, ja sitten vielä sama uudelleen. Kaikkiin tallentui suunta, joka oli noin 180-230 asteen välillä. Ehkä Canon itsekin huomasi, ettei GP-E2 digitaalinen kompassi ole koskaan toiminutkaan. 

Yllättäen myös ohjelmat suhtautuvat suuntatietoon vaihtelevasti. Lightroom näyttää nykyään vain kahdeksanportaisen sanallisen tiedon.

Kuvaussuunta: South

Photoshop näyttää tiedon asteen sadasosan tarkkuudella:

Kuvaussuunta 199,00 astetta.

GP-E2:n antama tieto on tosiaan väärää. Sen voi havaita ilman kuvaustakin, kun kytkee päälle GPS-tietojen näytön, jolloin suunta näkyy reaaliajassa kameran takanäytöllä. Jostain syystä R-sarjan kamerat eivät ilmeisesti lue suuntaa myöskään GMAX-EOS2-lisälaitteesta, ehkä tieto siinä toimisi paremmin?

GPS-tiedot näkyvät kameran takanäytöllä. Suuntatietoon ei tosin ole luottamista.

Canon on kertakaikkiaan luopunut GPS-sijaintitiedon tallentamisesta. Aiemmassa 1DX2-kamerassa GPS oli sisäänrakennettuna, mutta kompassitietoa ei ollut. Ilmeisesti sama pätee 5Dm4-malliin. Uusista R-kameroista sisäänrakennettu GPS on vain R3-ammattirungossa. 

Aihe kiinnosti sen verran, että kokeilin muitakin kuvia. Yllättäen DJI-drone ei tallenna suuntaa, vaikka siinä kompassi onkin. 

iPhone tallentaa suunnan sadasosan tarkkuudella, mutta senkään tietoihin ei ole luottamista. 90 asteen muutokset tallentuivat kyllä oikein, mutta lähtösuunta oli väärä. Puhelimen oma kompassiohjelma näytti välillä jopa täsmälleen 180 astetta väärin, siis pohjoisen sijasta etelää jne. 

Tämä oli yllättävää, sillä muutama päivä aikaisemmin suunta oli ollut oikein ja siitä oli paljon hyötyä navigoitaessa Google Mapsin avulla kävellen vieraassa kaupungissa. iPhone-kuvissa Photoshop näyttää tiedoksi "True direction", mitä se sitten tarkoittakaan (Canon-kuvissa "Magnetic direction").

iPhone-kuvissa suuntatieto "True direction"

Vertailun vuoksi Asus Zenfonen kompassi näytti suunnat oikein, joten ainakaan virheistä ei voi syyttää magneettikentän häiriöitä parkkipaikalla.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Kuvauksen suuntatietoon ei ole luottamista ja sen käsittely ohjelmissa voi tuottaa yllätyksiä. 

Lisäys 28.6.2023: Kyseessä oli GP-E2:n yksilövika. Toinen vastaava laite, sarjanumeroltaan tuntuvasti uudempi, näyttää sentään numeroita kaikkiin suuntiin, joskin tieto on vain summittaisesti oikein. Tätä pitää testata vielä erikseen.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2023

Tekoäly täyttää kuvien reunat

Kameran vuoksi oli siirryttävä Lightroomin vuositilaukseen. Verrattuna vuosien takaiseen ostoversioon ohjelma on muuttunut yllättävän vähän, mutta sieltä täältä löytyy sentään hyödyllisiä lisätoimintoja. Yksi sellainen on tekoälykäs valkoisten alueiden täyttäjä.

Kun ottaa dronella kolme kuvaa rinnakkain, ne voi yhdistää leväksi panoraamaksi. Ongelmana on kuitenkin nurkkiin ja reunoihin jäävät valkoiset alueet. 

Alkuperäinen yhdistelmäkuva (panoraama)

Uuden Lightroomin yhdistelytoiminnossa on lisävalinta Fill Edges:

Fill edges

Kun reunojen automaattitäyttö on käytössä, ohjelma luo keinotekoisia pikseleitä reunoihin ja nurkkiin. Ne eivät ole oikeaa dataa, mutta riittävät huijaamaan silmää ja aivoja. Huomaatko seuraavassa kuvassa mitään keinotekoista? Tuskin.

Lopullinen panoraamakuva

Verrattuna aiempaan versioon, joka rajasi ("auto crop") kylmästi vain todellisen alueen, keinotekoinen kuva on selvästi suurempi ja korkeampi.

Automaattisesti rajattu kuva todellisilla kuvapisteillä

Jos tietää mihin katsoa, tekoälyn vaikutuksen voi kyllä havaita. Ylänurkissa näkyvää taivasta ei voi erottaa aidosta, mutta oikeassa alanurkassa voi nähdä jotain outoa.

Oikea alanurkka ei ole luonnollinen.

Myös vasemmassa alanurkassa näkyy epäjatkuvuuskohtia, mutta vähemmän.

Puskat ja ruoho näyttävät keinotekoisilta

Keinotekoinen kuvan laajennus ei aina toimi näin hyvin. Kaupunkikuvassa nurkat näyttivät niin keinotekoisilta, että tekoäly paljasti heti itsensä. Tässä hieman manipuloitu kuva menee kuitenkin täydestä ja kasvattaa mukavasti panoraaman kokoa.

tiistai 13. kesäkuuta 2023

Kaapelitesteri Klein Tools Scout Pro 3 Starter Kit

Muutama vuosi sitten törmäsin kotiverkossa 100 megabitin nopeusrajoitukseen. Laajakaista toi kotiin nopeamman yhteyden, mutta jostain syystä laitteet saivat siitä irti vain sata megabittiä. Ihmettelin asiaa kunnes huomasin, että rajoituksen aiheutti yksi Ethernet-kaapeli. Se oli luokitukseltaan Cat 5e, mutta vain neljä kahdeksasta karvasta oli kytketty, ja se rajoitti nopeutta.

Vuosien varrella pahvilaatikkoon oli kertynyt iso kasa erilaisia Ethernet-kaapeleita. Oli Cat 5, 5e ja 6, eri pituisia ja eri värisiä. Päätin käydä ne läpi testerin avulla ja hankin Scout Pro 3:n (verkosta tilattuna 188 euroa). 

Scout Pro 3 kaapelitesteri

Pohjassa on irrotettava osa, joka toimii testattavan kaapelin vastakappaleena. Laitteella voi testata Ethernetin lisäksi myös vanhoja RJ11-puhelinjohtoja sekä antenneissa käytettyjä koaksiaalikaapeleita.

Starter Kit viittaa ilmeisesti siihen, että paketissa tulee joukko numeroita vastakappaleita. Niillä voi selvittää, mihin rasiaan esimerkiksi keskittimeen tulevat Ethernet-johdot on kytketty. Vastakappaleita voi hankkia lisää, jos testattava verkko on suuri.

Käyttö on helppoa, kytketään vain testattava piuha kiinni ja katsotaan, mitä laite näyttää. Normaalissa tapauksessa kaikki kahdeksan johdinta on kytketty ja numerot näkyvät suuruusjärjestyksessä.

Tässä ristikytkentäkaapeli, joita ennen käytettiin esimerkiksi kahden tietokoneen väliseen kytkentään.

Ristikytkentäkaapeli

Nykyään laitteet tunnistavat signaloinnin automaattisesti, eikä erityisiä kaapeleita enää tarvita. Tämänkin pitäisi siis toimia normaalisti.

Neljän johtimen (1, 2, 3 ja 6) kaapeli näyttää Fail:

Neljällä johtimella siirtyy max 100 Mbps

Erikoisin löytö kaapelilaatikosta oli Split-kaapeli, joka siirtää kahdeksalla johtimella kaksi neljän johtimen yhteyttä. 

Split-kaapeli

Tällaisella kikkailulla on voitu siirtää yhdessä kaapelissa kahden tietokoneen dataa erillään toisistaan, mutta molemmissa päissä (tietokoneet ja kytkin/reititin) yhteys on kuitenkin pitänyt jakaa kahteen erilliseen porttiin. Ei aavistustakaan, mistä moiset kaapelit ovat laatikkooni eksyneet.

Bonuksena testeri mittaa myös kaapelin pituuden metrin tarkkuudella.

Kaapelin pituusmittaus.

Mittaus perustuu kapasitanssiin ja sitä voi hienosäätää laitteen asetuksista, oletusarvo näytti kuitenkin toimivan ihan hyvin.

Tavalliset toimistokaapelit ovat suojaamattomia (UTP, unshielded twisted pair). Häiriöherkissä ympäristöissä käytetään suojattuja kaapeleita (FTP tai STP, suojaus kaikkien neljän kaapeliparin ympärillä tai ainoastaan koko nipun ympärillä). Testeri tunnistaa suojauksen ja näyttää termin Shielded näytössä. Suojattu kaapeli on paksumpi ja vaatii maadoituksen.

Kotiverkon rakentaja huomaa, että kaupoissa myydään eri luokituksen mukaisia kaapeleita. Kategoria 5 (Cat 5) on perustaso, joka pystyy 100 megabitin sekuntinopeuteen. Cat 5e rajana on 1000 megabittiä, Cat 6 on luokiteltu 10 gigabittiin sekunnissa ja Cat 7 jopa 100 gigabittiin sekunnissa (max 15 metrin etäisyydellä). 

Käytännössä luokituksilla ei näytä olevan suurtakaan merkitystä, joten korkeammista luokista on turha maksaa. Niissä on lähinnä parempi virheensieto pitkillä etäisyyksillä. Tärkeintä on varmistaa, että kaikki kahdeksan johdinta (karvaa) on kytketty. Sen näkee tarkkaan katsomalla paljaalla silmälläkin, sillä liittimen yläpinta on läpinäkyvä.

Reititinportin ledi palaa vihreänä, kun portti on lukittu 1000 Mbps -nopeudelle ja keltaisena, kun käytössä on alempi 100 Mbps -nopeus.

Uusissa wifi-reitittimissä näyttää myös olevan niin, että kaapelin tai laitteen vuoksi 100 Mbps nopeudelle lukittu portti näkyy hallintaohjelmaan keltaisena ja 1000 Mbps vihreänä. Hitaimmalle 10 Mbps tasolle ei ole omaa väriä. Kannattaa siis tarkistaa wifi-reitittimen hallintanäytöstä, että portit ovat kytkeytyneet oikealle nopeudelle.

tiistai 28. helmikuuta 2023

Image.canon on kiinnostava, mutta hämmentävä palvelu

Olen kokeillut satoja nettipalveluita. Tuskin yksikään on ollut yhtä hämmentävä kuin Canonin kuvapalvelu Image.canon. Palvelussa on kiinnostavaa potentiaalia, vaikka se onkin keskeneräinen ja olen saattanut ymmärtää jotain väärin. Päivitän tätä postausta kun oma ymmärrys lisääntyy. Nämä havainnot on tehty lähinnä itse kokeilemalla.

Käsittelen tässä vain selainversiota. Palvelua varten on myös mobiilisovellus, jossa on suunnilleen samat toiminnot, mutta ei ihan.

Image.canon aloitussivu.

Kuvia voi ladata palveluun omalta levyltä, mutta paremmin palvelu sopii kuvien siirtoon suoraan kamerasta pilveen - ja sieltä eteenpäin. Miten siis saada kuvat pilveen?

Monissa uusissa Canon-kameroissa on mahdollista lähettää kuvat suoraan verkkoon wifi-yhteydellä. Sen käyttöön virittäminen oli oma operaationsa, mutta lopulta onnistui. Odotin, että kuvat siirtyvät heti ottamisen jälkeen, mutta eihän se niin mennytkään. Automaattiasetuksella siirto käynnistyy vasta, kun kamera on ensin sammutettu ja virta kytketty uudestaan. Hetken miettimisen jälkeen kuvat alkavat siirtyä.

Tästä seuraa erikoinen ilmiö: kun automaattinen siirto on käytössä, kuvia ei voi poistaa ottamisen jälkeen ennen kuin virta on ensin katkaistu. Ilmeisesti halutaan välttää tilanne, jossa kuvaaja poistaisi kuvia kamerasta luullen, että ne ovat jo pilvessä.

Nähdäkseni kamerasta katsottuna kaikki uudet kuvat siirtyvät. Ei voi siis valita, että siirtäisi vain muutaman parhaan. Se varmaan onnistuisi mobiilisovelluksesta, mutta sitä en ole kokeillut. Perus-R:ssä toiminnot ovat hieman erilaisia, siellä voi valita siirrettävät kuvat suoraan kamerassa ja lähettää joko täysikokoiset tai pienemmät versiot. Kumma, että tällainen ominaisuus on poistettu paljon uudemmasta R6m2:sta.

Wifi-tuki löytyy R-sarjan malleista, mutta myös monista vanhemmista. Tosin helmikuisen tiedotteen mukaan Image.canon lakkaa tietoturvasyistä tukemasta monia aiempia malleja, kuten 6D, 70D ja 80D. Firmispäivityksen jälkeen tuki jatkuu mm. malleissa 5Dm4 ja 6Dm2.

Pilveen voi siirtää sekä jpeg- että raw-kuvia ja videoita. Jos olen oikein ymmärtänyt, alkuperäisen tarkkuuden kuvat säilyvät 30 vuorokautta. Sen jälkeen niistä säilytetään vain hieman pienemmät jpeg-versiot (2048x1365). Lisäksi palvelussa on 10 gigatavun alue, johon voi siirtää kuvia pysyvää säilytystä varten.

Osoitus palvelun omaperäisyydestä: ohjeteksti mainitsee, että 10 gigatavun ilmainen alue on kiinteä eikä lisätilaa voi ostaa rahalla. Siis ei voi, kun yleensä palvelut pyrkivät myymään lisätilaa keinolla millä tahansa. Kuvien määrälle tai levytilalle ei ilmeisesti ole muuta rajoitusta kuin se, että jos palvelu on vuoden käyttämättä, kuvat poistetaan.

Pilveen siirrettyjä kuvia voi selata ja rajata siirtopäivän tai kuvausajan perusteella, mutta vain päivän tarkkuudella. Kuvia voi ladata pöytäkoneelle tai läppärille. Tämä on ihan näppärää: esimerkiksi reissussa kuvat saa menemään kamerasta automaattisesti talteen pilveen, kunhan vain kamera pääsee wifi-verkkoon.

Vielä näppärämpää on linkittää Image.canon Google kuviin, Flickriin tai muihin tuettuihin palveluihin, jolloin kuvat kopioituvat automaattisesti eteenpäin. Erityisen näppärä on Lightroom-tuki: kaikki kameralla otetut kuvat siirtyvät automaattisesti ja langattomasti Lightroomissa valittuun synkronoitavaan kansioon ja odottavat siis pöytäkoneella valmiina heti kuvaussession jälkeen. 

Mikä tässä sitten on epäselvää? Suomenkielinen terminologia on paikoin kankeaa, kuvien selaaminen kömpelöä eikä jäljellä olevan säilytysajan näyttö vaikuta toimivan oikein. Se näyttää 30 tai 29 päivää kuville, jotka olen ottanut jopa viikkoja sitten. Vain viime vuonna otettujen kuvien alkuperäiset versiot ovat hävinneet. 

Asetukset-listassa oleva painike hämmentää. 

Öh, mitä?

Painikkeen pitäisi selvittää, paljonko 10 gigatavun tilasta on käytetty pysyvään säilytykseen, mutta sen toiminta on vieläkin jäänyt hämäräksi. Se laskee aikansa jotain ja sitten tekstiksi muuttuu Valmis, mutta mitään tulosta ei näy.

Kiinnostava ominaisuus on maksullinen raw-kuvien kehittäminen tekoälyn avulla pilvessä ("Neural network Image Processing Tool"). Se pitää erikseen tilata, hinta näyttäisi olevan 6,19 euroa kuukaudessa. Kameran valikoissa on erikseen kohta Cloud RAW image processing, josta kuvia voi lähettää yksi kerrallaan ja se myös kertoo käsittelyjonon pituuden. Jos joku on kokeillut, kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Keskeneräisyydestä ja karusta käyttöliittymästä huolimatta kannattaa seurata palvelun kehittymistä. Eivätkä sen perustoiminnot edes maksa mitään.

lauantai 25. helmikuuta 2023

Canon RF 135 mm F 1,8

Canon on päivittänyt vanhan klassikon uuteen RF-versioon. Samalla 135-millisen valovoima on kasvanut 2,0:sta 1,8:aan. Vuonna 1996 julkaistu EF-versio on legendaarinen ja sen kuvanlaatu on melkein taianomainen. Odotukset RF-versiosta ovat siis suuret, etenkin kun hintalapussa lukee 2900 euroa.

Canon RF 135 F 1.8 kädessä.

Sain kokeilla uutta objektiivia viikon verran. Aluksi tuntui, että objektiivi on paljon aiempaa isompi. Painoa on vähän lisää (750 vs. 935 g), paksuutta samoin. Suodinkierre on kasvanut 72 millistä 82 milliin. Pituus on samaa luokkaa aiemman kanssa. Ehkä objektiivin kasvanut koko pistää silmään sen vuoksi, että R-sarjan kamerat ovat aiempia peilimalleja pienempiä.

RF 135 F1.8 (2023) ja EF 135 F2 (1996)

RF 135 on sarjassa tyypillinen malli, ulospäin pelkistetty ja melkein sileä. Ohjausrenkaan lisäksi on tarkennusrengas, molemmat täysin sähköisiä. Kytkimen AF/MF ja kuvanvakaimelle. Lisäksi kaksi painiketta (toinen vaaka- ja toinen pystykuvausta varten), jotka voi asettaa esimerkiksi tarkennuskohteen tyypin vaihtamiseen (eläin, ihminen, auto, ei mitään). Tämä asetus toimi itselläni hyvin.

Lähin tarkennusetäisyys on lyhentynyt 0,7 metriin (0,9 m), joten lähikuvat pienistä esineistä onnistuvat myös. Nyt objektiivissa on myös kuvanvakain, mikä aiemmasta puuttui.

Tärkein eli kuvanlaatu on loistava. Kuva on erittäin terävä ja kontrasti huippua heti täydestä 1,8 aukosta lähtien. Helmikuun hämärässä valovoima tuli hyvin tarpeeseen. 

F 1,8 1/400 s. ISO 100 jpeg suoraan kamerasta

Hevosen pää on erinomaisen tarkka, kuten lähikuva näytöltä osoittaa:

Ruutukaappaus näytöltä edellisestä kuvasta.

Hämärässä parkkihallissa valovoima, värit ja kontrasti pääsevät oikeuksiinsa:

F 1,8, 1/80 s., ISO 1600.

Kuvanvakain yhdessä kameran oman kuvanvakaimen kanssa pystyy mahtavaan yhteistyöhön:

RF 135 mm F 1,8 1,0 sek jpeg suoraan kamerasta.

Yllä oleva käsivaralta 1 sekunnin valotusajalla otettu jpeg-kuva suoraan kamerasta (optimointiasetukset käytössä) hämärässä parkkihallissa. Ohi ajavan auton valot kertovat pitkästä valotusajasta.

F 1,8, 1/320 s. ISO 640 jpeg suoraan kamerasta.

Tarkennus on liki välitön ja äänetön. Objektiivi seuraa ongelmitta täydellä aukolla lähestyvää autoa.

Sarjakuvaus lähestyvään autoon täydellä 1,8 aukolla.

RF 135 mm F1,8 on epäilemättä Canonin parhaita objektiiveja. Linssinsuojusta on hieman hankala asettaa paikalleen vastavalosuojaa käytettäessä, mutta sen lisäksi objektiivista on vaikea löytää mitään vikaa. Paitsi hinta, joka pitää sen vielä pitkään harrastajakuvaajien ulottumattomissa.