keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Netatmo valvoo kodin ja pihan säätilaa

Netatmo on kiinnostavasti ranskalainen (kuka sanoo ettei eurooppalaisilla olisi mitään jakoa uusissa innovaatioissa ja kuluttajatuotteissa?) laite, jota kuvaillaan "urbaaniksi sääasemaksi". Se mittaa paitsi ulkona myös sisällä vallitsevan säätilan. Näistä jälkimmäinen on usein kiinnostavampi, sillä kaupunkilaiselle tarkka ulkolämpötila tai sademäärä eivät ole kovin oleellisia. Ja jos ovat, ne näkee paikkakuntakohtaisesti suoraan netistä.

Isompi torni on Netatmon tukiasema, pienempi on ulkoyksikkö.
Netatmon perusyksikköön kuuluu kaksi pientä tornia, joista korkeampi liitetään muuntajalla pistorasiaan ja pienempi sijoitetaan pihalle tai parvekkeelle. Laitteiden runko on alumiinia ja tekevät laadukkaan vaikutelman. Valitettavasti ulkoasema ei ole täysin säänkestävä, joten se täytyy asettaa suojaiseen paikkaan. Ulkoasema saa voimansa paristoilla, jotka vielä vuoden käytön jälkeenkin näyttävät täyttä.

Aseman käyttöönotto käy näppärästi. Sisäyksikkö kytketään bluetoothilla älypuhelimeen, jonka jälkeen se kopioi puhelimesta kodin wlan-verkon asetukset itselleen. Sen jälkeen asema alkaa lähettää tietoja valmistajan omaan pilvipalveluun, josta niitä voi katsoa selaimella tai mobiilisovelluksella (iOS, Android, Windows Phone). Wlan-verkko on edellytys laitteiden käytölle.

Sisäyksikkö mittaa lämpötilaa, ilmankosteutta, ilmanpainetta, hiilidioksidin määrää sekä äänen voimakkuutta. Ulkoyksikkö seuraa lämpötilaa ja kosteutta, mutta jostain syystä ei ilmanpainetta.

Peruspaketti maksaa noin 180 euroa. Sitä voi täydentää uusilla sisäyksiköillä (à 75 euroa, max 3 kpl), jolloin mittaus laajenee esimerkiksi makuuhuoneeseen ja lastenhuoneeseen. Näistä sisäyksiköistä puuttuu ilmanpaine ja äänimittaus, joten esimerkiksi lastenhuoneen itkuhälyttimenä on käytettävä peruspaketin tornia.

Mittareissa on muitakin rajoituksia. Sisäyksikön lämpötila-alue on 0...50 C, joten sen sijoittaminen pakastimeen, saunaan tai pannuhuoneeseen ei onnistu. Ulkomittarin skaala riittää Suomen oloihin (-40...+65 C), mutta niitä voi olla järjestelmässä vain yksi.

Hiilidioksidin määrän voi tarkistaa painamalla sisäyksikön huipulla olevaa painiketta, jolloin kyljessä oleva valoraita kertoo värillään tiedon CO2-arvosta (hyvä, kohtalainen, huono).

Lisäksi järjestelmää voi täydentää yksinkertaisella sademittarilla (kertoo lähinnä sen, milloin on satanut) sekä pian tulossa olevalla tuulimittarilla. Netatmon kannattaisi panostaa sisäilman mittaukseen, sillä siinä se on parhaimmillaan. Ulkona toimivia sääasemia on markkinoilla jo pilvin pimein.

Netatmon tiedot näkyvät havainnollisesti älypuhelimella:

Vappuaatonaaton sää Netatmosta katsottuna.
Ylempi ikkuna näyttää ulkosään. Vappuaatonaaton iltapäivällä lämpöä on kokonaista 6,2 astetta ja kosteusprosentti 78 kertoo sateesta. Alempi näyttö kertoo sisäilman tiedot. Molempiin lukemiin sisältyy graafinen ilmanlaadun kuvaaja.

Sisäilman lukema perustuu lämpötilan, kosteuden sekä hiilidioksidin määrään. Huoli ilmanlaadusta on ulkomailla suurempi kuin Suomessa, meillä mittari näyttää todennäköisesti aina vihreää. Ilmeisesti Netatmo ei mittaa ilmanlaatua itse vaan hakee tiedot nettipalveluista. Kuvaketta tökkäämällä sovellus kertoo, mikä on suurin ilmanlaadun ongelma (PM10 eli 10 mikrometrin hiukkaset).

Liu'uttamalla saadaan näkyviin lisätietoja sisäilmasta:

Sisämittaus.
Androidin näytölle tiedot saadaan myös widgetinä:

Netatmon tiedot widgetinä puhelimen aloitusnäytöllä.
Mobiilisovellus on selvästi suunniteltu vain yhdelle sisäyksikölle. Jos mittauspisteitä on useita, niiden välillä vaihdetaan hieman epähavainnollisesti ylärivin kuvakkeesta. Kääntämällä näytön vaakaan mittausarvot nähdään graafina, josta muutokset käyvät hyvin ilmi.

Hälytysloki.
Mobiilisovellus osaa hälyttää, kun esimerkiksi ilmankosteus nousee liikaa tai sisälämpötila putoaa pakkaselle. Raja-arvot voi määritellä itse, mutta uusia hälytystyyppejä ei pysty luomaan.

Tietojen katsominen käy helpommin netistä, jossa ne ovat valmiina graafeina.

Mittaustulokset selaimella katsottuna.
Pilvipalvelu tallentaa tiedot viiden minuutin välein ja niitä voi selata taaksepäin päivän, viikon tai kuukauden kerrallaan.

Mitä tiedoilla sitten voi tehdä? Erityisen hyödyllisiä ne ovat kodin energiataloudesta, ilmanvaihdosta ja ilmanlaadusta kiinnostuneelle.

Sijoitin Netatmon aluksi toimistohotellissa olevaan työhuoneeseen, joka edustaa tyypillistä toimistoympäristöä. Graafeista on helppo nähdä, miten aamuisin käynnistyvä koneellinen ilmanvaihto vaikuttaa sekä lämpötilaan että taustaäänien määrään:

Toimistohuoneen salattu elämä.
Ilmastoinnin käynnistyminen aamulla alkaa nopeasti laskea lämpötilaa ja nostaa kosteutta, joka on enimmilläänkin kovin vähän (mittaus keväällä). Äänitaso kuvaa täysin koneellisen ilmastoinnin toimintaa.

Pääsiäisviikon tuloksista näkyy selvästi vuorokausivaihtelu sekä viikonloppu, jolloin huoneessa olevat koneet nostavat lämpötilaa tasaisesti ilmastoinnin ollessa suljettuna.

Pääsiäisviikon 2014 mittaukset toimistolla.
Pahimmillaan sisäilman kosteus voi laskea epäterveellisen alhaiseksi, kuten tässä kuvaajassa 23.4.2014:

Aivan liian kuiva sisäilma, kosteutta vain 17 %.
Kotikäytössä on mielenkiintoista seurata lämpötilan, kosteuden ja hiilidioksiditason muutoksia lämmityksen, ilmastoinnin ja ilmalämpöpumpun asetuksia säädettäessä.

Yllättävää on se, miten nopeasti ihmisen läsnäolo nostaa huoneen hiilidioksiditasoa, ja miten nopeasti se laskee ihmisen poistuessa. Pelkkää CO2-tietoa seuraamalla voi jälkikäteen päätellä, montako ihmistä huoneessa on ollut eri ajanhetkinä.

Jos ovi pidetään kiinni, muutokset ovat vielä rajumpia. Pienessä huoneessa lukema nousee muutamassa tunnissa tuhansiin ppm-arvoihin (mittarin maksimi 5000, suositus hyvälle ilmalle enintään 700 ppm).

Yöllä hiilidioksiditaso nousee nopeasti.
Ellei koneellista ilmanvaihtoa ole, riittävä hapensaanti kannattaa varmistaa terveellisten yöunien takaamiseksi.

Ja Netatmon äänimittari kertoo senkin, milloin lapset (tai joku muu) on tullut kotiin.

Netatmon voi ostaa esimerkiksi Tectorista tai Verkkokauppa.comista.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Torju ei-toivotut puhelut älypuhelimella

Häirikkösoittojen torjuntaan on olemassa useita eri tapoja. Mahdollisuudet vaihtelevat puhelimesta riippuen, joten kannattaa tutustua omaan laitteeseen.

Osana liittymää tulee mahdollisuus rajoittaa puheluita verkkotasolla. Tällöin voi estää lähtevät tai saapuvat puhelut kokonaan tai poistaa ulkomaanpuhelut käytöstä. Asetusten tekeminen vaatii PIN2-koodin. Yleensä halutaan torjua yksittäisiä numeroita, joten tarvitaan muita keinoja.

Joissakin Android-puhelimissa on mahdollisuus estää puheluita asetuksia säätämällä. Esimerkiksi Samsung Galaxy Alphassa on kohdassa Asetukset | Puhelu seuraavia vaihtoehtoja:

Puheluasetukset.
Puhelun hylkäys -kohdasta voi valita Automaattisen hylkäystilan, jonka jälkeen estetään listalla olevia numeroita soittamasta.

Automaattinen hylkäystila.
Yksittäisten numeroiden lisäksi voi estää puhelut, joiden numeronäyttö on estetty (Tuntematon).

Hylkäysasetukset.
Tuntemattomien numeroiden esto tehosi ainakin ennen puhelinmyyjiin. Nykyään piilotetuilla numeroilla on niin huono maine, että myyjät ovat luopuneet niistä ja vain häiriköt jääneet jäljelle.

LG G3-puhelimessa on vastaava toiminto Asetukset | Puheluasetukset | Hylätyt puhelut.

Estojen toiminta riippuu ohjelmasta. Joskus estetyt soitot menevät suoraan vastaajaan, toisissa ohjelmissa puhelin lyö kylmästi linjan kiinni. Kannattaa kokeilla itse, miten esto toimii, jotta sen vaikutus olisi halutunlainen. Häirikkösoittoja ei haluta vastaajaa tukkimaan.

Perustoiminnon lisäksi Samsungilla on joissakin puhelinmalleissa oma sovellus soittojen estoon. Estotila-sovellus löytyy Alpha-puhelimessa asetusvalikosta:

Samsungin Estotila-sovellus.
Sovelluksen asetuksista löytyvät estot ja ajastusmahdollisuus:

Estotilan voi ajastaa.
Puheluita voi rajoittaa niin, että vain osoitekirjassa olevat soitot pääsevät läpi. Tiukempi rajoitus sallii vain suosikit tai tietyn ryhmän soitot:

Sallittujen soittajien valintaikkuna.
Sovellus on ilmeisesti mallikohtainen, sillä uudesta S6-huippulaitteesta se kumma kyllä puuttuu.

Jos mallikohtaisten asetusten virittely tuntuu hankalalta, tarjolla on monia valmiita sovelluksia asian hoitamiseksi. Itse olen käyttänyt ilmaista Blacklist Plus -ohjelmaa, joka on monipuolinen ja selkeämpi kuin puhelinten omat viritykset.

Ohjelmalla voi estää soitot, tekstiviestit ja piilotetut numerot. Asetukset on koottu viimeiselle välilehdelle:

Helppokäyttöinen Blacklist Plus.
Estot voi ajoittaa esimerkiksi työ- tai yöaikaan. Puhelu estetään joko katkaisemalla linja (Hang up) tai antamalla puhelimen soida, mutta ilman ääntä (Mute).

Oletusarvona on mustalista, jolla olevat numerot torjutaan. Vaihtoehtona on käyttää valkoistalistaa, jonka numerot sallitaan. Rajoitus voi perustua myös osoitekirjaan. Yksittäiset numerot poimitaan kätevästi joko soittolokista (estetään juuri soittanutta häiriköimästä jatkossa), omista yhteystiedoista tai kirjoittamalla numero manuaalisesti. Keskimmäinen välilehti näyttää lokin estetyistä puheluista ja tekstiviesteistä.

Lumia-puhelimiin tuli valmis estotoiminto Amber-päivityksen mukana. Asetussivulla valinnat löytyvät kohdasta estoluettelo:

Lumian estoluettelo.
Estot koskevat niin puheluita kuin tekstiviestejäkin. Piilotetut numerot voi estää erikseen ja haluttaessa tapahtumaruutu kertoo estettyjen soittojen määrän:

Estojen asetukset.
Estolistalle mahtuu enintään tuhat numeroa -- sen pitäisi kyllä riittää. Sen sijaan tapa, jolla numerot lisätään listalle, on kömpelö. Numeroita ei voi ilmeisesti kirjoittaa suoraan, vaan ne pitää poimia historiatiedoista, ja sieltäkin kestää hetken ennen kuin oivaltaa painaa lokimerkintää riittävän pitkään:

Estojen lisäys vain historiasta.
Estojen toiminta näkyy suoraan aloitusnäytöllä:

Estot käytössä Lumiassa.
Lumiassa estolistan numerot torjutaan katkaisemalla linja.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kaiutintorni Anttilan poistomyynnistä 40 eurolla

Kaupan ahdinko on kansantalouden näkökulmasta ikävää luettavaa, mutta asiakkaalle hurjat alennukset ovat mannaa.

Tein Anttilan outlet-loppuunmyynnistä heräteostoksen: iCES IBT-3 tornikaiutin, jonka alkuperäinen hinta oli 99 euroa. Hinta on sama kuin laitteen korkeus sentteinä.

Hinta NetAnttilassa 99 euroa.
Poistomyynnissä hinnaksi tuli vain 40 euroa. Mutta mitä sillä saa? Ainakin eniten kaiuttimia eurolla -- niitä on tornissa peräti viisi kappaletta.

"Eniten kaiuttimia eurolla" -- tosin alempi reikä on kaukosäätimen vastaanotin.
Suunnittelija on matkinut kalliita laatukaiuttimia, mutta tällä hinnalla ei voi odottaa saavansa lelua kummempaa. Alas takaseinään lisätty bassorefleksiputki tuntuu suorastaan vitsiltä.

Torni huoneen nurkassa. Kuvassa Lontoo-versio.
Kyseessä on aktiivikaiutin, joten se tarvitsee verkkovirtaa mutta ei vahvistinta. Ääni tuodaan joko langattomasti Bluetoothilla tai mini-plugilla analogisesti. Airplay olisi hieno bonus, mutta sen lisenssi maksaisi luultavasti enemmän kuin koko hökötys. Itse ratkaisin asian käyttämällä Applen Airport-tukiasemaa ja sen analogista äänilähtöä.

Ohjauspaneeli on kaiuttimen päällä.
Voimakkuussäädin on valaistu tyylikkään siniseksi. Takaseinässä on myös usb-liitäntä virransyöttöä varten sekä paikat usb-tikkuja (jostain syystä max. 8 Gt) ja sd-muistikortteja varten. Kaiken huipuksi mukana tulee pieni, litteä kaukosäädin, jolla voi valita sisääntulon, vaihtaa biisejä ja ohjata FM-radiota.

Takana näkyvään uraan voi sijoittaa älypuhelimen tai 7 tuuman tabletin. Applen liitäntää ei kuitenkaan ole, joten ääni pitää siirtää langattomasti tai välijohdolla.

Entä se ääni? No mitä luulisit? Ääni on tukkoinen ja toistoalue kapea. Sähkötehoksi mainitaan 45 W, mutta kovemmilla voimakkuuksilla ääni säröytyy. Neljän ns. kaiuttimen rivistö tuntuu melkeinpä julmalta pilalta kuuntelijaa kohtaan. Lisäksi Bluetooth-asennossa kaiuttimesta kuuluu epämääräistä pörinää hiljaisissa kohdissa. Analogiatulosta häiriötä ei kuulunut. Parittaminen Android-älypuhelimeen sujui ongelmitta.

Tällä hinnalla ei voi saada hifiä eikä yksikanavainen toisto muutenkaan hellisi kultakorvia. Mutta keittiöön, lastenhuoneeseen tai makuuhuoneen nurkkaan torni kyllä kelpaa. Varsinkin kaukosäädin on kätevä ja se toimii napakasti.

Ihan kelpo ostos 40 eurolla, mutta satanen olisi ollut jo liikaa. Hifistit älkööt vaivautuko!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Plantronics BackBeat PRO monipuoliset kuulokkeet

Kuinka paljon toimintoja kuulokkeissa voi olla? Plantronicsin BackBeat PRO näyttää, että aika paljon. BackBeat toimii langattomasti (Bluetooth), vähentää taustaääniä (vastamelu), toimii handsfreenä ja sisältää tukun näppäriä oivalluksia.

Ai niin, äänikin on kohdallaan ja bassot soivat jämäkästi -- ehkä turhankin jämäkästi klassisen musiikin tarpeisiin.

Kuulokkeet ovat melko isot, jolloin ne peittävät koko korvan ja vaimentavat ulkopuoliset äänet. Varjopuolena on, että pitkäaikaisessa käytössä ne tuntuvat raskaalta ja kesäkuumalla korvat saattavat hikoilla. Julkisilla paikoilla kävellessä isokokoiset kuulokkeet ilman johtoa herättävät huvittuneisuutta vastaantulijoissa.

Kuulokkeet pöydällä.
Kaiuttimet kääntyvät 90 astetta, jolloin ne vievät vähemmän tilaa. Kun kuulokkeet irrotetaan korvilta, toisto siirtyy pauselle ja ääni loppuu. Akun luvataan kestävän 24 tuntia. Virran kytkemisen yhteydessä kuulokkeista kuuluva puheääni kertoo karkean varaustilan ("Battery high").

Virtakytkin ja äänenvoimakkuus sekä hands-freen vastauspainike.
Langaton bluetooth-yhteys toimii mainiosti musiikin kuuntelussa, sillä äänenvoimakkuutta voi säätää joko puhelimesta tai oikean kuulokkeen ympärillä olevasta renkaasta. Vasemman korvan vastaavat toiminnot ovat pause/play sekä renkaasta kääntämällä hyppy seuraavaan tai edelliseen kappaleeseen.

Kuulokkeisiin voi olla kytkettynä useita laitteita (läppäri, älypuhelin, televisio), jolloin laite muistaa paritukset ja kytketyy automaattisesti ensimmäiseen. Bluetoothin kantomatka on vähintäänkin riittävä: yläkerrassa olevan älypuhelimen musiikki kuului ongelmitta alakerrassa. Näköyhteyttä ei siis vaadita ja valmistaja lupaa jopa 100 metrin kantaman.

Lentokonekäyttöä varten kuulokkeissa on analoginen miniplugi-liitäntä. Vieressä on micro-usb akun latausta varten. Varaustilasta kertoo viisiportainen led-näyttö. Täyteen varaaminen vie noin kolme tuntia.

Jos puhelin soi kesken musiikin kuuntelun, toisto menee pauselle ja kuulokkeet toimivat tavallisena hands-free-laitteena.

Vielä yksi hauska toiminto on piilotettu toisen kuulokkeen alapintaan. Painike aktivoi mikrofonin, jolloin käyttäjä voi keskustella muiden ihmisten kanssa nostamatta luureja pois korvilta. Mikrofoni on niin herkkä, että äänet kuuluvat jopa todellista voimakkaampina.


Vasemman korvan puolella on seuraava/edellinen-painikkeet rengas sekä ANC-kytkin.
Virtakytkin on oikeassa kuulokkeessa, vasemmassa samalla paikalla on ANC-painike (Automatic Noise Cancelling). Rakenteensa vuoksi kuulokkeet vaimentavat taustaääniä jo muutenkin, mutta ANC-painike poistaa häiritsevän huminan ja jyrinän lähes kokonaan. Efekti on voimakkain lentokoneessa, mutta toimii hyvin myös junassa ja henkilöautossa. Vaimennus tehoaa jossain määrin myös ympäröiviin kaupunkiääniin ja poistaa suurimman osan omien askeleiden äänistä.

Analoginen miniplug-liitäntä ja usb-portti latausta varten.

BackBeatin sisäisen firmware-ohjelman voi päivittää valmistajan sivulta ladattavalla ohjelmalla. Omassa laitteessani softa oli versiota 19, jolloin päivitys nosti sen tasolle 22. Päivitysohjelmalla hallitaan myös kuulokkeiden asetuksia (heh!), kuten kieltä ja virransäästöä. Kielivalikoimassa on ruotsi, norja ja tanska, mutta ei suomea.

Kuulokkeiden softan voi päivittää.
Toimintoja on paljon, mutta ne on järjestetty loogisesti. Se onkin tärkeää, sillä toimintoja pitää hallita sormituntumalla painikkeita näkemättä.

BackBeatin hinta on runsaat 300 euroa.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Vapaaehtoista urkintaa puolisoiden kesken

Pettämisestä kiinni jäänyt Mirka sai palautettua kumppaninsa luottamuksen mobiilisovelluksen avulla. Se raportoi jatkuvasti hänen liikkeistään ja viestinnästään.

Digitodayn uutinen herätti somessa keskustelua. Eikö luottamus kuulu olennaisena osana parisuhteeseen? Mikä se sellainen suhde on, jota pitää jatkuvasti vakoilla?

Jätän parisuhdeongelmat muille, mutta vapaaehtoiset vakoiluohjelmat herättävät mielenkiintoa. Mitä ne ovat ja miten ne toimivat?

Yksi ohjelmista on Androidin Couple Tracker. Sen ominaisuudet eivät täysin vastaa Digitodayn kuvaamaa tapausta, joten Mirkan käyttämä ohjelma on luultavasti ollut jokin muu. Mutta tämäkin kertoo, miten seurantasovellukset toimivat.

Asennuksen yhteydessä Couple Tracker pyytää selkeästi luvan henkilökohtaisten tietojen käyttöön.

"License to spy".
Kun sovellus on asennettu molempien puhelimiin, ne linkitetään yhteen ID-numeron perusteella.

Yhdistäminen ID:n perusteella.
Sovellus näyttää havainnollisesti, miten kumppani käyttää puhelintaan:

Yhteenveto kumppanin puhelinkäytöstä.
Alareunassa näkyvä Facebook-ikkuna on pelkkä mainos. Facebook-viestinnän seuraaminen vaatii FB:hen asennettavan sovelluksen, koska ulkopuolinen ohjelma ei muutoin pääse käsiksi toisen sovelluksen sisällä tapahtuvaan viestintään.

Karttanäyttö esittää molempien sijainnit jopa talon tarkkuudella.

Sijainti toimii talon tarkkuudella.
Ilmaisversio näyttää vain 30 merkkiä lähetetyistä tekstiviesteistä, kuusi viimeistä puhelutietoa, kolme tekstiviestiä ja 10 tallennettua sijaintia päivässä (puolen tunnin välein). Maksullisessa Pro-versiossa näitä rajoituksia ei ole. Ohjelma tyrkyttää aktiivisesti Pro-palvelua ja neljän euron hinta on vähintäänkin kohtuullinen.

Pro-version hinta on neljä euroa.
Oleellista on, että Couple Tracker toimii aina kaksisuuntaisesti. Molemmat näkevät toistensa tiedot, eikä ohjelmaa voi käyttää kumppanin yksipuoliseen valvontaan.

Käyttöönotto vaatii pääsyä puhelimelle, joten ohjelman voi asentaa myös salaa. Sitten pitää vain toivoa, ettei kumppani huomaa ylimääräistä kuvaketta puhelimensa ohjelmavalikossa. Mutta jos niin käy, hän pystyy vakoilemaan takaisin. Tämän riskin luulisi pelottavan uteliasta kumppania niin, ettei salavalvonnan riskiä kannata ottaa -- lisäksi se olisi laitonta.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Hullujen päivien satoa: 4k-monitori Samsung U28D590D

Tein Stockmannin Hulluilta päiviltä toisenkin heräteostoksen: Samsungin 28-tuumainen 4K-näyttö (tyyppinumero U28D590D) lähti kainaloon 399 euron hinnalla. Ei paha, sillä vajaat vuosi sitten näyttöä myytiin 650 eurolla.

Koolla on väliä, ainakin näytöissä. Mitä isompi työtila, sitä enemmän ruudulle mahtuu ikkunoita. Ja mitä enemmän ikkunoita, sitä tehokkaampi työskentely. Todella iso näyttö nopeuttaa työskentelyä enemmän kuin tehokkaampi prosessori. Näin ainakin toimistokäytössä, pelaaminen ja kuvankäsittely voivat olla eri asia.

4K-näytön ostaminen on melkoista etunojaa, sillä vain uusimpien ja kalleimpien näytönohjainten muisti riittää koko tarkkuuden hyödyntämiseen. Ja vaikka koko tarkkuuden saisikin käyttöön, Windows ei välttämättä pysy perässä. Varsinkin Windows 7:ssa ikkunoiden elementit saattavat näkyä epäkäytännöllisen pieninä, eikä edes fonttiasetuksen suurentaminen auta. Windows 8 on tässä suhteessa parempi.

Viime syksyn 4K-näyttöjen vertailussa MPC-lehti kehui näytön kuvaa hyväksi. Kuva vaatii säätämistä, mutta näytön takapuolelle sijoitetun joystickin ansiosta perussäädöt on helppo tehdä. Erikoisuutena on joukko katselukulman mukaan nimettyjä tiloja (Samsung Magic Angle), joiden hyöty on kyseenalainen. Kokeilujen jälkeen laitoin asetuksen arvoon OFF.

Halvalla kun ostaa niin tietää, että jostain on säästetty. Analogisia liitäntöjä ei ole lainkaan, ei liioin usb-portteja tai edes kaiuttimia. Takana on kaksi hdmi-tuloa ja Displayport, joista jälkimmäinen onkin ainoa järkevä valinta 4K-tilan käyttöön. Halvasta paneelista johtuen kuvaa on parasta katsoa suoraan edestä, mutta toimisto-ohjelmilla sillä ei ole merkitystä.

Toinen rajoitus liittyy ergonomiaan. Näytön fyysiset säätömahdollisuudet ovat olemattomat. Aluksi näytti siltä, että näyttö istuu siron jalustan päällä kiinteästi, mutta on siinä sentään pieni kallistusvara, joka omalla työpöydällä riitti juuri sopivasti kääntämään kuvapinnan kohtisuoraan.

Siro jalusta näyttää kauniilta, mutta kun kokeilin näyttö toisella työpöydällä, paljastui sen heikko puoli: näytöllä on taipumus heilumiseen, mikäli työpöydän pinta värähtelee esimerkiksi näppäimistön vuoksi. Kun näppäimistö on erikseen säädettävän kirjoitustason päällä ongelmaa ei ole.

Aluksi näyttö pysyi pimeänä. Vasta kun keksin valita DisplayPort Ver-asetukselle arvon 1.1 (oletuksena oli 1.2), näyttö heräsi eloon.

Sopivaa näytönohjainta odottaessa käytän monitoria 2560x1440 pikselin tilassa. Isolle 28 tuuman pinnalle levitettynä se antaa mahtavan työtilan (tehtäväpalkki rajattu pois):

2560x1440 pikselin tila käytössä
Ei hullumpaa, vaikkei aitoa 4K:ta olekaan! Kyllä tällä hommat sujuvat. Eroa aiempaan 24-tuumaiseen korostaa vielä katseluetäisyys: uusi näyttö piti tuoda aiempaa lähemmäksi, jolloin se täyttää näkökentästä suhteellisesti suuremman osan kuin neljä lisätuumaa antaisi olettaa.

Ja mikä parasta, vanhan 24-tuumaisen 1920x1080-näytön voi hyödyntää uuden rinnalla:

Apunäyttönä 24 tuumaa.
Tässä konfiguraatiossa on päänäytöllä 3,7 ja apunäytöllä 2,1 miljoonaa pikseliä eli yhteensä 5 760 000 pikseliä. Alkaa olla työpöytää vaikka muille jakaa.