Outo GPS-reitti aamulenkillä ja GNSS View -ohjelma

Teen normaalisti aamulenkin, jonka Runkeeper-ohjelma tunnollisesti tallentaa. 

Tavanomainen reittiviiva

Maanantaina 15.6.2020 Runkeeperin lenkki näytti kaksinkertaista pituutta ja reitissä oli ihmeellisiä pykäliä:

Reittiviiva 15.6.2020

En ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa, enkä osaa nytkään selittää, mistä oli kyse. Säännöllinen poikkeama aina samaan suuntaan viittaa jonkinlaiseen häirintään. Kyse voi olla myös iPhonen tai sovelluksen sekoilusta.

Seuraavana aamuna lenkki näytti taas normaalilta, samoin sitä seuraavina aamuina, joten mikä häiriön sitten aiheuttikin se tuntuu poistuneen. 

Häiriö sai kuitenkin etsimään navigointisatelliittien näyttöohjelmaa. Androidille niitä on useitakin. iPhonelle löytyi yksi hauska: GNSS View.

GNSS View aloitusnäyttö

Ohjelma näyttää taivaalla olevat eri paikannussatelliitit (GPS, Galileo, Glonassa, Baidu, japanilaisten QZS) -- ja niitä on paljon:

Taivas on täynnä satelliitteja

Hauskin on kuitenkin AR-näyttötila, jossa satelliitit voi "nähdä" suoraan kameran läpi:

Satelliitit taivaalla.

Kun pyörittelee kameran näyttöä eri suuntiin huomaa, miten valtaosa satelliiteista on lähellä eteläistä horisonttia. Pohjoisen taivaalla niitä on paljon vähemmän, mikä heikentää paikannustarkkuutta. 

Ohjelmasta on muuten hankala sanoa mitään, sillä ohjeteksti tulee nettisivulta ja se on vain japaniksi.

Jos paikannus vielä jatkossa sekoilee, ehkä tämä ohjelma paljastaa lisätietoja. 

Live Transcribe muuntaa sanelun lennossa tekstiksi

Googlen Live Transcribe on näppärä ohjelma, joka muuntaa sanelun lennossa tekstiksi. Se tukee yli 70 kieltä, myös suomea. Ohjelma on tarkoitettu heikosta kuulosta kärsiville, koska sen avulla pystyy seuraamaan ihmisten keskustelua. Mutta se sopii paljon muuhunkin.

Parasta ohjelmassa on sen käytön helppous. Ei tarvitse kuin käynnistää, ja ohjelma on valmis. Sanelua ei tarvitse sammuttaa eikä käynnistää, se tekee kaiken automaattisesti. Ohjelma tunnistaa myös mikrofoniin käyvän tuulen sekä yskän.

Valmiina kuunteluun.

Kun puhe alkaa, ohjelma muuttaa sen tekstiksi automaattisesti:

Sanelua Hesarin uutisesta.

Teksti säilyy ohjelmassa kolme vuorokautta. Sitä ei tarvitse erikseen tallentaa, mutta kiinnostavat kohdat voi kopioida leikepöydän kautta toiseen sovellukseen.

Oletusarvona on valkoinen teksti mustalla pohjalla, mutta sen voi kääntää. Fonttikokoa voi säätää, kuvassa on pienin (!) vaihtoehto. Koska ohjelma on tarkoitettu apuvälineeksi, tekstin on oltava riittävän isoa.

Kieliä voi valita kaksi, jolloin se litteroi esimerkiksi suomea ja englantia sekaisin (tai ruotsia). Oletusarvona on vain yksi kieli, suomi.

Testasin ohjelmaa toistamalla hallituksen tiedotustilaisuudesta Sanna Marinin ja Ohisalon puhetta. Molemmat puhuvat selkeästi ja sanojen välillä on jopa epäluonnollisen pitkiä välejä. Tulokset olivat sekä hämmästyttävän hyviä että yllättävän huonoja.

Ministeri puhuu, ohjelma tekstittää.

Tekstimuunnos on mielenkiintoinen, sillä teksti "elää" taaksepäin, kun tulkki analysoi asiayhteyttä ja käy vaihtamassa vanhoja sanoja uusiin.

Ministerien puhe tallentui ymmärrettävästi, mutta lauseiden ja sanojen vaihtokohdat ovat yhä ongelmallisia.

Tekoäly ei oikeasti ole älyä. Ilmeisesti Google yrittää koko ajan löytää jo aiemmin käännetyistä teksteistä sopivia vastineita, mikä tuottaa yllätyksiä. Yksi sellainen näkyy kuvassa:

"Oliko se sitten tämä?"

Jostain ohjelma keksii lisätä väliin "Oliko se sitten tämä?" -kysymyksen, vaikka mitään sen kaltaistakaan ei esiintynyt puheessa.

Paikoin tekstitys menee täysin oikein. Esimerkiksi peruspalveluministeri Kiuru kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, ei lintulajina.

Ministeri Kiuru isolla K:lla.

Toisaalta iso alkukirjain tulee myös väärään kohtaan:

"Ei siis Anna eduskunnalle"

Tässä tilanteessa anna ei ole naisen nimi vaan verbi.

Yksi ongelma on siinä, että valmistellussakin puheessa ihmiset takeltevat ja sotkevat sanoja, haastatteluista puhumattakaan. Korva osaa ohittaa ne ja korjata virheet ilman, että kiinnitämme edes huomiota koko asiaan, mutta ohjelma ottaa kaiken kirjaimellisesti ja tulkinta menee helposti sekaisin.

Kaiken kaikkiaan Live Transcribe on näppärä apu esimerkiksi omia saneluita varten. Siitä on apua myös kun halutaan esimerkiksi tekstiä kirjan sivulta sähköiseen muotoon: luetaan teksti ääneen ja korjataan ne muutamat virheet, joita tunnistus tekee. Useimmille nopeampi ja helpompi tapa kuin koko tekstin kirjoittaminen näppäimistöltä, jos skanneria ja OCR-ohjelmaa ei ole saatavilla.

Live Transcribe toimii vain Androidissa. iPhone-versiota ei ole. Ehkä jokin toinen sovellus täyttäisi tarpeen? Samsungilla ja muilla puhelinvalmistajilla on omia saneluohjelmia, mutta ne eivät yleensä tue suomen kieltä.

Fonecta Caller ei toimi iPhonessa

Fonecta Caller on näppärä ohjelma, sillä se näyttää usein soittajan nimen, vaikka puhelu tulisi vieraasta numerosta. Siis näin:

Fonecta Caller näyttää vieraan soittajan nimen.

Yrityksen liittymistä soitettaessa näkyy usein sekä yrityksen että henkilön nimi, mainio apuväline niille, joilla on huono nimimuisti tai jos soittajan esittäytyminen käy liian nopasti.

Androidille ohjelman voi ladata täältä. Käyttö vaatii rekisteröitymisen palvelun käyttäjäksi ja tavan mukaan ohjelma kyselee oikeuksia osoitekirjaan, joten tietosuojastaan huolestuneen kannattaa olla tarkkana tai jättää sovellus asentamatta. Omasta mielestäni hyöty ylittää riskit.

Vaihdoin pitkästä aikaa ykköspuhelimeksi uusimman iPhonen (Pro 256 Gt) ja yllätyin, ettei ohjelma toiminutkaan siinä. Lataussivulla App Storessa ohjelma on saanut arvosanan 1,7, mikä kertoo suuresta tyytymättömyydestä. Moni muukin on pettynyt ohjelmaan.

Ohjelman yleisellä kotisivulla sanotaan "Kun tuntematon numero soittaa, katso Fonecta Callerista kenen numero on kyseessä. Android-puhelimilla jopa näet soittajan tiedot etukäteen, ennen kuin vastaat puheluun."

Hämäävästi soittajan tunnistusta kehutaan myös ohjelman alkusivulla, vaikka toisessa lauseessa se rajoitetaan Android- ja Windows Phone-malleihin. Miksi iOS-versio mainitsee tunnistuksen?

Fonecta Caller alkunäyttö mainitsee tunnistuksen.

Näistä voi päätellä, ettei tärkein ominaisuus toimi iPhonessa, mutta asiasta vallitsee silti epätietoisuutta. Nettikommenteissa osa käyttäjistä kertoo ohjelman toimivan, kunhan antaa sille pääsyn soittotietoihin iOS:n asetuksissa:

iPhonessa Fonecta Caller vaatii tunnistusluvan

Mutta tämäkään ei saa ohjelmaa toimimaan kuten Androidissa, sillä tietoturvasyistä iOS estää sovellusta saamasta tietoa saapuvasta puhelusta. iOS antaa mahdollisuuden vain listaan, joka ladataan etukäteen sovelluksen muistiin, ja josta saapuvan puhelun soittajatieto poimitaan. Ilmeisesti tämä saa osan käyttäjistä uskomaan, että Fonecta Caller toimii iPhonessa, mutta se vesittää ohjelman hyödyllisimmän ominaisuuden, joka on ventovieraiden numeroiden tunnistus.

Parempi kuin ei mitään: iOS-haku jälkikäteen

Puhelun jälkeen numeron voi kopioida leikepöydälle, ja kun vaihtaa Fonecta Calleriin, ohjelma tunnistaa, että leikepöydällä on puhelinnumero ja kysyy automaattisesti, halutaanko hakea sen tiedot. Parempi kuin ei mitään, mutta varsinainen juju olisi tietää soittaja ennen vastaamista. Tällaisena Callerista on iloa vain vastaamatta jääneiden soittajien tunnistamiseen.

Tietoturvaan vetoamalla voi estää ja kieltää mitä tahansa. Vaikka iPhone on tietoturvamielessä rajoitettu, se ei ole estänyt vakoiluohjelmien tekemistä. Niiden uhreiksi ovat joutuneet niin yritysjohtajat kuin poliittisen vainon kohteetkin.

Onko perusteltua kieltää sovellusta tunnistamasta soittavaa numeroa? Vaikea sanoa. Voisi kuvitella, että jokin urkintaohjelma voisi salaa seurata saapuneita ja soitettuja numeroita, ja raportoida ne eteenpäin. Totta, tässä olisi riskinsä, mutta jos luvan voisi itse antaa vain luotetuille ohjelmille, olisiko hyöty kuitenkin suurempi?

Edes Android-puhelimissa asia ei ole yksinkertainen, sillä Fonecta Caller ei toimi kunnolla kaikissa puhelimissa. Androidissa oikeuksia on kiristetty jälkikäteen niin, että esimerkiksi toimivaa puheluiden nauhoitusohjelmaa alkaa olla vaikea löytää. Se on harmi. Käyttäjän pitäisi itse voida valita, haluaako ottaa pienen riskin. 

Tarkista mobiilisovellusten tilankulutus

Yhden Android-puhelimeni tila alkoi käydä vähiin. Sovellukset antoivat ilmoituksia, joita harvoin enää nykyään näkee: tallennustila lopussa, toimintoa ei voi suorittaa.

Samsungissa on oma avustin (Asetukset > Laitteen ylläpito), jolla voi vapauttaa tilaa ja sulkea turhia prosesseja. Se auttoi vain vähän. Tilaa oli edelleen oudon vähän. Mutta mihin se oli kulunut?

Asetukset > Sovellukset näyttää kaikki asennetut sovellukset aakkosjärjestyksessä. Listan voi kääntää myös kokojärjestykseen (ylänurkasta kolme pistettä > Lajittele koon mukaan), jolloin rohmut selviävät.

Sovellukset koon mukaan.

Listassa on monia yllätyksiä. Facebook (poistettu käytöstä) vie "vain" 213 megatavua, saman verran kuin joskus yhtä lentoa varten asennettu United Airlinesin mobiilisovellus. Jälkimmäisen voisi huoletta poistaa.

Google Play -palvelujen koko 624 megatavua tuntuu yllättävän suurelta. Navigonin vajaa gigatavu on helppo ymmärtää, mutta TripAdvisorin 15,87 gigatavua on täysi ylläri. Mitä ihmettä ohjelma on kaapannut itselleen, kun se on näin lihonut? Ilmeisesti jotain karttoja offline-käyttöön, mutta silti määrä tuntuu hurjalta, kun olen käyttänyt ohjelmaa vain muutaman kerran ulkomailla.

Siivous on onneksi helppoa. Ohjelmaa ei tarvitse poistaa kokonaan. Pelkkä datan tyhjentäminen (Poista tiedot) riittää.

Näin laihtuu TripAdvisor.

Toisessakin Android-puhelimessa oli yllätys: Hesarin sovellus kulutti lähes gigatavun.

Heari 0,93 gigatavua.

Ei mitään käsitystä, mihin Hesari oli tarvinnut 389 megatavua välimuistia ja 450 megatavua datatilaa. Olin ladannut vain kaksi artikkelia ja sovelluksen omista asetukista päätellen näköislehden automaattinen lataus oli pois käytöstä.

Lehtien lataus pois päältä.

Valitsin varmuuden vuoksi Poista ladatut lehdet ja tyhjensin sen jälkeen sovelluksen muistitilan, ja näin Hesarikin oli laihdutettu:

Uusi koko 161 megatavua.

Näistä esimerkeistä päätellen Androidin automatiikkaan tai puhelimen omiin siivouskomentoihin ei kannata luottaa, vaan tilasyöpöt sovellukset pitää etsiä käsityönä ja tyhjentää tarvittaessa itse.

iPhonessa näytti olevan myös turhia jättikokoisia sovelluksia (kuka käyttää GarageBandia iPhonessa?):

GarageBand hukkaa 1,57 gigatavua, hui!

Puhelimessa on kuitenkin mahdollisuus siirtää tilasyöppöjä sovelluksia automaattisesti pilveen. Toiminto onkin tarpeen, sillä iPhoneja on myyty täysin naurettavilla muistimäärillä.

Siirrä sivuun (ts. pilveen).

Kannattaa siis tarkistaa sovellusten tilankäyttö myös iPhone-puhelimissa.

Puhelimeni-sovellus yhdistää Androidin ja Windows 10 -koneen

Microsoftin Puhelimeni-mobiilisovellus (Your Phone Companion, YPC) yhdistää näppärästi Android-puhelimen ja pöytäkoneen tai läppärin.

Sovelluksen avulla puhelinta voi hallita Windowsin työpöydältä, esimerkiksi lukemalla ja lähettämällä tekstiviestejä, katsomalla puhelimen ilmoituksia sekä siirtämällä valokuvia puhelimesta tietokoneeseen. Mainio ominaisuus esimerkiksi tylsässä palaverissa, sillä tekstiviestejä voi hoitaa huomaamattomasti läppäriä naputellen.

Puhelimeni-sovellus löytyy Googlen Play-kaupasta ja se vaatii vähintään Android 7 -version (Nougat) toimiakseen. Windows 10 pitää olla vähintään April 2018 -tasoa.

Your Phone Companion

Vaikka teksti on englanniksi, sovellus toimii suomenkielisenä. Asennus on yksinkertaista. Ensin pitää kirjautua sovelluksen kautta omalle Microsoft-tilille, minkä jälkeen asennus jatkuu lupien kysymisellä:

Lupa tekstiviesteihin vaaditaan.

Asennus varoittaa, että koko ajan taustalla toimiva mobiilisovellus voi lyhentää akun kestoa. Ei voi mitään, kaikessa hauskassa on varjopuolensa. Lopuksi asennus neuvoo lataamaan Puhelin-nimisen sovelluksen Windows 10:een ja näyttää tarvittaessa ohjeet, miten se tehdään.

Jatko tapahtuu Windows 10 -koneessa.

Mobiilisovelluksen asetuksista voi ottaa käyttöön mobiilidatan käytön, ilmeisesti oletuksena bitti liikkuu vain wifi-verkossa tiedonsiirtomaksujen välttämiseksi.

Suomalainen voi ottaa käyttöön synkronoinnin mobiilidatan kautta.

Oletuksena Windows-sovellus hallitsee kuvia ja tekstiviestejä (myös MMS-multimedia), mutta toimintaa voi laajentaa Android-puhelimen ilmoituksiin:

Ilmoitusten näkyminen vaatii lisää oikeuksia.

Windows-ohjelma neuvoo, mistä oikeudet annetaan, ja reagoi niihin heti saatuaan luvan puhelimelta.

Android-puhelimen ilmoitukset Windowsin työpöydällä.

Kuvien kopiointi puhelimesta käy helposti, mutta jostain syystä kyseessä on aina kopiointi -- kuvia ei voi siirtää, joten alkuperäiset on käytävä poistamassa manuaalisesti puhelimesta.

Puhelimen kuvat voi kopioida leikepöydälle tai tallentaa tiedostoiksi.

Kopiointi leikepöydälle on näppärä vaihtoehto, koska silloin kuva on helppo siirtää toiseen sovellukseen (esim. Powerpoint). Jaa-vaihtoehto näyttäisi toimivan vain Windows Storesta ladattujen ohjelmien kanssa, joten esimerkiksi sosiaaliseen mediaan jakaminen vaatii Twitter-sovelluksen asentamisen ja sähköpostiksi käy vain Windows 10:n oma, alkeellinen sellainen.

Jossain demossa vilahti myös näytön jakaminen suoraan puhelimesta. Se olisi mainio lisä, koska silloin voisi käyttää oikealla näppäimistöllä ja hiirellä esimerkiksi Whatsappia Windows-työpöydältä. Käyttö on nytkin mahdollista erillisten apuohjelmien avulla (kuten AirDroid). Kiinnostavaa nähdä, miten ohjelma vielä kehittyy.

Tietoturvamielessä tähän liittyy pieni kielteinen näkökulma: monivaiheinen tunnistus varmentaa kirjautumisen matkapuhelimeen lähetettävällä tekstiviestillä. Sovelluksen kautta koodi näkyy myös tietokoneelle, mikä vesittää osan 2FA:n tuomasta hyödystä.

Uutisen mukaan jatkossa Windows-koneella voi myös soittaa puheluita ja vastata niihin. Vastaava ominaisuus toimii myös Macin ja iPhonen välillä.

Lisäys 5.12.2019: Samsung S7 -puhelin (ei virallisesti tuettujen listalla) hidastui jostain syystä lähes käyttökelvottomaksi. Ihmettelin pitkään syytä. Lopulta poistin tämän ohjelman ja hidastelu hävisi. 

Toimiiko älypuhelimesi myös Glonass ja Galileo paikannuksella?

Venäjän GPS-häirintä Naton sotaharjoituksen aikaan herätti paljon julkista keskustelua pari viikkoa sitten. Julkisuuteen ei ole kerrottu, oliko häirintä yksinkertaista signaalin peittämistä (jamming) vai kehittyneempää signaalin väärentämistä (spoofing).

Peittäminen on hyvin yksinkertaista: GPS-satelliiteista tuleva signaali on äärimmäisen heikko, joten mikä tahansa samalla taajuudella lähetetty voimakkaampi signaali riittää tukkimaan sen. GPS-vastaanotto katoaa eikä laite tiedä sijaintiaan. Yksinkertaisen häirintälaitteen voi tilata Kiinasta muutamalla kympillä, niiden käyttö on toki laitonta.

Signaalin väärentäminen on paljon monimutkaisempaa, koska silloin vihollisen pitää teeskennellä olevansa joukko GPS-satelliitteja, ja lähettää oikealla taajuudella hieman väärää signaalia. Koska GPS-paikannus perustuu äärimmäisten pienten aikaerojen mittaamiseen, signaalin väärentäminen ei ole helppoa. Koska kohde ei huomaa paikannustiedon virhettä, se voi päätyä vihollisen haluamaan paikkaan. James Bond Tomorrow never dies -elokuva antoi tästä havainto-opetusta. Todellisuudessa valelähetin on varmasti aivan erinäköinen kuin elokuvan pitkä tanko, jossa vaihtuivat nopeasti isot punaiset numerot.

Paikannustaajuudet ovat yli gigahertsin alueella, joten ne eivät juurikaan heijastu vaan vaativat näköyhteyden. Ilmassa lentävää konetta voidaan häiritä maa-asemalta (maapallon kaarevuus huomioiden), mutta maakohteiden häirintä vaatisi lähettimen sijoittamista joko erittäin lähelle tai sitten ilma-alukseen. GPS:n siviilisignaalit toimivat 1,575 sekä 1,176 GHz taajuuksilla. Salattu sotilassignaali käyttää 1,228 GHz taajuutta.

Amerikkalaisilla on GPS:n suhteen etulyöntiasema, koska he ovat järjestelmän kehittäjiä. He voivat sulkea signaalin kokonaan tai alueellisesti. Venäjän on turvauduttava häirintään.

Venäjällä on oma Glonass-järjestelmänsä, jonka toiminta muistuttaa GPS:ää. Taajuudet ovat 1,602 GHz ja 1,246 GHz, missä jälkimmäinen taajuus vaihtelee hieman satelliitin numeron mukaan.

Älypuhelimet ovat jo vuosia käyttäneet paikannuspiiriä, joka kuuntelee sekä GPS- että Glonass-satelliitteja. Näin paikannuksesta saadaan tarkempi. Lisäksi kiinalaisilla on vielä omansa, Compass (Beidou) ja Japanilla GPS:ää täydentävä QZSS.

Uusimmissa puhelimissa on mukana myös eurooppalainen Galileo, vaikka sen uskotaan tulevan täysin valmiiksi vasta vuonna 2020 (alkuperäinen aikataulu oli 2008). Kolme rinnakkaista paikannustekniikkaa pitäisi taata luotettava ja tarkka sijainti kaikissa olosuhteissa. Sitäkään ei ole kerrottu julkisuuteen, miten paljon GPS:n häirintä on oikeasti vaikuttanut, koska oletettavasti lentokoneetkaan eivät ole pelkän GPS:n varassa.

Oman puhelimen tilanteen voi selvittää GPSTest -ohjelmalla. On aina riski ladata Google Play -kaupasta sekalaisia apuohjelmia, joten kannattaa varmistaa, että kyse on varmasti oikeasta tämän nimisestä ohjelmasta (kuvakkeessa kaksi sinistä kolmiota, tekijä barbeauDev). Siis tämä.

Uudet puhelimet, kuten Samsung S9, löytävät taivaalta peräti viiden eri järjestelmän satelliitteja:

Puhelin "näkee" viisi eri paikannusjärjestelmää.

Kiinasta ja Japanista näkyy vain yksi satelliitti, mutta GPS, Glonass ja Galileo näkyvät usean satelliitin voimin. Vaikka yhden signaalia väärennettäisiin, muut toimivat. Sen sijaan signaalin peittäminen voisi helposti pimentää koko taivaan, sillä kokonaisen taajuusalueen tukkiminen on helppoa.

GPSTest näyttää myös satelliittien sijainnin taivaalla.

Tungosta taivaalla.

Teknisten tietojen lisäksi ohjelma näyttää maantieteellisen kartan sekä mahdollistaa sijainnin jakamisen.

Satelliittipaikannuksen heikkoutena on ollut korkeustiedon epätarkkuus. Olisi kiinnostava testata, onko usean eri järjestelmän rinnakkaisuus tuonut parannusta tähän ongelmaan.

Foobot ilmanlaatumittari

Ostin vuosi sitten hyvinvointimessujen innoittamana Foobot-ilmanlaatumittarin. Suomessa puhutaan paljon huonon sisäilman vaikutuksista, Yhdysvalloissa tilanne on vielä paljon pahempi. Siitepöly, kotien kosteus- ja homeongelmat sekä suurkaupunkien saasteet saavat monet huolestumaan hengitysilman laadusta. Siksi tarjolla on useitakin erilaisia laatumittareita.

Valmistajista Foobot on yksi tunnetuimmista ja ilmeisesti ainoa, jota myydään näkyvästi myös Suomessa. Biohakkerin verkkokaupassa sitä myydään 198 euron hinnalla. Osoite https://biohakkerikauppa.com/products/foobot-coming-soon-preorder-now antaa ymmärtää, että kyseessä olisi uusi tai tuleva laite, mutta näin ei ole.

Foobot yhdistetään kodin wifi-verkkoon ja sitten alkaa odottelu. Kestää useita vuorokausia ennen kuin laite on kalibroinut itsensä ja alkaa antaa mittaustuloksia älypuhelimen sovellukseen. Nopea vilkaisu kertoo oleellisen tiedon: jos laite hehkuu oranssina, ilmassa on pahasti vikaa. Sininen valo kertoo hyvästä ilmanlaadusta. Yöllä valo sammuu automaattisesti.

Sininen valo kertoo ilmanlaadun olevan hyvä.

Foobot mittaa ilman kosteutta, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), pienhiukkasia (PM2.5 eli alle 2,5 mikrometrin kokoisia) sekä lämpöä ja CO2-pitoisuutta. Hiilidioksidiarvo on jostain syystä pelkästään laskennallinen ja poikkesi suuresti Netatmon antamasta aidosta lukemasta. CO2-lukema on siis korkeintaan viitteellinen.

Sovelluksesta tiedot näkyvät yhdellä vilkaisulla:

Foobot aloitusnäyttö.

Toimistolla ilmanlaatu on "great", kosteusprosentti voisi tosin olla suurempikin. Alhaalta liu'uttamalla saa esiin graafisen näytön eri suureista ajan funktiona:

PM2.5-arvo tunnin välein.

Aikaisen töihintulon aiheuttama piikki klo 7 kohdalla erottuu selvästi. Sen jälkeen ilmastointi on taas tehnyt tehtävänsä.

VOC-arvo.

Orgaanisten yhdisteiden määrä on pysynyt yön ajan täysin vakiona ja vaihdellut aamupäivän kuluessa vain hieman. Hälytysrajan ohjelma asettaa oletusarvona 300 ppb:n kohdalle.

Laskennallinen CO2-arvo.

Kun skaalaksi valitaan päivät, nähdään (laskennallinen) CO2-arvo. Hälytysraja 1300 ppm on varsin korkea, toimisto-oloissa työteho laskee jo alemmillakin pitoisuuksilla. Puuttuvat palkit 9-11.11. väliseltä ajalta kertovat nettiyhteyden katkosta.

Viime viikolla Foobotiin tuli myös web-käyttöliittymä. Se on vielä hieman kömpelö ja rajoittaa export-toiminnon enintään 41 vuorokauteen, mutta tekee graafeista havainnollisempia. Toiminto on ilmeisen keskeneräinen, koska en saanut sitä piirtämään haluttua aikaväliä.

Mittaukset web-käyttöliittymällä katsottuna.

Foobot lähettää sähköpostiin kahdesti kuukaudessa raportin, joka on tylsää luettavaa.

Raportti listaa hyvän ja huonon ilmanlaadun osuuden.

Suomessa kotien ilma on yleensä hyvälaatuista. Siivoaminen tai ruuanlaitto saa Foobotin värin vaihtumaan hetkeksi oranssiksi ja toimet näkyvät myös tilastossa.

Henkilölle, joka on huolissaan sisäilman laadusta, Foobotin antama mielenrauha (tai varoitus) voi olla hyvinkin 198 euron arvoista.

iPhonen mittausohjelma

IOS 12 toi iPhoneen vihdoin jotain todella uutta: kameran kautta toimivan mittanauhan. Käyttö on yksinkertaista: kameralla näytetään alkupiste, josta mittanauhaa vedetään haluttuun loppupisteeseen. Pituus näkyy koko ajan puhelimen näytöllä. Siis näin:

Laatan leveysmittaus.

Toimiessaan ohjelma on kerrassaan mainio! Kun mittaus on tehty, jana ja lukema pysyvät oikeassa kohdassa vaikka puhelinta siirtää tai kääntää.

Mittausohjelmassa on muutama hauska jippo. Ensinnäkin alku- ja loppupisteitä voi siirtää sormella, jolloin näyttö zoomautuu automaattisesti tarkempaa sijoittelua varten. Toinen jippo liittyy pinta-alaan, jonka ohjelmalla voi mitata määrittelemällä alueen korkeuden ja leveyden. Kolmas hauskuus on kamerapainike, jolla mittaustuloksen saa helposti talteen kuvatiedostona.

Mittauksesta ei ole paljon iloa, mikäli tulos on epätarkka. Ohjelman antama tulos oli kuitenkin yllättävän tarkka, kokeilujen perusteella alle sentin.

51 cm täsmää hyvin mittanauhan antamaan tulokseen.

Alle sentin tarkkuus riittää moneen käyttöön, mutta ei läheskään kaikkeen. Kunnon rullamittaa tällä ei korvata, mutta joissakin tilanteissa sentin tarkkuus on riittävä.

101 cm pituus on täysin oikea.

Mittaohjelma käyttää IOS:n AR-laajennuksia, jotka toimivat iPhone SE:ssä miten kuten. Oletan, että uudemmissa malleissa toiminta on luotettavampaa ja parempaa.

iPhone SE:ssä toiminta on niin epäluotettavaa, ettei ohjelma sovellu kuin hupitarkoituksiin. Mittauksen alkamista joutuu joskus odottamaan toista minuuttia. Sen aikana ruudulla näkyy vain kehotus siirtää puhelinta:

Tämä ja toinen näyttö tulevat kiusallisen tutuiksi.

SE:ssä ohjelman toiminta oli satunnaista. Parhaiten se toimi noin metristä kahteen etäisyydellä. Pidemmillä etäisyyksillä mittaus ei näyttänyt mitään. Myös valoa pitää olla riittävästi. Niin ikään mittanauhan maksimipituus oli yhtä arpomista, joskus tulos näkyi mutta yleensä ei. Tässä pisin näkemäni tulos:

Kerran onnistui jopa yli viiden metrin mittaus.

Rajoituksistaan huolimatta mittanauha on mainio sovellus, jota jokaisen iPhonen omistajan kannattaa kokeilla. Jonain päivänä tällainen softa on kaikissa puhelimissa ja se myös toimii luotettavasti. Ihan vielä ei olla niin pitkällä.

Varoituksen sana: ainakin SE-mallissa ohjelma syö akun nopeasti, eikä akun kulutus lopu vaikka ohjelman yrittää sulkea. Tarkkaile siis akkua!

Joka tapauksessa AR-tekniikoista (Augmented Reality) on iloa muuallakin kuin pelisovelluksissa.

Fingbox vartioi kodin wlan-verkkoa

Fingbox on näppärä laite, jota käytin Kyberuhkia ja somesotaa -kirjani esimerkeissä. Pelkkä Fing -sovellus on sekin hyödyllinen, mutta lisälaitteen avulla paketista saa vielä paljon enemmän irti.

Pyöreä laite kytketään wlan-tukiaseman perään. Mukana tulee harmittavasti kolme erilaista virtapistoketta, joista vain yhdelle on Suomessa käyttöä. Valitin asiasta Twitterissä ja firman edustaja pahoitteli tuhlausta, mutta vetosi siihen että yritys on pieni ja kolmen virtapistokkeen paketti helpottaa logistiikkaa.

Fingbox Googlen wifi-tukiaseman perässä.

Laitteen ympärillä on vihreä kuori. Väriä vaihtavat led-valot kertovat verkon tilasta. Esimerkiksi yhteyden katkeaminen nettiin tai vieraan laitteen löytyminen verkosta ilmaistaan värivaloilla.

Fingbox avattuna.

Laitteen pohjassa on teksti "Designed in Italy". Sellaista ei it-laitteissa useinkaan tapaa.

Fingboxilla voi rajoittaa perheenjäsenten nettikäyttöä joko laitteen tai kellonajan perusteella. Älypuhelimissa rajoitus ei ole kovin tehokas, koska wlan-yhteyden katketessa käyttöä voi jatkaa mobiilidatalla. Tableteihin ja esimerkiksi pelikoneisiin rajoitus kuitenkin puree.

Fingbox tarkkailee wlan-verkkoon kytkettyjä laitteita. Kun uusi, tuntematon laite kytkeytyy, siitä lähettään ilmoitus sähköpostiin. Uusia laitteita ei pitäisi ilmestyä omistajan tietämättä, koska verkko vaatii salasanan liittymiseen.

Uusi laite on liittynyt kodin verkkoon.

Kuvassa uusi televisio kytkeytyy verkkoon salasanan saatuaan, joten ilmoitus on odotettu. Pyytämättä ja yllätyksenä tuleva ilmoitus kertoisi, että salasana on vuotanut tai joku ulkopuolinen on hakkeroinut tiensä verkkoon.

Myös vanhan laitteen putoaminen pois verkosta antaa ilmoituksen.

Sähköposti-ilmoitus kun laite putoaa verkosta.

Aiempi historia nähdään verkkopalvelusta (View in Fing):

Amazon Echon international-versio on pudonnut verkosta muutaman kerran.

Fingbox näyttää kuukausittaisen tilaston laajakaistan nopeudesta ja luotettavuudesta. DNA:n 4G-modeemilla syyskuun 2018 tulos oli tällainen:

Laajakaistan tilasto 9/2018.

Fingbox varoittaa myös, mikäli se havaitsee samalla SSID:llä (verkkonimellä) olevan tukiaseman. Päällekkäiset nimet voivat aiheuttaa hämmennystä tai olla suoranaisia evil twin -hyökkäyksiä.

Uusi verkko samalla SSID-nimellä voi olla tahallinen hyökkäys.

Mobiilisovellus näyttää, että kotiverkkoon on kytketty kaikkiaan 41 laitetta, joista 20 on parhaillaan aktiivisena:

Kaikki wlan-verkossa havaitut laitteet.

Jokaisen laitteen kohdalla voi valita ilmoitukset, tarkastella aiempia tapahtumia ja nähdä avoimet portit sekä pingata laitetta.

Älyjääkaapin asetukset.

Verkkoliikenteen määrä voi paljastaa, mikäli jokin laite on kaapattu palvelunestohyökkäykseen tai muuhun epäilyttävään toimintaan. Toisin kuin Googlen oma wifi-asema, Fingbox ei tilastoi kaikkia laitteita automaattisesti, vaan seurattavat pitää valita erikseen.

Valittujen laitteiden latausmäärät.

Valituista laitteista nähdään download/upload-datamäärät sekä hetkelliset nopeudet.

Valittujen laitteiden upload-datamäärä.

Fingbox on mainio apuväline kun halutaan seurata oman kotiverkon (tai miksei pienen toimistonkin) toimintaa ja varmistaa, ettei siellä ole ulkopuolisia tunkeutujia. Kyberturvallisuuden näkökulmasta laite on erittäin tervetullut, koska sillä voi valvoa myös kodin älykkäitä oheislaitteita ja niiden liikennettä.

Lisätietoja Fingboxin toiminnoista saa valmistajan sivulta https://www.fingbox.com. Hinta on 99 euroa.