Wifi-verkko 2,4 vai 5 GHz - kumpi on nopeampi?

Wifi-verkot toimivat joko 2,4 tai 5 gigahertsin taajuudella. Ennen tukiasemasta piti valita käyttöön jompi kumpi taajuus, mutta nykyään molempiin voi perustaa erilliset verkot. 

Teoriassa asia on selvä: alempi 2,4 GHz taajuus kuuluu pidemmälle ja läpäisee paremmin seinät, mutta ylempi 5 GHz siirtää dataa nopeammin, vaikka sitten matkan kustannuksella.

Käytäntö on jotain ihan muuta. Alempi taajuus on ruuhkautunut, koska naapurien verkot, Bluetooth-laitteet ja mikroaaltouunit sotkevat sen käyttöä. Siksi vähemmän käytetty 5 GHz saattaa olla parempi vaihtoehto. Se selviää vain kokeilemalla.

Kokeilu ei ole ihan helppoa. Testasin ensin yksinkertaisella Speedtest-nettipalvelulla, mutta koska kyse oli 4G-modeemista, nopeus vaihteli ihan liikaa, jotta eroja 2,4 ja 5 GHz välillä olisi voinut mitata. Laitoin siis tukiaseman usb-porttiin tikun ja siihen 1,2 gigatavun mp4-videotiedoston, jonka kopiointiin kuluvan ajan mittasin läppärillä.

Tulokset olivat juuri niin epämääräisiä kuin arvelinkin. Viidestä eri mittauspaikasta vain yhdessä siirtonopeus 2,4 GHz:llä on aavistuksen nopeampi kuin 5 GHz:llä. Kaikissa muissa korkeampi taajuus oli nopeampi, kolmessa kerrassa neljästä jopa moninkertaisesti.

5 GHz on yleensä nopeampi kuin 2,4 GHz taajuus.

Erikoista tuloksissa on se, että Paikka 2 oli samassa huoneessa tukiaseman kanssa ja Paikka 1 naapurihuoneessa. Siirto oli siis nopeampi hieman kauempana, johtuen joko naapurien liikenteestä tai seinien heijastuksista tai jostain ihan muusta.

Langaton datasiirto on mukavaa, mutta teknisesti vaikea toteuttaa. Windows näyttää tiedoston siirron aikana datanopeuden vaihtelun.

Siirtonopeus 1-4 Mt/s

Koska nopeus vaihtelee näin paljon, luotettava mittaus vaatii ison tiedoston siirtoa, eikä hetkittäiseen nopeustulokseen ole luottamista.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ei kannata uskoa teoriaa vaan kokeilla itse omassa ympäristössä. Testiläppäri oli useamman vuoden vanha, eikä osannut uusimpia 802.11-standardeja. Tukiaseman ac-tekniikka meni siis hukkaan. Uudemmilla tai vanhemmilla laitteilla tulokset voivat olla erilaisia. Joka tapauksessa ennakko-odotuksista huolimatta 5 GHz taajuus voi yllättää positiivisesti silloinkin, kun tukiasema on kaukana ja välissä kerros tai useita seiniä.

Vielä varoituksen sana: osa kodin älylaitteista toimii vain 2,4 GHz taajuudella. Niitä varten voi tosin perustaa erillisen kodin IoT-verkon, mutta laitteiden suora ohjaaminen 5 GHz verkosta ei onnistu.

Kerrostalon pihassa kuuluu 135 wifi-tukiasemaa

Kuinka monta wifi-tukiasemaa näkyy ja kuuluu kerrostalojen pihassa? Asensin wifi-kartoitusohjelman puhelimeen ja menin hetkeksi istumaan espoolaisten kerrostalojen keskellä olevalle leikkipaikalle. 

Verkot näkyvät pihalle vain heikosti, joten puhelimen wifi-lista näyttää vain voimakkaimmat signaalit:

Android-puhelimen wifi-lista.

Puhelimeen asennettu Wifi Analyzer -ohjelma listaa myös heikommat verkot, ja niitä löytyy peräti 135 kappaletta. 

2,4 GHz alueen verkot graafisesti kanavan mukaan.

Tekstimuodossa verkkonimien (SSID) näyttö on vielä vaikuttavampi. Kerrallaan näytölle mahtuu vain osa:

Wifi-verkot nimilistana. 

Viime aikoina 5G-tekniikan vastustus on yleistynyt, koska verkkojen pelätään aiheuttavan terveyshaittoja. Wifin käyttämät taajuudet ovat 2,4 ja 5 gigahertsiä, 4G- ja 5G-verkot ovat enimmäkseen näiden välissä sekä alemmilla 700 ja 800 megahertsin alueella.

Wifi-tukiasemia on kaikkialla. Vaikka kieltäytyisi käyttämästä kaikkia älypuhelimia, wifi-verkkojen signaaleilta ei voi välttyä. Signaalit ovat toki heikkoja, koska tukiaseman lähetysteho on rajoitettu 0,1 wattiin (5 GHz alueella 0,2 wattiin), mutta sata päällekkäistä tukiasemaa kenttineen riittää muodostamaan sähkömagneettisen kakofonian.

Onko wifi-kentillä haitallisia vaikutuksia? Tuskinpa vain. Kentät ovat niin heikkoja, ettei tiedetä mekanismia, jolla ne voisivat vaikuttaa ihmisen soluihin. Wifi-verkkoja on ollut noin 20 vuoden ajan -- jos jokin tuntematon mekanismi olisi, sen vaikutusten olisi pitänyt jo näkyä. ULA-radioita ja TV-lähetyksiä on ollut kymmeniä vuosia 88-800 megahertsin taajuudella, eikä niilläkään ole havaittu terveysvaikutuksia.

Wifi-listassa näkyvät 5G-nimet ovat saaneet jotkut uskomaan, että 5G-lähetin on jo tullut aivan lähelle. Kyse ei kuitenkaan ole mobiiliverkosta vaan 5 gigahertsin taajuudella toimivasta wifi-verkosta. Aiemmin verkko perustettiin jommalle kummalle taajuudelle (yleensä alemmalle 2,4:lle, koska se kuuluuu kauemmaksi), mutta nyt operaattorit (ainakin DNA) näyttävät jakavan tukiasemia, jotka luovat molemmat verkot automaattisesti. Verkon nimessä näkyvällä 5G-tekstillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä 5G-mobiilitekniikan kanssa. Edes taajuudet eivät ole samoja.

Fingbox vartioi kodin wlan-verkkoa

Fingbox on näppärä laite, jota käytin Kyberuhkia ja somesotaa -kirjani esimerkeissä. Pelkkä Fing -sovellus on sekin hyödyllinen, mutta lisälaitteen avulla paketista saa vielä paljon enemmän irti.

Pyöreä laite kytketään wlan-tukiaseman perään. Mukana tulee harmittavasti kolme erilaista virtapistoketta, joista vain yhdelle on Suomessa käyttöä. Valitin asiasta Twitterissä ja firman edustaja pahoitteli tuhlausta, mutta vetosi siihen että yritys on pieni ja kolmen virtapistokkeen paketti helpottaa logistiikkaa.

Fingbox Googlen wifi-tukiaseman perässä.

Laitteen ympärillä on vihreä kuori. Väriä vaihtavat led-valot kertovat verkon tilasta. Esimerkiksi yhteyden katkeaminen nettiin tai vieraan laitteen löytyminen verkosta ilmaistaan värivaloilla.

Fingbox avattuna.

Laitteen pohjassa on teksti "Designed in Italy". Sellaista ei it-laitteissa useinkaan tapaa.

Fingboxilla voi rajoittaa perheenjäsenten nettikäyttöä joko laitteen tai kellonajan perusteella. Älypuhelimissa rajoitus ei ole kovin tehokas, koska wlan-yhteyden katketessa käyttöä voi jatkaa mobiilidatalla. Tableteihin ja esimerkiksi pelikoneisiin rajoitus kuitenkin puree.

Fingbox tarkkailee wlan-verkkoon kytkettyjä laitteita. Kun uusi, tuntematon laite kytkeytyy, siitä lähettään ilmoitus sähköpostiin. Uusia laitteita ei pitäisi ilmestyä omistajan tietämättä, koska verkko vaatii salasanan liittymiseen.

Uusi laite on liittynyt kodin verkkoon.

Kuvassa uusi televisio kytkeytyy verkkoon salasanan saatuaan, joten ilmoitus on odotettu. Pyytämättä ja yllätyksenä tuleva ilmoitus kertoisi, että salasana on vuotanut tai joku ulkopuolinen on hakkeroinut tiensä verkkoon.

Myös vanhan laitteen putoaminen pois verkosta antaa ilmoituksen.

Sähköposti-ilmoitus kun laite putoaa verkosta.

Aiempi historia nähdään verkkopalvelusta (View in Fing):

Amazon Echon international-versio on pudonnut verkosta muutaman kerran.

Fingbox näyttää kuukausittaisen tilaston laajakaistan nopeudesta ja luotettavuudesta. DNA:n 4G-modeemilla syyskuun 2018 tulos oli tällainen:

Laajakaistan tilasto 9/2018.

Fingbox varoittaa myös, mikäli se havaitsee samalla SSID:llä (verkkonimellä) olevan tukiaseman. Päällekkäiset nimet voivat aiheuttaa hämmennystä tai olla suoranaisia evil twin -hyökkäyksiä.

Uusi verkko samalla SSID-nimellä voi olla tahallinen hyökkäys.

Mobiilisovellus näyttää, että kotiverkkoon on kytketty kaikkiaan 41 laitetta, joista 20 on parhaillaan aktiivisena:

Kaikki wlan-verkossa havaitut laitteet.

Jokaisen laitteen kohdalla voi valita ilmoitukset, tarkastella aiempia tapahtumia ja nähdä avoimet portit sekä pingata laitetta.

Älyjääkaapin asetukset.

Verkkoliikenteen määrä voi paljastaa, mikäli jokin laite on kaapattu palvelunestohyökkäykseen tai muuhun epäilyttävään toimintaan. Toisin kuin Googlen oma wifi-asema, Fingbox ei tilastoi kaikkia laitteita automaattisesti, vaan seurattavat pitää valita erikseen.

Valittujen laitteiden latausmäärät.

Valituista laitteista nähdään download/upload-datamäärät sekä hetkelliset nopeudet.

Valittujen laitteiden upload-datamäärä.

Fingbox on mainio apuväline kun halutaan seurata oman kotiverkon (tai miksei pienen toimistonkin) toimintaa ja varmistaa, ettei siellä ole ulkopuolisia tunkeutujia. Kyberturvallisuuden näkökulmasta laite on erittäin tervetullut, koska sillä voi valvoa myös kodin älykkäitä oheislaitteita ja niiden liikennettä.

Lisätietoja Fingboxin toiminnoista saa valmistajan sivulta https://www.fingbox.com. Hinta on 99 euroa.

Fing kertoo, miksi VR-junaverkko hidastelee

Jokainen VR:n junassa nettiä käyttänyt on varmasti tuskaillut yhteyden hitauden kanssa. Hitaus on ymmärrettävää, sillä kaikkien junan matkustajien dataliikenne tungetaan 4G-liittymien kautta (kuulemma kaikkien operaattorien simmit rinnakkain) lähimpiin tukiasemiin. Usein junanrata kulkee metsässä, johon tukiasemien käyttö on vähäistä eikä niitä kannata rakentaa pelkkiä junamatkustajia varten. Junan pysähtyessä asemalle tai radan kulkiessa lähellä moottoriteitä bititkin kulkevat vauhdilla.

Android-sovellus Fing on näppärä työkalu wlan-verkossa olevien laitteiden inventointiin ja tarkkailuun. Tiedätkö itse, kuinka monta laitetta työpaikan tai kodin wlan-verkkoosi on kytkeytynyt? Ovatko kaikki omiasi? Fing näyttää laitteet ip-osoitteineen ja pyrkii tunnistamaan, millaisesta laitteesta on kyse.

Itse sovellus on ilmainen, mutta valmistaja myy myös 129 dollarin hintaista Fingbox-lisälaitetta. Turun-junassa Fing löysi verkosta 67 päätelaitetta. Applen suuri määrä yllättää.

Applen laitteet junamatkailijoiden suosiossa.

No, on siellä pari muutakin:

Läppäreitä ja Samsungin puhelimia.

Terveisiä vain Harri Palvirannalle, jolla näyttää olevan MacBook Pro. Mistä päästäänkin kirjoituksen tietoturvaopetukseen: ei ehkä kannata nimetä laitetta oman nimensä perusteella.

Turun-matka on lyhyt ja siinä on vain muutama vaunu. Tampereen-junassa käyttäjiä olikin sitten jo yli tuplasti:

Tampereen junassa 173 verkkokäyttäjää.

Yksi käyttäjistä on Saana Rasimus, jonka laitteen nimessä esiintyy KYCL18. Sama teksti on Sami Laakson iPadissä. Ja junassa näyttää olevan myös Marja-Liisa Flink iPad. Terkkuja kaikille.

Kun yli 170 laitetta haluaa verkkoon ohi kiitävien 4G-tukiasemien kautta, ja monet vielä kuuntelevat musiikkia tai yrittävät katsella videoita, ei ole ihme jos yhteydet pätkivät. Tähän tuskin 5G tuo parannusta.

Oman nimen tai organisaation julkinen näkyminen ei ole suuri tietoturvariski, lähtökohta kuitenkin on, että jokaisen laitteen suojausten tulee olla kunnossa. Silti asiasta on hyvä olla tietoinen eikä itsestä kannata levittää turhaan sähköistä informaatiota. Laitenimi näkyy verkossa julkisesti, joten sillä voisi tunnistaa esimerkiksi kaupassa asioivia henkilöitä ja heidän liikkumistaan (edellyttäen, että kaupassa on avoin wifi, johon asiakkaan puhelin kirjautuu automaattisesti).

Olen kokeillut Fingiä muissakin julkisissa verkoissa. Helsinki-Vantaalta löytyi vain Ciscon laitteita, joten verkon rakenne estää muiden päätelaitteiden näkymisen. New Yorkin kentällä laitteita näkyi enemmän:

JFK:n wifi-verkon päätelaitteet

iOS-laitteiden tapa käyttää henkilön omaa nimeä laitteen nimenä näkyy tässäkin listassa.

Ylivoimainen ennätys laitteiden määrässä tuli kuitenkin Dallasin lentokentällä:

Dallas - Ft. Worth kenttä

Peräti 1931 päätelaitetta samassa wifi-verkossa! Siinä olisi hakkerille materiaalia, jolla kokeilla esimerkiksi laitteiden suojauksia.

Kun pelkkä softa on näin hyödyllinen, tilasin myös Fingbox laitteen. Raportoin sen toiminnasta myöhemmin.

Kauniaisten sitkeimmät wlan-verkot

Wlan-verkkojen tarkkailu on hauskaa puuhaa, varsinkin verkkojen nimistössä (SSID) käyttäjien mielikuvitus saa joskus siivet alleen.

Olen ajanut autolla Kauniaisissa lokakuussa 2010, marraskuussa 2014 sekä marraskuussa 2017 ja tallentanut julkisesti näkyvien Wlan-verkkojen tiedot (ns. war-driving). Ensimmäisellä kerralla verkkoja rekisteröityi 584 kappaletta, vuonna 2014 jo 1043 kappaletta ja eilen 1729 kappaletta. Kasvu näyttää lineaariselta, mutta siitä ei voi tehdä johtopäätöksiä verkkojen kasvusta, sillä ajoreitti on vaihdellut. Mutta jotain se toki kertoo.

Laitetaanpa lista Exceliin ja pyöritellään vähän. Lajitellaan verkot MAC-osoitteen perusteella ja verrataan, mitä samoja laiteosoitteita löytyy vuosien 2010 ja 2014 listoilta. Kuinka monella oli siis sama tukiasema käytössä vielä neljä vuotta myöhemmin?

Tässä Excel osoittaa nurjan puolensa. Listat pitää lajitella aakkosjärjestykseen ja silti halutun lopputuloksen aikaansaaminen vaatii melkoista kaavapainia. Vertailua, merkkijonoja ja virhetilanteita käsittelevät funktiot ovat ikivanhoja ja kömpelöitä. Lisäksi 584 merkkijonon etsiminen 1043 listalta saa Excelin polvilleen tehokkaallakin koneella.

Mutta pienen väännön jälkeen tulos on selvillä: vuonna 2014 Kauniaisista löytyi 56 tukiasemaa, jotka olivat olleet käytössä jo neljä vuotta aikaisemmin. Näistä 46:lla oli edelleen sama nimi.

Tulos ei ole tieteellisen tarkka, sillä MAC-osoitteissa on väistämättä joskus päällekkäisyyksiä tai ehkä tukiasema on lahjoitettu naapurille. Muutaman pistokokeen perusteella aseman koordinaatit pysyivät kuitenkin lähes samoina, joten luultavasti mikään ei ollut muuttunut.

Samoina pysyneissä oli paljon ElisaKotiNN-tyyppisiä asiakkaita, joten ilmeisesti Elisan asiakkaat olivat varsin tyytyväisiä. Muutama nimistä oli tyyppiä WLAN-AP ja ZyXEL mikä kertoo ettei laitteille oltu tehty mitään vuonna 2010 eikä liioin neljä vuotta myöhemmin.

Vuosien 2014 ja 2017 välillä samoina pysyi 159 osoitetta, niistä 136 nimeä. ElisaKotiNN dominoi jälleen listaa, hauskana yksityiskohtana pistää silmään verkko nimeltä The Perfect Family. Mitäpä sitä täydellistä muuttamaan.

Samana on pysynyt myös erään tunnetun liikemiehen mukaan nimetty verkko. Tietoturvan näkökulmasta oman nimen käyttö julkisena tietona ei ole suositeltava ratkaisu. Eikä henkilö ehkä halua mainostaa julkisesti taloa, jossa asuu.

Entä sitten ne kaikkein sitkeimmät, jotka ovat pysyneet samoina vuodesta 2010 vuoteen 2017 asti? Näitä löytyy 16, nimet huomioiden 11 kappaletta. Muutaman Elisan kotiverkon lisäksi listalta löytyy mm. arkko.com wireless 2, kuuma ilmapallo, AMX_3Com, xy-100, kristiina ja HolmIT. Näitä voi hyvällä syyllä kutsua kaupungin sitkeimmiksi wlan-verkoiksi!

Kauniaisten 1729 verkosta voi laskea muutaman kiinnostavan tilaston. WEP-salauksia on käytössä enää 19 verkossa, yleisin on WPA2 jonka käyttäjiä on 1089. Avoimia verkkoja on 60.

Kanavista yleisimmät ovat 1 (395 kpl), 5 (292 kpl) ja 11 (249 kpl). Jenkkilaitteille vieraita 12-13 kanavia on yhteensä 84 kappaletta. Kanavia 36-136 on yhteensä 345 kappaletta, mistä voi päätellä 5 GHz alueen olevan vielä suhteellisen harvoilla käytössä.

Google Wifi -tukiasema

Googlen oma wifi-tukiasema tuli myyntiin Suomessa lokakuussa. USA:ssa se esiteltiin jo vuosi sitten. Omani toin kesän jenkkimatkalta. Kyseessä on uusi malli aikoinaan keskustelua herättäneestä versiosta (OnHub), joka ei koskaan tullut Suomeen. Googlen mukaan se perustui TP-Linkin tekniikkaan, kun taas uusi malli on kokonaan omaa suunnittelua.

Applella on samanlainen, joskin kooltaan pienempi laite, joka sopii wifi-verkon lisäksi vaikka Air Play-vastaanottimeksi kaiutinta varten. Googlen erikoisuutena on näppärä hallintaohjelma älypuhelimessa sekä mahdollisuus luoda tukiasemista talon sisäinen mesh-verkko, jolloin ne peittävät isomman alueen. Asemia myydään myös kolmen pakkauksissa hintaan 375 euroa (kolmas asema siis puoleen hintaan). Yksittäisen aseman hinta on 149 euroa. Valmistajan mukaan se riittää 140 neliön koteihin. Kolme asemaa kattaa jopa 420 neliötä. Kuuluvuus riippuu tietenkin talon rakenteista.

Ulkoisesti wifi-asema on tylsä. Tällä ei muotoilupalkintoja voiteta, mutta ei kai ole tarkoituskaan.

Etualalla Google Wifi, taustalla F-Securen Sense.

Sensen rinnalla Googlen laite näyttää pieneltä ja on helpompi sijoittaa esimerkiksi kirjahyllyyn. Asema tukee ac-standardia. Pohjassa on usb-c-virtaliitin sekä kaksi Ethernet-porttia. Tähän saa siis kiinni yhden langallisen laitteen, mutta siinä se.

Googlelta on lupa odottaa helppokäyttöisyyttä -- ja kyllä, asetukset sujuvat näppärästi hallintaohjelmalla (Android ja iOS). Asennus käynnistyy osoittamalla kameralla purkin pohjassa olevaa QR-koodia.

Purkki tunnistetaan QR-koodilla.

WPS-painiketta ei ole, mutta Google tarjoaa sen tilalle omaa tekniikkaansa. Vierasverkon käyttäjät saavat verkon nimen ja salasanan automaattisesti. Kotiverkon laitteita voi avata vierasverkon käyttäjille yksinkertaisesti listasta rastimalla, jolloin vieraat voivat esimerkiksi näyttää lomavideoita suoraan kännykästään Chromecastin kautta televisioon.

Vierasverkon perustaminen.

Tukiasema on älykäs: se tarkkailee koko ajan kanavien kuormitusta ja pyrkii valitsemaan aina parhaiten toimivan. Se myös testaa jatkuvasti operaattorin nopeutta:

Nopeustesti on automaattinen.

Suurin hyöty automatiikasta saadaan silloin, kun tukiasemat ovat keskenään mesh-verkossa eri kerroksissa tai eri huoneissa. Ne vaihtavat käyttäjän laitteen automaattisesti parhaiten kuuluvaan asemaan.

Hallintaohjelma toimii myös kotiverkon ulkopuolella, mitä yleensä neuvotaan tietoturvasyistä välttämään. Googlella on ilmeisen vahva usko oman tekniikkansa turvallisuuteen.

Ihme kyllä hallintaohjelmassa on toiminto, joka lähettää verkon salasanan selväkielisenä vastaanottajalle. Helppokäyttöistä kyllä, mutta enpä suosittele lähettämään mitään salasanoja salaamattomina sähköpostilla.

Ohjelma näyttää tukiasemaan kytkeytyneet laitteet nopeuksineen:

Tukiasemaan kytkeytyneet laitteet ja nopeudet reaaliajassa.

Kiinnostavan laitteen nopeutta voi seurata graafista ja kokonaisliikennemäärä nähdään tilastona päivän, viikon kuukauden tai kahden kuukauden ajalta. Mainio tapa seurata, miten paljon kaistaa eri laitteet syövät. Suuri lähtevän datan määrä voi kertoa esimerkiksi haittaohjelmasta.

Yhden laitteen päivätilasto.

Yksittäisen laitteen liikenteen voi priorisoida muiden edelleen joko yhden, kahden tai neljän tunnin ajaksi -- mainio keino varmistaa, että rajoitettu kaista riittää elokuvan katseluun tai pelisessioon.

Hauska ominaisuus on myös perheen wifi-paussi:

Pelit ja vehkeet seis.

Sillä voi varmistaa, että lasten nettikäyttö loppuu ajoissa, eikä nukkumaan meno viivästy ainakaan netin vuoksi.

Yksittäisen laitteen IP-osoitteen voi määrittää pysyväksi ja sille voi asettaa porttiohjauksen:

Google Wifistä puuttuu usb-portti sekä laitekohtainen nopeuden hallinta. Myös Ethernet-portteja voisi olla pari lisää. Muutoin laite täyttää tehtävänsä mainiosti. Taloissa, joissa on kaksi tai useampi kerrosta, tai muuten hankalia rakenteita, kolmen aseman paketti on kerrassaan pistämätön -- joskaan ei ihan halpa -- ratkaisu talon verkottamiseen.

Suomen vihatuin nettiyhteys on junassa

VR on tarjonnut junissaan ilmaista wlan-yhteyttä jo muutaman vuoden ajan. Ilmaisuudesta huolimatta yhteys lienee Suomen vihatuin. Nettipalstoilla ihmiset purkavat turhautumistaan junien netin pätkimiseen ja yhteyksien hitauteen. Jokin aika sitten eräs turhautunut, televisiostakin tuttu professori antoi Facebookissa suorat sanat tällaiselle "palvelulle".

Netin järjestäminen junaan on vaikeaa, koska raiteet kulkevat usein kaukana asutuksesta ja maanteistä, ja operaattorien pitäisi rakentaa tukiasemat erityisesti junakäyttöä varten. Lisäksi tukiaseman ohittava juna aiheuttaa lyhyen kulutuspiikin, jolloin tukiaseman hyötysuhde jää alhaiseksi ja yhteyksien nopeus vaihtelee suuresti.

Omien kokemusten valossa näyttää siltä, että mitä pidempi juna, sitä huonommat yhteydet. Pitkässä junassa on enemmän käyttäjiä ja kaikki jakavat saman kaistan. Asemilla ja taajamissa netti toimii oikein hyvin, maaseudulla välillä ei lainkaan.

Turun-juna lienee helpoin tapaus. Raiteet kulkevat suurimman osan ajasta teiden lähellä ja vuoroväli on niin tiheä, että junat ovat lyhyitä.

Testasin asiaa joulukuun puolivälissä. Kirkkonummelta lähdön jälkeen yhteys toimi suorastaan mainiosti:

Kirkkonummen jälkeen.

Karjaalle tultaessa ping oli jo kasvanut, mutta nopeus säilyi hyvänä:

Karjaalle tultaessa.

Paluumatkalla Turun ja Salon välillä nopeus oli huonoimmillaan:

Turun ja Salon puolivälissä hidastelee.

Turun ja Salon välille osui täydellinen katkokohta:

Poikki.

Karjaan jälkeen nopeudet olivat taas mainioita, mutta 300 millisekunnin ping hidastaa yhteyden muodostumista:

Karjaan jälkeen.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ainakin sen, että yhteysnopeudet vaihtelevat suuresti matkan aikana ja muista käyttäjistä riippuen. Upload-nopeus on lähes kaikissa mittauksissa suurempi kuin download-nopeus, mikä kertoo matkustajien käyttävän yhteyttä lähinnä surffaukseen ja sähköpostien hakemiseen. Tiedostojen synkronoinnin omasta koneesta ulospäin pitäisi käydä sujuvasti, mikä lämmittää etätyöntekijän mieltä. Ainakin rantaradalla nettiyhteys toimii vähintään kohtuullisesti, eikä edes maksa mitään.

Onnibus.com on halpa ja netti toimii

Matkustin ensi kertaa Helsingistä Tampereelle ja takaisin Onnibus.com bussikyydillä. Bussi lähti ja saapui Helsingin Kampin linja-autoasemalle, Tampereella määränpäänä oli linja-autoasema mutta lähtöpaikka Kalevassa, lähellä jäähallia.

Parasta Onnibusissa on sen hinta. Kun lähes 200 km:n matka maksaa 5 euroa (+1 euron varausmaksu netissä), voi jo puhua todellisesta halpuutuksesta. Edullisuus perustuu uuteen kalustoon, kevyeen organisaatioon ja riittävään volyymiin. Kaksikerroksisessa bussissa on 89 paikkaa ja se pitäisi saada mahdollisimman täyteen. Jokaisen bussin pitää ajaa vähintään 500 kilometriä työpäivän aikana.

Matkustustapana Onnibus ei ole erityisen miellyttävä. Tilaa on vähemmän kuin lentokoneessa ja hattuhyllylle mahtuu vain päällysvaatteita. Istuimen selkänojassa ei ole pöytälevyä, joten tietokoneen käyttö matkan aikana on vaikeaa. Yläkerrassa tien epätasaisuudet tuntuvat.

Toiseksi parasta on nettiyhteys -- sehän toimii! Mittasin nopeuden matkan aikana useampaan kertaan ja tulos oli aina vähintään yksi megabitti sekunnissa.

Nopeustesti Nurmijärven kohdalla.

VR:n nettiin tuskastunut voi vain ihailla Onnibusin nopeutta. Miksi netti on bussissa niin paljon nopeampi kuin junassa?

Ensinnäkin operaattorien 3G/4G-tukiasemat on sijoitettu pääteiden varsille, koska siellä on eniten kysyntää. Juna kulkee usein keskellä metsää tai peltoja, jolloin tukiasemat kuuluvat huonosti.

Toiseksi bussissa on paljon vähemmän käyttäjiä kuin junassa. Autossa oli ehkä 40 henkeä, kun junassa heitä voi olla kymmenkertainen määrä. Lisäksi bussissa useimmilla oli pelkkä älypuhelin, kun taas junamatkalla tehdään usein töitä läppärin kanssa.

Nettiyhteyttä tai taloudellisuutta kaipaavan kannattaa kokeilla Onnibusia seuraavalla matkalla. Minkä matkustusmukavuudessa häviää, sen hinnassa ja netissä voittaa.

Apple Airport Utility ei toimi Windowsissa eikä Gmail iPadissä

Applen laitteet ovat tyylikkäitä ja toimintavarmoja -- ainakin Applen kanssa. Windows-tuki ei sitten olekaan yhtä hyvää. 

Hankin joitakin vuosia sitten Airport Express -tukiaseman yksinomaan Airplay-kaiuttimia varten. Nyt voin soittaa iTunes-musiikkia iPadistä tai Windows-mediakoneesta langattomasti eri huoneissa oleviin kaiuttimiin.

Kaikki toimi aluksi hyvin, mutta sitten Airport alkoi kiukutella aluekoodista ja sen jälkeen tukiaseman hallinta AirPort Utility -ohjelmalla lakkasi kokonaan toimimasta. Yleensä ohjelma kyllä löysi tukiaseman, mutta viimeistään asetusten muuttamisen jälkeen se sotki verkkoasetukset. Välillä tuloksena oli miinusmerkkisiä error-koodeja (aina paha merkki!), välillä mystisempi ilmoitus:

Mikä on, ettei tukiaseman hallinta onnistu Windowsista?

Pähkäilin ongelman kanssa useita iltoja. Lopulta luovutin ja kuvittelin, että asema oli yksinkertaisesti mennyt rikki. Eilen päätin kokeilla vielä kerran iPadin omalla ohjelmalla -- ja kaikki toimi täydellisesti. 

Syy on yksinkertainen: AirPort Utility tukee vain Windows 7 -versiota, eikä päivitystä ole saatavilla. Ilmeisesti Apple ei enää halua Windows-käyttäjiä, kun omiakin laitteita myydään riittävän hyvin. 

Ok, Windows-tuen voi kyllä lopettaa, mutta olisiko liikaa vaadittu, että hallintaohjelma itse ilmoittaisi asiasta? "Your Windows is not supported" tai jotain vastaavaa?

Toinen valitus: Gmail ei toimi iPadissä, siinä ensimmäisessä. Onhan se toki vanha (viisi vuotta), mutta riittäisi aivan hyvin kevyeen käyttöön. Ihmettelin pitkään, miksei Gmail-appsi toimi, vaan herjasi jatkuvasti väärästä salasanasta.

Lopulta tämäkin kirkastui: Gmail ei enää toimi alkuperäisessä iPadissä. Olkoon siis niin, mutta miksei asiasta voi kertoa selvästi? Miksi ohjelma väittää salasanaa vääräksi, kun vika on ihan muualla?

Miksi iPad takkuilee wlan-verkossa?

Uudehko iPad Mini ei suostunut toimimaan wlan-verkossa. Musiikin toisto Airplayllä vahvistimeen pätki koko ajan ja Speedtest-nopeustesti antoi kerrassaan järkyttävän tuloksen:

Näin hidasta wlan-verkkoa ei olekaan.

Latausnopeus 0,57 megabittiä sekunnissa, lähetysnopeus 0,79 megabittiä. Ja ping-latenssi ällistyttävät 0,3 sekuntia. Mitä ihmettä?

Syyllinen löytyi tutusta paikasta: wlan-tukiasema oli valinnut itselleen vähiten ruuhkaisen kanavan ja päätynyt arvoon 13. Kanava on sallittu Euroopassa, mutta ei Yhdysvalloissa.

Hämmästyttävää kyllä, Euroopassa myytävät iPadit (tämä ostettu Stockmannin myymälästä Hulluilta päiviltä) eivät tue kaikkia eurooppalaisia wlan-kanavia. Olisi kiva, jos tästä olisi jossain maininta, eikö vain?

Jos Apple on viisaudessaan päättänyt tukea vain amerikkalaisia kanavia, sen ei pitäisi löytää 13. kanavan wlan-verkkoa lainkaan (näin toimivat Surface Pron jenkkimallit). Se, että tukiasema näkyy ja yhteys syntyy, mutta toimii käyttökelvottoman hitaasti, on kerrassaan käsittämätöntä.

Ja vielä: iOS-käyttöjärjestelmän asetuksissa ei ole tietääkseni mitään keinoa, jolla käytössä olevan kanavan voisi selvittää. OS X-koneissa se onnistuu painamalla Alt-näppäintä ja klikkaamalla wlan-kuvaketta.

Kun vaihtoi wlan-verkon kanavalle viisi, nopeudet nousivat odotetulle tasolle. Nettikeskustelujen perusteella myös Bluetoothin sammuttaminen saattaa auttaa hidastelevaan wlan-verkkoon, mutta silloin ongelma on jossain muualla kuin kanavassa 13. Tässä tapauksessa BT:n sammuttamisella ei ollut vaikutusta.

Googlen uusin laite on kodin troijan hevonen?

Google on esitellyt OnHub-nimisen wlan-tukiaseman, jota myydään kotikäyttöön. Hinta on korkeahko, jenkeissä 200 dollaria. Sillä hinnalla saa erittäin edistyneeksi ja helppokäyttöiseksi luvatun tukiaseman, jonka pitäisi tuoda langaton wifi-verkko vaikka mummonmökkiin.

Hmm... miksi Google valmistaa oman (tai no, todellinen valmistaja on TP Link) wifi-tukiaseman? Jokin ketunhäntä tässä on pakko olla. Toisaalta: onhan Applellakin kaksi omaa tukiasemamallia, eikä kukaan kysele mihin niitä tarvitaan.

Ulkoisesti OnHub on pelkistetty, siinä on esimerkiksi vain yksi Ethernet-portti. Myös asetukset ovat tavallista suppeammat ja ne pitää tehdä älypuhelimella, selainliittymää ei ole. Lieriömäinen muotoilu herättää huomiota ja tuo mieleen Applen Mac Pro -tehomikron.

Erikoisinta on tukiasemassa oleva kaiutin, joka siirtää äänellä asetukset älypuhelimeen. Todella innovatiivista!

Laitetta ei vielä saa Suomesta, joten on tyydyttävä lukemaan ulkomaisia arvioita. Ars Technica nimittää OnHubia troijan hevoseksi, jonka siirtonopeudet jäävät murto-osaan Applen omasta asemasta. Toisaalta Wall Street Journal (täh, arvostelevatko nekin reitittimiä?) kehuu laitetta nopeaksi ja niin älykkääksi, että vanha kotireititin alkaa näyttää tyhmältä.

Kumpaa pitäisi uskoa? Ars Technican analyysi on perusteellinen ja johtopäätös mielenkiintoinen: tässä vaiheessa OnHub on vain kallis wlan-purkki, mutta jatkossa Google voi päivittää sen tekemään mitä tahansa. Siitä vertailu troijan puuhevoseen, eikä ihan aiheetta. Kaikki automaattisesti pilvestä päivittyvät laitteet ja nettipalvelut herättävät epäilyjä.

Kuinka moni uskaltaisi tuoda Googlen laitteen kotiinsa? Entä jos se seuraa koko sisäverkon liikennettä ja lisää tiedot käyttäjästä kerättyyn mainosprofiiliin? Laitteessa on kaiutin, joten onko siinä myös mikrofoni? Salakuunteleeko Google mitä kotona puhutaan? Googlen ilmoituksen mukaan mikrofonia ei ole, mutta toisaalta jokainen kaiutin pystyy toimimaan myös mikrofonina - mitä isompi kalvo, sitä herkempi.

Todennäköisesti OnHubista tulee Googlen älykotitekniikan keskipiste. Wlan-reititin on vain tapa saada laite myytyä koteihin, ja toki wlan-yhteydestä on hyöytä myös älykkäille vesihanoille, sähkökytkimille ja ovilukoille. Harmi vain, ettei Google ole vielä julkaissut tulevia älykodin komponentteja, joten olemme arvailujen varassa.

Niin kauan kuin Google ei itsekään kerro, mitä kaikkea laitteella voi tehdä (muuten, miksi siinä on Bluetooth-yhteys?), en suosittele ketään ostamaan sitä. Google tietää meistä nyt jo aivan liian paljon. Ajatuskin Googlesta kodin vartijana tai sisäverkon ylläpitäjänä pelottaa, ainakin jos se tapahtuu näin salamyhkäisesti.

Wlan-tukiasema jokaisessa hotellihuoneessa - nyt kuuluu hyvin

Tänä vuonna olen yöpynyt sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa hotellihuoneessa, jossa oli oma wlan-tukiasema. Eipähän tarvitse enää istua lattialla oven edessä jotta läppäri saisi yhteyden johonkin siivouskomeroon piilotettuun tukiasemaan. Nyt kuuluu hyvin!

Tukiasema omassa huoneessa, hyvin kuuluu.

Huonekohtainen tukiasema noudattaa samaa kehitystä kuin kylpyhuone ja televisio. Aluksi niitä oli vain yksi koko hotellissa, nykyisin jokaisella vieraalla on omansa.

Jotain voisi poistaakin: miksi huoneissa on edelleen lankapuhelimet? Eihän kukaan enää soita kalliisti hotellin keskuksen kautta kotiin. Ja sen respan numeron voisi kirjoittaa vaikka oveen, niin jokainen palvelua tarvitseva voisi soittaa siihen omalla kännykällään.

Huvittavaa sinänsä, että pian edellisen kuvan ottamisen jälkeen kaupungilla osui silmiini vanhan hotelli Heraldin mainos:

Hotel Herald ja "Steel metal building"

Kaksisataa huonetta, joista jokaisessa oma kylpyhuone - ja vieläpä teräksellä vahvistettu rakennus. On kai sekin joskus ollut kilpailutekijä, etenkin maanjäristysherkällä San Franciscon alueella.

Miksei tietokone näe WLAN-tukiasemaa?

Toin muutama vuosi sitten USA:sta Microsoft Surface Pro -tabletin. Sille oli vain rajoitetusti käyttöä, joten laite jäi keräämään pölyä hyllylle.

Windows 10 -julkistuksen jälkeen kaivoin laitteen esiin ja halusin päivittää siihen uuden käyttöjärjestelmän. Siinä oli vain yksi ongelma: Surface Pro ei löytänyt enää WLAN-verkkoa eikä siten mennyt nettiin. Kaikki muut tukiasemat näkyivät -- jopa älypuhelimella tehty tilapäinen Wifi AP -- mutta ei se, joka piti.

Hmmm... USA:sta tuotu? Siinäpä se! Osa jenkeissä myytävistä mobiililaitteista tunnistaa vain paikallisen taajuushallinnon sallimat taajuudet eli Wi-Fi kanavat 1-11. Euroopassa kanavia on enemmän eli 1-13.

Android-puhelimelle ladattu Wi-Fi Analyzer -ohjelma näytti havainnollisesti, mistä oli kyse:

Kanava 13 kuuluu hyvin -- mutta ei jenkkilaitteille.

Tukiasema oli fiksusti vaihtanut kanavalle, jolla oli vähiten liikennettä, ja päätynyt numeroon 13, eikä Surface Pron wlan-piiri yltänyt sinne asti. Ilmankos tukiasema oli hävinnyt laitteen näkyvistä!

Sinänsä kiinnostavaa, että USA:ssa kanavia on vähemmän kuin Euroopassa. Toisaalta siellä sallitaan kymmenkertainen lähetysteho, mikä takaa pidemmän kuuluvuusalueen.

Netistä löytyvien ohjeiden mukaan Windowsin järjestelmärekisteriä voi puukottaa niin, että jenkkilaite hyväksyy eurooppalaiset kanavat, mutta tässä tapauksessa oli helpompi vaihtaa tukiaseman asetuksia (tai niin sen olisi pitänyt olla, mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen -- lopulta koko tukiasema meni vaihtoon. Mutta se on ihan toinen juttu).

Jälkiviisaana tuli mieleen Macin antama salaperäinen ilmoitus: "Ristiriitaiset maakoodit - Lähellä on havaittu langaton reititin, jonka maamääritys on ristiriidassa nykyisten asetustesi kanssa".

Macin antama salaperäinen ilmoitus.

Käyttämäni Mac Air on ostettu suomalaisesta kivijalkamyymälästä, samoin lähistöllä ollut Airport-tukiasema. Siksi maarajoitusten ei pitäisi vaikuttaa mitään wlan-yhteyden toimivuuteen.

Ole siis tarkkana, mikäli ostat (tai tilaat netin kautta) USA:sta älypuhelimia, tablet-koneita tai läppäreitä. Niillä ei välttämättä saa yhteyttä kaikkiin eurooppalaisiin wlan-verkkoihin.

Lontoon sydämessä kuuluu 174 wlan-verkkoa kerralla

Montako wlan-verkkoa mahtaa kuulua samanaikaisesti suurkaupungin ytimessä? Mikä on ennätys?

Sitä en tiedä, mutta käydessäni Lontoossa päätin kokeilla asiaa käytännössä. Ostin lipun St. Paulsin katedraaliin ja kiipesin kapeita portaita aivan huipulle, mistä onkin upeat näköalat. Paluumatkalla pysähdyin alemmalle ulkotasanteelle ja kaivoin esiin Android-puhelimeni.

Google Maps näyttää mittausten sijainnin.

Puhelin löysi hetkessä 174 wlan-verkkoa, joiden lista Exceliin siirrettynä näyttää tältä:

Wlan-asemalistan alkua Exceliin siirrettynä.

Asemista 55 oli ilman salausta, 12 käytti vanhaa WEPpiä (hyi!), 57 WPA2:ta ja 46 WPAPsk:ta. Avointen asemien määrä näyttää suurelta, mutta kuten SSID-nimistä käy ilmi, monet niistä ovat operaattorien asiakasverkkoja, jotka edellyttävät kirjautumista. Listassa näkyy myös neljä AdHoc-verkkoa, muut ovat tukiasemia (Infrastructure).

Eivät wlan-verkkojen kehittäjät arvanneet, miten suuri tungos taajuuksille tulisi! Alempi 2,4 GHz kaista on aivan täynnä, joten osa verkoista on siirtynyt 5 GHz:n alueelle. Yleisin kanava oli 100 (25 tukiasemaa), seuraavina 1 (23 asemaa), 6 (19 asemaa), 11 (16 asemaa) ja 40 (15 asemaa). Kiinnostavaa kyllä, 10 WEPiä käyttävistä asemista oli kanavilla 100-140.

Katutasolle näin monet tukiasemat eivät kuulu samanaikaisesti, joten siellä ilmatila ei ole aivan yhtä täynnä. Kattojen yläpuolelta signaalien nappaaminen on helppoa ja SSID-nimistä voi tehdä kiinnostavia löytöjä. Lawvisitor viittaa asianajotoimistoon, BTHomeHub2-H492 ja Relish_Home_800C56 jonkun kotiin (kenellä on varaa asua katedraalin vieressä?). Vaan kukahan mahtaa olla Misiek barnacle, jonka nimi näkyy ensimmäisellä rivillä Adhoc-verkossa? Google ei tunne tämän nimistä henkilöä.

Wlan-tukiasema vuokra-autossa

Kehitys on näköjään taas kehittynyt: Hertz tarjoaa vuokra-autoon lisävarusteena wlan-tukiasemaa:

Lisävarusteeksi lastenistuin, navigaattori tai... wlan-tukiasema?

Erikoista kyllä, Espanjassa datasiirto on rajoitettu kolmeen gigatavuun per laite ja Australiassa on 150 megan päiväkohtainen siirtorajoitus. 33 euron hinta neljän päivän käytöstä kuulostaa kohtuulliselta, jos sitä vertaa 3G-puhelimen roaming-maksuihin ja etenkin, jos autossa on koko perhe puhelimineen ja muine laitteineen.

Ei ollut tarvetta tällä kertaa, mutta varsinkin jenkeissä tälle olisi kyllä tarvetta. Pannaan korvan taakse. Mainio idea joka tapauksessa.

Lisäys 12.6.2013: Wi-Fiä ei näytä olevan tarjolla USA-vuokrauksissa. Harmi. 

iPhone, Android ja WP8 wlan-tukiasemakäytössä

Sekä iOS, Android että Windows Phone 8 sisältävät valmiin toiminnon, joka muuttaa puhelimen 3G-datayhteyden wlan-tukiasemaksi. Mitään teknistä osaamista ei tarvita. Toiminnoissa on kuitenkin isoja eroja.

Windows Phone 8:ssa toiminto on kaikkein yksinkertaisin:

Windows Phone 8 internet-jakaminen.

Ainoa säätömahdollisuus on SSID-nimi ja salasana, vähintään kahdeksan merkkiä. Yhteyden voi jakaa ainoastaan wlan-verkon kautta.

iPhonessa toiminto on selkeä:

iPhone jakaa yhteyden myös BT:llä ja usb:llä.

Ainoa säädettävä asetus on salasana, jonka pitää olla vähintään kahdeksan merkkiä. Puhelin arpoo yhdeksänmerkkisen salasanan valmiiksi, mikä säästää keksimisen vaivan. iPhone osaa jakaa nettiyhteyden wlanin sijaan Bluetoothilla ja usb-kaapelilla.

Jakamisen aikana näytön yläreunassa näkyy tieto kytkeytyneiden koneiden määrästä:

Kaksi aktiivista jakoa.

Jostain syystä iPhone-käyttäjä ei voi vaihtaa verkon SSID-nimeä, vaan se otetaan suoraan puhelimen nimestä. Tämä on tietoturvan kannalta huono ratkaisu.

Android-puhelimessa on eniten säätömahdollisuuksia -- kunhan vain toiminnon löytää. HTC:n puhelimessa se on piilotettu asetusvalikon lisäasetuksiin ja siellä nimelle "kannettava verkkopiste ja jakaminen". Jako onnistuu tietenkin myös Bluetoothilla ja usb-kaapelilla.

Androidissa on eniten vaihtoehtoja (HTC One, Android 4.0).

Valintoja on nörttimäisen paljon. Suojausmenetelmäksi voi valita wep (128), wpa (tkip) tai wpa2 (aes). Salasanan pituus on wpa2-salauksella 8-63 merkkiä. Lisäasetuksista voi valita jopa virransäästön (5 min, 10 min tai aina päällä), käytettävän kanavan, ip-osoiteavaruuden ja ssid-nimen voi poistaa kokonaan näkyvistä.

Tukiasematoiminto on vähentänyt nettitikkujen tarvetta. Enää ei tarvitse ostaa nettitikkua läppärille, kun yhteyden saa helposti älypuhelimen kautta, ja puhelin on kuitenkin aina mukana. Toiminto syö tietysti akkua, mutta jos mukana on latauskaapeli, käytön ajaksi saa virtaa läppärin usb-portista.

Nettitikkujen kysynnän vähentyminen laskee operaattorin tuloja, mikä osaltaan painostaa nostamaan tavallisen mobiililaajakaistan hintaa -- varsinkin kun vanhat lypsylehmät kuten puhelut ja tekstiviestit korvautuvat nekin Skypen ja WhatsAppin kaltaisilla ilmaisilla vaihtoehdoilla.

Matkailijan oma wlan-tukiasema

Matkailija saa ostaa hotellista wlan-yhteyden, mutta se on yleensä sidottu vain yhteen koneeseen. Jos on useampia koneita (läppäri, tablet, älypuhelin) tai useampi perheenjäsen, jotka kaikki haluaisivat nettiin, herää halu jakaa nettiyhteys muillekin. Mutta miten?

Harva hotelli tarjoaa enää langallista Ethernet-yhteyttä, mutta sen jakaminen wlan-yhteytenä onnistuu ohjelmallisesti. Sen sijaan hotellin wlan-yhteyden muuttaminen toiseksi wlan-yhteydeksi omia koneita varten ei onnistu -- läppärin wlan-piiri ei pysty toimimaan sekä vastaanottimena että tukiasemana yhtä aikaa.

Viime viikolla Hernesaaren Verkkokauppa.comissa silmiini osui juuri sopiva laite tähän tarkoitukseen: Asus WL-330N. Tämä näppärä, parin tulitikkuaskin kokoinen laite tekee juuri sen, mitä matkailija haluaa: muuttaa läppärin wlan-yhteyden tukiasemaksi, johon kaikki omat laitteet voivat kytkeytyä. Laitteesta on myös 10 euroa kalliimpi malli 3G-tuella, mutta jos käytössä on 3G-verkko, sen jakaminen wlaniksi käy tabletilla tai älypuhelimella.

WL-330N toimii viidessä eri tilassa, mm. tavallisena tukiasemana ja toistimena. Kiinnostavin muoto on kuitenkin Wi-Fi account sharing:

WL-330N jakaa hotellin tms. wlan-yhteyden omana tukiasemana omille laitteille.

Hotellin tms. wlan-yhteys valitaan oikealla alhaalla näkyvästä ikkunasta. Oman tukiaseman nimi, salasana ja salaustapa kerrotaan yläpuolella näkyvissä kentissä.

Kolme varoituksen sanaa: ensinnäkin laite pitää asentaa valmiiksi jo ennen matkaa, sillä se haluaa toimivan Ethernet-yhteyden. Kotona on syytä testata, miten jakaminen tapahtuu, sillä hotellien maksullisten wlan-yhteyksien käyttöönotto ei aina ole ihan yksinkertaista. Turha sählätä enää reissussa asian vuoksi.

Toinen huomio: tietokoneessa pitää olla Ethernet-portti. Laite muuntaa läppärin vastaanottaman wlan-yhteyden Ethernetiksi, jonka purkki kääntää taas takaisin wlan-yhteydeksi. Uusista ultrabookeista Ethernet on jätetty tarpeettomana pois, joten silloin tarvitaan lisäksi erillinen usb-ethernet-sovitin.

Kolmas huomio: purkki saa virtansa usb-liittimestä, joten ultrabookeissa tarvitaan vähintään kaksi usb-porttia.

Kahden piuhan vuoksi järjestelmä ei ole erityisen elegantti -- mutta hei, se toimii! On tosi mukavaa kun saa kaikki omat ja perheen laitteet nettiin yhdellä maksulla nettiin.

Windows 8 datalaskuri

Windows 8:ssa on näköjään datalaskuri, josta voi seurata langattoman datasiirron määrää. Ominaisuus on sen verran piilotettu, että törmäsin siihen vahingossa. Tämä ei anna hyvää kuvaa uuden Windowsin käytettävyydestä.

Datalaskuri kytketään päälle näytön oikeasta reunasta, kunhan siihen on ensin haettu verkkoyhteyksistä kertova palkki. Valitun wlan-verkon tai 3G-datan kohdalta avautuu hiiren kakkospainikkeella lisävalintoja:

Windows 8 datalaskuri kertoo siirretyn datan määrän. Tai sitten ei. 

Kun Show estimated data usage on valittu, yhteyden tietojen alla näkyy siirretyn datan määrä. Oleellista on, että laskuri juoksee kunnes se nollataan erikseen. Se voi siis olla päällä vaikka viikon ja arvioida, kuinka paljon roaming dataa on kertynyt. Resetoimalla laskurin ensin voi myös mitata, kuinka paljon dataa  Facebookin aloitusnäyttö siirtää tai miten paljon dataa siirtyy silloinkin, kun Windowsissa ei näytä tapahtuvan mitään (vastaus: paljon -- siellä menevät Skydriven ja Dropboxin sekä Windowsin omat synkronoinnit ym.).

Pari tuntia hotellin WLANissa ja tuloksena gigatavu dataliikennettä?

Pari päivää sitten olin seminaarissa helsinkiläisessä hotellissa. Jo parin tunnin jälkeen laskuri näytti lähes gigatavun datasiirtoa. Päivän päätteeksi lukema oli jo useita gigatavuja. Tulos ei voi pitää paikkansa -- paitsi jos siinä on mukana myös muiden ko. tukiaseman käyttäjien siirtämiä bittejä..

Vanhakin Windows osasi näyttää siirretyn datan määrän (kunnes toiminto piilotettiin Vistasta alkaen), mutta sen tilasto nollautui aina koneen sammuttamisen yhteydessä.

Listassa on toinenkin hyödyllinen asetus: Set as metered connection. Kun se on valittu, Windows kohtelee yhteyttä volyymiveloituksena ja asetuksista voidaan valita, mitä silloin jätetään synkronoimatta.

Nyt olisi vielä kiva tietää, miten nämä temput tehdään tabletin sormiohjauksella... (lisäys: pitämällä sormea oikeassa kohdassa riittävän pitkään).