Huawei BE7 wifi-reititin on halpa ja monipuolinen, mutta puutteitakin on

Kodin wifi-reititintä etsivälle on tarjolla lukuisia hyviä vaihtoehtoja. Useinkaan ei kannata tyytyä operaattorin valokuidun mukana toimitettavaan vakiomalliin, paitsi jos operaattori vastaa sitten myös etähallinnalla reitittimen päivityksistä ja muista asetuksista.

Verkkokauppa.comista tarttui mukaan heräteostoksena Huawei BE7, joka tarjoaa 69 euron hinnalla paljon reititintä: siinä on 2,5 G Ethernet-portti runkoverkkoa varten, uusin Wifi 7 -standardi ja näppärä mobiili hallintasovellus. Eikä laite näytäkään hullummalta.

Keskellä Huawei BE7, kuin Lumikki pimeässä metsässä.

Halvan hinnan huomaa, kun laitteen ottaa käteen. Se on ohutta muovia eikä paina juuri mitään, kuin tyhjäksi syötyä margariinirasiaa pitelisi. Edes virtakytkintä ei ole.

Takaseinästä löytyy WPS-painike ja neljä Ethernet-porttia. Vasemmanpuoleisessa on hädin tuskin erottuva teksti 2.5G. Ohjeen mukaan seinästä tulevan johdon voi kytkeä mihin tahansa näistä neljästä portista. En silti luottaisi automatiikkaan, vaan käyttäisin varmuuden vuoksi merkittyä porttia, jotta en tule vahingossa ohittaneeksi palomuuria.

Takaseinän neljä Ethernet-porttia.

Selaimella käytettävä hallintaohjelma on varsin selkeä. Kirjautumiseen tarvitaan pelkkä salasana, ei käyttäjätunnusta. Hyvä oivallus. Miksi tunnusta kysytään muuallakaan, eihän purkilla yleensä ole kuin yksi ylläpitäjä ja hänellä kaikki oikeudet? 5 ja 2,4 GHz verkot on oletusarvona yhdistetty, mutta ne voi määritellä myös erikseen. Reitittimen saa buuttaamaan itsensä säännöllisesti, päivittämään itsensä automaattisesti ja esimerkiksi sammuttamaan viikonloppujen ajaksi. Mesh-tuki valmistajan muihin laitteisiin löytyy myös, joten verkon peittoa voi kasvattaa hyvinkin laajalle. Hieman epätyypillisesti sisäverkon osoiteavaruus on 192.168.3.x. Tieto on merkitty selkeästi laitteen pohjaan.

Palomuuri on yksinkertainen, siinä ei ole mitään asetuksia eikä lokia. Erikseen mainitaan vain suojaus väsytyshyökkäyksiltä (salasanan arvaaminen brute-force). Ikävä kyllä vierasverkko on todellakin tarkoitettu vain vieraille - siinä on pakollinen ajastin, mutta ei juuri muita säätöjä.

Laitteen paras puoli on sen mobiilisovellus Huawei AI Life. Se näyttää havainnollisesti kytkeytyneet laitteet ja niiden siirtonopeudet.

Yhdistetyt laitteet.

Laitteista nähdään hetkellinen siirtonopeus, mutta harmi kyllä ei kumulatiivista siirtomäärää. Se auttaisi seuraamaan laitteiden salattua elämää ja voisi kertoa, mikäli jokin kodin laite on kaapattu DDos-hyökkäykseen.

Sonos-älykaiuttimen datasiirto 328,8/0,9 kbps.

Hallinta-asetuksista voi mm. alentaa lähetystehoa, ottaa WPS:n käyttöön ja hallita automaattista sammutusta. 

Wifin hallinta-asetukset.

Erityisenä bonuksena on verkon kuuluvuuden optimointi. 

Kuuluvuuden optimointi ja hallinta-asetukset.

Kentän voimakkuutta voi käydä mittaamassa eri puolilla taloa. 

Kuuluvuuden näyttö graafisesti.

Kuvan talo on valmis malli, mutta ohjelmassa on sisäänrakennettu editori, jolla seiniä voi siirrellä sekä huoneita lisätä ja poistaa - kuin sisustusohjelmalla ikään.

Oman pohjapiirroksen tekeminen vaatii vähän vaivaa.

Kun piirros on valmis, puhelimella käydään mittaamassa kenttävoimakkuus eri huoneissa ja niiden perusteella ohjelma sitten piirtää kuuluvuuskartan, joka auttaa purkin optimaalisessa sijoittelussa.

Kentän mittaaminen.

Kokeilussa Wifi7 ylsi mainioihin siirtonopeuksiin. Kodeissa 2,5 G valokuidut ovat vielä harvinaisia, mutta sellaisen omistajalle purkki on mitä mainioin. Yleensä vastaavista laitteista saa maksaa moninkertaisen hinnan.

Ellei Huawein nimi pelota, tästä saa edullisesti helppokäyttöisen wifi-reitittimen moneen käyttöön.

Wifi-verkko 2,4 vai 5 GHz - kumpi on nopeampi?

Wifi-verkot toimivat joko 2,4 tai 5 gigahertsin taajuudella. Ennen tukiasemasta piti valita käyttöön jompi kumpi taajuus, mutta nykyään molempiin voi perustaa erilliset verkot. 

Teoriassa asia on selvä: alempi 2,4 GHz taajuus kuuluu pidemmälle ja läpäisee paremmin seinät, mutta ylempi 5 GHz siirtää dataa nopeammin, vaikka sitten matkan kustannuksella.

Käytäntö on jotain ihan muuta. Alempi taajuus on ruuhkautunut, koska naapurien verkot, Bluetooth-laitteet ja mikroaaltouunit sotkevat sen käyttöä. Siksi vähemmän käytetty 5 GHz saattaa olla parempi vaihtoehto. Se selviää vain kokeilemalla.

Kokeilu ei ole ihan helppoa. Testasin ensin yksinkertaisella Speedtest-nettipalvelulla, mutta koska kyse oli 4G-modeemista, nopeus vaihteli ihan liikaa, jotta eroja 2,4 ja 5 GHz välillä olisi voinut mitata. Laitoin siis tukiaseman usb-porttiin tikun ja siihen 1,2 gigatavun mp4-videotiedoston, jonka kopiointiin kuluvan ajan mittasin läppärillä.

Tulokset olivat juuri niin epämääräisiä kuin arvelinkin. Viidestä eri mittauspaikasta vain yhdessä siirtonopeus 2,4 GHz:llä on aavistuksen nopeampi kuin 5 GHz:llä. Kaikissa muissa korkeampi taajuus oli nopeampi, kolmessa kerrassa neljästä jopa moninkertaisesti.

5 GHz on yleensä nopeampi kuin 2,4 GHz taajuus.

Erikoista tuloksissa on se, että Paikka 2 oli samassa huoneessa tukiaseman kanssa ja Paikka 1 naapurihuoneessa. Siirto oli siis nopeampi hieman kauempana, johtuen joko naapurien liikenteestä tai seinien heijastuksista tai jostain ihan muusta.

Langaton datasiirto on mukavaa, mutta teknisesti vaikea toteuttaa. Windows näyttää tiedoston siirron aikana datanopeuden vaihtelun.

Siirtonopeus 1-4 Mt/s

Koska nopeus vaihtelee näin paljon, luotettava mittaus vaatii ison tiedoston siirtoa, eikä hetkittäiseen nopeustulokseen ole luottamista.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ei kannata uskoa teoriaa vaan kokeilla itse omassa ympäristössä. Testiläppäri oli useamman vuoden vanha, eikä osannut uusimpia 802.11-standardeja. Tukiaseman ac-tekniikka meni siis hukkaan. Uudemmilla tai vanhemmilla laitteilla tulokset voivat olla erilaisia. Joka tapauksessa ennakko-odotuksista huolimatta 5 GHz taajuus voi yllättää positiivisesti silloinkin, kun tukiasema on kaukana ja välissä kerros tai useita seiniä.

Vielä varoituksen sana: osa kodin älylaitteista toimii vain 2,4 GHz taajuudella. Niitä varten voi tosin perustaa erillisen kodin IoT-verkon, mutta laitteiden suora ohjaaminen 5 GHz verkosta ei onnistu.

Saako mobiilidatayhteyttä jakaa muille koneille (ns. tethering)?

Saunalahden käyttöehdoissa on kohta, joka kieltää puhelimen datayhteyden jakamisen muille koneille:

Mobiililaajakaistapalvelun jakaminen useiden laitteiden kesken on kielletty hyödyntäen esimerkiksi
päätelaitteiden tethering -ominaisuutta. Saunalahdella on oikeus estää tai rajata
mobiililaajakaistapalveluiden jakaminen usean päätelaitteen kesken.

Mitä ihmettä? Eikö älypuhelimen wlan-tukiasemaa (hotspot) saakaan käyttää?

Teksti on perua langattoman datasiirron alkuajoilta. Lauseella operaattori halusi suojata omaa bisnestään niin, ettei asiakas ostaisi yhtä liittymää ja jakaisi sitä maksua vastaan esimerkiksi naapureilleen. Varmuuden vuoksi kysyin asiaa Elisalta ja kuulin, että teksti on todellakin jäänne vanhoista sopimusehdoista, eikä ole enää voimassa.

Muualla maailmassa ei olla yhtä onnekkaita. Wikipedian mukaan Britanniassa yhteyden jakamisen ja sen käytön tietokoneen kautta (ns. tethering) sallii vain muutama operaattori. Yhdysvalloissa operaattorit rajoittavat puhelimesta jaettua datan määrää tai kieltävät sen kokonaan, jolloin tietokonekäyttö on sopimuksen irtisanomisperuste.

Esimerkiksi Sprintin sopimuksessa on tällainen lauseke:

Examples of prohibited data uses:  Sprint data services are provided solely for purposes of web surfing, sending and receiving email, photographs and other similar messaging activities, and the non-continuous streaming of videos, downloading of files or on line gaming. Our data services may not be used: (i) to generate excessive amounts of Internet traffic through the continuous, unattended streaming, downloading or uploading of videos or other files or to operate hosting services including, but not limited to, web or gaming hosting;... (vi) for an activity that connects any device to Personal Computers (including without limitation, laptops), or other equipment for the purpose of transmitting wireless data over the network (unless customer is using a plan designated for such usage);

Jos yhteyttä haluaa jakaa, tethering-ominaisuus pitää tilata erikseen, eikä yksikään jenkkioperaattori tarjoa rajoittamatonta mobiilidataa tethering-mahdollisuudella.

Huh! Joissakin asioissa amerikkalaiset elävät yhä tietoliikenteen kivikautta. Meillä suomalaisilla on tosiaan syytä tyytyväisyyteen, sillä rajoittamattomat kiinteähintaiset mobiilidatayhteydet ovat suorastaan edullisia. Useimmissa muissa EU-maissa ja Yhdysvalloissa niitä ei edes myydä.

Ei ihme, että päivän uutinen kertoo Googlen suunnittelevan Yhdysvalloissa mobiilioperaattoriksi ryhtymistä. Oma verkko mahdollistaisi suomalaisille tutut palvelut ja hintatason. Vaviskaa, jenkkioperaattorit!

2G-3G-4G - onhan siinä eroa!

Harva asia on kehittynyt yhtä nopeasti kuin matkapuhelinten datasiirtonopeudet. Pieni vertailu havainnollistaa asiaa.

Samsung Note 3 + Saunalahden 4G -liittymä yltävät espoolaisessa Sello-ostoskeskuksessa yli 40 megabitin siirtonopeuteen:

2014 ja 4G

Ping-arvo on mukavat 30 millisekuntia, lähetysnopeus 43 ja latausnopeus peräti 51 megabittiä sekunnissa. Speedtest.net-ohjelman tulokset eivät ole tieteellisen tarkkoja, mutta kertovat kuitenkin sen, että lujaa mennään! Harvalla edes langallinen kotiyhteys pystyy tällaisiin nopeuksiin.

Kun puhelin asetetaan 3G-tilaan, palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin ja nopeus putoaa oleellisesti pienemmäksi:

2009 ja 3G

Tässä käytössä on 3G-tekniikan kehittyneempi HSDPA-siirtomuoto, alkuperäisen 3G:n nopeus jäi muutamaan megabittiin. Lähetysnopeus on vain kymmenesosa latausnopeudesta, mikä vastaa hyvin kodeissa yleistä langallista ADSL-liitäntää.

Viisi vuotta lisää taaksepäin ja tullaan EDGE-standardin aikaan:

2004 ja 2G

Ping-lukema eli kytkeytymisviive on peräti 356 millisekuntia. Oikeastaan EDGE oli 2G-tekniikan kehittyneempi versio eli 2,5G-sukupolvea. Kymmenessä vuodessa mobiili datasiirto on nopeutunut noin 500-kertaisesti.

Alkuperäisellä 2G:llä saatiin latausnopeutta vain 0,01 megabitin verran (9600 bittiä) -- mutta 1990-luvun loppupuolella sekin tuntui hienolta.

Vielä nyt 4G-asiakkaat pääsevät nauttimaan huimista nopeuksista. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen, kun yhä useamman taskussa oleva laite imuroi dataa megabittien vauhdilla. Lisäksi 4G-peitto on hyvin paikallista, jo 50 metrin siirtymä voi heikentää kentän kuuluvuutta niin paljon, että nopeus putoaa. Ylimmän kuvan mittaus on tehty optimioloissa kauppakeskuksen sisätiloissa.

Aivan oma kysymyksensä on se, mihin kännykässä tarvitaan kymmenien megabittien siirtonopeutta, ja miten runkoverkot kestävät lisääntyvän liikenteen. Ei ihme, että operaattorit haluavat rajoittaa dataliikenteen määrää, vaikka nopeus pysyisikin entisellään.

Nälkä on kasvanut syödessä, eivätkä megabitit enää tunnu miltään. Joskus on kuitenkin syytä olla tyytyväinen saavutettuun kehitykseen eikä aina valittaa sen puutteista.

Windows 8 datalaskuri

Windows 8:ssa on näköjään datalaskuri, josta voi seurata langattoman datasiirron määrää. Ominaisuus on sen verran piilotettu, että törmäsin siihen vahingossa. Tämä ei anna hyvää kuvaa uuden Windowsin käytettävyydestä.

Datalaskuri kytketään päälle näytön oikeasta reunasta, kunhan siihen on ensin haettu verkkoyhteyksistä kertova palkki. Valitun wlan-verkon tai 3G-datan kohdalta avautuu hiiren kakkospainikkeella lisävalintoja:

Windows 8 datalaskuri kertoo siirretyn datan määrän. Tai sitten ei. 

Kun Show estimated data usage on valittu, yhteyden tietojen alla näkyy siirretyn datan määrä. Oleellista on, että laskuri juoksee kunnes se nollataan erikseen. Se voi siis olla päällä vaikka viikon ja arvioida, kuinka paljon roaming dataa on kertynyt. Resetoimalla laskurin ensin voi myös mitata, kuinka paljon dataa  Facebookin aloitusnäyttö siirtää tai miten paljon dataa siirtyy silloinkin, kun Windowsissa ei näytä tapahtuvan mitään (vastaus: paljon -- siellä menevät Skydriven ja Dropboxin sekä Windowsin omat synkronoinnit ym.).

Pari tuntia hotellin WLANissa ja tuloksena gigatavu dataliikennettä?

Pari päivää sitten olin seminaarissa helsinkiläisessä hotellissa. Jo parin tunnin jälkeen laskuri näytti lähes gigatavun datasiirtoa. Päivän päätteeksi lukema oli jo useita gigatavuja. Tulos ei voi pitää paikkansa -- paitsi jos siinä on mukana myös muiden ko. tukiaseman käyttäjien siirtämiä bittejä..

Vanhakin Windows osasi näyttää siirretyn datan määrän (kunnes toiminto piilotettiin Vistasta alkaen), mutta sen tilasto nollautui aina koneen sammuttamisen yhteydessä.

Listassa on toinenkin hyödyllinen asetus: Set as metered connection. Kun se on valittu, Windows kohtelee yhteyttä volyymiveloituksena ja asetuksista voidaan valita, mitä silloin jätetään synkronoimatta.

Nyt olisi vielä kiva tietää, miten nämä temput tehdään tabletin sormiohjauksella... (lisäys: pitämällä sormea oikeassa kohdassa riittävän pitkään).