DNSSEC lakkasi toimimasta Asus wifi-reitittimissä

Toimistoni nettiyhteys lakkasi eilen toimimasta. Hmm, outoa. Ensin epäilin operaattorin tai taloverkon katkosta, mutta verkot näyttivät olevan kunnossa. Omissakin koneissa bitti näytti kulkevan, vain nettisivut eivät avautuneet. 

Miten testata PINGillä, toimiiko yhteys? Harva julkinen www-sivu vastaa enää pingiin, tai ainakaan niiden IP-osoitteita ei muista. Itse olen käyttänyt Googlen nimipalveluita, jotka on helppo muistaa ja näyttävät toimivan aina:

8.8.8.8 ja 8.8.4.4

Yhteys niihin toimi. Todella outoa. Olisiko sisäverkon kytkimissä vikaa? Onneksi hyllyllä oli useampia varalaitteita. Otin ne käyttöön, mutta virhe ei poistunut. 

Entä olisiko vika Windowsissa, siitähän oli juuri tulossa iso tiistapäivitys? Kokeilin eri Windows-versioita ja Mac-läppäriä, aina sama juttu. Ei toimi. Aloin jo epäillä tietomurtoa, haittaohjelmaa tai maailmalla vellovia AI-tietomurtoja, etenkin kun juuri samana päivänä olin selvittämässä asiakkaalla hyvin outoa it-ongelmaa. 

Olen käyttänyt Googlen tai haittaohjelmia suodattavia nimipalveluita, vaihdoin operaattorin omaan ja se auttoi hetkeksi. Sitten taas iski pimeys, työt pysähtyivät.

Olin fiksusti tehnyt Asus-reitittimen asetuksista varmuuskopion tiedostoon (suosittelen sinullekin!). Mutta siinä olikin ongelma, sillä varmuuskopio oli toisella koneella, johon ei ilman nettiä ollut helppo päästä. Onneksi senkin tiedostoista löytyi offline-kopio ja sain asetusten kopion paikalliseksi tiedostoksi.

Yritin palauttaa sen vanhojen asetusten päälle. Ikkunassa luvataan, että päivitys kestää 60 sekuntia. Palkki eteni tuskallisen hitaasti ja kesti ainakin puoli tuntia. Se niistä lupauksista.

Lupaukset ja todellisuus.

Lopulta sain sen tehdyksi, mutta ei auttanut. Päätin resetoida koko reitittimen. Yleensä RESET-painikkeen pitäminen pohjassa riittää, mutta Asusin omilta sivuilta löytyi kolme erilaista ohjetta WPS-painikkeen käytöstä resetointiin.

Eikä vieläkään. Onneksi itsellä oli toisessa paikassa samanlainen Asus-malli, kävin hakemassa sen. Jätin palautuksen päälle ja menin välillä nukkumaan. Aamuyöllä siirto oli vasta 69 prosentissa ja siirto tuntui pysähtyneen kokonaan. Kun sitten aloin käyttää pöytäkonetta niin siirtokin taas jatkui, ihme homma. 

Lopulta toinen wifi-reititin oli vanhan paikalla ja asetukset siirretty - eikä toimi vieläkään. Tässä vaiheessa alkoi jo epätoivo iskeä. Mitä helkkaria oli tapahtunut?

Lopulta keksin kokeilla DNSSEC-asetuksen poistamista - ja kas, kaikki alkoi toimia!

Enable DNSSEC support: No

Ilman salattua DNS-palvelua pärjää, mutta kyse on silti hätäratkaisusta. Selvisi, että joissakin Asus-reitittimissä sisäänrakennettu salausvarmenne on vanhentunut ja silloin DNSSEC ei toimi. Teknisempi selitys: ylimmän tason allekirjoitusavain (KSK-2024) oli vaihtunut 11.10.2026. Se oli Asusilta unohtunut, vaikka avain oli julkistettu jo 11.1.2025. 

Monen tunnin työ laitevalmistajan yllättävän virheen vuoksi. Kuinkahan moni kotikäyttäjä osaisi selvittää vian syytä? Ovatko operaattorien asiakaspalvelut osanneet neuvoa asiasta? Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tuntuu siltä, ettei internet+wifi vieläkään sovi peruskäyttäjän koteihin.

Nyt vain odotellaan Asusin päivitystä, minkä jälkeen DNSSECin saa taas kytkeä päälle. Ja VPN-yhteyden sekä selaimen paikallisen yhteyden salausvarmenne pitää nekin asentaa uudelleen.

Huawei BE7 wifi-reititin on halpa ja monipuolinen, mutta puutteitakin on

Kodin wifi-reititintä etsivälle on tarjolla lukuisia hyviä vaihtoehtoja. Useinkaan ei kannata tyytyä operaattorin valokuidun mukana toimitettavaan vakiomalliin, paitsi jos operaattori vastaa sitten myös etähallinnalla reitittimen päivityksistä ja muista asetuksista.

Verkkokauppa.comista tarttui mukaan heräteostoksena Huawei BE7, joka tarjoaa 69 euron hinnalla paljon reititintä: siinä on 2,5 G Ethernet-portti runkoverkkoa varten, uusin Wifi 7 -standardi ja näppärä mobiili hallintasovellus. Eikä laite näytäkään hullummalta.

Keskellä Huawei BE7, kuin Lumikki pimeässä metsässä.

Halvan hinnan huomaa, kun laitteen ottaa käteen. Se on ohutta muovia eikä paina juuri mitään, kuin tyhjäksi syötyä margariinirasiaa pitelisi. Edes virtakytkintä ei ole.

Takaseinästä löytyy WPS-painike ja neljä Ethernet-porttia. Vasemmanpuoleisessa on hädin tuskin erottuva teksti 2.5G. Ohjeen mukaan seinästä tulevan johdon voi kytkeä mihin tahansa näistä neljästä portista. En silti luottaisi automatiikkaan, vaan käyttäisin varmuuden vuoksi merkittyä porttia, jotta en tule vahingossa ohittaneeksi palomuuria.

Takaseinän neljä Ethernet-porttia.

Selaimella käytettävä hallintaohjelma on varsin selkeä. Kirjautumiseen tarvitaan pelkkä salasana, ei käyttäjätunnusta. Hyvä oivallus. Miksi tunnusta kysytään muuallakaan, eihän purkilla yleensä ole kuin yksi ylläpitäjä ja hänellä kaikki oikeudet? 5 ja 2,4 GHz verkot on oletusarvona yhdistetty, mutta ne voi määritellä myös erikseen. Reitittimen saa buuttaamaan itsensä säännöllisesti, päivittämään itsensä automaattisesti ja esimerkiksi sammuttamaan viikonloppujen ajaksi. Mesh-tuki valmistajan muihin laitteisiin löytyy myös, joten verkon peittoa voi kasvattaa hyvinkin laajalle. Hieman epätyypillisesti sisäverkon osoiteavaruus on 192.168.3.x. Tieto on merkitty selkeästi laitteen pohjaan.

Palomuuri on yksinkertainen, siinä ei ole mitään asetuksia eikä lokia. Erikseen mainitaan vain suojaus väsytyshyökkäyksiltä (salasanan arvaaminen brute-force). Ikävä kyllä vierasverkko on todellakin tarkoitettu vain vieraille - siinä on pakollinen ajastin, mutta ei juuri muita säätöjä.

Laitteen paras puoli on sen mobiilisovellus Huawei AI Life. Se näyttää havainnollisesti kytkeytyneet laitteet ja niiden siirtonopeudet.

Yhdistetyt laitteet.

Laitteista nähdään hetkellinen siirtonopeus, mutta harmi kyllä ei kumulatiivista siirtomäärää. Se auttaisi seuraamaan laitteiden salattua elämää ja voisi kertoa, mikäli jokin kodin laite on kaapattu DDos-hyökkäykseen.

Sonos-älykaiuttimen datasiirto 328,8/0,9 kbps.

Hallinta-asetuksista voi mm. alentaa lähetystehoa, ottaa WPS:n käyttöön ja hallita automaattista sammutusta. 

Wifin hallinta-asetukset.

Erityisenä bonuksena on verkon kuuluvuuden optimointi. 

Kuuluvuuden optimointi ja hallinta-asetukset.

Kentän voimakkuutta voi käydä mittaamassa eri puolilla taloa. 

Kuuluvuuden näyttö graafisesti.

Kuvan talo on valmis malli, mutta ohjelmassa on sisäänrakennettu editori, jolla seiniä voi siirrellä sekä huoneita lisätä ja poistaa - kuin sisustusohjelmalla ikään.

Oman pohjapiirroksen tekeminen vaatii vähän vaivaa.

Kun piirros on valmis, puhelimella käydään mittaamassa kenttävoimakkuus eri huoneissa ja niiden perusteella ohjelma sitten piirtää kuuluvuuskartan, joka auttaa purkin optimaalisessa sijoittelussa.

Kentän mittaaminen.

Kokeilussa Wifi7 ylsi mainioihin siirtonopeuksiin. Kodeissa 2,5 G valokuidut ovat vielä harvinaisia, mutta sellaisen omistajalle purkki on mitä mainioin. Yleensä vastaavista laitteista saa maksaa moninkertaisen hinnan.

Ellei Huawein nimi pelota, tästä saa edullisesti helppokäyttöisen wifi-reitittimen moneen käyttöön.

Kun MacBook ei mene wifi-verkkoon

Apple-fanien mielestä Mac-koneet ovat niin helppoja, etteivät ne tarvitse lainkaan tukipalveluita. Itselläni on hieman toisenlaisia kokemuksia.

Toista MacBook Air -kannettavaani vaivasi pitkään omituinen vaiva: se löysi wifi-verkon ja kytkeytyi siihen normaalisti, mutta data ei vain lähtenyt liikkumaan. Ei virheilmoitusta, ei mitään. Tukiasemassa ei voinut olla vikaa, sillä wifi ei toiminut edes iPhonesta jaettaessa. Wifi alkoi toimia vasta uudelleenkäynnistämisen jälkeen, ja sitten kaikki toimikin ihan normaalisti. Ärsyttävää.

Lopulta löysin ratkaisun googlaamalla. Jaan sen tässä mahdollisesti muiden ilmiöstä kärsivien kanssa. 

Wifi alkaa toimia perustamalla uusi käyttöpaikka (Järjestelmäasetukset > Verkko > Käyttöpaikka > Muokkaa käyttöpaikkoja > Plus-merkki).

Uuden käyttöpaikan perustaminen saa wifin toimimaan.

Oletusarvona Käyttöpaikka-kentässä lukee Automaattinen. Se muistaa kaikki aiemmat wifi-verkot, joihin laitteella on liitetty (Lisävalinnat... > Wi-Fi > Ensisijaiset verkot).

Uusi käyttöpaikka luodaan painamalla plus-merkkiä. Kun tämä käyttöpaikka jätetään valituksi, wifi-yhteys kytkeytyy automaattisesti koneen herätessä lepotilasta, kuten pitääkin.

Lisäys 10.3.2021: Ilo oli ennenaikainen, vanha wifi-ongelma palasi jälleen. Onneksi nyt ei enää tarvitse buutata läppäriä, vaan Käyttöpaikka-kentän vaihto auttaa. Kun on kaksi, voi vuorotella niiden välillä. Vaikka verkot ovat aivan samat, kirjautuminen onnistuu vasta kun käyttöpaikkaa on vaihdettu.

DNA Koti 5G -kokemuksia

Asun Espoossa lähellä Kehä I:tä, mutta alueella ei tarjota valokuitua omakotiasukkaille. Monta vuotta piti sinnitellä 15/1 megabitin ADSL-tekniikalla, kunnes Elisa päivitti sen 50/10 VDSL-yhteydeksi (50 megabittiä download, 10 megabittiä upload). Tekniikka toimii, mutta ei riitä vaativaan käyttöön eikä aktiiviseen etätyöhön. 

Vaihtoehtona on 4G-mobiilidata, mutta sen toimintaan ei voi luottaa lainkaan. Välillä nopeus on VDSL:ää parempi, mutta kuormitushuippujen aikaan (iltaisin ja koulujen jälkeen) nopeus romahtaa.

Telia teki viime vuonna parhaansa kerätäkseen riittävästi taloja mukaan Avoin kuitu -hankkeeseen, mutta riittävää kiinnostusta ei löytynyt. Kun sitten DNA tarjosi uutta Koti 5G -yhteyttä jopa 1000 megabitin nopeudella, jätin heti tilauksen. Elisalla olisi ollut vastaava, mutta kun eivät mainostaneet palveluaan, en tiennyt asiasta. Ylipäätään 5G-peittokin tuli alueelle vasta pari kuukautta sitten.

Nopea 5G toimii vain maston lähettyvillä, vaaditaan käytännössä näköyhteys. Itsellä nämä ehdot täyttyivät. Paikalle ensin lähetetty mittaaja näytti läppäristään saavuttavansa jopa 900 megabitin nopeuden. Pari viikkoa myöhemmin paikalle tuli asentaja, joka kiinnitti vastaanottimen talon seinään ja veti kaapelin laitetilaan. 

5G-vastaanotin talon seinässä.

Aikaa kului noin 2,5 tuntia. Asennus maksaa 495 euroa (tarjoushinta 450 euroa). 5G-vastaanotin on DNA:n omaisuutta ja sisältyy veloitukseen, joka on 39,90 euroa (400 megabittiä) tai 44,90 euroa (1000 megabittiä) kuukaudessa.

Huawein 5G-purkki muuntaa langattoman signaalin Ethernetiksi wifi-reititintä varten.

Mainoksen mukaan kyseessä on "langaton kiinteä liittymä", jonka pitäisi vastata idean tasolla kotiin tulevaa valokuitua. Kiinteistölehden mukaan DNA Koti 5G käyttää verkon viipalointia, joka takaa nopeuden pysyvän vakiona, vaikka myös naapurit olisivat verkossa. Mobiilidatan kaltaista hidastumista ruuhka-aikoihin ei siten pitäisi ilmetä. Näin kertoi myös myyjä puhelimessa: kutakin mastoa kohti myydään vain rajallinen määrä Koti 5G -asiakkaita, jotta kapasiteetti säilyy.

Kuulostaa hyvältä, mutta langattomat verkot ovat arvaamattomia. Sopimusehdoissa nopeuksista annetaan erilainen kuva: 1000 megan liittymän nopeudet ovat 100-1000 megabittiä (minimi- ja maksiminopeus) sekä 400 megan liittymän 100-400 megabittiä. Sata megaa on toki paljon ja tuplasti enemmän kuin VDSL:llä, mutta mihin katosi se takuu vakionopeudesta?

"Miniminopeus on nopeus, joka ei Kiinteä 5G -laajakaistapalvelua käytettäessä lähtökohtaisesti alitu", sanoo sopimus, ja edelleen "... asetuksen EU 2015/2120 mukainen normaalinopeus on DNA Oyj:n tarjoamassa Kiinteä 5G-laajakaistapalveluissa niille ilmoitettu miniminopeus".

Lähtevä nopeus on vielä ikävämpi yllätys: sopimuksen mukaan se on vain 5-100 megabittiä (sama sekä 400 että 1000 megan vaihtoehdoissa). Viisi megaa 5 G:n miniminä ei ole enää mitään ja on vain puolet VDSL:stä. Sata on sentään hyvä lukema, mutta se luvataan vain maksimarvona.

Huippunopeaa kotiyhteyttä odottava pettyy markkinointiin, sillä sopimusehdoissa nopeudeksi luvataan "vain" 100/5 megabittiä, joka saattaa yltää arvoon 400/100.

Sopimukset ovat teoriaa, niihin turvaudutaan vain jos tulee riitoja. Ratkaisevaa on arkinen käyttö. Miten yhteys siis toimii käytännössä?

DNA:n purkin perässä on uusi AX-tason (Wifi 6) wifi-reititin. Testasin nopeuksia Netflixin Fast.com -palvelusta (sama, jota asentajat käyttivät) lauantaiaamuna puoli kuudelta, jolloin verkossa ei varmasti ollut ruuhkaa. Luvut ovat kolmen peräkkäisen mittauksen keskiarvoja. Wifi-yhteys pöytäkoneeseen noin parin metrin etäisyydeltä, koneen wifi "vain" ac-tasoa.

• Ethernet-kaapeli suoraan purkista nopeaan pöytäkoneeseen: 370 megabittiä (down) / 48 megabittiä (up), viive 21 ms.
• Ethernet-kaapeli wifi-reitittimen portista pöytäkoneeseen: 333/45 Mbit/s, 22 ms
• Wifi-yhteys 5 GHz kaistalla: 280/45 Mbit/s, 23 ms
• Wifi-yhteys 2,4 GHz kaistalla: 90/47 Mbit/s, 22 ms

Luvut näyttävät ihan hyviltä, vaikka verkkoviive jää kauaksi niistä muutaman millisekunnin lukemista, joilla 5G-tekniikkaa usein hehkutetaan. Kun välissä on monia aktiivilaitteita ja signaalien muunnoksia, viiveet kumuloituvat.

340/41 megabittiä sekunnissa, kyllähän tällä jo pärjää.

Tilasin yhteyden 1000 megabittisenä, joten siihen nähden 300 megaa on vähän -- vain kolmasosa luvatusta. Se toki riittää mainiosti normikäyttöön ja myös 50 megabitin upload on hyvä, vaikka jää puoleen aidon kuituverkon 100/100 symmetrisestä yhteydestä.

Testasin nopeutta myös älypuhelimen wifillä puolen tunnin välein. Tulokset ovat vain suuntaa-antavia, sillä testipuhelin oli vanha eikä tue uusia wifi-tekniikoita. Verkkoa myös käytettiin kevyesti mittausten aikana. Tulokset kuitenkin osoittavat, miten paljon nopeudet vaihtelevat, kun välissä on kaksi langatonta verkkoa.

Koti 5G nopeus wifi-verkossa mitattuna

Nopeutta huolestuttavampaa ovat kaksi täydellistä katkosta (mittaukset nro 61 ja nro 205, molemmat klo 19:32 peräkkäisinä päivinä), jotka näkyvät sinisinä pystyviivoina.

Tulen seuraamaan yhteyden nopeutta ja luotettavuutta jatkossakin. Miten vaikuttavat esimerkiksi lumisade ja kevään myötä puihin ilmestyvät lehdet? Entä naapurien lisääntyvä 5G-käyttö? Epäselväksi jäi, miksi asentaja sai yli 900 megabittiä, kun oma mittaus jää kolmannekseen. Selvittelen näitäkin tulevissa blogikirjoituksissa.

Langaton ei ole koskaan valokuidun veroinen, vaikka onkin edullisempi ottaa käyttöön. Langattoman yhteyden nopeudet ja luotettavuus riittävät kuitenkin monelle.

Seuraava kirjoitus yhteyden toimintavarmuudesta.

Kerrostalon pihassa kuuluu 135 wifi-tukiasemaa

Kuinka monta wifi-tukiasemaa näkyy ja kuuluu kerrostalojen pihassa? Asensin wifi-kartoitusohjelman puhelimeen ja menin hetkeksi istumaan espoolaisten kerrostalojen keskellä olevalle leikkipaikalle. 

Verkot näkyvät pihalle vain heikosti, joten puhelimen wifi-lista näyttää vain voimakkaimmat signaalit:

Android-puhelimen wifi-lista.

Puhelimeen asennettu Wifi Analyzer -ohjelma listaa myös heikommat verkot, ja niitä löytyy peräti 135 kappaletta. 

2,4 GHz alueen verkot graafisesti kanavan mukaan.

Tekstimuodossa verkkonimien (SSID) näyttö on vielä vaikuttavampi. Kerrallaan näytölle mahtuu vain osa:

Wifi-verkot nimilistana. 

Viime aikoina 5G-tekniikan vastustus on yleistynyt, koska verkkojen pelätään aiheuttavan terveyshaittoja. Wifin käyttämät taajuudet ovat 2,4 ja 5 gigahertsiä, 4G- ja 5G-verkot ovat enimmäkseen näiden välissä sekä alemmilla 700 ja 800 megahertsin alueella.

Wifi-tukiasemia on kaikkialla. Vaikka kieltäytyisi käyttämästä kaikkia älypuhelimia, wifi-verkkojen signaaleilta ei voi välttyä. Signaalit ovat toki heikkoja, koska tukiaseman lähetysteho on rajoitettu 0,1 wattiin (5 GHz alueella 0,2 wattiin), mutta sata päällekkäistä tukiasemaa kenttineen riittää muodostamaan sähkömagneettisen kakofonian.

Onko wifi-kentillä haitallisia vaikutuksia? Tuskinpa vain. Kentät ovat niin heikkoja, ettei tiedetä mekanismia, jolla ne voisivat vaikuttaa ihmisen soluihin. Wifi-verkkoja on ollut noin 20 vuoden ajan -- jos jokin tuntematon mekanismi olisi, sen vaikutusten olisi pitänyt jo näkyä. ULA-radioita ja TV-lähetyksiä on ollut kymmeniä vuosia 88-800 megahertsin taajuudella, eikä niilläkään ole havaittu terveysvaikutuksia.

Wifi-listassa näkyvät 5G-nimet ovat saaneet jotkut uskomaan, että 5G-lähetin on jo tullut aivan lähelle. Kyse ei kuitenkaan ole mobiiliverkosta vaan 5 gigahertsin taajuudella toimivasta wifi-verkosta. Aiemmin verkko perustettiin jommalle kummalle taajuudelle (yleensä alemmalle 2,4:lle, koska se kuuluuu kauemmaksi), mutta nyt operaattorit (ainakin DNA) näyttävät jakavan tukiasemia, jotka luovat molemmat verkot automaattisesti. Verkon nimessä näkyvällä 5G-tekstillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä 5G-mobiilitekniikan kanssa. Edes taajuudet eivät ole samoja.

Kesän jälkeen korjataan rikkoutuneet laitteet

Kesälomalta palatessa ensimmäinen tehtävä on tarkastaa työkalut syksyä varten. Tänä vuonna siinä riittikin tavallista enemmän tekemistä.

Teen varmuuskopioita paitsi NAS-asemalle ja pilveen, myös ulkoiselle usb-asemalle, jotta ne olisivat suojassa pahimmiltakin kiristysohjelmilta. Työpöydällä ollut Verbatim piti naksuvaa ääntä ja tiesin heti, että peli oli menetetty. Onneksi sen tiedostoja ei tarvinnut palauttaa mihinkään.

Verbatim RIP

Erikoista on se, että Verbatim laukesi vain muutaman vuoden kevyen käytön jälkeen. Asema oli saanut lojua työpöydällä tai hyllyllä, ja sitä oli käytetty vain varmistusten tekemiseen. Tiedän, että moni tallentaa ainutkertaisia valokuviaan tällaisille pikkuasemille ja odottaa, että ne löytyvät sieltä vielä vuosienkin kuluttua. Enpä olisi varma.

Opetus: älä luota yksittäiseen usb-asemaan, vaan säilö tärkeät tiedostot vähintään kahdelle eri asemalle (toinen mielellään usb-tikku ja toinen usb-levyasema).

Toinen oli jo vähän hankalampi tapaus. Western Digitalin 500 gigatavun levy oli oikutellut jo kesäkuussa ja nyt hajonnut lopullisesti, joten eräs työasema enää käynnistynyt sillä. Tässäkään vahinko ei ollut suuri, sillä datat olivat toisella fyysisellä levyllä.

Western Digital 500 Gt RIP too

Kirjoitan levyasemien päälle käyttöönottopäivän, mikä helpottaa niiden eliniän seuraamista. Jos asema on tärkeä, sen tiedot kannattaa kopioida tai kloonata toiselle levylle jo hyvissä ajoin. Tietojen siirto toimivalta levyltä toiselle on paljon helpompaa kuin niiden palauttaminen varmuuskopioilta.

Levyllä oli ikää ainakin 10 vuotta. Se oli aluksi RAID-testikäytössä, mutta 30.5.2011 otin sen pysyvään käyttöön. Kahdeksan vuotta yhtäjaksoista pyörimistä on kohtuullinen suoritus. Levyasemat kestävät nykyään paljon pidempään kuin ennen, mikä on oikeaa kehitystä. Toisaalta vanhoissakin levyissä saattoi olla sitkeitä yksilöitä. Toisessa koneessa levy on pyörinyt tauotta ainakin 15 vuotta, ja pyörii yhä.

Opetus: tarkkaile levyjen ikää ja siirrä datat ajoissa levyltä toiselle -- tai ainakin varmista, että varmuuskopiot ovat ajan tasalla.

Kolmas oli kaikkien hankalin. ASUS wifi-reititin (tietoturvasyistä en kerro tarkkaa mallia) ei toiminut, vaikka sen merkkivalot vilkkuivat normaaliin tapaan. Laite toimi, mutta neljä Ethernet-porttia olivat pimeitä. Wifiä en huomannut tässä vaiheessa kokeilla.

Kun mikään temppu ei auttanut, sammutin laitteen useita kertoja ja painoin reset-nappulaa. Ei tulosta. Netistä huomasin, että muillakin oli ollut ongelmia Ethernet-porttien kanssa. Lopulta pidin wps-näppäintä pitkään pohjassa virtakytkimen kanssa ja tämän resetin jälkeen ainakin wifi-yhteys toimi. Laite oli täysin resetoitu ja ehdotti verkon perustamista. Langallinen portti oli kuitenkin edelleen mykkänä.

Kokeilemalla muita portteja sain laitteen vihdoin heräämään ja antamaan ip-osoitteen myös pöytäkoneelle, jolloin pääsin luomaan dummy-verkon ja sitten palauttamaan vanhat asetukset varmuuskopiosta.

Haa! Olin tallentanut asetukset levylle silloin, kun purkki vielä toimi. Sen olin oppinut kantapään kautta vuosi sitten elokuussa, kun tahaton sipaisu jakorasian virtakytkimeen aiheutti jonkinlaisen virtapiikin tai katkoksen muuntajalle, minkä seurauksena ASUS resetoi itse itsensä. Asetusten perustaminen uudelleen oli monen tunnin työ. Se opetti ottamaan asetukset talteen silloin, kun kaikki vielä toimii. Samalla tietenkin päivitin taas kerran firmwaren, joka onneksi nykyisissä ASUS-laitteissa on tehty kiitettävän helpoksi.

Opetus: tallenna wifi-reitittimen asetukset tiedostoon, jotta voit palauttaa ne mahdollisessa häiriötilanteessa. Ja pidä firmis aina ajan tasalla!

Wifi-reitittimet tuntuvat muutenkin olevan heikkoa tekoa. Toinen ASUSin malli menee välillä jumiin, mutta palautuu sentään virrat katkaisemalla. Netissä on runsaasti kokemuksia vastaavista ongelmista. Kaikilla valmistajilla tuntuu olevan luvattoman paljon maanantaikappaleita.

Ehkä ammattilaitteet olisivat luotettavampia, mutta niiden moninkertainen hinta hillitsee ostohaluja.

F-Secure Sense toimii kellona, mutta on muuten pettymys

Harvoin tulee vastaan digilaitteita, jotka ovat odotuksiin nähden yhtä suuria pettymyksiä kuin F-Securen Sense. Kodin älylaitteiden palomuuriksi mainostettu Sense esiteltiin jo vuonna 2015, mutta sen valmistuminen myöhästyi pahasti ja toimitukset alkoivat vasta kesäkuussa 2017.

Hankin laitteen heti tuoreeltaan syksyllä 2017 ja testasin sitä aktiivisesti. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä varsinaisia älyominaisuuksia ei ollut. Niiden luvattiin tulevan päivityksinä, mutta nyt kaksi vuotta myöhemmin niitä odotetaan yhä. Vaikuttaa siltä, että Sensen kehitys on käytännössä loppunut.

Niinpä oma Senseni on jäänyt nököttämään toimiston laitepöydälle ja se toimii lähinnä digitaalisena kellona. Onhan se toki tyylikäs, mutta kelloksi 190 euron hinta on turhan kova.

F-Secure Sense toimii digitaalisena kellona, muuta käyttöä on vaikea keksiä.

Sensen ensimmäinen ongelma on puuttuva modeemi. Sense pitää kytkeä 4G- tai laajakaistamodeemin perään, jolloin "tietoturvareitittimeksi" mainostettu laite on jo itse palomuurin takana. Tarvitaan kaksi laitetta eikä Sensen palomuuriominaisuuksista ole juuri hyötyä.

Ominaisuuksiltaan Sense oli keskeneräinen, siitä puuttui aluksi mm. vierasverkko ja VPN. Ilmeisesti vierasverkko on sittemmin lisätty, mutta koska laitteen hallinta sidotaan asennuksessa yhteen älypuhelimeen, en pääse enää hallitsemaan laitetta -- kyseisen puhelimen näyttö kun meni pimeäksi. Ainoa keino saada Sense takaisin hallintaan olisi resetoida se ja tehdä asennus uudelleen.

Modernien wifi-purkkien tapaan se päivittää automaattisesti oman firmwarensa, mikä on hyvä asia. Sama ominaisuus on kuitenkin kaikilla kilpailijoilla.

Järjestelmäloki näyttää automaattiset firmware-päivitykset.

Ymmärtääkseni alussa luvattua tärkeintä ominaisuutta ei koskaan tullut. Sensen piti tarkkailla kodin älylaitteita ja estää niiden luvaton toiminta tai kaappaaminen esimerkiksi palvelunestohyökkäysten alustaksi. Nyt Sense toimii vain kevyenä wifi-tukiasemana, jonka hallinta on älypuhelinriippuvuuden vuoksi hankalaa ja tekniset ominaisuudet vaatimattomia.

Sensen tärkein tavoite tuntuu olevan F-Securen tietoturvaohjelman myynti. Purkki tarkkailee nettiliikennettä ja estää pääsyn haitallisille sivuille, kuten Freedome-ohjelmakin. Kumpikaan ei kerro, miksi sivut on luokiteltu haitallisiksi, mutta ehkä peruskäyttäjä ei sillä tiedolla mitään tekisikään.

Sense on käytännössä keino tietoturvaohjelman vuositilauksen myymiseen.

Kun osoitteita ei perustella, "Estetyt uhat" näyttää nopeasti pelottavia lukemia, mutta on vaikea tietää niiden todellista riskiä. Itse en tilannut vuosimaksullista tietoturvapalvelua, joten koeajan umpeutumisen jälkeen se lienee lakannut toimimasta.

Kello sentään toimii vielä.

Toivottavasti seuraava kotimainen yrittäjä lunastaa lupaukset paremmin.

Älypuhelin huutaa nimeäsi

Moni älypuhelimen omistaja ei tiedä, että laite kuuluttaa hänen etunimensä (joskus myös sukunimen) muille lähellä oleville puhelimille. Siitä ei välttämättä ole haittaa, mutta ainakin asiasta kannattaa olla tietoinen. Kukapa meistä haluaisi kulkea kadulla niin, että nimi lukisi selässä isoilla kirjaimilla? Joillekin nimen piilottaminen voi olla suorastaan turvallisuuskysymys. Ei niitä turvakieltoja turhan vuoksi ole lakiin otettu.

Ilmiö koskee varsinkin iPhone-käyttäjiä, koska heillä puhelin käyttää (ilmeisen helppokäyttöisyyden nimissä) oletusarvona omistajan etunimeä. Kun puhelinta käytetään nettikäytön tukiasemana, nimi näkyy kaikille. Helsingin yliopiston kirjaston kahvilassa näkyi seuraavanlainen lista:

Wifi-tukiasemien lista

Vau, iPhone on opiskelijoiden keskuudessa todella suosittu! Puhelimista päätellen kahvilassa oli ainakin Cedric, Cesilia, Elina Roms-Riikonen, Emma, Eveliina, Sukhman, Julia, Kaisa, Saara ja Sharon.

Viikkoa myöhemmin lista näytti tältä:

Lista 23.4.2019

Nyt paikalla olivat ainakin Camilla, Cedric, Emma, Juho, Tilda, Axel ja Tereza. Listalla on myös nimi satulanhaistelija, joka on stalkkerista tai muuten vain epäilyttävästä tyypistä käytetty slangi-ilmaisu.

Tarkkailemalla tilaan tulevia ja sieltä lähteviä henkilöitä wifi-listan nimet saavat kasvot. Kaikki nimet eivät välttämättä ole samassa huoneessa, sillä tukiasema kuuluu myös seinien läpi.

Android-puhelimissa tukiasema saa oletusnimensä satunnaisista kirjain- ja numeromerkeistä, tai on yksinkertaisesti AndroidAP.

Julkisesti näkyvä nimi on helppo tarkistaa Asetukset > Oma yhteyspiste:

Puhelimen nimen tarkistaminen.

Itse olen asettanut nimeksi "iPhone SE (NoName)", jotta puhelin olisi helposti tunnistettavissa, mutta ei viittaisi henkilönimeen. Hieman yllättäen nimeä ei voi kuitenkaan vaihtaa Oman yhteyspisteen asetuksista vaan kohdasta Asetukset > Yleiset >Tietoja > Nimi:

Nimitieto on vapaasti muokattavissa.

Taidanpa itsekin vaihtaa nimeä, nyt kun olen sen julkisesti näyttänyt.

Tietoturvan näkökulmasta nimen näkyminen on turha riski. Se saattaa helpottaa tietomurtoa, koska hyökkääjä näkee millainen laite on kyseessä ja tietää kokeilla juuri siihen tepsiviä kikkoja. Toisaalta älypuhelimen tapauksessa avoimia portteja ei pitäisi olla, joten riski on pieni. Läppärien suhteen voi olla toisin.

Joka tapauksessa nimi on henkilötieto, jonka näkymisestä käyttäjän tulisi olla tietoinen ja päättää itse. Suosittelen valitsemaan jonkin neutraalin nimen, josta oma puhelin on helppo tunnistaa. Suosittuja ovat mm. "FBI Surveillance van", "KRP" ja "Suojelupoliisi" :-)

Google Wifi -tukiasema

Googlen oma wifi-tukiasema tuli myyntiin Suomessa lokakuussa. USA:ssa se esiteltiin jo vuosi sitten. Omani toin kesän jenkkimatkalta. Kyseessä on uusi malli aikoinaan keskustelua herättäneestä versiosta (OnHub), joka ei koskaan tullut Suomeen. Googlen mukaan se perustui TP-Linkin tekniikkaan, kun taas uusi malli on kokonaan omaa suunnittelua.

Applella on samanlainen, joskin kooltaan pienempi laite, joka sopii wifi-verkon lisäksi vaikka Air Play-vastaanottimeksi kaiutinta varten. Googlen erikoisuutena on näppärä hallintaohjelma älypuhelimessa sekä mahdollisuus luoda tukiasemista talon sisäinen mesh-verkko, jolloin ne peittävät isomman alueen. Asemia myydään myös kolmen pakkauksissa hintaan 375 euroa (kolmas asema siis puoleen hintaan). Yksittäisen aseman hinta on 149 euroa. Valmistajan mukaan se riittää 140 neliön koteihin. Kolme asemaa kattaa jopa 420 neliötä. Kuuluvuus riippuu tietenkin talon rakenteista.

Ulkoisesti wifi-asema on tylsä. Tällä ei muotoilupalkintoja voiteta, mutta ei kai ole tarkoituskaan.

Etualalla Google Wifi, taustalla F-Securen Sense.

Sensen rinnalla Googlen laite näyttää pieneltä ja on helpompi sijoittaa esimerkiksi kirjahyllyyn. Asema tukee ac-standardia. Pohjassa on usb-c-virtaliitin sekä kaksi Ethernet-porttia. Tähän saa siis kiinni yhden langallisen laitteen, mutta siinä se.

Googlelta on lupa odottaa helppokäyttöisyyttä -- ja kyllä, asetukset sujuvat näppärästi hallintaohjelmalla (Android ja iOS). Asennus käynnistyy osoittamalla kameralla purkin pohjassa olevaa QR-koodia.

Purkki tunnistetaan QR-koodilla.

WPS-painiketta ei ole, mutta Google tarjoaa sen tilalle omaa tekniikkaansa. Vierasverkon käyttäjät saavat verkon nimen ja salasanan automaattisesti. Kotiverkon laitteita voi avata vierasverkon käyttäjille yksinkertaisesti listasta rastimalla, jolloin vieraat voivat esimerkiksi näyttää lomavideoita suoraan kännykästään Chromecastin kautta televisioon.

Vierasverkon perustaminen.

Tukiasema on älykäs: se tarkkailee koko ajan kanavien kuormitusta ja pyrkii valitsemaan aina parhaiten toimivan. Se myös testaa jatkuvasti operaattorin nopeutta:

Nopeustesti on automaattinen.

Suurin hyöty automatiikasta saadaan silloin, kun tukiasemat ovat keskenään mesh-verkossa eri kerroksissa tai eri huoneissa. Ne vaihtavat käyttäjän laitteen automaattisesti parhaiten kuuluvaan asemaan.

Hallintaohjelma toimii myös kotiverkon ulkopuolella, mitä yleensä neuvotaan tietoturvasyistä välttämään. Googlella on ilmeisen vahva usko oman tekniikkansa turvallisuuteen.

Ihme kyllä hallintaohjelmassa on toiminto, joka lähettää verkon salasanan selväkielisenä vastaanottajalle. Helppokäyttöistä kyllä, mutta enpä suosittele lähettämään mitään salasanoja salaamattomina sähköpostilla.

Ohjelma näyttää tukiasemaan kytkeytyneet laitteet nopeuksineen:

Tukiasemaan kytkeytyneet laitteet ja nopeudet reaaliajassa.

Kiinnostavan laitteen nopeutta voi seurata graafista ja kokonaisliikennemäärä nähdään tilastona päivän, viikon kuukauden tai kahden kuukauden ajalta. Mainio tapa seurata, miten paljon kaistaa eri laitteet syövät. Suuri lähtevän datan määrä voi kertoa esimerkiksi haittaohjelmasta.

Yhden laitteen päivätilasto.

Yksittäisen laitteen liikenteen voi priorisoida muiden edelleen joko yhden, kahden tai neljän tunnin ajaksi -- mainio keino varmistaa, että rajoitettu kaista riittää elokuvan katseluun tai pelisessioon.

Hauska ominaisuus on myös perheen wifi-paussi:

Pelit ja vehkeet seis.

Sillä voi varmistaa, että lasten nettikäyttö loppuu ajoissa, eikä nukkumaan meno viivästy ainakaan netin vuoksi.

Yksittäisen laitteen IP-osoitteen voi määrittää pysyväksi ja sille voi asettaa porttiohjauksen:

Google Wifistä puuttuu usb-portti sekä laitekohtainen nopeuden hallinta. Myös Ethernet-portteja voisi olla pari lisää. Muutoin laite täyttää tehtävänsä mainiosti. Taloissa, joissa on kaksi tai useampi kerrosta, tai muuten hankalia rakenteita, kolmen aseman paketti on kerrassaan pistämätön -- joskaan ei ihan halpa -- ratkaisu talon verkottamiseen.