keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Fitbit Charge aktiivisuusranneke

Aktiivisuusrannekkeiden pioneeri Fitbit julkisti äskettäin kolme uutta mallia. Yksi niistä on Charge, joka sijoittuu ominaisuuksiensa puolesta rannekkeiden keskisarjaan: siinä on kaikki perustoiminnot, mutta ei älykellojen kaltaisia hienouksia.

Chargen kirkas OLED-näyttö kertoo askelten määrän.
Tavanomaisen askelmittarin lisäksi Charge laskee noustujen kerrosten määrän. Laitteen oma käyttöliittymä on minimaalinen, sillä näyttö on pieni ja yksi painike vaihtaa näytettävien tietojen välillä. Lyhyt aikaviive sammuttaa näytön turhankin nopeasti, mutta säästää akkua.

Valmistaja lupaa akun kestävän viikon verran ja niin se kestääkin. Harmi vain ettei jäljellä oleva varaus näy suoraan laitteesta. Lataaminen tapahtuu pienellä välijohdolla, tavallista micro-usb:tä ei voi käyttää.

Chargen kiinnostavin ominaisuus on nukkuma-ajan laskenta. Laite pyrkii tunnistamaan automaattisesti milloin käyttäjä nukahtaa ja milloin hän nousee ylös. Lyhyet jääkaappi- tai vessakäynnit lasketaan erikseen ja seuranta ymmärtää myös sen, että turhan aikaisen nousun jälkeen otetaan vielä tunnin lisäunet.

Kokeilujeni perusteella nukkumisen seuranta toimii yllättävän hyvin. Monet muut rannekkeet luottavat käyttäjän omiin nukkumis- ja heräämismerkintöihin, jotka ovat varsinkin nukahtamisen osalta epäluotettavia ja saattavat unohtua kokonaan. Toisaalta Charge ei yritäkään analysoida unen eri vaiheita ja tunnistaa REM-tilaa; se vaatisi erilaisia antureita antaakseen luotettavia tuloksia.

Charge vaatii kaverikseen tietokoneen tai älypuhelimen. Sovellus esittää tiedot havainnollisesti ja näyttää esimerkiksi askelmäärät ja uniajat viikon tai kuukauden ajalta graafisesti. Ohjelma näyttää myös akussa olevan varauksen tason.

Fitbitin Android-ohjelma aktiivisen päivän jälkeen.
Kun puhelinsovellus on auki, tiedot päivittyvät ranteesta puhelimeen reaaliajassa. Askeleiden määrä kasvaa silmissä. Kiinnostavaa kyllä, kiivettyjen kerrosten määrä kasvaa yhdellä jo kerroksen puolivälissä, ennen välitasannetta. Laskenta on silti varsin luotettava.

Viikkotilasto kertoo 10 000 askeleen tavoitteen toteutumisesta.
Chargen mukana tulee pieni Bluetooth-palikka, joka Windows- tai Mac-koneeseen kytkettynä näyttää tiedot vielä havainnollisemmin. Kun asennus käynnistetään tietokoneella, se ehdottaa mobiilisovelluksen "työntämistä" automaattisesti Android-puhelimeen. Ohjelmassa on maavalinta mm. Chileä ja Costa Ricaa varten, mutta ei Suomea.

Osa hallintaohjelman näytöstä (Mac-versio).
Charge vaikuttaa pätevältä perusmittarilta, jossa on kuitenkin muutamia rajoituksia, kuten sykemittarin puute. Joku saattaa kaivata myös muistutusta siitä, että on istuttu liian pitkään paikoillaan. Kun 10 000 askeleen raja täyttyy, laite värisee ranteessa turhankin pitkään.

Chargessa on Caller id -näyttö, joka ilmoittaa älypuhelimeen tulevan puhelun soittajan nimen. Omassa kokeilussa tämä ei toiminut automaattisesti.

Laitteen lataaminen omalla kaapelilla on hieman kömpelöä ja akun varaus pitäisi olla tarkistettavissa ilman älypuhelintakin. Lisäksi latausajankohta on ongelma: milloin olisi oikea hetki ladata laitetta, jonka pitäisi olla 24 tuntia vuorokaudessa ranteessa?

Ranteesta puheenollen: hihna on paksua kumia, mikä tekee kiinnittämisestä työlästä. Laitteen luvataan olevan vedenkestävä, mutta ei varsinaisesti vesitiivis. Varminta siis irrottaa ranneke ennen suihkussa käyntiä. Hihnaa on saatavilla kahdella eri pituudella.

Minulla oli mahdollisuus vertailla Fitbitä Samsungin Gear Fit -laitteeseen. Jälkimmäinen on ominaisuuksiltaan monipuolisempi, mutta sidoksissa Samsungin puhelimiin. Gear Fitin iso värinäyttö syö akkua, joten laitetta pitää ladata vähintään joka toinen yö. Pelkkänä aktiivisuusrannekkeena Fitbit toimii selvästi paremmin.

Fitbit Charge ja Samsung Gear Fit vertailussa.
Askelten laskeminen ranteen liikkumisen perusteella ei ole eksaktia tiedettä. Kuvassa Fitbit näyttää alempaa lukemaa kuin Gear Fit, koska jälkimmäinen oli yön latauksessa ja menetti sen vuoksi askeleita.

Sunnuntaisen kävelyretken pituudeksi Gear Fit mittasi 3128 askelta, Fitbit 3138. Ero on mitättömän pieni. Päivän normaalin liikkumisen aikana Fitbit näytti noin 5-10 % suurempaa askelmäärää kuin Gear Fit. Ilmeisesti Gear Fitin algoritmi on viritetty konservatiiviseksi, kun taas Fitbit huomioi pienemmätkin askeleet. Kumpikaan laitteista ei ole täysin oikeassa, sillä askeleita on mahdotonta laskea aivan tarkasti.

Chargen hinta Suomessa on noin 129 euroa. 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Asus Memopad 7 ja 8

Android-tabletien ostajia hemmotellaan yhä hienommilla ja halvemmilla laitteilla. Ainoa vaikeus on valita pukinkonttiin sopiva tästä runsauden paljoudesta.

Kokeilin Asus Memopad 7 ja 8 -laitteita, jotka ovat nimensä mukaisesti 7- ja 8-tuumaisia malleja. Paras koko riippuu käyttäjästä, itse koin 8-tuumaisen turhankin suurena matkakäyttöön. Lisäksi isoveljen pinta on liukas käsitellä ja sormenjäljet näkyvät siinä turhan helposti. Pikkuveljen pinta on karheampi, jolloin se pysyy paremmin hyppysissä.

Asus Memopad 7 ja 8.
Molemmat ovat hyvin viimeisteltyjä ja laadukkaan oloisia. Näytön tarkkuus on 1920x1200 pikseliä ja toisin kuin halvimmissa tableteissa, IPS-näytön kuvanlaatu on erinomainen. Kamerat ovat tabletille tyypilliseen tapaan vaatimattomia; etukamerassa on tavallinen HD-tarkkuus ja takakamerassa 5 megapikseliä, joka 16:9 tilassa putoaa neljään (2560x1440). Yllättäen pienemmän tabletin kameran valovoima on hieman parempi (2,4 vs. 2,6).

Kiiltävä pinta on liukas käsitellä ja sormenjäljet näkyvät helposti.
Akussa riittää virtaa koko päivän töihin. Tunnin HD-videon katselu söi akusta vähän yli 20 prosenttia. Isompi malli painaa 296 ja pienempi 279 grammaa. Prosessoreina molemmissa on Intelin neliytiminen malli 1,8 GHz kellotaajuudella. Molemmissa on tietenkin wlan, Bluetooth, gps ja Glonass. 8-tuumaisessa wlan on uusinta ac-versiota, jonka 150 megabitin maksiminopeudesta tuskin tablet-käytössä pääsee hyötymään.

Virta- ja äänenvoimakkuuspainikkeet.
Käyttöjärjestelmäversio on Android 4.4. Työmuistia on kaksi gigatavua ja tallennustilaa 16 gigatavua, josta 10 jää vapaaksi.

8-tuuman laitteen aloitusnäyttö.
Asus on lisännyt mukaan omia apuohjelmiaan, joiden hyödyllisyydestä voi olla monta mieltä. Pitäisikö taas perustaa yksi tunnus lisää, jotta saisi kirjautua Asus-tilille? Myös Androidille tyypilliset käännösvirheet ja omituiset lyhennykset pistävät ikävästi silmään.

Käännöskukkasia.
Joitakin sovelluksia voi ajaa kahtia jaetulla näytöllä. Sähköposti ja selain sekä selain ja sanakirja ovat "pariutettuja" valmiiksi niin, että ne käynnistyvät yhdessä.

Pariutetut ohjelmat käynnistyvät yhdessä ja jakavat näytön.
7-tuumainen malli on saatavilla 4G/LTE-tuella (299 euroa) tai ilman sitä (229 euroa). Isomman 8-tuumaisen hinta on 349 euroa.

torstai 18. joulukuuta 2014

UHD-kanavat taas askeleen lähempänä

Neljä kertaa teräväpiirtoa tarkempi UHD- eli 4k-tekniikka tuli tänään taas askeleen lähemmäksi, kun DNA esitteli ensi kertaa huipputarkan tv-kuvan siirtoa kaapeliverkossaan. Kuvalähteenä oli Eutelsatin satelliittikanava ja näyttölaitteena 55 tuuman Samsungin kaareva UHD-televisio.

Kanavan ainoana sisältönä pyörii 35 minuutin demo, jossa on pätkiä mm. oopperasta (La Boheme) ja Pietarinkirkon aukiolla kuvattuja uutispätkiä paavin puheesta. Varsinkin jälkimmäinen on tyrmistyttävän upeaa katsottavaa. Aukion täyttävät tasaisena merenä punalakkiset kardinaalit, joista erottuvat pienimmätkin yksityiskohdat. Demo pyörii Samsungin omassa myymälässä Makkaratalossa aivan Helsingin keskustassa, joten kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa se omin silmin.

Valokuvasta saa vain kalpean aavistuksen UHD-kuvan tarkkuudesta.
UHD-kuvan ero tavalliseen teräväpiirtoon on yhtä suuri kuin oli aikoinaan ero teräväpiirron ja perustarkkuuden välillä. HD-kuvassa on noin kaksi miljoonaa kuvapistettä, UHD-kuvassa kahdeksan miljoonaa. Hyvälaatuisella materiaalilla ero tosiaan näkyy.

UHD-televisioiden hinnat ovat romahtaneet tavallisen HD:n tasolle. Ensi vuodesta tulee UHD-laitteiden läpimurron vuosi, sillä myös 4k-tarkkuuden Blu-ray-soittimia odotetaan myyntiin. Tällä hetkellä ainoa keino nauttia 4k-materiaalista on tilata Netflix riittävän nopealla laajakaistalla, ja sielläkin 4k-sisältöä on niukasti.

Uutta televisiota ostavan kannattaa varmistaa, että siinä on HEVC-dekooderi. Muutoin signaalin purkuun tarvitaan erillinen boksi. Dekooderi on vain kaikkein uusimmissa tv-malleissa, joihinkin sen voi päivittää jälkikäteen. Todennäköisesti jo parin vuoden päästä on vaikea löytää kaupasta pelkkää HD-televisiota.

Sisältö tulee olemaan pullonkaula vielä pitkään. Eutelsatin edustajan mukaan maailmassa aloittaa ensi vuonna noin tusina UHD-satelliittikanavaa ja kymmenen vuoden päästä kanavia arvioidaan olevan 800. Lisäksi televisiot yrittävät lisätä keinotekoisesti HD-kuvan tarkkuutta, mikä parantaa kuvanlaatua ainakin jonkin verran.

Antennijakeluun UHD-kanavia tulee tuskin koskaan. Bittivirta on 30-50 megabittiä sekunnissa, mikä varaisi yhdelle kanavalle koko MUXin kapasiteetin. Tämä nostaisi jakelukustannukset pilviin, eikä peruskatsoja ehkä huomaisi eroa kuvanlaadussa.

Valitettavasti myös DNA:n tämänpäiväinen esitys oli pelkkä demo, eikä yhtiöllä ole vielä konkreettisia suunnitelmia UHD-kuvan jakelusta kaapeli-tv- tai ip-verkossa.

UHD-kuvan tarkkuus on 3840x2160 pikseliä. Tarkkuuden lisäksi kuvanlaatua parantaa laajempi väriavaruus (miljardi värisävyä vs. HD-kuvan 16,7 miljoonaa) sekä 50-60 kuvan sekuntinopeus (HD-kuvassa tavanomaiset 25). Kun tekniikka on kunnossa, tekijät tuottavat todellisen katselunautinnon, Aina näin ei ole, esimerkiksi Eutelsatin demokanavassa on materiaalia, jossa kuvataajuus jää luvatusta ja liike näyttää nykivältä.

Ensi vuodesta tulee tosiaan UHD-tekniikan vuosi. Ohjelmia saamme odottaa pidempään. Mutta niinhän se oli aikoinaan myös väritelevision tullessa: valtaosa ohjelmista oli mustavalkoisia vielä monen vuoden ajan. 

perjantai 21. marraskuuta 2014

LG G3 -älypuhelin

G3 on LG:n tämänhetkinen huippumalli, jossa on suuri 5,5 tuuman näyttö.
Näyttö on iso ja erittäin tarkka.
Näytön tarkkuus on ennätysluokkaa, 2560x1440 pikseliä. Se on 75 prosenttia enemmän kuin FullHD:n pikselimäärä. Kuva on miellyttävän tarkka, katsoi sitä miten läheltä tahansa. Näytön koko ja tarkkuus pääsevät oikeuksiinsa varsinkin elokuvia tai tv-ohjelmia katsottaessa.

LG:n Android-versio on puhdaslinjainen ja pelkistetty, ei mitään yllätyksiä.

Perusnäyttö.
Asetuksista voi tehdä kaikenlaisia kikkailuja, kuten vaihtaa fonttia. Ison näytön vuoksi ohjelmakuvakkeita mahtuu tavallista enemmän - yhdelle sivulle viisi kuvaketta viiteen riviin eli yhteensä 25.

Valikkoon mahtuu 25 kuvaketta sivulle.
Tärkeimmät sovellukset voi koota aloitusnäytöllä pop-up-valikkoon:

Pop-up valikosta löytyvät tärkeimmät ohjelmat.
Asetukset on jaettu välilehdille loogisesti ja kaksiulotteisesti, mikä helpottaa oikeiden vaihtoehtojen löytämistä.

Asetuksia on paljon, mutta ne ovat havainnollisesti esillä.
Jaettu näyttö onnistuu myös:

Kaksi sovellusta yhtä aikaa näytöllä.
Hauskana yksityiskohtana lukitusruudulle voi valita vaihtoehdon, joka näyttää animoidun lumi- tai vesisateen ulkona vallitsevan sään mukaan.

Vesi- tai lumisade näkyy animoituna puhelimen näytöllä.
Yksi hyödyllisistä toiminnoista on katseen tunnistus. Kun puhelimen näyttö himmenee virran säästämiseksi ja käyttäjä kääntää siihen taas katseensa, valo palaa ennalleen. Puhelin ei siis pimennä näyttöä, jota katsotaan, mutta sammuttaa sen jos kuvaa ei katsota.

Edeltäjänsä Flexin tavoin puhelimen kyljet ovat täysin sileät, sillä käynnistys- ja voimakkuusnapit on sijoitettu takaseinään.
Virta- ja voimakkuuspainikkeet ovat takaseinässä lähellä kameraa.
Alaosassa on kaiutin, joka antaa poikkeuksellisen voimakkaan ja selkeän äänen.
Kaiutin.
Puhelimen kuoret antavat tyylikkään vaikutelman, mikä tapahtuu osittain käytännöllisyyden kustannuksella. Pinta on sileä ja liukas, joten puhelin lipsahtaa helposti ulos taskusta esimerkiksi autossa istuessa. Kojelaudan päällä puhelin seilaa puolelta toiselle auton kääntyessä. Silloin on viisainta säilyttää puhelinta näyttö alaspäin.

3000 mAh:n akku.
Iso näyttö vie runsaasti virtaa, joten akku on mitoitettu peräti kolmelle ampeeritunnille. Se kestää koko työpäivän aktiivista käyttöä, mutta yöllä puhelinta on joka tapauksessa ladattava.

Ohjelmistossa on näppärä LG:n oma kaukosäädin. Tekstinsyöttöohjelma toimii hyvin. Se vaihtaa sanan takaisin, mikäli kirjoittaja painaa automaattikorjauksen jälkeen backspace-painiketta.

LG:n oma idea on Knock Code -koodi, jolla lukitus aukeaa naputtamalla määrätty kuvio lasiin. Knock Code on näppärä, koska sen voi naputtaa mihin kohtaan näyttöä tahansa, eikä siitä jää olan yli kurkkivalle näkyvää jälkeä. Puhelin herää myös kahdesti napsauttamalla, mutta tämä toiminto aktivoi turhan herkästi esimerkiksi taskussa enkä itse pidä sitä tarpeellisena. Moni Nokia-käyttäjä on toista mieltä.

Android-puhelimia kiusaavat usein käännösvirheet, jotka pahimmillaan vaikeuttavat ymmärrystä. Tässä suhteessa LG G3 ei tee poikkeusta.

"Paina" tarkoittaa push-sähköpostia, eli automaattista päivitystä.
Kamera on kokeilemistani älypuhelimista paras. Tarkkuus on 13 megapikseliä (4160x3120), mikä jää hieman Samsungin S5:stä, mutta kuvassa on vähemmän kohinaa. Optinen kuvanvakain vähentää tärähdystä pitkällä valotusajalla ja näkymättömän laservalon pitäisi nopeuttaa tarkennusta. Sitä on vaikea mitata, mutta käytännön tilanteissa kamera tarkensi moitteettomasti. Sileät reunat helpottavat kameran tukemista kaiteeseen, seinään tai muuhun kiinteään esineeseen.

Kamera on älypuhelinten paras, erityisesti hämäräkuvauksessa.
Ulkona otetut kuvat ovat hieman turhankin värikkäitä ja teräviä, mutta älypuhelimeen lievä ylikorostus sopii. Vaikka Samsung S5:n kamerassa on enemmän pikseleitä, sen kuvissa on enemmän kohinaa, joka ei poistu vaikka kuvan pienentää samaan kokoon LG G3:n kanssa, kuten alla oleva kuvapari osoittaa.

Vasemmalla LG3, oikealla Samsung S5 skaalattuna samaan kokoon.
Automatiikan logiikka toimii hieman eri tavoin. Testikuvissa LG käytti ISO-arvoa 500 ja pidensi valotusajan 1/12 sekuntiin. Samsung suosi lyhyempää aikaa (1/17) mutta kasvatti ISOn 800:aan asti. Näin siitä huolimatta, että Samsungin objektiivi on hieman valovoimaisempi kuin LG:n (2.2 vs 2.4).

Kameran kuvasäädöt ovat tavallista yksinkertaisemmat -- jopa niin paljon, että videokuvan tarkkuussäätöä pitää oikein etsiä ennen kuin se löytyy (samasta listasta still-kuvien kanssa).

Kamera-asetukset ovat turhankin yksinkertaiset.
Kamerassa on hauskoja lisätoimintoja, kuten sanalla "Smile" tai käsieleellä toimiva laukaisin. Magic Focus mahdollistaa tarkentamisen jälkikäteen:

Magic Focus.
Erikoisuutena on mahdollisuus ottaa kuva etu- ja takakameralla samanaikaisesti. Etukameran tarkkuus on tavanomainen 1920x1080 pikseliä.

Dual-toiminto ottaa kaksi kuvaa yhdessä.
HD-kuvan bittivirta on samaa tasoa kilpailijan kanssa, mutta jostain syystä huipputarkka 4K-kuva ei täytä odotuksia. Samsung S5:n bittivirta on 47,9 megabittiä sekunnissa, kun LG G3 tyytyy 29,8 megabittiin. Tuloksena on silminnähden pehmeämpi kuva, joka vie pohjan koko 4K-tarkkuudelta. Lisäksi kuva-ala kapenee selvästi 4K-kuvauksen alkaessa. Ilmeisesti kuvaa vakautetaan rajaamalla sitä myös ohjelmallisesti.

Valmiina 4K-kuvaukseen...
... käy!
Testijakson aikana puhelin toimi ongelmitta, eikä kuorissa tai Gorilla Glass 3 -lasissa näkynyt mitään käytön jälkiä. On lupa odottaa, että puhelin kestää arjen kolhuja tavallista paremmin.

Puhelimen hinta on noin 500 euroa. Sillä hinnalla saa 16 gigan mallin, jossa on kahden gigatavun keskusmuisti.

torstai 20. marraskuuta 2014

Vihdoinkin se on totta: kännykkä-NFC lähimaksaminen toimii

Tämä on ollut mielenkiintoinen viikko. Ensin tuli ainakin kymmenen vuotta odotettu uutinen hyvitysmaksun siirtymisestä historiaan. Tänään toteutui lupaus, joka on elänyt lähes yhtä pitkään: kännykällä voi vihdoin maksaa! Eikä kyse ole kömpelöistä SMS-palveluviesteistä vaan NFC:hen perustuvasta lähimaksamisesta.

Tekniikan aallonharjalla ratsastanut Nokia toi ensimmäisenä myyntiin NFC-piirillä varustetun puhelimen jo vuonna 2007. Tekniikkaa oli kokeiltu ja testattu vuodesta 2003 alkaen erilaisilla lisäkuorilla, mutta 6131 oli ensimmäinen malli jossa NFC-antenni oli sisäänrakennettuna.

Tähän asti NFC-toiminto on ollut puhelimissa lähes turha (no, onhan sillä voinut lukea matkakortin saldon tai passin tiedot), mutta jatkossa NFC:stä on paljon enemmän iloa, sillä Elisa on aloittamassa uuden Lähimaksu SIM -palvelun käyttöönottoa. Se tekee älypuhelimesta lompakon.

Puhelimen NFC-asetukset.
Jo muutaman vuoden ajan lähimaksuominaisuus (käytännössä RFID-siru) on ollut luottokorteissa tai sen on saanut erillisenä tarrana, jonka voi kiinnittää lompakkoon tai vaikka puhelimen takakanteen. Sirun varjopuolena on, että korttinumero, voimassaoloaika ja CVV-koodi on mahdollista lukea salaa, mikäli kortti on käsilaukussa tai takataskussa, ja varas pääsee työntämään antennin riittävän lähelle.

Asetuksista valittu, että NFC-maksu toimii vain kun näyttö on käytössä.
Kännykässä NFC-toiminnon voi kytkeä päälle vain tarvittaessa, joten salaa lukeminen ei onnistu. Esimerkiksi Lumiassa maksamista voi rajoittaa niin, että näytön pitää olla käytössä tai lukituksen avattuna.

NFC löytyy useimmista uusista älypuhelimista, mutta halvemmista Android-malleista se puuttuu. iPhone sai NFC:n vihdoin tänä syksynä, mutta se toimii vain Applen oman järjestelmän kanssa. Niinpä Elisan palvelua voi käyttää Windows Phone- ja Android-puhelimissa.

Elisan palvelu vaatii SIMin vaihtamisen uuteen. Sen jälkeen rahaa siirretään oman pankin tililtä Elisan Lompakkotilille, josta edelleen haluttu summa (enintään 150 euroa) kolikkotaskuun. Elisa toimii järjestelmässä pankkina.

Elisan Lompakko näyttää tilin ja kolikkotaskun saldot erikseen.
Kaupan kassalla kerrotaan, että halutaan suorittaa lähimaksu. Puhelin viedään hetkeksi kiinni maksupäätteeseen, jolloin kortin tiedot siirtyvät kassajärjestelmään ja maksu on hoidettu. Turvasyistä kertaoston yläraja on 25 euroa.

Maksun jälkeen käyttäjä saa tekstiviestin, jossa näkyy veloitus ja taskussa jäljellä oleva rahamäärä.

Viinipullo Leppävaaran Sellon Alkosta NFC-maksuna.
Kokeilin lähimaksua tänään paikallisessa K-kaupassa, Sellon City-Marketissa sekä Sellon Alkossa. Kaikissa maksu onnistui.

Pari kömpelyyttä järjestelmässä on. Rahan siirtäminen pankista Elisalle ja lompakkotililtä kolikkotaskuun vaatii useamman työvaiheen. Toisaalta on hyvä, että lompakkotilin kokoa on rajoitettu erikseen, jottei mahdollinen varas voi shoppailla puhelimella pankkitiliä tyhjäksi. Toinen ongelma ovat salasanat; lompakko-ohjelma vaatii taas yhden uuden. Maksaminen sentään onnistuu ilman ohjelman avaamistakin. Ja maksaminen tietenkin loppuu, jos kännykän akku tyhjenee. Pelkässä kortissa tai tarrassa tätä ongelmaa ei ole.

Näin alkuvaiheessa on hauska kiusoitella kassahenkilöä kysyen viattomasti "voinko maksaa puhelimella?". Kaikkialla vastauksena oli hetken hämmentynyt ilme ja sitten pahoittelu: "ei, sitä ei voi tehdä". Kun maksu kuitenkin onnistui, kassahenkilön ilme oli näkemisen arvoinen.

Tekniikka kehittyy. Tässä tapauksessa voisi sanoa, että on jo aikakin!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Samsung Smart LED Lamp - ohjaa lamppua älypuhelimellasi

Samsungin Smart LED Lamp on tavalliseen E27-kantaan kiinnitettävä lamppu, jonka värilämpötilaa voi ohjata älypuhelimen sovelluksella. Samalla voi säätää valon kirkkautta sekä tietenkin sytyttää ja sammuttaa lampun. Ilman puhelinohjausta lamppu toimii normaalin lampun tapaan. Valotehoa on 470 lumenin verran ja LED-tekniikan ansiosta sähkönkulutus vain 7,5 wattia. Lamppu syttyy heti täyteen kirkkauteen ja sen luvataan kestävän 25 000 tuntia (50 000 kytkentäkertaa).

Valot päälle ja pois puhelimella.
Android-sovelluksella voi hallita jopa 64 eri lamppua, käytännössä siis kaikkia kodin valoja. Komennot siirtyvät Bluetoothilla ja lamput toimivat mesh-verkkona. Ne välittävät ohjaustietoa toisilleen, joten isommankin talon lamppuja voi hallita yhdestä puhelimesta.

Lampun kirkkaus ja värilämpötila valitaan koskettamalla sormella asetuspintaa.

Kirkkauden ja värilämpötilan valinta.
Värilämpötila kattaa arvot 2700-6500 K eli lämpimästä sinertävän kylmään valoon. Valintoja voi nimetä ja tallentaa, lisäksi tarjolla on muutama valmis asetus eri tilanteisiin:

Valmiit asetukset.
Lamppuja voi ryhmitellä loogisesti yhteen, jolloin esimerkiksi kaikki olohuoneen valot säätyvät yhdellä kertaa tai alakerran valot sammuvat.

Lamppuja voi ryhmitellä eri tavoin hallinnan helpottamiseksi.
Valojen säätö mahdollistaa hauskoja lisätoimintoja. Uniajastin sammuttaa valon itsestään esimerkiksi 15 minuutin kuluttua. Aamuherätys nostaa matkii auringon nousua: valojen kirkkautta nostetaan hitaasti esimerkiksi puolen tunnin aikana samalla kun värilämpötila siirtyy punertavasta kirkkaan valkoiseen.

Aamuherätys nostaa valot pimeästä kirkkaiksi halutulla nopeudella.
Tarjolla on vielä yksi hauska ominaisuus: valot saa vilkkumaan puhelun tullessa, jolloin soitto ei jää huomaamatta, vaikka puhelin olisi äänettömällä. Vilkkumisen voi rajoittaa vain haluttuun numeroon.

Kuulostaa näppärältä laitteelta, eikö vain? Eikä 31 euron hintakaan kuulosta pahalta.

On kuitenkin yksi paha ongelma: pian sen jälkeen, kun lamppu oli tänä syksynä tullut myyntiin, Samsung ilmoitti lopettavansa sen valmistuksen. Lamppua ei siis voi ostaa.

Älylamppuja (Smartbulb) on tulossa muiltakin valmistajilta. Yhdysvaltojen markkinoilla ovat jo ainakin GE:n, Philipsin, Insteonin ja Lifx:n lamput.

Myös Applella on suuria suunnitelmia älykohdin suhteen. Se julkisti kesällä HomeKit-nimisen tekniikan, jolla iPhone saadaan ohjaamaan kodin laitteita Siri-puhekomennoilla. Ehkä piankin voimme sanoa puhelimelle Harry Potterin tapaan "Valois!" ja saada kodin valot syttymään.

Tästä tulee mielenkiintoista. Kerron kokemuksista blogissa, kun saan uusia lamppuja käsiini.

Lisäys 12.11.2014: Twitter-palautteen mukaan lamppuja on yhä myynnissä Samsungin omassa myymälässä Helsingin keskustassa. Samsungin edustajan mukaan yhtiö kuitenkin lopetti niiden valmistuksen, syytä en tiedä.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Surface Pro 3

Microsoft yrittää sinnikkäästi mukaan tablet-koneiden markkinoille, vaikka lehtitietojen mukaan bisnes on tuottanut sille huomattavat tappiot.

Surface Pro 3 on edeltäjiään isompi, näytön koko on peräti 12 tuumaa. Runko on miellyttävän ohut, samaa luokka aiempien RT-mallien kanssa. Niistä poiketen Pro 3 on "aito" Windows-kone, joten siinä on kaikki tavallisen läppärin edut -- ja Windowsin kirot.

Isoa tabletia on vaikea kannatella yhdellä kädellä.
Vaikka painoa on vain 798 grammaa, käytön yhdellä kädellä saa unohtaa. Surface Pro 3 on parhaimmillaan sylissä tai työpöydällä.

Näyttö on korkealuokkainen ja tarkkuus 2160 x 1440 kuvapistettä. Tarkkuus on kasvanut, mutta niin on myös näytön koko, joten pistettä tuumalle -arvo on samaa luokkaa edellisten mallien kanssa. Sivusuhde on tavallisuudesta poikkeava 3:2, mikä vastaa perinteistä järjestelmäkameraa. Aiemmissa tableteissa suhde oli hdtv:n tapaan 16:9 (ja Applen läppäreissä 16:10). Microsoftin valinta on hyvä kompromissi vaaka- ja pystykäytön suhteen.

Prosessoreina ovat Intelin tehokkaat i3-, i5- ja i7-sarjan mallit. Halvemmissa malleissa on vain neljä gigatavua muistia, mikä on liian vähän vaativaan Windows-käyttöön. Ssd-levyn koot vaihtelevat 64-256 gigatavuun. Peruslaitteen hinta on runsaat 800 euroa, huippumallista saa pulittaa tuplasti enemmän.

Neljän gigatavun muisti riitää kevyeen Windows-käyttöön.
Hinnat ovat melko korkeita eikä niihin sisälly näppäimistöä. Erillinen TypeCover-näppäimistö kiinnittyy magneetilla ja kääntyy näytön suojaksi. Idea on sama kuin aiemmissa malleissa, mutta näppäimistön fyysistä kokoa on kasvatettu näytön peittämiseksi. Jos nurkkaan on jäänyt vanhempi näppäimistö, sitäkin voi käyttää.

Tuttua edellisistä malleista on myös näppärä seisontatuki, joka kääntyy esiin laitteen takaa. Uutta on, että tuen voi kääntää melkein vaakatasoon asti. Kääntäminen vaatii kuitenkin voimaa ja rohkeutta. Aluksi tuntuu, että vakiokulman ylittäminen rikkoo koko tuen.

Näppärässä seisontatuessa on vakioasento ja sen yli mentäessä portaaton kallistus.
Virtakytkin on siirtynyt laitteen vasempaan reunaan, mikä oikeakätisen kannalta tuntuu oudolta valinnalta etenkin kun oikeassa kulmassa ei ole mitään muutakaan. Painalluksen jälkeen kestää sekunnin, ennen kuin näyttö herää, mikä tablet-koneessa tuntuu pitkältä odotukselta ja aiheuttaa aluksi turhia painalluksia. Yksikin sekunti voi olla pitkä aika.

Virtakytkin on jostain syystä siirretty vasemaan yläreunaan.
Tabletissa on usb-portti, ulkoisen näytön liitäntä ja sd-muistikorttipaikka. Sekä etu- että takakameran tarkkuus on 2592 x 1728 pikseliä. Näin tarkka etukamera ilahduttaa selfien ottajia, vaikka tablet onkin siinä hommassa varsin kömpelö.

Tablet-tila houkuttelee kynän käyttöön. Kynässä on kaksi painiketta ja se tunnistaa paineen. Piirto-ohjelmassa siveltimen jälki muuttuu leveämmäksi kun kynää painetaan voimakkaammin. Tarkoitus on, että kynällä voisi myös kirjoittaa ja tehdä muistiinpanoja. Kyse on makuasiasta, mutta ainakin itse kirjoitan nopeammin näppäimistöltä.

Lisäksi muste seuraa kynää pienellä viipeellä, mikä tekee piirtämisestä ja kirjoittamisesta jossain määrin epämukavaa. Ehkä sitten, kun virtuaalinen muste juoksee aitoa kynää matkien. Yhtään riittävän nopeaa konetta en ole vielä nähnyt.

Microsoftin vahvin argumentti Pro 3:n puolesta on, että kone toimii yhtä hyvin läppärinä, tabletina kuin pöytäkoneenakin. Siis kolme laitetta yhdessä. Erillinen laajennusyksikkö sisältää runsaat liitännät ja kallistaa koneen sopivaan kulmaan. Lisäksi uuden TypeCover-näppäimistön yläreunan voi nostaa hieman irti pöytätasosta, jolloin näppäimistö asettuu pieneen kulmaan kirjoituksen helpottamiseksi.

Näppäimistön etureunaa nostamalla saadaan sopiva kallistus.
Laajennusyksikön vasemmassa reunassa on magneetti, joka pitää kynän paikallaan. Mitään muuta säilytyspaikkaa kynälle ei sitten olekaan.

Laajennusyksikön takana on monipuoliset liitännät aina langallista verkkoa myöten.
Surface Pro 3 on teknisesti kelpo laite, mutta silti eräänlainen väliinputoaja. Tablet-koneena se on turhan iso ja painava. Läppäriksi se sopii huonosti, koska näppäimistö pitää ostaa erikseen, eikä kirjoittaminen laite sylissä tahdo onnistua. Parhaiten Pro 3 toimii pöytäkoneena, varsinkin erikseen myytävän laajennusyksikön kanssa. Silloin iso näyttö pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja oikea hiiri sekä näppäimistö toimivat. Ja kun poistuu toimistolta, tablet-osan voi heittää reppuun tai salkkuun satunnaista käyttöä varten.

Suurin ongelma Pro 3:ssa on sen käyttöjärjestelmä. Windows 8.1:n käyttö isollakin kosketusnäytöllä on epätarkkaa ja kömpelöä -- perinteistä työpöytää ei vain ole tehty kosketuskäyttöä varten. Uudet tablet-sovellukset toimivat mainiosti, mutta niitä on rajallisesti ja käyttöön riittäisi puolet halvempi laite. Pro 3 ostetaan siksi, että halutaan ajaa vanhoja Windows-sovelluksia.

Toinen ongelma on Windowsin virrankulutus. Jo lyhyen Facebook-surffailun jälkeen laitteen tuuletin alkaa humista. Oikeissa tablet-koneissa ei ole tuuletinta lainkaan. Virrankulutus lyhentää myös akun kestoajan tavallisen läppärin tasolle, jopa vähän allekin. Yle Areenaa Pro 3 jaksoi toistaa kolme tuntia ja 15 minuuttia, kun vanha, puolet halvempi RT-malli kesti tuplasti pidempään.

Loppupäätelmäksi jää, että Surface Pro 3 on keskitason läppäri, joka yrittää teeskennellä olevansa myös tablet-kone. Microsoft on oman Windowsinsa vanki.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Selfiesauva on näppärä vekotin (selfiekeppi)

Älypuhelimen pidike teleskooppisauvalla eli ns. selfiesauva on näppärä laite. Sillä saa hienoja selfieitä, koska varren ansiosta kamera ulottuu kauemmaksi eikä ojentuva käsi näy kuvassa -- mutta on vekottimella toinenkin käyttö: sen avulla kamerapuhelimen saa jalustalle.

Ostin selfiesauvan viikonlopun I Love Me -messuilta. Oli hieman yllättävää törmätä laitteeseen lähinnä naisille suunnatuilla terveys- ja kosmetiikkamessuilla, mutta todennäköisesti naiset ovat miehiä innokkaampia selfien ottajia.

Teleskooppivarren ansiosta sauva menee pieneen tilaan ja kulkee hyvin mukana matkoilla. Kuvausta varten puhelin asetetaan telineeseen, jonka kiinnitysmekanismi on näppärän yksinkertainen: jousen vetämänä pidike puristaa puhelimen tiukasti paikoilleen. Käyttämäni 5,5 tuuman LG G3 -puhelin venytti jousen äärimmilleen, mutta puhelin onkin markkinoiden kookkaimmasta päästä.

Jousella toimiva pidike lukitsee kameran helposti paikoilleen.
Selfieitä varten kannattaa hankkia myös bluetoothilla toimiva pieni kaukosäädin, jota messuosastolla myytiin 10 euron lisähintaan. Ilman säädintä joutuu käyttämään älypuhelimen ajastettua itselaukaisinta, mikä on kömpelöä.

Sauva täyteen mittaan vedettynä.
Itse en kuvaa selfieitä, joten oheiset kuvat on otettu etukameralla. Näinkin sauvaa voi käyttää -- esimerkiksi konsertissa sen nokkaan asetettu puhelin nousee korkealle yleisön yläpuolelle.

Muoviosien mekaaninen rakenne on varsin heppoisa, eikä kääntyvälle nivelelle voi ennustaa pitkää elinaikaa.

Muoviosien rakenne on heppoisa.
Toinen ongelmakohta on teleskooppivarsi, joka itsessään vaikuttaa jämäkältä, mutta jonka palat alkavat käytön myötä todennäköisesti löystyä ja kääntyillä itsekseen.

Nivelen yläpuolella on ruuvi, jota pyörittämällä pidikeosan saa irrotettua sauvasta. Sekä pidikkeen että varren alapäässä on standardi jalustakierre, joten puhelimen voi asettaa jalustalle.

Kamerapidike isolla jalustalla.
Matkalle kannattaa ottaa pieni kokoontaitettava taskujalusta, jolloin älypuhelimen kameralla voi ottaa tärähtämättömiä kuvia pitkälläkin valotusajalla. Myös supertarkat 4K-videot ovat miellyttävämpiä katsella, kun kuvaus tehdään jalustalta. Monissa älypuhelimissa on kuvanvakaustoiminto ainakin HD-kuvaa varten (LG G3:ssa jopa 4K-kuvalle), mutta mikään ei korvaa kunnon jalustaa. Pienellä taskujalustalla puhelinta voi käyttää esimerkiksi tilaisuuden videostreemaukseen ja kuvapuheluihin.

Sauvasta on iloa myös ilman jalustaa, sillä varsi lyhyenä puhelimesta saa paremman otteen eivätkä sormet osu vahingossa painikkeisiin, linssiin tai kosketusnäyttöön.

Selfiesauvoja saa monilta eri valmistajilta noin 50-60 euron hintaan.

tiistai 14. lokakuuta 2014

LG:n älykello näyttää lupaavalta

LG esitteli tänään ensi kertaa Suomessa tulevia älykellojaan. Ne pohjautuvat Googlen äskettäin julkaisemaan Watch-käyttöjärjestelmään, joten ne toimivat eri Android-puhelinten kanssa.

Toinen LG:n kelloista on perinteinen nelikulmainen, mutta pyöreä malli näyttää mielenkiintoisemmalta. Taitaa olla ensi kerta, kun digilaitteessa on todellakin pyöreä näyttö (mitenkähän siitä saa ruutukaappauksia??).

LG:n älykello ja pakollinen askelmittari-sovellus.
Pyöreä ruutu mahdollistaa todella aidolta näyttävät kellosovellukset. Asiaa tuntematon luulee helposti, että kyse on perinteisestä kellosta. Tapauksesta riippuen tämä voi olla toivottu tai epätoivottu ominaisuus. Kukapa haluaisi hankkia hienon älykellon, jota muut eivät osaa kadehtia, kun eivät ymmärrä mikä se on?

Käyttöliittymää ohjataan nupilla sekä vetämällä sormella näytön poikki eri suuntiin.

Jos olet menossa lentokentälle, kannatta lähteä nyt.
Google on toteuttanut kelloon kiinnostavia ominaisuuksia, kuten puheohjauksen (ei tosin suomeksi) sekä ilmanpainemittarin. Hihna on vaihdettava.

Säätila kellossa.
Kelloja odotetaan myyntiin vielä tämän vuoden puolella hintaluokan ollessa 250-350 euroa. Lisäksi vaaditaan jokin Android-puhelin (vähintään Kit Kat -versio Androidista).

Design on aina makuasia, mutta Apple Watchin neliömäisyys näyttää vanhanaikaiselta. On kiinnostava nähdä, miten markkinat ottavat vastaan Applen kellon -- sitten kun se joskus ensi vuoden alussa tulee myyntiin. Kilpailusta suljetun Applen ja suhteellisen avoimen Googlen välillä tulee mielenkiintoinen.