Fitbit Charge 5

Fitbit-aktiivisuusrannekkeet uudistuvat säännöllisesti. Nyt on vuorossa jo viides sukupolvi, Fitbit Charge 5. Sen näkyvin uudistus on värinäyttö:

Värit selkeyttävät näyttöä.

Värit ovat nykyaikaa ja selkeyttävät mukavasti näyttöä. AMOLED-näytön tarkkuus on 326 ppi, joten kuvanlaadussa ei ole moittimista. Jokaisen mallin myötä myös laturin kytkentä on vaihtunut. Nyt se perustuu magneettiseen vastakappaleeseen, joka nappaa kiinni ja irtoaa helposti. Viidestä eri ratkaisusta tämä on selvästi kätevin. 

Uutta on myös sisäänrakennettu GPS, jolla lenkin saa talteen ilman älypuhelintakin. Useimmilla puhelin lienee kuitenkin matkassa jo ihan turvallisuuden vuoksi, joten paikannuksen merkitys ei ole kovin suuri.

Aiemmissa malleissa oli yksi mekaaninen painike, nyt siitä on luovuttu. Umpinainen kuori tekee laitteesta vesitiiviin aina 50 metriin asti, mutta saunaa se ei kestä. Painikkeen poistuminen on kaksiteräinen miekka, sillä esimerkiksi kellonajan tarkistaminen kävi ennen helposti painikkeesta. Nyt rannetta joutuu heilauttamaan sopivasti, jotta näyttö aktivoituu. Esimerkiksi luennolla tai ruokapöydässä temppu on hankala ja saa kaipaamaan edellistä versiota. Ja edellisenkin mallin luvattiin olevan vesitiivis 50 metriin.

Näytön saa näkymään myös pysyvästi, mutta se lyhentää tietenkin akkukestoa. Ilman jatkuvaa näyttöä yhdellä latauksella selviää koko viikon, mikä riittää mainiosti. 

Toimintoja hallitaan kosketusnäytöllä, mikä yleensä toimii, mutta ei ihan aina reagoi odotetusti. Ranneke ilmoittaa myös puheluista ja tekstiviesteistä, mutta jostain syystä ranneke värisee määräajoin koko puhelun keston ajan, mikä on ärsyttävää. Aiempi malli värisi vain puhelun tullessa. 

Puhelimessa toimiva Charge 5:n hallintaohjelma on yhtä havainnollinen kuin ennenkin. Nyt se näyttää lisäksi hengitystiheyden nukkuessa, happisaturaation, sykkeen epäsäännöllisyyden (Heart rate variability) millisekunneissa sekä ihon lämpötilan yöllisen muutoksen. Stressitilan seuranta huomioi syketiedot, unirytmin ja urheilusuoritusten määrän. Charge 5 tunnistaa automaattisesti monet liikuntamuodot, joten niiden kirjaaminen ei unohdu.

Unitiedot eri vaiheineen, leposyke ja erilaiset numeeriset tiedot (askeleet, kerrokset, sykkeen sijainti eri tiheysmäärillä) ovat entisellään.

Kehittyneemmät ominaisuudet vaativat 9 euroa kuussa maksavan Premium-tilauksen. Siihen sisältyy monipuolisempien analyysitietojen lisäksi jaksamisesta kertova päivittäinen Daily Rediness -infopaketti. Ensimmäiset kuusi kuukautta ovat maksuttomia, joten palvelun hyödyllisyys on helppo arvioida.

Entiseen tapaan kosketusnäytöltä voi ohjata Bluetoothin avulla Spotify-toistoa ja suorittaa lähimaksuja Nordean kortilla, mutta sormenjälki- ja kasvotunnistuksen puuttuminen tekee maksamisesta kömpelöä. Helpointa käyttää jatkossakin puhelinta.

Sydäntä seuraava EKG-ominaisuus olisi mainio lisä, mutta se ei ole Suomessa käytettävissä.

Rannekkeen hinta on noin 180 euroa.

Fitbit 4 vie ranneketta taas eteenpäin

Fitbitin perusranneke (Charge) on ehtinyt jo neljänteen versioon. Ulkoisesti muutokset ovat pieniä, mikä sopii aiempien versioiden käyttäjälle hyvin. Fitbit on huomaamaton ja kevyt, mutta siinä on kuitenkin kaikki tarpeellinen -- uusimmassa versiossa vähän enemmänkin.

Vaikka ranneke itsessään ei juuri muutu, lataustelakka muuttuu hieman jokaisen mallin mukana. Jos siis jättää 3-version vaikka lasten käyttöön, saa olla tarkkana ettei yritä ladata laitteita ristiin. Ne tuntuvat osuvan kohdalleen, mutta eivät silti lataudu.

Latauksesta puheenollen, akkukesto on taas lisääntynyt päivällä tai parilla, ja ulottuu nyt viikkoon. Aika hyvin pieneltä laitteelta joka mittaa askeleet, näyttää kellonajan sekä seuraa unta ja sykettä. 

Fitbit 4 ranteessa

Näyttö on edelleen vanhanaikaisesti yksivärinen, mutta ajaa asiansa. Tämä ei kuitenkaan ole älykello. On parempi maksimoida akun kesto kuin kuluttaa sähköä väreihin.

Fitbit tallentaa askeleiden ja noustujen kerrosten määrän, kuljetun matkan ja arvion kulutetuista kaloreista. Uutena mittarina on Active Zone Minutes, jossa ranneke laskee kolmella eri sykevyöhykkeellä (fat burn, cardio, peak heart rate) vietetyn ajan ja antaa niistä pisteitä.

Kun askeltavoite täyttyy, ranneke värisee kädessä. Charge 4 värisee turhankin usein, sillä nyt se ilmoittaa myös vyöhyketavoitteiden täyttymisestä. Turhat värinät vähentävät tavoitteen saavuttamisesta tulevan värinän palkitsevuutta.

Fitbit 4 mittaa unen määrää ja eri vaiheita. Niistä lasketaan pisteluku, joka auttaa tavoittamaan parempaa yöunta. Happitason graafi kertoo hengityksen muutoksista yön aikana. Suuret vaihtelut voivat olla merkki hengitysongelmista.

Ranneke on vesitiivis 50 metriin asti ja siinä on edeltäjän tavoin myös ohjattuja rentoutumisharjoituksia. Puhelimeen linkitettynä se ilmoittaa saapuvista puheluista, tekstiviesteistä ja sähköposteista. Varsinkin puheluilmoitus on hyödyllinen, koska sen ansiosta puhelinta voi pitää äänettömällä ja silti tieto puhelimen soimisesta tuntuu ranteessa. Android-sovellus sallii myös muutaman vakiovastauksen lähettämisen takaisinpäin. 

Fitbitin sovellus on edelleen esimerkillisen selkeä ja havainnollinen. Ainoa urputuksen aihe on mydata-ajattelun puute: tietoja voi siirtää itselle vain 31 vuorokautta kerrallaan. Fitbit myy mieluusti Premium-tilauksen, joka tarjoaa monipuolisia analyysejä.

Data export on rajoitettu 31 päivään.

Merkittävin parannus on sisäänrakennettu gps, joka tallentaa haluttaessa reitin. Se verottaa kuitenkin akkua; täysi akku kestää noin kuuden tunnin retken. Lenkin perustiedot (harjoitteen tyyppi, kesto, askeleet ym) se tunnistaa automaattisesti, mutta reitin tallennus pitää muistaa kytkeä erikseen päälle ennen aloittamista. Puhelimen gps:ää voi edelleen käyttää Fitbitin kautta, mikä säästää sen omaa akkua.

Nelosmalli osaa pari uutta temppua. Spotify-ohjaus kuulostaa hyödylliseltä, mutta käyttöliittymä on kapean näytön vuoksi pelkistetty ja sopii lähinnä vaihtamaan seuraavaan biisiin. Soittolistaa ei voi valita, ei liioin tiettyä biisiä.

Fitbitin nfc-tuki (Fitbit Pay) on käytössä hankala. Ennen lähimaksamista pitää syöttää nelinumeroinen pin-koodi. Numeroiden valinta näytöltä on kömpelöä ja pitäisi tehdä kassajonossa valmiiksi jo hyvissä ajoin. Numerot näkyvät helposti olan yli katsottaessa.

Nelosmallissa Fitbit on omaksunut toimintoja, jotka hoituvat helpommin älypuhelimella. Ehkä jenkeissä ihmiset kuntoilevat pelkän rannekkeen varassa, mutta suomalainen ottaa mukaansa älypuhelimen -- vaikka sitten käsivarteen kiinnitettynä. Sillä voi sentään soittaa apua, jos vaikka voimat loppuvat tai loukkaa itsensä.

Charge 4:n kellotauluja voi vaihtaa mobiilisovelluksesta tai nettipalvelusta. Tarjolla on myös muutama sovellus, kuten vallitseva ja lähipäivien sää. Varsinaista älykelloa kaipaaville Fitbitillä on muita malleja.

Sinänsä mainio juttu on, että uusista ominaisuuksista huolimatta hintaluokka on edeltävän kolmosen tasolla eli noin 150 euroa. Paketissa tulee sekä S- että L-kokoiset rannekkeet.

Fitbit Charge 3

Fitbitin suosittu Charge 2 -aktiivisuusranneke on saanut seuraajan, jonka nimi on yllätyksettömästi Charge 3. Olen kokeillut kaikkia Charge-malleja ja ne sopivat omaan käyttööni hyvin. En halua älykelloa, jota pitää ladata joka yö, ja joka yrittää tehdä liian monta asiaa kerralla. Ranteessa oleva pieni aktiivisuusmittari on omaan käyttööni juuri sopiva.

Kun rannetta nostaa, näytölle ilmestyy kellonaika ja halutut tiedot. Näyttö on päällä vain tarvittaessa ja yksinkertaisempi tekniikka säästää muutenkin virtaa. Charge 3 latausväli on 5-7 päivää käytön aktiivisuudesta riippuen, vanhassa kakkosmallissa päivän verran vähemmän.

Näyttö aktivoituu kun kättä nostetaan.

Hieman yllättäen oletusnäyttö esittää vain kellonajan ja sykkeen, eikä askeleita lainkaan. Näyttöä voi kuitenkin vaihtaa hallintaohjelmalla. Sovellus on esimerkillisen havainnollinen ja selkeä, ja haluttaessa ranneke synkronoi tiedot siihen automaattisesti, jolloin ne näkyvät myös web-selaimella katsottuna.

Rannekkeen vasemmassa reunassa on painike, jolla aktivoidaan valikko.

Valikkopainike.

Mekaaninen painike oli varsinkin ykkösmallin heikoin kohta. Kolmosessa mekaaninen kytkin on vaihtunut kosketusanturiin, minkä ansiosta ranneke on vedenkestävä aina 50 metriin asti. Kun valikko on aktivoitu, haluttu toiminto valitaan vetämällä sormea näytöllä pysty- tai vaakasuunnassa.

Uusittu OLED-näyttö on selvästi aiempaa kirkkaampi ja kooltaan isompi. Siinä on harmaasävyjä, mutta ei värejä.

Uutta kolmosessa on säätietojen näyttö.

Otaniemen säätila.

Vallitsevan sään lisäksi nähdään parin päivän ennuste. Jos luvassa on huonoa säätä, se pitkä juoksulenkki kannattaa tehdä nyt heti. Ranneke tunnistaa automaattisesti kävelyn, juoksun ja monia muita urheilumuotoja, uutena uinnin. Niiden kesto ja arvioitu kalorikulutus tallentuvat automaattisesti. Lisäksi rannekkeen voi yhdistää älypuhelimen gps-paikkatietoon.

Lähipäivien sääennuste.

Paikkakunta valitaan mobiilisovelluksella ja paikkoja voi olla samanaikaisesti useita.

Pohjassa näyttää olevan aiempaa enemmän antureita.

Anturit mittaavat sykettä ja unta.

Esite lupaa, että rannekkeeseen tulisi lisää ominaisuuksia uusilla softapäivityksillä. Veren happitiheyttä mittaava SpO2-sensori on vielä hyödyntämättä. Ilmeisesti laite on haluttu saada joulumarkkinoille, vaikka softa ei vielä tue kaikkia ominaisuuksia. Kiinnostavaa nähdä, mitä uutta tulevat päivitykset tuovat.

Kun ranneke on paritettu puhelimen kanssa, se ilmoittaa värinällä saapuvista puheluista, tekstiviesteistä ja sähköposteista. Näin puhelin voi olla äänettömällä repussa tai salkussa. Viestit voi lukea, vaikka pieni näyttö tekeekin sen hankalaksi. Päivityksenä on luvattu toiminto, jossa tekstiviesteihin voi lähettää vakiovastauksia.

Fitbit ladataan muovisten leukojen välissä usb-muuntajasta. Periaate on sama kuin kakkosessa, mutta Fitbit on jälleen kehittänyt hieman erilaisen designin leukoihin.

Mobiilisovellus on kiitettävän selkeä. Sama softa tukee kaikkia eri rannekemalleja ja näyttää tärkeimmät tiedot yhdellä vilkaisulla.

Perusnäyttö

Aiempi aktiivisuushistoria näytetään graafina. Kymmenen tuhannen askeleen tavoite on oletusarvo. Istumatyötä tekevällä sen saavuttaminen vaatii päivän aikana suoritettavaa hyötyliikuntaa, ja juuri siihen painostamisessa ranneke onkin hankintansa arvoinen.

Näytön modulit voi itse valita ja niissä on muutamia säätömahdollisuuksia. Uutena modulina on naisterveys. Sovellusten lista on vielä lyhyt, mutta niitä tulee ilmeisesti lisää jatkossa.

Kaikki sovellukset asennettu.

Asetuksista voi vaihtaa kellotaulua.

Kellotaulun vaihtoehtoja.

Web-palvelussa voi kirjata muistiin ravinnon ja veden kulutuksen sekä tarkastella tilastoja halutulta aikaväliltä.

Askeleet kuukauden ajalta.

Tietojen lataus itselle vaatisi maksullista Premium-palvelua, mikä tuntuu GDPR-lain vastaiselta. Rekisteröidyllä on oltava oikeus siirtää oma datansa palvelusta toiseen sähköisessä muodossa. On tosin tulkinnanvaraista, onko liikkumisesta kerätty tieto luovutusvelvollisuuden piirissä.

Charge 3:n perusmallin hinta 149 euroa on sama kuin kakkosella. Uudistukset edeltäjään verrattuna ovat pieniä, mutta hyödyllisiä. Esimerkiksi akun varauksen näkee nyt prosentteina suoraan rannekkeen omalta näytöltä, kun se aiemmin piti käytännössä arvata.

Charge 3 ei ole markkinoiden halvin aktiivisuusranneke, mutta se on helppokäyttöinen ja luotettava. Laittamalla vähän lisää saa "oikean" älykellon kaikkine iloineen (enemmän sovelluksia) ja suruineen (tiheämpi latausväli, isompi koko). Kaksikymmentä euroa kalliimpi Special Edition -versio sisältää myös NFC-lähimaksun, jolloin rannekkeella voi älykellon tapaan maksaa kaupassa.

Charge 3:ssa parasta ovat monipuoliset toiminnot -- se venyttää aktiivisuusrannekkeen ideaa ladattavilla sovelluksilla ja jättää kasvunvaraa tulevaan. Silti käyttö on yhtä huoletonta kuin vanhan rannekellon aikanaan.

Yllätyin tiedosta, jonka mukaan Charge 2 -malli olisi Verkkokauppa.comin huolletuin tuote. Käytin sitä pitkään ja se toimi täydellisesti Android-puhelimieni kanssa (toisin kuin vanha Oura, jonka synkronoinnissa samojen puhelinten kanssa oli jatkuvia ongelmia -- uusi malli on kuulemma parempi). Ainoa ongelma oli hihnassa, joka löystyi niin paljon, että irtosi kiinnikkeestään. Uutta hihnaa ei saanut Suomesta, mutta Britannian Amazonista se tuli edullisesti ja toimi moitteettomasti lähes vuoden, ennen kuin vaihdoin kolmoseen. Siinä myös hihnan kiinnitystekniikka on uusittu, joten sekin ongelma on toivottavasti ratkaistu.

Yksi yö, kolme unimittaria

Unen mittaamisesta ja optimoinnista on varsinkin Yhdysvalloissa tullut suurta bisnestä. Maassa kärsitään kroonisesta univajeesta, joten lyhyistäkin unista halutaan ottaa mahdollisimman paljon irti.

Suomi ei ole vielä yhtä pitkällä, mutta alan yrityksissä meillä on hyvä edustus. Beddit myytiin äskettäin Applelle, mutta Oura-sormus ja patjan alle asetettava Emfit edustavat alan suomalaista huippuosaamista. Itse olen käyttänyt myös Fitbit-rannekkeiden eri versioita.

Unen mittaaminen patjasta, ranteesta tai sormesta on teknisesti hankalaa, joten eri mittarien välillä voi olettaa olevan eroja. Voiko nukahtamisen tai heräämisen täsmällistä hetkeä edes määritellä, saati eri univaiheiden?

Tein pikaisen kokeilun viime yönä. Menin sänkyyn klo 22.44 ja luin kirjaa puoli tuntia. Sen jälkeen nukahdin, mutta nousin puolen yön jälkeen hetkeksi ylös. Aamulla koin herääväni 5.40 ja nousin ylös 10 minuuttia myöhemmin.

Näin yö meni mittarien mielestä:

Fitbit

Fitbit tunnistaa kirjan lukemisen, eikä laske sitä uneen. Myös yöllinen sängystä nousu on tunnistettu oikein ja näyttö on muutenkin havainnollinen.

Emfitin yhteenveto näyttää tältä:

Unitilasto näyttää myös aiempien päivien graafit.

Tarkempi näyttö unen eri vaiheista:

Emfit univaiheiden näyttö.

Tuorein tulokas on Oura-sormus, jonka ostin lauantaina. Sillä ei vielä ole juurikaan dataa, mutta unitiedot sai näkyviin älypuhelimesta:

Ouran uninäyttö.

Emfit muuten antoi yölle 72 pistettä, Oura 73. Fitibit ei pisteytä öitä.

Unen kokonaismäärä osuu aika hyvin kohdalleen (5 h 52 min, Emfit 6 h 10 min, Oura 5 h 55 min), mutta arviot syvän unen määrästä vaihtelevat kovasti: Fitbit 37 min, Emfit 1 h 25 min ja Oura 17 min. REM-unen kohdalla lukemat ovat 1 h 6 min, 1 h 20 min ja 2 h 17 min. Univaiheiden kaavio on kaikissa samantyyppinen.

Yksittäisen kokeilun tuloksia ei voi yleistää, mutta ainakaan unen eri vaiheisiin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Unen määrä on helpompi mitata, joskin sen riittävyyden oma keho tuntee mittareita paremmin.

Lisäksi kaikki kolme laitetta tekevät paljon muutakin kuin unimittausta, joten niistä on hyötyä unitulosten täsmällisyydestä riippumatta.

Älypuhelin riittää askelmittariksi

Miksi ostaa erillistä aktiivisuusranneketta, kun askeleiden määrän voi mitata tavallisella älypuhelimella? Hyvä kysymys - mutta kuinka tarkkoja älypuhelimet ovat?

Kuvittelin vastauksen olevan, että eivät kovin tarkkoja. Niinpä kokeilin asiaa. Pidin aamusta lähtien taskuissa iPhonea ja Samsung S7-puhelinta niiden omilla terveyssoftilla varustettuna. Kun ranteessa oleva Fitbit kertoi 10 000 askeleen tulleen täyteen, vertasin tuloksia.

Aluksi Fitbit:

Fitbit: 10 105 askelta

Applen Health:

Apple Health: 10 170 askelta

Samsung S Health:

S Health: 10 111 askelta

Tulokset ovat yllättävän lähellä toisiaan ja loppupäätelmä on selvä: pelkkänä askelmittarina älypuhelimet toimivat ihan hyvin. Mittausta varten pidin puhelimia mukana koko päivän, ja näinhän ei yleensä ole -- puhelin jää välillä pöydälle tai laukkuun, mihin tieto askeleista ei välity. Askelmittarin käyttö kuluttaa myös jonkin verran akkua.

Todellinen ero aktiivisuusrannekkeisiin syntyy muista mittauksista. Esimerkiksi Fitbit laskee noustut kerrokset, tunnistaa erilaiset liikuntamuodot (kävely, crosstrainer, juoksu ym), mittaa sykkeen ja unen. Jatkossa näitä toimintoja voidaan mitata älykellolla, mutta ainakin toistaiseksi ranneke on toimivampi ratkaisu. Lisäksi sitä ei tarvitse ladata joka yö (jolloin unta ei voi mitata); esimerkiksi Fitbit Charge 2 toimii yhdellä latauksella 5-6 vuorokautta.

Lisäys 20.12.2016: Tilanne vähän aktiivisemman päivän jälkeen, jolloin Fitbit näytti 53201 askelta:

S Health: 49982 askelta.

Ja sama Healthista:

Apple Health: 51587 askelta.

Elämää aktiivisuusrannekkeen kanssa

Olen testaillut useita aktiivisuusrannekkeita ja pidän niitä aivan mainioina. Joideenkin kyselyiden mukaan ihmisten into askeltensa mittaamiseen lopahtaa nopeasti, mutta itsellä on käynyt täsmälleen päinvastoin: ranneke saa kävelemään portaita aina kun mahdollista, jättämään auton ostoskeskuksen parkkihallissa mahdollisimman kauaksi ja ellei tavoite ole illalla tullut täyteen, puuttuvat askeleet kävellään vaikka olohuoneessa.

Viimeisen vuoden aikana askeltavoite on jäänyt uupumaan vain parina päivänä, ja nekin johtuivat pitkistä lennoista. Matkapäivinäkin pystyy kävelemään, kunhan vain hyödyntää tilaisuudet. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan kentällä ykkösterminaalin päädystä passintarkastukseen on 1020 askelta. Se viisi kertaa edestakaisin riittää jo täyttämään 10 000 askeleen tavoitteen. Kauko- ja Brittilentojen alueella passintarkastuksen jälkeen saa 570 askelta per suunta.

Sitten muutamia sekalaisia havaintoja. Muiden pienlaitteiden tapaan rannekkeiden akut hiipuvat iän myötä. Fitbit Surge jaksaa enää hädin tuskin kaksi vuorokautta, vaikka gps on pois päältä. Akkua ei pysty vaihtamaan itse, eikä sitä varmaan kannata lähteä teettämään huoltoon. Tämä tekee laitteista turhan lyhytikäisiä.

Pari vuotta sitten älykelloja mainostettiin väittämällä, että on helpompaa pitää älypuhelin taskussa ja katsoa soittotiedot, tekstiviestit ja kalenterimerkinnät ranteesta. Itsellä on täsmälleen päinvastainen kokemus. Katson usein askelmäärän älypuhelimen sovelluksella, koska ranneke on pitkähihaisen paidan alla ja sen katsominen vaatii hihansuun napin avaamisen. Jos päällä on vielä pikkutakki, temppu on aivan liian hankala. Saman tiedon näkee hetkessä puhelimesta.

Käyttävätkö ne siellä Kaliforniassa pitkähihaisia paitoja tai takkeja lainkaan? Vai onko nörteillä aina T-paidat? En todellakaan kaipaa älykelloa, pikemminkin päinvastoin.

Unen määrän mittaaminen onnistuu ainakin Fitbitillä varsin luotettavasti, joskin unen ja valvomisen rajaa on vaikea tunnistaa. Moni luulee valvoneensa tuntikausia, vaikka on oikeasti ollut ainakin kevyessä unessa.

Mutta ei mittaus toki virheetön ole. Elokuvateatterin mukavassa nojatuolissa (Kino-Palatsi) istuttu parituntinen meni Fitbitin mukaan unten mailla.

Pari tuntia unessa - vai elokuvissa?

Olikohan elokuva (Inferno) liian laimea, kun ei saanut edes pulssia koholle?

Fitbit Charge 2

Fitbit on uusinut syksyn aikana mallistoaan. Sain testattavaksi pienen perusmallin, jonka nimi on loogisesti Fitbit Charge 2 (edellinen oli pelkkä Charge).

Toisen sukupolven ranneke toimii sujuvasti. Näyttö kytkeytyy päälle, kun kättä nostetaan. Perusnäytöllä ovat kellonaika, päivämäärä ja askelten lukumäärä. Näyttövaihtoehtoja on useita erilaisia.

Vanha Fitbit Surge ja uusi Charge 2 rinnakkain.

Kuvassa molemmat näyttävät yhtä kirkkailta, mutta todellisuudessa Charge 2:n näyttö on huomattavasti kirkkaampi ja terävämpi.

Vasemmassa kyljessä oleva painike vaihtaa toiminnosta toiseen ja lisävalintoja tehdään näyttöä tökkäämällä. Sormen liikuttaminen ylös tai sivulle ei tee mitään, vain tökkäys lasketaan. Yksinkertaista, mutta paikoin myös rajoittavaa.

Kun ranneke on paritettu puhelimen kanssa, tekstiviestit ja puhelutiedot näkyvät rannekkeessa värinän kera. Kapealla näytöllä vierivät numerot ja tekstit ovat kuitenkin vaikeita hahmottaa.

Akku kestää normaalikäytössä viisi vuorokautta yhdellä latauksella, mikä on riittävä määrä. Toisaalta laitteessa ei ole omaa ilmaisinta akun varaustilalle. Kolmiportainen näyttö (full, medium, low) löytyy kuitenkin älypuhelimen ohjelmasta.

Jokainen Fitbit-malli käyttää erilaista latauspiuhaa, eikä Charge 2 poikkea perinteestä. Nyt johdon päässä on pyykkipojan leuat, joihin ranneke uppoaa tiukasti - kunhan katsoo, että kosketusnastat tulevat oikein päin. Latauksen aikana akun varaustila näkyy graafisesti.

Latauspidike puristaa rannekkeen paikalleen.

Charge 2:ssa ei ole gps:ää, mutta jos mukana on älypuhelin ja Fitbitin ohjelma käynnissä, reitti piirtyy kartalle ja nopeus- ym tiedot näkyvät hallintaohjelmassa. Hallintaohjelman kautta voi määritellä seitsemän eri aktiivisuuslajia. Oletusarvona ensimmäisenä niistä on juoksu eikä kävelyä ole joukossa lainkaan, mutta sen voi lisätä hallintaohjelmasta.

Reitin tallentava suoritus pitää käynnistää ja lopettaa manuaalisesti, mutta tavalliset kävelyt, juoksut ja esimerkiksi Xtrainer-suoritteet (elliptical) laite tunnistaa automaattisesti. Sijaintitieto ei kuitenkaan tallennu tällöin.

Charge 2 kestää hikeä ja vesipisaroita, mutta ei uimista tai suihkussa käymistä. Ehkä seuraava malli on jo vesitiivis?

Edeltäjiensä tavoin Charge 2 tallentaa noustut kerrosvälit (3 metrin korkeus arvioidaan ilmanpaineen muutoksesta), syketiedot sekä nukahtamis- ja heräämisajan (sekä yölliset heräämiskerrat ja levottomien ajanjaksojen määrän).

Hihnoja on kolmea eri kokoa, joten kannattaa mitata (tai arvioida) oman ranteen paksuus ennen hankintaa. Hihnoja on myös eri värisiä.

Parasta Fitbitissä on hallintaohjelma, joka on selkein näkemistäni. Kaikki informaatio on esillä havainnollisesti.

Harvalla on tarvetta usealle yhtäaikaiselle rannekkeelle, mutta Fitbitin ohjelma hallitsee nekin. Jos toinen ranneke on vaikka yön latautumassa, toinen kerää unitiedot.

Kokeilussa käytin Chargea rinnakkain vanhan Surge-mallin kanssa ja askeltietojen ero oli selvästi alle prosentin luokkaa. Yleensä rannekkeet värähtelivät 10 000 askeleen ylityksen merkiksi aivan peräkkäin. Askelten mittaus ei ole eksaktia tiedettä, mutta ainakin mittauksen toistettavuus on mainio ja tulokset siten johdonmukaisia.

Kakkosmallissa on pari uutta toimintoa. Ensinnäkin ranneke muistuttaa värinällä, mikäli tunnissa ei ole tullut vähintään 250 askelta. Kaksi värähdystä rannekkeessa tulee 10 minuuttia ennen tunnin umpeutumista. Toiminto on tervetullut, mutta muistutus tulee silloinkin, vaikka henkilö olisi juuri kävelemässä niitä puuttuvia askeleita.

Toinen uutuus on ohjattu rentoutuminen hengittämällä syvään. Tarjolla on kahden ja viiden minuutin ohjelmat. Niiden aluksi ranneke tunnistaa sykkeen ja näyttää sitten graafisesti oikean rytmin ulos- ja sisäänhengitykselle.

En ihan päässyt perille tämän toiminnon hyödyllisyydestä. Toki syvähengitys ja rauhoittuminen tekevät hyvää, mutta rannekkeen kyky ohjata prosessia jäi epäselväksi. Hengitysrytmi tuntui joka kerta samalta eikä sitä ole vaikea soveltaa ilman rannekkeen apua, kunhan muistaa asian. Toisaalta ranneke ei auta unohtamiseen, sillä hengitysharjoitus pitää käynnistää aina erikseen eikä siitä muistuteta automaattisesti.

Rannekkeen hinta on noin 160 euroa. Charge 2 on mainio peruslaite, joka sopii hyvin joululahjaksi. Se ei kaada budjettia, mutta hyödyttää saajaansa koko ensi vuoden ajan.

Fitbit Blaze - kellon ja aktiivisuusrannekkeen välimuoto

Fitbitin uusin aktiivisuusranneke lähestyy älykelloja. Blaze-nimen saanut laite näyttää kellolta ja toimii kuin kello: kun rannetta nostaa, kellon viisarit ilmestyvät näkyviin. Akun säästämiseksi näyttö pimenee kun käsi lasketaan. Design-ero aiempaan Surge-rannekkeeseen on selvä:

Surge ja Blaze vierekkäin.

Blazen alareunassa näkyy päiväys, askelten määrä ja muuta tietoa, jotka vaihtuvat sormella koskettamalla. Värillinen käyttöliittymä on muutenkin laitteen paras puoli. Se on selkeä ja värien ansiosta havainnollinen. Kellotaulun voi vaihtaa ohjelmallisesti neljän eri vaihtoehdon välillä.

Grafiikka ja värit ovat havainnollisia.

Vertailin Blazen ja Surgen näyttämiä tietoja. Kun laitteet olivat samassa ranteessa, erot olivat erittäin pieniä. Esimerkiksi hankalasti mitattava kerrosvälien määrä on laitteissa identtinen. Askelissa oli mitätön ero (kuvan tilanteessa 7662 vs. 7675).

Molemmat antavat samoja tuloksia.

Kun Blaze oli oikeassa ranteessa, se antoi jopa 20 prosenttia suurempia lukemia. Dominoiva käsi liikkuu selvästi enemmän, minkä Fitbit tulkitsee askeliksi. Ja kun tietää, että Fitbit tulkitsee askeleet kilpailijoita väljemmin, dominoivan käden Fitbit on helpoin tapa saavuttaa päivittäinen 10 000 askeleen tavoite.

Latausyksikkö ei vastaa kellon tyyliä.

Jokaisessa Fitbit-mallissa on yksilöllinen latausjohto eikä Blaze poikkea linjasta. Latausta varten kello pitää työntää ulos kehyksistä ja laittaa suljettavaan kehikkoon, jonka kautta usb-laturi syöttää virtaa. Kukahan insinööri tämänkin on keksinyt?

Kello-osa irrotetaan latausta varten.

Idea toimii ja kehikossa kello pysyy hyvin paikallaan, mutta järjestely on kertakaikkisen tyylitön. Ihan joka päivä latausta ei joudu tekemään, normaalikäytössä akku riittää kolmesta neljään päivään. Tavoitteen ylittyminen palkitaan hennolla värinällä, joka on selvästi muita Fitbit-malleja heikompi.

Neljä erilaista hihnavaihtoehtoa auttaa sovittamaan liikuntakellon omaan asuun ja tilaisuuteen. Hihnoja on lisäksi kolmea kokoa (S, L ja XL).

Blaze mittaa sykkeen optisesti, mutta sisäistä GPS:ää siinä ei ole. Vihreä valopiste erottuu laitteen pohjasta.

Kello-osa irrotettuna.

Vaikka Blaze näyttää älykellolta, se ei ole sitä. Siihen ei voi asentaa ohjelmia, joten on tyydyttävä mukana tuleviin toimintoihin. Aktiivisuusmittauksen ohella ne näyttävät tiedon saapuvasta puhelusta ja tekstiviestistä. Kelloa voi käyttää myös älypuhelimen musiikkisoittimen kauko-ohjaimena. Se osaa myös hyödyntää puhelimen gps-tietoa reitin tallentamiseen (ns. connected gps), mutta ison puhelimen pitää silloin olla mukana lenkillä -- toisaalta järjestely säästää rannekkeen akkua. Lisäksi Blaze osaa antaa yksinkertaisia kuntoiluohjeita.

Parasta Blazessa on hallintaohjelma, joka on sama kuin muissakin Fitbitin malleissa. Appsi on kaikista kokeilemistani helpoin ja toimivin käyttää. Ohjelma saa säännöllisesti päivityksiä, jolloin vanhatkin laitteet oppivat uusia temppuja. Esimerkiksi liikuntasuoritusten automaattinen tunnistus ja vähintään 250 askelta tunnissa -näyttö ovat tulleet matkan varrella.

Fitbitin ohjelma on alansa paras.

Vielä parempi olisi, jos Fitbit muistuttaisi värinällä liian pitkästä istumisesta. Nyt näytetään vain tunnit, joissa askeltavoite on täyttynyt. Uudesta Alta-mallista värinämuistutus ilmeisesti jo löytyykin, toivottavasti se tulee päivityksenä muihinkin laitteisiin.

Blaze on oikea valinta henkilölle, joka haluaa helppokäyttöisen aktiivisuusmittarin eikä halua luopua perinteisestä rannekellosta. Hinta (240 euroa) on kuitenkin turhan korkea, etenkin peruskäyttäjää ajatellen.

Tekstiä täydennetty 20.4.2016

Basis Peak -aktiivisuusranneke ei vakuuta

Käsiini osui jo vähän vanha Basis Peak -aktiivisuusranneke, joten pitihän sitä kokeilla. Ja kokeiluksi se jäikin: ei, tämä ei vakuuta, vaikka onkin nykyään Intelin omistuksessa.

Ranneke on paksu ja isokokoinen. Remmi on nahkaa, mutta sen verran jäykkä ja liukas, ettei laite tahdo pysyä paikallaan ranteessa, vaan kierähtää helposti väärään suuntaan.

Itse kello on isokokoinen ja paksu.

Laitteessa ei ole yhtään painiketta, kaikkia toimintoja hallitaan sipaisemalla näyttöä eri suuntiin. Ne selviävät vain kokeilemalla.

Perusnäyttö sisältää kellonajan suurilla valkoisilla numeroilla valkoista taustaa vastaan. Tämä onkin laitteen hyödyllisin ominaisuus: se toimii hyvin digikellona. Kuvassa olevassa askelnäytössä tausta muuttuu valkoiseksi ja numerot mustiksi. Laite näyttää askeleet viimeisimmän suorituksen aikana, koko päivän saldo pitää kaivaa toisesta näytöstä, mikä on epäloogista.

Sykemittari käyttää vihreitä ledejä, jotka ovat niin kirkkaita, että pimeässä huoneessa ne suorastaan häikäisevät kun laitetta asetetaan käteen.

Lataus kestää useita vuorokausia, mikä on positiivista. Latausta varten laite asetetaan pieneen kelkkaan, johon se mahtuu kahdella eri tavalla. Lataaminen käynnistyy vain laitteen ollessa oikein päin, joten suunta pitää tarkistaa huolellisesti.

Laskennassa Basis Peak on huomattavasti Fitbitiä konservatiisempi ja näyttää 15-20 prosenttia pienempiä lukemia. GPS:ää tai muita hienouksia ei ole.

Hallintaohjelman grafiikka näyttää aktiviteetit yksi kerrallaan, mikä tekee näytöstä vaikeaselkoisen:

Aktiviteettien näyttö

Datan voi siirtää suoraan Google Fit -ohjelmaan. Export-toiminto lähettää sähköpostiin linkin, josta tiedot voi ladata csv-muodossa, mutta jälleen kerran jokainen aktiviteetti on omalla rivillään joten esimerkiksi päiväkohtaiset askelmäärät pitää laskea itse.

Eri tulosten yhdistäminen samaan näyttöön saa insinöörinkin kateelliseksi:

Monta mittausta samassa graafissa. 

Kokeilujakson lopussa ilmestynyt firmware-päivitys toi laitteeseen musiikkitoiston, mutta se jäi kokeilematta.

TomTom Spark Music Cardio GPS-kuntoilukello

Navigaattoreista tuttu TomTom on laajentanut aktivisuusrannekkeiden markkinoille. TomTom Spark Music Cardio on malliston yläpäästä, joten siinä on tietenkin GPS-seuranta ja sykemittari. Laitteen hinta on noin 250 euroa.

Ensi reaktio oli hämmennys. Pitkään aikaan ei ole tullut vastaan laitetta, jonka edessä menee sormi suuhun. Hei, miten tämä toimii? Näytön alla on iso pullistuma, mutta miten kelloa ohjataan? Kellossa ei ole kosketusnäyttöä eikä painikkeita. Vasta opetusvideosta selvisi, että pullistuman reunat toimivat kytkiminä, mikä on kyllä ihan toimiva ratkaisu, mutta vaatii opettelua.

Tämä EI ole kosketusohjain. 

Toinen kummallisuus on vasen painike, johon kello reagoi vasta muutaman sekunnin viiveellä. Muut painikkeet toimivat välittömästi ja näytöt ovat monipuolisia.

Näyttö on selkeä.

Itse näyttö on erinomaisen selkeä ja aikanäytön numerot jättikokoisia. Neljä painiketta toimivat lopulta loogisesti ja hyvin. Käytettävyys ontuu vain urheilusuorituksen jälkeen, sillä pause ja stop ovat pelkkiä painalluksia eikä kello anna niiden toiminnasta selkeää palautetta. Aluksi piti ihmetellä, tallentuiko lenkki lainkaan.

Kellon silikonihihna on vaikuttavan paksu ja jämäkkä, sitä on saatavissa kahtena eri kokona. Piikit lukitsevat kello niin tukevasti ranteeseen, että hihnan avaaminen ja kiinnittäminen vaatii suorastaan voimaa. Ajan myötä siihen tottuu.

Kiinni on ja pysyy - siitä pitävät nämä piikit huolen.

Voimaa vaatii myös latausliitäntä, joka on sekin iso ja tukeva. Kello työnnetään kaarevaan liittimeen voimaa käyttäen - mutta hei, tämä onkin tarkoitettu urheilijoille. Eikä tiukka liitin irtoa vahingossa, vaikka kello putoaisi latauksen aikana pöydältä lattialle.

Web-liittymän tiedot.

Urheilijoihin viittaavat myös monipuoliset ohjelmat omien aikojen vertailuun ja paranteluun. Kävelyä kello ei pidä lainkaan urheilusuorituksena, mutta Freestyle ajaa saman asian. Kyseessä on todellakin kuntoilukello, ei mikään aktiivisuusranneke. Kello on vedenpitävä ja tunnistaa automaattisesti uinnin ja pyöräilyn.

Web-liittymä ja mobiilisovellus ovat monipuolisia, mutta eivät yllä lähellekään Fitbitin havainnollisuutta.

Viikottainen askelnäkymä.

Suomenkielinen versio puhuu "askelmista", mikä tuo mieleen porrasaskelmat. Toisin kuin Fitbit, TomTom ei mittaa kerroksia lainkaan. Askelnäyttö ei liioin päivity kävelyn aikana. Askelnäytön graafinen pystyasteikko on numeroitu hassusti, numeroinnin pitäisi olla esimerkiksi 5000 välein.

TomTom laskee askeleet huomattavasti konservatiivisemmin kuin vertailulaitteena samassa kädessä ollut Fitbit. Messupäivän jälkeen eroa saattoi olla jopa 25 prosenttia. Kyse ei ole viasta vaan erilaisesta askeleen määritelmästä. Selkeissä kävelylenkeissä erot olivat muutaman prosentin luokkaa.

Sykenäytön graafi

Sykemittaria en pystynyt arvioimaan, mutta Wearables.comin mukaan Tompan sykenäyttö oli tarkin heidän testaamistaan laitteista. Unimittaus on yksinkertainen ja perustuu vain käden liikkumiseen.

TomTom käyttää navigaattoreistaan tuttua QuickFix-tekniikkaa, mikä nopeuttaa mukavasti signaalin löytymistä kunhan laitetta päivitetään välillä tietokoneyhteydellä. GPS-seuranta toimii tarkasti ja akun luvataan kestävän sen käyttöä viiden tunnin ajan, mikä riittää jopa maratoniin.

Musiikin toisto kellosta bluetooth-kuulokkeisiin on mainio toiminto, sillä ei kai kukaan jaksa oikeasti raahata älypuhelintaan juoksulenkille? Ei ainakaan nykyisiä jättimalleja. Testissä olleiden pienten kuulokkeiden äänentoisto jäi kuitenkin latteaksi ja bassot puuttuivat kokonaan. Lisäksi musiikin siirto pitää tehdä mp3- tai aac-tiedostoina kömpelön pc/mac-sovelluksen kautta. Muistiin mahtuu jopa 500 biisiä kerrallaan.

Jostain sysytä tietojen synkronointi Samsung S6 -puhelimen kanssa vaati joskus useampia yrityksiä eikä tapahtunut automaattisesti.

Fitbit Surge - aktiivisuusranneke GPS:llä

Viime vuoden lopulla julkistetuista kolmesta uudesta Fitbit-malleista viimeisenä tuli myyntiin kallein ja kehittynein malli Fitbit Surge. Noin 250 euron hintainen Surge sisältää samat toiminnot kuin aiempi HR, mutta siinä on oma GPS-vastaanotin reittien tallentamiseksi. Näyttö on tuntuvasti aiempia malleja isompi, mikä kasvattaa mittarin kokoa lähes kipurajalle asti. Yhtään tämän isompi laite ei voi olla.

Surgen hallintaohjelma tukee iOS- ja Android-laitteita. Ohjelma on sama kuin ennenkin ja toimii mainiosti. Unen kesto, askeleet ja noustujen kerrosten määrä lasketaan tarkasti.

Fitbitin räätälöitävä sovellus on erinomaisen havainnollinen.

Kun 10 000 askelta tulee täyteen, laite värisee kädessä. Testin aikana ranteessa olivat vierekkäin sekä Surge että HR. Kävelylenkillä ne värähtivät 20 askeleen päässä toisistaan, joten mittaustarkkuus on 0,2 prosentin luokkaa -- erinomaista.

Surgen helppokäyttöisyys jättää toivomisen varaa. Onko laitteessa tosiaan vain 12 tunnin kello, vai mihin 12/24-asetus on piilotettu? Ilmeisesti kellonaika näkyy näytöllä koko ajan, eikä näyttöä voi aiempien mallien tavoin pimentää -- tämä syö turhaan akkua, joka vaatii uutta latausta 2-3 vuorokauden välein. Ahkera GPS-käyttö lyhentää aikaa entisestään. Monen tunnin lenkit vaativat latauksen melkein joka päivä (tai yö, jos ei välitä seurata nukkumisen määrää).

Niin, GPS. Juuri se tekee Surgesta kiinnostavan, sillä paikkatieto tallentaa kuljetun reitin ja mahdollistaa keskinopeuksien ym. laskennan. Samalla tallentuu syke, joten mittaustuloksia on helppo tarkastella kartan ja vauhdin perusteella.

Kun liikuntasuoritus aloitetaan, paikannus pitää muistaa kytkeä päälle ja vastaavasti lopettaa lenkin jälkeen. GPS:ltä kuluu hetki sijainnin löytämiseen. Liikunnan aikana iso näyttö pääsee oikeuksiinsa, sillä matka, kokonaisaika ja kilometrivauhti ovat koko ajan näkyvissä.

Surge on selvästi edeltävää HR-mallia isompi.

Laitteen muistiin mahtuvat seitsemän päivän liikkumiset, joten tietoja ei tarvitse synkronoida pilvipalveluun ihan joka päivä. Päivätilastot säilyvät 30 vuorokauden ajalta. Syke tallentuu liikuntasuorituksen aikana sekunnin välein, muutoin tallennusväli on viisi sekuntia.

Suorituksen jälkeiset tilastotiedot.

Surgella voi tallentaa myös muita liikuntasuorituksia, valikossa on valmiina jopa painonnosto ja jooga. Jostain syystä paljon yleisemmät kävely ja pyöräily -vaihtoehdot pitää kaivaa hallintaohjelmasta ja asettaa listaan itse.

LCD-näyttö tuo mieleen vanhat rannekellot. Lukemat erottuvat hyvin auringonvalossa, mutta jo sisällä tai talvipäivänä ulkona numeroista on vaikea saada selvää. Akkukäytön kustannuksella voi käyttää taustavaloa, mutta sekin on kovin himmeä.

Kellotaulussa on neljä eri vaihtoehtoa ajan näyttämiseksi.

Käyttöliittymässä on kolme mekaanista painiketta sekä kosketusohjaus. Kosketus toimii, mutta ei aina reagoi nopeisiin pyyhkäisyihin. Akun varaustilan näkee nyt suoraan näytöltä, joten muistutukset eivät ole enää yksin sähköpostin varassa.

Surgea varten hallintaohjelma näyttää myös reitin.

Lenkin jälkeen nähdään mm. vauhti ja syke graafisesti.

Kun Surge on paritettu puhelimen kanssa, se värisee tekstiviestien ja puheluiden tullessa. Soittajista ilmoitetaan numero, tekstiviestit näkyvät kokonaisina. Fontti on kuitenkin kiusallisen pientä. Vähän isompi teksti auttaisi asiaa, vaikka sisältöä pitäisikin silloin vierittää.

Surgella voi ohjata älypuhelimen musiikkitoistoa, mutta ohjaus on hyvin yksinkertainen: vain pause ja hyppäys seuraavaan, joista jälkimmäinen ei toiminut LG G3-puhelimen kanssa.

Kaikissa kolmessa uudessa Fitbit-laitteessa on hieman toisistaan poikkeava usb-latausjohto. Se ei haittaa yhden laitteen omistajaa, mutta jos perheessä on niitä usempia tai käyttäjä päivittää omansa, liittimen erilaisuus ärsyttää.

Loppujen lopuksi GPS:stä on vain rajallisesti hyötyä. Mikäli älypuhelin on mukana taskussa, se tallentaa reitin vähintään yhtä hyvin. Korkeahko hinta, suuri koko ja käyttöliittymän lievä kömpelyys painavat vaa'an helposti yksinkertaisemman HR-mallin puoleen.

Syketietojen tallennus ja analysointi on hyödyllistä, mutta niiden osalta ratkaisevaa on mittauksen tarkkuus. Ranteesta valokennolla tapahtuva mittaaminen ei välttämättä ole kovin tarkkaa, mutta tätä ei ollut mahdollista varmistaa.

Fitbit Charge HR -aktiivisuusranneke

Fitbit Charge HR (Heart Rate) mittaa askelten ja unen lisäksi sydämenlyöntejä. Ulkoisesti laite ranneke ei juuri eroa aiemmasta Charge-mallista. Näyttö on aavistuksen pienempi ja himmeämpi, painoa on oman vaa'an mukaan tullut kaksi grammaa lisää (nyt 26).

Fitbit HR ja Charge ranteessa.

Suurin ero on hihnassa. Chargen hieman hankalasti kahdella nastalla reikiin kiinnittyvä hihna on vaihtunut perinteiseen kellohihnaan, jonka solki lukitsee jämäkästi paikalleen. Ei tarvitse pelätä, että hihna aukeaisi itsestään -- toisaalta luotettava mittaus vaatii suhteellisen tiukkaa kiristystä, mikä voi pidemmän päälle rasittaa rannetta. Itsellä ei ollut ongelmia, vaikka testin vuoksi käytin kahta ranneketta vierekkäin.

Perinteinen solki pitää rannekkeen paikoillaan.

Sydämenlyöntejä mittaava anturi löytyy rannekkeen sisäpuolelta. Siinä vilkkuu erittäin nopeaan tahtiin kaksi vihertävää valoa.

Sydämenlyöntianturi.

Tuotepakkauksessa on ranneke, latauspiuha ja pieni Bluetooth-palikka tietokoneen usb-porttia varten. Kaksi jälkimmäistä jää helposti huomaamatta, sillä ne ovat pahviseinän takana. Laturia ei tule lainkaan, mutta useimmilla on kotona usb-latureita jo ennestään tai sitten latauksen voi tehdä tietokoneen usb-portista, joskin hitaammin.

HR-mallin lyhyt latausjohto on erikoinen ja erilainen kuin Chargessa. Eikö johtoja todellakaan voisi yhdenmukaistaa? Tavallinen micro-usb olisi matkakäyttöä varten paras ratkaisu. HR:n akku kestää neljän vuorokauden käytön, joten vähänkin pidemmälle matkalle pitää pakata mukaan laturi ja latausjohto.

Aivan kuten Chargessa, laitteelle on vaikea löytää luontevaa latausaikaa. Yö ei käy, koska silloin laite mittaa unen määrää ja päivälataus hukkaa askeleita. Parasta ladata silloin, kun istuu työpöydän tai television ääressä. Täyteen varaukseen riittää runsaan tunnin lataus.

Chargen tapaan laite on erittäin yksinkertainen käyttää. Ainoa painike vaihtaa näyttöön eri tietoja: kellonajan, askeleiden ja noustujen kerrosten määrään, kävellyt kilometrit ja kulutetut kalorit. Akun säästämiseksi tiedot viipyvät näytössä vain muutaman sekunnin.

HR:ssä on lisänäyttönä syke. Se viipyy näytöllä hieman muita tietoja pidempään mutta silti niin lyhyen aikaa, ettei sitä voi järkevästi seurata liikunnan aikana.

Parhaiten tiedot selviävät älypuhelimella (Android, iPhone, Windows Phone) tai tietokoneen näytöltä. Synkronointi tapahtuu automaattisesti Bluetoothin yli, kun ohjelma avataan, ja kestää muutaman sekunnin.

Fitbit HR näyttö Samsung Galaxy Alphassa.

Hallintaohjelma hyväksyi vain yhden rannekkeen, joten HR piti asentaa toiseen puhelimeen. Uuteen ohjelmaan on luvattu tuki useammalle rannekkeelle.

Omaa sykettä voi seurata puhelimen näytöltä, mutta virransäästösyistä tieto ei päivity kovin pitkään ja puhelimen näyttö sammuttaa usein itsensä. Sykevyön puuttuessa lyöntitiheyden tarkkuus jäi selvittämättä, mutta kuntosalin laite, joka mittaa tiedon sähköisesti molemmista kämmenistä, näytti koko ajan 5-20 lyönnin verran suurempaa lukemaa.

Jos rannekkeet olisivat aivan tarkkoja, ne näyttäisivät samoja tuloksia. Askelmäärissä heitot olivat prosentin luokkaa, samoin unen kesto ja heräämis/nukahtamisajat olivat molemmissa lähes identtiset. Sen sijaan portaiden mittaaminen on ilmeisen vaikeaa; 30 kerroksen kokonaismäärässä saattoi olla viiden kerroksen ero.

HR:n erikoisuus on sydämen lyöntitiheyden näyttö, mutta mitä se kertoo? Ei kovin paljon. Reaaliaikainen seuranta on hankalaa, mutta ohjelma piirtää sentään kuvaajan koko päivän ajalta.

Kuntosalikäynti näkyy piikkinä lyöntitiheydessä.

Lisäksi ohjelma laskee minuutit kolmelta eri lyöntitiheyden alueelta (Peak, Cardio, Fat Burn), mutta näiden merkitys ja rajojen määräytyminen jäi arvoitukseksi.

Toinen näyttö seuraa leposykettä ja piirtää jokaisesta päivästä yhden havaintopisteen. Ajatus kai on, että treenauksen myötä leposykkeen pitäisi laskea, mikä näkyisi käyrästä. Trendin ilmestyminen vaatii kuitenkin pitkäaikaista käyttöä ja on silti epävarmaa, riittääkö mittauksen tarkkuus tällaisten johtopäätösten tekemiseen.

Kokeilujakson aikana kävi ilmi selvä ero oikean aktiivisuusrannekkeen ja älypuhelimen etäpäätteenä toimivan Gear Fit -rannekkeen välillä. Jälkimmäisessä on enemmän toimintoja ja hienompi värinäyttö, mutta älykelloa muistuttavan rannekkeen käyttömahdollisuudet ovat lopulta melko rajalliset.

Gear Fit kytkee näytön päälle heti, kun se havaitsee käyttäjän nostavan kättään. Joskus se on näppärää, mutta aiheuttaa öisin turhia valoja jotka lyhentävät akkukestoa ja valaisevat turhankin kirkkaasti pimeän makuuhuoneen.

Fitbit on yksinkertaisempi, mutta toimii paremmin aktiivisuusrannekkeena. Selvästi pidempi akkukesto on myös plussaa.

HR on hieman outo tapaus. Sykemittaus on ajatuksena kiinnostava, mutta sen tarkkuus ja käyttökohteet ovat kovin rajalliset. Jokainen voi itse päättää, ovatko tiedot noin 25 lisäeuron arvoisia. Charge-mallin saa noin 125 eurolla, HR:n hinta on 150 euron luokkaa.

Viikko sitten Kauppalehti siteerasi amerikkalaisia tutkijoita, joiden mielestä aktiivisuusranneke on pelkkä vitsi. Heidän mielestään ranneke ei kerro mitään uutta himokuntoilijalle ja perusliikkuja saa samat tiedot älypuhelimen ilmaisella askelmittariohjelmalla.

Mitä himokuntoilijoihin tulee, tutkijat ovat varmasti oikeassa. Rannekkeet on tarkoitettu peruskäyttäjille. Heillä jo pelkkä tieto mittaamisesta lisää liikkumisen määrää ja tuottaa siten terveyshyötyjä.

Väitettä siitä, että appsi tekisi saman jopa tarkemmin on vaikea niellä. Ohjelma mittaa ehkä sunnuntaikävelyn pituuden, mutta arjessa askeleita kertyy koko ajan. Jotta softa laskisi kaiken, sen pitäisi olla aktiivisena koko ajan ja puhelimen rintataskussa tai vastaavassa paikassa, jossa askeleet tuntuisivat. Noustut portaat ja nukkuminen jäisivät mittaamatta, lisäksi akku tyhjenisi kesken päivän.

Ilmainen askelmittarisofta on oiva tapa tutustua asiaan. Moni varmaan hämmästyy, miten vähän toimistotyötä tekevä kaupunkilainen tulee päivän aikana liikkuneeksi. Mutta kun tämän havainnon on tehnyt, oikea askelmittari on kannattava hankinta. Se maksaa itsensä takaisin terveydellä.