Withings WS50 -kehoanalyysivaaka wlan-yhteydellä

Withingsin valikoimasta löytyy kiinnostavia älylaitteita, kuten wlan-yhteydellä toimiva kehoanalyysivaaka WS-50. Laitteen hinta Suomessa on noin 160 euroa (esim. Verkkokauppa.com).

Punnituksen jälkeen vaaka mittaa kehon rasvaprosentin (yleensä 10-25 prosenttia), sykkeen sekä lämpötilan ja CO2-arvon. Jälkimmäiset lukemat ovat kiinnostavia, mikäli vaaka on tavalliseen tapaan makuuhuoneessa. Liian korkea lämpötila tai vähähappinen ilma heikentävät unen laatua.

Mittaukset tallentuvat valmistajan omaan pilveen, josta niitä voi tarkastella selaimella tai älypuhelinsovelluksella. Kaikki perheenjäsenet voivat käyttää laitetta, sillä vaaka pyrkii tunnistamaan mitattavan henkilön. Jos painoerot ovat liian pienet, oikea nimi valitaan jalkaa nostamalla.

Vaa'an logiikka ei tunnu kovin kehittyneeltä, sillä vakiona pysyvästä kahden kilon erosta huolimatta vaaka halusi aina tietää, kummasta henkilöstä on kyse. Painoeron pitää melko suuri, jotta tunnistus tapahtuu automaattisesti. Väärät mittaukset voi korjata web-sivulla siirtämällä tiedot oikean henkilön kohdalle.

Mittausten jälkeen vaaka näyttää vielä karkean sääennusteen. Lämpötila- ja pilviennuste auttavat pukeutumaan oikein edessä olevaa päivää varten. Vaaka tunnistaa sijaintinsa ip-osoitteen perusteella, joten tieto ei välttämättä ole kovin tarkka, mutta ainakin omassa käytössä tieto oli riittävän oikea ollakseen hyödyllistä.

Mittausdatasta on helppo piirtää erilaisia graafeja ja luvut voi ladata myös tiedostona omiin sovelluksiin. Laihduttaminen ilman seurantaa on hyödytöntä, joten säännöllinen mittaus ja tulosten havainnollinen esittäminen auttavat painon pudottamisessa.

Painon pudottaminen vaatii jatkuvia mittauksia. Web-sivu kertoo kaiken oleellisen.

Sykemittauksen hyöty on kyseenalainen, ellei sitten nouse suoraan sängystä vaakaan joka aamu. Portaiden nousu tai suihkussa käynti ennen mittausta vaikuttaa tulokseen niin paljon, ettei trendiä pysty piirtämään.

Withingsin vaaka on ihan OK laite. Käyttöönotto onnistuu älypuhelimen Bluetooth-yhteyden avulla, varsinaiset mittaustulokset siirtyvät pilveen kodin wlan-verkon kautta.

Mobiilisovelluksen painonkehitys-näyttö.

Miinusta tulee vain yksivärisestä lcd-näytöstä, jonka isot palkkinumerot näyttävät olevan peräisin 1980-luvun kotitietokoneista. Vaikkei näyttö olekaan värillinen, numeroiden fontti ja grafiikka voisivat olla kehittyneempiä.

Tavaratalon hyllystä saa wlan-perusvaa'an halvemmallakin, mutta jos lisämittaukset ja mobiilisovellus kiinnostavat, Withings on hyvä valinta.

Fitbit Charge HR -aktiivisuusranneke

Fitbit Charge HR (Heart Rate) mittaa askelten ja unen lisäksi sydämenlyöntejä. Ulkoisesti laite ranneke ei juuri eroa aiemmasta Charge-mallista. Näyttö on aavistuksen pienempi ja himmeämpi, painoa on oman vaa'an mukaan tullut kaksi grammaa lisää (nyt 26).

Fitbit HR ja Charge ranteessa.

Suurin ero on hihnassa. Chargen hieman hankalasti kahdella nastalla reikiin kiinnittyvä hihna on vaihtunut perinteiseen kellohihnaan, jonka solki lukitsee jämäkästi paikalleen. Ei tarvitse pelätä, että hihna aukeaisi itsestään -- toisaalta luotettava mittaus vaatii suhteellisen tiukkaa kiristystä, mikä voi pidemmän päälle rasittaa rannetta. Itsellä ei ollut ongelmia, vaikka testin vuoksi käytin kahta ranneketta vierekkäin.

Perinteinen solki pitää rannekkeen paikoillaan.

Sydämenlyöntejä mittaava anturi löytyy rannekkeen sisäpuolelta. Siinä vilkkuu erittäin nopeaan tahtiin kaksi vihertävää valoa.

Sydämenlyöntianturi.

Tuotepakkauksessa on ranneke, latauspiuha ja pieni Bluetooth-palikka tietokoneen usb-porttia varten. Kaksi jälkimmäistä jää helposti huomaamatta, sillä ne ovat pahviseinän takana. Laturia ei tule lainkaan, mutta useimmilla on kotona usb-latureita jo ennestään tai sitten latauksen voi tehdä tietokoneen usb-portista, joskin hitaammin.

HR-mallin lyhyt latausjohto on erikoinen ja erilainen kuin Chargessa. Eikö johtoja todellakaan voisi yhdenmukaistaa? Tavallinen micro-usb olisi matkakäyttöä varten paras ratkaisu. HR:n akku kestää neljän vuorokauden käytön, joten vähänkin pidemmälle matkalle pitää pakata mukaan laturi ja latausjohto.

Aivan kuten Chargessa, laitteelle on vaikea löytää luontevaa latausaikaa. Yö ei käy, koska silloin laite mittaa unen määrää ja päivälataus hukkaa askeleita. Parasta ladata silloin, kun istuu työpöydän tai television ääressä. Täyteen varaukseen riittää runsaan tunnin lataus.

Chargen tapaan laite on erittäin yksinkertainen käyttää. Ainoa painike vaihtaa näyttöön eri tietoja: kellonajan, askeleiden ja noustujen kerrosten määrään, kävellyt kilometrit ja kulutetut kalorit. Akun säästämiseksi tiedot viipyvät näytössä vain muutaman sekunnin.

HR:ssä on lisänäyttönä syke. Se viipyy näytöllä hieman muita tietoja pidempään mutta silti niin lyhyen aikaa, ettei sitä voi järkevästi seurata liikunnan aikana.

Parhaiten tiedot selviävät älypuhelimella (Android, iPhone, Windows Phone) tai tietokoneen näytöltä. Synkronointi tapahtuu automaattisesti Bluetoothin yli, kun ohjelma avataan, ja kestää muutaman sekunnin.

Fitbit HR näyttö Samsung Galaxy Alphassa.

Hallintaohjelma hyväksyi vain yhden rannekkeen, joten HR piti asentaa toiseen puhelimeen. Uuteen ohjelmaan on luvattu tuki useammalle rannekkeelle.

Omaa sykettä voi seurata puhelimen näytöltä, mutta virransäästösyistä tieto ei päivity kovin pitkään ja puhelimen näyttö sammuttaa usein itsensä. Sykevyön puuttuessa lyöntitiheyden tarkkuus jäi selvittämättä, mutta kuntosalin laite, joka mittaa tiedon sähköisesti molemmista kämmenistä, näytti koko ajan 5-20 lyönnin verran suurempaa lukemaa.

Jos rannekkeet olisivat aivan tarkkoja, ne näyttäisivät samoja tuloksia. Askelmäärissä heitot olivat prosentin luokkaa, samoin unen kesto ja heräämis/nukahtamisajat olivat molemmissa lähes identtiset. Sen sijaan portaiden mittaaminen on ilmeisen vaikeaa; 30 kerroksen kokonaismäärässä saattoi olla viiden kerroksen ero.

HR:n erikoisuus on sydämen lyöntitiheyden näyttö, mutta mitä se kertoo? Ei kovin paljon. Reaaliaikainen seuranta on hankalaa, mutta ohjelma piirtää sentään kuvaajan koko päivän ajalta.

Kuntosalikäynti näkyy piikkinä lyöntitiheydessä.

Lisäksi ohjelma laskee minuutit kolmelta eri lyöntitiheyden alueelta (Peak, Cardio, Fat Burn), mutta näiden merkitys ja rajojen määräytyminen jäi arvoitukseksi.

Toinen näyttö seuraa leposykettä ja piirtää jokaisesta päivästä yhden havaintopisteen. Ajatus kai on, että treenauksen myötä leposykkeen pitäisi laskea, mikä näkyisi käyrästä. Trendin ilmestyminen vaatii kuitenkin pitkäaikaista käyttöä ja on silti epävarmaa, riittääkö mittauksen tarkkuus tällaisten johtopäätösten tekemiseen.

Kokeilujakson aikana kävi ilmi selvä ero oikean aktiivisuusrannekkeen ja älypuhelimen etäpäätteenä toimivan Gear Fit -rannekkeen välillä. Jälkimmäisessä on enemmän toimintoja ja hienompi värinäyttö, mutta älykelloa muistuttavan rannekkeen käyttömahdollisuudet ovat lopulta melko rajalliset.

Gear Fit kytkee näytön päälle heti, kun se havaitsee käyttäjän nostavan kättään. Joskus se on näppärää, mutta aiheuttaa öisin turhia valoja jotka lyhentävät akkukestoa ja valaisevat turhankin kirkkaasti pimeän makuuhuoneen.

Fitbit on yksinkertaisempi, mutta toimii paremmin aktiivisuusrannekkeena. Selvästi pidempi akkukesto on myös plussaa.

HR on hieman outo tapaus. Sykemittaus on ajatuksena kiinnostava, mutta sen tarkkuus ja käyttökohteet ovat kovin rajalliset. Jokainen voi itse päättää, ovatko tiedot noin 25 lisäeuron arvoisia. Charge-mallin saa noin 125 eurolla, HR:n hinta on 150 euron luokkaa.

Viikko sitten Kauppalehti siteerasi amerikkalaisia tutkijoita, joiden mielestä aktiivisuusranneke on pelkkä vitsi. Heidän mielestään ranneke ei kerro mitään uutta himokuntoilijalle ja perusliikkuja saa samat tiedot älypuhelimen ilmaisella askelmittariohjelmalla.

Mitä himokuntoilijoihin tulee, tutkijat ovat varmasti oikeassa. Rannekkeet on tarkoitettu peruskäyttäjille. Heillä jo pelkkä tieto mittaamisesta lisää liikkumisen määrää ja tuottaa siten terveyshyötyjä.

Väitettä siitä, että appsi tekisi saman jopa tarkemmin on vaikea niellä. Ohjelma mittaa ehkä sunnuntaikävelyn pituuden, mutta arjessa askeleita kertyy koko ajan. Jotta softa laskisi kaiken, sen pitäisi olla aktiivisena koko ajan ja puhelimen rintataskussa tai vastaavassa paikassa, jossa askeleet tuntuisivat. Noustut portaat ja nukkuminen jäisivät mittaamatta, lisäksi akku tyhjenisi kesken päivän.

Ilmainen askelmittarisofta on oiva tapa tutustua asiaan. Moni varmaan hämmästyy, miten vähän toimistotyötä tekevä kaupunkilainen tulee päivän aikana liikkuneeksi. Mutta kun tämän havainnon on tehnyt, oikea askelmittari on kannattava hankinta. Se maksaa itsensä takaisin terveydellä.

Henkilökohtainen ilmankostutin

Jos toimistoilma tuntuu liian kuivalta, henkilökohtainen ilmankostutin voi tuoda helpotusta ongelmaan. Törmäsin City-Marketissa Beurer -merkkiseen laitteeseen (Mini-luftbefeuchter, LB12), joka lupaa kostuttaa jopa 20 neliömetrin kokoisen huoneen. Mikä parasta, vesisäiliöksi käy tavallinen juomapullo. Valmistaja suosittelee käyttämään tislattua vettä, mutta suomalainen vesijohtovesi näyttää kelpaavan.

Valmistaja lupaa, että kostuttimen voi pakata jopa matkalle mukaan. Ihan niin pieni se ei kuitenkaan ole. Juomapullon voi hankkia paikan päätlä (mukana tulee kaksi eri kierteillä olevaa sovitinta), mutta erillinen verkkomuuntaja vaikeuttaa kuljettamista eikä matkalaukussa koskaan ole ylimääräistä tilaa.

Henkilökohtainen kostutin työssään.

Laitteen käyttö on yksinkertaista. Vasemmassa reunassa on tehonsäätö, joka toimii samalla virtakytkimenä. Kostea ilma tulee ulos vesihöyrynä laitteen oikean reunan suuttimesta. Höyry on epätarkka ilmaisu, koska ilma on kylmää. Jos laitetta pidetään työpöydällä, suihkun voi ohjata kohti itseään.

Sekä tavallinen kosteusmittari että Samsungin appsi näyttivät kosteuden todella lisääntyvän, mutta ainakin nopea vaikutusalue rajoittui vain kostean ilman välittömään läheisyyteen. Pidemmän aikaa toimiessaan laite saattaa vaikuttaa koko huoneistoon, mutta tehokas ilmastointi riittää luultavasti neutraloimaan vaikutuksen.

Henkilökohtaisena pöytäkostuttimena laite kuitenkin toimii, eikä noin 50 euron hinta ole kohtuuton.