Läppärin ja pöytäkoneen paikantaminen on sattuman kauppaa

Helsingin Sanomat julkaisi kiinnostavan jutun siitä, miten mobiililaitteiden käyttäjien sijaintitietoja voidaan ostaa datamarkkinoilta. Tiedot ovat anonyymejä, mutta niistä voidaan silti päätellä yksittäisten ihmisten liikkumista. Se vaarantaa yksityisyyden ja tietosuojan, ainakin jos on töissä kriittisillä aloilla.

Entä jos käyttää läppäriä tai perinteistä pöytäkonetta? Voiko nekin paikantaa? Koneissa ei ole GPS:ää, mutta vertaamalla näkyviä wifi-verkkoja tunnettujen verkkojen sijaintiin voidaan paikkatieto selvittää, joskus yllättävänkin tarkasti. Wifi-paikannus ei ole uusi asia, se tuli käyttöön pian iPhonen julkistuksen jälkeen eli vuosien 2007-2009 tienoilla.

Helppokäyttöinen sijainnin testipalvelu.

Oman koneen paikannusta voi kokeilla Innowisen testillä osoitteessa https://www.innowise.fi/sijainti. Paikannuksen tarkkuus voi vaihdella täsmällisestä täysin epäluotettavaan. Lopputulokseen vaikuttaa suuri määrä eri tekijöitä.

Jos sijaintitieto ei ole käytössä, testi ei onnistu.

Windowseissa paikkatiedon voi kytkeä pois käytöstä. Se kannattaa tehdä, jos haluaa suojata yksityisyyttään. Asetuksia on paljon: paikannuslupa voidaan antaa sovelluskohtaisesti (Teams ja Skype olivat oletusarvona päällä), sijaintihistoria voidaan tallentaa ja saada ilmoituksia, kun kone ylittää asetetut sijaintirajat. Lisäksi voidaan asettaa valmiiksi oletussijainti. Windows 11 myös näyttää, mitkä sovellukset ovat viimeksi käyttäneet sijaintitietoa.

Asetukset > Tietosuoja ja suojaus > Sijainti.

Ilman sijaintitietoa Innowisen testi pyörii pitkään tyhjää ja näyttää lopulta Tampereen Takahuhtia, mikä on noin 200 kilometriä pielessä.

Jos sijaintitieto on päällä, selain kysyy vielä varmistuksen sen käytöstä. Lupa voidaan myöntää vain tämän kerran tai aina kyseiselle sivustolle.

Lupa paikannukseen.

Tämäkään ei vielä riitä, sillä selaimessa saattaa olla omia asetuksia. Esimerkiksi Chrome-selaimen omissa asetuksissa säädellään paikannuslupia sivukohtaisesti. 

Ilman lupaa paikannuspalvelun käyttöön sijaintitieto haetaan ulospäin näkyvän IP-osoitteen perusteella ja se voi olla mitä tahansa. VPN-palvelua käytettäessä edes maa ei välttämättä ole oikein. Omassa koneessa sijainti näytti Espoon sijasta Helsingin keskustaan.

Tähän piti saada kuva siitä, miten tarkka paikannus Windows-koneen selaimessa onnistuu, mutta edes sivukohtaisilla luvilla en saanut sitä toimimaan. Ilmeisesti selain tai käyttöjärjestelmä olisi pitänyt käynnistää uudelleen.

Mac-läppärin Safarissa paikannus kuitenkin toimi, joten kuvat ovat siitä. Myös Macissa on järjestelmäasetus yleistä sijaintipalvelua varten ja sen jälkeen sovelluskohtaiset luvat. Kun lupa on annettu Safarille, sijainti kysyy vielä luvan:

Paikannus Safarissa kysyy luvan.

Kun lupa on saatu, tarkka sijainti löytyy Wifi-verkkojen avulla hetkessä:

Wifi-tarkkuus tässä yhteydessä 35 metriä.

Pyysin Facebookissa käyttäjien kokemuksia omien koneiden paikantamisesta Innowisen palvelun avulla. Kokemukset vaihtelivat suuresti. Muutamassa tapauksessa paikannus osui hyvin, enemmistöllä se meni pieleen tai antoi aivan väärän tuloksen.

Yhteenvetona kaikesta tästä voi sanoa, että pöytäkoneen tai läppärin paikannuksen tarkkuus riippuu monista eri tekijöistä, eikä sitä voi tehdä salaa kuten mobiililaitteissa. Myös mobiililaitteissa paikannuksen voi kytkeä kokonaan pois käytöstä tai säätää oikeuksia sovelluskohtaisesti, mutta harva jaksaa lähteä muuttamaan oletusasetuksia.

Tätä Innowisen testiä voi kokeilla myös mobiililaitteilla. Tarkan sijainnin näkeminen voi hyvinkin herättää kiinnostuksen oman tietosuojan kohentamiseen. 

Läppäreillä ja pöytäkoneilla kaikki tietosuojaan liittyvä on helpompaa. Jos on huolissaan asiasta, paikannuksen voi estää. Sillä on kuitenkin varjopuolensa. Paikannuksen salliva kone voidaan paikantaa nettisivun kautta, mikä on suureksi avuksi kun kone katoaa tai varastetaan.

Viivakoodinlukija - tämä vielä itseltä puuttuikin

Viivakoodeja lukeva laserosoitin on mielestäni yksi ihmeellisimmistä keksinnöistä. Miten kädessä pidettävä punainen valonsäde voi lukea sekunnin murto-osassa viivakoodin sisällön? Olen vuosien varrella käyttänyt melkein kaikkia mahdollisia lisälaitteita, mutta en koskaan aiemmin lukenut viivakoodeja. 

Lukijat eivät ole kalliita, Verkkokauppa.comissa halvin malli on Fuj:tech M1, jonka hinta on 29,99 euroa. Ostin kuitenkin langattoman Nedis-mallin, joka maksoi 54,99 euroa. Nämä ovat vain 1-ulotteiselle viivakoodille, näköjään tarjolla on myös 2-ulotteiselle QR-koodille sopivia versioita.

Suosittelen langatonta. USB-johto osoittautuu aina turhan lyhyeksi ja langaton malli lukee koodeja vaikka naapurihuoneesta pöytäkoneelle. Yhteys käyttää Bluetoothia, mutta ilmeisesti vain mukana tulevalla pienellä donglella. Se meni kuitenkin heittämällä sisään eikä vaatinut paritusta, joten käyttöönotto sujui helposti. 

Lisäksi Nedis toimii USB-johdolla myös langallisena mallina. Se ei kuitenkaan toiminut USB-jatkojohdon yli, ehkä siksi että USB myös lataa lukijan. 

Langaton viivakoodinlukija Nedis.

Teknisesti lukija on yksinkertainen, sillä se lähettää koodin aivan kuin näppäimistöltä kirjoitettuna ja lisää vielä Enterin perään. Esimerkiksi paperilaskujen viivakoodien lukeminen onnistuu hyvin verkkopankkiin, kunhan sivulla on viivakoodia varten kenttä, johon numerosarja luetaan. E-laskujen vuoksi viivakoodit alkavat kuitenkin olla katoavaa kansanperinnettä. Sähköpostilla tulevissa laskuissa viivakoodin saa helpommin kopioimalla sen numerot leikepöydän kautta.

Lukijan toiminta on yksinkertaista. Olen syöttänyt sillä kirjatietoja tietokantaohjelmaan. Uusissa kirjoissa on takakannessa ISBN-viivakoodi, joten kirjan kohdat siirtyvät muutamassa sekunnissa. Tiedot pitää tietenkin hakea jostain nettipalvelusta, sillä viivakoodissa on vain ISBN-numero eikä mitään muuta tietoa.

Lukijan asetuksia säädetään näppärästi... viivakoodeilla! Mukana tulee vihkonen, jossa on viivakoodeina numerot ja aakkoset, sekä joukko lukijaa ohjaavia koodeja. Numeroita ja aakkosia voidaan käyttää prefix- ja suffix-arvoina, jotka liitetään luettuun viivakoodin.

Asetuksista ehkä tärkein on inventaario-moodi, jossa tiedot luetaan ensin lukijan omaan muistiin ja siirretään sitten eräajona tietokoneelle. Näppärä varastokäytössä, kun tietokone ei ole ihan lähellä.

Ainoa negatiivinen puoli on äänimerkki, jonka lukija päästää, kun se sammuttaa itsensä akun säästämiseksi. Ääni on ruma rääkäisy, joka varmasti kuuluu meluisassa kaupassa tai varastohallissa, mutta on kotikäytössä ärsyttävä.