DNA Koti 5G ja Speedtest komentoriviltä

Edellisessä kirjoituksessa oli tuloksia Elisan 50 megabitin VDSL-liittymän nopeuksista. Tässä kirjoituksessa on vastaavia mittauksia DNA Koti 5G-liittymästä. Mittausaika oli 21.12. illasta 23.12. aamuun, mittaus toistettiin noin 15 minuutin välein. 

Ensinnäkin nopeus.

DNA Koti 5G nopeudet

Latausnopeus pysyy melko hyvin 350 megabitin tasolla, mutta siinä on päivä- ja ilta-aikaan siinä on kummallisia piikkejä alaspäin. 

Toiseen suuntaan nopeus käyttäytyy kummallisesti: yleensä 50 megabitin sekuntinopeus tuplaantuu välillä 100 megabittiin, aivan kuin yhteys ottaisi käyttöön toisen kaistan aina voidessaan. Tämä tuplanopeus näkyy myös toisella testiohjelmalla, kun mittaus osuu sopivaan aikaan.

Ajoittain upload-nopeus on tuplat (94 Mbits/s) tavalliseen verrattuna

Ping- ja jitter-arvot samalta mittausajalta:

DNA Koti 5G ping ja jitter

Ping pysyy hyvin 12-20 millisekunnin haarukassa, mutta jostain syystä paikoin tuplaantuu jälkimmäisenä yönä. Vaihtelu on suurta verrattuna Elisan VDSL:ään: siinä suurimman ja pienimmän arvon erotus on 0,72 millisekuntia, kun se DNA Koti 5G:ssä on 28,35 millisekuntia eli 36-kertainen. Jitterissä erot ovat pienempiä: Elisa VDSL 19,03 ja DNA Koti 5G 26,61.

Tavallinen kotikäyttäjä ei luultavasti huomaa eroja, mutta pelkkien numeroiden valossa langaton 5G jää kauaksi kaapeli- ja kuituyhteyksien tasaisuudesta. 

Nettiyhteyden nopeuden mittaaminen komentoriviltä - Speedtest.net

Verkkopalvelu speedtest.net on  nettiyhteyden nopeusmittauksen de-facto-standardi. Se on helppo ajaa selaimessa (ja on siitä mobiilisovelluskin), mutta web-versio on haudattu mainosten alle ja siten epämiellyttävä käyttää. Sitä ei myöskään voi ajaa toistuvasti eikä tuloksia saa helposti lokiin. 

Speedtestin sivulta voi kuitenkin ladata merkkipohjaisen komentoriviversion (Speedtest-cli) lähes kaikille käyttöjärjestelmille, kuten Windows, Mac ja Linux. Vaikka sivulla kerrotaan ohjelman olevan kehittäjille, se on helppokäyttöinen kenelle tahansa. 

Seuraavat esimerkit ovat Windows 10:n komentoikkunasta. 

Vuorovaikutteinen ajo tapahtuu yksinkertaisesti ohjelman nimellä:

C:\temp>speedtest
   Speedtest by Ookla

     Server: Netplaza Oy - Helsinki (id = 27828)

        ISP: DNA Oyj

    Latency:    16.97 ms   (9.96 ms jitter)
   Download:   348.03 Mbps (data used: 470.7 MB)
     Upload:    49.84 Mbps (data used: 59.4 MB)
Packet Loss:     0.0%

Result URL: https://www.speedtest.net/result/c/da6f9b18-34b4-4c5c-ac0f-320bd33b7ebc

Sama tulos kuin selainversiossa, mutta kokonaan ilman mainoksia! Tulokset tallentuvat ja ohjelma näyttää niihin linkin. 

Speedtestin tulos selaimella.

Ohjelma tuntee useita valitsimia. Niistä hyödyllisiä ovat mm. -L (listaa numerokoodeina lähimmät mittauspalvelimet), -s valitsee tietyn palvelimen sekä -f (määrittelee tiedostoformaatin, CSV, sarkaineroteltu tai json-variaatiot).

Nyt on helppo tehdä komentojono, joka ajaa nopeustestin 15 minuutin (900 sekuntia) välein ja kirjoittaa tuloksen lokitiedostoon, jota on helppo analysoida vaikka Excelillä.

:alku
speedtest -f csv -s 14164 >>nopeustesti.log
timeout 900
goto alku

Tulokset tallentuvat rivittäin:

"DNA Welho Oy - Helsinki", "14164", "12.033", "5.984", "0", "44095147", "6525619", "559824344", "70722211", "https://www.speedtest.net/result/c/9694cfd0-3d3e-4c1d-a342-0816f68606c9"

Ensimmäinen luku on valittu palvelin (tässä DNA), sitten on ping (ms), jitter (ms), kadonneiden ip-pakettien lukumäärä sekä testissä saadut nopeudet ja siirretyt datamäärät. Nopeus 44095147 muutetaan megabiteiksi sekunnissa kertomalla kahdeksalla ja jakamalla miljoonalla. Sama upload-nopeudelle.

Mittausaika ei tallennu lokiin, mikä on ongelma. Odotusaika 900 sekuntia merkitsee sitä, että tunnissa syntyy vähän alle neljä mittausta, sillä mittaukseen kuluva aika siirtää seuraavaa mittausajanhetkeä hieman eteenpäin. Tämä on toisaalta hyvä asia, sillä se varmistaa ettei testiä ajeta aina samalla minuuttilukemalla. 

Elisan VDSL-yhteys antaa tylsän tasaisen tuloksen. Viiva on tasaisempi kuin selainversiolla ajettuna. Ilmeisesti mittauspalvelimen asettaminen samaksi joka mittauksella lisää tulosten toistettavuutta.

VDSL-yhteys piirtää suoraa viivaa.

Ping- ja jitter-arvot osoittavat kuitenkin vaihtelua:

Ping ja jitter

Kellonaika on lisätty Exceliin yksinkertaisesti joka neljännelle riville, mikä antaa riittävän tarkan tuloksen.

Ping-arvo on todella vakaa, mutta sen vaihtelu (jitter) näyttää muutaman piikin. 

Seuraavassa postauksessa mittaus DNA 5G-yhteydestä. Olisi kiinnostavaa nähdä vastaava mittaus myös kodin valokuidusta, jos joku viitsisi sen tehdä.

Vajaa Ethernet-kaapeli siirtää vain 100 megabittiä sekunnissa

Kytkiessäni kotiverkkoa DNA 5G:n jälkeen huomasin oudon ilmiön: vaikka yhteys lähti reitittimestä yli 300 megabitin sekuntinopeudella, se tuli perille muihin laitteisiin vain 100 megabitillä.

Tutkin tarkemmin kaapeleita, joita on vuosien varrella kertynyt laatikkoon lähemmäs sata erilaista. Alle 100 megabitin nopeuksilla kaapelilla ei juuri ole merkitystä, kunhan siinä vain on standardit RJ45-liittimet molemmissa päissä. Yli 100 megabitin nopeuksilla luokituksella alkaa jo olla väliä, etenkin jos kaapeli on pitkä.

Kaupassa myydään (tai on ainakin myyty) CAT 5, CAT 5e ja CAT 6-luokituksen kaapeleita. Onko niillä käytännössä eroa? Kaikissa on samat 4x2 karvaa, eroa on vain häiriösuojauksessa. Jos kaapelin pituus ylittää 10 metriä (tai jos ympäristö on muuten erityisen häiriöinen) kannattaa varmistaa, että se on CAT 5e tai CAT 6 -tasoa. 

Miksi siis yksi keltainen kaapeli rajoitti nopeuden sataan megabittiin? Luokituksesta tai pituudesta ei ollut kyse, sillä kyseessä oli lyhyt CAT 5 -kaapeli.

Tavallinen CAT 5 UTP patch -kaapeli

Liitännässä oli kuitenkin kytketty vain osa karvoista.

Hitauden salaisuus: puuttuvat karvat

Vanhan standardin mukainen kaapeli ei enää pysynyt yli 100 megabitin verkon vauhdissa. Kaapelilaatikoista löytyi muitakin karsittuja kaapeleita. 

Miksi Elisa Viihteen mukana toimitetaan hidas kaapeli?

Yllättäen myös Elisa Viihde -purkin mukana tullut kaapeli oli hidasta mallia. Kyseessä täytyy olla tietoinen valinta, sillä myös uudemman purkin mukana oli tullut samanlainen kaapeli.

En osaa edes arvailla, miksi Elisa toimittaa tällaisen kaapelin purkin mukana.

Ilmeisesti samaa tekniikkaa on käytetty myös vanhoissa toimistoratkaisuissa, kun Ethernet-yhteys on haluttu tuoda samalla kaapeloinnilla puhelinverkon kanssa. Näitäkin kaapeleita löytyi laatikosta. 

Jos siis verkosta ei tunnu irtoavan täyttä nopeutta, kannattaa tarkistaa että välikaapeleissa on kytketty kaikki kahdeksan johdinta. 

Lisätty 19.12.2020: Vielä yksi "vajaa" kaapeli, jossa merkintä RJ12-RJ45. Tätä on käytetty toimistotalossa tuomaan 100 Mbps Ethernet-yhteys lankapuhelimen tapaan.

RJ12-RJ45 kaapeli

Vanha puhelinjohto käytti samanlaista, mutta kapeampaa liitintä (RJ11).

DNA Koti 5G ei vielä lunasta 5G:n laatulupausta

Jatkoa edelliseen kirjoitukseen DNA Koti 5G -yhteydestä.

Nopeus on laajakaistan keskeinen mittari, mutta ei suinkaan ainoa. Monelle jopa tärkeämpää on yhteyden luotettava ja tasainen toiminta. Langattomat yhteydet ovat luontaisesti vaihtelevia, joten miten DNA Koti 5G pärjää tässä suhteessa?

Tein (ensi kertaa vuosiin!) pienen komentojonon, joka latasi toimiston palvelimelta viiden megatavun tiedoston puolen minuutin välein. Toimiston verkko on 100/100 megaa ja niin lähellä operaattorien yhdysliikennepistettä, että toimii varmasti luotettavasti. 

Teoriassa viiden megan tiedoston pitäisi latautua 0,4 sekunnissa, mutta käyttöjärjestelmiltä kestää aikansa käynnistää lataus ja tallentaa tiedosto (ssd-levyt molemmissa päissä). Suurin viive on kuitenkin VPN, joka pudottaa latausnopeuden muutamaan megatavuun sekunnissa nettiyhteyden nopeudesta riippumatta. Kopiointitestiä ei siten voi käyttää nopeusmittauksiin.

Toistuvan latauksen voisi hoitaa ajastamalla, mutta on yksinkertaisempikin tapa. Komentotulkissa on TIMEOUT-komento, joka pysäyttää suorituksen n sekunnin ajaksi. Ajan mittaukseen tarvitaan pieni apuohjelma, kuten Gammadyne Timer (https://www.gammadyne.com/cmdline.htm#timer). Rajataan tuloksesta vain kiinnostava rivi ja lisätään se lokin loppuun, jolloin saadaan komentojono:

:alku
timer
copy x:\5MT.bin
timer /s /q /et >>ajat.txt
del 5MT.bin
timeout 30
goto alku

Tuloksena syntyvä lokitiedosto on sitten helppo lukea Exceliin ja piirtää graafiksi.

13.12.2020 10.28.15 2.0 seconds
13.12.2020 10.28.47 2.0 seconds
13.12.2020 10.29.19 2.1 seconds
13.12.2020 10.29.50 1.7 seconds
13.12.2020 10.30.22 2.0 seconds
13.12.2020 10.30.54 1.9 seconds
13.12.2020 10.31.26 2.5 seconds
13.12.2020 10.31.58 1.8 seconds
...

Kopiointiajat heiluvat kahden sekunnin molemmin puolin. Tarkat ajat eivät ole kiinnostavia, mutta selvät piikit paljastavat yhteyden mahdolliset katkokset.

Kopioinnin kesto 9-10.12.2020

Graafista näkee, että n. klo 22.30, 1.40, 6.30, 9.30 ja 17.45 kopiointi on kestänyt tavallista kauemmin. Korkein piikki on puoli seitsemältä aamulla (yli 12 sekuntia) mikä tarkoittaa, että yhteys on ollut alhaalla kymmenkunta sekuntia. Yöllä 3-5 välillä on kiinnostava "laakso", jota en osaa selittää.

Kopiointi 10-11.12.2020

10.12. alkaneella jaksolla on kaksi pitkää katkoa, joissa grafiikan 14 sekunnin yläraja loppuu kesken ja piikki on sen vuoksi katkaistu: 11.12.2020 klo 3.45 kesto 63,1 sekuntia sekä 11.12.2020 klo 13.43 kesto niin ikään 63,1 sekuntia. Näissä yhteys on ollut poikki yli minuutin. 

Muita ylipitkiä kopiointiaikoja ovat 10.12.2020 klo 6.32 kesto 12,1 sekuntia, 10.12.2020 klo 9.28 10,0 sekuntia, 10.12.2020 klo 1.32 9,8 sekuntia, 11.12.2020 klo 2.32 kesto 8,7 sekuntia sekä 10.12.2020 klo 17.32 7,8 sekuntia. 

Pisimmistä katkoista neljä osuu yöaikaan, mikä saattaa kertoa asennus- ja muutostöistä operaattorin verkossa, mutta toinen minuutin katko osuus iltapäivään ja kaksi lyhyempää aamupäivään sekä alkuiltaan. 

Vertailun vuoksi tein saman mittauksen vanhalla Elisan VDSL-yhteydellä. Jo silmämääräisesti näkee, että ajat ovat huomattavasti tasaisempia:

Kopioinnin kesto 12.12.2020

Ajoissa on pientä satunnaisvaihtelua, mutta ei yhtään selvää katkoa.

Kopiointi 13.12.2020

Sama pätee toisen päivän yöhön ja aamuun.

Testit eivät ole tieteellisiä eikä mittausväli noudata vuorokauden vaihtumista. Kone oli testin aikanakin kevyellä käytöllä, verkko samoin. VDSL:n tasaiset lukemat osoittavat kuitenkin, ettei yhteyden muu käyttö vääristänyt varsinaista tulosta.

Graafit osoittavat, ettei langaton yhteys ole yhtä tasaisen varma kuin kaapeliyhteys. Koti 5G:n katkokset eivät ole kohtuuttomia; musiikin toistossa tai suoratoistopalvelussa 10 sekunnin katkosta ei edes huomaa puskuroinnin vuoksi, mutta pelaamisessa tai Teams/Zoom-kokouksessa katko on kiusallinen. Minuutin keskeytys on jo kohtuuton. Ennaltailmoitetut huoltokatkot ovat sitten eri juttu, sillä niihin pystyy varautumaan.

Voi olla, että koska kyse on uudesta tekniikasta, sen sisäänajo ja uusien asiakkaiden kytkeminen aiheuttavat häiriöitä, jotka myöhemmin poistuvat. Tulen siksi seuraamaan asiaa jatkossakin.

5G-tekniikkaa on mainostettu nopeuden ohella sen luotettavuuden ja verkon viipaloinnin tuomilla eduilla. Kymmenien sekuntien katkokset eivät tule kysymykseen robottiautojen tai leikkaussalirobottien kohdalla. Koti 5G ei vielä ole lähelläkään näiden visioiden toteuttamista.

Toisaalta 5G-verkko voi taata laatutason vain mobiiliverkon sisällä. Kun yhteyttä muunnetaan wifi-signaaliksi ja kuljetetaan perinteisen verkon läpi palvelimelle ja takaisin mobiiliin päätelaitteeseen, viiveisiin ei enää voi vaikuttaa. 

DNA Koti 5G -kokemuksia

Asun Espoossa lähellä Kehä I:tä, mutta alueella ei tarjota valokuitua omakotiasukkaille. Monta vuotta piti sinnitellä 15/1 megabitin ADSL-tekniikalla, kunnes Elisa päivitti sen 50/10 VDSL-yhteydeksi (50 megabittiä download, 10 megabittiä upload). Tekniikka toimii, mutta ei riitä vaativaan käyttöön eikä aktiiviseen etätyöhön. 

Vaihtoehtona on 4G-mobiilidata, mutta sen toimintaan ei voi luottaa lainkaan. Välillä nopeus on VDSL:ää parempi, mutta kuormitushuippujen aikaan (iltaisin ja koulujen jälkeen) nopeus romahtaa.

Telia teki viime vuonna parhaansa kerätäkseen riittävästi taloja mukaan Avoin kuitu -hankkeeseen, mutta riittävää kiinnostusta ei löytynyt. Kun sitten DNA tarjosi uutta Koti 5G -yhteyttä jopa 1000 megabitin nopeudella, jätin heti tilauksen. Elisalla olisi ollut vastaava, mutta kun eivät mainostaneet palveluaan, en tiennyt asiasta. Ylipäätään 5G-peittokin tuli alueelle vasta pari kuukautta sitten.

Nopea 5G toimii vain maston lähettyvillä, vaaditaan käytännössä näköyhteys. Itsellä nämä ehdot täyttyivät. Paikalle ensin lähetetty mittaaja näytti läppäristään saavuttavansa jopa 900 megabitin nopeuden. Pari viikkoa myöhemmin paikalle tuli asentaja, joka kiinnitti vastaanottimen talon seinään ja veti kaapelin laitetilaan. 

5G-vastaanotin talon seinässä.

Aikaa kului noin 2,5 tuntia. Asennus maksaa 495 euroa (tarjoushinta 450 euroa). 5G-vastaanotin on DNA:n omaisuutta ja sisältyy veloitukseen, joka on 39,90 euroa (400 megabittiä) tai 44,90 euroa (1000 megabittiä) kuukaudessa.

Huawein 5G-purkki muuntaa langattoman signaalin Ethernetiksi wifi-reititintä varten.

Mainoksen mukaan kyseessä on "langaton kiinteä liittymä", jonka pitäisi vastata idean tasolla kotiin tulevaa valokuitua. Kiinteistölehden mukaan DNA Koti 5G käyttää verkon viipalointia, joka takaa nopeuden pysyvän vakiona, vaikka myös naapurit olisivat verkossa. Mobiilidatan kaltaista hidastumista ruuhka-aikoihin ei siten pitäisi ilmetä. Näin kertoi myös myyjä puhelimessa: kutakin mastoa kohti myydään vain rajallinen määrä Koti 5G -asiakkaita, jotta kapasiteetti säilyy.

Kuulostaa hyvältä, mutta langattomat verkot ovat arvaamattomia. Sopimusehdoissa nopeuksista annetaan erilainen kuva: 1000 megan liittymän nopeudet ovat 100-1000 megabittiä (minimi- ja maksiminopeus) sekä 400 megan liittymän 100-400 megabittiä. Sata megaa on toki paljon ja tuplasti enemmän kuin VDSL:llä, mutta mihin katosi se takuu vakionopeudesta?

"Miniminopeus on nopeus, joka ei Kiinteä 5G -laajakaistapalvelua käytettäessä lähtökohtaisesti alitu", sanoo sopimus, ja edelleen "... asetuksen EU 2015/2120 mukainen normaalinopeus on DNA Oyj:n tarjoamassa Kiinteä 5G-laajakaistapalveluissa niille ilmoitettu miniminopeus".

Lähtevä nopeus on vielä ikävämpi yllätys: sopimuksen mukaan se on vain 5-100 megabittiä (sama sekä 400 että 1000 megan vaihtoehdoissa). Viisi megaa 5 G:n miniminä ei ole enää mitään ja on vain puolet VDSL:stä. Sata on sentään hyvä lukema, mutta se luvataan vain maksimarvona.

Huippunopeaa kotiyhteyttä odottava pettyy markkinointiin, sillä sopimusehdoissa nopeudeksi luvataan "vain" 100/5 megabittiä, joka saattaa yltää arvoon 400/100.

Sopimukset ovat teoriaa, niihin turvaudutaan vain jos tulee riitoja. Ratkaisevaa on arkinen käyttö. Miten yhteys siis toimii käytännössä?

DNA:n purkin perässä on uusi AX-tason (Wifi 6) wifi-reititin. Testasin nopeuksia Netflixin Fast.com -palvelusta (sama, jota asentajat käyttivät) lauantaiaamuna puoli kuudelta, jolloin verkossa ei varmasti ollut ruuhkaa. Luvut ovat kolmen peräkkäisen mittauksen keskiarvoja. Wifi-yhteys pöytäkoneeseen noin parin metrin etäisyydeltä, koneen wifi "vain" ac-tasoa.

• Ethernet-kaapeli suoraan purkista nopeaan pöytäkoneeseen: 370 megabittiä (down) / 48 megabittiä (up), viive 21 ms.
• Ethernet-kaapeli wifi-reitittimen portista pöytäkoneeseen: 333/45 Mbit/s, 22 ms
• Wifi-yhteys 5 GHz kaistalla: 280/45 Mbit/s, 23 ms
• Wifi-yhteys 2,4 GHz kaistalla: 90/47 Mbit/s, 22 ms

Luvut näyttävät ihan hyviltä, vaikka verkkoviive jää kauaksi niistä muutaman millisekunnin lukemista, joilla 5G-tekniikkaa usein hehkutetaan. Kun välissä on monia aktiivilaitteita ja signaalien muunnoksia, viiveet kumuloituvat.

340/41 megabittiä sekunnissa, kyllähän tällä jo pärjää.

Tilasin yhteyden 1000 megabittisenä, joten siihen nähden 300 megaa on vähän -- vain kolmasosa luvatusta. Se toki riittää mainiosti normikäyttöön ja myös 50 megabitin upload on hyvä, vaikka jää puoleen aidon kuituverkon 100/100 symmetrisestä yhteydestä.

Testasin nopeutta myös älypuhelimen wifillä puolen tunnin välein. Tulokset ovat vain suuntaa-antavia, sillä testipuhelin oli vanha eikä tue uusia wifi-tekniikoita. Verkkoa myös käytettiin kevyesti mittausten aikana. Tulokset kuitenkin osoittavat, miten paljon nopeudet vaihtelevat, kun välissä on kaksi langatonta verkkoa.

Koti 5G nopeus wifi-verkossa mitattuna

Nopeutta huolestuttavampaa ovat kaksi täydellistä katkosta (mittaukset nro 61 ja nro 205, molemmat klo 19:32 peräkkäisinä päivinä), jotka näkyvät sinisinä pystyviivoina.

Tulen seuraamaan yhteyden nopeutta ja luotettavuutta jatkossakin. Miten vaikuttavat esimerkiksi lumisade ja kevään myötä puihin ilmestyvät lehdet? Entä naapurien lisääntyvä 5G-käyttö? Epäselväksi jäi, miksi asentaja sai yli 900 megabittiä, kun oma mittaus jää kolmannekseen. Selvittelen näitäkin tulevissa blogikirjoituksissa.

Langaton ei ole koskaan valokuidun veroinen, vaikka onkin edullisempi ottaa käyttöön. Langattoman yhteyden nopeudet ja luotettavuus riittävät kuitenkin monelle.

Seuraava kirjoitus yhteyden toimintavarmuudesta.

Windows-päivitys vuodelta 1968?

Windows 10:n valinnaisten päivitysten listassa osui silmiini outo näky:

Ajurin päiväys heinäkuulta 1968

Mitä kummaa? Jos ajuri on päivätty 18.7.1968, uskaltaako sitä asentaa? 

Ensimmäinen ajatus on, että tämän täytyy olla Unixin ajanlaskun nollakohta, mutta se oli vasta 1.1.1970, joten siitä ei voi olla kyse. Microsoftin NTFS-järjestelmässä nollapiste on 1.1.1601.

Ajurin oudolle päiväykselle löytyy selitys: Intel perustettiin kyseisenä päivänä. "Päivitetty viimeksi" sarake näyttää vieläpä edellistä päivää (17.7.1968). Hämmentävä näky web-sivulla, jossa harvoin näkee vanhoja tietoja. Vanhat arkistot ovat yleensä paperilla tai mikrofilmillä. No, on tietenkin poikkeuksia, kuten erilaiset väestökirjanpidon arkistot ja lehtien arkistot.

Hämmentävää nähdä tiedostojen päiväyksiä vuodelta 1968.

Vanha päiväys on valittu siksi, että käyttöjärjestelmä valitsee automaattisesti valmistajakohtaisen uudemman ajurin ja käyttää Intelin vakioajuria vain, jos parempaa ei ole saatavissa.

Ei siis kannata huolestua, vaan antaa päivityksen tapahtua.

Canon rahastaa virtalähteellä, jota ei edes saa mistään

Canon julkaisi keväällä ilmaisen ohjelman, joka muuttaa monia sen kameramalleja webcamiksi videoneuvotteluja varten. Niillä kuvanlaatu onkin ihan toista kuin läppärien sisäänrakennetuilla kameroilla. Olen kokeillut myös muutamaa ulkoista webcam-kameraa, mutta niissä valkotasapaino ja linssin kalansilmäisyys häiritsevät.

Canonin kamerat sopisivat videoneuvotteluun mainiosti, mutta niissä on käytännön ongelma: akku kuluu nopeasti, joten sitä pitäisi olla yhtenään vaihtamassa.

Ulkoisen virtalähteen käyttö on mennyt hankalaksi. Vanhoissa 40D-malleissa riitti, kun hankki erillisen adapterin laturin perään. Adapteri on muotoiltu akun tapaan, joten se menee akkukoteloon ja johto laturiin. Tällä tavalla kuvasin aikoinaan ikkunasta lumen sulamista ja kevään etenemistä.

Nykymalleihin pitää hankkia erillinen virtalähde ja erillinen adapteri. Vaikka R-kameroissa on usb-lataus, se ei toimi kameraa käytettäessä. 

Ja sitten ne hinnat! Canon AC-E6N-verkkolaite maksaa huimat 140 euroa. Sen päälle pitää vielä hankkia 70 euron virta-adapteri DR-E6, joten yhdistelmälle tulee hintaa 210 euroa. Ei ihme, että Canon jakoi webcam-softaa ilmaiseksi -- se vauhdittaa lisälaitemyyntiä. Adapteri on tuskin muuta kuin pätkä sähköjohtoa ja muovia, valmistuskustannukset tuskin euroa enempää.

Strategia näyttää toimivan: kumpaakaan ei saa mistään. Adapterin toimitusajaksi Verkkokauppa.com arvioi 9-17 päivää, verkkolaitteelle 2-5 viikkoa. Hieno webcam-mahdollisuus jää nyt käyttämättä sekä hinnan että saatavuuden vuoksi.

Ehdotukset halvemmasta ja paremmin saatavasta vaihtoehdosta ovat tervetulleita.

Lisäys 29.11.2020: Kokeiltuani asiaa täytyy lieventää kritiikkiä. EOS R toimii monta tuntia yhdellä akulla (ainakin hdmi-liitännän kautta), joten normaali Teams/Zoom-palaveri onnistuu ilman virtalähdettäkin. Jatkan kokeiluja kotistudion rakentamisella.

Lisäys 17.4.2021: Puoli vuotta myöhemmin tilanne on sama, verkkolaitetta ei edelleenkään saa mistään. R5-kameraa voi kuitenkin käyttää riittävän tehokkaalla usb-c-laturilla. Käytön aikana akku ei lataudu, mutta kamera saa virtansa liittimestä.

Wifi-verkko 2,4 vai 5 GHz - kumpi on nopeampi?

Wifi-verkot toimivat joko 2,4 tai 5 gigahertsin taajuudella. Ennen tukiasemasta piti valita käyttöön jompi kumpi taajuus, mutta nykyään molempiin voi perustaa erilliset verkot. 

Teoriassa asia on selvä: alempi 2,4 GHz taajuus kuuluu pidemmälle ja läpäisee paremmin seinät, mutta ylempi 5 GHz siirtää dataa nopeammin, vaikka sitten matkan kustannuksella.

Käytäntö on jotain ihan muuta. Alempi taajuus on ruuhkautunut, koska naapurien verkot, Bluetooth-laitteet ja mikroaaltouunit sotkevat sen käyttöä. Siksi vähemmän käytetty 5 GHz saattaa olla parempi vaihtoehto. Se selviää vain kokeilemalla.

Kokeilu ei ole ihan helppoa. Testasin ensin yksinkertaisella Speedtest-nettipalvelulla, mutta koska kyse oli 4G-modeemista, nopeus vaihteli ihan liikaa, jotta eroja 2,4 ja 5 GHz välillä olisi voinut mitata. Laitoin siis tukiaseman usb-porttiin tikun ja siihen 1,2 gigatavun mp4-videotiedoston, jonka kopiointiin kuluvan ajan mittasin läppärillä.

Tulokset olivat juuri niin epämääräisiä kuin arvelinkin. Viidestä eri mittauspaikasta vain yhdessä siirtonopeus 2,4 GHz:llä on aavistuksen nopeampi kuin 5 GHz:llä. Kaikissa muissa korkeampi taajuus oli nopeampi, kolmessa kerrassa neljästä jopa moninkertaisesti.

5 GHz on yleensä nopeampi kuin 2,4 GHz taajuus.

Erikoista tuloksissa on se, että Paikka 2 oli samassa huoneessa tukiaseman kanssa ja Paikka 1 naapurihuoneessa. Siirto oli siis nopeampi hieman kauempana, johtuen joko naapurien liikenteestä tai seinien heijastuksista tai jostain ihan muusta.

Langaton datasiirto on mukavaa, mutta teknisesti vaikea toteuttaa. Windows näyttää tiedoston siirron aikana datanopeuden vaihtelun.

Siirtonopeus 1-4 Mt/s

Koska nopeus vaihtelee näin paljon, luotettava mittaus vaatii ison tiedoston siirtoa, eikä hetkittäiseen nopeustulokseen ole luottamista.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ei kannata uskoa teoriaa vaan kokeilla itse omassa ympäristössä. Testiläppäri oli useamman vuoden vanha, eikä osannut uusimpia 802.11-standardeja. Tukiaseman ac-tekniikka meni siis hukkaan. Uudemmilla tai vanhemmilla laitteilla tulokset voivat olla erilaisia. Joka tapauksessa ennakko-odotuksista huolimatta 5 GHz taajuus voi yllättää positiivisesti silloinkin, kun tukiasema on kaukana ja välissä kerros tai useita seiniä.

Vielä varoituksen sana: osa kodin älylaitteista toimii vain 2,4 GHz taajuudella. Niitä varten voi tosin perustaa erillisen kodin IoT-verkon, mutta laitteiden suora ohjaaminen 5 GHz verkosta ei onnistu.

Kokeilussa Canon R5

Muutaman päivän kokeilu Canon R5-kameralla herätti ajatuksia. Nettikommenteista päätellen kamera on kerrassaan mainio, vain 8K- ja 4K HQ -tallennuksen aikaiset ylikuumenemiset ovat herättäneet kritiikkiä. Seuraavassa muutamia omia havaintojani.

Kamera on hieman R-mallia isompi mutta kuitenkin pienempi kuin 5D-sarjan kolmonen (painot 738 vs. 860 grammaa). 

Ei mitään yllättävää täällä.

Ulkonäkö on jopa tylsän perinteinen. R-mallissa kokeiltu hipaisutanko on saanut lähtöpassit, eikä sitä tule ikävä, mutta onko Canonin linja kaavoihin kangistumista vai onko se löytänyt täydellisyyden? En usko jälkimmäiseen. Esimerkiksi muissa kameroissa käytetyt ohjelmoitavat C1, C2 ym. painikkeet olisivat hyödyllisiä. Nykyisten painikkeiden merkitystä voi vaihtaa, mutta se ei ole sama asia.

Pieniä parannuksia R-malliin on siellä täällä. Esimerkiksi virtakytkin on saanut pienen ulokkeen, joka helpottaa kääntämistä. Ei ihan sitä mitä odotin, mutta parannus kuitenkin.

Virtakytkin Ok, mutta RATE?!

RATE-painikkeen nostamista kameran tärkeimpään kohtaan on vaikea ymmärtää. Siinä pitäisi olla MENU, koska valikkoja selatessa sillä palataan taaksepäin. Mikä tahansa muu painike olisi tärkeämpi kuin RATE. Aivan käsittämätöntä. Vielä parempi olisi ollut jättää entiseen tapaan MENU yksikseen.

RATE-painikkeen toinen funktio on äänikommenttien tallennus. Se on hyödyllinen 1-ammattikameroista tuttu ominaisuus, jota ei aiemmin ole lisätty muihin malleihin. Painikkeella voi sanella max. 30 sekunnin mittaisen muistiinpanon, joka tallentuu kuvan nimellä mutta wav-päätteellä. Laatuasetuksen voi valita kahdesta vaihtoehtosta, mutta miksi ihmeessä ikivanha pakkaamaton wav? Mp3 tai jokin muu häviöllinen pakkaus olisi parempi valinta.

Oikealla puolella on joystick ja laukaisimen ympärillä kolmas rulla, joka testikamerassa oli säädetty vaihtamaan ISO-arvoa. Ehkä vika on 5D-tottumuksessa, mutta joystickin ja rullien sijoittelu vaatii totuttelemista. 

Sitä vaativat myös kameran lukuisat toiminnot. Ohjekirjassa on peräti 919 sivua, kun R-mallissa niitä oli "vain" 643. Toimintoja on siten tullut kolmannes lisää. Englanninkielisessä pdf-versiossa oli jotain epätarkkuuksia, kuten ettei HD-videota voi kuvata.

Raw-formaatti on taas hieman muuttunut, eikä Windowsin CR3-tuki osaa näyttää kuvia. Myöskään dng-muuntimen 12.2-versio ei vielä tunne R5:ttä, uusin beeta ilmeisesti tuntee. Kameralla saa HEIF-kuvia, joissa on jpegiä laajempi dynamiikka, mutta Windowsin tuki ei osaa näyttää niitäkään. Jostain syystä HEIF-kuvaustila pitää asettaa etukäteen päälle ja kamera osaa konvertoida kuvat myös jpeg-mutooon, mutta raw-kuvista kamera ei osaa tehdä HEIF-kuvia. Ehkä tämä joskus selkiintyy.

Kuva-asetuksiin on tullut uusi Clarity-parametri, jota ohjekirja kuvailee vain suppeasti. Kauppakeskuksen käytävällä otetuissa testikuvissa parametrin vaikutusta oli vaikea havaita kuvissa.

Kamerassa on nyt kaksi korttipaikkaa. CFexpress-korttien hinnat ovat vielä korkeita. Muistikauppa.fi:ssä halvin 64 gigan malli maksaa 170 euroa, Verkkokauppa.comissa halvin on SanDiskin 64 Gt hintaan 231 euroa. Kuvat voi siirtää kaapelilla (tai hitaammin jopa langattomasti), mutta suuriin siirtoihin tarvitaan kortinlukija, joka sekin maksaa liki sata euroa.

Varoitus kuumasta muistikortista.

Muistikortin luukussa on ylikuumenemisen varoitus. Se ihmetyttää, mutta nettikommenteista päätellen CFexpress-kortit voivat tosiaan olla polttavan kuumia videoinnin jäljiltä.

Itseäni kiinnosti erityisesti kuvanvakain. Pelkäsin, että kun kyseessä on Canonin ensimmäinen runkovakain, se toimisi huonosti. Olin väärässä: vakain on erinomainen. Esimerkiksi vanha 135 F2 sai ihan uutta potkua, kun valotusaikaa pystyi pidentämään käsivaralta jopa 1/10 sekuntiin asti. Ilman vakainta 1/125-kuvissakin oli jo hieman epäterävyyttä.

Myös vanha 300 F 2,8 I IS -versio hyötyi runkovakaimesta. Käsivaralta 1/50 oli helppo saada teräväksi. Putken paino heikensi pidempien aikojen terävyyttä.

Ensin ihmettelin, miksi valikosta hävisi IS-asetus kokonaan. Kamera näyttää sen vain, jos objektiivissa ei ole vakainta. Jos vakain on, objektiivin kytkin aktivoi samalla myös runkovakaajan. Ei siis voi käyttää pelkkää runkovakainta tai objektiivin omaa vakainta. Asialla ei ole merkitystä kuin testikäytössä, mutta tulipa sekin pantua merkille.

Kuten edeltäjänsä, R5 pitää objektiivin vakaajaa aktiivisena koko ajan. Vanhoilla putkilla ääni häiritsee ja kuluttaa akkua. Ainoa ratkaisu taitaa olla kytkeä vakain päälle objektiivin kyljestä juuri ennen kuvan ottamista.

Manuaalista selviää, että vakain toimii kaikilla objektiiveilla, manuaalisissa laseissa polttoväli pitää kertoa kameralle erikseen. (Nettikommenteista päätellen kameran sisäinen objektiivivirheiden poisto tunnistaa omien lisäksi ainakin joitakin Sigman laseja, BTW).

R5:ssä on tarkennuksen haarukointi (focus bracketing) kuten RP-halpamallissa, mutta R:ään sitä ei ole tullut edes firmispäivitysten myötä. Outoa.

Ainoa R5:stä puuttuva ominaisuus on GPS, mutta senkin saa älypuhelimen kautta bluetoothilla tai vanhaa GP-E2-lisälaitetta käyttämällä.

Raw-kuvissa on vain täysi koko, joko haviöttömästi tai häviöllisesti pakattuna. Iso kenno tuottaa isoja tiedostoja: noin 55 tai 31 megatavua kappale. Jpegit ovat laatuasetuksista riippuen 18 tai 9 megatavua.

Tällä hetkellä R5-mallit ovat kiven alla, vaikka 4840 euron hinta hieman hillitsee ostohaluja. Hienot ominaisuudet houkuttelevat hankkimaan myös uusia RF-objektiiveja, CF-kortteja sekä päivittämään koneen tehokkaampaan, jotta se jaksaa pyörittää isoja kuvatiedostoja sekä 4/8K-videoita.

Sitten vain jäädään odottamaan, milloin Canon esittelee ykkössarjalaisten R-version. Tulisiko nimeksi R1? Ominaisuuksia on vaikea enää lisätä, mutta kunnon sääsuojaus ja ykkösistä tuttu järeys löytävät kyllä ostajansa.