Kokeilussa Canon R5

Muutaman päivän kokeilu Canon R5-kameralla herätti ajatuksia. Nettikommenteista päätellen kamera on kerrassaan mainio, vain 8K- ja 4K HQ -tallennuksen aikaiset ylikuumenemiset ovat herättäneet kritiikkiä. Seuraavassa muutamia omia havaintojani.

Kamera on hieman R-mallia isompi mutta kuitenkin pienempi kuin 5D-sarjan kolmonen (painot 738 vs. 860 grammaa). 

Ei mitään yllättävää täällä.

Ulkonäkö on jopa tylsän perinteinen. R-mallissa kokeiltu hipaisutanko on saanut lähtöpassit, eikä sitä tule ikävä, mutta onko Canonin linja kaavoihin kangistumista vai onko se löytänyt täydellisyyden? En usko jälkimmäiseen. Esimerkiksi muissa kameroissa käytetyt ohjelmoitavat C1, C2 ym. painikkeet olisivat hyödyllisiä. Nykyisten painikkeiden merkitystä voi vaihtaa, mutta se ei ole sama asia.

Pieniä parannuksia R-malliin on siellä täällä. Esimerkiksi virtakytkin on saanut pienen ulokkeen, joka helpottaa kääntämistä. Ei ihan sitä mitä odotin, mutta parannus kuitenkin.

Virtakytkin Ok, mutta RATE?!

RATE-painikkeen nostamista kameran tärkeimpään kohtaan on vaikea ymmärtää. Siinä pitäisi olla MENU, koska valikkoja selatessa sillä palataan taaksepäin. Mikä tahansa muu painike olisi tärkeämpi kuin RATE. Aivan käsittämätöntä. Vielä parempi olisi ollut jättää entiseen tapaan MENU yksikseen.

RATE-painikkeen toinen funktio on äänikommenttien tallennus. Se on hyödyllinen 1-ammattikameroista tuttu ominaisuus, jota ei aiemmin ole lisätty muihin malleihin. Painikkeella voi sanella max. 30 sekunnin mittaisen muistiinpanon, joka tallentuu kuvan nimellä mutta wav-päätteellä. Laatuasetuksen voi valita kahdesta vaihtoehtosta, mutta miksi ihmeessä ikivanha pakkaamaton wav? Mp3 tai jokin muu häviöllinen pakkaus olisi parempi valinta.

Oikealla puolella on joystick ja laukaisimen ympärillä kolmas rulla, joka testikamerassa oli säädetty vaihtamaan ISO-arvoa. Ehkä vika on 5D-tottumuksessa, mutta joystickin ja rullien sijoittelu vaatii totuttelemista. 

Sitä vaativat myös kameran lukuisat toiminnot. Ohjekirjassa on peräti 919 sivua, kun R-mallissa niitä oli "vain" 643. Toimintoja on siten tullut kolmannes lisää. Englanninkielisessä pdf-versiossa oli jotain epätarkkuuksia, kuten ettei HD-videota voi kuvata.

Raw-formaatti on taas hieman muuttunut, eikä Windowsin CR3-tuki osaa näyttää kuvia. Myöskään dng-muuntimen 12.2-versio ei vielä tunne R5:ttä, uusin beeta ilmeisesti tuntee. Kameralla saa HEIF-kuvia, joissa on jpegiä laajempi dynamiikka, mutta Windowsin tuki ei osaa näyttää niitäkään. Jostain syystä HEIF-kuvaustila pitää asettaa etukäteen päälle ja kamera osaa konvertoida kuvat myös jpeg-mutooon, mutta raw-kuvista kamera ei osaa tehdä HEIF-kuvia. Ehkä tämä joskus selkiintyy.

Kuva-asetuksiin on tullut uusi Clarity-parametri, jota ohjekirja kuvailee vain suppeasti. Kauppakeskuksen käytävällä otetuissa testikuvissa parametrin vaikutusta oli vaikea havaita kuvissa.

Kamerassa on nyt kaksi korttipaikkaa. CFexpress-korttien hinnat ovat vielä korkeita. Muistikauppa.fi:ssä halvin 64 gigan malli maksaa 170 euroa, Verkkokauppa.comissa halvin on SanDiskin 64 Gt hintaan 231 euroa. Kuvat voi siirtää kaapelilla (tai hitaammin jopa langattomasti), mutta suuriin siirtoihin tarvitaan kortinlukija, joka sekin maksaa liki sata euroa.

Varoitus kuumasta muistikortista.

Muistikortin luukussa on ylikuumenemisen varoitus. Se ihmetyttää, mutta nettikommenteista päätellen CFexpress-kortit voivat tosiaan olla polttavan kuumia videoinnin jäljiltä.

Itseäni kiinnosti erityisesti kuvanvakain. Pelkäsin, että kun kyseessä on Canonin ensimmäinen runkovakain, se toimisi huonosti. Olin väärässä: vakain on erinomainen. Esimerkiksi vanha 135 F2 sai ihan uutta potkua, kun valotusaikaa pystyi pidentämään käsivaralta jopa 1/10 sekuntiin asti. Ilman vakainta 1/125-kuvissakin oli jo hieman epäterävyyttä.

Myös vanha 300 F 2,8 I IS -versio hyötyi runkovakaimesta. Käsivaralta 1/50 oli helppo saada teräväksi. Putken paino heikensi pidempien aikojen terävyyttä.

Ensin ihmettelin, miksi valikosta hävisi IS-asetus kokonaan. Kamera näyttää sen vain, jos objektiivissa ei ole vakainta. Jos vakain on, objektiivin kytkin aktivoi samalla myös runkovakaajan. Ei siis voi käyttää pelkkää runkovakainta tai objektiivin omaa vakainta. Asialla ei ole merkitystä kuin testikäytössä, mutta tulipa sekin pantua merkille.

Kuten edeltäjänsä, R5 pitää objektiivin vakaajaa aktiivisena koko ajan. Vanhoilla putkilla ääni häiritsee ja kuluttaa akkua. Ainoa ratkaisu taitaa olla kytkeä vakain päälle objektiivin kyljestä juuri ennen kuvan ottamista.

Manuaalista selviää, että vakain toimii kaikilla objektiiveilla, manuaalisissa laseissa polttoväli pitää kertoa kameralle erikseen. (Nettikommenteista päätellen kameran sisäinen objektiivivirheiden poisto tunnistaa omien lisäksi ainakin joitakin Sigman laseja, BTW).

R5:ssä on tarkennuksen haarukointi (focus bracketing) kuten RP-halpamallissa, mutta R:ään sitä ei ole tullut edes firmispäivitysten myötä. Outoa.

Ainoa R5:stä puuttuva ominaisuus on GPS, mutta senkin saa älypuhelimen kautta bluetoothilla tai vanhaa GP-E2-lisälaitetta käyttämällä.

Raw-kuvissa on vain täysi koko, joko haviöttömästi tai häviöllisesti pakattuna. Iso kenno tuottaa isoja tiedostoja: noin 55 tai 31 megatavua kappale. Jpegit ovat laatuasetuksista riippuen 18 tai 9 megatavua.

Tällä hetkellä R5-mallit ovat kiven alla, vaikka 4840 euron hinta hieman hillitsee ostohaluja. Hienot ominaisuudet houkuttelevat hankkimaan myös uusia RF-objektiiveja, CF-kortteja sekä päivittämään koneen tehokkaampaan, jotta se jaksaa pyörittää isoja kuvatiedostoja sekä 4/8K-videoita.

Sitten vain jäädään odottamaan, milloin Canon esittelee ykkössarjalaisten R-version. Tulisiko nimeksi R1? Ominaisuuksia on vaikea enää lisätä, mutta kunnon sääsuojaus ja ykkösistä tuttu järeys löytävät kyllä ostajansa.