Kokeilussa Canon RF 800 mm F11

Canon lainasi muutamaksi päiväksi uusimpia laitteitaan: R5-runkoa, 2x telejatketta sekä RF 800 ja RF 100-500 -objektiivejaan.

Näistä kiinnostavin oli kesällä esitelty 800-millinen objektiivi. Aiempi 800-millinen maksaa 15189 euroa ja painaa 4,5 kiloa, uusi malli maksaa 1129 euroa ja painaa vain 1,26 kiloa. Oleellisin ero on kuitenkin valovoimassa: vanha on f/5,6 ja uusi kiinteästi f/11.

RF 800 on isoveli ja RF 600 pikkuveli. Molemmissa on sama kiinteä F11-aukko, mutta pikkuveli on vielä kevyempi ja maksaa vain 869 euroa. Tiedot nähtyäni ajattelin, että 600-millinen on malleista sopivampi, mutta kokeiltuani 800-millistä muutin mieleni: tämä on kaksikosta ylivoimaisesti houkuttelevampi. Tele hankitaan siksi, että päästään lähelle, joten pidempi on aina parempi. Kun valovoima on sama ja hinnassa vain hieman eroa, 800-millinen antaa enemmän vastinetta rahalle.

600-millisessä vakain toimii askeleen verran tehokkaammin (4 vs 5 pykälää) ja minimi tarkennusetäisyys on lyhyempi, mutta muutoin kaikki puhuu 800-millisen puolesta. Tarkennusetäisyys onkin yksi 800-millisen heikkouksista, sillä kuusi metriä tuntuu varsinkin eläinkuvauksessa liian lyhyeltä. Varsinkin kotieläimet ovat yksinkertaisesti liian lähellä.

Kun hinnassa on lähes 15-kertainen ero on selvää, että jostain pitää tinkiä. Valovoimassa 5,6 -> 11 merkitsee kahden koko askeleen muutosta eli vastaa herkkyyden nostamista ISO 400 -> ISO 1600. Ei mikään mahdottomuus R5:llä, mutta vaikuttaa tietenkin myös syväterävyyteen. Tässäkin suhteessa RF800 antaa kaksikosta paremman hinta/laatu-suhteen, sillä aiempi 600-millinen on F4 eli sillä on kolmen aukon etu RF-malliin.

Millilukema 800 on komea.

Ensi kosketus RF800-putkeen on hämmentävä: näinkö kevyt tämä on? Runsas kilo ei tunnu missään, kun aivot suhteuttavat sen putken kokoon (halkaisija yli 10 cm ja pituus 28,2 cm). Suodinkierre on 95 milliä. Pituus kasvaa 35,2 senttiin kun putki vedetään kuvausasentoon, ja vieläkin lisää, jos nokalle asetetaan vastavalosuoja. Täydessä mitassaan yhdistelmä on niin katu-uskottava, että sillä kehtaa nousta torniin muiden lintukuvaajien joukkoon.

Tarkennuksen rajoitin, tarkennustavan valinta ja kuvanvakain. 

Käsissä putki tuntuu laadukkaalta, ei lainkaan muoviselta. Manuaalinen tarkennusrengas kiertyy pehmeästi ja täsmällisesti kuin vanhassa Leicassa, ohut control ring on karhennettu ja siinä on lievä pykällys. Ulkoinen vaikutelma on kiitettävä. 

Jostain syystä tarkennusalue supistuu kuva-alan keskelle.

Kamerassa tulee pieni yllätys: tarkennusalue supistuu ja kattaa vain näytön keskustan. Pitkissä putkissa se ei ole suuri ongelma, sillä kohde sijoitetaan yleensä keskelle.

Käsitarkennuksen ajaksi näytölle ilmestyy asteikko.

Kuvanvakain toimi ainakin R5:n kanssa mainiosti. Koska yhdistelmä on kevyt, jopa käsivaralta kuvaaminen onnistuu. Teräviä kuvia tuli sisätiloissa jopa 1/50 s valotusajalla, mikä on erinomainen tulos 45 megapikselin kennolla. Kuvanvakain ja tarkennus toimivat kuiskauksen hiljaisesti.

F11-valovoima tuntuu kehnolta, mutta asia on monimutkainen. 800-millisellä valotusaikaan vaikuttaa paljon se, mihin kameran kohdistaa. Aurinkoisenakin päivänä on alueita, joissa valoa on vain vähän, ja silloin valovoimalle olisi käyttöä. Laina-aikaan osui pilvisiä syyspäiviä, jolloin mahdollisuudet tällä lasilla kuvaamiseen heikkenevät.

Syksyn tuulissa keveys vaikeutti myös kameran kohdistamista. Siksi jalusta on tarpeen tämänkin kanssa. Putken pohjassa on yksinkertainen jalustakierre; ei sellaista pantaa kuin isoissa valkoisissa teleobjektiiveissa käytetään.

Toisaalta kiinteä aukko tekee kuvauksen helpoksi: kun aukkoa ei tarvitse (=voi) säätää, voi keskittyä kuvaamiseen. Kameran ISO kannattaa laittaa automaattiasentoon, jolloin vain valotusaikaa säädetään. 

Enemmän kuvatessa paljastuvat objektiivin heikkoudet. Tarkennus on verkkaista, joten luontokuvaajan on parasta keskittyä paikallaan pysyviin eläimiin. BIF-kuvat ja urheilun saa unohtaa. Maisemiin, lentonäytöksiin, eläintarhoihin tai esimerkiksi purjeveneiden kuvaamiseen putki sopii mainiosti. Ymmärtää, miksi objektiivissa on aluksi turhalta tuntuva rajoitin (20 metristä äärettömään). Se nopeuttaa sentään vähän tarkennusta kaukaisiin kohteisiin.

Keveys houkuttelee käyttämään putkea käsivaralta, mikä entisestään vaikeuttaa tarkentamista. Käyttö vaatii harjoittelua eikä 800 milliä yksistään tee vielä luontokuvaajaa.

Riittävässä valossa putki tuottaa hyvälaatuisia kuvia, joiden laatu säilyy kohtuullisena jopa 2x-jatkeella (1600 milliä, F22). Kun vielä kytkee kamerasta 1,6-kuvaustilan päälle, millit muuttuvat jo metreiksi ja kerrankin ulottuvuutta on enemmän kuin tarpeeksi.

Vaikka RF600- ja RF800-putkista puhutaan aina R5- ja R6-kameroiden yhteydessä ne toimivat toki myös vanhempien R- ja RP-mallien kanssa. Kuvanvakain jää silloin kokonaan putken oman vakaimen varaan. Ajanpuutteen vuoksi tämä yhdistelmä jäi itseltä kokeilematta.

Orava (käsivaralta, F11, ISO 6400, 1/640 s. 

Rajaus kuvan keskeltä:

Oravan pää rajattuna.

Testikuvia petterij.kuvat.fi-galleriassa. Kun tarkennus osuu kohdilleen, RF 800 tuottaa teräviä kuvia, joissa on hyvä kontrasti. Taustan epäterävä alue (bokeh) on hieman levoton eikä yllä valkoisten putkien rauhalliseen pehmeyteen -- mutta hei, tonnin hintaisena putki on millejä kaipaavalle erinomainen hankinta.

Tekstiä täydennetty 16.9.2020