Fing kertoo, miksi VR-junaverkko hidastelee

Jokainen VR:n junassa nettiä käyttänyt on varmasti tuskaillut yhteyden hitauden kanssa. Hitaus on ymmärrettävää, sillä kaikkien junan matkustajien dataliikenne tungetaan 4G-liittymien kautta (kuulemma kaikkien operaattorien simmit rinnakkain) lähimpiin tukiasemiin. Usein junanrata kulkee metsässä, johon tukiasemien käyttö on vähäistä eikä niitä kannata rakentaa pelkkiä junamatkustajia varten. Junan pysähtyessä asemalle tai radan kulkiessa lähellä moottoriteitä bititkin kulkevat vauhdilla.

Android-sovellus Fing on näppärä työkalu wlan-verkossa olevien laitteiden inventointiin ja tarkkailuun. Tiedätkö itse, kuinka monta laitetta työpaikan tai kodin wlan-verkkoosi on kytkeytynyt? Ovatko kaikki omiasi? Fing näyttää laitteet ip-osoitteineen ja pyrkii tunnistamaan, millaisesta laitteesta on kyse.

Itse sovellus on ilmainen, mutta valmistaja myy myös 129 dollarin hintaista Fingbox-lisälaitetta. Turun-junassa Fing löysi verkosta 67 päätelaitetta. Applen suuri määrä yllättää.

Applen laitteet junamatkailijoiden suosiossa.

No, on siellä pari muutakin:

Läppäreitä ja Samsungin puhelimia.

Terveisiä vain Harri Palvirannalle, jolla näyttää olevan MacBook Pro. Mistä päästäänkin kirjoituksen tietoturvaopetukseen: ei ehkä kannata nimetä laitetta oman nimensä perusteella.

Turun-matka on lyhyt ja siinä on vain muutama vaunu. Tampereen-junassa käyttäjiä olikin sitten jo yli tuplasti:

Tampereen junassa 173 verkkokäyttäjää.

Yksi käyttäjistä on Saana Rasimus, jonka laitteen nimessä esiintyy KYCL18. Sama teksti on Sami Laakson iPadissä. Ja junassa näyttää olevan myös Marja-Liisa Flink iPad. Terkkuja kaikille.

Kun yli 170 laitetta haluaa verkkoon ohi kiitävien 4G-tukiasemien kautta, ja monet vielä kuuntelevat musiikkia tai yrittävät katsella videoita, ei ole ihme jos yhteydet pätkivät. Tähän tuskin 5G tuo parannusta.

Oman nimen tai organisaation julkinen näkyminen ei ole suuri tietoturvariski, lähtökohta kuitenkin on, että jokaisen laitteen suojausten tulee olla kunnossa. Silti asiasta on hyvä olla tietoinen eikä itsestä kannata levittää turhaan sähköistä informaatiota. Laitenimi näkyy verkossa julkisesti, joten sillä voisi tunnistaa esimerkiksi kaupassa asioivia henkilöitä ja heidän liikkumistaan (edellyttäen, että kaupassa on avoin wifi, johon asiakkaan puhelin kirjautuu automaattisesti).

Olen kokeillut Fingiä muissakin julkisissa verkoissa. Helsinki-Vantaalta löytyi vain Ciscon laitteita, joten verkon rakenne estää muiden päätelaitteiden näkymisen. New Yorkin kentällä laitteita näkyi enemmän:

JFK:n wifi-verkon päätelaitteet

iOS-laitteiden tapa käyttää henkilön omaa nimeä laitteen nimenä näkyy tässäkin listassa.

Ylivoimainen ennätys laitteiden määrässä tuli kuitenkin Dallasin lentokentällä:

Dallas - Ft. Worth kenttä

Peräti 1931 päätelaitetta samassa wifi-verkossa! Siinä olisi hakkerille materiaalia, jolla kokeilla esimerkiksi laitteiden suojauksia.

Kun pelkkä softa on näin hyödyllinen, tilasin myös Fingbox laitteen. Raportoin sen toiminnasta myöhemmin.

Suomen vihatuin nettiyhteys on junassa

VR on tarjonnut junissaan ilmaista wlan-yhteyttä jo muutaman vuoden ajan. Ilmaisuudesta huolimatta yhteys lienee Suomen vihatuin. Nettipalstoilla ihmiset purkavat turhautumistaan junien netin pätkimiseen ja yhteyksien hitauteen. Jokin aika sitten eräs turhautunut, televisiostakin tuttu professori antoi Facebookissa suorat sanat tällaiselle "palvelulle".

Netin järjestäminen junaan on vaikeaa, koska raiteet kulkevat usein kaukana asutuksesta ja maanteistä, ja operaattorien pitäisi rakentaa tukiasemat erityisesti junakäyttöä varten. Lisäksi tukiaseman ohittava juna aiheuttaa lyhyen kulutuspiikin, jolloin tukiaseman hyötysuhde jää alhaiseksi ja yhteyksien nopeus vaihtelee suuresti.

Omien kokemusten valossa näyttää siltä, että mitä pidempi juna, sitä huonommat yhteydet. Pitkässä junassa on enemmän käyttäjiä ja kaikki jakavat saman kaistan. Asemilla ja taajamissa netti toimii oikein hyvin, maaseudulla välillä ei lainkaan.

Turun-juna lienee helpoin tapaus. Raiteet kulkevat suurimman osan ajasta teiden lähellä ja vuoroväli on niin tiheä, että junat ovat lyhyitä.

Testasin asiaa joulukuun puolivälissä. Kirkkonummelta lähdön jälkeen yhteys toimi suorastaan mainiosti:

Kirkkonummen jälkeen.

Karjaalle tultaessa ping oli jo kasvanut, mutta nopeus säilyi hyvänä:

Karjaalle tultaessa.

Paluumatkalla Turun ja Salon välillä nopeus oli huonoimmillaan:

Turun ja Salon puolivälissä hidastelee.

Turun ja Salon välille osui täydellinen katkokohta:

Poikki.

Karjaan jälkeen nopeudet olivat taas mainioita, mutta 300 millisekunnin ping hidastaa yhteyden muodostumista:

Karjaan jälkeen.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ainakin sen, että yhteysnopeudet vaihtelevat suuresti matkan aikana ja muista käyttäjistä riippuen. Upload-nopeus on lähes kaikissa mittauksissa suurempi kuin download-nopeus, mikä kertoo matkustajien käyttävän yhteyttä lähinnä surffaukseen ja sähköpostien hakemiseen. Tiedostojen synkronoinnin omasta koneesta ulospäin pitäisi käydä sujuvasti, mikä lämmittää etätyöntekijän mieltä. Ainakin rantaradalla nettiyhteys toimii vähintään kohtuullisesti, eikä edes maksa mitään.

Matkailijan oma wlan-tukiasema

Matkailija saa ostaa hotellista wlan-yhteyden, mutta se on yleensä sidottu vain yhteen koneeseen. Jos on useampia koneita (läppäri, tablet, älypuhelin) tai useampi perheenjäsen, jotka kaikki haluaisivat nettiin, herää halu jakaa nettiyhteys muillekin. Mutta miten?

Harva hotelli tarjoaa enää langallista Ethernet-yhteyttä, mutta sen jakaminen wlan-yhteytenä onnistuu ohjelmallisesti. Sen sijaan hotellin wlan-yhteyden muuttaminen toiseksi wlan-yhteydeksi omia koneita varten ei onnistu -- läppärin wlan-piiri ei pysty toimimaan sekä vastaanottimena että tukiasemana yhtä aikaa.

Viime viikolla Hernesaaren Verkkokauppa.comissa silmiini osui juuri sopiva laite tähän tarkoitukseen: Asus WL-330N. Tämä näppärä, parin tulitikkuaskin kokoinen laite tekee juuri sen, mitä matkailija haluaa: muuttaa läppärin wlan-yhteyden tukiasemaksi, johon kaikki omat laitteet voivat kytkeytyä. Laitteesta on myös 10 euroa kalliimpi malli 3G-tuella, mutta jos käytössä on 3G-verkko, sen jakaminen wlaniksi käy tabletilla tai älypuhelimella.

WL-330N toimii viidessä eri tilassa, mm. tavallisena tukiasemana ja toistimena. Kiinnostavin muoto on kuitenkin Wi-Fi account sharing:

WL-330N jakaa hotellin tms. wlan-yhteyden omana tukiasemana omille laitteille.

Hotellin tms. wlan-yhteys valitaan oikealla alhaalla näkyvästä ikkunasta. Oman tukiaseman nimi, salasana ja salaustapa kerrotaan yläpuolella näkyvissä kentissä.

Kolme varoituksen sanaa: ensinnäkin laite pitää asentaa valmiiksi jo ennen matkaa, sillä se haluaa toimivan Ethernet-yhteyden. Kotona on syytä testata, miten jakaminen tapahtuu, sillä hotellien maksullisten wlan-yhteyksien käyttöönotto ei aina ole ihan yksinkertaista. Turha sählätä enää reissussa asian vuoksi.

Toinen huomio: tietokoneessa pitää olla Ethernet-portti. Laite muuntaa läppärin vastaanottaman wlan-yhteyden Ethernetiksi, jonka purkki kääntää taas takaisin wlan-yhteydeksi. Uusista ultrabookeista Ethernet on jätetty tarpeettomana pois, joten silloin tarvitaan lisäksi erillinen usb-ethernet-sovitin.

Kolmas huomio: purkki saa virtansa usb-liittimestä, joten ultrabookeissa tarvitaan vähintään kaksi usb-porttia.

Kahden piuhan vuoksi järjestelmä ei ole erityisen elegantti -- mutta hei, se toimii! On tosi mukavaa kun saa kaikki omat ja perheen laitteet nettiin yhdellä maksulla nettiin.