Aivan kuin oikea Macbook Air (AR-malli)

Apple mainostaa uutta M3-versiosta Macbook Airista omalla sivullaan lisätyn todellisuuden mallina. 

Sivu aukeaa vain iPhonella.

Puhelimella avattuna sivu näyttää laitteen, jota voi pyöritellä ja zoomata eri kulmista. Malli on erittäin tarkka, aivan kuin valokuva. 

Pelkkä virtuaalinen malli.

Vain staattinen näyttö paljastaa, ettei kyse ole oikeasta koneesta. Ehkä jo seuraavassa versiossa näyttökin saadaan elämään. 

Vielä aidommaksi laite muuttuu, kun sen sijoittaa omalle pöydälle. Kokeilin näkymää sekä toimistotalon aulassa että kauppakeskuksen kahvilassa. Seuraavat kuvat on otettu ruutukaappauksina iPhone 14:n näytöltä.

Aivan kuin oikea laite.

Yllä olevasta kuvasta kuka tahansa luulisi, että laite on todellinen. Laitteen koon voi itse säätää sormilla vetämällä, sen jälkeen mittasuhteet säilyvät kun puhelinta viedään kauemmaksi (kaikki pienenee) tai tuodaan lähemmäksi (kaikki suurenee). Kuvan pöytää voi myös kiertää ympäri, jolloin läppäriä voi tarkastella vaikka takaapäin.

Aivan kuin oikea tämäkin.

Toimii tietenkin myös pystynäytössä.

Pystykuva.

Vaikutelma oli niin todellinen, että kuvat otettuani tuli mieleen laskea läppärin kansi ja ottaa laite mukaani. Mutta mitään ei tietenkään ollut. M3-mallin toimitukset alkoivat vasta pari päivää myöhemmin.

Ihan kaikissa tilanteissa AR-vaikutelma ei toimi. Tässä kuvassa grafiikan ero kameranäkymään on ilmeinen.

Läppäri näyttää grafiikalta.

Objektia voi tietenkin myös siirtää niin paljon, että AR-lumous särkyy.

Virtuaalinen esine törmää reaalimaailman esineeseen.

Tekniikassa on vielä muutakin parannettavaa, sillä kuva ei ulotu täysin sormien väliin.

"Huijaus" paljastuu sormien väleistä.

Ostamme ehkä turhan helposti kaikenlaisia tavaroita, joiden todellinen käyttöikä jää lyhyeksi. Itse olen pärjännyt reissukäytössä 2018 vuoden Macbook Airilla ja vaihtanut siihen itse akun, mutta ennen pitkää päivitys on edessä. 

Monista muista teknoleluista ja ehkä vaatteistakin virtuaalinen kokemus voisi riittää. Kun sitä on tarpeeksi pyöritellyt eri kulmista ja leikkinyt omistavansa sen, esineen voi hävittää napin painalluksella ilman ympäristöhaittoja tai kierrätyksen vaivaa.

Vielä kun tässä läppärin kantta voisi liikutella ja näytölle saisi jotain elämää niin täydestä menisi. Ehkä pärjään vielä hetken vanhalla reissukoneella.

Outo GPS-reitti aamulenkillä ja GNSS View -ohjelma

Teen normaalisti aamulenkin, jonka Runkeeper-ohjelma tunnollisesti tallentaa. 

Tavanomainen reittiviiva

Maanantaina 15.6.2020 Runkeeperin lenkki näytti kaksinkertaista pituutta ja reitissä oli ihmeellisiä pykäliä:

Reittiviiva 15.6.2020

En ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa, enkä osaa nytkään selittää, mistä oli kyse. Säännöllinen poikkeama aina samaan suuntaan viittaa jonkinlaiseen häirintään. Kyse voi olla myös iPhonen tai sovelluksen sekoilusta.

Seuraavana aamuna lenkki näytti taas normaalilta, samoin sitä seuraavina aamuina, joten mikä häiriön sitten aiheuttikin se tuntuu poistuneen. 

Häiriö sai kuitenkin etsimään navigointisatelliittien näyttöohjelmaa. Androidille niitä on useitakin. iPhonelle löytyi yksi hauska: GNSS View.

GNSS View aloitusnäyttö

Ohjelma näyttää taivaalla olevat eri paikannussatelliitit (GPS, Galileo, Glonassa, Baidu, japanilaisten QZS) -- ja niitä on paljon:

Taivas on täynnä satelliitteja

Hauskin on kuitenkin AR-näyttötila, jossa satelliitit voi "nähdä" suoraan kameran läpi:

Satelliitit taivaalla.

Kun pyörittelee kameran näyttöä eri suuntiin huomaa, miten valtaosa satelliiteista on lähellä eteläistä horisonttia. Pohjoisen taivaalla niitä on paljon vähemmän, mikä heikentää paikannustarkkuutta. 

Ohjelmasta on muuten hankala sanoa mitään, sillä ohjeteksti tulee nettisivulta ja se on vain japaniksi.

Jos paikannus vielä jatkossa sekoilee, ehkä tämä ohjelma paljastaa lisätietoja. 

Orcam MyEye avustaa sokeita, seuraava versio myös näkeviä

Parhaimmillaan uusi tietotekniikka ja digitalisaatio rikastuttavat aidosti ihmisten arkea. Yksi sellainen laite on israelilaista alkuperää oleva Orcamin MyEye, josta Iltalehti kirjoitti viikonloppuna Uusi keksintö mullisti sokean Johannan elämän. Jutussa laitetta kokeillut näkövammainen Johanna kertoi, miten laite antaa käyttäjälleen uudenlaisen vapauden, kun pystyy "lukemaan" ulkona näkyviä opaskylttejä ja jopa kirjoja.

Tutustuin laitteeseen tammikuussa USA:ssa CES-messuilla ja kävin sen jälkeen suomalaisen maahantuojan luona tapaamassa Johannaa. Muutama havainto vielä Iltalehden ansiokkaan jutun täydennykseksi.

Kyseessä on siis pieni laite, joka ripustetaan silmälasien sankaan. Toisessa päässä on pieni kamera, toisessa päässä pieni kaiutin, joka kuiskii korvaan mitä kamera näkee. Iltalehden jutussa laitetta kutsutaan virheellisesti älylaseiksi. Kaikki tekniikka on usb-tikun kokoisessa paketissa ja laseiksi käy mikä tahansa.

OrCam MyEye

Tässä esittelijä messuilla:

MyEye ripustetaan silmälasien sankaan.

Kamera tunnistaa esimerkiksi käden, joka nostetaan silmien tasalle. Silloin kaiutin kertoo kellonajan, aivan kuin kädessä olisi näkymätön rannekello. Jos kellon kohtaa osoitetaan sormella, laite kertoo myös viikonpäivän ja päiväyksen.

Vilkaisu virtuaaliseen rannekelloon.

Kamera tunnistaa seteleitä, mistä on suuri apu näkövammaiselle. MyEye kertoo korvaan, minkä arvoinen seteli on kädessä. Laite osaa lukea myös opaskylttejä ja papereita tai kirjan sivuja. Kameran kyljessä on pieni nappi, joka ottaa kuvan paperista ja sen jälkeen laite lukee tekstin ääneen selvällä suomella. Kaikki eivät ole täysin sokeita, jolloin he pystyvät osoittamaan paperista halutun kohdan sormella ja laite jatkaa lukemista siitä.

Kaupassa laite auttaa löytämään oikean tuotteen, sillä se pystyy lukemaan tuotteiden nimiä hyllyltä. Kameran vieressä on pieni salama antamassa lisävalaistusta. Näkevä ei osaa edes kuvitella, miten suuri apu on siitä, että pystyy kotona tunnistamaan lääke- tai shampoopullon.

Laitteelle voidaan opettaa enintään sadan ihmisen kasvot, jolloin se kuiskaa korvaan henkilön nimen. Jos henkilön kuvaa ei löydy muistista, se kuvailee ainakin sukupuolen ja iän (nuori mies, nainen, lapsi jne). Kasvotunnistus aktivoituu kättelyetäisyydeltä.

Ei ihme, että Johanna kehui kovasti laitetta. Sen näkövammaisen arkeen tuoma apu on tuntuva, oikein teknologiaa parhaimmillaan.

Pari rajoitustakin löytyy. Ensinnäkin hinta, joka on 5580 euroa. Kunnat korvaavat näkövammaisille apulaitteita, mutta käytännöt vaihtelevat ja laitteesta olisi apua monelle sellaisellekin vanhukselle, jolla itse ei ole varaa sitä ostaa. Toivottavasti teknologia kehittyy ja hinnat laskevat.

Toinen ongelma on virrankulutus. Kuvien tunnistaminen vie paljon energiaa ja siksi akku kestää vain muutaman tunnin aktiivista käyttöä. Parhaiten laite toimisi, kun se saisi olla koko ajan automaattitilassa - silloin se tarkkailee ympäristöä koko ajan ja tulkitsee tekstejä sekä kasvoja oma-aloitteisesti. Jatkuvassa toiminnassa akku kuitenkin tyhjenee melkein silmissä.

On-demand-käyttö, jolloin laite aktivoituu vain napista, on sekin hyödyllinen. Akun voi ladata usb-liitännällä virtapankista, jollaista sokea käyttäjä kuljettaa varmuuden vuoksi mukanaan. Edellinen versio käytti erillistä keskusyksikköä, jonka iso akku kesti pidempään, mutta oli hankala kuljettaa. Koko järjestelmän kutistaminen silmälaseihin sopivaksi on digitekniikan taidonnäyte. Tällaisten laitteiden edessä on hienoa olla insinööri!

Vanha (vas.) ja uusi (oik.) versio.

Tekniikan käyttö ei rajoitu näkövammaisiin. Orcamin edustaja kertoi messuilla uudesta, työn alla olevasta laitteesta, jonka kamera sijoitetaan rintapieleen tai paidan taskuun.

OrCamin seuraava laite auttaa myös näkeviä.

Kun laite tunnistaa kasvot, se näyttää henkilön nimen ja taustatiedot älykellossa, mistä ne voi vilkaista huomaamattomasti ja näin päästä kiinni small-talkiin. Enää ei tarvitse myyjän hävetä, ettei muista asiakkaan nimeä, yritystä eikä viime vuoden tilausmääriä. Tämä laite voisi kertoa kaiken automaattisesti!

Ostan heti, kun laite tulee myyntiin.