SSD-levy ei ole ikuinen

Moni vaihtoi mekaaniset kiintolevyt SSD-levyihin ja uskoi, että niissä data säilyy ikuisesti, koska liikkuvia osia tai magneettikenttiä ei ole. Valitettavasti myöskään SSD ei ole ikuinen.

Kopioin tiedostoja SSD-levyltä mekaaniselle levylle kun kopiointi pysähtyi virheilmoitukseen:

Pelätty lukuvirhe.

Kopioinnissa tapahtuva lukuvirhe ilmoittaa selvästi itsestään, mutta ohjelman käytössä tapahtuva lukuvirhe ei välttämättä niin tee. Windowsin Taphtumienvalvonta (Event viewer) tallentaa lukuvirheen koodilla 7, mutta niitä pitää osata hakea.

Tapahtumienvalvonta kirjaa virheet koodilla 7.

Jostain syystä Windows ei ilmoita käyttäjälle suoraan lukuvirheestä. Työpöydälle pitäisi tulla isolla punainen ilmoitus, että tiedoston lukeminen on epäonnistunut ja että levyn muutkin tiedostot voivat olla vaarassa.

Valitettavasti myöskään Windowsin oma levyntarkistus ei kerro mitään asiasta, koska se tarkistaa vain kirjanpidon loogisen oikeellisuuden. 

Windowsin mielestä levy on ihan kunnossa.

Näytä tiedot avaa Tapahtumienvalvonnan ja näyttää pitkän listan chkdsk-ajosta, joka luettelee vain kirjanpitoon tehdyt tarkistukset. Vika ei ole niissä vaan levyn pinnassa (SSD:n tapauksessa muistipiireissä).

Samsungin SSD-levyjä käyttävän kannattaa asentaa valmistajan oma Magician-ohjelma. Siinä on monenlaisia työkaluja levyn kunnon ja suorituskyvyn seurantaan. Diagnostic Scan -tarkituksen nopea versio meni virheittä läpi, mutta 1-3 tuntia teratavua kohti kestävä Full Scan löysi punaisen täplän.

Punainen täplä kertoo vika-alueesta.

Tarkistuksen jälkeen ohjelma tarjosi Recovery-toimintoa, mutta jostain syystä se ei saanut yhteyttä levyyn ja oli siis hyödytön.

Normaalisti tässä vaiheessa olisi aika kaivaa esiin varmuuskopiot (SSD ei tee varmuuskopioista tarpeettomia!). Omassa tapauksessani kyse oli vain testikoneesta, eikä yhden 127 megatavun tiedoston menettäminen ollut mikään ongelma.

Vain 8 teratavua kirjoitettu.

Testikoneen Samsung 870 EVO 1 TB on halpislevy, jolta ei voi odottaakaan suurta kestävyyttä tai huippunopeutta. Silti vikaantuminen jo kahdeksan teratavun kirjoittamisen jälkeen on yllättävää, määrän pitäisi olla ainakin kymmenkertainen. 

Toisaalta levy oli lähes täynnä ja Over Provisioning oli nolla prosenttia. SSD-levyä ei koskaan saisi päästää liian täyteen, jotta elektroniikalla on tilaa siirrellä tiedostoja muistisolusta toiseen niiden tasaisen kulumisen varmistamiseksi. 

Magician-ohjelmassa on myös SMART-tietojen näyttö. Se on vanha standardi, jolla levy pystyy kertomaan teknisiä tietojaan diagnostiikkaohjelmalle.

SMART-tiedot.

Kuten listasta näkyy, Uncorrectable Error Count näyttää punaista, samoin ECC Error Rate. Tätä levyä ei kannata enää käyttää mihinkään tärkeään, koska virheitä voi tulla lisää.

Mitä tästä kannattaa muistaa?

• Pidä varmuuskopiointi ajan tasalla myös SSD-levyillä
• Huolehdi, että SSD-levyllä säilyy vähintään 25 % tyhjää tilaa
• Aja diagnostiikkaohjelman oma Full Scan säännöllisesti
• Vilkuile myös Windowsin Tapahtumienvalvontaa ja suodata mahdolliset 7-virheet näkyville

Taskuun sopiva Lexar SL100 Pro ssd-asema

Nyt riitti kiintolevyjen hajoaminen. Viimeinen niitti oli korean ja litteän Porsche Design -levyn hajoaminen, vaikka sitä ei ollut juuri edes käytetty. Asema seisoi pari vuotta hyllyllä odottamassa, ja alkoi antaa virheitä jo muutaman varmuuskopion jälkeen.

Onneksi ssd-levyjen koot ovat nousseet mukavasti ja hinnat laskeneet. Nekään eivät ole ikuisia, mutta ainakaan ei tarvitse pelätä mekaniikan pettämistä.

Rajala Cameran kesätarjouksesta löysin Lexarin 1 teratavun ssd-levyn. Pienikokoinen, nopea ja kohtuuhintainen levy vaikutti lupaavalta. Rajalan tarjoushinta oli 229, ohjehinnaksi kerrottiin yli 400 euroa. Taisi olla vähän liioittelua, sillä 229 on myös Verkkokauppa.comin ja Gigantin normihinta.

Joka tapauksessa ostin ensin yhden aseman ja sitten vielä toisen, koska ensi vaikutelma oli kerrassaan lupaava.

Lexar SL100 Pro ei ole koolla pilattu.

Uutena tiedostot viuhuvat levylle reipasta vauhtia. Lähes 1000 raw-kuvaa (yht. 25 gigatavua) siirtyi pöytäkoneen ssd-levyltä usb 3.0-liitännän kautta Lexarille puolessatoista minuutissa. Kopiointivauhti oli siis mukavat 300 megatavua sekunnissa ja vauhti pysyi tasaisena koko prosessin ajan.

Kirjoitusnopeus 314 megatavua sekunnissa.

Pienikokoista asemaa on helppo kuljettaa mukana esimerkiksi matkoilla. Paketissa tulee mukana pieni usb-c-johto sekä perinteinen usb-johto.

Levy oli valmiiksi alustettu ex-Fat-tilaan, joka sai kelvata. Levyllä oli ENC:n varmuuskopiointiohjelman Mac- ja Windows-versiot, joita en kokeillut alkua pidemmälle. Ohjelmat veivät vajaat 30 megatavua tilaa, joka uuden alustuksen jälkeen vapautui parempaan käyttöön.

Koko 931 gigatavua.

Mainos ei valehtele -- aseman koko on 1 000 186 839 040 tavua, joten yhden teran raja ylittyy ainakin nimellisesti. Gigatavuina tilaa on "vain" 931, mutta se riittää vanhojen usb-levyjen korvaamiseen.

Lexarista on myös pienemmät 250 ja 500 gigatavun mallit, joiden hinnat ovat vastaavasti 99 ja 139 euroa. Teratavu on suurin ja gigatavua kohden laskettuna edullisin malli.

Vanha Ivy Bridge, uusi Coffee Lake

Päivitin yhden pc-koneistani uuteen Coffee Lake -malliin. Sen Edeltäjä oli seitsemän vuotta palvellut Ivy Bridge. Vuosien kuluessa siihen oli asennettu ensin Windows 7, päivitetty Windows 8, edelleen 8.1 ja viimeisenä Windows 10. Vuosien ahkeran käytön jäljiltä levy oli täynnä ajureita, tiedostoja ja ohjelmia, joista ei enää kukaan ottanut tolkkua.

Kone palveli yhä, mutta siinä oli alusta pitäen kummallinen vika. Yksi neljästä levyasema (Seagate ST3000DM Barracuda) näkyi Windowsille SCSI-levynä ja hävisi ajoittain kokonaan, joten kone oli pakko buutata. Sen jälkeen asema palasi näkyviin ja toimi taas ongelmitta. Kyseinen levy oli juuri kaikkein tärkein, joten katoaminen oli varsin kiusallista. Kun syy ei kohtuullisella googlauksella selvinnyt, annoin asian olla.

SCSI Disk Device?

Pienistä ongelmista huolimatta kone toimi mainiosti vielä seitsemän vuotta myöhemminkin. Yksi syy oli siinä, että koneeseen oli uutena asennettu C-asemaksi ssd-levy, jolta Windows toimi mukavan ripeästi. Toinen syy oli 32 gigatavun keskusmuisti, joka alussa tuntui turhankin suurelta ja tuntuu siltä edelleen. Useimmat sovellukset eivät vieläkään osaa hyödyntää tehokkaasti 32 gigan muistia. Kun useita Chrome-ikkunoita oli auki, Lightroom saattoi kesken käytön valittaa muistin loppumisesta, vaikka siitä ei takuulla ollut kyse. Chromen sulkeminen auttoi jatkamaan.

Vaihdoin vanhaan koneeseen uuden 4K-näytön, joka toimi hyvin ensimmäiset pari päivää. Eräänä aamuna kone oli kuitenkin pimeänä, eikä käynnistynyt lainkaan. Edes näppäimistön valot eivät syttyneet. Lopulta keksin irrottaa displayport-kaapelin ja kokeilla hdmi-kaapelilla. Kone käynnistyi normaalisti, mutta näytön tarkkuus jäi HD-tasolle.

Tyypillinen ongelma, jollaista ei usko todeksi, jos joku sen kertoo -- mutta niin vain kävi. Monen vuoden käytön jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin kiintolevyt hajoaisivat ja fakta on, ettei levyjä kannata käyttää loppuun asti. Ne on helpointa vaihtaa silloin, kun vanha kone vielä toimii.

Niinpä tilasin uuden koneen helsinkiläiseltä Mikromafialta, kuten seitsemän vuotta sitten. Kerroin toiveeni ja annoin heidän ehdottaa sopivaa kokoonpanoa.

Ivy Bridge i7-3770

Vanhan koneen prosessori oli Intel i7-3770, uuteen tuli i7-9700. Vanhassa oli neljä ydintä (jotka hypersäikeillä näkyivät jokainen kahtena), uudessa kahdeksan aitoa ydintä ilman hypersäikeitä. Viivanleveys on kutistunut 22 nanometristä 14 nanometriin, mutta kellotaajuus noussut vain marginaalisesti (3,40 -> 3,60 GHz).

Coffee Lake i7-9700

Varmaan jokaista ostamaani pc-konetta on mainostettu hiljaisena, mutta uusi on sitä todella. Noctuan prosessorituuletin on kooltaan massiivinen, mutta kansi avattunakin kuin kuiskaus.

Äänetöntä tehoa: Noctua prosessorituuletin.

Nopeusvertailu koneiden välillä ei ole helppoa, sillä tekniikan kehittyminen liittyy lähinnä rinnakkaisuuden hyödyntämiseen, eivätkä uudet testimenetelmät anna järkeviä tuloksia vanhoilla koneilla. DOSissa toimiva C-kielellä tehty NxN-laudan kuningatarohjelma (N=15) kesti vanhassa koneessa 64,4 sekuntia, uudessa 49,9 sekuntia. Vertailun vuoksi vanhassa Pentium 200 MHz -koneessa aika oli peräti 2448 sekuntia ja vuoden 2003 kolmen gigahertsin Pentium 4-koneessa 239 sekuntia.

Minerd-louhintaohjelma antaa uudessa koneessa 118 kilohashia sekunnissa, vanhassa 49,1. Avidemux-testi, joka koodaa gigatavun mpeg-2-tallenteen mp4-muotoon, kesti vanhassa 543 ja uudessa 265 sekuntia. Puolen minuutin kännykällä kuvattu 4K-video muuntui HD-tarkkuudelle pakotetulla uudelleenkoodauksella (force decode, 2 pass) ennen 202 sekunnissa ja nyt 83 sekunnissa.

Uusi kone on siis runsaat tuplasti nopeampi, mutta se johtuu lähinnä ydinten määrän kaksinkertaistumisesta.

Entä levyasemat ja niiden nopeus?

Yksi uuden koneen levyasemista on neljän teratavun Seagate Ironwolf. Ei mikään huippulevy, mutta riittää datakäyttöön.

Seagate Ironwolf 4 TB.

Kirjoitan aina levyihin käyttöönottopäiväyksen. Siitä on tulevina vuosina hyötyä, kun on aika miettiä levyn korvaamista uudella.

Vanhassa koneessa ovat alkuperäiset 240 gigan C-asema sekä 3 teran E-asema, jotka laskurin mukaan ovat olleet käytössä 49373 tuntia. Niitä voi pitää täysin palvelleina. Kiinnostavaa kyllä, kiintolevyjen elinikä on pidentynyt samaan aikaan kun kapasiteetti on noussut teraluokkaan. Kymmenen vuotta sitten levyt kestivät juuri takuuajan (3-5 vuotta), mutta hajosivat viimeistään sen umpeuduttua.

Uutena vanhan koneen E-asema antoi Crystalin DiskMarkilla 189 Mt luku- ja 186 Mt kirjoitusnopeuden sekunnissa. Nyt mitattuna ja lähes täynnä E-aseman nopeus oli enää 111/112 megaa sekunnissa. Testiohjelman versio on tosin vaihtunut kolmosesta kuutoseen, joten tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia.

Uusi neljän teran levy toimii tyhjänä samaa 188 Mt/s -vauhtia kuin edellinenkin.

Uusi 4 teran levy tyhjänä Crystal DiskMark 6.

Vanhan koneen C-asema (Kingston SSD 240 Gt) oli säilyttänyt nopeutensa paremmin:

Kingston 240 Gt toimii nopeasti vielä 7 vuoden käytön jälkeenkin.

Uuden koneen C-asema on ihan toista maata. Samsung SSD 970 EVO Plus 1 TB on kooltaan pieni, mutta hurjan nopea. Kuvassa vertailun vuoksi kahden gigatavun SD-muistikortti. Aseman kapasiteetti on 500-kertainen korttiin nähden.

Samsung SSD 970 Evo Plus

Samsungin omalla nopeustestillä tuloksena on 3515 megatavun luku- ja 3294 megatavun kirjoitusnopeus sekunnissa. Vertailun vuoksi myös Crystal DiskMarkin tulos:

Uusi SSD on jopa 10 kertaa edeltäjäänsä nopeampi.

Nopeudesta innostuneena hankin rinnalle toisen samanlaisen. Asennus emolevylle vaati pientä sorminäppäryyttä, mutta nyt koneessa on yhden teratavun C ja D-asemat, joiden nopeus vetää suun hymyyn.

Samsung Magician -apuohjelma.

Käyttöjärjestelmän oma kopiointitoiminto ssd-asemalta toiselle näyttää yli 1,5 gigatavun nopeutta sekunnissa. Eikä kyse ole hetkittäisestä nopeudesta, joka nousee tappiin kopioinnin alkaessa, kun kirjoitus vielä menee puskuriin, vaan tulos on puolivälin jälkeen, jolloin noin 20 gigatavua on jo kirjoitettu.

Kopionti ssd-asemalta toiselle 1,54 gigatavua sekunnissa, vau!

Selvästi suurin kehitys seitsemän vuoden aikana on siis tapahtunut massamuistien nopeudessa. Luultavasti myös näytönohjaimissa, mutta se jää itseltä kokematta, koska en pelaa.

No, toimiiko Windows 10 sitten salamannopeasti uudessa koneessa? Sujuuko Lightroomin käyttö kuin tanssi? Eipä sentään. Windows 10 kyllä käynnistyy nopeasti, mutta sen käytössä on edelleen kummallisia viiveitä.

Lightroomissa osa toiminnoista nopeutui selvästi, osa ei.  Yhtenä syynä on vanha 6.14-versio. Uudet kuukausimaksulliset pilviversiot ovat paremmin optimoituja. Näytön päivityksessä on jotain vikaa, säätimillä tehdyt muutokset kuvaan eivät näy ennen kuin hiirellä klikkaa kuva-alueelle. Käytössä on vain prosessorin sisäinen näytönohjain. Lightroomin sovellus ja kuvat on sijoitettu E-levylle, katalogi C-asemalle ja preview-tiedostot D-asemalle. Tiedostojen hajauttamisen eri levyille pitäisi parantaa suorituskykyä.

Vanha kone käytti 1055 raw-kuvan export-toimintoon tasan tunnin, uusi selvisi siitä 27 minuutissa. Exportin aikana kaikki kahdeksan ydintä ovat täystyöllistettyjä. Näky on melkeinpä kaunis:

Lightroom 6.14 export käyttää kaikkia ytimiä.

Eniten nopeutui dng-muunnos ssd-levyltä toiselle. Vanha kone käytti 264 cr2-tiedoston muuntamiseen 72 sekuntia, uusi vain 28 sekuntia. Alkuperäisten tiedostojen koko oli 6,86 gigatavua, dng-versioiden 5,99 gigatavua. Näin suurten tiedostomäärien liikuttelu hyötyi suuresti uusien ssd-asemien nopeudesta.

Kolmen raw-kuvan HDR-merge preview (deghost: low) vei vanhalta koneelta 24 sekuntia, uudelta 18 sekuntia. Seuraava nopeuden tuplaus lienee luvassa vasta sitten, kun markkinoille tulevat järkevästi hinnoitellut 16-ytimiset prosessorit.

Uusi, puhdas kone ja iso 32" näyttö 4K-tarkkuudella antavat kuitenkin hyvät puitteet työntekoon ainakin seuraaviksi viideksi vuodeksi.

Undelete ei toimi ssd-levyillä

Tässä asia, joka tulee monelle yllätyksenä: poistettujen tiedostojen palautustoiminto (undelete) ei toimi ssd-levyillä.

Jos poistaa vahingossa väärän tiedoston, sen saa yleensä takaisin roskakorista, mutta jos poisto tehdään komentotulkista tai painamalla shift+del, tai jos roskakori on ehditty tyhjentää, tiedostoja ei voi enää palauttaa.

Joidenkin mielestä tämä on hyvä asia. Ssd-levyllä varustettu kone on helppo myydä eteenpäin, sillä kun asetukset on nollattu, ei tarvitse pelätä uuden omistajan kaivavan levyltä kauan sitten poistettuja työtiedostoja.

Toisille tämä on huono uutinen. Kukapa meistä ei olisi joskus poistanut vahingossa vääriä tiedostoja ja joutunut kaivamaan niitä takaisin esiin? Aika moni.

Poiston peruuttamattomuus johtuu ssd-levyn tekniikasta. Tavallisesta levystä poiketen ssd-levylle ei voi kirjoittaa uutta dataa vanhan päälle, vaan vanhojen muistisolujen tieto on ensin nollattava. Nollaus tapahtuu neljän kilotavun lohkoina.

Kun vanhan tiedon päälle kirjoitetaan uutta, ohjain joutuu kopioimaan aiemman datan toiseen kohtaan levyä ja kirjoittamaan koko lohkon muutettuna takaisin. Tiedostoa poistettaessa käyttöjärjestelmän trim-toiminto kertoo ohjaimelle, mikä kohta levystä on vapautunut uuteen käyttöön, ja levyn ohjainpiiri tyhjentää sen jo valmiiksi.

Trim-ominaisuus takaa, että kirjoitusnopeus säilyy hyvänä koko levyn käyttöiän ajan, mutta samalla se tekee poistojen palauttamisen mahdottomaksi. Koska kyse on levyn sisäisestä tekniikasta, paraskaan apuohjelma tai tiedonpalautusfirma ei pysty tuomaan nollattuja bittejä takaisin.

Vaikka usb-tikuilla ja kameroiden muistikorteilla käytetään myös flash-muisteja, niiden tiedostoja on helppo palauttaa.

Kannattaa siis olla erityisen tarkkana tiedostoja poistaessaan, mikäli koneessa on ssd-levy!