Vanha Ivy Bridge, uusi Coffee Lake

Päivitin yhden pc-koneistani uuteen Coffee Lake -malliin. Sen Edeltäjä oli seitsemän vuotta palvellut Ivy Bridge. Vuosien kuluessa siihen oli asennettu ensin Windows 7, päivitetty Windows 8, edelleen 8.1 ja viimeisenä Windows 10. Vuosien ahkeran käytön jäljiltä levy oli täynnä ajureita, tiedostoja ja ohjelmia, joista ei enää kukaan ottanut tolkkua.

Kone palveli yhä, mutta siinä oli alusta pitäen kummallinen vika. Yksi neljästä levyasema (Seagate ST3000DM Barracuda) näkyi Windowsille SCSI-levynä ja hävisi ajoittain kokonaan, joten kone oli pakko buutata. Sen jälkeen asema palasi näkyviin ja toimi taas ongelmitta. Kyseinen levy oli juuri kaikkein tärkein, joten katoaminen oli varsin kiusallista. Kun syy ei kohtuullisella googlauksella selvinnyt, annoin asian olla.

SCSI Disk Device?

Pienistä ongelmista huolimatta kone toimi mainiosti vielä seitsemän vuotta myöhemminkin. Yksi syy oli siinä, että koneeseen oli uutena asennettu C-asemaksi ssd-levy, jolta Windows toimi mukavan ripeästi. Toinen syy oli 32 gigatavun keskusmuisti, joka alussa tuntui turhankin suurelta ja tuntuu siltä edelleen. Useimmat sovellukset eivät vieläkään osaa hyödyntää tehokkaasti 32 gigan muistia. Kun useita Chrome-ikkunoita oli auki, Lightroom saattoi kesken käytön valittaa muistin loppumisesta, vaikka siitä ei takuulla ollut kyse. Chromen sulkeminen auttoi jatkamaan.

Vaihdoin vanhaan koneeseen uuden 4K-näytön, joka toimi hyvin ensimmäiset pari päivää. Eräänä aamuna kone oli kuitenkin pimeänä, eikä käynnistynyt lainkaan. Edes näppäimistön valot eivät syttyneet. Lopulta keksin irrottaa displayport-kaapelin ja kokeilla hdmi-kaapelilla. Kone käynnistyi normaalisti, mutta näytön tarkkuus jäi HD-tasolle.

Tyypillinen ongelma, jollaista ei usko todeksi, jos joku sen kertoo -- mutta niin vain kävi. Monen vuoden käytön jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin kiintolevyt hajoaisivat ja fakta on, ettei levyjä kannata käyttää loppuun asti. Ne on helpointa vaihtaa silloin, kun vanha kone vielä toimii.

Niinpä tilasin uuden koneen helsinkiläiseltä Mikromafialta, kuten seitsemän vuotta sitten. Kerroin toiveeni ja annoin heidän ehdottaa sopivaa kokoonpanoa.

Ivy Bridge i7-3770

Vanhan koneen prosessori oli Intel i7-3770, uuteen tuli i7-9700. Vanhassa oli neljä ydintä (jotka hypersäikeillä näkyivät jokainen kahtena), uudessa kahdeksan aitoa ydintä ilman hypersäikeitä. Viivanleveys on kutistunut 22 nanometristä 14 nanometriin, mutta kellotaajuus noussut vain marginaalisesti (3,40 -> 3,60 GHz).

Coffee Lake i7-9700

Varmaan jokaista ostamaani pc-konetta on mainostettu hiljaisena, mutta uusi on sitä todella. Noctuan prosessorituuletin on kooltaan massiivinen, mutta kansi avattunakin kuin kuiskaus.

Äänetöntä tehoa: Noctua prosessorituuletin.

Nopeusvertailu koneiden välillä ei ole helppoa, sillä tekniikan kehittyminen liittyy lähinnä rinnakkaisuuden hyödyntämiseen, eivätkä uudet testimenetelmät anna järkeviä tuloksia vanhoilla koneilla. DOSissa toimiva C-kielellä tehty NxN-laudan kuningatarohjelma (N=15) kesti vanhassa koneessa 64,4 sekuntia, uudessa 49,9 sekuntia. Vertailun vuoksi vanhassa Pentium 200 MHz -koneessa aika oli peräti 2448 sekuntia ja vuoden 2003 kolmen gigahertsin Pentium 4-koneessa 239 sekuntia.

Minerd-louhintaohjelma antaa uudessa koneessa 118 kilohashia sekunnissa, vanhassa 49,1. Avidemux-testi, joka koodaa gigatavun mpeg-2-tallenteen mp4-muotoon, kesti vanhassa 543 ja uudessa 265 sekuntia. Puolen minuutin kännykällä kuvattu 4K-video muuntui HD-tarkkuudelle pakotetulla uudelleenkoodauksella (force decode, 2 pass) ennen 202 sekunnissa ja nyt 83 sekunnissa.

Uusi kone on siis runsaat tuplasti nopeampi, mutta se johtuu lähinnä ydinten määrän kaksinkertaistumisesta.

Entä levyasemat ja niiden nopeus?

Yksi uuden koneen levyasemista on neljän teratavun Seagate Ironwolf. Ei mikään huippulevy, mutta riittää datakäyttöön.

Seagate Ironwolf 4 TB.

Kirjoitan aina levyihin käyttöönottopäiväyksen. Siitä on tulevina vuosina hyötyä, kun on aika miettiä levyn korvaamista uudella.

Vanhassa koneessa ovat alkuperäiset 240 gigan C-asema sekä 3 teran E-asema, jotka laskurin mukaan ovat olleet käytössä 49373 tuntia. Niitä voi pitää täysin palvelleina. Kiinnostavaa kyllä, kiintolevyjen elinikä on pidentynyt samaan aikaan kun kapasiteetti on noussut teraluokkaan. Kymmenen vuotta sitten levyt kestivät juuri takuuajan (3-5 vuotta), mutta hajosivat viimeistään sen umpeuduttua.

Uutena vanhan koneen E-asema antoi Crystalin DiskMarkilla 189 Mt luku- ja 186 Mt kirjoitusnopeuden sekunnissa. Nyt mitattuna ja lähes täynnä E-aseman nopeus oli enää 111/112 megaa sekunnissa. Testiohjelman versio on tosin vaihtunut kolmosesta kuutoseen, joten tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia.

Uusi neljän teran levy toimii tyhjänä samaa 188 Mt/s -vauhtia kuin edellinenkin.

Uusi 4 teran levy tyhjänä Crystal DiskMark 6.

Vanhan koneen C-asema (Kingston SSD 240 Gt) oli säilyttänyt nopeutensa paremmin:

Kingston 240 Gt toimii nopeasti vielä 7 vuoden käytön jälkeenkin.

Uuden koneen C-asema on ihan toista maata. Samsung SSD 970 EVO Plus 1 TB on kooltaan pieni, mutta hurjan nopea. Kuvassa vertailun vuoksi kahden gigatavun SD-muistikortti. Aseman kapasiteetti on 500-kertainen korttiin nähden.

Samsung SSD 970 Evo Plus

Samsungin omalla nopeustestillä tuloksena on 3515 megatavun luku- ja 3294 megatavun kirjoitusnopeus sekunnissa. Vertailun vuoksi myös Crystal DiskMarkin tulos:

Uusi SSD on jopa 10 kertaa edeltäjäänsä nopeampi.

Nopeudesta innostuneena hankin rinnalle toisen samanlaisen. Asennus emolevylle vaati pientä sorminäppäryyttä, mutta nyt koneessa on yhden teratavun C ja D-asemat, joiden nopeus vetää suun hymyyn.

Samsung Magician -apuohjelma.

Käyttöjärjestelmän oma kopiointitoiminto ssd-asemalta toiselle näyttää yli 1,5 gigatavun nopeutta sekunnissa. Eikä kyse ole hetkittäisestä nopeudesta, joka nousee tappiin kopioinnin alkaessa, kun kirjoitus vielä menee puskuriin, vaan tulos on puolivälin jälkeen, jolloin noin 20 gigatavua on jo kirjoitettu.

Kopionti ssd-asemalta toiselle 1,54 gigatavua sekunnissa, vau!

Selvästi suurin kehitys seitsemän vuoden aikana on siis tapahtunut massamuistien nopeudessa. Luultavasti myös näytönohjaimissa, mutta se jää itseltä kokematta, koska en pelaa.

No, toimiiko Windows 10 sitten salamannopeasti uudessa koneessa? Sujuuko Lightroomin käyttö kuin tanssi? Eipä sentään. Windows 10 kyllä käynnistyy nopeasti, mutta sen käytössä on edelleen kummallisia viiveitä.

Lightroomissa osa toiminnoista nopeutui selvästi, osa ei.  Yhtenä syynä on vanha 6.14-versio. Uudet kuukausimaksulliset pilviversiot ovat paremmin optimoituja. Näytön päivityksessä on jotain vikaa, säätimillä tehdyt muutokset kuvaan eivät näy ennen kuin hiirellä klikkaa kuva-alueelle. Käytössä on vain prosessorin sisäinen näytönohjain. Lightroomin sovellus ja kuvat on sijoitettu E-levylle, katalogi C-asemalle ja preview-tiedostot D-asemalle. Tiedostojen hajauttamisen eri levyille pitäisi parantaa suorituskykyä.

Vanha kone käytti 1055 raw-kuvan export-toimintoon tasan tunnin, uusi selvisi siitä 27 minuutissa. Exportin aikana kaikki kahdeksan ydintä ovat täystyöllistettyjä. Näky on melkeinpä kaunis:

Lightroom 6.14 export käyttää kaikkia ytimiä.

Eniten nopeutui dng-muunnos ssd-levyltä toiselle. Vanha kone käytti 264 cr2-tiedoston muuntamiseen 72 sekuntia, uusi vain 28 sekuntia. Alkuperäisten tiedostojen koko oli 6,86 gigatavua, dng-versioiden 5,99 gigatavua. Näin suurten tiedostomäärien liikuttelu hyötyi suuresti uusien ssd-asemien nopeudesta.

Kolmen raw-kuvan HDR-merge preview (deghost: low) vei vanhalta koneelta 24 sekuntia, uudelta 18 sekuntia. Seuraava nopeuden tuplaus lienee luvassa vasta sitten, kun markkinoille tulevat järkevästi hinnoitellut 16-ytimiset prosessorit.

Uusi, puhdas kone ja iso 32" näyttö 4K-tarkkuudella antavat kuitenkin hyvät puitteet työntekoon ainakin seuraaviksi viideksi vuodeksi.