Retrokännykkä Nokia E71 löytyi kaapista

Vanhojen laitteiden kaapistani löytyi Nokian E71-älypuhelin. Se tuli markkinoille heinäkuussa 2008 ja oli aikoinaan erittäin suosittu ns. businesspuhelin. Ei muuta kuin laturi seinään ja puhelin käyntiin. Kahvilan pöydällä E71 tekee varmasti vaikutuksen ohikulkijoihin. Käynnistyksessä kuuluva Nokia tunnari lämmittää aina mieltä.

E71 toimii yhä.

Monella suomalaisella on yhä lämpimiä muistoja E71:stä -- etenkin sen näppäimistöstä, joka sopi mainiosti kirjoittamiseen. Vähemmän hyvin toimi keskelle upotettu numeronäppäimistö. Numeroita ei juuri tarvittu, sillä soitettavat henkilöt valittiin osoitekirjasta, mutta joskus joutui soittamaan vieraisiin numeroihin tai ainakin antamaan pin-koodin puhelimen käynnistyessä.

Lähikuva näppäimistöstä, joka sai aikoinaan paljon kehuja.

Nykyisiin kosketusnäyttöihin tottuneelle kirjoituskokemus on... erilainen. Nuoriso voisi kauhistua, mutta Nokiaan tottuneen käsissä oikea näppäimistö toimii edelleen upeasti.

Toinen loistofeature on akkukesto. Ei tarvitse ladata läheskään joka päivä, vähällä käytöllä kerta viikossa riittää. Kuoret ovat metallia ja kestävät pudotuksenkin, toisin kuin nykyiset lasipuhelimet.

Sitten ne huonot puolet. Olkoonkin, että E71 oli Blackberryn kilpailijaksi kehitetty businesspuhelin, tällaisen puhelimen julkaisu 1,5 vuotta iPhonen jälkeen kertoi, miten oma menestys oli sokaissut Nokian. Oletusarvona yhteydet menevät 3G-verkon kautta, wifin käyttö on kankeaa. Pieni näyttö (2,4 tuumaa, 320x240 pikseliä), joka ei ole kosketussellainen, aiheuttaa nykyluureihin tottuneille suoranaista tuskaa. Tällaisena mobiilinetti ei olisi ikinä yleistynyt. Haluttu linkki pitää osoittaa kursoria siirtämällä.

Juuri mikään nettisivu ei enää aukea, koska juurivarmenteet ovat vanhentuneet. Vain suojaamattomien http-sivujen avaaminen onnistuu. Varmenteet voisi päivittää kikkailemalla, mutta se ei maksa vaivaa.

Ja sitten ne sovellukset! Jokainen Symbian-sovellus piti erikseen etsiä netistä ja ne olivat kalliita sovelluskauppoihin verrattuna. Synkronointi PC Suiten kautta oli kömpelöä, Ovi-palvelusta puhumattakaan.

Totta, iPhone oli valovuosia edellä ja sietikin voittaa kilpailun. Nokialla oli toki isommalla näytöllä varustettuja kosketusmalleja, mutta niissäkin Symbian asetti rajoituksensa.

Ruutukuvat antavat hyvän käsityksen sen aikaisesta tekniikasta. Aluksi oli epäselvää, miten saisin kuvat ulos kamerasta, koska varmenteiden vuoksi sähköposti ei toiminut. MMS-siirtona kuvat sai lähetettyä yksi kerrallaan, mutta onneksi puhelimessa oli microsd-korttipaikka, joka oli edelleen yhteensopiva nykykorttien ja -lukijoiden kanssa.

Näytön aloitustila.

Toimintoja.

Wifi toimii.

Selaimen kirjanmerkit.

Selain ja yksi harvoista yhä toimivista palveluista.

GPS ja kartat löytyvät.

E71:ssä oli kaksi kameraa. Takakamera oli 3,2 megapikseliä (2048x1536) ja etukamera vaatimattomat 640x480 pikseliä. Selfie-käsitettä ei tunnettu, mutta etukameralla oli mahdollista soittaa videopuheluita suoraan 3G-verkossa, mikä oli silloin huikeaa.

Nykymittapuulla kameran kuvanlaatu on huonon ja kehnon välimaastossa.

Triplan parkkihalli E71-kameralla.

Sama kuva Huawei 30 Pro -kameralla:

Huawei 30 Pro.

Toinen kuvavertailu:

Näkymä Triplasta ulos, lamput heijastuvat lasista.

Sama kuva Huawei 30 Pro -kameralla:

Huawei 30 Pro.

Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ei E71 kuva aivan niiiin huono ollut -- vasta jälkeenpäin huomasin, että puhelimen kameraan on tullut jokin vika, mikä on samentanut kuvan oikean puolen. Syy voi olla linssissä tai kennossa. Kun puhelin oli uusi, tällaista vikaa ei ollut. Kannattaa siis verrata vain kuvan vasenta puolta. Ero tarkkuudessa, terävyydessä ja väreissä on silti huima. Erityisenä ongelmana muistan, miten E71:n valokuvat saattoivat olla pahasti vihertäviä, koska valkotasapainon automatiikka erehtyi helposti.